Turun päivä 2019

Turun päivän 2019 menovinkit. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Turun omaa kotiseutupäivää Turun päivää vietetään jälleen sunnuntaina 15.9.2019. Rakas kotikaupunkimme on täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Turun päivän aattonakin ohjelmaa riittää. Aaton 14.9.2019 ohjelman löydät täältä. Mihin sitä sitten kannattaisi suunnata? Kurkkaahan muutama tärppi alta ja lähde nauttimaan Turun päivän riennoista!

Musiikkia ja esittävää taidetta

Nauruhermoja kutkuttavaa hassuttelua pääsee katsomaa stand up -maistiaisissa Turun Kaupunginteatterilla (Itäinen Rantakatu 14) 15.9.2019 kello 12.00−17.00. Kello 13 starttaa ensimmäinen vajaa puolituntinen show, kun Mikko Vaismaa valtaa lavan. Tapahtuma on maksuton ja K-16.

Turun Kaupunginkirjaston Pääkirjastossa (Linnankatu 2) on tarjolla tietoa ja sulosäveliä Turun päivän tapahtumassa. Tunnetko jo kansallisen kaupunginpuiston käsitteen? Kello 12.30 Studiossa näytetään Antero Lynnen videodokumentti Herkkujen helminauha – Turun kansallinen kaupunkipuisto, jossa siihen pääsee tutustumaan paremmin. Kello 15 Tieto-osastolla kuullaan Terveisiä Turusta! – Kaj Chydeniuksen lauluja -konsertti, jossa esiintyvät Kaj Chydenius, Dick Holmström ja Elina Partanen.

Piispankadun betonihelmeen Sibelius-museoon (Piispankatu 17) on juhlapäivän kunniaksi vapaa pääsy. Myös musiikkia on luvassa. Kello 12 esiintyy Sigynella-kuoro Terhi Lehtovaaran johtamana. Marianne Maansin ja Marja Puurtisen Varsinais-Suomen kansanmusiikkiperinteestä inspiroitunut Soi torpat ja salongit -konsertti puolestaan on kello 14. Vapaa pääsy.

Sataman suunnalla Turun linnassa (Linnankatu 80) kuullaan kaksi eri konserttia. Kello 15 esiintyy SenioriKulkuset Turun linnan kirkossa aloittaen Musiikkia ja runoa -konserttisarjan. Konsertti on maksuton. Samaan aikaan, kello 15 toisaalla linnassa Turun filharmoninen orkesteri TFO esittää kamarimusiikkia. Romanttinen iltapäivä -konsertissa kuullaan Johannes Brahmsin Käyrätorvitrio Es-duuri op. 40 ja Franz Schubertin Forellikvintetto. Lipputiedot täällä. Mikä upea miljöö musiikkinautintoon!

25. Tehdasfestivaali Manifestin päättää Turun päivänä kello 19 starttaava Manifesti 25 -gaala Manilla-teatterissa (Itäinen Rantakatu 64). Monitaidetapahtuman päätösgaalassa esiintyvät muun muassa Jorma Uotinen, Circo Aereo, Aurinkobaletti sekä Timo Väntsi & Kari Mäkiranta. Lisätiedot ja liput täältä.

Museoita, taidetta ja arkkitehtuuria

Nykytaidetta ja vanhaa Turkua esittelevään Aboa Vetus & Ars Novaan (Itäinen Rantakatu 4–6) on juhlapäivän kunniaksi vapaa pääsy. Aboa Vetuksen puolella esillä on Aboa Vetus – vanha Turku ja Luutarha-näyttelyt. Yläkerroksissa pääsee puolestaan katsomaan 3.11.2019 päättyvää Saara Ekströmin AMNION-näyttelyä sekä 13.9.2019 avautunutta Vuoden nuori taiteilija 2019:ta Nastja Säde Rönkön näyttelyä for your charred bones and restless soul. Näyttelyihin pääsee tutustumaan oppaan kera kello 11.30 (mukaan mahtuu 60 ensimmäistä). Museon sisäpihalla kello 1114 arkeologi esittelee kaivausta. Lue Johannan teksti Luutarha-näyttelystä.

Oletko aina miettinyt mikä se kaunis, vaalea rakennus on Yliopistonkadulla hotellin takana? Se on Frithiof Strandellin suunnittelema Betel-kirkko (Yliopistonkatu 29a), jonne on avoimet ovet kello 15–21. Mikset menisi tutustumaan!

Hämärtyvässä illassa voi ihailla Turku Energian ympäristötaideteoksia. Kuvataiteilija Mauri Kososen Kaasukellonaukiolle (Matruusinpolku 8), Artukaisten lämpölaitokselle (Messukentänkatu) ja Härkämäen lämpölaitokselle (Väinölänkatu) suunnittelemat teokset valaistaan kello 21.00−24.00.

Turun taidemuseossa (Aurakatu 26) kauniin Puolalanmäen päällä pääsee taiteennälkäinen nautiskelemaan. Viimeistä päivää 15.9.2019 on esillä Imogen Cunninghamin näyttely, Studion Jenni Yppärilän näyttely Kauan eläköön sekä Pimiössä Anssi Kasitonnin näyttely. Pääsylipun hinnalla tarjolla on opastuksia kello 13 ja 14 suomeksi ja kello 15 ruotsiksi. Pääsymaksu.

Taidekahvit-verkoston järjestämä Vallaton taiteenkumous pidetään Turun Taidehallilla (Vanha Suurtori 5) kello 13–17. Jo toista kertaa järjestettävään, alueen taidekenttää esittelevään maksuttomaan tapahtumaan kannattaa piipahtaa! Taidemaistiaisista voi nauttia myös Brinkkalan pihan ja Vanhan suurtorin ulkoilmalavoilla.

Opastuksia ja luentoja

Turun toinen linna, Kakola (Graniittilinnankatu 2), on Turun päivänä 15.9.2019 avoinna yleisölle kello 12−18. Avoinna ovat niin ravintola, panimo, kahvipaahtimo kuin sisäpihan pop up -pullakoju. Pääseepä vierailija kurkistamaan myös vanhaan vankilaan valmistuvaan asuntoon. Kello 12.00−17.00 Lohrmanninaukiolta starttaa tasatunnein parikymmenen minuutin kestoiset Kakolan suljetun osaston tarinoita -kierrokset Anu Salmisen vetäminä. Tapahtuma on maksuton.

Sairaalarakennusten historiaan tutustuttava Kiinamyllynmäen historiallinen kävelykierros starttaa kello 11 Turun lasarettimuseolta (Kiinamyllynkatu 4−8). Lääketieteen ja TYKSin historiaa esittelevä Turun lasarettimuseo on avoinna kello 12−16. Tapahtuma on maksuton.

Turku-tietouttaan voi testata Pienessä Kirjapuodissa (Yliopistonkatu 28) Nähdään, Vi ses täl puol jokke -pelin tietovisan merkeissä kello 13. Kello 14 Jesper Von Hertzen kertoo suunnittelemastaan pelistä. Kolmelta puolestaan Kristiina Elo ja Veepee Lehto kertovat kirjastaan Putosik Akrikola Aurajokke?.

Kiinnostaako kierros Suomen vanhimmassa teatteritalossa? Åbo Svenska Teater (Eerikinkatu 13) avaa jälleen ovensa vierailijoille opastettujen kierrosten merkeissä. Opastus järjestetään kello 12 ja 16 suomeksi ja kello 14 ruotsiksi. Lippu- ja ilmoittautumistiedot täällä. Paikkoja on rajoitettu määrä.

Itse tehden

Turun päivänä Iso-Puolalassa (Puolalanpuisto 7) muistellaan menneitä 15.9.2019 kello 11-16. Ihastuttavien vanhojen puutalojen suojissa on syntynyt monta muistoa: mene kertomaan omasi! Myös teemapuoti Iso-Puolalan Vintti on avoinna. Ihanasta Iso-Puolalasta voit lukea blogistamme täällä ja täällä.

Turun kaupungin uimalaitoksiin pääsee polskimaan päivän kunniaksi kaksi yhden hinnalla. Onko valintasi Petreliuksen uimahalli (Ruiskatu 2), Samppalinnan maauimala (Volter Kilven katu 2) vai Impivaaran uimahalli (Uimahallinpolku 4)? Samppis on avoinna sunnuntaina viimeistä päivää tänä vuonna. Tarkista tarkemmat aukioloajat uimaloiden sivuilta.

Mikäli mielit mielummin uiskentelemaan mereen, on Ruissalon Kylpylässä (Ruissalon puistotie 640) liput puoleen hintaan. Allasosaston lisäksi kävijä voi pulahtaa raikkaaseen meriveteen kylpylän laiturilta.

Koko perheelle

Halistenkoskella Aurajoen opastuskeskus Myllärintalolla (Valkkimyllynkuja 2) ja Halistenkosken ympäristössä vietetään koko perheen luonto- ja ympäristöaiheista tapahtumaa 15.9.2019 kello 12.00−15.00. Esimerkiksi kello 12 ja 14 pääsee opastetulle kulttuurikävelylle Virnamäelle ja kello 12−14 opastetaan melonnan saloihin.

Merikeskus Forum Marinum (Linnankatu 72) on mukana Turun päivässä monipuolisella ohjelmistolla. Huvittaisiko leikkiä lasten ikiomassa Tyrskynmyrskyn-merimuseossa tai selvittää laivakoira Axelin puuhatehtäviä? Haluaisiko seurueen isompi väki tutustua putputtaviin maamoottoreihin tai vanhoihin autoihin? Tätä kaikkea ja paljon muuta on tarjolla Forum Marinumissa. Pääsyliput museonäyttelyihin ja museolaivoihin erikoishintaan. Tarkasta ohjelmakohtaiset aukioloajat täältä.

Mikäli tekisi mieli laineille, pääsee risteilemään Turusta Åboon ja takaisin sympaattisen M/S Pikkuförin kyydissä. Turun päivän kunniaksi vanha Wärtsilän telakan henkilöstönkuljetuslautta liikennöi fregatti Suomen Joutsenen perästä Telakkarantaan ja takaisin kello 14−20. Aiemmin päivällä, kello 12 ja 13, puolestaan jokilautta Pikkuförillä on kaksi opastettua ja maksutonta jokiristeilyä Aurajoen laivat -teemalla.

Turun kaupungin museoissa on Turun päivän kunniaksi vapaa pääsy. Koko perhettä voisi kiinnostaa esimerkiksi idyllinen Kuralan Kylämäki (Jaanintie 45). Kuralassa jatkuu noin tuhannen vuoden takaisiin arjen selviytymistaitoihin paneutuva Esihistoria esille -tapahtuma vielä viikonlopun 14.−15.9.2019. Kuka uskaltaa olla eturivissä jousiammuntanäytöksessä?

Musiikkia, tanssiesityksiä ja keskusteluja on luvassa Mahdollisuuksien torilla Vanhalla Suurtorilla (Vanha Suurtori 3) kello 13–17. Mukana on noin viisikymmentä eri järjestöä ja organisaatiota. Miltä näyttää japanilainen miekkailu kendo? Entä nuorten akrobaattien esitys? Menkäähän ottamaan selvää. Turkuseura julkistaa tapahtumassa myös uudet Turun Flikan ja Pojan.

Turun päivä 15.9.2019. Perinteinen ilotulitus kello 21 Samppalinnanmäeltä.

Fredrikan puutarhassa Porvoossa

Fredrika Runebergin pelargonia Runebergin koti -museon kuistilla Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Minulle luettiin lapsena iltasaduksi runoilija Johan Ludvig Runebergin (1804–1877) Vänrikki Stoolin tarinoita (Fänrik Ståls sägner, 1848 & 1860). Muistan aivan vaatineeni sitä yhdeksi iltasatukirjaksi, ja arvelen ehkä runojen rytmin vedonneen. Myöhemmin kotimaisen kirjallisuuden opinnoissani vaikutuin toisesta Runebergista: usein miehensä varjoon jäävästä ja jätetystä kirjailija Fredrika Charlotta Runebergista (o.s. Tengström, 1807–1879).

Aikaansa edellä ollut naisasianainen teki minuun säväyksen ansiokkaalla työllään ja kirjallisella tuotannollaan. Hänen esikoisromaaninsa Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä (Fru Catharina Boije och hennes döttrar, 1858) on yksi ensimmäisistä suomalaisista historiallisista romaaneista. Olipa Fredrika myös yksi maamme ensimmäisistä naispuolisista sanomalehtitoimittajista.

Kun kuulin, että Runebergien pitkäaikaisessa kodissa, J.L. Runebergin koti -museossa, on lisäksi monia Fredrikan aikaisia viherkasveja, oli kirjallisuuden ja viherkasvien ystävälle kesäretkikohde selvä. Ja vihdoin koittaa päivä, kun saavun Fredrikan luo Porvooseen.

Fredrika Runebergin puutarhaa Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrikan puutarha Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

On hieman epävakainen heinäkuun päivä keskellä leppeää lomakautta. Ympärilläni Empire-Porvoossa on rauhallisia puutalokortteleita sekä siellä täällä jokunen matala kerrostalo. Astun peremmälle museon pihalle keltaisesta portista. Eteeni avautuu viehättävä punamultaisten piharakennusten, polkujen, puiden, pensaiden ja kasvien hehkeä idylli. Olen perillä Fredrikan puutarhassa.

Pihapiiri on suloinen kuin karkki lasten leikkinurkkauksineen ja kukoistavine kasveineen. Astun punaisen aidan rajaamalta sivulta syvemmälle Fredrikan kukkaloistoon. Kyltissä muistutetaan, ettei puutarha ole leikkipaikka, ja kasveihin ja eläimiin ei saa koskea. Alkaa ripsiä hieman vettä, mutta en malta aivan vielä mennä sisälle.

Fredrikan puutarhan kukkia Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrikan puutarhan kukkia Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrikan puutarhan harmaamalvikki Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrika Runeberg oli innokas puutarha- ja viherkasviharrastaja. Hän hankki sekä puutarhaan että sisäkasveiksi eksoottisia ja harvinaisia lajeja, joita on yhä nähtävissä museossa. Museopuutarha on pitkälti alkuperäisessä asussaan. Kiertelen polkuja ja bongailen kasvilajeja: ruusu, harmaamalvikki, päivänlilja, ukonhattu, tarhaneito…Koristekasvien lisäksi puutarhassa on yhä paljon hyötykasveja, esimerkiksi luumupuita ja karviaispensaita.

Kuistin edestä löydän muun muassa punavioletin aitoelämänlangan, kärsimyskukan ja pasuunakukan. On aika kivuta portaat ylös ja astua sisälle taloon.

Fredrikan Runebergin viherkasveja Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ketunnahkakamari Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ehdin juuri alkavalle kello kahden opastuskierrokselle, joka pidetään suomeksi kesäsunnuntaisin. Puolisen tuntia kestävällä opastuksella saan kuulla perheen elämästä ja vaiheista niin talossa kuin talon ulkopuolella. Puutarha ja talo ovat valmistuneet vuosina 1844–1845. Runebergit muuttivat sinne vuonna 1855 asuen talossa yli 25 vuotta. Johan Ludvigin ja Fredrikan kuoltua heidän poikansa myivät kodin irtaimistoineen valtiolle ja se avattiin yleisölle vuonna 1882 Suomen ensimmäisenä kotimuseona. Puutarha ja talo on kunnostettu vuonna 2004.

Huolellinen restaurointi näkyy: sekä talo että puutarha ovat molemmat upeassa asussa. Lähes jokaisella talon ikkunalla notkuu jos jonkinlaista viherkasvia. Ilmeisesti yhdeksän kasvia on varmasti Fredrikan aikaisia tai niiden jälkeläisiä. Laskeskelen, että niiden geenistön täytyy olla yli 140 vuotta vanhaa, huh! Onkohan suomalaisissa kasvitieteellisissä puutarhoissakaan yhtä vanhoja kasveja? Osa kasveista on saatu lahjoituksina ja niiden lajit ovat sellaisia, joita Fredrikan aikana talossa tai puutarhassa on ollut. Tunnistan ainakin tuoksulehtikaktuksen, joulukaktuksen, rohtoaloen, pelargonian, jättipeikonlehden ja tuoksupelargonin. Myös muun muassa saaroninlilja, tuonenkielo, valkotupsukki ja tuoksupielikki asuttavat näitä nurkkia. Miten hauskoja nimiä!

Ketunnahkakamarin kirjahyllyjä Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Alkuperäinen Runebergin tortun resepti Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Taiteilijapariskunnan kodissa riittää katseltavaa. Jokaisessa huoneessa on upeita huonekaluja, esineitä ja taidokkaasti tehtyjä tai entisöityjä tapetteja. Ketunnahkakamarin kirjahyllyt notkuvat kirjoista, ja vitriinistä löydän aukeaman Fredrikan reseptikirjasta käsinkirjoitettuine Runebergin torttu -resepteineen. Olisipa hauska leipoa juuri tällä reseptillä! Museokaupasta saisi jopa ostaa torttumuotteja.

Onpa vitriinissä esimerkiksi myös Maamme-laulu J.L. Runebergin omalla säveleellä sekä kuva perheraamatun sivusta, jonne Johan on kirjoittanut jokaisen kahdeksan lapsensa syntymäajat. Koskettavasti kahden pienokaisen kohdalla on myös kuolinpäivä.

Sali Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrika Runebergin viherkasveja Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Takana oikealla näkyy Sakke Yrjölän Suomu suomulta – Suomen kalalajien kauneudesta -näyttelyn teoksia. Näyttely on esillä 15.9.2019 saakka.

J.L. Runebergin makuuhuone Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Astuessani saliin Fredrikan ikkunapuutarhojen koko loisto paljastuu. Osa viherkasveista on monta metriä korkeita ja upean runsaita. Ei ole eilen lähikaupasta haettuja! Sinisävyisen vierashuoneen näyttelyvitriinissä on perheen henkilökohtaista esineistöä, kuten Fredrikan kihlajaislahjaksi Johanille kauniisti kirjoma samettiliina. Siihen on kirjottu tekijän omia hiuksia sekä tietysti kukkia. Silmälasit ja kuulotorvi kertovat kirjailijan näön ja kuulon rajoitteista.

Talon päätyhuone on Johanin makuuhuone. Halvaannuttuaan hän vietti vuoteessaan paljon aikaa ja katseli peilin kautta ulos kadulle. Liikkumisessa oli avuksi pyörätuoli, jonka kankaaseen on kirjottu kauniita kukkia.

Yksityiskohta ovenkahvasta Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Tapettisabluuna Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ovistopperi Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Opastetun kierroksen jälkeen jään vielä hetkeksi kiertelemään museon huoneisiin. Miten upeita yksityiskohtia kaikkialla! Millään en raaskisi lähteä, mutta en voi tänne saatika puutarhaan jäädä asumaan. Harkinnan jälkeen ostan museokaupasta itselleni kotiinviemisiksi Susanna Widjeskogin toimittaman Unelmien puutarha. Fredrika Runebergin kukkiva keidas ja hyötytarha -teoksen (Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 10, 2015). Sitä kelpaa selailla talvi-iltoina ja mielikuvamatkustaa takaisin vehreään idylliin.

Yksi haave jää: ehkä vielä jonain päivänä minulla on pistokas Fredrikan kasvista, vaikkapa tuoksupelargonista. Kenties saan asettaa sen kasvamaan puutaloni ikkunalaudalle. Jos Fredrika vielä eläisi, huolisikohan hän vastineeksi pistokkaan menninkäisenlehdestäni?

1.9.2019 museossa juhlitaan Fredrika Runebergin syntymäpäivää, jolloin museoon on vapaa pääsy. Luvassa on suomeksi ja ruotsiksi teemaopastus sekä pääsymaksullinen Minna & Fredrika: näytelmä Runebergin kodissa -teatteriesitys. Teatteriesityksien aikana museo on muulta yleisöltä suljettu.

J.L. Runebergin koti, Aleksanterinkatu 3, Porvoo. Museo on avoinna vuoden ympäri. Tarkista aukioloajat museon sivuilta. Fredrikan puutarha on avoinna kesäkaudella museon aukioloaikoina ja tänä vuonna 2.9.2019 saakka.

Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko

Kustavin luotsiaseman loisto. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kaupallisessa yhteistyössä Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon kanssa

Saaristomeren syleilyssä Kustavin kunnassa järjestettiin 20. juhlavuottaan viettävä Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko. Viikkoa vietettiin 10.–14.7.2019 teemalla Rajaton meri – Itämeri ja muut muistavat vedet. Saimme kutsun tulla vierailemaan kirjallisuuviikolle, joten kesäloman alkajaisiksi pyysimme ystävät mukaan ja hurautimme kesäisten peltomaisemien läpi noin tunnin ajomatkan Kustaviin.

Vuosittainen kirjallisuusviikko on kustavilaissyntyiselle kirjailija Volter Kilvelle (1874–1939) omistettu kirjallisuustapahtuma. Kirjallisuutta monelta eri kantilta lähestyvän viikon ohjelmaan kuuluu muun muassa teatteriesityksiä, luentoja, konsertteja ja elokuvanäytöksiä. Vuonna 2019 ohjelmaan kuului myös muun muassa bussiretki Volter Kilven henkilöhistorian paikkoihin sekä Kilpi-kilvoittelu.

Kustavin Laupusten luotsiasema. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Laupusten luotsiasema

Kustavin luotsiaseman rannalla. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty.

Suurin osa seurueestamme ei ollut aiemmin ollut Kustavissa, eikä kukaan meistä Volter Kilpi Kustavissa -viikolla. Olimme liikkeellä perjantaina 12.7.2019 ja alkuillan ohjelmaamme kuului kaksi teatteriesitystä. Suuntasimme aivan ensimmäiseksi Vanhalle Luotsiasemalle (Iniöntie 684), joka sijaitsee Iniön lossin lähellä merenrannassa. Jo kävellessämme parkkipaikalta hiekkatietä Laupusten luotsiasemalle ihailimme puiden takaa avautuvaa maisemaa emmekä aavistaneet kohta eteemme aukeavan näyttämön kauneutta.

Kustavin luotsiaseman kallioilla. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Teatteri Ströömin Merimiehen lesken estradi Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikolla Kustavissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Astellessamme 1960-lukulaisen luotsiaseman vierestä mäntyjen välistä merenrannalle miltei jähmetyimme sen upeudesta. Mikä miljöö! Olimme tulleet katsomaan Teatteri Ströömin Merimiehen leski -näytelmää. Se on Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon taiteellisen johtajan Anni Mikkelssonin dramatisoima ja ohjaama teos Kilven Pitäjän pienempiä -kokoelman (1934)  Merimiehen leski -kertomuksesta.

Heini Maarasen lavastus oli jo lavalla: kolme kirkkaankeltaista puutuolia, köydenpätkiä ja pari saavia. Muuta esitys ei kaivannutkaan. Auringossa paistatteleva meri ja hiuksia lennättävä tuuli loivat näytelmään täydelliset olosuhteet. Kolmen näyttelijän voimin (Ella Mettänen, Valtteri Haliseva ja Jussi Lankoski) merimiehen lesken tarina heräsi tuntuvasti eloon. Ella Mettänen sai Kilven kielen niin eloon, että siihen miltei uppoutui. Erikoiset sanat tipahtelivat kuin tutummat konsanaan ja jäivät pitkäksi aikaa omankin kielen päälle.

Esitys kesti noin 45 minuuttia, jonka jälkeen jäimme juttelemaan muun yleisön kanssa. Selvisi, että Kilpi-viikoille tullaan kauempaakin ja se on asia, joka joka kesä on nähtävä. Esitykset muistetaan hyvin, ja saimme kuulla tarinoita Juha Hurmeen aiemmista esityksistä ja hurjasta heittäytymisestä teatteriesityksissä.

Tuulentupa Kustavissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Yövieraat: Pukkilan estradi Tuulentuvan pihalla Kustavissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Miljöötä Tuulentuvan pihalla Kustavissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Seuraavaksi suuntasimme automme Kustavin keskustaan Tuulentuvalle (Tuulentuvantie 8). Tänä vuonna viikolla nähtiin suositulta Yövieraat-esiintyjäryhmältä vain yksi teos, Pukkila. Se kuului myös meidän Kilpi-päivämme ohjelmistoon. Juha Hurmeen dramatisoima ja ohjaama teksti on Kilven Alastalon salissa -teoksesta.

Näytelmä sai lähes haukkomaan henkeä: se oli nimittäin käytännössä lähes puoli tuntia pelkkää monologia. Ja millaista monologia! Tomi Alatalon heittäytyminen Pukkilan kapteenin rooliin lausumaan Kilven lennähtelevää kieltä oli huikeaa! Nauratti ja hengästytti samaan aikaan.

Vaikka ehdimme nauttia Kilpi -viikon annista vain yhden alkuillan verran, olemme vaikuttuneita. Tapahtuman yhteishenki tuntui lämpimältä ja ohjelma upealta. Ajaessamme takaisin Turkuun jokainen meistä tuumasi suuntaavansa Kilpi-viikoille heti uudelleen ensi vuonna. Sitä ennen kyllä pitää etsiytyä kirjastoon Kilven teosten äärelle. Ovatko Kilven tekstit yhtä mukaansatempaavia itse luettuna kuin lausuttuina? Se pitää selvittää pikimmiten!

Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko Kustavissa jälleen ensi vuonna. Lisäksi Kustavin kirjastossa (Keskustie 7) on 31.7.2019 saakka esillä Volter Kilpi Kustavissa -viikon historiaa esittelevä juhlanäyttely.

Kaupallisessa yhteistyössä Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon kanssa

 

Monipuolinen Liedon Vanhalinna

Linnavuoren näkymä Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

On aurinkoinen talvisunnuntai. Olen tullut Liedon Vanhalinnaan, jossa Johanna on tänään työvuorossa. Ennen töiden alkua ehdimme käydä yhdessä Linnavuoren laella. Tämä suht tasainen mäenlaki on tuhansia vuosia vanha linnoituspaikka Aurajoen varrella, Liedossa. Ihailen alas pelloille avautuvaa näkymää. Näen läheisen ladon ja Vanhalinnalle kuuluvia talousrakennuksia. Jos katson oikein tarkkaan, näen Turkuun saakka.

Linnavuoren jyrkkä sivu Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Liedon Vanhalinnan kartanokotimuseo ja pihapiiriä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Linnavuoren juurella kulkee tuutulaulustakin tuttu Hämeen Härkätie. Sen vieressä seisoo komeana vuonna 1930 valmistunut Vanhalinnan päärakennus, uusklassinen kartanokotimuseo. Sen rakennutti vanhan päärakennuksen tilalle Kaarlo ja Hilda Wanhalinna, joiden pojasta Mauno Wanhalinnasta (1905–1998) tuli vuonna 1930 talon isäntä. Mauno avioitui vuonna 1944 Ester Wanhalinnan (1907–2000) kanssa, ja he alkoivat systemaattisesti rakentaa tilasta museota. Pariskunta lahjoitti tilan vuonna 1956 Turun yliopistolle. Vuosikymmenien aikana Vanhalinnasta on tullut monipuolinen kulttuurikohde. Nykyisin se on Liedon Vanhalinna -säätiön hallinnassa.

Liedon Vanhalinnan sali, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kynttilänjalka ikkunalaudalla Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Gösta Kulvikin suunnittelema Kultaranta-kalusto, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Yksityiskohtia Liedon Vanhalinnan sisustuksesta, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Pudistelen kengistäni lumet ja astun sisälle kartanokotimuseoon. Vingutan Museokorttiani ja kuuntelen, kun Johanna kertoo miten taloa kannattaa kiertää. Jo ensimmäinen huone, isännän työhuone, tekee vaikutuksen. Täällä Mauno Wanhalinna on hoitanut tilan asioita ja samalla tarkkaillut keitä taloon tulee. Esineistöä on runsaasti, ja vähintään toinen mokoma vitriineissä. Wanhalinnat olivat innokkaita keräilijöitä, ja keräilyharrastus ja into tiedon säilyttämiseen näkyy.

Suuressa salissa vallitsee hauras, pysähtynyt tunnelma. Vanhat viherkasvit ja huonekalut reunustavat huonetta. Yhdellä seinällä on aimo kokoelma aseita: nekin yksi keräilyn kohde. Ujo talviaurinko siivilöityy ikkunaverhojen raosta. Astuessani kulman Kultarantahuoneeseen hengähdän: tässäkö ovat ne Turun yliopiston vuonna 1959 puretusta vanhasta päärakennuksesta, Phoenixin talosta, pelastetut kalusteet! Ne on suunnitellut arkkitehti Gösta Kulvik liikemies Alfred Kordelinin rakennuttamaan Kultarantaan, nykyiseen presidentin kesäasuntoon Naantalissa. Sittemmin ne päätyivät Phoenixiin, josta Mauno Wanhalinna ne pelasti. Jalopuinen, kunnostettu ruokasalin kalusto henkii arvokkuutta. Huonekaluissa on kauniita yksityiskohtia, kuten kultainen, egyptiläistä muotokieltä henkivä kasvoaihe. Muutenkin talo on täynnä upeita yksityiskohtia, esimerkiksi sievä pöytälamppu Kultarantahuoneessa.

Liedon Vanhalinnan keittiö, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Liedon Vanhalinnan keittiönpöytä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Lahjoitettu pyyhe Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Jatkaessani matkaa tulen talon ruokakomerolle ja keittiöön. Ruokakomeron hyllyille on siististi aseteltuna erilaisia keittiövälineitä sekä vanhoja ruokatarvikepakkauksia. Tällaisia ei juuri missään näe! Keittiön pöytä on katettu valmiiksi, ja pöydän päässä on iso ruisleipä aivan kuin odottamassa talon väkeä istuutumaan pöytään. Wanhalinnojen aikaan talossa syötiin juurikin täällä, koko talon väki yhdessä saman pöydän ääressä.

Joka huoneessa on näyttelytaulu, jossa kerrotaan huoneen käyttötarkoituksesta ja esineistöstä.  Mauno ja Ester Wanhalinna suunnittelivat kodistaan museota jo heti avioiduttuaan. Näyttää siltä, että aivan arkisiakin esineitä sekä huonekaluja on säästetty jälkipolville. On esimerkiksi kiinnostavaa nähdä hyvässä kunnossa olevat 1940-lukulaiset keittiökaapit ja Högforsin valurautahella, jollaisia ei tässä kunnossa juuri muualle näe. Keittiössä on myös esillä muutamia käsin tehtyjä pyyhkeitä, joiden tekijät ovat ilmeisesti lahjoittaneet työnsä tulevaan museoon. Miten liikuttava ajatus!

Viikinkiveneen rekonstruktio Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Päärakennuksen lisäksi vanhassa navetassa on kaksi näyttelyä. Kansatieteellisessä  Elämänlanka-näyttelyssä kerrotaan sanoin ja esinein lounaissuomalaisen ihmisen elämän eri vaiheista 1800-luvulla. Näyttely on havainnollistava ja juuri sopivan kokoinen kiertää. Vanhalinnan arkea ja juhlaa -valokuvanäyttelyssä puolestaan pääsen tutustumaan tilan elämään 1920- ja 1930-luvuilla vanhojen valokuvien kautta. Poseerattiinpa yhdessä kuvassa juuri samalla Linnavuorella missä juuri kävimme!

Navetan ja päärakennuksen ohella pihapiiriin kuuluu paljon muitakin rakennuksia – yhteensä peräti 14! Pihan kulmassa on uudehkon näköinen rakennus, jonka ovi on raollaan. Kurkistan sisään: siellä säilytetään isoa viikinkivenettä, jonka ovat tehneet Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston artesaaniopiskelijat. Näin talviaikaan piilossa oleva Vanhalinnan alueen arkeologinen puoli ja löydöt muistuttavat näin itsestään.

Ensi kerralla tulen tänne kesällä. Silloin käyn ainakin pihapiirin toisella puolella olevalla Aittamäen kalmistolla. Ja varaan vierailuun paljon aikaa!

Liedon Vanhalinna, Vanha Härkätie 111, Lieto. Tarkista aukioloajat täältä. Museoon pääsee Turusta julkisin kulkuvälinein bussilla numero 6.