Niin kauas kuin pääsee: vierailu karun kauniissa Utössä

Utö, Parainen. Suomen eteläisin asuttu saari. M/S Baldur rantautuu entiselle Puolustusvoimien laiturille. Sitä on vastassa kourallinen ihmisiä: osa kyytiin hyppääviä, osa noutamassa rahtia tai kylään tulleita vieraitaan. Hiekkatien laidassa on rivi puisia vetokärryjä, joissa lukee kenelle ne kuuluvat. On heinäkuinen maanantai.

”Minun armeija-aikanani yhteysalus otti kiinni kylän laituriin, eikä tähän”, mainitsee matkassa mukana oleva puolisoni. Astuessamme kaukana ulkosaaristossa olevan saaren maaperälle, entiselle sotilasalueelle, palvelusajan muistot alkavat kiertyä auki kuin kerälle aseteltu köysi.

Takana on noin viisituntinen, maksuton yhteysalusmatka Nauvon Pärnäisistä kolmen saaren kautta tänne Utöhon. Suuntaamme majapaikkaamme, Utö Havshotelin päärakennukseen Kasarmiin. Vastaanoton, ravintolan ja osan huoneista käsittävällä rakennuksella on sotilaallinen historia: se on toiminut vuosikymmeniä armeijan käytössä. Puolustusvoimien poistuttua saarelta vuonna 2005 tämä ja pari muuta on muutettu hotelli–ravintolaksi. Muutama kohta saaresta on yhä sotilasaluetta, minne on pääsy kielletty.

Armeijan aika on yhä läsnä Kasarmissa, tuossa betoniarkkitehtuurin malliesimerkissä, mm. huonejaossa, pintamateriaaleissa ja ovenpielien nimikylteissä. Muistoja nousee esiin: saan kuulla, että vastaanottotiskin paikalla oli ennen sotilaskodin kahvio. Sen vieressä ravintolasalissa tarjoillaan nykyään apetta matkailijoille sen kummemmin arvoon katsomatta. Ennen tila oli jaettu varusmiesten ja kantahenkilökunnan puoliin.

Varaamani huone on käytävällä, jossa on ollut varusmiesten tuvat. Ne on nyt jaettu moderneiksi hotellihuoneiksi. Tällä käytävällä on tehty tuhansia kertoja miehistön iltalaskenta, jonka jälkeen yöpäivystäjä on mennyt pitämään vahtia nykyään liinavaatevarastona toimivaan tilaan. Enää sen katonrajassa ei ole televisiota, jota katsella yön pitkinä tunteina.

Astun uteliaana hotellihuoneeseen sisään, ja näkymä on tavanomaisen hotellihuonemainen. Sävyiksi on valittu kirjo sinistä, mustaa, harmaata ja valkoista. Ikkunasta näkyy korkealle kohoava linkkitorni, kallio sekä pala sinitaivasta.

Aurinko paistaa korkealta taivaalta. Saaren sanotaankin olevan kesäisin Suomen aurinkoisin paikka. Horisontti näkyy melkein joka suuntaan. Miten kaunista!

Olen etukäteen ajatellut Utön karuksi kalliosaareksi. Saankin yllättyä sen kasvillisuuden määrästä. On puita, pensaita, kukkia ja hyötykasveja sekä kanervaa, sammalta, heinää ja nurmikkoa – niiltä osin, mitä kuiva kesä ei ole näännyttänyt. Kallioilla kasvaa myös merikaalta. Erikoisempiakin kasveja täällä voisi nähdä: laivojen paarlastin eli painolastin mukana on livahtanut tuliaisia maailmalta.

Havaitsen kallionnyppylöiden lomassa myös pieniä rakennelmia. Ne ovat armeijan louhimia bunkkereita, joista osa on tehty sotien jälkeen. Mukulakivetty kylätie puolestaan on valmistunut Venäjän vallan aikaan. Tuntuu ihmeelliseltä kävellä mukulakiveyksellä ja miettiä sitä rakentaneita ihmisiä. Eri aikakaudet kerrostuvat.

Saaren keskus on kylä, jossa on muutamia laitureita veneineen, erilaisia rakennuksia, ympäri vuoden avoinna oleva Utö Handel -kauppa sekä vierasvenesatama. Huomaan yhden ranta-aitan ovenpielessä mainoksen tuoreiden sämpylöiden ja saaristoleivän itsepalvelumyynnistä. Varaan seuraavalle aamulle aikaa hakea paluumatkaeväät juuri täältä.

Portaiden päässä, punaisessa vanhassa puutalossa on kahvio-matkamuistomyymälä. Sitä pitää Hannas Horisont, jolta voi myös varata mm. majoitusta tai opastuksia saarelle. Ja opastuksellehan on päästävä!

Paikallisoppaamme Hanna Kovanen kertoo opastuksella jyhkeän puna-valkoisen kivimajakan juurella saaresta, sen historiasta ja hieman tulevaisuudesta. Tiesitkö, että saarella on koulu?

Majakan vieressä on luotsiasema. Aivan kuin tilauksesta Utön merialueelle saapuu laiva, jota kohti lähtee luotsivene. Näille tuulisille vesille on haaksirikkoutunut monta laivaa. Monta kertaa utölaiset ovat koonneet voimansa ja olleet auttamassa erilaisissa havereissa voimiaan säästämättä. Meri antaa, meri ottaa.

Joillekin Utö-vierailun kohokohta on nähdä jokin harvinainen lintu tai kasvi. Minulle se on vierailla opastuskierroksella Suomen vanhimmassa yhä käytössä olevassa majakassa. Portaita en laske, mutta niitä riittää.

Perillä kolmannessa kerroksessa ei odota vanha majakanvartija, vaan pieni majakkakirkko. Sen penkillä istuessani pohdin niitä lukuisia sukupolvia, jotka ovat saarella eläneet ja työskennelleet. Ulkosaaristossa, kaukana kaikesta.

Porvoon parhaat palat

Kauniita vanhoja puutaloja, taidetta, kulttuuria ja herkullisia makuja. Itä-Uudellamaalla sijaitsevassa Porvoossa saa nauttia historiallisen vanhan kaupungin tunnelmasta Porvoon mitalla. Vanhan Porvoon mukulakivikadut ja Porvoonjoen punamullatut rantamakasiinit on ikuistettu useisiin kuviin ja muistoihin.

Kaupunki on vain noin tunnin matkan päässä Helsingistä, ja hyvien bussiyhteyksien lisäksi kesäkauden matkailija voi saapua kaupunkiin niin meri- kuin rautateitse. Testaisiko miltä tuntuu matkustaa yli satavuotiaalla m/s J. L. Runeberg -laivalla Helsingistä? Vai kiehtooko istahtaa ennemmin vielä pari kertaa elo- ja syyskuussa 2022 pääkaupungista kulkevaan lättähattu-museojunaan? Eipä se Porvoo suven ulkopuolellakaan karkaa mihinkään – ja silloin välttänee suurimmat ruuhkat. Lue ja ota muistiin parhaat palat kaupunkiin:

Taidetehdas

Kymmenen vuotta vuonna 2022 täyttävä Taidetehdas on ainutlaatuinen miljöö. Paikalla sijainneissa tehtaissa tehtiin aikoinaan mm. vaneria, hevosenkenkiä ja työkoneita. Nykyään Taidetehtaan alueella on kokous-, näyttely- ja tapahtumatiloja, taiteilijaresidenssi, elokuvateatteri, ravintoloita, tanssikoulu sekä kauppoja.

Toisessa kerroksessa olevassa Porvoon Taidehallissa on esillä nykytaidetta vaihtuvin näyttelyin. Pekka ja Teija Isorättyän Elämän jano -näyttelyssä voi nähdä myös Turussa WAM Turun kaupungin taidemuseossa keväällä 2022 esillä olleet Robohemians-robottibaarin ja Vikasietometsän. Aulan näyttelytilassa puolestaan on Sanna Vakkilaisen näyttely Bliss värikkäine, abstrakteine öljyvärimaalauksineen. Tästä uudesta kyvystä kuulemme vielä! Molemmat näyttelyt ovat esillä 28. elokuuta 2022 saakka.

Samalla vierailulla kannattaa kurkata myös Yrjö A. Jäntin taidekokoelma, jossa on esillä 1950–1980-luvun teoksia. Katso myös Porvoon Taidehallin museokaupan hyvä valikoima!

Länsirannan taidereitti

Porvoon Taidetehtaalta alkava ja sinne päättyvä julkiseen taiteeseen tutustuttava Länsirannan taidereitti tuo nykytaiteen kivalla tavalla osaksi kaupunkivierailua. Kierrä vaikka koko reitti!

Taidetehtaalla vieraileva ei voi olla huomaamatta sisäpihan komeaa Anssi Pulkkisen ja Taneli Rautiaisen Asetelma-teosta (2013), bussipysäkillä olevaa Corinna Helenelundin sinisävyistä teosta Kohta (2018) tai vastapäisen kerrostalon julkisivuun toteutettua Petri Hytösen Värijuhlat-teosta (2021). Lisää diskopalloja kaupunkitilaan, kiitos!

Runebergien kotimuseo

Taiteen ääreltä on hyvä jatkaa matkaa Aleksanterinkadun siltaa pitkin Porvoonjoen yli. Aleksanterinkadun kevyen liikenteen väylä on päällystetty mukulakivin, mikä sopii arvokkaaseen kulttuuriympäristöön. Kahden kadun, Aleksanterinkadun ja Runeberginkadun, kulmassa keltainen puutalo puutarhoineen on kirjailija Fredrika Runebergin ja hänen puolisonsa, runoilija J. L. Runebergin kotimuseo.

1860-luvun kirjailijakodin tunnelma lukuisine viherkasveineen, tyylihuonekaluineen ja kesäisin auki olevine Fredrikan puutarhoineen on ihana. Lapset ja lapsenmieliset on huomioitu pihalla ja museon viimeisessä huoneessa olevin pelein ja leikkivälinein. Samalla lipulla pääsee vierailemaan myös kesäaikaan avoinna olevassa, parin puutalon päässä olevassa Walter Runebergin veistoskokoelmassa (avoinna tänä vuonna 28.8.2022 saakka). Lisää J. L. Runebergin koti -museosta voit lukea muutaman vuoden takaa tästä tekstistä.

Porvoon museo

Porvoon keskustassa ei ole pitkä matka mihinkään. Vain muutama kortteli, niin kirjailijakodilta on kävellyt Porvoon Raatihuoneentorille. Siellä on kahteen eri rakennukseen jaettu Porvoon museo. Holmin talosta voi ostaa pääsyliput sekä museokaupan tuotteet. Yläkerrassa on esillä 1700-luvun varakkaan kauppiaan koti. Sisäpihallekin pääsee kesäisin kurkistamaan.

Vanhassa raatihuoneessa taas on monta eri näyttelyä, mm. elämästä itäisellä Uudellamaalla viimeisimmästä jääkaudesta keskiaikaan sekä 1800-luvun Porvoossa. Taideteollisuuden ystäviä ilahduttanee porvoolaisen Saara Hopea-Untrachtin sekä paikallisen huonekalu- ja keramiikkatehdas AB Iriksen tuotantoa esittelevät näyttelyt. Kunpa näitä aarteita löytäisi kotiinkin paikallisista antiikkikaupoista! Jos rakennuksessa vieraillessasi huomaat, että lattia tuntuu vähän kaltevalta, niin ei ihme – tämä Suomen vanhin raatihuone on ollut vinossa jo vuosisatoja.

Marraskuun 6. päivään 2022 saakka Vanhassa raatihuoneessa on esillä myös Helga Sonck-Majewskin Luonnon kudelma -taidenäyttely. Sonck-Majewski tuli kaupungissa tunnetuksi värikkäästä persoonastaan ja taiteestaan.

Vanhan Porvoon maut

Kulttuurin jälkeen on ihana istahtaa hetkeksi johonkin kivaan kahvilaan tai ravintolaan. Ja niitä riittää! Kaupungin historiallinen keskusta eli Vanha Porvoo houkuttelee vain muutaman korttelin matkalle kasapäin muitakin matkaajia, mutta ilmiselvimpien puutalokorttelien ulkopuolellakin riittää nähtävää, maisteltavaa ja ostettavaa. Testaa vaikkapa espanjalaistyylisen ravintola El Pation tapaksia idyllisessä puutalopihapiirissä tai Tee- ja kahvihuone Helmin tarjonta. Helmissä tarjoillaan Runebergin torttuja vuoden ympäri, Runebergien kotikaupungissa kun ollaan.

Jälkiruoaksi kannattaa nauttia Vanhan Porvoon jäätelötehtaan artesaanijäätelöä. Söpöin jäätelökoju, vaaleanpuna-valkoinen lippakioski löytyy Fredrika Runebergin puistosta. Kioskikauden ulkopuolella jädet maistuvat Porvoon tuomiokirkon lähellä Vanhan Porvoon Glassikko -jäätelökahvilassa. Sorbettien ystäviä suosittelen maistamaan passionhedelmä- ja ananassorbetteja. Taivaallisia!

KGB-museo Tartossa

Riian mäellä, pienen matkan päässä Tarton keskustasta on Harmaaksi taloksi kutsuttu jykevä rakennus. Riia- ja Pepleri-katujen kulmassa oleva pitkä talo on kylvänyt kauhua ja pelkoa vuosikymmeniä, sillä siinä toimi 1940–1950 -luvuilla NKVD:n ja KGB:n Etelä-Viron keskus. Talon kellarissa on vuodesta 2001 ollut Tarton kaupunginmuseoon kuuluva KGB Kongide muuseum. Visit Tartun sivuilla KGB-käytävien museoksi kutsuttu museo voisi kääntyä suomeksi ennemmin KBG-sellien museoksi. Talon viertä kulkee vilkas Riia-katu, jonka toisella puolella on boheemi Karlovan kaupunginosa.

Museo ei ole erityisen hyvin merkattu. 15b-rapun ulko-oven vieressä on kyltti, joka ilmoittaa museon olevan täällä. Ulko-ovesta vasemmalla on heti jyrkät portaat alas kellariin. Näitä portaita aivan kaikki vangit eivät päässeet koskaan kävelemään enää ylöspäin.

Käytävästä, selleistä ja muutamasta lisähuoneesta koostuva museo on pienehkö. Osa tiloista on palautettu alkuperäiseen asuun. Puna-valkoinen värimaailma toistuu ja lattia on karua betonia. Pysyvässä näyttelyssä esitellään kommunistihallinnon rikoksia ja tutkintavankeusaikaa. Vangit olivat täällä tutkintavankeudessa poliittisista syistä jopa kymmenen kuukautta ennen siirtoaan joko Siperiaan tai teloitukseen. Vankeusaikana heitä kuulusteltiin ja kidutettiin sekä henkisesti että fyysisesti. Myös esimerkiksi virolaiset partisaanit eli Metsäveljet sekä sodan jälkeinen taistelu maan itsenäisyydestä eli Viron vastarintaliikkeen toiminta saavat museossa omat osionsa.

Vakoojan välineitä.

Museossa on paljon lukemista, erityisesti jos osaa viroa. Monet näyttelytaulut ovat käännetty myös suomeksi ja englanniksi. Monessa huoneessa voi napata laminoidun suomenkielisen tekstin luettavakseen. Myös vitriinit ja huoneet notkuvat esineistöä. On jännittävää nähdä ja lukea esimerkiksi minkälaista välineitä ja toimintatapoja vakoojilla on ollut käytössä. Tavallisesti vakoojatarinoihin pääsee tutustumaan vain populaarikulttuurin tuotoksissa. Esineistöä on sekä kuulustelijoilta että kuulusteltavilta, ja molempien puolien äänet pääsevät esiin. Vaikka museo on pieni, meinaa välillä museoväsymys iskeä, varsinkin, kun käsiteltävät aiheet ovat emotionaalisesti paikoin hyvin raskaita. Katson paksuja kiviseiniä ja mietin mitä kaikkea ne ovat nähneet.

Liina on tehty Harmaassa talossa lahjaksi vangin äidille

Siperiassa tehty laukku

Olen vieraillut Tallinnan Viru-hotellin ylimmässä kerroksessa olevassa KGB-museossa (Viru väljak 4, Tallinna), jonka näkökulma on hyvin toisenlainen. Täällä Tarton museossa tapahtumia tarkastellaan pitkälti tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Museon lukuisista valokuvista tuijottaa silmästä silmään esimerkiksi Siperian leireillä olevia ihmisiä kanssavankiensa tai perheidensä kanssa tai pidätyskuvan vakavat ihmiset. Myös esineistö tuo mikrohistoriallisen näkökulman esiin. On liikuttavaa nähdä juuri täällä vangin äidilleen tekemä kaunis valkoinen pöytäliina tai Siperiassa miehen vaimolleen kutoma verkkokassi.

Yksi koskettavimmista kohdista vierailullani on, kun saavun eristyssellien eli karssereiden luokse. Pikkuruisessa vajaan neliömetrin kokoisessa sellissä istuu nukke näyttämässä mallia miten vanki on  joutunut olemaan epämukavasti kopperossa. Eristysaika oli usein 5–10 vuorokautta ja ruokaa sai joka kolmas päivä. Tämä ei ole inhimillistä. Toinen pysäyttävä hetki on lukiessani opiskelijoiden vastarintaliikkeen Sini-Musta-Valkoisen toiminnasta. Pidätyskuvista tuijottaa nuoria koululaisia, jotka laittoivat itsensä likoon maan itsenäisyyden vuoksi.

On kuvaavaa, että idea museon perustamisesta tuli entisiltä Sini-Musta-Valkoisen jäseniltä, kun he olivat vierailemassa kellaritiloissa. On tärkeää, että tämä museo on olemassa ja kertomassa vaiettujen ja paikoin unohdettujen ihmisten tarinoita. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen museo!

KGB Kongide muuseum, Riia tänäv 15b, Tartto, Etelä-Viro.

Lue myös Vehreä kulttuurikaupunki Tartto ja Ravintolavinkit Tarttoon.

Ravintolavinkit Tarttoon

Kun ei halua tyytyä pelkästään Tallinnan tarjontaan, on Viron pääkaupungin ulkopuolella paljon kiinnostavaa kulttuuri- ja ravintolatarjontaa. Maan toisiksi suurimpaan kaupunkiin Tarttoon kulkee Tallinnasta päivittäin useita bussivuoroja. Lippujen hinnat alkavat muutamasta eurosta, ja noin 2,5 tunnissa bussi kuljettaa Tarton keskustan linja-autoasemalle. Vinkkasin aiemmassa postauksessa mitä ainakin kannattaa nähdä ja tehdä kaupungissa. Mutta missä kannattaa syödä ja kahvitella?

Tarton ravintolatarjonta on suht laaja ja kasvissyöjäkin löytää sieltä purtavaa. Vierailemissani paikoissa hintataso vaikutti olevan kalliimpi kuin Pärnussa, mutta hieman halvempi kuin pääkaupunki Tallinnassa. Jo ydinkeskustan vanhassakaupungissa löytyy paljon vaihtoehtoja. Jos on enemmän aikaa, on kivoja paikkoja myös hieman kauempana.

1. Viihtyisä ravintola Umb Roht

Keskellä vanhaakaupunkia on idyllisen sisäpihan suojissa ravintola Umb Roht (Ülikooli tänav 7). Ravintola on Toomemäen alapuolella, raatihuoneentori Raekoja platsin lähellä vastapäätä uutta huippuhotellia. Palvelu on ystävällistä ja viinisuositukset kelpoja. Miljöö on rauhallinen ja rento, vaikka ravintola taitaa kuulua kaupungin parhaimmistoon.

Otin alkuruoaksi nyt jo listalta poistuneen kasvisannoksen, jossa oli lumihernettä, kirsikkatomaatteja ja taivaallista basilika-sitruunakastiketta. Jäädytetty hernelumi suli suussa ja toi suuret odotukset pääruoalle. Vegaaninen kasvispasta tuoreilla kasviksilla ja mustalla vegaanisella parmesaanilla lunasti ne ja sai kaapimaan lautasen pohjatkin. Harmillisesti jälkiruoalle ei jäänyt tilaa. Ensi kerralla sille pitää jättää tilaa ja samalla maistaa viinilistalta löytynyttä, minulle ennestään tuntematonta appelsiiniviiniä.

2. Söpö kahvila Tassikoogid

Kävelymatkan päässä vanhastakaupungista on käymisen arvoinen Karlovan kaupunginosa. Siellä on enemmän ja vähemmän hyvin hoidettuja vanhoja puutaloja, joiden sekaan on noussut harmaita kerrostaloja, kirpputoreja, vintagekauppoja, kauniissa puutalossa oleva art deco -hotelli sekä jälleen yksi kauppakeskus. Matkan varrelta ison kadun varrelta löytyy myös KGB-sellimuseo (Riia tänav 15b).

Tähti-nimisellä kadulla on Viron ensimmäiseksi kuppikakkukahvilaksi itseään tituleeraava Tassikoogid (Tähe 21). Se  on suloinen pieni kahvila puutalossa. Kuppikakkuja on vaikka minkälaisia: esimerkiksi suklaata, vaniljaa, pistaasia, oreota, vadelmaa ja suolakaramellia erilaisilla pohjilla. Päällisissäkin on käytetty mielikuvitusta. Makeannälän voi taltuttaa myös macaroneilla tai tikkukakuilla. Valinnanvaikeus saattaa iskeä! Juomapuolella haudutetun teen ja kahvin lisäksi on myynnissä esimerkiksi paikallisia mehuja ja siidereitä sekä kuohuviiniä. Leipomuksia voi ostaa myös mukaan.

3. Tunnelmallinen illanviettopaikka Vein ja Vine

Jos haluaa illanviettopaikaltaan enemmän tunnelmaa kuin kreisiä bailumenoa, voisi viinibaari olla hyvä vaihtoehto. Aivan keskustassa vanhankaupungin kävelykatu Rüütlilla on viinibaari Vein ja Vine (Rüütli tänav 8). Viinien lisäksi tarjolla on jonkin verran muita juomia sekä viinien kanssa sopivaa pikkusuolaista.

Ravintola on vanhassa kivitalossa ja tila levittäytyy hieman sokkeloisesti muutamaan huoneeseen. Huoneiden välillä on jyrkähköt tiilirappuset. Paljasta tiilipintaa on jätetty näkyviin niin seiniin kuin toisen huoneen keskelle oviaukkoon. Sisustus on hauskan boheemi eriparisilla huonekaluilla ja tunnelma viihtyisä. Kesäaikaan baari laajenee ulos terassille.