Leppeä Procidan saari Napolinlahdella

Näkymä Procidalta Napolinlahdelle

Procidan saari Napolinlahdella, Italiassa, on pieni paratiisi. Elämänmeno on rauhallista. Matkailijana päivän tärkein askare on löytää mukava ranta, jonne oikaista, ja kelpo ruokapaikka täyttää vatsa.

Kadut ovat kapeita ja niitä reunustavat talojen korkeat kivimuurit. Pääkaduksi sanotaan Marina Grandesta lähtevää Via Vittorio Emanuelea. Jalkakäytäviä ei juuri ole ja katuvalaistuskin on niin ja näin. Illemmalla heijastimet ja kännykän taskulamput ovat tarpeen, kun skootterit, sähköpyörät ja autot huristelevat kovaa jalankulkijan ohi. Kaikkia tervehditään, myös katukuvaan ilmestynyttä matkailijaa.

Kävelen monta kertaa erään talon ohi. Talon korkea kivimuuri on päässyt rapistumaan, ja kaksi miestä kunnostaa rappausta. Työn etenemistä on hauska seurata, ja joka kerta ohi mennessäni tervehditään puolin ja toisin.

Procidan katuja Italiassa

Procidan satama Italiassa

Procidan satama Italiassa

Saarella on kolme satamaa. Suurimpaan Marina Granden satamaan tulevat laivat Napolista ja lähisaarilta. Rantakadulta ja ylöspäin lähteviltä pikkukujilta löytyy ravintoloita, vaate- ja matkamuistokauppoja sekä apteekki ja pankkiautomaatti. Pienempi Huvivenesatama Chiaiolella on saaren eteläpuolella.

Procidan satama Italiassa ja skootterit

Procidan satama Italiassa

Corricellan satama Procidalla

Corricellan vanha kalastajasatama saaren itäpuolella on ikuistettu lukuisiin valokuviin, eikä suotta. Näkymä on huikea! Sinne pääsee esimerkiksi laskeutumalla kiemurtelevia portaita Via Marcello Scottilta.

Eri väriset ja toinen toistaan söpömmät kivitalot pengertyvät rinnettä. Rannassa on kiinni iso määrä veneitä, osa ulompana ankkurissa. Rantakatu Via Marina di Corricellan varrella on monia ravintoloita, joiden terassit ulottuvat lähes vesirajaan. Oikealla Terra Murata -kukkulan päällä komeilevat hiekanväriset Abbazzia di San Michele Arcangelon luostari ja Palazzo D’Avalosin entinen vankila.

Kirkko Procidalla

Pasta-annos Procidalla Italiassa

Corricellan sataman yläpuolella on tunnelmallinen Piazza Dei Martiri -aukio. Sitä kehystää 1600-luvulla rakennetun Santa Maria delle Grazien keltainen barokkikirkko. Aukiolla on myös La Piazzetta -ravintola, josta saa oikein kelvon kasvispasta-annoksen. Ravintolassa vieraillessaan kannattaa piipahtaa yläkerrassa pikkulan puolella, sillä sinne johtavalta takorautatasanteelta näkee hauskasti ravintolan keittiöön.

Näkymä Procidalta auringonlaskun aikaan
Silurenzan ranta on Marina Granden vasemmalla puolella

Saarella on monia pieniä rantoja eri puolella. Länsipuolen Ciraccion ranta on siisti ja pitkä.  Uiminen on miellyttävää mukavan loivalla rannalla. Loikoillessa on mukava katsella saarelle tulevia ja sieltä lähteviä laivoja. Merituuli puhaltaa tummaa hiekkaa niin, että sitä saattaa olla rantareissun jälkeen kaikkialla. Rannalle mennään esimerkiksi Lungomare Christoforo Colombo -tieltä. Matkan varrella on muutama pieni ruokakauppa.

Kaksi jättimäistä kivenjärkälettä seisoo vesirajassa. Ne erottavat Ciraccion Chiaiolellan rannasta, jossa on monia ravintoloita. Niillä on omat yksityiset rantaosuutensa. Asiakkaiden käytössä on suihkut ja wc:t.

Saaren itäpuolella on Chiaian ranta, jonne johtaa jyrkät portaat ylhäältä Via Pizzacolta. Läheisellä Piazza Olmolla on monta pientä kauppaa, josta ostaa evästä. Korkeat kalliot kehystävät rantaa, jonka oikealla puolella niemennokan puiden siimeksestä voi bongailla hienoja vanhoja taloja. Vasemmalla puolella on Corricellan satama ja jyhkeä Terra Murata.  Rannan ainoa ravintola pitää keittiönsä kiinni iltapäivän tunteina.

Procida, Campanian saaristo, Napolinlahti, Italia.

Lue myös Procidan Saari: Napolinlahden helmi sekä illasta Napolissa.

Yö museossa Tukholman Fotografiskassa

Fotografiska-museo Tukholmassa, Ruotsissa

Kello käy yli yhdeksää lauantai-iltana. Kävelen Tukholman Södermalmilla Götgatania vastavirtaan. Iso määrä ihmisiä on tulossa Slussenin suunnasta viettämään iltaa kaupunginosan baareihin ja ravintoloihin. Minä sen sijaan olen suuntaamassa museoon.

Pujottelen uudistuksen alla olevan Slussenin läpi. Jalankulkuväylä vie metroaseman kautta. Päästessäni rannan myötäiselle kävelytielle vain muutama ihminen kävelee samaan suuntaan. Heistä suurin osa suuntaa rannassa olevaan laivahotelliin. Vihdoin edessäni on vanha punatiilinen rakennus. Valokuvataiteen museo Fotografiska Stadsgårdshamnenissa, satama-alueen rannassa on avoinna maanantaista sunnuntaihin aamuyhdeksästä iltamyöhään. Näin lauantaisin ovet ovat avoinna yöyhteen.

On hieman epätodellinen tunne astua ovista sisälle museoon näin myöhään. Sisällä on rauhallista, museokauppaa kiertää muutama ihminen. Kysäisen museon työntekijältä miten pitkään museo on ollut näin myöhään iltaisin avoinna. En ole varma, pitkään, kuuluu vastaus. Aivan arkista täällä.

Nick Veaseyn näyttely Inside Out Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsissa

Nick Veaseyn Batman-teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsissa
Batman (2016)

Päätän aloittaa alakerran Nick Veaseyn Inside Out -näyttelystä. Sen hämyinen valaistus sopii kuin nakutettu tähän yömuseoiluun. Kanssani samaan aikaan näyttelyä kiertää matkailijapariskunta käsi kädessä. En voi olla miettimättä miten hekin ovat päätyneet tähän aikaan tänne.

Inside Out on näyttely röntgenkuvista. Mitään sairaalaympäristöistä tuttuja otoksia on turha odottaa. Kuvauskohteina on teknisiä laitteita, kuten radio, ihmisiä, luontoa ja vaatteita. Yhdessä teoksessa on kuvattu jopa kokonainen bussilastillinen ihmisiä.

Veasey on leikitellyt röntgenkuvatekniikan kanssa hauskasti. Kumarrun lähemmäs teoksia tutkimaan tätä ihmeellisellä tavalla silmieni eteen avautuvaa todellisuutta, jollaista ei paljain silmin näkisi. Toisaalta todellisuuden käsite on Veaseylla leikittelevä, eikä sitä pidä ottaa turhan vakavasti. Jossain teoksissa pystyn erottamaan kuvauskohteen kerros kerrokselta. Esimerkiksi Batman-teoksessa malli on kuvattu monta kertaa niin, että teoksessa erottuu jopa hänen lihaksensa.  Hienoa, mutta hieman karmivaa.

Hermes Birgin Bag ja X-Ray of a Riding jacket by Nick Veasey, (unknow artist/maker 1750–1759 (made) from the fashion collection of Victoria & Albert Museum -teokset Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsissa
Hermes Birgin Bag (2015, vas.) ja X-Ray of a Riding jacket by Nick Veasey, (unknow artist/maker) 1750–1759 (made) from the fashion collection of Victoria & Albert Museum (2017)

Yksi kiinnostavimmista osioista on lontoolaisen Victoria & Albert -museon kanssa yhteistyössä toteutettu vaatteita ja laukkuja kuvaavat työt. Hermens Birgin bag -teos esittää himoitun muotilaukun suht koruttomana ja riisuttuna, lentokentältä tutun läpivalaisukuvan tapaisena. Tässä osiossa on myös kiinnostava video teosten tekoprosessista, jossa näen muun muassa miten nämä museoaarteet ovat kuvattu ja miten ne toimitettiin kuvauskonttiin huolellisesti pakattuina.

Vaatekuvien jälkeen nurkan takana on interaktiivinen teos, jonka liiketunnistin ei oikein toimi. Viereisen teoksen valaisu on puolittainen palaneen lampun takia. Tämä luo hassun olon, että olisin museossa aukioloaikojen ulkopuolella.

Nick Veaseyn Gladioli-teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsiss
Gladioli (2016)
Nick Veaseyn Dahlia Pablo -teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsiss
Dahlia Pablo

Nick Veaseyn teoksia Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsissa

Nick Veaseyn Octopus-teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsiss
Octopus
Nick Veaseyn Nautilus Shell -teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsiss
Nautilus Shell (coloured)

Pysäyttävin hetki näyttelyssä on, kun astun mustasävyiseen huoneeseen, joka on täynnä kukka-aiheisia teoksia. Seinille on ripustettu toinen toistaan upeampia, mustapohjaisia ja värillisiä kukkakuvia. Gladioli ja Dahlia Pablo saavat lähes haukkomaan henkeä: noinko kaunis luonto oikeasti on? Tilan keskiosaan on ripustettu teoksia valkoisille papereille ja niihin on heijastettu eri värisiä valoja. Teokset liikkuvat hiljaa ilmavirran mukana.

Seuraavan huoneen teokset ovat meriteemaisia. Octopus, Nautilus Shell (coloured) sun muut tuovat silmieni eteen jotain sellaista, mitä ei muualla pääsisi näkemään tällä tavoin. Näissä kuvissa on myös hetken tuntua: tuo mustekala ja tuo kala tuskin ovat enää hengissä. Simpukkakuvassa on nähtävissä jotain arkkitehtonista. Jälleen kerran en voi kuin ihastella luonnon ihmeellisyyttä ja Veaseyn taitoa vangita se!

Fotografiska-museon ravintola Tukholmassa, Ruotsissa

Näyttelykerroksia on kaksi. Veaseyn kanssa samaan aikaan esillä on kolme muuta näyttelyä. Ida Borgin Hygiene – A Circle of Lifen teokset ovat riisuttuja, tarkkanäköisiä ja paikoin jopa nolostuttavia kaikessa intiimiydessään. Åsa Sjöströmin Silent Land tutustuttaa katsojan kauniiseen ja karuun Moldovaan ja sen asukkaisiin. Jossain kohtaa museoväsymys meinaa ottaa vallan ja mietin olisiko jostain saanut mukana kannettavan tuolin. Päivän kaupunkikiertely on ottanut veronsa.

Näyttelyitä kiertäessäni rakenteiden kautta kantautuu musiikkia ylimmän kerroksen baarista. Musiikki muodostaa vierailun taustalle eräänlaisen jumputtavan äänimaiseman ja muistuttaa, että lauantai-iltaa tässä eletään. Välillä yläkerrasta lehahtaa naurunremakka, ja ravintolavieraita menee hisseille.

Yläkerrassa on myös iso ravintola, joka on myöskin vielä avoinna. Turhaan ei ole mainostettu sen ikkunoista avautuvaa maisemaa Gamla Staniin, Djurgårdenille ja Skeppsholmeniin. Se on upea. Onpa ravintola äänestetty maailman parhaaksi museoravintolaksi! Tänne on hyvä jäädä drinkeille tai kupposelle taidenautinnon jälkeen. Sulkemisaikaan on vielä rutkasti aikaa.

Nick Veasey: Inside Out 18.2.2018 saakka. Ida Borg: Hygiene – A Circle of Life   21.1.2018 saakka. Åsa Sjöström: Silent Land 4.2.2018 saakka.

Fotografiska, Stadsgårdshamnen 22, Södermalm, Tukholma. Myös monet muut Tukholman museot pitävät ovensa avoinna esimerkiksi kerran viikossa tavallista pidempään.

Södermalm: talokarkkeja ja toffeeta

Nytorgetin taloja Södermalmilla Tukholmassa

Aurinko kohoaa hiljalleen Södermalmin kattojen ylle Tukholmassa. Saaren itäpuolella sijaitseva Nytorgetin ympäristö alkaa heräillä. Koiranulkoiluttajat ovat liikkeellä. Ohi kävelee paikallisia aamupalaostoksille. Vanha rouva kantaa kainalossaan tuoretta ardisiakimppua. Joulukuusi- ja kukkakauppiaat kokoavat kuusi kuuselta, kukkakimppu kukkakimpulta torin myyntipistettään.

Nytorget Södermalmilla Tukholmassa

Nytorgetin taloja Södermalmilla Tukholmassa

Tämä vanha tori on ollut aikoinaan kaupungin reunamilla. Sillä on hurja historia: aukio on toiminut rankaisu- ja teloituspaikkana. 1700-luvulla siinä on ollut yleinen kaatopaikka, jonka keskelle on jätetty pieni kuja kulkureitiksi.

Yläkuvassa oikealla oleva keltainen kivitalo on nimeltään Malongen, Scot Young Danielin vuonna 1670 perustaman tekstiilitehtaan päärakennus. Se on yksi kaupungin vanhimmista teollisuusrakennuksista. Nykyään talossa on taiteilijoiden työtiloja.

Nytorgetin taloja Södermalmilla Tukholmassa

Nytorgetin taloja Södermalmilla Tukholmassa

Vasemmalla kohoaa Vita Bergenin mäki. Alue oli 1800-luvun lopulla yksi kaupungin köyhimmistä. Pienet talot täyttivät rinteen ulottuen aukiolle saakka. 1930-luvulla Renstiernas-kadun muutosten myötä jäljellä jäivät nämä itäpuolen talot. Monet niistä ovat vuoden 1750 tietämiltä. Muutama talo on rakennettu vanhan mallin mukaan.

Kivitaloja Södermalmilla Tukholmassa

Ylitän Renstiernas-kadun. Talviaurinko häikäisee kauniiden kivitalojen lomasta. Vita Bergenin alue on nykyään yksi kaupunginosan puistoista.  Sofian kirkko seisoo ylväänä mäen päällä.

Groens Malmgård Tukholmassa

Groens Malmgård Tukholmassa

Mäen alla Malmgårdsvägenin varrella on supersuloinen punamultainen puutalo. Mansardikattoinen talo kuuluu Groens Malmgårdiin (Malmgårgvägen 53). Kurkistan aidan yli: puutarha on iso, ja sen keskellä on kiehtovan näköinen, valkoinen kivitalo. Lilla Mejtens grändin varrella on vielä punainen pitkä puutalo.

Groens Malmgårdin puutarha on perustettu 1600-luvun lopussa. Rakennukset ovat 1700-luvulta. Punaisen talon vieressä on yhä kasvihuone muistuttamassa vanhoista kasvinviljelyajoista. Paikan omistaa nykyisin Stiftelsen Malmgården Vita Bergen. Salatulta puutarha näyttävään miljööhön pääsee vierailemaan joulumarkkinoiden aikaan sekä kesäisin.

Malmgårdsvägenin taloja Tukholmassa

Malmgårdsvägenin varrella on ollut myös kaupungin talvitulli. 1700–1800-luvun tehdasajoista on muistuttamassa hyvin säilynyt rakennuskokonaisuus. Jo mainitun tekstiilitehtaan lisäksi kivirakennuksissa on ollut panimo ja teurastamo.

Alueen kiinnostavasta historiasta voi nykyisin lukea kaupungin pystyttämistä kylteistä. Muuallakin Södermalmilta voi bongata ihania pieniä puu- ja kivitaloja, esimerkiksi Mäster Mikaels Gatanilla kasvisravintola Hermansin lähellä sekä Folkungagatanin alkupäässä lähellä Viking Linen terminaalia.

Pärlansin konditoria Tukholmassa

Päätän kierrokseni Pärlans konfektyrin suloiseen konditoriaan (Nytorgsgatan 38), joka on viime vuosisadan puolivälin kerrostalon kivijalassa. Ei tämä nyt ihan puutalo ole, mutta talo ja puoti henkivät ihanaa 1930–1940 -lukua. Ostoskassiin sujahtaa pahvirasiallinen ikkunan takana tehtyjä toffeekarkkeja. Pieni pala SoFoa kotiinviemisiksi.

Salaperäinen Seili

Seilin postilaituri, Seili, Nauvo, ParainenOn pilvinen heinäkuun sunnuntai. Entinen merenkulun koululaiva M/S Fanny kyntää vihreäsävyistä merta. Valkoiset tyrskyt iskeytyvät aluksen laitaa vasten. Noin kahden tunnin paikkeilla vauhti alkaa hiljalleen hidastua. Edessä siintää laituri ja punaisia varastorakennuksia. Näkymä saa aikaan kylmät väreet: olemme saapuneet Seiliin, pienelle saarelle Turun saaristossa.

Seilin postilaituri, Seili, Nauvo, ParainenToisin kuin useimmilla Seiliin historian saatossa tulleilla, minulla on taskussa myös paluulippu. Varustuksenani on eväitä ja kamera arkkulautojen sijaan. En voi olla miettimättä tätä vastakohtaisuutta laivasta noustessani.

Olen lukenut ja kuullut saaresta niin paljon, että tuntuu lähes epätodelliselta astella hiekkatietä kohti saaren keskusta,  hospitaalia. Tämä paikka ei ole olemassa pelkästään kertomuksissa ja populaarikulttuurin tuotoksissa, vaan on ihan oikeasti olemassa oleva saari Airistolla, Paraisten Nauvossa.

Seili toimi 1600 – 1700 -luvulla lepraan sairastuneiden ihmisten sijoituspaikkana. Saari valikoitui tähän tarkoitukseen muun muassa eristyneisyytensä ja hautaamiseen sopivan maaperänsä ansiosta. 1700-luvulta vuoteen 1962 Seilissä toimi mielisairaala. Vuodet 1880 – 1962 hospitaali oli vain naisille.

Seiliin päätyi lepraan ja erilaisiin mielen sairauksiin sairastuneiden lisäksi muun muassa psoriaatikkoja, kuuroja, sokeita sekä yhteiskunnan normien sisään mahtumattomia ihmisiä. Seiliin ei päästy parantumaan, vaan sinne jouduttiin pääasiassa loppuelämäksi.

Päärakennus ja porttirakennus Seilin saarella, Nauvo, Parainen

Seilin Saari, Nauvo, Parainen

Seilin Saaren päärakennus, Nauvo, Parainen

Seilin Saaren päärakennus, Nauvo, ParainenSaavun nykyisessä asussaan 1800-luvulta peräisin olevan hospitaalin pihalle. Tuossa on nuo keittiön portaat, jotka näkyivät Seilin naiset -dokumentissa. Tästä portista puolestaan astutaan hospitaalin piha-alueelle. Sinne, missä vain tietyillä houruinhuoneen potilailla oli oikeus mennä jaloittelemaan. Tuossa köynnöksen peittämässä vasemmassa siivessä asuivat loppuajan naispotilaat.

Potilashuone päärakennuksessa Seilin saarella, Nauvo, Parainen

Päärakennus Seilin Saarella, Nauvo, Parainen

Seilin saaren kahvila, Nauvo, ParainenPäärakennuksen kiviseinät seisovat jylhinä ja äänettöminä. Piha-alueella on vehreää. Rakennuksen toisessa siivessä on nykyisin ravintola. Astuessani sisään odotan jonkinlaista aikamatkaa 1800-luvulle. Tilat huokuvat kuitenkin 1960 – 1980 -lukulaista julkisten tilojen estetiikkaa.

Mielisairaalan aikana potilailla oli omat huoneet. Seinät oli kuvioitu säntillisen ruudulliseksi niin, että sekaisin oleva mieli jäsentyisi niitä tuijotellessa. Yksi tällainen potilashuone on vieraiden nähtävissä rakennuksen 1. kerroksen käytävässä.

Mielisairaalan lopetettua toimintansa saarella on toiminut vuodesta 1964 Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Täällä tehdään ympärivuotisesti tutkimusta mm. punkeista sekä meriympäristön tilasta. Välillä saarelle pyrähtävät matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijat kenttäkursseilleen. Saarella on myös hospitaali-aikojen työntekijöiltä perittyjä asuntoja. Tämä on joidenkin ihmisten koti tai kesäpaikka.

Peltomaitikka Seilin Saarella, Nauvo, Parainen,

Seilin Saari, Nauvo, ParainenKiireisestä ja meluisasta kaupungista tulleena Seilissä on hiljaista. Äänimaisemana on puissa kahiseva tuuli ja vastaantulevien ihmisten puheensorina. Heidän mukanaan tulleet koirat haukkuvat. Kesän ajan maisemanhoitajina ahkeroivien lehmien ammunta kantautuu niityiltä.

Luonto on kaunista. Myöhäinen kevät näkyy täälläkin: syreenit ovat juuri lopettaneet kukintansa. Täällä voi nähdä myös harvinaisuuksia: uhanalaista luontotyyppiä, perinnemaisemaa sekä esimerkiksi uhanalaisen peltomaitikan Suomen suurimman esiintymän. Teiltä ei siis tule poiketa. Suojelualueeksi luokiteltu saari on osa valtakunnallisesti arvokasta Airisto – Seili -maisema-aluetta.

Seilin ja kirkkoniemen välinen osuus, Seili, Nauvo, Parainen

Kirkkoniemellä muistomerkki lepraan kuolleille, Seili, Nauvo, ParainenKävelen hospitaalirakennukselta kohti Kirkkoniemeä. Se on ollut aikoinaan oma saarensa, joka maankohoamisen myötä tuli osaksi Seiliä. Yhdysosassa on kaunis tervaleppämetsä.

Saavun Seilin museokirkon eteen. Männikkö kohoaa kirkon molemmin puolin komeana. Tuolla oikealla rannan tuntumassa on monelle tuttu sääksikamera. Etuoikealla on leprapotilaiden muistoksi pystytetty risti. Heidät on mahdollisesti haudattu niityn takana olevaan hiekkamaastoon.

Seilin kirkko, Seili, Nauvo, Parainen

Seilin kirkko, Seili, Nauvo, Parainen

Seilin kirkko, Seili, Nauvo, ParainenPiipahdan kirkossa. Sitä ylläpitää Metsähallitus sekä Pro Seili-Själö ry, jonka jäsenet pitävät kirkkoa avoinna yleisölle. Ulkoa punainen kirkko yllättää: sisältä se on vaatimattomasti paljasta hirttä. Ainoa väriläiskä on Sylvi Kekkosen aikoinaan lahjoittama kirkkaanpunainen alttarivaate. Ristinmuotoisen kirkon yhdessä päädyssä on oma ulko-ovensa. Tämä osio on myös aidattu. Ilmeisesti täällä istuivat spitaaliset.

Kirkon takana oleva hautausmaa vetää hiljaiseksi. Siellä on yllättävän vähän hautoja verrattuna saarella viimeiset hetkensä viettäneisiin. Uusimmat hospitaali-ajan haudat ovat 1950-luvulta. Karut, valkoiset ristit eivät paljoa naisten tarinoista kerro.

On tullut aika lähteä kotiin. Istun Postilaiturin penkillä ja nojaan varaston seinään. Edessäni siintää Airisto ja viereiset saaret. Repussani on kamera, jonka muistikortti on pullollaan päivän aikana otettuja kuvia. Niihin ja saaren historiaan ja kohtaloihin tulen vielä palaamaan.

Laivayhteys Turun Aurajoelta Seiliin kulkee päivittäin 13.8.2017 saakka. Skärgårdskompaniet tarjoaa päärakennuksessa ravintolapalveluita sekä eri puolilla saarta majoitusta. Saarella on myös vierasvenelaitureita. Saarella ei ole museota, joten opastettu kierros voi olla paikallaan.