Seitsemän koiraveljestä Kaarinassa

Seitsemän koiraveljestä, Kaarinan nuorisoteatteri ja Kaarina-Teatteri, Kuva: Matti Vahtera

*Yhteistyössä Kaarinan nuorisoteatterin ja Kaarina-Teatterin kanssa

”Voimalla seitsemän miehen” raikaa laulu metsikön laidalla kauniin keltaisen puutalon pihamaalla. Menossa on teatterisovitus Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -romaanista, Heini Vahteran dramatisoima ja ohjaama Kaarinan nuorisoteatterin ja Kaarina-Teatterin yhteisproduktio. Koiraveljesten tarina pohjaa tietenkin kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teokseen.

Musiikkinäytelmä marssittaa tuttuakin tutumman kirjan tapahtumat katsojien eteen koiramaisessa hengessä. Tai pitäisikö sanoa tuttuakin tutumpien kirjojen, sillä varmasti monessa perheessä on Kunnaksen koiraveljeksistä luettu sivut hiirenkorville.

Näytelmässä seurataan Kunnaksen kirjan tapahtumia suht uskollisesti. Matti-kissa, kana ja Heikki Hämähäkki seikkailevat  tapahtumissa mukana. Veljekset käsittelevät nukkeja hienosti! Vilahtaapa näyttämöllä myös muista Kunnaksen teoksista tuttu Herra Hakkarainen.

Välillä koirat yltyvät haukahtelemaan tai ulvomaan, kuten koirien kuuluu. En varmaan hirveästi paljasta juonta, jos totean veljesten äidin kuoleman näyttämisen olevan yllättävä ja koskettava ratkaisu. Enkeli-äidin näkyminen myöhempien kohtausten taustalla toimii kyllä draamallisesti.

Seitsemän koiraveljestä, Kaarinan nuorisoteatteri ja Kaarina-Teatteri, kuva: Matti Vahtera

Seitsemän koiraveljestä, Kaarina-Teatteri ja Kaarinan nuorisoteatteri, Kuva: Matti VahteraMusiikkikohtaukset Anna Hellsténin hienoine koreografioineen ovat hiottuja ja rytmittävät näytelmää mukavasti. Eero Aakalan säveltämä ja kapellimestaroima livemusiikki sekä lauluosuudet ovat komeaa kuultavaa. Astuupa yksi jos toinenkin bändin jäsen välillä lavalle näyttelemään.

Koiramaisuudesta ei olla säästelty. Tiina Valkaman kekseliäs puvustus ja Marika Torvisen ja Jasmin Malmin maskeeraus luovat juuri sopivan illuusion lajityypeille ominaisista piirteistä. Asiaankuuluvasti koirilla on korvat ja kuonot, korpeilla nokat ja lampailla pörröiset korvat. Erityisen hauska tapa luoda koirankorvat on Venlan (Oona Mahnala) hahmon pinkit krepatut saparot.

Viime vuosisatojen tyylinen puvustus tempaa katsojan menneen ajan tunnelmaan. Kauaa eivät veljesten valkeat vaatteet ole valkoiset, kuten arvata saattaa! Veljesten virkatut virsut ja reput ovat upea yksityiskohta.
Seitsemän koiraveljestä, Kaarinan nuorisoteatteri ja Kaarina-Teatteri, kuva: Matti VahteraLopussa kiitos tietenkin seisoo ja rakkaus kukoistaa. Aapinenkin on suurin piirtein päntätty päähän.

Entä kuka veljeksistä oli suosikkimme? Kaikki seitsemän ovat mainioita ja lavainnostus näkyy. Kukin tuo oman roolihahmonsa piirteitä hienosti esiin. Kuitenkin seurueemme kuusivuotiaan suosikkihahmo oli Simeon (Leo Lindén), koska se oli hassu. Minun sympatiani saivat veljeksistä vanhin Juhani (Juhani Lemmetyinen) sekä kaikkein pienin, Eero (Rasmus Hakala), olenhan itsekin perheeni kuopus. Näiden hahmojen vahvat persoonat ja taidokas näyttelijäntyö tekivät vaikutuksen!

Seuraava esitys sunnuntaina  6.8. klo 17. Esityksiä vielä 19.8.2017 saakka. Esitystä suositellaan yli 5-vuotiaille.

Kaarina-Teatterin piha, Viipurintie 118, Kaarina. Paikalle pääsee Turusta esimerkiksi Föli-bussilla joko vastapäiselle Viipurintien pysäkille tai Kaarinan keskustaan sekä omalla autolla. Tutustu myös 100 lasta teatteriin! -hyväntekeväisyyskampanjaan.

Kuvat: Matti Vahtera/ Kaarinan nuorisoteatteri

Mainokset

Taiteillen Wamissa – Kulttuuriviikko vauvoille

Tällä viikolla vauvat ja taaperot ovat pääosassa Turussa kun vietetään Vauvaviikkoa. Kulttuurintäyteiseen viikkoon mahtuu niin vappudiscoa, BabyTangoa, loruhetkiä, kirjatreffejä ja paljon muuta. Itse nappasin tutustuttavaksi viikosta itselleni sopivimman palan: vauvaopastuksen Wäinö Aaltosen museossa.

vauvaviikko taide4

Mikä sitten oli vauvaopastus ja miten se erosi normaalista museokäynnistä? Wamin vauvaopastus oli tehty vauvojen tarpeet huomioiden. Sanat eivät tällä kierroksella olleet pääasiassa vaan teot ja aistit. Kun me aikuiset saimme tietohippusia Wäinö Aaltosen tauluista, työvälineistä ja Kultaisen liljan löytymisestä, saivat vauvat tutustua pensseleihin ja kultaisiin kankaisiin. He saivat kokeilla miltä tuntuu olla kankaisen tähtitaivaan alla ja kuinka hienoja ääniä syntyy kun puupalikat kolisevat museon lattiaa vasten ja kuinka pieniksi paloiksi paperin saakaan revittyä kun oikein yrittää. Kierroksen kesto oli vain puolisen tuntia, eli lyhyempi pinnaisempikin jaksoi olla mukana ja saada ehkä aavistuksen taiteesta, käsin kosketellen, kuunnellen ja vähän maistellenkin.

Vauvaviikko taide

Kierroksen lopuksi etukäteen työpajaan ilmoittautuneet pääsivät myös luomaan taidetta maalaamalla. Porkkanaa, vadelmaa, jäisiä marjoja ja vielä vähän kullan kimallusta, niistä on vauvojen taide tehty. Pensselit, värit ja sormet hakeutuivat enemmän suuhun ja vaatteille kuin paperille mutta ainakin sylissäni istui innokas ja onnellinen mustikkaposkinen taiteilija. Kotona en ehkä anna yrittää tätä uudelleen, mutta onneksi on museoita jotka antavat mahdollisuuden toteuttaa itseään.

Vauvaviikko taide2

Wamissa vauvaopastuksia on vielä torstaina 27.4. klo 13.30 ja perjantaina 28.4. klo 10.30, tästä lisää. Vauvaviikon koko ohjelmaan pääset tutustumaan tästä linkistä, ohjelmaa riittää vielä perjantaihin saakka.

Merellinen seikkailuhetki Forum Marinumissa

Miltä tuntuisi istua alas kuuntelemaan viidakon ääniä, nousta laivan kannelle ohjaamaan laivaa tai istuutua pieneen kapakkaan korttipöydän ääreen? Forum Marinumin näyttelyssä tämän kaiken pääsee kokemaan yhdessä ja samassa tilassa. Helmikuun puolessa välissä avautunut Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa on lapsille ja lapsenmielisille suunniteltu näyttely, jossa leikkiminen, eläytyminen ja kaikkeen koskeminen on sallittua ja tarkoituksenmukaista. Näyttely on lainassa Ahvenanmaan merenkulkumuseosta, jossa se oli esillä kahden vuoden ajan ja nousi museon suosituimmaksi erikoisnäyttelyksi. Näyttelyn tarina pohjautuu ruotsalaisen Jakob Wegeliuksen kirjoittamaan ja kuvittamaan lastenkirjaan Legenden om Sally Jones, jota valitettavasti ei vielä ole saatu suomeksi käännettyä. Tarina on seikkailukertomus Sally gorillasta, joka kaapataan lapsena viidakosta ja joutuu salakuljetuksen uhriksi ja osaksi höyrylaivan miehistöä. Se on kuitenkin myös kertomus ystävyydestä.

Näyttely seuraa kirjan juonta ja vierailulla pääsee  niin viidakkoon, höyrylaivan kyytiin kuin pienen satamakaupungin kujille. Näyttelytekstien suhteen on tehty kiinnostava ratkaisu: esillä on niin Wegeliuksen kirjan kauniit sivut, kuin välillä niiden tarinaa avaavat näyttelytekstit kolmella kielellä. Koska kirjan tekstit ovat vain ruotsiksi, ei lapsen kärsivällisyys riittänyt käännöksen odotteluun. Vaikka Sallyn Jonesin tarina itsessään saattoi jäädä lapselle vieraaksi, se ei museokokemusta haitannut. Tekemällä ja kokemalla pääsi kulkemaan Sallyn jalanjäljissä ja kokemaan menneen ajan merimieselämää.

Kun näyttelysalin ulkopuolelle on jättänyt kenkänsä, voi seikkailu alkaa! Sally Jonesin tarina alkaa jättisammakoilla kuorrutetusta viidakosta. Liaanit innostavat nuoremmat kävijät temppuilemaan ja vanhemmat voivat sulkea silmänsä ja nauttia viidakon rauhoittavasta äänimaailmasta. Kauaa ei lapsi jaksa viidakon kuningasta kuitenkaan leikkiä, sillä näyttelyn kohokohta, jykevä ja jo vähän ruosteinen höyrylaiva, kutsuu tutustumaan. Queen of Gongo näyttää juuri siltä, että sillä matkustaessa pääsee kokemaan seikkailun jos toisenkin. Laiva on sopivan kokoinen lapsille tutustuttavaksi, mutta myös aikuinen mahtuu kiertämään siellä, toki hieman kumartuen, mutta mitäpä ei museoelämyksen eteen tekisi. Jos ja kun kyllästyy kumartelemaan ja lappamaan hiiliä käskystä uuniin, voi ahtaita oloja paeta laivan kannelle. Höyrylaivakapteenin roolissa voi tähystää jo seuraavan sataman valoja.

Näyttelyn idea on onnistunut. Se saa niin lapsen kuin aikuisenkin leikkimään. Liikkuminen ja koskeminen auttavat eläytymään Sallyn kokemuksiin pelkkää lukukokemusta paremmin. On hienoa, että näyttelyyn on luotu myös äänimaailmaa mutta sitä olisi hyvin voinut olla enemmäkin. Hiljainen satamakaupunki on kolkko ja aavemainen, mutta ehkä suurempi lapsijoukko osaa luoda ääntä tarpeeksi itsekin. Kooltaan näyttely on sopivan kompakti, lastenvaunuissa nukkuja ei ehdi edes herätä päiväuniltaan ja kaikilla riittää leikkien jälkeen intoa ja energiaa kiertää vielä museon muutkin näyttelyt.

Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa Merikeskus Forum Marinumissa 27.8. saakka.

Monipuolinen Kupittaan puisto

Varsinkin kesällä Turussa on yksi puisto vailla vertaa: Kupittaan puisto. Sen lisäksi, että se on kaupungin vanhin, on se myös yksi laajimmista kaupunkipuistoista maassamme. Tilaa on käytetty erinomaisesti hyödyksi: puistosta löytyy niin leikkipuistot ja jäätelökioskit, maauimala, jalkapallostadion, skeittipuisto, urheiluhalli (ja muutenkin laajat liikuntamahdollisuudet) kuin lintulampikin sekä liikennepuisto. Kaiken lisäksi nurmialueet ja suojaisat pensaikot mahdollistavat au-ringonpalvonnan, viihtyisät piknikit ja omatoimiset pelimahdollisuudet.

Vaikka puisto on varmasti kaikenikäisten turkulaisten suosiossa, on se lapsiperheille ehdoton vierailukohde siellä sijaitsevan Seikkailupuiston ansiosta. Se on paikka, joka tuskin on monelle paikalliselle tuntematon käsite: se on monipuolinen lasten ihmemaa, joka sijaitsee Kupittaan puiston laidalla, entisen Turun puutarhakoulun alueella. Se ei ole pelkästään perinteinen leikkipuisto, vaan monipuolisten leikkivälineiden, hellepäiviä viilentävän suihkusienen ja puron sekä puutarhakoulun aikaisten vanhojen omenapuiden lisäksi alueelta löytyy ympäri vuoden ohjattua toimintaa, työpajoja ja kerhoja, teatteri  ja kahvila. Jos lapseni saisi päättää, viettäisimme siellä luultavasti suurimman osan vapaapäivistämme. Tänä kesänä olemmekin Seikkailupuiston sarjakortin ansiosta ajelleet safariautoilla ympäri puistoa, tutustuneet liikennepuistossa lukuisia kertoja liikennesääntöihin ja ajotapoihin ja lapsi on saanut rajattomasti kuluttaa energiaansa pomppulinnassa.

Myös musiikin ystäville Kupittaan puisto on hyvä kesäkohde. Heti kesän alussa Seikkailupuistossa järjestetään maksullinen Seikkisrock, josta on muodostunut lapsen ja minun yhteinen jokakesäinen festarikokemuksemme, jossa molemmat myös viihdymme. Seikkisrockin hyvä puoli onkin se, että ohjelmaa ei ole ajateltu vain lasten näkökulmasta, vaan esiintyjät viihdyttävät myös aikuisia. Esimerkiksi tänä vuonna Pommi ja Gommi laulattivat koko perhettä. Viime vuonna lavalle kiipesi Pelle Miljoona. Nyt kesän alkaessa kääntyä kohti loppuaan musiikillinen anti jatkuu, kun kaikki kynnelle kykenevät voivat pakata eväät ja piknikviltit mukaansa Kupittaalle ja nauttia koko päivän kestävästä maksuttomasta Musapiknikistä. Ohjelmaan voi tutustua tästä linkistä.

Merkkareiden tahdissa pääsee tanssahtelemaan myös Musapiknikillä.

Seikkailupuiston kesäkausi päättyy 14.8., mutta Kupittaan puistoon kannattaa suunnata senkin jälkeen. Musapiknik sunnuntaina 7.8. klo 12 – 22.

Pääsiäisiloa museosta

 

Tänä vuonna perheellämme oli edessä jotain erilaista: pääsiäinen kaupungissa. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne vuodet, joina olen viettänyt pääsiäistä Turussa. Lapsi on aina saanut nauttia Pohjanmaan lakeuksista, pääsiäisvalkeista sekä lankalauantain trullitteluista. Omissa muistoissani taasen pääsiäinen yhdistyy Kolin kansallismaisemaan ja hankikantoon. Pääsiäinen on ollut loma, jolloin ainoa varsinainen tekeminen on ollut pääsiäismunien etsintä. Koska perjantain ylimääräinen vapaapäivä venyi venymistään yhdessä pinnani kanssa, oli tänään keksittävä kuitenkin asunnon ulkopuolelta ihmisten ilmoilta jotain lasta ja aikuista kiinnostavaa. Onneksi tähän löytyi parempaakin parempi apu: Luostarinmäen käsityöläismuseo.

Koska aina voi oppia jotain uutta ja lupauksista on pidettävä kiinni, päätimme osallistua pääsiäisperinteitä valottavalle opastetulle kierrokselle. Hyvä niin, kierroksella käsiteltiin niin ajan ruoka- ja tapaperinteitä, kulttuurialueiden niihin luomia eroja mutta myös yleisemmin museoalueen ja Turun palon historiaa. Kotiin päästyään lapsi juoksikin heti isänsä luokse kertomaan miten museoalue säästyi ihmeen kaupalla palolta vain naapureiden märkien peittojen ansioista!

Opastuksen jälkeenkin ja harmaasta säästä huolimatta jaksoimme kierrellä alueella kurkistelemassa (taas kerran) jokaisen ikkunan ja oven taakse monta tuntia. Eikä pääsiäistunnelman löytäminen ollut vaikeaa. Saimme ihastella Ovo Dekor -yhdistyksen uskomattoman taitavasti koristeltuja pääsiäismunia, joiden laajassa kirjossa näkyi eri Euroopan maiden omat koristeluperinteet. Eikä koristeltuina olleet vain perinteiset kananmunat vaan esillä olin niin kalkkunan, hanhien, emujen kuin strutsienkin koristeltuja munia! Lisäksi saimme tutustua sokerileipurin hienoihin marsipaaniluomuksiin. Onnellinen lapsi sai kirjapainosta ikioman aapiskukon, jolle laulaa huomenna, mahdollisuuden osallistua munanvierityskisaan ja suloiset marsipaanipuput ja -tiput löysivät tiensä laukkuuni.

Jos siis vielä huomenna oma pääsiäistunnelma kaipaa päivittämistä, kannattaa suunnata Luostarinmäelle! Museo avoinna vielä huomenna sunnuntaina klo 10-16. Opastettu kierros klo 13 (pääsymaksu + 3e).

Lisätietoa Ovo Dekorin munien koristelusta voi lukea vaikka täältä.

Kesätunnelmia Luostarinmäen käsityöläismuseosta taasen voit lukea täältä.