Tivoli tempaa tunteiden pyörteisiin

Tivoli-teatteriYhteistyö Turun Kaupunginteatterin kanssa.

Kun kuulin keväällä Turun Kaupunginteatterin elokuussa kantaesityksensä saavasta, lapsille suunnatusta Tivoli-pienoismusikaalista, mielenkiintoni heräsi. Promokuvissa vilahtelivat tivoliympäristö ja värikkäät hahmot ja juoni kuulosti veikeältä. Tätä pitäisi päästä katsomaan!

Syyskuun koittaessa kalenterista oli löytynyt sopiva kohta kulttuurielämykselle. Sain seurakseni viisivuotiaan siskonpoikani, ja teatteri-ilta Linnateatterin teatterisalissa sai alkaa. Katsomo oli lähes täynnä. Osa yleisöstä istui pehmokorokkeen päällä, osa oli kasvanut jo lehdenlukuikään.

Kimmo Virtasen kirjoittama ja ohjaama Tivoli tempaa mukaan viisivuotiaan Sofian maailmaan. Sofian äiti kasvattaa lastaan suitsimaan tunteensa, sillä niille ei kylmässä maailmassa ole tilaa. Syliinkään on turha pyytää. Ymmärrettävästi tämä tuottaa ongelmia niin pienelle tytölle kuin hänen isälleenkin – isä kun hukuttaa tunteensa ruokaan. Helppoa ei taida olla kontrollifriikki-äidilläkään. Jopa vierailu tivoliin on hetki, jolloin tunteita ei saisi näyttää. Tämä menee yli Sofian sietokyvyn ja pyynnöstä tivolin taikuri taikoo vanhemmat pois – ja sepäs synnyttää sopan.

Tivoli

Tivoli

Tivoli on kuuden näyttelijän voimannäyte. Tivolissa vilisee toinen toistaan hulvattomampia hahmoja aina taikurista possujunan possuihin. Jännitin hieman lapsen puolesta onko esimerkiksi kummitustaloon sijoittuva kohtaus liian pelottava, mutta hyvin sekin otettiin vastaan. Mukaan on siroteltu Olli Heikkisen säveltämiä pieniä laulahduksia.

Suht vähäeleiset lavasteet mukautuvat hienosti kuhunkin kohtaukseen. Eikä esitys jää pelkästään lavalle – välillä hahmot hyödyntävät katsomon keskiportaita. Esimerkiksi kohtauksessa pellestä, joka löytää erivärisiä (tunne)ilmapalloja, tulevat Sofia ja Möttönen katselemaan kohtausta yleisön keskelle. Samalla he kommentoivat ja opastavat mitä kohtauksessa tapahtuu tuoden tapahtumia entistä enemmän katsomon ja lapsen tasolle. Hauskaa oli, että välillä kuului lasten spontaaneja reaktioita, joista yksikin sai näyttelijän pitelemään pokkaansa.

Tivoli-musikaali

Tivoli-musikaali

Hahmoista jäivät erityisesti mieleen turkua puhunut, Minna Hämäläisen tulkitsema pehmohirvi Möttönen (”Tottakai mä puhun turkua, onhan mut ostettu Turust!”) sekä Anna Victoria Erikssonin tulkitsema sympaattinen Sofia. Mieleen jäi myös Panda, joka kaikessa mahdottomassa itsevarmuudessaan olisi kyllä saanut meiltä kodin, sekä karusellin hevoset. Niiden kohtaus oli hersyvää komediaa karusellihevosten vapaudenkaipuusta.

Veikkaan, että tätä näytelmää tullaan esittämään tulevaisuudessa ympäri Suomen. Mitä teatteriseurana ollut viisivuotias tuumasi 45 minuuttia kestäneestä esityksestä? ”Olisi saanut olla pidempi!”. Taisi tykätä.

Tivoli – pieni musikaali suurista tunteista. Ikäsuositus yli 4 v. Esitykset 26.11.2016 saakka.

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri

Eeemeeeeliiii eli vierailu Turun Kesäteatterissa

L1000304

Niin varmasti kuin kesään kuuluu epävakaiset säät, niistä keskusteleminen ja loman odotus, kuuluu siihen myös vierailu kesäteatteriin. Kaikkein parhaimmat kesäteatterielämykset on tullut koettua suht ex tempore -lähdöillä esityksiin, josta ei tiedä ennestään mitään.

Nyt oli kuitenkin aika suunnata katsomaan Astrid Lindgrenin rakastettuihin klassikkokirjoihin pohjautuvaa Vaahteranmäen Eemeli -esitystä Turun Kesäteatteriin. Mukaan piti tietysti ottaa tarpeeksi lämmintä vaatetta, Suomen kesän tuntien myös villaa ja vilttiä. Noin seitsemänsataapaikkainen katsomo pullisteli nuorempaa ja vanhempaa katsojaa. Teatterielämys sai alkaa.

Tapahtumat sijoittuvat luonnollisesti Kissankulmaan, vaikka tässä versiossa idyllinen punamultainen miljöö oli vaihtunut vinkuraiseen, peppipitkätossumaiseen tulkintaan. Juoni mukaili muistikuvieni Eemeli-kirjoja suurin piirtein. En varmaan paljasta liikaa, jos kerron, että esityksessä Iida pääsee koristamaan lipputankoa, piika-Liinan hammasta kolottaa toden teolla ja kaupungin markkinoillekin käy tie. Pikkukatsojat muistavat varmaan monet yksityiskohdat pitkään!

L1001153

Välillä puhjetaan lauluun ja tanssahdellaan kymmenminuuttinen jos toinenkin. Kuitenkin erityisesti väliajan jälkeen pienemmät katsojat tuntuivat olevan jo aika levottomia ja melu katsomossa kohosi paikoin aika suureksi. Olisikin ollut oivaa, jos aivan pisimmät, tarinan kannalta ehkä ei-niin-oleelliset laulu- ja tanssinumerot olisivat olleet hippasen lyhyempiä. Olisi myös ollut mukavaa, jos tuttu ”Kissankulman kauhu Eemeli” -laulu olisi kuultu esityksessä hieman enemmän alkuperäistä muistuttavana sovituksena.

L1001020

Erityismaininnat täytyy antaa televisiostakin tutulle Valtteri Lehtiselle sekä Pihla Pohjolaiselle, joiden tulkinnat Eemelistä ja Iidasta olivat hienoa katsottavaa.

Näytelmän on ohjannut Miika Muranen ja Georg Riedelin alkuperäismusiikin on sovittanut Laura Hänninen.

Esitykset 14.8. saakka. Kesto väliaikoineen noin 2 h 20 min. Vartiovuori, 20500 Turku.

Kuvat: Viacheslav Vinokurov

Joulupukki ja noitarumpu – teatterista joulutunnelmaa

Kirjeprint

Mauri Kunnaksen kirjat ovat meillä ainaisella lukulistalla ja  viime jouluna lahjaksi saadun  Kunnaksen Soivan laulukirjan sävelet kaikuvat Lapsen huoneesta vuodenajan vaihteluista välittämättä. Kun päiväkodin seinälle ilmaantui Turun Nuoren Teatterin mainos Joulupukki ja noitarumpu –näytelmästä, en voinut ohittaa sitä olankohautuksella. Kun Lapsi näki mainoksen, alkoi päivittäinen kysely siitä, olisinko sattumalta jo ostanut liput näytelmään. Päätös yhteisestä teatterihetkestä oli syntynyt.

Harmaan marraskuun vaihtuessa lumettomaan joulukuuhun lähdimme etsimään eksynyttä joulutunnelmaa. Lapsi oli innoissaan, koko edellisen viikon hän oli laskenut päiviä teatterivierailuun. Eikä hän todellakaan ollut ainoa innokas. Teatterille päästyämme kohtasimme kärsimättömän mutta hyväntuulisen, odotetusti lapsivoittoisen teatteriyleisön, joka malt-tamattomana odotti salin ovien avautumista.

Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu –kirjan tarina on varmasti monelle tuttu. Kirjan tarinaan ja kuvitukseen perustuva samanniminen elokuva on joka jouluinen klassikko, jonka musiikki jää aatonkin jälkeen päähän soimaan. Näytelmä seuraa tätä samaa kaavaa. Jouluaatto lähestyy Korvatunturilla ja kiire yltyy, mutta ahkerat tontut jaksavat töiden ohella laulaa ja leikkiä. Joulupukin saama kummallinen kirje saa aikaan hämmennystä, kun sen sisältöä joutuu koko tonttujoukko arvailemaan. Jännitys tiivistyy kun yllättäviä vastoinkäymisiä ilmenee ja noitarummun pauke kiirii tunturien yllä.

Tarinan tuttuus ei lapsiyleisöä haitannut. Oli ihanaa seurata kuinka intensiivisesti Lapsi uppoutui näytelmään ja kerronta vei mukanaan. Eikä näytelmä minuakaan kylmäksi jättänyt. Näyttelijöiden pirteys ja soljuva kerronta miellytti. Varsin jäyhän oloinen Petteri Punakuono ja sitäkin energisempi Kille-kissa naurattivat. Myös yksityiskohtainen puvustus ja lavalta säteilevä ilo saivat unohtamaan ulkona odottavan pimeyden. Kesken näytelmän kuiskattu Lapsen tunnustus shamaanin henkiin herättämien ja robottimaisesti toimivien lelujen pelottavuudesta sai minulta täyden kannatuksen. Onneksi valojen sytyttyä lavalle pelko oli jo karissut.

vekaraprint

Joulupukki ja noitarumpu –näytelmän esitykset näyttävät olevan loppuunmyytyjä ja aivan syystä. Onneksi Kunnaksen luomaan joulutunnelmaan voi virittäytyä muutoinkin, viimeistään jouluna television ääressä. Ja keväällä on luvassa lisää lapsellisia teatterielämyksiä, kun Marjatta Kureniemen ihastuttavat satuhahmot Onneli ja Anneli valtaavat Turun Nuoren Teatterin lavan.

Kuvat: Turun Nuori Teatteri/ Mikko Vihervaara