Grus Grus Teatterin Väistämätön on kiehtova aikamatka yhteiskuntaamme

Kuva: Jussi Virkkumaa

*Kaupallinen yhteistyö Grus Grus Teatterin kanssa

”Tervetuloa henkisen lentoyhtiömme matkoille” toivottaa turkulainen Grus Grus Teatteri. Syksyn erikoislähtönä on aikamatka suomalaiseen yhteiskuntaan sadan vuoden aikajänteellä Väistämätön – Oundviklig -teoksen myötä. Esitys on tehty paikkasidonnaisesti upeaan miljööseen, 1890-luvulla valmistuneen valtion viljamakasiinin vintille. Nykyisin rakennus on osa merikeskus Forum Marinumia.

Aikarajavartiolaitoksen virkailijan myöntämän viisumin turvin nousemme hissiin kohti 4. kerrosta. Siellä aulaan on aseteltu puoliympyrään viisitoista harmaata puutuolia. Ihmisiä saapuu hiljalleen rajatarkistuksesta, ja kullakin on kädessään matkaan oikeuttava aikaviisuminsa. Olalla keikkuvat teatterin kangaskassit, joissa ovat rajalla lainaksi saadut, suloisesti lämmittävät kuumavesipullot. Ne tulevat tarpeeseen viileällä vintillä!

Jossain toisessa ajassa tällainen puoliympyrässä esityksen alun odottaminen voisi kaikessa intiimiydessään jollain tapaa lähentää meitä katsojia. Nyt keskellä pandemian kurittamaa syksyä se tuntuu hieman turhan läheiseltä, ja tekisi mieli odottaa muutama metri muista sivussa. Vihdoin kello lyö kuusi, ja gramofonimusiikki alkaa soida. Takanamme aukeavat paksut punaiset samettiverhot. Matka voi alkaa.

Kuva: Jussi Virkkumaa

Kuljemme sadan vuoden aikamatkan kohtauksesta toiseen. Kukin kohtaus on oma aikapysäkkinsä. Ne muodostuvat runsaasta määrästä huolella valittuja, aikakautta erinomaisesti kuvaavia esineitä. Toisinaan yhden ainoan tavaran tai äänen kautta selviää välittömästi tarkka tapahtuma-aika. Henkilökohtainen muisti kietoutuu osaksi kollektiivista historiaa. Tämän minä muistan itse, tuo on minulle kerrottu.

Katseeni siirtyy esineestä toiseen, dominoefektistä toiseen. Esineistö, ripaus osin piilossa olevaa tekniikkaa ja muutama ihminen saavat aikaan riemastuttavia ketjureaktioita ja hetkiä, joista osa hämmästyttää, osa riemastuttaa ja osa saa nostalgian pauloihin. Ketjureaktiot syntyvät esimerkiksi kaatuvasta kupista tai valuvasta jauhosäkistä. Välillä myös ihminen sysää reaktion käyntiin.

Tekisi mieli tutkia lähempää joitain esineitä. Ne herättävät myös muistoja. Juuri tuollainen jääkiekkopeli meilläkin oli! Ja entäs tuo vohvelirauta: maistan melkein kielelläni vastapaistetun vohvelin maun. Kukin kohtaus on valaistu tiiviisti suunnaten katseen juuri oikeisiin kohtiin.

Kuva: Jussi Virkkumaa

Noin 300 esinettä ja 200 reaktiota myöhemmin esitys on päättymässä. Siirrymme vintin toiselle puolelle, joka on esineistä tyhjä. Sen perällä loistavat kirkkaasti kolme kohdevalaisinta. Kävelemme niistä pois päin, juuri koettujen vuosikymmenten läpi. Ryhmästämme muodostuvat varjot venyvät pitkälle eteemme.

Ishmael Falken konseptoiman ja ohjaaman esineteatteriesityksen lopuksi ojennan vastassa olevalle aikarajavartiolaitoksen virkailijalle kuumavesipulloni. Jään pohtimaan teoksen aikatasoja, kun laskeudun alas tiiliportaita. Monessa askelmassa näkyvät painaumina vuosikymmenten jäljet. Väistämätön aikamatka tämäkin!

Esitykseen kannattaa pukeutua lämpimästi ja tulla vain terveenä. Kovin isoja turvavälejä on hankala pitää. Esitykseen mahtuu 15 katsojaa.

Väistämätön – Oundviklig -esitykset 28.11.2020 saakka Forum Marinumin Kruununmakasiinissa, Linnankatu 72, Turku. Suositusikäraja 12+. Kaikki esitykset ovat loppuunvarattuja.

Kauniita, pieniä hetkiä huoneteatterissa

Joele Solinas (vas.) ja Iina Löppönen. Kuva: Jussi Ronkainen/ Ensamble Ponte

*Yhteistyössä Ensemble Ponten ja Teatteri Mundon kanssa

On aurinkoinen perjantai-ilta saapuessamme seuralaiseni kanssa Uudenmaankadun ja Itäisen Pitkänkadun risteyksessä olevalle vanhalle puutalolle. Tämän sinisen puutalon ohi olen kulkenut lukuisia kertoja, mutta koskaan aiemmin en ole sen kynnyksen yli astunut. Nyt on sen aika. Raottaessani ulko-ovea kuulen helinää: ovessa roikkuva lehmänkello siinä toivottaa tervetulleeksi.

Eteisessä jätän kengät ja takin naulakkoon. Isosta korista saisi halutessaan lainata villasukkia. Miten tunnelmallista! Olen tullut katsomaan Ensemble Ponten Hetki | Moments of Beauty -esitystä Teatteri Mundoon Kupittaalle. Ennen esitystä lämpiössä saa vielä nauttia Teepolun tarjoamasta teestä sekä pullapitkosta. Kurotan itselleni yhden suloisista eriparikupeista, ja vieressäni juuri itselleen teetä kaatava huivipäinen nainen kysyy kaataako hän minullekin. Kiitän ilahtuneena.

Siemailen vihreää teetäni kakluunin lämmössä tutkaillen seinille ripustettuja sanoja ja piirroksia. Kaverini tavailee turkinkielistä tekstiä: mistäköhän kauniista hetkistä se kertoo? Pian yksi kanssakatsojamme tulee nappaamaan juuri samoista sanoista kuvan.

Teekupposen jälkeen koittaa aika istahtaa katsomoon. Näyttelijät Iina Löppönen ja Joele Solinas tuovat eteemme soljuvan virran kohtauksia kauniista, leikkisistä hetkistä. Näyttelijäntyö on sanatonta sisältäen vain hiukan äännähdyksiä. Välillä hypähdetään taitavasti esine- ja nukketeatterin pariin. Kahden teekupin kohtaus sekä upeasti nuketetut kangasjoutsenet riemastuttavat. Kohtauksien viesti välittyy sanatta taitavasti.

Kahden näyttelijän intensiivistä kohtausvirtaa säestää Karen Soinila. Lavan sivussa istuva Soinila loihtii kuullaksemme upeaa musiikkia ja muita ääniä. Looppi on kovassa käytössä, ja on upeaa katsella ja kuulla kappaleiden rakentuvan siinä hetkessä, livenä. Soinila vastaa myös esityksen äänisuunnittelusta. Välillä lavan takaseinälle projisoidaan tekstiä sekä Jussi Ronkaisen hempeitä luontokuvia samalla, kun ääninauhalta kuuluu monikielistä puhetta.

Jokainen yksityiskohta Kerttu Pyyn ohjaamassa esityksessä on hiottu. Esiintyjien vaatteet ovat vaaleat ja tehty luonnonmateriaaleista. Sama orgaaninen luontoteema jatkuu vaaleista kankaista, puusta sekä katoista roikkuvista kuivakukista rakentuvassa lavastuksessa. Lavan vasemmalla puolella seisoo talon puolesta jykevänä vanha, koristeltu kakluuni. Yhdessä yksityiskohdat muodostavat harmonisen kokonaisuuden, jossa mieli lepää.

Esitys kertoo hetkistä, joita on, ja jotka menevät ohi. Se kertoo myös mieltä ilahduttavista ja sydäntä lämmittävistä, jaetuista asioista. Väistämättä alan pohdiskella mikä minusta on erityisen kaunis hetki tai poikkeuksellisen kaunista. Mietiskelen myös miten kivat hetket menevät usein nopeasti ohi ilman, että niitä kauheasti edes huomioi. Entä milloin viimeksi sain paperikirjeen ja olinko yhtä ilahtunut siitä kuin Solinasin henkilöhahmo? Digitaalisuuden aikakaudella oikea kirje tulee aivan toisella tavalla lähelle vastaanottajaa.

Hetki | Moments of Beauty hyödyntää Yhdessä-Yhdistyksen, Turun Tyttöjen Talon ja Pansion vastaanottokeskuksen työpajoissa muodostunutta materiaalia. Esityksestä välittyykin monikulttuurinen lämpö ja kauneuden pohdinta. Mitä kellekin on kaunista? Onko kauneuden taju sama kielestä ja taustasta riippumatta? Muutaman vastauksen saan esityksen myötä.

Lämpöä, välittömyyttä ja hetkessä olemista huokuva esitys sopii kaikille kieleen katsomatta. Kannattaa kiirehtiä katsomaan, sillä esityksiä on jäljellä enää vain muutama!

Hetki | Moments of Beauty -esitykset Teatteri Mundossa 20.10.2019 saakka, Uudenmaankatu 17, Turku. Suositellaan yli 7-vuotiaille.

Rohkea, uusi Kalevala Åbo Svenska Teaterissa

Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

*Yhteistyössä Åbo Svenska Teaterin kanssa

Yhtäkään toista teosta ei kouluaikanani käsitelty yhtä paljon kuin Elias Lönnrotin Kalevalaa (1849).  Nelipolvisen trokeen määritelmä, teoksen tapahtumat sekä sen merkitys suomalaiselle kulttuurille tulivat tutuiksi kautta eri kouluasteiden aina yliopiston kotimaisen kirjallisuuden opintoihini saakka. Kalevala on myös inspiroinut lukuisia suomalaisia taiteilijoita tekemään siitä omat tulkintansa vuosisatojen varrella.

Yksi niistä on tämän syksyn Åbo Svenska Teaterin produktio. Jakob Höglundin ohjaama ja ruotsiksi käännetystä Lönnrotin tekstistä dramatisoima Kalevala on huikea musiikkinäytelmä, joka heittää katsojan mahdolliset ennakko-olettamukset jo ensiminuuteilta tuohikontin pohjalle. Jos syksyllä 2018 Åbo Svenska Teaterissa esitetty Jane Eyre -näytelmä puhalsi upeasti pölyt Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanista, on Kalevalassa eepoksen palikat ravisteltu ulos laatikostaan ja koottu uudelleen rohkeaksi, uudistavaksi tulkinnaksi.

Vaikka jokainen pala on tuttu, on Höglundin Kalevalassa niistä koottu aivan ennenäkemätön ja -kokematon kokonaisuus. Se on aivan muuta kuin kultakauden taiteilijoiden miehisen mahtipontiset maalaukset kansalliseepoksestamme!

Jänis, nukettajana Riina Tikkanen. Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

Esitys alkaa prologilla ja jo sen aikana kylmät väreet nousevat selkäpiitäni pitkin. Åbo Svenska Teaterin näyttelijät muodostavat yhdessä erikoiskoulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden kanssa saumattoman naisensamblen, joka tempaisee minut mukaansa. Viisi näytöstä tuovat eepoksen tarinat suoraan iholle ja vuoteen 2019. Ajoittain leikitellään hauskasti metatasolla, esimerkiksi kun näyttelijäjoukko ilmaisee kohtauksen vaihtuvan. Innostun, samaistun, nauran, liikutun, järkytyn ja jännitän tarinaa, ja tuntuu, että myös muu yleisö elää vahvasti mukana.

Lauluja on runsaasti ja ensamble esittää ne lavan takaosassa olevan, Sara Puljulan johtaman orkesterin kanssa komeasti. Robert Kockin sävellykset, Tobias Zilliacusin sanoitukset sekä Jakob Höglundin koreografia loitsivat yhdessä ensamblen kanssa taian, jonka lumossa olen pitkään esityksen loputtuakin. Miten kauniita kappaleita, miten vahvaa tulkintaa! On riemastuttavaa, että lauluissa on heittäydytty eri tyylilajeihin kohtauksen ja henkilöhahmon tyyppiin sopien. Suomeksi laulut ovat kääntäneet Jukka Aaltonen ja Maria Olin – hienoa työtä!

Esityksen seuraamista helpottaa tekstitys ruotsiksi ja suomeksi. Välillä valot häivyttävät lavan yläpuolella olevan tekstitystaulun kontrastia niin, että en paikoin saa tekstistä selvää. Ennen esitystä sekä väliajalla myytävästä, huolella tehdystä käsiohjelmasta voi vaivihkaa tarkistaa teoksen henkilögallerian sekä esityksen juonenkäänteet. Ilahduttavasti teksti on sekä ruotsiksi että suomeksi.

Louhi (Saara Lehtonen). Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

Reilusta kahdestakymmenestä naisesta koostuva ensamble puhaltaa yhteen hiileen antaen kuitenkin tilaa toisilleen. Erityisesti mieleeni jäävät Sonia Hagan tulkitsema lipevä ja rietas, myös yleisölle flirttaileva Lemminkäinen sekä Saara Lehtosen karismaattinen ja mahtipontinen, viikatetta kantava Louhi.

Näyttelijöiden lisäksi ensambleen kuuluu aimo määrä kankaasta ja muista materiaaleista koottuja kollegoita. Heini Maarasen taiten tehtyjen nukkien myötä lavalle tuodaan esimerkiksi erilaisia metsän eläimiä sekä monta hahmoa tuplana – samanaikaisesti sekä limittäin näyttelijän kanssa. Niiden nuketus Ari Ahlholmin ohjaamana on upeaa katsottavaa. Suosikikseni nousevat monessa kohtauksessa seikkaileva vitivalkoinen jänis sekä kauniit kantelelinnut. Heidi Wikarin vähäeleinen ja -värinen lavastus ja puvustus tuovat esitykselle vahvan visuaalisen ilmeen, joka on samalla vanha, mutta moderni.

Musiikkinäytelmää ja nukke- ja esineteatteria yhdistelevä teos on huippuosaamisen taidonnäyte.  Kalevalan 170-vuotisjuhlavuotta ei voisi juhlistaa upeammin kuin tällä suurproduktiolla Suomen vanhimmassa teatterissa, 180-vuotiaassa Åbo Svenska Teaterissa.

Kalevala. Åbo Svenska Teater, Eerikinkatu 13, Turku. Esitykset 30.11.2019* saakka. Tekstitetty suomeksi ja ruotsiksi.

*Edit: esitykset 15.2.2020 saakka.