Aamupäivä Genevessä 2

Muistatko Monrepos’n? En minäkään, mutta siellä nyt olemme! Nimittäin Geneven samannimisessä puistossa, Mon Repos’a. Tuolta vinosti vastarannalta vanhastakaupungista pääsee tänne esimerkiksi vesibussilinjalla  M4. Matka on myös hyvin käveltävissä ylittämällä kaunis Rhône-joki ja jatkamalla rantabulevardia pitkin, ja pian oletkin jo perillä.

Oikeastaan tässä järvenrannalla taitaa olla monta puistoa peräkkäin. Mon Repos, de la Perle du Lac, Moynier, Barton, Willian Rappard..On kyllä vaikea erottaa mihin yksi päättyy ja mistä seuraava alkaa. Kävelytiet kiemurtelevat sinne tänne. Tuolla on kivannäköinen leikkipuisto, tuolla taas houkuttelevan näköinen nurmialue, johon voisi istahtaa vaikkapa piknikille. Monet grillailevatkin parhaillaan piknikeväitään, vaikka grillaaminen taitaakin olla nykyisin täällä kiellettyä. Tuossa pienessä kojussa myydään jäätelöä.

Istahtaisimmeko hetkeksi tähän penkille järvenrannalle? Näkymät ovat huikeat, oikeastaan mykistävät. Purjeveneiden hidasta lipumista ja järven aaltoilua voisi seurata aika pitkään. Takana siintävät Alpit. Mitäs tykkäät?

Alueella on monia kauniita, vanhoja rakennuksia. Yksi niistä on Tieteen historian museo.  Ajattelin kuitenkin viedä sinut toiseen paikkaan, Geneven Kasvitieteelliseen puutarhaan. Kun kävelemme rantaa tarpeeksi pitkään, tulemme lopulta perille.

Geneven Kasvitieteellisen puutarharhan opastekyltti

Opaskartta ilmoittaa: olet astumassa elävään museoon! Puutarha tutkii, säilyttää ja suojelee erilaisia kasveja ja välittää niistä tietoa. Yli 12 000 lajia, 28 hehtaaria ja takana 200 vuotta historiaa – vau!

Tästä kohtaa voi poiketa pienelle pikkukivirannalle. Käydäänkö kokeilemassa kuinka lämmintä vesi on? Ei kuitenkaan häiritä rannalla oleilevaa sorsapariskuntaa.

Edessäpäin häämöttää venevuokraamo. Mennään kuitenkin alikulkutunnelista autotien toiselle puolelle puutarhaan. Siellä on valtavasti nähtävää: kasveja eri puolilta maailmaa niin ulkona kuin sisällä kasvihuoneissa, eläimiä, lintuja, leikkipuisto, karuselli, ravintola ja kirjakauppa.

Puutarhan kävelyteillä on hauska kierrellä ja katsella kaikkea vastaantulevaa. Samalla voi saada ideoita kotiin vietäväksi. Mitäs sanot esimerkiksi tästä peltipurkkien kierrätystavasta? Tuolla takana näkyy ötökkähotelleja, joissa kelvannee asustella. Ohitamme myös hauskannäköiset vaaleanpunaiset flamingot ja mustat joutsenet, jotka asuvat samassa aitauksessa sulassa sovussa monen muun lintulajin kanssa. Täällä eläimistöä ei kuitenkaan saa ruokkia. Aitauksien ympärillä on jopa sähköaidat.

Puutarhassa kukkivat muun muassa jättiunikot, ruiskaunokit ja kruunutikankontit. Upeita, eikö?

Japanilaisessa puutarhassa vallitsee levollinen tunnelma. Tuossa kiemurtaa jopa pieni joentapainen. Kohta löydämme itsemme kivikkopuutarhasta, jossa on kasveja eri vuoristoseuduilta. Opastetaulun perusteella täällä kasvaa myös alppitähti, tuo myyttinen Alppien asukki.

Käydään lopuksi vielä trooppisessa kasvihuoneessa. Upeat, jättimäiset palmut kohoavat kohti kattoa. Täällä on vielä kuumempi kuin helteisessä ulkoilmassa, huh! Astuessamme takaisin puutarhaan ilma tuntuu jopa hieman siedettävämmältä.

Lue myös Geneve-kirjoitukseni ensimmäinen osa.

Parc Mon Repos, Rue de Lausanne.

Conservatoire et Jardin botaniques de la Ville de Genève, 192 Rue de Lausanne. Aukioloajat voit tarkistaa täältä ja vinkit vierailulle täältä. Ei pääsymaksua. 

Aamupäivä Genevessä

On aurinkoinen, lämmin aamu Genevessä, Sveitsissä. Olemme maan lähes läntisimmässä kolkassa, ranskankielisessä Geneven kantonissa. Ajattelin viedä sinut pienelle kävelylle. Oletko valmiina? Oui?

Kaupunki levittäytyy kauniina Genevejärven ympäristössä. Olemme nyt kaupungin keskustassa Pâquissa, jossa arvokkaat, vanhat talot ja loistohotellit reunustavat rantabulevardia. Bulevardilla on hauska käyskennellä ja katsella vastaantulijoita, veneitä ja maisemia. Tämä ei kuitenkaan ole vanhin osa kaupungista. Hypättäisiinkö kaupunkivesibussin kyytiin ja kurkattaisiin miltä vastarannalla näyttää?

Moni matkailija on oikeutettu maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Pysäkin automaatista saa myös ostettua kaksi frangia maksavan lipun. Tuolta vesibussi M1 tuleekin! Bonjour, kuljettaja!

Noin kymmenen minuutin matkan jälkeen olemme vastarannalla. Sattuikohan taskunpohjallesi leivänmuru tai kaksi? Pysäkillä parvelee kymmenittäin valkoisena hohtavia joutsenia valmiina nappaamaan vehnäset. Muutama sorsakin on mahtunut mukaan ja taistelee leivänpaloista.

Suunnatkaamme askeleemme yhden Geneven kuuluisimman nähtävyyden eteen. Kukkakelloa ovat tulleet katsomaan monet muutkin. Kamerat räpsivät ja selfiet tallentuvat muistikorteille. Kellonrakennustaidon kunniaksi tehdyssä kellossa on nyt kauniita kesäkukkia. Mitäköhän siihen istutetaan syksyksi?

Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Istahdetaan hetkeksi levähtämään viereisen Englantilaisen puutarhan vuosikymmeniä nähneiden puiden varjoon. Tästä on kiva katsella niin puiston upeaa suihkulähdettä kuin Geneven maamerkkiä, Genevejärven vesisuihku Jet d’Eau’ta.

Onko olosi jo virkeämpi? Jatketaan matkaa ylämäkeen kohti vanhaakaupunkia. Vastaan ei juuri tule ihmisiä. Karusellikin on vielä kiinni ja vasta myöhemmin täyttyy innosta kiljuvista lapsista. Jos vesipullosi on tyhjentynyt, tässä kohtaa voit täyttää sen kauniista vanhasta vesihanasta. Laidan merkintä sen varmistaa: potable, juomakelpoista.

Vanhakaupunki uinuu aamupäivän rauhaa. Osa kahviloista ja ravintoloista vasta avaa oviaan. Tuolla on näemmä yksi taidegalleria, tuolla huippukaiuttimia myyvä liike. Pieneltä kujalta pääsee kiipeämään portaat Pyhän Pietarin katedraalille, jonka torni piirtyikin näkyviin jo vastarannalta.

Karttaan on merkitty näköalapaikalta vaikuttava alue, Promenade de la Treille. Sinne siis!

Puiden varjostaman puiston penkeillä lekottelee ihmisiä. Seurue pitää herkullisen näköistä piknikiä pöytäryhmän ääressä. Ja missä maisemissa! Alpit siintävät kaukana sinisävyissä. Kaunista! Rinne laskeutuu näköalapaikalta Parc de Bastionsiin ja sitä ympäröiville kaduille. Siellä näyttäisi olevan muun muassa museoita, Grand Théâtre de Geneve -teatteri ja Victoria Hall -konserttihalli. Jäämme ihailemaan niitä kaukaa, sillä matka jatkuu jo seuraavaan paikkaan. Siitä lisää toisessa kirjoituksessa!

Tule Suomeen. Nyt!

Upeita vanhoja Suomen matkailujulisteita ja niiden kautta välittyvää matkailu- ja kulttuurihistoriaa. Kehyksinä vaneria ja ripustuksen taustana pahvia. Vaneritaustoilla veikeitä esittelytekstejä, joista välittyy into julistetaiteeseen ja vanhan vaalimiseen. Tätä kaikkea on Come to Finland! Riemuhuuto paratiisista -näyttely Kansallismuseossa Helsingissä.

Näyttely avasi Kansallismuseon Suomi 100 -juhlavuoden. Osuvasti näyttelyssä on noin sata matkailujulistetta aina 1800-luvun lopulta 1960-luvulle saakka. Niitä on täydennetty matkamuistoilla ja matkailuun liittyvillä esineillä museon kokoelmista.

Näyttelykävijä johdatellaan Suomen matkailun synnystä, trendeistä ja vuosikymmenistä toiseen. Höyrylaivat vaihtuvat juniin ja junat lentokoneisiin, mutta julisteesta toiseen Suomi näytetään trendikkäänä, eksoottisena ja ehdottomasti vierailemisen arvoisena kohteena. Julisteet ovat pääasiassa englanniksi, saksaksi ja ranskaksi ja suunnattu siis Suomeen tuleville matkailijoille.

Yllä näkyvä Akseli Gallen-Kallelan Imatran mainosjuliste vuodelta 1893 on muuten Suomen ensimmäinen matkailujuliste. Pakkaatko jo laukkujasi Imatran matkalle?

Suomea kuvataan paljon nähtävyyksien kautta. Esimerkiksi Turusta esitellään Turun tuomiokirkkoa, kuinkas muutenkaan. Julisteista välittyvä kuva Suomesta eksentrisenä neljän vuodenajan maana, jossa luontoa, iloisia ihmisiä ja tilaa riittää, tuntuu nykyään jo hieman kliseiseltä. Toisaalta joskushan ne kliseet ovat luotu. Moni näyttelyjuliste on ennestään tuttu. On hienoa päästä näkemään ne oikeassa koossa ja lukea niiden historiasta.

Julisteiden ja esineistön lisäksi esillä on myös vanhoja matkailuvideoita eri vuosikymmeniltä. Käytävämaisessa tilassa kävijä voi istahtaa alas pahvijakkaralle, laittaa korviinsa kuulokkeet ja syventyä menneen ajan tunnelmaan. Tila on somistettu hauskasti vanhojen matkailuviirien suurennoksilla, joiden alkuperäisversioita on esillä myös  näyttelyvitriinissä. Löysitkö sieltä oman kotikuntasi viirin?

Vasemmalta: Katja Tukiainen, Vombat Combat, Marika Maijala
Julistekilpailun työt voittojärjestyksessä vasemmalta: Omar Escalante, Jaco & Aline Hubregtse, Adrienn Zéll, Mareike Mosch, Albert Pinilla

Näyttelyn loppupuolella on hieman tuoreempaa näkökulmaa julistetaiteeseen tämän päivän graafikoiden ja taiteilijoiden tulkitsemina. Näyttelyä varten toteutetuissa julisteissa näkyy kunkin taiteilijan persoonallinen tyyli. Näyttelyä varten myös pidettiin kansainvälinen julistekilpailu.

Jos näyttelyn teokset herättivät oman sisäisen taiteilijan, pääsee näyttelyssä myös piirtämään oman tulkintansa aiheesta. Vierailupäivänäni museolla pidettiin myös tämän näyttelyn ilmeisesti viimeinen julistetyöpaja kuvittaja Sanna Manderin johdolla. Miten hauskaa olikaan suunnitella oma kaupunkijuliste ja hetken vain istua ja tussata!

Olet jo ehkä nähnyt näyttelyn jossain päin Suomea. Designyritys Come to Finlandin toteuttama näyttely onkin teemaan sopivasti kiertänyt jo aimo matkan ympäri Suomen ennen tänne saapumistaan.

Jos et ole vielä näyttelyssä piipahtanut ja satut olemaan Helsingin suunnalla, on siihen huomenna 18.5. erinomainen mahdollisuus. Silloin, Kansainvälisenä museopäivänä, museoon on nimittäin vapaa pääsy. Muut Museoviikon vierailuvinkkimme voit lukea täältä.

Come to Finland! Riemuhuuto paratiisista 28.5.2017 saakka Kansallismuseossa, Mannerheimintie 34. Näyttelyyn on myös opastettuja kierroksia.

11 000 vuotta Pärnun historiaa

Kiinnostaako Viron historia? Suuntautuuko seuraava lomamatkasi kenties Lounais-Viroon, Pärnuun? Jos, piipahdus Pärnun museoon voisi olla paikallaan. Siellä pääset tutustumaan kaupungin historiaan 11 000 vuoden ajalta.

Museon historia mukailee koko maan ja Pärnun kaupungin historian vaiheita. Se juontaa juurensa aina vuoteen 1896, kun arkeologian seura Pernauer Alterthumforschende Gesellschaft perustettiin vaalimaan paikallishistoriaa. Toisen maailmansodan aikana kokoelmat otettiin neuvostovallan haltuun. Vuonna 1944 silloinen museorakennus ja osa kokoelmasta tuhoutui palossa –  onneksi osa kokoelmista oli piilotettu turvaan kaupungin ulkopuolelle. Vuonna 1971 valmistui uusi, neuvostoaikaa huokuva museorakennus kaupungin keskustaan osoitteeseen Aia 4. Siellä se yhä seisoo, hylätyn näköisenä ja rapistuvana.

Nykyään museo on keskustan toisella laidalla, uuden Endla-teatterin vieressä. Tämä 1800-luvun varastorakennus on remontoitu nykyaikaiseksi museoksi. Vieressä on kaksi muuta vanhaa varastorakennusta. Toisessa on enää seinät jäljellä, toisen julkisivu on sulautettu osaksi Pärnu Keskusta.

Astuessaan sisään museon aulaan vastassa on kaunis lasilattia. Sen alle on jätetty osa paikalla sijainneen Uuden Pärnun portin puista kulkusiltaa sekä kivisiä raunioita. Kiinnostavaa on, että kivien välissä maa-aineksessa sekä puuosissa on erotettavissa jonkinlaista mikrobikasvustoa. Lasilattia ei ole umpinainen, joten ilma pääsee kiertämään. Mahtaakohan rauniot säilyä näin?

Suuntaan ensiksi perusnäyttelyyn ja kuljen sähköisen kulkuportin ohitse, sillä se ei ole tällä hetkellä käytössä. Ehkä näin keväällä on vielä niin hiljaista, että sitä tarvittaisiin. Pärnun historiaa esitellään vuosisadoista ja -tuhansista toiseen. Pullissa, 5 kilometrin päässä, on ollut asutusta jo kivikaudella.

Kronologisen jatkumon katkaisee elokuvateatterimainen huone, jossa pienten videoklippien avulla pääsee tutustumaan välähdyksiin menneistä ajoista. On kiinnostavaa esimerkiksi kuulla vuosikymmenien takaisten auringonottajien ajatuksia kaupungista ja nähdä millainen yksi kaupunkia piinannut tulva on ollut.

1900-luvulle tultaessa käsitellään monia historiankirjoista tai kertomuksista tuttuja tapahtumia. Tiesitkö, että Viron itsenäisyysjulistus pidettiin Pärnussa Endla-teatterin parvekkeelta 23.2.1918? Nykyisin tällä paikalla Rüütlin aukiolla on teatterin parveketta esittävä muistomerkki.

Kuvat ja videot kylpyläajan kukoistuksesta ja riemuista saa haikailemaan vaalean hiekan ääreen. Kuulostaisiko mukavalta puinen koppi, jossa saa rauhassa nauttia kesäpäivästä ja joka viedään halutessasi pyörillä kuljettaen veden ääreen? Siitä voi sitten rauhassa ja suht katseilta suojassa pulahtaa vilvoittavaan veteen ja sitten takaisin yksityiseen uimahuoneeseen.

Aina ei elämä kuitenkaan ole pelkkää rantaelämää. Toisen maailmansodan aikaiset  Siperian kyyditykset ja vastarintaliike metsäveljet ovat aiheina tuttuja. Kun olet samassa, museoon rakennetussa junanvaunussa kyyditettävien kanssa ja näet metsäveljien kirjeitä, aseita ja puhdetöitä, konkretisoituvat menneet tapahtumat aivan eri tavalla.

Erityisen koskettavaa on nähdä osa mekosta, jonka vanki on kutonut paidasta purkamastaan langasta Patarein vankilassa Tallinnassa. Myöhemmin hänet lähetettiin Siperiaan. Kävin Patarein vankilamuseossa viime vuonna.

Neuvostoaikaa esitellään suht laajasti esineistöllä, vaatteilla ja jopa palasella tyypillistä olohuonetta. Neuvostoliittoa kokematonkin pääsee hieman aistimaan millaista olisi ollut elää neuvosto-Virossa.

Lapsetkin on huomioitu. Heille on oma erillinen soppensa, jossa voi istua mukavilla tyynyillä ja katsella videoita tai värittää Pärnun rakennuksista tehtyjä värityskuvia. Tätä värityskirjaa on muuten myytävänä museokaupassa.

Vaihtuvat näyttelyt ovat museon kolmannessa kerroksessa. Metamorfoos. Liblikate õitsemisaeg -näyttelyssä (Metamorphosis. Butterflies in bloom) on esillä kauniita valokuvia perhosista. Näytillä on myös perhoskokoelmia sekä terraariossa eläviä, kasvuvaiheessa olevia perhosia. Valitettavasti kaikki tekstit ovat vain viroksi, joten kieltä ymmärtämättömänä en saa kaikkea irti näyttelystä.

Armastus-näyttely (Love) johdattaa kävijän 1500–1900 -luvun rakkausteemaisiin teoksiin. Tämä Kadriorgin taidemuseon tekemä näyttely esittelee teoksia niin virolaisilta kuin eurooppalaisilta mestareilta. Näyttelyn esillepano on kaunis persikkaisine sifonkiverhoineen ja vihreäsinisine seinäpintoineen. Teosten nimet ovat pääasiassa merkattu lattiatarroihin, joka on hauska idea. Jäin kuitenkin kaipaamaa tietoa tekijöiden kotimaista. Mahtaakohan sellaisten merkitseminen olla tapana?

Pärnun museo, Aida 3. Avoinna ympäri vuoden tiistaista sunnuntaihin. Museossa on myös kahvila ja hyvä museokauppa. Metamorphosis- ja Love-näyttelyt 31.5.2017 saakka.

Kolme vinkkiä Tukholmaan

Näin kevään korvilla moni haaveilee pienestä minilomasta. Yksi oiva kohde on naapurimaamme pääkaupunki Tukholma. Kun Turussa tai Helsingissä hyppää illalla laivaan, saapuu perille seuraavana aamuna. Turun laiva on perillä melkein jo ennen kukonlaulua, jopa niin aikaisin, että aamiaispaikkaa saa etsiä.

Kun herätyskello on soinut aamulla paikallista aikaa noin kello viisi ja kuuden maissa pelmahtaa laivasta heräilevään Tukholmaan, ei mielessä taida olla muuta kuin lepo tai aamupala. Jälkimmäiseen hyvä vaihtoehto on Urban Deli Sveavegenillä. Perille vie jalat tai metrolinja – jää pois Hötorgetin pysäkillä. Urban Deli on Hotel With Urban Delin ravintola, jossa tarjotaan aamupalaa aamuseiskasta lähtien.

Ensimmäiset tunnit ovat ihanan rauhallisia ja saat rennosti nautiskella buffeen herkuista. Tarjolla on suomalaiselle tuttuja aamupalatarpeita eli erilaisia leipiä ja niiden päällisiä, puuroja ja kaikenlaisia siemeniä ja marjoja päälle ripoteltaviksi sekä jonkin verran lämpimiä ruokalajeja. Myös esimerkiksi chia-vanukkaita, smoothieita lasikannuissa ja  talon näkkileipää on tarjolla. Tätä näkkileipää saa ostaa myös mukaan viereisessä tilassa toimivasta putiikista. Urban Delillä on myös muita toimipisteitä, kuten Nytorget Södermalmilla.

Sveavägen 44.

Hallwylska museetin sisäpiha

Kun ruumis on ravittu, halajaa mieli ravintoa. Tukholma onkin kulttuurimatkailijan paratiisi, sillä nykyisin monen museon sisäänpääsy on ilmainen. Pienen kävelymatkan päässä ydinkeskustassa on esimerkiksi Hallwylska museet eli Hallwylin museo. Tämä vuonna 1898 valmistunut kreivipari Walther ja Wilhelmina von Hallwylin talviasunto rakennettiin paikaksi, jossa mies voi ylläpitää bisneksiään ja vaimo säilyttää alati kasvavaa kokoelmaansa. Museofanille kiinnostava yksityiskohta on, että alunperinkin oli suunnitelmissa, että palatsista tehdään jossain vaiheessa museo. Museo avautuikin vuonna 1938, kahdeksan vuotta ennen perheen rouvan poismenoa.

Astuessaan upean porttikongin kautta jyhkeistä ovista museoon vastassa on vartija tai pari. Jokaisen tulee jättää päällysvaatteet ja isokokoiset laukut säilytykseen. Vasta sitten saa nousta portaat ja lähteä kiertämään asunnon ensimmäistä kerrosta. Lisämaksusta mukaan saa audio guiden tai voi osallistua päivittäisiin opastuksiin. Nämä lienevät hyvä keino tutustua syvemmin perheen ja asunnon historiaan. Toki jo näissä maksuttomaan sisäänpääsyyn kuuluvissa ensimmäisen kerroksen huoneissa ja niiden informatiivisissa näyttelytauluissa on jo paljon nähtävää ja luettavaa.

Museo yllättää kävijän kertakaikkisesti. Vaikka olenkin aiemmin vieraillut porvariskotimuseoissa, ei mikään ole ollut tämänkaltaista. Asunto onkin valmistuessaan noudattanut viimeisintä muotia ja tekniikkaa – keskuslämmitys ja sähkövalo on joka huoneessa. Kun budjetti ei rajoittanut, voitiin laatuun ja pieninkiin yksityiskohtiin kiinnittää huomiota. On myös kiinnostavaa nähdä miten jokaiselle toiminnalle on oma huoneensa sekä se, miten sukupuolittunutta huonejako on. Tässä on miesten biljardihuone, tässä vaimon keräilykokoelmahuone, tuolla naisten seurusteluhuone.

Yksi mieleen jäänyt ja hyvin perheen asemaa ja varallisuutta kuvaava yksityiskohta on ruokasalissa. Katonrajassa erottuu pieni ikkunantapainen suorakulmio. Sen takana on tila, josta orkesteri soitti musiikkia perheen ruokaillessa tai pitäessä illalliskutsuja, näkymättömissä.

Avoinna ti-su. Hamngatan 4. Museossa on myös museokauppa sekä kesäaikaan sisäpihalla ravintola.

Jos kulttuurihammas vielä kolottaa, voi suunnata seuraavaksi esimerkiksi Kulturhuset Stadsteateriin Sergelin torin laidalle. Rakennuksessa on muun muassa pari teatteria, galleriaa, ravintolaa ja kirjastoa ja siellä järjestetään esimerkiksi konsertteja. Sisäänpääsy rakennukseen on maksuton.

Suosittelen istahtamaan vaikkapa vitoskerroksen Café Panoraman ikkunapöytään ja nauttimaan fikaillessa upeasta kaupunkinäkymästä. Ja nuo siniseksi valaistut rullaportaatkin ovat hauska elämys!

Rakennuksessa on kaksi galleriaa, Galleria 3 ja Galleria 5. Kolmoskerroksen galleriassa avautui tänään Natura Dentata, jonka kuvissa taide kohtaa muodin synkissä sävyissä. Vitoskerroksen Galleria 5:ssä menee näemmä tällä hetkellä yli kaksivuotiaille sopiva Viiru & Pesonen -näyttely. Galleriatilat ovat myös arkkitehtonisesti kiinnostavat ja täynnä upeita yksityiskohtia.

Sergelin tori. Avoinna joka päivä, eri tiloilla omat aukioloaikansa.

Ekstravinkit sille, joka jää myös illaksi tai yöksi:

Pienehkö vietnamilainen ravintola Minh Mat Vasastanissa on todellinen löytö. Tämä kodikas ja suosittu ravintola tarjoaa herkullista ruokaa. Vegaanivaihtoehtoja ruokalistassa on sivullinen. Tällaisia makuyhdistelmiä en ollut aiemmin maistanut missään! Pöytä kannattaa varata etukäteen. Odengatan 94.

Jos etsit majapaikkaa, on vilkaisu majoitusvaraussivusto Airbnb:n tarjontaan hyvä idea. Kaupungissa on toki runsas hostelli- ja hotellitarjonta, mutta Airbnb:n kautta voit päästä asumaan edes yhdeksi yöksi kuin aito tukholmalainen. Yöpymishinnat voivat olla tavallisia hotellihintoja edullisempia. Palveluun pitää rekisteröityä.