Niin kauas kuin pääsee: vierailu karun kauniissa Utössä

Utö, Parainen. Suomen eteläisin asuttu saari. M/S Baldur rantautuu entiselle Puolustusvoimien laiturille. Sitä on vastassa kourallinen ihmisiä: osa kyytiin hyppääviä, osa noutamassa rahtia tai kylään tulleita vieraitaan. Hiekkatien laidassa on rivi puisia vetokärryjä, joissa lukee kenelle ne kuuluvat. On heinäkuinen maanantai.

”Minun armeija-aikanani yhteysalus otti kiinni kylän laituriin, eikä tähän”, mainitsee matkassa mukana oleva puolisoni. Astuessamme kaukana ulkosaaristossa olevan saaren maaperälle, entiselle sotilasalueelle, palvelusajan muistot alkavat kiertyä auki kuin kerälle aseteltu köysi.

Takana on noin viisituntinen, maksuton yhteysalusmatka Nauvon Pärnäisistä kolmen saaren kautta tänne Utöhon. Suuntaamme majapaikkaamme, Utö Havshotelin päärakennukseen Kasarmiin. Vastaanoton, ravintolan ja osan huoneista käsittävällä rakennuksella on sotilaallinen historia: se on toiminut vuosikymmeniä armeijan käytössä. Puolustusvoimien poistuttua saarelta vuonna 2005 tämä ja pari muuta on muutettu hotelli–ravintolaksi. Muutama kohta saaresta on yhä sotilasaluetta, minne on pääsy kielletty.

Armeijan aika on yhä läsnä Kasarmissa, tuossa betoniarkkitehtuurin malliesimerkissä, mm. huonejaossa, pintamateriaaleissa ja ovenpielien nimikylteissä. Muistoja nousee esiin: saan kuulla, että vastaanottotiskin paikalla oli ennen sotilaskodin kahvio. Sen vieressä ravintolasalissa tarjoillaan nykyään apetta matkailijoille sen kummemmin arvoon katsomatta. Ennen tila oli jaettu varusmiesten ja kantahenkilökunnan puoliin.

Varaamani huone on käytävällä, jossa on ollut varusmiesten tuvat. Ne on nyt jaettu moderneiksi hotellihuoneiksi. Tällä käytävällä on tehty tuhansia kertoja miehistön iltalaskenta, jonka jälkeen yöpäivystäjä on mennyt pitämään vahtia nykyään liinavaatevarastona toimivaan tilaan. Enää sen katonrajassa ei ole televisiota, jota katsella yön pitkinä tunteina.

Astun uteliaana hotellihuoneeseen sisään, ja näkymä on tavanomaisen hotellihuonemainen. Sävyiksi on valittu kirjo sinistä, mustaa, harmaata ja valkoista. Ikkunasta näkyy korkealle kohoava linkkitorni, kallio sekä pala sinitaivasta.

Aurinko paistaa korkealta taivaalta. Saaren sanotaankin olevan kesäisin Suomen aurinkoisin paikka. Horisontti näkyy melkein joka suuntaan. Miten kaunista!

Olen etukäteen ajatellut Utön karuksi kalliosaareksi. Saankin yllättyä sen kasvillisuuden määrästä. On puita, pensaita, kukkia ja hyötykasveja sekä kanervaa, sammalta, heinää ja nurmikkoa – niiltä osin, mitä kuiva kesä ei ole näännyttänyt. Kallioilla kasvaa myös merikaalta. Erikoisempiakin kasveja täällä voisi nähdä: laivojen paarlastin eli painolastin mukana on livahtanut tuliaisia maailmalta.

Havaitsen kallionnyppylöiden lomassa myös pieniä rakennelmia. Ne ovat armeijan louhimia bunkkereita, joista osa on tehty sotien jälkeen. Mukulakivetty kylätie puolestaan on valmistunut Venäjän vallan aikaan. Tuntuu ihmeelliseltä kävellä mukulakiveyksellä ja miettiä sitä rakentaneita ihmisiä. Eri aikakaudet kerrostuvat.

Kuvassa Utön kylänraittia Paraisilla, Saaristomerellä. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Saaren keskus on kylä, jossa on muutamia laitureita veneineen, erilaisia rakennuksia, ympäri vuoden avoinna oleva Utö Handel -kauppa sekä vierasvenesatama. Huomaan yhden ranta-aitan ovenpielessä mainoksen tuoreiden sämpylöiden ja saaristoleivän itsepalvelumyynnistä. Varaan seuraavalle aamulle aikaa hakea paluumatkaeväät juuri täältä.

Portaiden päässä, punaisessa vanhassa puutalossa on kahvio-matkamuistomyymälä. Sitä pitää Hannas Horisont, jolta voi myös varata mm. majoitusta tai opastuksia saarelle. Ja opastuksellehan on päästävä!

Paikallisoppaamme Hanna Kovanen kertoo opastuksella jyhkeän puna-valkoisen kivimajakan juurella saaresta, sen historiasta ja hieman tulevaisuudesta. Tiesitkö, että saarella on koulu?

Majakan vieressä on luotsiasema. Aivan kuin tilauksesta Utön merialueelle saapuu laiva, jota kohti lähtee luotsivene. Näille tuulisille vesille on haaksirikkoutunut monta laivaa. Monta kertaa utölaiset ovat koonneet voimansa ja olleet auttamassa erilaisissa havereissa voimiaan säästämättä. Meri antaa, meri ottaa.

Joillekin Utö-vierailun kohokohta on nähdä jokin harvinainen lintu tai kasvi. Minulle se on vierailla opastuskierroksella Suomen vanhimmassa yhä käytössä olevassa majakassa. Portaita en laske, mutta niitä riittää.

Perillä kolmannessa kerroksessa ei odota vanha majakanvartija, vaan pieni majakkakirkko. Sen penkillä istuessani pohdin niitä lukuisia sukupolvia, jotka ovat saarella eläneet ja työskennelleet. Ulkosaaristossa, kaukana kaikesta.

Porvoon parhaat palat

Kuvassa Porvoonjoen ranta-aitat Porvoossa, Uudellamaalla. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kauniita vanhoja puutaloja, taidetta, kulttuuria ja herkullisia makuja. Itä-Uudellamaalla sijaitsevassa Porvoossa saa nauttia historiallisen vanhan kaupungin tunnelmasta Porvoon mitalla. Vanhan Porvoon mukulakivikadut ja Porvoonjoen punamullatut rantamakasiinit on ikuistettu useisiin kuviin ja muistoihin.

Kaupunki on vain noin tunnin matkan päässä Helsingistä, ja hyvien bussiyhteyksien lisäksi kesäkauden matkailija voi saapua kaupunkiin niin meri- kuin rautateitse. Testaisiko miltä tuntuu matkustaa yli satavuotiaalla m/s J. L. Runeberg -laivalla Helsingistä? Vai kiehtooko istahtaa ennemmin vielä pari kertaa elo- ja syyskuussa 2022 pääkaupungista kulkevaan lättähattu-museojunaan? Eipä se Porvoo suven ulkopuolellakaan karkaa mihinkään – ja silloin välttänee suurimmat ruuhkat. Lue ja ota muistiin parhaat palat kaupunkiin:

Taidetehdas

Kymmenen vuotta vuonna 2022 täyttävä Taidetehdas on ainutlaatuinen miljöö. Paikalla sijainneissa tehtaissa tehtiin aikoinaan mm. vaneria, hevosenkenkiä ja työkoneita. Nykyään Taidetehtaan alueella on kokous-, näyttely- ja tapahtumatiloja, taiteilijaresidenssi, elokuvateatteri, ravintoloita, tanssikoulu sekä kauppoja.

Toisessa kerroksessa olevassa Porvoon Taidehallissa on esillä nykytaidetta vaihtuvin näyttelyin. Pekka ja Teija Isorättyän Elämän jano -näyttelyssä voi nähdä myös Turussa WAM Turun kaupungin taidemuseossa keväällä 2022 esillä olleet Robohemians-robottibaarin ja Vikasietometsän. Aulan näyttelytilassa puolestaan on Sanna Vakkilaisen näyttely Bliss värikkäine, abstrakteine öljyvärimaalauksineen. Tästä uudesta kyvystä kuulemme vielä! Molemmat näyttelyt ovat esillä 28. elokuuta 2022 saakka.

Samalla vierailulla kannattaa kurkata myös Yrjö A. Jäntin taidekokoelma, jossa on esillä 1950–1980-luvun teoksia. Katso myös Porvoon Taidehallin museokaupan hyvä valikoima!

Länsirannan taidereitti

Porvoon Taidetehtaalta alkava ja sinne päättyvä julkiseen taiteeseen tutustuttava Länsirannan taidereitti tuo nykytaiteen kivalla tavalla osaksi kaupunkivierailua. Kierrä vaikka koko reitti!

Taidetehtaalla vieraileva ei voi olla huomaamatta sisäpihan komeaa Anssi Pulkkisen ja Taneli Rautiaisen Asetelma-teosta (2013), bussipysäkillä olevaa Corinna Helenelundin sinisävyistä teosta Kohta (2018) tai vastapäisen kerrostalon julkisivuun toteutettua Petri Hytösen Värijuhlat-teosta (2021). Lisää diskopalloja kaupunkitilaan, kiitos!

Runebergien kotimuseo

Taiteen ääreltä on hyvä jatkaa matkaa Aleksanterinkadun siltaa pitkin Porvoonjoen yli. Aleksanterinkadun kevyen liikenteen väylä on päällystetty mukulakivin, mikä sopii arvokkaaseen kulttuuriympäristöön. Kahden kadun, Aleksanterinkadun ja Runeberginkadun, kulmassa keltainen puutalo puutarhoineen on kirjailija Fredrika Runebergin ja hänen puolisonsa, runoilija J. L. Runebergin kotimuseo.

1860-luvun kirjailijakodin tunnelma lukuisine viherkasveineen, tyylihuonekaluineen ja kesäisin auki olevine Fredrikan puutarhoineen on ihana. Lapset ja lapsenmieliset on huomioitu pihalla ja museon viimeisessä huoneessa olevin pelein ja leikkivälinein. Samalla lipulla pääsee vierailemaan myös kesäaikaan avoinna olevassa, parin puutalon päässä olevassa Walter Runebergin veistoskokoelmassa (avoinna tänä vuonna 28.8.2022 saakka). Lisää J. L. Runebergin koti -museosta voit lukea muutaman vuoden takaa tästä tekstistä.

Porvoon museo

Porvoon keskustassa ei ole pitkä matka mihinkään. Vain muutama kortteli, niin kirjailijakodilta on kävellyt Porvoon Raatihuoneentorille. Siellä on kahteen eri rakennukseen jaettu Porvoon museo. Holmin talosta voi ostaa pääsyliput sekä museokaupan tuotteet. Yläkerrassa on esillä 1700-luvun varakkaan kauppiaan koti. Sisäpihallekin pääsee kesäisin kurkistamaan.

Vanhassa raatihuoneessa taas on monta eri näyttelyä, mm. elämästä itäisellä Uudellamaalla viimeisimmästä jääkaudesta keskiaikaan sekä 1800-luvun Porvoossa. Taideteollisuuden ystäviä ilahduttanee porvoolaisen Saara Hopea-Untrachtin sekä paikallisen huonekalu- ja keramiikkatehdas AB Iriksen tuotantoa esittelevät näyttelyt. Kunpa näitä aarteita löytäisi kotiinkin paikallisista antiikkikaupoista! Jos rakennuksessa vieraillessasi huomaat, että lattia tuntuu vähän kaltevalta, niin ei ihme – tämä Suomen vanhin raatihuone on ollut vinossa jo vuosisatoja.

Marraskuun 6. päivään 2022 saakka Vanhassa raatihuoneessa on esillä myös Helga Sonck-Majewskin Luonnon kudelma -taidenäyttely. Sonck-Majewski tuli kaupungissa tunnetuksi värikkäästä persoonastaan ja taiteestaan.

Vanhan Porvoon maut

Kulttuurin jälkeen on ihana istahtaa hetkeksi johonkin kivaan kahvilaan tai ravintolaan. Ja niitä riittää! Kaupungin historiallinen keskusta eli Vanha Porvoo houkuttelee vain muutaman korttelin matkalle kasapäin muitakin matkaajia, mutta ilmiselvimpien puutalokorttelien ulkopuolellakin riittää nähtävää, maisteltavaa ja ostettavaa. Testaa vaikkapa espanjalaistyylisen ravintola El Pation tapaksia idyllisessä puutalopihapiirissä tai Tee- ja kahvihuone Helmin tarjonta. Helmissä tarjoillaan Runebergin torttuja vuoden ympäri, Runebergien kotikaupungissa kun ollaan.

Jälkiruoaksi kannattaa nauttia Vanhan Porvoon jäätelötehtaan artesaanijäätelöä. Söpöin jäätelökoju, vaaleanpuna-valkoinen lippakioski löytyy Fredrika Runebergin puistosta. Kioskikauden ulkopuolella jädet maistuvat Porvoon tuomiokirkon lähellä Vanhan Porvoon Glassikko -jäätelökahvilassa. Sorbettien ystäviä suosittelen maistamaan passionhedelmä- ja ananassorbetteja. Taivaallisia!

Nojatuolimatkalla historiallisessa Venetsiassa

Venetsian gondolilaituri

*Lippu saatu Naantalin Matkakaupalta

Tuiskuiseen kevättalveen sopii oivasti matka Välimerelle. Tartuinkin tilaisuuteen ja klikkasin itseni mukaan Naantalin Matkakaupan Venetsia – taianomainen kaupunki -virtuaalimatkalle. Leena-oppaan johdattamana tutustuimme reilun tunnin ajan tuohon myyttiseen veden päälle rakennettuun kaupunkiin.

Takanani oli jo yksi virtuaalimatka Islantiin, siitä voit lukea lisää täällä. Nytpä pääsin kuulemaan Koillis-Italiassa olevan Venetsian historiasta, kulttuurista, arkielämästä, arkkitehtuurista ja kaupankäynnistä. Oppaamme kertoi aluksi perusteellisesti kaupungin synnystä. Tiesitkö, että se perustettiin hiekkasärkkien päälle turvaan vihollisilta? Tai sitä, että kaupungin suojelupyhimykseksi valitun Pyhän Markuksen ruumis varastettiin Aleksandriasta ja salakuljetettiin kaupunkiin sianruhon sisällä? Aikamoisia tarinoita!

Pyhän Markuksen tori ja Pyhän Markuksen tuomiokirkko Venetsiassa
Kirottu palatsi Venetsiassa

Oppaamme näytti kuvaamiansa videoita ja valokuvia. Hän oli kuvannut ne osin ennen pandemiaa ja osin sen aikana. Ihmispaljous sekä pörisevät ja lipuvat kulkupelit olivat vaihtuneet kuukausien saatossa hiljaisiin katuihin ja kanaaleihin.

”Seisoessamme” Pyhän Markuksen torilla Leena-opas kertoi Pyhän Markuksen tuomiokirkosta ja sen oven yläpuolella olevista neljästä hevospatsaasta. Nämä pronssiset hevospatsaat on tuotu vuonna 1204 sotasaaliina Konstantinopolista. Leenan mukaan myöhemmin keisari Napoleon varasti ne Pariisin Riemukaaren päälle. Nyttemmin alkuperäiset patsaat ovat museossa ja niiden paikalla on replikat. Ylemmässä kuvassa kirkon edessä olevat rakennelmat ovat muuten kävelysiltoja, joita pitkin jalankulkijat pääsevät liikkumaan historiallisessa keskustassa tavattavien tulvien aikana.

Kuulin myös tarinan niin sanotusta kirotusta palatsista, Palazzo Dariosta. Sen mukaan kaikki rakennuksen omistaneet ovat joutuneet erinäisiin vaikeuksiin, usein kohtalokkain seurauksin. Meinasipa eräs kuuluisa amerikkalainen elokuvaohjaaja ostaa sen siitä huolimatta, mutta muutti viime hetkellä mielensä.

Kuvassa gondoli Venetsian kanaalissa
Canal Grande ja Rialton silta Venetsiassa
Canal Grande ja Rialton silta
Taksilaiturin pysäkki Venetsian kanaalissa

Opastuksen aikana pääsin niin gondoli- kuin taksiveneajelulle turkoosivetisiä kanaaleita pitkin. Gondoliajelu Venetsiassa on yksi haaveeni, joten tavallaan se täyttyi! Donna Leon -faneja hemmottelevasti vierailimme jopa Guido Brunettin seikkailuista tutuilla kalamarkkinoilla Mercato del Pesce al Minutolla.

Opaskierros myyttiseen Venetsiaan oli virkistävä piristys maaliskuiseen iltaan. Virtuaalivierailu tuossa todella suositussa matkakohteessa on myös ekologinen valinta. Upea kaupunki!

Lisää virtuaalimatkoja on luvassa. Leena-oppaan kanssa seuraavaksi pääsee Italiaan esimerkiksi Ikuinen Rooma ja sen kauneimmat aukiot -opastuksella torstaina 1.4.2021 kello 16. Paikkoja on rajoitettu määrä.

Islannissa kotisohvalta: Naantalin Matkakaupan virtuaalimatkalla

Naantalin Matkakaupan virtuaalimatkalla, kuvassa menninkäiskivi ja Satu Rämö
Kuva menninkäiskivestä: Satu Rämö

Näinä etäaikoina on moni harrastus tauolla tai siirtynyt kotona nautittavaksi. Kaipuu arjen unohtamiseen ei taida kuitenkaan olla kadonnut. Nojatuolimatkailu on yksi tapa tauottaa arkea. Kirjaa tai vaikkapa reissublogia lukemalla pääsee hetkessä jonnekin aivan muualle. Tai sitten voi tehdä kuten minä: tilata virtuaalisen matkan!

Naantalin Matkakaupan valikoimassa on virtuaalimatkoja eli netissä tapahtuvia suoria opastuksia ympäri maapallon. Valitsin ensimmäiseksi kohteekseni Naantalin Matkakaupan yhteistyössä Tripsterin kanssa toteuttaman Islannin menninkäiset ja trollit – kansantarinoita jylhissä maisemissa -opastuksen. Klikkasin sen ostoskoriin, ja parin päivän päästä sähköpostiini tuli lasku. Hyvissä ajoin sain vielä osallistumislinkin, jolla pääsin liittymään Zoom-ohjelmassa kyseiselle opastukselle.

Virtuaalimatka oli opastettu reaaliajassa. Oppaallamme, Islannissa asuvalla ja monta kirjaa maasta julkaisseella Satu Rämöllä oli tietokoneensa kamera ja mikrofoni auki. Hän puhui videoyhteyden avulla suoraan Islannista näyttäen samalla kuvia ja videoita eri puolilta saarta. Me osallistujat saimme kysyä Zoomin chatissa mieleemme tulevia kysymyksiä ja lopuksi Rämö vastasi niihin ilahduttavan monipuolisesti.

Noin 1,5 tunnin ajan perehdyimme Rämön opastamana Islannin rikkaaseen kansantarustoon. Sain kuulla, että trollit asuvat vuorien sisässä. Menninkäiset asuttavat puolestaan kiviä, kumpareita ja luolia. Ne näyttävät aika paljon ihmisiltä, mutta kauniimmilta ja puhtaammilta. Sukupolvesta toiseen kerrotaan tarinoita näistä olennoista sekä niiden ja ihmisten välisistä kohtaamisista. Yhä nykyään islantilaisilla kulkee rinnalla usko toisenpuoleiseen. Jopa tielinjaa siirretään, jos suunnitellulla paikalla sattuu olemaan piilokansan koti.

Rämön mukaan kukin tarina liittyy kiinteästi johonkin paikkaan. Kaupoissa myydään trolli- ja menninkäiskarttoja, joiden opastamana voi tutustua tarinan kerrottuun tapahtumapaikkaan. Hurjiakin juttuja tarinoidaan: esimerkiksi eräs maatilan omistaja niitti itsepintaisesti heinää menninkäisten kiven vierestä, kunnes kolmannen tilallensa sattuneen rankan vastoinkäymisen jälkeen ymmärsi jättää piilokansan asuinsijan rauhaan. Kyseinen kivi on muuten tämän tekstin kuvassa!

Uppouduin puoleksitoista tunniksi kuuntelemaan toinen toistaan kiehtovampia kertomuksia Islannin haltijauskosta ja katselemaan upeita maisemakuvia. Pidempäänkin olisin viihtynyt aiheen parissa. Formaattina Zoom-opastus toimi hyvin. Jossain vaiheessa Rämö mainitsi islantilaisten uskovan trollien ja menninkäisten lisäksi kummituksiin. Osallistuisin mieluusti mahdolliselle kakkoskierrokselle kuulemaan kenties niskakarvat pystyyn nostattavia islantilaisia kummitusjuttuja! Myös opastettu kävelykierros jossain päin maailmaa kiinnostaa. Olisipa ihana olla videoyhteyden kautta yhtäkkiä vaikkapa Dublinissa!

Naantalin Matkakaupalla on tulossa lisää virtuaalimatkoja niin Karibian paratiisisaarelle kuin rikostarinoiden Tukholmaan. Seuraavaksi Satu Rämön kelkassa pääsee Islantiin Islannin ympäri – uniikki roadtrip kotisohvalta -opastuksella torstaina 25.2.2021 ja Elämää syrjäisten Länsivuonojen kalastajakylissä -opastuksella keskiviikkona 3.3.2021. Paikkoja on rajoitettu määrä.

%d bloggaajaa tykkää tästä: