KGB-museo Tartossa

KGB-sellimuseon ikkuna Tartossa, Virossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Riian mäellä, pienen matkan päässä Tarton keskustasta on Harmaaksi taloksi kutsuttu jykevä rakennus. Riia- ja Pepleri-katujen kulmassa oleva pitkä talo on kylvänyt kauhua ja pelkoa vuosikymmeniä, sillä siinä toimi 1940–1950 -luvuilla NKVD:n ja KGB:n Etelä-Viron keskus. Talon kellarissa on vuodesta 2001 ollut Tarton kaupunginmuseoon kuuluva KGB Kongide muuseum. Visit Tartun sivuilla KGB-käytävien museoksi kutsuttu museo voisi kääntyä suomeksi ennemmin KBG-sellien museoksi. Talon viertä kulkee vilkas Riia-katu, jonka toisella puolella on boheemi Karlovan kaupunginosa.

Museo ei ole erityisen hyvin merkattu. 15b-rapun ulko-oven vieressä on kyltti, joka ilmoittaa museon olevan täällä. Ulko-ovesta vasemmalla on heti jyrkät portaat alas kellariin. Näitä portaita aivan kaikki vangit eivät päässeet koskaan kävelemään enää ylöspäin.

KGB-sellimuseon sisäänkäynti Tartossa, Virossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,

KGB-sellimuseon sisäänkäynti Tartossa, Virossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

KGB-sellimuseon kartta Tartossa, Virossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

KGB-sellimuseon käytävää Tartossa, Virossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Käytävästä, selleistä ja muutamasta lisähuoneesta koostuva museo on pienehkö. Osa tiloista on palautettu alkuperäiseen asuun. Puna-valkoinen värimaailma toistuu ja lattia on karua betonia. Pysyvässä näyttelyssä esitellään kommunistihallinnon rikoksia ja tutkintavankeusaikaa. Vangit olivat täällä tutkintavankeudessa poliittisista syistä jopa kymmenen kuukautta ennen siirtoaan joko Siperiaan tai teloitukseen. Vankeusaikana heitä kuulusteltiin ja kidutettiin sekä henkisesti että fyysisesti. Myös esimerkiksi virolaiset partisaanit eli Metsäveljet sekä sodan jälkeinen taistelu maan itsenäisyydestä eli Viron vastarintaliikkeen toiminta saavat museossa omat osionsa.

KGB-sellimuseon kuulusteluhuone Tartossa, Virossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

KGB-sellimuseon kuulusteluhuone Tartossa, Virossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Vakoojan esineistöä KGB-sellimuseossa Tartossa, Virossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Vakoojan välineitä.

Museossa on paljon lukemista, erityisesti jos osaa viroa. Monet näyttelytaulut ovat käännetty myös suomeksi ja englanniksi. Monessa huoneessa voi napata laminoidun suomenkielisen tekstin luettavakseen. Myös vitriinit ja huoneet notkuvat esineistöä. On jännittävää nähdä ja lukea esimerkiksi minkälaista välineitä ja toimintatapoja vakoojilla on ollut käytössä. Tavallisesti vakoojatarinoihin pääsee tutustumaan vain populaarikulttuurin tuotoksissa. Esineistöä on sekä kuulustelijoilta että kuulusteltavilta, ja molempien puolien äänet pääsevät esiin. Vaikka museo on pieni, meinaa välillä museoväsymys iskeä, varsinkin, kun käsiteltävät aiheet ovat emotionaalisesti paikoin hyvin raskaita. Katson paksuja kiviseiniä ja mietin mitä kaikkea ne ovat nähneet.

Käsityö KGB-sellimuseossa Tartossa, Virossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Liina on tehty Harmaassa talossa lahjaksi vangin äidille
Esineistöä KGB-sellimuseossa Tartossa, Virossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Siperiassa tehty laukku

Olen vieraillut Tallinnan Viru-hotellin ylimmässä kerroksessa olevassa KGB-museossa (Viru väljak 4, Tallinna), jonka näkökulma on hyvin toisenlainen. Täällä Tarton museossa tapahtumia tarkastellaan pitkälti tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Museon lukuisista valokuvista tuijottaa silmästä silmään esimerkiksi Siperian leireillä olevia ihmisiä kanssavankiensa tai perheidensä kanssa tai pidätyskuvan vakavat ihmiset. Myös esineistö tuo mikrohistoriallisen näkökulman esiin. On liikuttavaa nähdä juuri täällä vangin äidilleen tekemä kaunis valkoinen pöytäliina tai Siperiassa miehen vaimolleen kutoma verkkokassi.

KGB-sellimuseon rangaistuskoppi Tartossa, Virossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Yksi koskettavimmista kohdista vierailullani on, kun saavun eristyssellien eli karssereiden luokse. Pikkuruisessa vajaan neliömetrin kokoisessa sellissä istuu nukke näyttämässä mallia miten vanki on  joutunut olemaan epämukavasti kopperossa. Eristysaika oli usein 5–10 vuorokautta ja ruokaa sai joka kolmas päivä. Tämä ei ole inhimillistä. Toinen pysäyttävä hetki on lukiessani opiskelijoiden vastarintaliikkeen Sini-Musta-Valkoisen toiminnasta. Pidätyskuvista tuijottaa nuoria koululaisia, jotka laittoivat itsensä likoon maan itsenäisyyden vuoksi.

On kuvaavaa, että idea museon perustamisesta tuli entisiltä Sini-Musta-Valkoisen jäseniltä, kun he olivat vierailemassa kellaritiloissa. On tärkeää, että tämä museo on olemassa ja kertomassa vaiettujen ja paikoin unohdettujen ihmisten tarinoita. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen museo!

KGB Kongide muuseum, Riia tänäv 15b, Tartto, Etelä-Viro.

Lue myös Vehreä kulttuurikaupunki Tartto ja Ravintolavinkit Tarttoon.

Mainokset

Historiallinen Myllymäki Uudessakaupungissa

Mamsellimylly ja vanha vesitorni Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Varsinais-Suomessa meren rannalla oleva Uusikaupunki mielletään usein kesäkaupungiksi. Siellä on kuitenkin kaunista myös näin syksyisin. Yksi kiinnostava vierailukohde on Myllymäen puisto (Myllyrinne 3, Uusikaupunki), joka on vain muutaman korttelin päässä torista. Puistoistutusten, puulajipuiston ja lasten leikkipuiston lisäksi Myllymäellä on neljä eri tyyppistä tuulimyllyä. Vastikään kunnostetut myllyt ovat nyt entistä ehompia.

Punaiset tuulimyllyt ja niiden vieressä ylväänä seisova vanha vesitorni näkyvät jo kauas. Puistoalueen perusti jo 1930-luvulla kauppaneuvos Johan Nordström. Hän toi nämä pääasiassa 1800-luvulla rakennetut myllyt mäelle, ja yhdessä ne muodostavat hienon, valtakunnallisestikin arvokkaan kokonaisuuden.

Myllymäellä on myös vanha vesitorni, jonka näköalatasanteelle olen joskus päässyt ihailemaan maisemia. Muistan vieläkin, miten ylös vieviä rappusia tuntui olevan loputtomasti! Näkymät noin 30 metriä maanpinnasta olevalta tasanteelta olivat huikeat. Harmillisesti vanha vesitorni on nykyisin yleisöltä suljettu.

Mamsellimylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Mamsellimylly ja keltamatara Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Myllynkivi Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Vanhan vesitornin vieressä on mamsellimylly. Mamsellilla on aivan kuin helmat, kun myllyn sivut levenevät maata kohti. Puuosat ovat sammaleesta puhtaat ja iloisen punaiset. Pärekatto ja hauska pärekaton nuppi lähes hohtavat uutuuttaan. Jokaisessa myllyssä on kyljessään valkopohjainen kyltti, jossa kerrotaan myllyn historiasta. Mamsellista mainitaan esimerkiksi ”Mylly on joko siirretty muualta tai rakennettu Temsan kalliolle Raumalle 1873 tai 1874. Omistanut Juhan Temsa.” Myllymäelle se tuotiin 1932.

Mamsellimyllyn vieressä on kalliota, jonka vierestä kurkottelee pikkukukkainen keltamatara. Ruoho on varmaan jo kauan sitten menettänyt vihreän värinsä kuivan kesän takia. Siellä täällä on vanhoja myllynkiviä koristeina.

Kehäsiipimylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kehäsiipimylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Mamsellimyllyn vieressä on kehäsiipimylly. Tämä mylly eroaa muista mäen myllyistä komealla ympyränmuotoisella kehällään, joka sekin on vasta uusittu. Myös kehäsiipimyllyn helmat ovat leveät. Alkujaan kehäsiipimylly on rakennettu Rauman maalaiskunnan Vasaraisten kylässä, Koijärven torpassa noin vuonna 1909.  Mäelle se tuotiin vuonna 1933.

Harakkamylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Harakkamylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Harakkamylly komeine siipineen ei paljoa kehäsiipimyllylle kalpene. Mylly on kaksiosainen, ja yläosa on liikuteltavissa tuulen mukaan alaosan jäädessä paikoilleen. Harakkamylly on rakennettu vuonna 1838 Rauman Kaunisjärven kalliolle. Kortelan kylän kautta se tuotiin Myllymäelle vuonna 1933.

Lilja ja varvasmylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Varvasmylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Viimeisenä, leikkipuiston päässä puistoa seisoo kontti- eli varvasmylly. Myllyn sivut ovat suorat, ja alhaalla joka sivulla on hirsiset varpaat. Varvasmyllyssä koko myllyrakennus käännetään tuulen mukaisesti. Tämän varvasmyllyn on rakennuttanut laivanvarustaja Lindroth vuonna 1860 Nervanderin puistoon. Uudenkaupungin museoyhdistys lahjoitti myllyn Johan Nordströmille vuonna 1933.

Myös Myllymäen ympäristössä on nähtävää. Mäen juurella, pienellä Myllykadulla on Uudenkaupungin museoon kuuluva Merimiehenkoti-museo (Myllykatu 18). Suloisessa punaisessa puutalossa oleva museo on avoinna kesäkaudella. U:gin museon Wahlbergin museotalo (Myllykatu 10) on vielä avoinna. Siellä on nähtävillä 26.10.2018 saakka vaihtuva näyttely Kartsalla – uusikaupunkilaisnuorison vapaa-aikaa 1950–1990 -luvuilla.

Lue myös kirjoitus kierroksestani Uudenkaupungin puutaloissa Ugin vanhat talot -tapahtumassa kesällä 2017.

Neljä taidenäyttelyä Brinkhallin kartanossa

Brinkhallin kartano Turun Kakskerran saaressa on upea kulttuurimiljöö keskellä peltomaisemaa. Vaikka Turun Kauppatorille on matkaa vain noin kahdeksantoista kilometriä, on tunnelma peltojen ja metsän ympäröimällä kartanoalueella maalaismaisen leppeä. Kartanon päärakennukseen on kesäisin opastettuja kierroksia. Yhdessä sivurakennuksessa on kesäkahvila, ja tiloja voi vuokrata tapahtumien ja juhlien pitopaikaksi. Kartanorakennuksissa on kesäisin myös monia taidenäyttelyitä. Tällä hetkellä niitä on peräti neljä!

Brinkhallin kartanon Pehtoorinsiipi ja kesäkahvila Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon Pehtoorinsiipi ja Minna Sartesin akvarelleja Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Minna Sartes: Kevään kuulaus (vas.), Taivaankannen valaskala ja Kevätilta
Minna Sartes: Bussipysäkillä (vas.) ja Kylmän yön edellä Pehtoorinsiivessä Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Bussipysäkillä (vas.) ja Kylmän yön edellä
Minna Sartes: Odotus Pehtoorinsiivessä Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,
Odotus

Pehtoorinsiiven kesäkahvilassa on esillä akvarellimaalauksen harrastajan Minna Sarteksen Kotikulmilla-näyttely. Kauniiden, utuisten akvarellitöiden aiheena on taiteilijalle rakkaat kotikulmat Turussa. Kahvila Pehtoorinsiiven näyttelyn on kuratoinut kuvataiteilija Erika Adamsson.

Odotus-teoksessa vallitsee itselleni tuttuakin tutumpi bussinodotustunnelma Kauppatorilla, Taivaankannen valaskala -teoksessa katse kiinnittyy taivaan pilvimuodostelmiin Turun Tuomiokirkon siintäessä horisontissa.  Kylmän yön edellä -teoksen talvinen iltamaisema on tuttu ja tunnistettava ja saa kaipaamaan noihin talvi-iltoihin. Melkein tunnen miten pakkanen kipristää nenänpäätä ja varpaita! Teokset sopivat upeasti kahvilamiljööseen.

Brinkhallin kartanon Kavaljeerisiipi Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Katja Laiho: Kukon vuosi ja Virve Vainio: Kuuhun ja takaisin Kavaljeerisiivessä Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Katja Laiho: Kukon vuosi (vas.) ja Virve Vainio: Kuuhun ja takaisin

Brinkhallin kartanon rakennukset ovat suunniteltu barokki-ihanteiden mukaisesti symmetriaan. Pehtoorinsiipeä katseleekin vastapuolelta lähes identtinen Kavaljeerisiipi. Siellä on esillä kahden taiteen harrastajan töitä, Virve Maria Vainion Lampailta näyttävät pilvet -näyttely ja Katja Laihon näyttely Eläimellisesti Sinun. Yhteisnäyttelyn on kuratoinut kuvataiteilija Eija Ruoho.

Kavaljeerisiiven sisätilat ovat kiehtovan rosoisia, ja seinissä on monenvärisiä maalikerrostumia. Vainion maalaukset ja grafiikkatyöt ja Laihon akvarellityöt limittyvät ja lomittuvat näyttelyssä upeasti keskenään kommentoiden omilla tavoillaan eläin- ja luontoaihetta. Yhteisnäyttely on sovitettu taidokkaasti rosoisiin huoneisiin. Suuremman näyttelyhuoneen toisen puolen seinät ovat ruskeasävyisiä, toisen puolen punertavia. Teokset ovat jaoteltu sävyeron mukaan niin, että ruskeasävyisemmät ovat huoneen ruskeammalla puolella.

Katja Laiho: Worth more alive ja Leikitään 10 käpyä oksalla! Kavaljeerisiivessä Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Katja Laiho: Worth more alive (vas., 2017) ja Leikitään 10 käpyä oksalla! (2018)
Virve Vainio: Kevät ja Syksy Kavaljeerisiivessä Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Virve Maria Vainio: ”Kevät” (vas., 2017) ja Syksy (2017)
Katja Laiho: Rakastatko sä mua vielä? ja Virve Vainio: Taunus Kavaljeerisiivessä Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Katja Laiho: Rakastatko sä mua vielä? (vas., 2018) ja Virve Vainio: Taunus (2016)

Sekä Laihon että Vainion teosten nimissä näkyy huumori. Laihon teokset ovat esittävämpiä, mutta eivät liian itsestäänselviä. Hot joogaan menossa -teos (2017) saa pohtimaan onko se mahdollisesti saanut inspiraationsa rusakon ja taiteilijan kohtaamisesta ja joogaavatko rusakot. Vainion väriyhdistelmät ja utuinen siveltimenjälki ovat kauniita. Erityisen kutkuttava Laihon ja Vainion teosyhdistelmä on Laihon rusakkoaiheinen Rakastatko sä mua vielä?–  ja Vainion abstrakti Taunus-teos. Täydellinen pari!

Brinkhallin kartanon Pakaritupa Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Sanna Kärkkäisen näyttely Pakarituvassa Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Sanna Kärkkäisen Kesäpäivä ja Yyterin ranta Pakarituvassa Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Kesäpäivä (2017, vas.) ja Yyterin ranta (2017)

Pakaritupa on kartanon päärakennuksen ja Brinkhallintien suuntaisesti. Vanhassa leivintuvassa on kuvataiteen opiskelija Sanna Kärkkäisen Mielen puolet -näyttely. Voimakasvärisiä ja -aiheisia maalauksia ja grafiikkatöitä on ripoteltu leivintuvan huoneisiin.  Tilaa on hyödynnetty kekseliäästi: esimerkiksi yksi teos on vesipadan päällä, toinen nojaa rennosti ikkunalautaan.

Sanna Kärkkäisen Kuivalla maalla 2 Pakarituvassa Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Kuivalla maalla 2 (2018)
Sanna Kärkkäisen Hmm Pakarituvassa Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Hmm (2018)

Sanna Kärkkäisen näyttely Pakarituvassa Brinkhallin kartanossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Raikkaan kesäisillä, kirkkailla väreillä maalatut akryylityöt Kesäpäivä ja Yyterin ranta kiinnittävät huomioni. Kärkkäisen luontografiikka on oivaltavaa ja humoristista. Hmm-teoksen siilin voisin koska tahansa ottaa kotiini asumaan. Muutamassa kohtaa katseeni osuu rautalangasta väännettyyn hahmoon. Niitä on ripoteltu seinän tasanteelle ja ikkunalaudalle. Teosten nimiä niistä en löydä ja pohdin kuuluvatko ne kokonaisuuteen. Hauskoja!

Minna Sartes: Kotikulmilla 12.8.2018 saakka Kahvila Pehtoorintuvassa

Virve Maria Vainio: Lampailta näyttävät pilvet 29.7. saakka Kavaljeerisiivessä.

Katja Laiho: Eläimellisesti sinun 29.7. saakka Kavaljeerisiivessä

Sanna Kärkkäinen: Mielen puolet 29.7. saakka Pakarituvassa

Brinkhallin kartano, Brinkhallintie 414, Kakskerta, Turku.

 

Brinkhallin kartano Kakskerrassa

Brinkhallin kartanon päärakennus Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,

Kuljen kaislojen ja omenatarhan reunustamaa hiekkatietä. Edessäni siintää punamultaisia puutaloja, vasemmalla keltaisten kivitalojen muodostama taloryhmä. On heinäkuun paahtava helle. Jo toista päivää Turussa on elohopea kivunnut yli 32 asteen. Olen saapunut Brinkhallin kartanoon Turun Kakskerran saareen. Kartano on Museoviraston määrittelemä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. On täällä kuvattu Hovimäki-sarjaakin.

Brinkhallin kartanon portit omenatarhaan Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Portti johtaa omenatarhaan sekä metsäkirkolle ja luontopolulle

Brinkhallin kartanon Pehtoorinsiipi ja kesäkahvila Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon Pehtoorinsiipi ja Minna Sartesin akvarelleja Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Minna Sarteksen akvarelleja Kahvila Pehtoorinsiivessä

Olen menossa kello yhden opastetulle kierrokselle kartanon päärakennukseen. Muutoin kuin opastetuilla kierroksilla sen ovet eivät yleisölle aukea. On vielä hyvin aikaa, joten ehdin katsella ympärilleni. Kartanosta katsoen vasemmalla on Pehtoorinsiipi-rakennus, jossa on aikoinaan ollut tilanhoitajan asunto ja konttori. Nyt siellä on kesäkahvila, josta saa ostaa virvokkeita, suolaista ja makeaa syötävää sekä keittoa. Kahvilasta voi ostaa myös lipun opastukselle sekä matkamuistoksi esimerkiksi kartanon nimikkomakeisia. Ihastelen kauniita puuovia, lautalattioita, ruutuikkunoita sekä koristeellisia kakluuneja. Heinäkuun kirkas valo tulvii ikkunoista.

Brinkhallin kartanon Kavaljeerisiipi Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon Kavaljeerisiipi Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Taustalla Katja Laihon ja Virve Maria Vainion teokset

Brinkhallin kartanon Kavaljeerisiiven yksityiskohta Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Vastapäätä pehtoorin asumusta on Kavaljeerisiipi. Se on rakennettu silloisen kartanon omistajan luonnontieteellisen kokoelman säilytyspaikaksi, ja se on toiminut myös hänen tyttärensä hääpaikkana. Sellaiseksi voisin kuvitella sen yhä. Erilaisia tapahtumia kartanossa järjestetäänkin yhä, ja tiloja voi vuokrata omaan käyttöön. Kavaljeerisiiven sisäseinissä näkyy elämä ja menneet vuodet. Eri värisiä rappauskerroksia on monta.

Brinkhallin kartanon Pakaritupa Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon Pakarituvan seinän yksityiskohtia Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon Pakarituvan seinän yksityiskohtia Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Käyn vielä kolmannessa sivurakennuksessa. Kartanon suuntainen Pakaritupa on nimensä mukaisesti vanha leivintupa. Siinä on ollut myös puutarhurin asunto sekä sauna. Sisäseinät hämmästyttävät: osa niistä taitaa yhä olla alkuperäisessä asussaan. Seinien savi- ja heinäkerroksien sekä vuosikymmenien tai -satojen tapettikerrostuman näkeminen hämmästyttää. Väliin laitettujen sanomalehtien tekstit ovat paikoin yhä luettavissa. Rakennuksen keskiosaa kiertää vanha leivinuuni.

Brinkhallin kartano rannalta tultaessa Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,

Brinkhallin kartanon Pompeijihuone Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Alakerran Pompeiji-huone

Kello lyö yksi, ja opastus alkaa. Kierros kaksikerroksiseen rakennukseen alkaa ala-aulasta. Siellä on miellyttävästi hieman viileämpää kun ulkona. Saan kuulla, että tilalla on ollut asutusta aina keskiajalta saakka. Kartanon omistushistoria alkaa 1500-luvulla, kun Turun linnan käskynhaltija Hans Erikson sai sen haltuunsa. Tästä ajasta on jäljellä enää Kavaljeerisiiven kivinen kellari.

Vuonna 1792 kartano siirtyi Gabriel von Bonsdorffille. Hän suunnitteli ja rakennutti nykyisen, barokki-ihanteiden mukaisen uusklassisen rakennuskokonaisuuden. Päärakennus valmistui 1793. Aikojen saatossa kartanoon on kuulunut myös erilaisia hedelmä- ja muotopuutarhoja, peltoja sekä esimerkiksi iso navetta.

Brinkhallin kartanon yläaula Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon lastenhuone Kakskerrassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Yläkerran lastenhuone, jossa sanotaan kummitelleen

Vaikka sivurakennukset ovat kiinnostavia, on erityisen kiehtovaa päästä kiertämään päärakennusta. Täällä isäntäväki on asunut ja ottanut vastaan vieraita. Omistajat vaihtuvat, vuosisadat kuluvat, mutta Brinkhall seisoo tukevasti samassa paikassa. Vuonna 1942, toisessa maailmansodassa, päärakennusta vastapäätä olleeseen navettaan osui pommi ja se paloi kivijalkaa lukuun ottamatta maan tasalle. Onneksi ei osunut päärakennukseen! Historiakatsauksen lisäksi saan kuulla kummitustarinoita esimerkiksi yläkerran lastenhuoneesta. Uskaltaisinkohan olla rakennuksessa yksin?

Brinkhallin kartanon seinän ja ovenkarmin yksityiskohtia, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon oven yksityiskohtia, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brinkhallin kartanon katon yksityiskohtia, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kartanon yksityisomistuksen aika loppui vuonna 1967, kun Turun kaupunki osti sen. Vuoteen 2001 kartano oli kaupungin omistuksessa ja pääsi huonoon kuntoon. Sisällä tehtiin ilkivaltaa ja sieltä vietiin alkuperäisiä kalusteita. Kartano on ollut Suomen kulttuuriperinnön säätiön omistuksessa vuodesta 2001. Vuosien restauroinnin jälkeen se  näyttää nyt elävän uutta kukoistustaan. Rakennukset ovat restauroitu huolella sekä ulkoa että sisältä. Entisöijien kädenjälkeä ei voi kuin ihailla. Seinäpinnat, katot, listat ja ovenkarmit ovat saaneet huolellisen käsittelyn. Tyyliin sopivia kalusteita on saatu lahjoituksina, ja vanhoja kalusteita on entisöitävinä. Puutarhaakin kunnostetaan. Eläköön Brinkhall, vielä pitkään!

Brinkhallin kartano, Brinkhallintie 414, Kakskerta, Turku. Kartanolle pääsee Föli-bussi numero 15:ta sekä omalla autolla tai veneellä. Kahvila avoinna ja opastuskierrokset tiistaista sunnuntaihin 12.8.2018 saakka, katso tarkemmat aukioloajat kartanon sivuilta. Lue myös Neljä taidenäyttelyä Brinkhallin kartanossa -postaus.