Museohelmi Tampereelta: Emil Aaltosen museo

Kuvassa oikealla: Venny Soldan-Brofeldtin teos Kaskiaho, savolainen maisema.

Vain pienen matkan päässä Tampereen ydinkeskustasta on kulttuuriaarre, Pyynikinlinna. Se seisoo ylväänä päättyvän kadun päässä Pyynikinrinteen huvilakaupunginosassa. Vierestä kulkee tie Pyynikinharjulle sekä näkötornille. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Jarl Eklund ja se valmistui vuonna 1924 edustaen 1920-luvun klassismia. Vaaleanpuna-valkoiseksi maalatussa julkisivussa on kauniita yksityiskohtia, kuten koristeköynnöskuvioita ikkunoiden alla sekä koristepilareita.

Kenkätehtailija, vuorineuvos Emil Aaltonen (1869–1949) osti Pyynikinlinnan vuonna 1932 perheensä kodiksi sekä taidekokoelmansa säilytyspaikaksi. Nykyisin Pyynikinlinna on Emil Aaltosen museo, jonka pääkerroksen huoneissa voi tutustua Aaltosen taidekokoelmaan, kuten Elin Danielson-Gambogin ja Venny Soldan-Brofeldtin maalauksiin.

Museo hurmaa arkkitehtuurillaan ja pienillä yksityiskohdillaan. Alakerran isoista ikkunoista avautuu upea maisema pihan puolelle Pyynikin mäntyrinteeseen ja Pyhäjärvelle. Kevään kirkas auringonpaiste tulvii ikkunoista täyttäen museon valolla. Hauska lisä on huoneissa olevat vanhat mustavalkokuvat, jossa voi verrata näkymää nykypäivään.

Toisessa kerroksessa teollisuushistoriaa ja vaihtuvia näyttelyitä

Tyylikkäät puuportaat johdattavat kävijän toiseen kerrokseen, jossa esitellään Aaltosen elämäntyötä mm. teollisuuden ja maatalouden parissa. Erityisen kiinnostavia ovat näyttelyt Aaltosen Kenkätehtaan ja muovituotteita valmistaneen Sarviksen historiasta. Mielenkiintoinen sukellus tamperelaiseen teollisuushistoriaan!

Toisessa kerroksessa on myös vaihtuvia näyttelyitä. Tällä hetkellä esillä on valokuvaaja Susanna Majurin (1978–2020) Veden tuntu -valokuvanäyttely. Esillä on kuusitoista valokuvateosta vuosilta 2002–2019.

Tarinalliset, usein vedessä kuvatut valokuvat ovat toinen toistaan lumoavampia. Usein niissä on yksittäinen hahmo vedessä taustakankaan edessä. Kuvien maailma kiehtoo ja herättää uteliaisuuden. Miksi hahmot ovat vedessä? Mitä vesi merkitsee kussakin kuvan hetkessä?

Susanna Majurin teos Icy (2012)

Icy-teoksessa (2012) keijumainen hahmo näyttää makaavan huurteisen maiseman keskellä, kun puolestaan Luistelu-teoksessa (2002) ollaan kiinnostavasti välitilassa hahmon istuessa avatun ulko-oven edessä joko pukemassa tai riisumassa luistimia. Tunnistan teoksen myös toisesta asiayhteydestä: se on Inka Nousiaisen Arvaa ketä ajattelen -romaanin (2007) kannessa.

Kansitaidetta lukuun ottamatta olen aiemmin nähnyt Majurin teoksia vain netissä, joten kokemus on vaikuttava. Isokokoiset, kiiltäväpintaiset vedokset on aseteltu tilaa hyödyntäen niin, että jokainen teos saa oman paikkansa Pyynikinlinnan miljöössä. Tämä näyttely kannattaa nähdä!

Susanna Majurin Veden tuntu -valokuvanäyttely on avoinna 2. huhtikuuta 2023 saakka. Emil Aaltosen museo on avoinna ympäri vuoden, Mariankatu 40, Tampere.

Keväiset kulttuuritärpit Tampereelle

Kevättalvinen Tampere tarjosi parastaan, kun matkustin kiskoja pitkin kaupunkiin. Heti juna-aseman kulmilla vastaani tuli kaupungin uutuus, uusiutuvalla sähköenergialla kulkeva raitiovaunu eli Ratikka. Auringonpaisteen siivittämänä etsin Suomen Manchesterissa mielenkiintoista nähtävää kulttuurin, taiteen ja arkkitehtuurin saralla. Ja sitähän löytyi! Tässä parhaat vinkit:

Museokeskus Vapriikki

Tammerkosken rannalla, Tampellan entisessä punatiilisessä verstasrakennuksessa oleva Vapriikin museokeskus käsittää useita museoita, yli kymmenen näyttelyä, vuoden museokaupaksi 2022 nimetyn museopuodin sekä museoravintolan. Katsottavaa ja koettavaa riittää koko perheelle. Täällä voivat käydä myös lapsuuden haaveet toteen – viime kerralla pääsin Suomen pelimuseossa vihdoin pelaamaan Hugo-peliä. Oi onnea!

Tällä kertaa kävin tutustumassa Tampereen Kivimuseon vaikuttavaan kivi- ja mineraalikokoelmaan sekä sukelsin paikallishistorian pariin Tampere liekeissä -näyttelyssä (30.4.2023 saakka) sekä pikkuruisessa Wivi Lönn -pienoisnäyttelyssä (2.4.2023 saakka). Olivia Mathilda ”Wiwi” Lönn oli tamperelaissyntyinen arkkitehti. Kaupungissa on useita hänen suunnittelemiaan rakennuksia, kuten vuonna 1902 valmistunut Tampereen Suomalaisen Tyttökoulun rakennus (nykyinen Wivi Lönnin koulun Pyynikin koulutalo) ja Tampereen keskuspaloasema vuodelta 1908.

Työväenmuseo Werstas ja Ysäri-näyttely

Toinen paikallinen museoaarre on Finlaysonin alueella oleva Työväenmuseo Werstas. Tamperelaisen teollisuuden historiaa ja nykypäivää esittelevän Teollisuusmuseon lisäksi esillä on erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museoon on vapaa pääsy.

Juuri nyt esillä olevassa Ysäri-näyttelyssä pääsee nostalgiamatkalle 1990-luvun Suomeen. Näyttelyssä käydään läpi aikakauden tapahtumia, kuten koko maata ravistanut lama sekä internetin ja kännyköiden tulo. Siellä pääsee myös esimerkiksi jakamaan muistojaan ekasta kännykästään, pelaamaan monelle tuttua Lemmings-sopulipeliä sekä reivaamaan hittibiisin tahtiin. Kaverini kanssa näyttelyä kiertäessämme hihkuimme useasti tunnistaessamme tuttuja ilmiöitä ja esineitä. Tuon muistan! Minäkin punnitsin Kinderin suklaamunia hedelmävaa’alla , jotta saisin halutun teemalelusarjan lelun! Ja ne iltapäivät Jyrkin äärellä, kun videokasetti oli valmiina tallentamaan lempibändin esiintymisen – tallessa on.

Ysäri-näyttely on nähtävissä 8. lokakuuta 2023 saakka. Kannattaa myös käydä museokaupassa, josta voi ostaa muistoksi vaikkapa Ysärin lapsi -kangaskassin.

Tampereen taidemuseo ja Wäinö Aaltosen näyttely

Amurin kaupunginosassa Tampereen taidemuseo on kolmas kiinnostava museokohde. Tällä hetkellä esillä on retrospektiivinen näyttely Wäinö Aaltonen – luomisen riemu. Se tutustuttaa kuvanveistäjä Aaltosen taiteeseen 1910-luvulta 1960-luvulle erityisesti tunnettujen turkulaisten ja tamperelaisten monumentaalitöiden kautta, kuten Turun Lilja ja Hämeensillan Pirkkalaisveistokset. Näyttelyssä käydään mm. läpi niiden sekä pienempien töiden luomisprosessia. Esillä on niin veistoksia ja maalauksia kuin kuvanveistäjän suunnittelemia mitaleita ja kirjojen kuvituksia.

Wäinö Aaltonen – luomisen riemu -näyttely on on toteutettu yhteistyössä Turun museokeskuksen kanssa ja se on avoinna 21. toukokuuta 2023 saakka.

G Livelab Tampere

Historiaan ja taiteeseen tutustumisen jälkeen voisi kaivata ripausta elävää musiikkia. Tampereella sitä tarjoaa mm. G Livelab Tampere. Vapriikin tavoin tila on entinen tehdasrakennus, Frenckellin paperitehtaan pannuhuone Tammerkosken äärellä Kirjastonpuistossa. Piippukin on yhä jäljellä! Me kävimme kaverini kanssa katsomassa Maija Vilkkumaan Neverheard-keikan, joka oli kaikin tavoin upea elämys. Tulevan keikkatarjonnan löytää G Livelabin sivuilta.

Pro-vinkki paikalliselta: jos haluaa nauttia keikasta rauhakseltaan pöydän ääressä, istumapapaikan voi varata ennakkotilauksen kera keikkaviikon maanantaina sovelluksen kautta. Keikasta riippuen istumapaikkoja voi olla mm. lavan eturivissä ja parvella. Eikä tarvitse tungeksia!

Tampereen Kauppahalli

Välillä sitä tarvitsee myös virvoketta. Sitä tarjoavat Keskustorin vieressä Tampereen Kauppahallissa monet eri ravintolat, kahvilat ja puodit. Kauppahalli vaikuttaa olevan suosittu ruokailu- ja kahvittelupaikka. Hallin kauppailla on myös myynnissä mm. kasviksia ja vihanneksia, kalaa ja lihaa, juustoja, kenkiä, kukkia sekä leipomotuotteita.

Jugendtyylinen kauppahalli on toiminut vuodesta 1901 ja on arkkitehti Hjalmar Åbergin suunnittelema. Puolikaaren muotoinen katto kohoaa ylös korkeuksiin. Erityisen mieluisaa kaupungissa vierailevana oli päästä kahden tunnetun herkkupaikan äärelle kätevästi ydinkeskustassa: Pyynikin Munkkikahvilan Pyynikin näkötornin munkit pääsee nauttimaan myös täällä ja Tallipihan Suklaapuodin kauppahallin toimipisteessä on hyvä herkkuvalikoima kotiinviemisiä.

Miela

Tuliaisista puheen ollen – jos tarve on vastuulliselle ja hitaalle muodille tai kodin tuotteille, tamperelainen designkauppa Miela on Hämeenkadulla, kivenheiton päässä Tampereen Kauppahallista. Myynnissä on vaatteita, asusteita ja koruja sekä kodin tuotteita kotimaisilta merkeiltä. Valikoima vaihtuu kuukausittain, ja juuri nyt myynnissä on suomibrändejä kuten tamperelainen Nouki, Nuppu Print Company ja Utuliini. Yläkerrassa on outlet-osasto sekä Miela Preloved -puoli, josta voi löytää second hand -vaateaarteita. Ja jos jäit haikailemaan jonkin tuotteen perään, niin ei hätää – Mielalla on myös verkkokauppa.

Niin kauas kuin pääsee: vierailu karun kauniissa Utössä

Utö, Parainen. Suomen eteläisin asuttu saari. M/S Baldur rantautuu entiselle Puolustusvoimien laiturille. Sitä on vastassa kourallinen ihmisiä: osa kyytiin hyppääviä, osa noutamassa rahtia tai kylään tulleita vieraitaan. Hiekkatien laidassa on rivi puisia vetokärryjä, joissa lukee kenelle ne kuuluvat. On heinäkuinen maanantai.

”Minun armeija-aikanani yhteysalus otti kiinni kylän laituriin, eikä tähän”, mainitsee matkassa mukana oleva puolisoni. Astuessamme kaukana ulkosaaristossa olevan saaren maaperälle, entiselle sotilasalueelle, palvelusajan muistot alkavat kiertyä auki kuin kerälle aseteltu köysi.

Takana on noin viisituntinen, maksuton yhteysalusmatka Nauvon Pärnäisistä kolmen saaren kautta tänne Utöhon. Suuntaamme majapaikkaamme, Utö Havshotelin päärakennukseen Kasarmiin. Vastaanoton, ravintolan ja osan huoneista käsittävällä rakennuksella on sotilaallinen historia: se on toiminut vuosikymmeniä armeijan käytössä. Puolustusvoimien poistuttua saarelta vuonna 2005 tämä ja pari muuta on muutettu hotelli–ravintolaksi. Muutama kohta saaresta on yhä sotilasaluetta, minne on pääsy kielletty.

Armeijan aika on yhä läsnä Kasarmissa, tuossa betoniarkkitehtuurin malliesimerkissä, mm. huonejaossa, pintamateriaaleissa ja ovenpielien nimikylteissä. Muistoja nousee esiin: saan kuulla, että vastaanottotiskin paikalla oli ennen sotilaskodin kahvio. Sen vieressä ravintolasalissa tarjoillaan nykyään apetta matkailijoille sen kummemmin arvoon katsomatta. Ennen tila oli jaettu varusmiesten ja kantahenkilökunnan puoliin.

Varaamani huone on käytävällä, jossa on ollut varusmiesten tuvat. Ne on nyt jaettu moderneiksi hotellihuoneiksi. Tällä käytävällä on tehty tuhansia kertoja miehistön iltalaskenta, jonka jälkeen yöpäivystäjä on mennyt pitämään vahtia nykyään liinavaatevarastona toimivaan tilaan. Enää sen katonrajassa ei ole televisiota, jota katsella yön pitkinä tunteina.

Astun uteliaana hotellihuoneeseen sisään, ja näkymä on tavanomaisen hotellihuonemainen. Sävyiksi on valittu kirjo sinistä, mustaa, harmaata ja valkoista. Ikkunasta näkyy korkealle kohoava linkkitorni, kallio sekä pala sinitaivasta.

Aurinko paistaa korkealta taivaalta. Saaren sanotaankin olevan kesäisin Suomen aurinkoisin paikka. Horisontti näkyy melkein joka suuntaan. Miten kaunista!

Olen etukäteen ajatellut Utön karuksi kalliosaareksi. Saankin yllättyä sen kasvillisuuden määrästä. On puita, pensaita, kukkia ja hyötykasveja sekä kanervaa, sammalta, heinää ja nurmikkoa – niiltä osin, mitä kuiva kesä ei ole näännyttänyt. Kallioilla kasvaa myös merikaalta. Erikoisempiakin kasveja täällä voisi nähdä: laivojen paarlastin eli painolastin mukana on livahtanut tuliaisia maailmalta.

Havaitsen kallionnyppylöiden lomassa myös pieniä rakennelmia. Ne ovat armeijan louhimia bunkkereita, joista osa on tehty sotien jälkeen. Mukulakivetty kylätie puolestaan on valmistunut Venäjän vallan aikaan. Tuntuu ihmeelliseltä kävellä mukulakiveyksellä ja miettiä sitä rakentaneita ihmisiä. Eri aikakaudet kerrostuvat.

Saaren keskus on kylä, jossa on muutamia laitureita veneineen, erilaisia rakennuksia, ympäri vuoden avoinna oleva Utö Handel -kauppa sekä vierasvenesatama. Huomaan yhden ranta-aitan ovenpielessä mainoksen tuoreiden sämpylöiden ja saaristoleivän itsepalvelumyynnistä. Varaan seuraavalle aamulle aikaa hakea paluumatkaeväät juuri täältä.

Portaiden päässä, punaisessa vanhassa puutalossa on kahvio-matkamuistomyymälä. Sitä pitää Hannas Horisont, jolta voi myös varata mm. majoitusta tai opastuksia saarelle. Ja opastuksellehan on päästävä!

Paikallisoppaamme Hanna Kovanen kertoo opastuksella jyhkeän puna-valkoisen kivimajakan juurella saaresta, sen historiasta ja hieman tulevaisuudesta. Tiesitkö, että saarella on koulu?

Majakan vieressä on luotsiasema. Aivan kuin tilauksesta Utön merialueelle saapuu laiva, jota kohti lähtee luotsivene. Näille tuulisille vesille on haaksirikkoutunut monta laivaa. Monta kertaa utölaiset ovat koonneet voimansa ja olleet auttamassa erilaisissa havereissa voimiaan säästämättä. Meri antaa, meri ottaa.

Joillekin Utö-vierailun kohokohta on nähdä jokin harvinainen lintu tai kasvi. Minulle se on vierailla opastuskierroksella Suomen vanhimmassa yhä käytössä olevassa majakassa. Portaita en laske, mutta niitä riittää.

Perillä kolmannessa kerroksessa ei odota vanha majakanvartija, vaan pieni majakkakirkko. Sen penkillä istuessani pohdin niitä lukuisia sukupolvia, jotka ovat saarella eläneet ja työskennelleet. Ulkosaaristossa, kaukana kaikesta.

Porvoon parhaat palat

Kauniita vanhoja puutaloja, taidetta, kulttuuria ja herkullisia makuja. Itä-Uudellamaalla sijaitsevassa Porvoossa saa nauttia historiallisen vanhan kaupungin tunnelmasta Porvoon mitalla. Vanhan Porvoon mukulakivikadut ja Porvoonjoen punamullatut rantamakasiinit on ikuistettu useisiin kuviin ja muistoihin.

Kaupunki on vain noin tunnin matkan päässä Helsingistä, ja hyvien bussiyhteyksien lisäksi kesäkauden matkailija voi saapua kaupunkiin niin meri- kuin rautateitse. Testaisiko miltä tuntuu matkustaa yli satavuotiaalla m/s J. L. Runeberg -laivalla Helsingistä? Vai kiehtooko istahtaa ennemmin vielä pari kertaa elo- ja syyskuussa 2022 pääkaupungista kulkevaan lättähattu-museojunaan? Eipä se Porvoo suven ulkopuolellakaan karkaa mihinkään – ja silloin välttänee suurimmat ruuhkat. Lue ja ota muistiin parhaat palat kaupunkiin:

Taidetehdas

Kymmenen vuotta vuonna 2022 täyttävä Taidetehdas on ainutlaatuinen miljöö. Paikalla sijainneissa tehtaissa tehtiin aikoinaan mm. vaneria, hevosenkenkiä ja työkoneita. Nykyään Taidetehtaan alueella on kokous-, näyttely- ja tapahtumatiloja, taiteilijaresidenssi, elokuvateatteri, ravintoloita, tanssikoulu sekä kauppoja.

Toisessa kerroksessa olevassa Porvoon Taidehallissa on esillä nykytaidetta vaihtuvin näyttelyin. Pekka ja Teija Isorättyän Elämän jano -näyttelyssä voi nähdä myös Turussa WAM Turun kaupungin taidemuseossa keväällä 2022 esillä olleet Robohemians-robottibaarin ja Vikasietometsän. Aulan näyttelytilassa puolestaan on Sanna Vakkilaisen näyttely Bliss värikkäine, abstrakteine öljyvärimaalauksineen. Tästä uudesta kyvystä kuulemme vielä! Molemmat näyttelyt ovat esillä 28. elokuuta 2022 saakka.

Samalla vierailulla kannattaa kurkata myös Yrjö A. Jäntin taidekokoelma, jossa on esillä 1950–1980-luvun teoksia. Katso myös Porvoon Taidehallin museokaupan hyvä valikoima!

Länsirannan taidereitti

Porvoon Taidetehtaalta alkava ja sinne päättyvä julkiseen taiteeseen tutustuttava Länsirannan taidereitti tuo nykytaiteen kivalla tavalla osaksi kaupunkivierailua. Kierrä vaikka koko reitti!

Taidetehtaalla vieraileva ei voi olla huomaamatta sisäpihan komeaa Anssi Pulkkisen ja Taneli Rautiaisen Asetelma-teosta (2013), bussipysäkillä olevaa Corinna Helenelundin sinisävyistä teosta Kohta (2018) tai vastapäisen kerrostalon julkisivuun toteutettua Petri Hytösen Värijuhlat-teosta (2021). Lisää diskopalloja kaupunkitilaan, kiitos!

Runebergien kotimuseo

Taiteen ääreltä on hyvä jatkaa matkaa Aleksanterinkadun siltaa pitkin Porvoonjoen yli. Aleksanterinkadun kevyen liikenteen väylä on päällystetty mukulakivin, mikä sopii arvokkaaseen kulttuuriympäristöön. Kahden kadun, Aleksanterinkadun ja Runeberginkadun, kulmassa keltainen puutalo puutarhoineen on kirjailija Fredrika Runebergin ja hänen puolisonsa, runoilija J. L. Runebergin kotimuseo.

1860-luvun kirjailijakodin tunnelma lukuisine viherkasveineen, tyylihuonekaluineen ja kesäisin auki olevine Fredrikan puutarhoineen on ihana. Lapset ja lapsenmieliset on huomioitu pihalla ja museon viimeisessä huoneessa olevin pelein ja leikkivälinein. Samalla lipulla pääsee vierailemaan myös kesäaikaan avoinna olevassa, parin puutalon päässä olevassa Walter Runebergin veistoskokoelmassa (avoinna tänä vuonna 28.8.2022 saakka). Lisää J. L. Runebergin koti -museosta voit lukea muutaman vuoden takaa tästä tekstistä.

Porvoon museo

Porvoon keskustassa ei ole pitkä matka mihinkään. Vain muutama kortteli, niin kirjailijakodilta on kävellyt Porvoon Raatihuoneentorille. Siellä on kahteen eri rakennukseen jaettu Porvoon museo. Holmin talosta voi ostaa pääsyliput sekä museokaupan tuotteet. Yläkerrassa on esillä 1700-luvun varakkaan kauppiaan koti. Sisäpihallekin pääsee kesäisin kurkistamaan.

Vanhassa raatihuoneessa taas on monta eri näyttelyä, mm. elämästä itäisellä Uudellamaalla viimeisimmästä jääkaudesta keskiaikaan sekä 1800-luvun Porvoossa. Taideteollisuuden ystäviä ilahduttanee porvoolaisen Saara Hopea-Untrachtin sekä paikallisen huonekalu- ja keramiikkatehdas AB Iriksen tuotantoa esittelevät näyttelyt. Kunpa näitä aarteita löytäisi kotiinkin paikallisista antiikkikaupoista! Jos rakennuksessa vieraillessasi huomaat, että lattia tuntuu vähän kaltevalta, niin ei ihme – tämä Suomen vanhin raatihuone on ollut vinossa jo vuosisatoja.

Marraskuun 6. päivään 2022 saakka Vanhassa raatihuoneessa on esillä myös Helga Sonck-Majewskin Luonnon kudelma -taidenäyttely. Sonck-Majewski tuli kaupungissa tunnetuksi värikkäästä persoonastaan ja taiteestaan.

Vanhan Porvoon maut

Kulttuurin jälkeen on ihana istahtaa hetkeksi johonkin kivaan kahvilaan tai ravintolaan. Ja niitä riittää! Kaupungin historiallinen keskusta eli Vanha Porvoo houkuttelee vain muutaman korttelin matkalle kasapäin muitakin matkaajia, mutta ilmiselvimpien puutalokorttelien ulkopuolellakin riittää nähtävää, maisteltavaa ja ostettavaa. Testaa vaikkapa espanjalaistyylisen ravintola El Pation tapaksia idyllisessä puutalopihapiirissä tai Tee- ja kahvihuone Helmin tarjonta. Helmissä tarjoillaan Runebergin torttuja vuoden ympäri, Runebergien kotikaupungissa kun ollaan.

Jälkiruoaksi kannattaa nauttia Vanhan Porvoon jäätelötehtaan artesaanijäätelöä. Söpöin jäätelökoju, vaaleanpuna-valkoinen lippakioski löytyy Fredrika Runebergin puistosta. Kioskikauden ulkopuolella jädet maistuvat Porvoon tuomiokirkon lähellä Vanhan Porvoon Glassikko -jäätelökahvilassa. Sorbettien ystäviä suosittelen maistamaan passionhedelmä- ja ananassorbetteja. Taivaallisia!