Vierailulla Aalto-kohde Paimion parantolassa

Paimion parantola sisäänkäynnin puolelta

On aurinkoinen syksyinen sunnuntai. Olen tullut kaverini kanssa Paimioon tutustumaan mäntymetsän keskelle rakennettuun merkittävään funkiskohteeseen. Osallistumme Magni Mundin opastetulle kierrokselle Alvar ja Aino Aallon suunnittelemaan Paimion parantolaan, jonne pääsee vierailemaan vain oppaan kanssa.

1920-luvun Suomessa heräsi tarve inhan kulkutaudin, tuberkuloosin, hoitopaikalle. Julistettiin arkkitehtikilpailu, jonka Aallot voittivat Piirretty ikkuna -työllään. Funktionalismia edustava Paimion parantola valmistui vuonna 1933. Parantolan hygieniavaatimukset olivat tarkat ja se näkyy niin rakennuksen kuin sisustuksen suunnittelussa. Ikkunat ovat isot, jotta puhdistava auringonvalo pääsee siivilöitymään sisätiloihin. Kulmat ovat pyöreitä ja lampuissa on lasikupu, jotta niihin ei keräänny pölyä. Tuberkuloosin hoitoon ei vielä ollut varsinaista lääkettä, vaan hoitoina toimivat muun muassa raitisilmakylvyt, ravinto ja joskus kirurgiset toimenpiteet.

Paimion parantolan aulan vastaanottotiski

Jo aulassa näkyy rakennuskokonaisuuden ajallinen kerrostuneisuus: alun perin tilassa oli avonaulakko, jossa kengät otettiin pois istuen Aino Aallon tarkoitukseen suunnittelemilla jakkaroilla (nykyisin Artekin Sivupöytä 606). Sittemmin naulakko on korvattu Savoy-maljakon muotokieltä toistavalla vastaanottokopilla.

Aularakennus jatkuu oikealle ja vasemmalle eri siivillä. Rakennusta on laajennettu 1950-luvulla leikkaussalisiivellä ja 1960-luvulla henkilöstön asunnoilla ja se kiemurtelee pitkin kangasmaastoa. Parantolatoiminta loppui 1960-luvulla ja rakennus toimi sairaalana aina 2010-luvulle saakka. Sittemmin tiloissa on ollut lasten ja nuorten kuntoutusta. Tälläkin hetkellä talossa on sopeutumisvalmennusta.

Paimion parantolan ruokala

Paimion parantolan ruokasalin valaisin

Näkymä kirjastosta ruokalaan Paimion parantolassa

Paimion parantolan kirjaston kattoa designlamppuineen

Aulasta nousemme kirkkaankeltaisia, matala-askelisia portaita pitkin B-siipeen. Siellä on tärkeä tila: yhtä hoidon peruspilaria, ravintoa, potilaille tarjonnut ruokasali. Tilassa yhdistyvät arkinen ruokailuhetki ja hienot arkkitehtoniset yksityiskohdat. Vasen seinä on lähes kokonaan yhtä isoa ikkuna-alaa. Ikkunoiden välissä on upea yksityiskohta: iloa tuottava ikkunapuutarha. Lasien läpi tulviva auringonvalo lämmittää jopa näin syksyllä. Taitavat markiisit tulla tarpeeseen.

Ruokasalissa on hyvin nähtävissä potilaan näkökulman huomioiminen: Alvar Aalto halusi, että tilat toimivat myös makuutasossa olevien potilaiden kanssa. Esimerkiksi valaisimet on suunniteltu häikäisemättömiksi. Ruokalan yläpuolella on nykyinen kokoushuone. Isojen sisäikkunoiden kautta on hyvä näkymä alas ruokalaan. Tilan valkoiseksi maalattua metallia ja messinkiä olevat valaisimet ovat ajattomat.

Paimion parantolan käytävä

Rahapuu Paimion parantolan ikkunalaudalla

Naulakko Paimion parantolassa

Ovenkahva Paimion parantolassa

Parantolan julkisivu on funkikselle uskollisesti rapattu ja maalattu valkoiseksi. Valkoinen toistuu myös sisätilojen värityksessä. Sitä on kuitenkin piristetty useilla väriläiskillä, kuten keltaisilla portailla, persikanvärisillä käytävän seinillä ja sinapinvärisellä linoleumlattialla. Värit Alvar Aalto on suunnitellut yhdessä koristetaiteilija Eino Kaurian kanssa.

Värejä ja yksityiskohtia riittää. Aallot suunnittelivat tilat mahdollisimman hygienisiksi ja toimiviksi, mutta myös mahdollisimman viihtyisiksi. Moni tuberkuloosipotilas vietti pitkiä aikoja parantolassa. Osalla vierailu venyi jopa vuosiksi. On ymmärrettävää, että ympäristön tuli tällöin olla paras mahdollinen.

Seurusteluhuoneen katto Paimion parantolassa

Lepohuoneen takka ja tuoleja Paimion parantolassa

Astun ruokasalin vieressä olevaan potilaiden seurusteluhuoneeseen. Sen väritys on beige-valko-vihreä. Parantola-aikoina potilaan tarkan hoito-ohjelman lisäksi heillä oli myös vapaa-aikaa. Juuri tähän tilaan Alvar Aalto suunnitteli kuuluisat Paimio-tuolit. Kyllä sellaisella kelpasi istuskella rennosti ja katsella vuoron perään vaikkapa rauhoittavan vihreää kattoa ja upeaa, isoista ikkunoista avautuvaa takapihan mäntymetsää!

Huoneessa on myös kiinnostava virhe: Alvar Aallon suunnittelema takka, jossa hormi on johdettu yläosan sijaan takan sivusta. Valkoisista kaakeleista ja tummasta metallista tehty tulisija on kaunis, mutta kuulemma täysin käyttökelvoton. Nykyiseen sisustukseen kuuluvat yksinkertaisen elegantit valkoiset puutuolit, jotka ovat littoislaisen Huonekalutehdas Korhosen tuotantoa. Nykyään tehdas on nimeltään A-factory ja tekee yhä Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia Artekin huonekaluja.

Paimion parantolan ikkunoita kuvattuna ikkunanvälistä

Paimion parantolan keltaista portaikkoa ja ikkuna

Opastuskierros jatkuu yhä ylempiin kerroksiin. Keltaisella porrastasanteella ihailen puukehyksisten ikkunoiden rivistöä aina alas pohjakerrokseen saakka. Tasanteella on esillä musta, selkeälinjainen Pikku Paimio -tuoli (Nojatuoli 42) sekä kattotasanteelle tarkoitettu lepotuoli tykötarpeineen. Ai mille kattotasanteelle? Kiivetäänpä katsomaan!

Paimion parantolan kattoterassia ja metsää

Potilassiiven ylimmän kerroksen nauhaikkunoista näkyy mäntypuiden latvat. Kävelemme peräkanaa turvavälein kapean käytävän poikki. Ja harmaan oven takana se odottaa: parantolan kattotasanne, jonne potilaat tuotiin nauttimaan terveellistä, raikasta ilmaa.

Tasanne on yllättävän iso jatkuen makuuhallisiiven ylle. Sitä reunustaa minimalistinen, oranssi metallikaide. Kaiteen vieressä on säntillisessä rivissä olevia puisia istutuslaatikoita, joissa on matalia vuorimäntyjä. Vanhoissa valokuvissa voi nähdä vuorimäntyrivistön olleen aikoinaan paljon tiheämpi. Kävelen kaiteen viereen ja kurkistan alas: kyllä, olemme aika korkealla! Näkymä puiden ylle on huimaava ja kiehtova.

Maisemahissin ja portaikkoa Paimion parantolassa

Portaikkoa Paimion parantolassa

Poistumme ylimmästä kerroksesta Pohjoismaiden ensimmäisen maisemahissin kyydissä. Odottelemme kaverini kanssa tovin vuoroamme. Kerta toisensa jälkeen uudet hissikyytiläiset painavat tilausnappia ja se käynnistää katonrajassa olevien ikkunoiden takana näkyvissä olevan rattaiston. Hiljalleen koneisto hilaa vanerisen hissikorin ylös. Koneromantiikkaa parhaimmillaan!

Ihailen porraskäytävää: harmaa-valkoiset mosaiikkibetoniportaat näyttävät kauniilta valkoista, petrolinsinistä, harmaata ja mustaa yhdistelevää kaidetta vasten. Tyylikkäitä materiaaleja, värejä ja muotoja!

Paimion parantolan vanha potilashuone ovelta kuvattuna

Paimion parantolan vanhan potilashuoneen sängyt

Valaisin ja vihreä-valkoinen seinä Paimion parantolassa

Paimion parantolan vanhan potilashuoneen lavuaarit

Paimion parantolan vanhan potilashuoneen maalinäytteitä

Paimion parantolan uudempi potilashuone museoituna

Vihdoin koittaa vuoromme, ja lyhyen hissimatkan päätteeksi astumme haitariovista 1930-luvulle 1930-luvun potilashuoneeseen. Olen kierroksella saanut kuulla millaista parantolassa oli asua ja työskennellä. Nyt saan nähdä omin silmin potilashuoneen. Sen sisustuksessa on käytetty valkoista ja turkoosinvihreää vaneria sekä taivutettuja metalliputkia. Kaksi potilassänkyä nököttävät vieri vieressä. Toiselle on pedattu Helsingin vuoden 1940 olympialaisten viltti, toisen ylle on asetettu pelkistetty turkoosi tarjoilupöytä. Tuollainen pöytä kelpaisi minullekin!

Syysauringon valo siivilöityy katonrajaa hipovista ikkunoista, joita kehystävät ruskea-valkoiset Siena-verhot. Käytäväseinällä on kaksi soikeaa käsienpesuallasta. Tarkkaan harkittu yksityiskohta: muoto mahdollistaa veden hiljaisen ja roiskeettoman valumisen. Huoneesta poistuessani huomaan ovensuun seinässä värimalleja muistuttamassa restauroinnista.

Vanhan potilashuoneen vieressä on uudempi. Tämä 1970-luvun huone muistuttaa enemmän nykyajan sairaalahuonetta, mutta retrohko on tämäkin. Sängyille on pedattu kirkkaansiniset liinavaatteet. Väliin on asetettu häveliäästi sermi.

Paimion parantolan huonekaluja ja valokuvia Paimion parantolassa

Paimion parantolan pienoismalli

Kierroksemme lopuksi pistäydymme eräänlaisessa museohuoneessa, jossa on esillä huonekaluja, esineistöä ja valokuvia parantola-ajoista. Vitriinissä potilaiden tekemien käsitöiden vieressä on tuberkuloosin asentohoito-ohjeita. Näen niissä suoran yhteyden tähän poikkeussyksyyn ja toisen keuhkoja rasittavan taudin hoitoon.

Toinen koskettava yksityiskohta on seinällä oleva lippu. Jokaisella parantolan kerroksella oli oma nimensä ja lippunsa. Tuberkuloosi oli sitkeä tauti, ja alueella oleva hautakappeli, Ruusukellari, oli säännöllisessä käytössä. Onneksi osa potilaista parantui ja pääsi kotiin. Silloin oman kerroksen väki liehutti iloisesti lippua.

Paimion parantolan julkisivua hissin puolelta

Paimion parantolan julkisivu toiselta puolelta

Paimion parantolan julkisivu ja mänty

Paimion parantolan julkisivua ja metsää

Kierroksen päätyttyä kierrämme vielä kaverini kanssa rakennuksen ulkoa. Potilassiiven takana on laaja nurmialue, jossa on tyhjänä oleva pyöreä koristeallas kertomassa menneestä lumosta. Sinitaivas pilvineen heijastuu suurista makuusiiven ikkunoista. Nostan katseeni kulmatornin huippua kohti: sehän muistuttaa vähän Toivo Jäntin ja Yrjö Lindegrenin suunnittelemaa Olympiastadionin tornia!

Paimion parantolan huoltosiipi

Kävelypolut kiemurtelevat syvemmälle mäntymetsään ja muiden alueen rakennusten luo. Lopuksi olemme taloussiiven kohdalla. Se muodostuu monista matalista rakennuksista ja taivasta kohti tähyävästä piipusta. Seuraavalla kerralla olisi kiva vierailla näissä henkilökunnan käyttämissä talous- ja asuintiloissa!

Tällä hetkellä Magni Mundilla on Paimion parantolaan yleisökierroksia, interaktiivisia etäkierroksia sekä yksityiskierroksia. Varaathan paikkasi etukäteen!

Päivä merellä Taalintehtaalta vuokratulla purjeveneellä

Optimismia ja energiaa -blogi Katja S/Y Petite Mademoisellen kyydissä

*PR-matka on toteutettu yhteistyössä Midnight Sun Sailingin kanssa

Syyskuinen aamu valkenee harmaana, kun saavun Turun saaristossa olevan Taalintehtaan vierasvenesatamaan. Luvassa on päivä merellä veneitä vuokraavan Midgnight Sun Sailingin kutsumana. Mukana on miehistön kolmen jäsenen, kansimies Mikaelin, veneen päällikkö Hannun ja perämies Iiron lisäksi bloggaajakollegat blogeista Anni Maaninka, Appa matkustaa, Elämän makuisia matkoja, Essi Maaninka ja Optimismia ja energiaa.

Vielä purjeveneeseen astuessani veneen ilmapuntarin viisari kiikkuu sateen ja vaihtelevan sään välimaastossa. Irrottaudumme laiturista, ja pian pilviverho alkaa rakoilla. Istahdamme sitlooraan eli veneen takaosan istumapaikoille, ja lähdemme purjehtimaan Saaristomerellä. Tästä tulee upea päivä!

Ensimmäistä kertaa purjeveneessä

Vaikka olen asunut aina meren äärellä, en ole aiemmin ollut purjeveneessä. On haaveideni täyttymys päästä ison purjeveneen kyytiin ja vieläpä näin täydellisessä kelissä! Taalintehtaalta lähdettyämme miehistö nostaa jennin eli keulapurje genoan ylös. On hiljaista ja lähes tyyntä. Veneemme lipuu rauhallista 4 solmun risteilyvauhtia, kilometreissä se on noin 10 km/h. Saan veneen päälliköltä luvan mennä kannelle, ja istahdan hetkeksi kannen keskiosaan maston viereen. Saaristomeren rauha on lähes rikkumaton.

Hetken päästä saamme bongailla alueen linnustoa, kun huomaamme harmaahaikaran istuskelevan yhden puun latvassa. Taivaanrannasta liitelee kohti pieni musta piste, ja arvelemme sen olevan merikotka. Vau! Kuulemma juuri viime viikolla miehistö näki näillä vesillä hylkeitä.

Saaristomerellä kelpaa purjehtia

Storlandetin edustalla oli panssarilaiva piilossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Högsåran rantahietikkoa
Farmors Cafe Högsårassa
Lampaita Högsårassa

Lähtösatamamme, vanha rautaruukkikylä Taalintehdas on Turusta 85 kilometrin päässä. Kemiönsaareen kuuluvalla Taalintehtaalla on hyvät palvelut, ja sieltä saa vaikkapa ruokatarpeet venereissulle. Venesataman vieressä on yhä jäljellä ruukkihistoriasta muistuttavat isot uunit. Täältä on kätevä lähteä purjehtimaan Suomen aluevesillä niin pitkälle kuin haluaa ja ehtii.

Purjehdimme kohti Högsåran saarta, ja ohitamme matkalla Storlandetin. Veneen päällikkö kertoo kiehtovan tiedon: juuri tuohon rantaan on 2. maailmansodan aikaan tuotu passiin panssarilaiva Väinämöinen (tai Ilmarinen, kuka näitä muistaa) ja peitelty tarkasti suojaverkoin. Rannassa on yhä nähtävissä koukkuja, joihin suojaverkot kiinnitettiin.

Rantauduttuamme Högsåraan ymmärrän, miksi Venäjän keisari Aleksanteri III vietti perheineen kesiänsä juuri täällä. Saarella on ihanan hiljaista, ja punagraniittiset tiet, kauniit vanhat puutalot ja tien vierellä laiduntavat lampaat hurmaavat minut ja muut. Söpössä punaisessa puutalossa oleva kesäkahvila Farmors Cafe on tältä kaudelta jo kiinni. Sinne täytyy päästä ensi kesänä!

Vuokravene on täysin varusteltu

S/Y Petite Mademoisellen keittiö ja hyttejä
S/Y Petite Mademoisellen sisätiloja
S/Y Petite Mademoisellen makuuhytti

Midnight Sun Sailingilla on 12 vuokravenettä. Viisi niistä on tällaista isoa, 51 jalan purjevenettä. Allamme oleva Dufour Gib Sea 51 S/Y Petite Mademoiselle on 15,8 metriä pitkä ja sen masto kohoaa noin 20 metrin korkeuteen. Keulapurjeen lisäksi on stora eli isopurje, jonka miehistö jossain vaiheessa myös avaa. Onpa komeaa purjehtia täysin purjein! Purjeiden lisäksi veneessä on tehokas moottori.

Olin utelias näkemään miltä purjeveneen sisätiloissa näyttää. Puuosat ovat tyylikästä kokopuuta, ja ikkunoista tulvii kauniisti luonnonvaloa. Yllättävän tilavan keittiö-olohuone-ohjauskeskus -tilan lisäksi S/Y Petite Mademoisellessa on viisi makuuhyttiä: neljä parisängyllä ja omalla wc:llä sekä kapteenin hytti wc-tiloineen. Sisustus on kompakti: esimerkiksi kapyysistä eli laivakeittiöstä löytyy luukkua nostamalla jääkaappi ja vetolaatikossa on ruokailuvälineet lajiteltuina. Veneen kone on ylös nostettavien portaiden alla. Yhteensä veneeseen mahtuu mahtuu 11+1 ihmistä.

Helppoa venevuokrausta Taalintehtaalla

S/Y Petite Mademoisellen kannella
S/Y Petite Mademoisellen purje
Yksityiskohta S/Y Petite Mademoisellen purjeesta
S/Y Petite Mademoisella,

Veneitä saa vuokrattua Midnight Sun Sailingilta sesonkiaikaan viikoksi ja keväisin ja syksyisin myös viikonlopuksi. Kiva idea kaveri- tai pariskuntaporukalle, perheelle tai vaikkapa työpaikan tyky-ohjelmaksi! Täysin varusteltuun ja siivottuun veneeseen tarvitsee ottaa mukaansa vain henkilökohtaiset tavaransa ja ruoka- ja juomatarpeet. Lisäksi vuokraaja tankkaa veneen ja tyhjentää reissun päätteeksi septitankit. Turvallisuusasioista ei tingitä, ja lähtiessään asiakas opastetaan veneen turvalliseen käyttöön.

Jos seurueessa ei ole kokemusta purjehtimisesta, voi tiedustella mahdollisuutta mönstrata eli palkata mukaan myös veneen päällikkö. Vakutuusasiat on hoidettu viimeisen päälle, ja Suomen aluevesillä purjehtiessaan käytössä on tarpeen tullen kattava huoltoverkosto.

Ensimmäinen purjehduskokemukseni on upea. Jännitin turhaan etukäteen veneen keinumista tai veneessä liikkumista. Purjehduskelimme on kaunis, ja vene ei keinu koko matkamme aikana. Veneeseen ja veneestä astuessaan kannattaa toki olla tarkkana, mutta pitävillä kengillä kannella on hyvä liikkua. Merellä vietetyn päivän jälkeen oloni on virkistynyt, ja on haikea hyvästellä reissuseura ja S/Y Petite Mademoiselle. Milloinkohan saan astua jälleen purjeveneen kyytiin?

Kesän 2021 Early Bird -venevuokraukset saa nyt marraskuun 2020 loppuun asti Midgnight Sun Sailingilta -15% normaalihinnoista koodilla ”EARLYBIRD” mainitsemalla tarjouksen varausta tehdessään. Lisää tietoa vuokrauksesta  ja veneistä.

Tärpit Ahvenanmaan ja Turun saaristoon

Vinkit Ahvenanmaan ja Turun saaristoon saat tästä Arjen pilkahduksia -blogin artikkelista.

Tänä kesänä olen ilolla tutustunut lähiseudun vierailukohteisiin. Heinäkuun puolivälissä tein pyöräretken Ahvenanmaan ja Turun saaristoon. Retkeni lähtöpiste oli Kustavi, jonka Vuosnaisten satamasta otin lautan Ahvenanmaan saaristoon kuuluvan Brändön Åva-satamaan. Matkani jatkui reitillä Brändön Torsholma–Kumlingen Snäckö–Föglön Överö–Kökar–Nauvon Galtby–Parainen, ja päätepisteenä oli Turku.

Varasin liput ja paikat lauttoihin ja yhteysaluksiin etukäteen, samoin reitin varrella oleviin majapaikkoihin. Saariston kauneus hurmasi, ja haluan vinkata monta kohdetta. Laitahan siis korvasi taakse, jos näille seuduille kulkeudut! Aukioloajat kannattaa tarkistaa kohteesta.

Saaristohotelli & ravintola Gullvivan Brändössä

Saaristohotelli ja ravintola Gullvivanin rantaa Ahvenanmaan saaristossa Brändössä. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ahvenanmaan puolelle saapuessani en voinut olla huomaamatta teiden olevan iloisen punaisia. Tien pientareilla kukki esimerkiksi keltamatara, maitohorsma, siankärsämö ja kukintaansa lopetteleva lupiini. Tällaisilla teillä pyöräkin kulkee kevyemmin! Brändössä yövyin Saaristohotelli & ravintola Gullvivanin paritalon huoneistossa. Keittiö-olohuoneen, makuuhuoneen ja kylpyhuoneen käsittävä huoneisto oli mukavan tilava.

Alueella oli rauhallista. Ravintolan antimista nautiskelun lisäksi voi pelata minigolfia,vuokrata veneen tai kajakin tai käydä uimassa uimarannasta. Iltauinnillani vesi oli uskomattoman kirkasta! Gullvivania vastapäätä on kiehtova vanha lauttalaituri: milloinkohan siitä on lopetettu liikennöinti? Matkani jatkui seuraavana aamuna aikaisin, ja illalla valmiiksi toimitettu aamiaistarjotin oli runsas. Jos huoneistossa haluaa syödä omia ruokia, on parin kilometrin päässä kyläkauppa Brändö Andelshandel. Siellä oli jopa kasvisnakkeja!

Kumlingen kulttuurikeskus ja Sjölundin museotila Kumlingessa

Sjölunds Gårdsmuseum ja Kumlinge Kulturcentrum Kumlingessa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Lautta Brändöstä Kumlingen pääsaarelle saapui kello yhdeksäksi. Polkiessani satamasta kohti saaren keskustaa hereillä näytti olevan pääasiassa vain söpöjä lampaita, jotka laidunsivat niityllä tien varressa. Iloinen yllätys kuitenkin oli, että kurvatessani Kumlingen kulttuurikeskuksen ja Sjölunds Gårdsmuseumin pihaan museo oli jo avoinna. Siellä on esillä runsaasti tilan esineistöä vuosisatojen varrelta. Ystävällinen paikallinen huikkasi ylhäältä rakennustelineiltä (ruotsiksi, tietysti), että myös Kumlingen kulttuurikeskuksen ovet ovat avoinna ja sinne voi halutessaan kurkata.

Sjölundin tilan päärakennus on toiminut myöhemmin kyläkouluna. Nykyään rakennus on kylän yhteen kokoava kulttuurikeskus, jossa järjestetään muun muassa taidenäyttelyjä. Pihan pieni punainen tupa on taas thaimaalainen ravintola Thai Mat & Cafe Byastugan Kumlinge.

Pyhän Annan kirkko Kumlingessa

Pyhän Annan kirkko Kumlingessa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kuten muualla saariretkeni varrella, myös Kumlingessa kirkko ja hautausmaa ovat rakennettu hieman syrjemmälle kylästä. S:ta Anna kyrkan eli Pyhän Annan kirkon löytää, kun ajelee punaista tietä majstångin eli juhannussalon ohi ja seuraa viitoitusta. Huolella pidetty kirkko teki vaikutuksen jo portilla: vihreät puiset portit sulkevat taakseen kauniisti hoidetun hautausmaan, jossa on jopa lummelammikko. Punagraniittimurskeiset polut johtavat kivikirkkoon, jossa on runsaat ja kauniit kirkkomaalaukset. Ensimmäiset kirjalliset maininnat kirkosta ovat vuodelta 1484. Kirkko on avoinna kesäaikaan, tänä vuonna 8.8.2020 saakka.

Lentomajakka Kumlingessa

Kumlingen lentomajakka ja sen konehuone. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Tiedätkö mikä on lentomajakka? En minäkään tiennyt ennen vierailuani Kumlingessa. Uniikki nähtävyys sijaitsee pyörälenkin päässä Kumlingen kylältä. Perillä mäen alla on opasteet kolmella kielellä sekä pieni kipuaminen polkua pitkin ylös kalliolle. Betoninen majakka on valmistunut vuonna 1937 osaksi lentopostiliikenteen suunnanäyttöverkostoa. Verkoston majakoita on myös Turun Pansiossa ja Iniön Perkalassa, mutta vain Kumlingessa on säilynyt puinen konehuone. Konetta siellä ei enää ole.

Jos tie vie Snäckön satamaan, kannattaa pulahtaa uimaan tien vasemmalla puolella olevalle uimarannalle. Matkan varrella kannattaa muutenkin katsoa ympärilleen: Ahvenanmaan saaristossa pyöräilymaisemat ovat huikean kauniit!

Skärgårdsbrödin leipomo-kesäkahvila Kökarissa

Skärgårdsbrödin ahvenanmaalainen pannukakku. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Brändön ja Kumlingen jälkeen Kökarin pääsaari yllätti ihmisvilinällään. Sen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä: myös Kökarissa on ystävällisiä ihmisiä ja upea ulkosaariston luonto. Hiukopalaa etsiessään suosittelen Skärgårdsbrödin leipomoa & summer bistro och cafeta Karlbyn kylässä. Kasvissyöjänä saan välillä etsiä mieluisaa ruokaa, mutta täällä sitä on tarjolla peräti vegaanisena. Herkuttelin makoisalla, vegaanisella linssipadalla. Maistoin tietysti myös ålandspannkakaa. Skärgårdbrödillä se tarjotaan vadelmahillon ja kermavaahdon kera. Kotiinviemisiksi myynnissä on esimerkiksi Ahvenanmaan limppua tai saaristonäkkäriä.

Peders Aplgårdin Aplaboden-tilamyymälä Kökarissa

Aplaboden Kökarissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Peders Aplagårdin alkoholittomia siidereitä myydään laajasti ympäri Ahvenanmaan. Olipa hauska kokemus päästä käymään itse tilalla sen kesä-elokuussa avoinna olevassa kahvila-tilamyymälä Aplabodenissa! Myynnissä on kahvilatuotteita ja lounasta sekä tilan siidereitä ja hilloja. Ahvenanmaan pannukakku tarjoillaan tilan oman omenahillon sekä kermavaahdon kera – kerrassaan herkullista.

Källskärin risteily Kökarista

Källskärin rantakallioita ja rakennuksia Kökarissa Ahvenanmaan saaristossa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Vaikka Kökarin luonto on upea, ei se vedä vertoja Källskärin saaren kauneudelle. Källskäristä eteenpäin on vain aavaa Itämerta. Saarivierailulle ei välttämättä tarvitse omaa venettä, vaan kesäkaudella Brudhäll-hotellin laiturilta lähtee päivittäin opastettu retki saareen. Thomas-oppaan ruotsinkielisen tarinoinnin myötä tutuksi tulivat niin saaren kalastushistoria kuin vapaaherra Göran Åkerhielmin aika vuodesta 1965 lähtien. Åkerhielm rakensi saarelle useita rakennuksia, kuten arkkitehti Reima Pietilän suunnitteleman karjalaisen hirsihuvilan. Karulle ulkosaarelle kovalla vaivalla tehty puutarha kukoistaa upeasti edelleen.

Åkerhielmin tuttavapiiriin kuului kirjailija Tove Jansson, jonka vierailut saarella ovat päätyneet Muumi-kirjoihin saakka. Hirsihuvilan takan päälle puolestaan on päätynyt tilaustyönä Janssonin värikäs Källskärstavlan – tosin nykyisin kopiona. Alkuperäinen on visusti tallessa Ahvenanmaan taidemuseossa.

Opastus on saatavilla ryhmän kielitaidosta riippuen myös suomeksi tai englanniksi. Saarella ei ole mitään palveluita, joten omat vedet ja eväät mukaan. Reitti kulkee välillä pirunpellon irtokivissä ja korkeuseroja on, joten hyvät kengät ovat tarpeen. Opastettuja risteilyjä näyttäisi olevan tänä vuonna 9.8.2020 saakka. Paikat kannattaa varata etukäteen!

Framnäsin uimaranta Nauvossa

Pyöräretkipäivän kruunaa pulahdus viilentävään veteen. Varsinais-Suomen ja Saariston Rengastien puolella Nauvossa siihen on oiva mahdollisuus Främnäsin uimarannalla. Se on vierasvenesataman takana. Rannan pitkällä laiturilta on monet uimaportaat, joista valita oma pulahduspaikka. Myös hiekkarannalta voi kahlata veden syleilyyn, ja pukukopissa voi vaihtaa kuivaa ylle. Kuvaa ei ole, sillä keskityin uimiseen!

Kahvila-ravintola Köpmans Nauvossa

Köpmans Cafe ja Restaurang Nauvossa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Nauvo on söpö kuin karkki. Nauvon keskustassa okrankeltaisessa puutalossa oleva Köpmans on se karkkipussin kirpeän raikas omenakarkki. Myynnissä on niin makeaa kuin suolaista sekä esimerkiksi nauvolaisia Påps & Skålin paletoja eri eräänlaisia hedelmä-marjajäitä. Vegaaninen mango-passion-suklaa suli suuhun nauttiessani sen omenapuiden katveessa ravintolan puutarhassa. Kahvila-ravintolassa järjestetään myös livemusiikki-iltoja.

Paraisten kotiseutumuseo Paraisilla

Paraisten kotiseutumuseo. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Paraisten kotiseutumuseo Paraisten keskustassa on vierailun väärti. Museokorttikohteena sinne oli Museokortin haltijana matala kynnys piipahtaa. Kesäisin avoinna oleva museo tarjoaa hyvän katsauksen saaristoelämään 1700-luvun alusta noin vuoteen 1940. Yhtä lukuun ottamatta kaikki rakennukset ovat siirretty museonmäelle eri puolilta Paraisten pitäjää.

Kiersin alueen oppaan kanssa niin, että talojen ulkopuolella hän kertoi jokaisesta talosta ja pyysi kiinnittämään huomiota tiettyihin yksityiskohtiin. Tultuani jälleen ulos keskustelimme mitä mikäkin yksityiskohta kertoo rakennuksen edustamasta aikakaudesta. Löytyypä Kirjalantalosta huone, jossa on yöpynyt V. I. Lenin vuonna 1907 pakomatkallaan länteen. Lasten leikkinurkka on tänä kesänä kiinni, mutta kutsuu leikkimään taas tulevina kesinä. Museota vinosti vastapäätä on suosittu nähtävyys, kalkkilouhoksen näköalapaikka.

Fredrikantupa Paraisilla

Fredrikantupa Paraisilla. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kävin viime kesänä J. L. Runebergin koti -museossa Porvoossa. Oli ihana yllätys Vanhalla Malmilla kierrellessäni löytää avoinna oleva Fredrikantupa. Tähän Ryttarsin tupaan äiti Anna Margareta ja tytär Fredrika Tengström (myöh. Runeberg) muuttivat vuonna 1827 suutari Ekströmin vuokralaisiksi Turun palon tuhottua heidän kotinsa. Ja juuri Paraisilla Fredrika ja Johan Ludvig tutustuivat! Talossa toimii kesäisin kahvila, jossa on myynnissä Café Hallonbladin herkullisia leivoksia ja muun muassa ahvenanmaalaisia marja- ja hedelmälimonadeja. Heinäkuusta huolimatta tarjolla oli myös pieniä runebergintorttupaloja. Pitihän sellaista tietysti maistaa!

+ Ekstra: Seikkailugolf Centris Paraisilla

Pyöräretkeni varrella oli monta mahdollisuutta tarttua mailan varteen ja viettää hetki minigolfin parissa. Vasta Paraisilla maltoin puttailemaan Seikkailugolf Centriksessä. Keskuspuistossa kanavan vieressä olevan minigolfin kenttä on siistiä tekonurmea ja se on reunustettu kauniilla istutuksilla. Myynnissä on myös virvokkeita ja pientä purtavaa, kuten vohveleita.

Joko pakkaat pyörälaukkujasi?

Haetuimmat kesän vierailukohteet Turun seudulla

Virnamäen luontopolku ponttonisillalta käsin, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Virnamäen luontopolulla

Kulunut kevät on ollut monella tapaa poikkeuksellista aikaa. Vaikka olemme eläneet poikkeusoloissa, tai ehkä juuri siksi, on ollut mukava päästä välillä pois neljän seinän sisältä. Blogiimme onkin tultu etsimään vinkkejä erilaisista Turun seudun käyntikohteista. Kesäkuu on koittanut, ja kesä 2020 on lähimatkailun ja kotimaan matkailun kulta-aikaa. Koostimme blogiarkistostamme haetuimmat käyntivinkit kesäisille seikkailuretkille. Suurin osa vinkeistämme ovat ulkotiloissa ja maksuttomia. Tarkistathan aukioloajat toimijoiden omilta sivuilta, ja muistathan turvallisen vierailun periaatteet. Olkaapa hyvät!

  • Apteekkimuseo ja Qwenselin talo avautui jälleen yleisölle kesäkuun 2020 alussa, kuten muut Turun museokeskuksen museot (pääsymaksu, katso aukioloajat). Kurkkaahan miltä museo näytti vastauusittuine näyttelyineen täältä. Ääniopastuksille Apteekkimuseoon ja kolmeen muuhun museoon pääset kätevästi kotoasi käsin täällä. Ja kyllä – ihana sisäpihan Café Qwensel on jälleen avoinna!
  • Brinkhallin kartano Kakskerrassa on ihana vierailukohde vanhoja taloja ja puutarhoja rakastavalle. Kaksi kesää sitten kartanon restaurointi oli valmis ja puutarhaa kunnostettiin. Miltä siellä nyt näyttää? Kukkiiko omenapuutarha jo? Kartano avautui vierailijoille jälleen 9.6.2020 ja on avoinna kesäkaudella tiistaista sunnuntaihin opastetuilla kartanokierroksilla (pääsymaksu, aukioloajat). Myös kahvila ja taidenäyttelyt ovat avoinna tiistaista sunnuntaihin yksityistilaisuuksia lukuunottamatta.
  • Turun Halisista Halistenkoskelta lähtevä Virnamäen muinaisjäännösalue ja luontopolku on oivallinen vierailukohde ikään katsomatta. Kun olet tarpeeksi ihaillut Halistenkosken kuohuja, suuntaahan yläjuoksulle muinaisjäännösalueelle ja sen läpi menevälle luontopolulle. Bongaatko rautakautiset kuppikivet kivenlohkareiden päältä? Tästä postauksesta voit tutustua lisää Halistenkosken alueeseen. Halutessasi voit laittaa kuulokkeisiisi Suomen Sydän -ääniopastukset. Muut luontopolut Turussa löydät Turun kaupungin listasta.
  • Itäharjun kolerahautausmaa tarjoaa koettavaa myös kesän vihreydessä. Kalevantien varrella oleva hieman unohdettu alue kiehtoo vuodesta toiseen. Oletko jo käynyt?
  • Kulttuurikuntoilureiteissä riittää mainiosti läpikäytävää vaikka joka kesäkuukaudelle! Paperi- tai digikartta käteen ja matkaan mieluiten hyvän sään aikaan. Elämyksiltä et voine välttyä. Lue lisää kivasta Patsastelu-reitistä. Mikä reitti on valintasi?
  • Kasvihuumaa pääset kokemaan Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa. Katsohan tästä postauksesta miten upea kukkaloisto ulkopuutarhassa jo nyt kesäkuun alussa on. Kasvihuoneet ja kahvila avattiin 1.6.2020 erityisjärjestelyin (kasvihuoneisiin pääsymaksu, katso aukioloajat). Niissä vierailusta voit lukea täältä. Joko löydät kukintoja kaikissa sateenkaaren väreissä? Kasvitieteellinen puutarha tarjoaa myös virtuaalikierroksen Vanhan ja Uuden maailman tropiikkihuoneissa.
  • Ruusuhuumaa Tähkäpuistossa saamme odottaa täydessä terässään vielä hetken, mutta kurkkaahan vanhasta postauksesta miltä alue näyttää heinäkuussa. Luolavuoressa olevassa puistossa on kasvukausi kutkuttavasti käynnissä. Suurin osa kasveista on varustettu nimilapulla, mikä ilahduttaa harjoittelevaa ja kokenuttakin kasvintuntijaa. Mikä kasvi kukkii sinusta kauneimmin?
Kukkia Virnamäen luontopolulla, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Turun seudulla:

  • Pienen pyörämatkan päässä Turusta on Liedon Vanhalinna. Kurkkaahan miltä Linnavuori ja Vanhalinnan museon alue näytti talvisella vierailulla. Onko kesällä kaikki toisin? Kartanokotimuseo avautui yleisölle jälleen 2. kesäkuuta 2020 (pääsymaksu, aukioloajat). Halutessasi voit vierailla siellä etänä museon mobiiliopastuksin. Turun yliopiston entisen päärakennuksen historiaa valottava kesänäyttely Phoenixin aika – elämää Turun yliopistossa 1920–1959 on avoinna 9.8.2020 saakka.
  • Salon Mathildedalissa on tallella idyllinen vanha ruukkimiljöö. Kaksi kesää sitten Mathildedalin söpöys tallentui postauksiin täällä ja täällä. Ovatko hurmaavat alpakat yhä paikalla? Mitä kotiinviemisiä paikallisista tuotteista löydät tällä vierailulla? Suositussa ruukkikylässä vieraillessaan kannattaa muistaa riittävä etäisyys muihin ihmisiin. Tarkista palveluiden aukioloajat niiden omilta sivuilta.
  • Hurjan historian omaava Seilin saari Nauvossa on kiinnostava vierailukohde niin kulttuuri- kuin luontomatkailusta kiinnostuneelle. Omatoimisen vierailun ja opastuskierroksen lisäksi tarjolla on nykyisin kuulokkeilla kuunneltava kuulokävely. Yhteysaluksella pääset suoraan Turusta Aurajoelta Seiliin (lippumaksu). Luehan lisää vierailusta Seilissä.
  • Historiallinen Myllymäki Uudessakaupungissa on kaunis puisto keskellä idyllistä puutalokaupunkia. Myllymäen lähellä on Uudenkaupungin museon kaksi kesäkuussa avautuvaa kohdetta, hieman kauempana Vallimäellä kolmas. Puutalokaupungin historiasta ja kulttuuriperinnöstä kiinnostuneille vinkiksi 8.6.2020 Wahlbergin museotalossa avautunut Talotarinoita-näyttely (pääsymaksu, tarkista aukioloajat).

Missä sinä aiot vierailla tänä kesänä?