Nojatuolimatkalla historiallisessa Venetsiassa

Venetsian gondolilaituri

*Lippu saatu Naantalin Matkakaupalta

Tuiskuiseen kevättalveen sopii oivasti matka Välimerelle. Tartuinkin tilaisuuteen ja klikkasin itseni mukaan Naantalin Matkakaupan Venetsia – taianomainen kaupunki -virtuaalimatkalle. Leena-oppaan johdattamana tutustuimme reilun tunnin ajan tuohon myyttiseen veden päälle rakennettuun kaupunkiin.

Takanani oli jo yksi virtuaalimatka Islantiin, siitä voit lukea lisää täällä. Nytpä pääsin kuulemaan Koillis-Italiassa olevan Venetsian historiasta, kulttuurista, arkielämästä, arkkitehtuurista ja kaupankäynnistä. Oppaamme kertoi aluksi perusteellisesti kaupungin synnystä. Tiesitkö, että se perustettiin hiekkasärkkien päälle turvaan vihollisilta? Tai sitä, että kaupungin suojelupyhimykseksi valitun Pyhän Markuksen ruumis varastettiin Aleksandriasta ja salakuljetettiin kaupunkiin sianruhon sisällä? Aikamoisia tarinoita!

Pyhän Markuksen tori ja Pyhän Markuksen tuomiokirkko Venetsiassa
Kirottu palatsi Venetsiassa

Oppaamme näytti kuvaamiansa videoita ja valokuvia. Hän oli kuvannut ne osin ennen pandemiaa ja osin sen aikana. Ihmispaljous sekä pörisevät ja lipuvat kulkupelit olivat vaihtuneet kuukausien saatossa hiljaisiin katuihin ja kanaaleihin.

”Seisoessamme” Pyhän Markuksen torilla Leena-opas kertoi Pyhän Markuksen tuomiokirkosta ja sen oven yläpuolella olevista neljästä hevospatsaasta. Nämä pronssiset hevospatsaat on tuotu vuonna 1204 sotasaaliina Konstantinopolista. Leenan mukaan myöhemmin keisari Napoleon varasti ne Pariisin Riemukaaren päälle. Nyttemmin alkuperäiset patsaat ovat museossa ja niiden paikalla on replikat. Ylemmässä kuvassa kirkon edessä olevat rakennelmat ovat muuten kävelysiltoja, joita pitkin jalankulkijat pääsevät liikkumaan historiallisessa keskustassa tavattavien tulvien aikana.

Kuulin myös tarinan niin sanotusta kirotusta palatsista, Palazzo Dariosta. Sen mukaan kaikki rakennuksen omistaneet ovat joutuneet erinäisiin vaikeuksiin, usein kohtalokkain seurauksin. Meinasipa eräs kuuluisa amerikkalainen elokuvaohjaaja ostaa sen siitä huolimatta, mutta muutti viime hetkellä mielensä.

Kuvassa gondoli Venetsian kanaalissa
Canal Grande ja Rialton silta Venetsiassa
Canal Grande ja Rialton silta
Taksilaiturin pysäkki Venetsian kanaalissa

Opastuksen aikana pääsin niin gondoli- kuin taksiveneajelulle turkoosivetisiä kanaaleita pitkin. Gondoliajelu Venetsiassa on yksi haaveeni, joten tavallaan se täyttyi! Donna Leon -faneja hemmottelevasti vierailimme jopa Guido Brunettin seikkailuista tutuilla kalamarkkinoilla Mercato del Pesce al Minutolla.

Opaskierros myyttiseen Venetsiaan oli virkistävä piristys maaliskuiseen iltaan. Virtuaalivierailu tuossa todella suositussa matkakohteessa on myös ekologinen valinta. Upea kaupunki!

Lisää virtuaalimatkoja on luvassa. Leena-oppaan kanssa seuraavaksi pääsee Italiaan esimerkiksi Ikuinen Rooma ja sen kauneimmat aukiot -opastuksella torstaina 1.4.2021 kello 16. Paikkoja on rajoitettu määrä.

Islannissa kotisohvalta: Naantalin Matkakaupan virtuaalimatkalla

Naantalin Matkakaupan virtuaalimatkalla, kuvassa menninkäiskivi ja Satu Rämö
Kuva menninkäiskivestä: Satu Rämö

Näinä etäaikoina on moni harrastus tauolla tai siirtynyt kotona nautittavaksi. Kaipuu arjen unohtamiseen ei taida kuitenkaan olla kadonnut. Nojatuolimatkailu on yksi tapa tauottaa arkea. Kirjaa tai vaikkapa reissublogia lukemalla pääsee hetkessä jonnekin aivan muualle. Tai sitten voi tehdä kuten minä: tilata virtuaalisen matkan!

Naantalin Matkakaupan valikoimassa on virtuaalimatkoja eli netissä tapahtuvia suoria opastuksia ympäri maapallon. Valitsin ensimmäiseksi kohteekseni Naantalin Matkakaupan yhteistyössä Tripsterin kanssa toteuttaman Islannin menninkäiset ja trollit – kansantarinoita jylhissä maisemissa -opastuksen. Klikkasin sen ostoskoriin, ja parin päivän päästä sähköpostiini tuli lasku. Hyvissä ajoin sain vielä osallistumislinkin, jolla pääsin liittymään Zoom-ohjelmassa kyseiselle opastukselle.

Virtuaalimatka oli opastettu reaaliajassa. Oppaallamme, Islannissa asuvalla ja monta kirjaa maasta julkaisseella Satu Rämöllä oli tietokoneensa kamera ja mikrofoni auki. Hän puhui videoyhteyden avulla suoraan Islannista näyttäen samalla kuvia ja videoita eri puolilta saarta. Me osallistujat saimme kysyä Zoomin chatissa mieleemme tulevia kysymyksiä ja lopuksi Rämö vastasi niihin ilahduttavan monipuolisesti.

Noin 1,5 tunnin ajan perehdyimme Rämön opastamana Islannin rikkaaseen kansantarustoon. Sain kuulla, että trollit asuvat vuorien sisässä. Menninkäiset asuttavat puolestaan kiviä, kumpareita ja luolia. Ne näyttävät aika paljon ihmisiltä, mutta kauniimmilta ja puhtaammilta. Sukupolvesta toiseen kerrotaan tarinoita näistä olennoista sekä niiden ja ihmisten välisistä kohtaamisista. Yhä nykyään islantilaisilla kulkee rinnalla usko toisenpuoleiseen. Jopa tielinjaa siirretään, jos suunnitellulla paikalla sattuu olemaan piilokansan koti.

Rämön mukaan kukin tarina liittyy kiinteästi johonkin paikkaan. Kaupoissa myydään trolli- ja menninkäiskarttoja, joiden opastamana voi tutustua tarinan kerrottuun tapahtumapaikkaan. Hurjiakin juttuja tarinoidaan: esimerkiksi eräs maatilan omistaja niitti itsepintaisesti heinää menninkäisten kiven vierestä, kunnes kolmannen tilallensa sattuneen rankan vastoinkäymisen jälkeen ymmärsi jättää piilokansan asuinsijan rauhaan. Kyseinen kivi on muuten tämän tekstin kuvassa!

Uppouduin puoleksitoista tunniksi kuuntelemaan toinen toistaan kiehtovampia kertomuksia Islannin haltijauskosta ja katselemaan upeita maisemakuvia. Pidempäänkin olisin viihtynyt aiheen parissa. Formaattina Zoom-opastus toimi hyvin. Jossain vaiheessa Rämö mainitsi islantilaisten uskovan trollien ja menninkäisten lisäksi kummituksiin. Osallistuisin mieluusti mahdolliselle kakkoskierrokselle kuulemaan kenties niskakarvat pystyyn nostattavia islantilaisia kummitusjuttuja! Myös opastettu kävelykierros jossain päin maailmaa kiinnostaa. Olisipa ihana olla videoyhteyden kautta yhtäkkiä vaikkapa Dublinissa!

Naantalin Matkakaupalla on tulossa lisää virtuaalimatkoja niin Karibian paratiisisaarelle kuin rikostarinoiden Tukholmaan. Seuraavaksi Satu Rämön kelkassa pääsee Islantiin Islannin ympäri – uniikki roadtrip kotisohvalta -opastuksella torstaina 25.2.2021 ja Elämää syrjäisten Länsivuonojen kalastajakylissä -opastuksella keskiviikkona 3.3.2021. Paikkoja on rajoitettu määrä.

Vierailulla Aalto-kohde Paimion parantolassa

Paimion parantola sisäänkäynnin puolelta

On aurinkoinen syksyinen sunnuntai. Olen tullut kaverini kanssa Paimioon tutustumaan mäntymetsän keskelle rakennettuun merkittävään funkiskohteeseen. Osallistumme Magni Mundin opastetulle kierrokselle Alvar ja Aino Aallon suunnittelemaan Paimion parantolaan, jonne pääsee vierailemaan vain oppaan kanssa.

1920-luvun Suomessa heräsi tarve inhan kulkutaudin, tuberkuloosin, hoitopaikalle. Julistettiin arkkitehtikilpailu, jonka Aallot voittivat Piirretty ikkuna -työllään. Funktionalismia edustava Paimion parantola valmistui vuonna 1933. Parantolan hygieniavaatimukset olivat tarkat ja se näkyy niin rakennuksen kuin sisustuksen suunnittelussa. Ikkunat ovat isot, jotta puhdistava auringonvalo pääsee siivilöitymään sisätiloihin. Kulmat ovat pyöreitä ja lampuissa on lasikupu, jotta niihin ei keräänny pölyä. Tuberkuloosin hoitoon ei vielä ollut varsinaista lääkettä, vaan hoitoina toimivat muun muassa raitisilmakylvyt, ravinto ja joskus kirurgiset toimenpiteet.

Paimion parantolan aulan vastaanottotiski

Jo aulassa näkyy rakennuskokonaisuuden ajallinen kerrostuneisuus: alun perin tilassa oli avonaulakko, jossa kengät otettiin pois istuen Aino Aallon tarkoitukseen suunnittelemilla jakkaroilla (nykyisin Artekin Sivupöytä 606). Sittemmin naulakko on korvattu Savoy-maljakon muotokieltä toistavalla vastaanottokopilla.

Aularakennus jatkuu oikealle ja vasemmalle eri siivillä. Rakennusta on laajennettu 1950-luvulla leikkaussalisiivellä ja 1960-luvulla henkilöstön asunnoilla ja se kiemurtelee pitkin kangasmaastoa. Parantolatoiminta loppui 1960-luvulla ja rakennus toimi sairaalana aina 2010-luvulle saakka. Sittemmin tiloissa on ollut lasten ja nuorten kuntoutusta. Tälläkin hetkellä talossa on sopeutumisvalmennusta.

Paimion parantolan ruokala

Paimion parantolan ruokasalin valaisin

Näkymä kirjastosta ruokalaan Paimion parantolassa

Paimion parantolan kirjaston kattoa designlamppuineen

Aulasta nousemme kirkkaankeltaisia, matala-askelisia portaita pitkin B-siipeen. Siellä on tärkeä tila: yhtä hoidon peruspilaria, ravintoa, potilaille tarjonnut ruokasali. Tilassa yhdistyvät arkinen ruokailuhetki ja hienot arkkitehtoniset yksityiskohdat. Vasen seinä on lähes kokonaan yhtä isoa ikkuna-alaa. Ikkunoiden välissä on upea yksityiskohta: iloa tuottava ikkunapuutarha. Lasien läpi tulviva auringonvalo lämmittää jopa näin syksyllä. Taitavat markiisit tulla tarpeeseen.

Ruokasalissa on hyvin nähtävissä potilaan näkökulman huomioiminen: Alvar Aalto halusi, että tilat toimivat myös makuutasossa olevien potilaiden kanssa. Esimerkiksi valaisimet on suunniteltu häikäisemättömiksi. Ruokalan yläpuolella on nykyinen kokoushuone. Isojen sisäikkunoiden kautta on hyvä näkymä alas ruokalaan. Tilan valkoiseksi maalattua metallia ja messinkiä olevat valaisimet ovat ajattomat.

Paimion parantolan käytävä

Rahapuu Paimion parantolan ikkunalaudalla

Naulakko Paimion parantolassa

Ovenkahva Paimion parantolassa

Parantolan julkisivu on funkikselle uskollisesti rapattu ja maalattu valkoiseksi. Valkoinen toistuu myös sisätilojen värityksessä. Sitä on kuitenkin piristetty useilla väriläiskillä, kuten keltaisilla portailla, persikanvärisillä käytävän seinillä ja sinapinvärisellä linoleumlattialla. Värit Alvar Aalto on suunnitellut yhdessä koristetaiteilija Eino Kaurian kanssa.

Värejä ja yksityiskohtia riittää. Aallot suunnittelivat tilat mahdollisimman hygienisiksi ja toimiviksi, mutta myös mahdollisimman viihtyisiksi. Moni tuberkuloosipotilas vietti pitkiä aikoja parantolassa. Osalla vierailu venyi jopa vuosiksi. On ymmärrettävää, että ympäristön tuli tällöin olla paras mahdollinen.

Seurusteluhuoneen katto Paimion parantolassa

Lepohuoneen takka ja tuoleja Paimion parantolassa

Astun ruokasalin vieressä olevaan potilaiden seurusteluhuoneeseen. Sen väritys on beige-valko-vihreä. Parantola-aikoina potilaan tarkan hoito-ohjelman lisäksi heillä oli myös vapaa-aikaa. Juuri tähän tilaan Alvar Aalto suunnitteli kuuluisat Paimio-tuolit. Kyllä sellaisella kelpasi istuskella rennosti ja katsella vuoron perään vaikkapa rauhoittavan vihreää kattoa ja upeaa, isoista ikkunoista avautuvaa takapihan mäntymetsää!

Huoneessa on myös kiinnostava virhe: Alvar Aallon suunnittelema takka, jossa hormi on johdettu yläosan sijaan takan sivusta. Valkoisista kaakeleista ja tummasta metallista tehty tulisija on kaunis, mutta kuulemma täysin käyttökelvoton. Nykyiseen sisustukseen kuuluvat yksinkertaisen elegantit valkoiset puutuolit, jotka ovat littoislaisen Huonekalutehdas Korhosen tuotantoa. Nykyään tehdas on nimeltään A-factory ja tekee yhä Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia Artekin huonekaluja.

Paimion parantolan ikkunoita kuvattuna ikkunanvälistä

Paimion parantolan keltaista portaikkoa ja ikkuna

Opastuskierros jatkuu yhä ylempiin kerroksiin. Keltaisella porrastasanteella ihailen puukehyksisten ikkunoiden rivistöä aina alas pohjakerrokseen saakka. Tasanteella on esillä musta, selkeälinjainen Pikku Paimio -tuoli (Nojatuoli 42) sekä kattotasanteelle tarkoitettu lepotuoli tykötarpeineen. Ai mille kattotasanteelle? Kiivetäänpä katsomaan!

Paimion parantolan kattoterassia ja metsää

Potilassiiven ylimmän kerroksen nauhaikkunoista näkyy mäntypuiden latvat. Kävelemme peräkanaa turvavälein kapean käytävän poikki. Ja harmaan oven takana se odottaa: parantolan kattotasanne, jonne potilaat tuotiin nauttimaan terveellistä, raikasta ilmaa.

Tasanne on yllättävän iso jatkuen makuuhallisiiven ylle. Sitä reunustaa minimalistinen, oranssi metallikaide. Kaiteen vieressä on säntillisessä rivissä olevia puisia istutuslaatikoita, joissa on matalia vuorimäntyjä. Vanhoissa valokuvissa voi nähdä vuorimäntyrivistön olleen aikoinaan paljon tiheämpi. Kävelen kaiteen viereen ja kurkistan alas: kyllä, olemme aika korkealla! Näkymä puiden ylle on huimaava ja kiehtova.

Maisemahissin ja portaikkoa Paimion parantolassa

Portaikkoa Paimion parantolassa

Poistumme ylimmästä kerroksesta Pohjoismaiden ensimmäisen maisemahissin kyydissä. Odottelemme kaverini kanssa tovin vuoroamme. Kerta toisensa jälkeen uudet hissikyytiläiset painavat tilausnappia ja se käynnistää katonrajassa olevien ikkunoiden takana näkyvissä olevan rattaiston. Hiljalleen koneisto hilaa vanerisen hissikorin ylös. Koneromantiikkaa parhaimmillaan!

Ihailen porraskäytävää: harmaa-valkoiset mosaiikkibetoniportaat näyttävät kauniilta valkoista, petrolinsinistä, harmaata ja mustaa yhdistelevää kaidetta vasten. Tyylikkäitä materiaaleja, värejä ja muotoja!

Paimion parantolan vanha potilashuone ovelta kuvattuna

Paimion parantolan vanhan potilashuoneen sängyt

Valaisin ja vihreä-valkoinen seinä Paimion parantolassa

Paimion parantolan vanhan potilashuoneen lavuaarit

Paimion parantolan vanhan potilashuoneen maalinäytteitä

Paimion parantolan uudempi potilashuone museoituna

Vihdoin koittaa vuoromme, ja lyhyen hissimatkan päätteeksi astumme haitariovista 1930-luvulle 1930-luvun potilashuoneeseen. Olen kierroksella saanut kuulla millaista parantolassa oli asua ja työskennellä. Nyt saan nähdä omin silmin potilashuoneen. Sen sisustuksessa on käytetty valkoista ja turkoosinvihreää vaneria sekä taivutettuja metalliputkia. Kaksi potilassänkyä nököttävät vieri vieressä. Toiselle on pedattu Helsingin vuoden 1940 olympialaisten viltti, toisen ylle on asetettu pelkistetty turkoosi tarjoilupöytä. Tuollainen pöytä kelpaisi minullekin!

Syysauringon valo siivilöityy katonrajaa hipovista ikkunoista, joita kehystävät ruskea-valkoiset Siena-verhot. Käytäväseinällä on kaksi soikeaa käsienpesuallasta. Tarkkaan harkittu yksityiskohta: muoto mahdollistaa veden hiljaisen ja roiskeettoman valumisen. Huoneesta poistuessani huomaan ovensuun seinässä värimalleja muistuttamassa restauroinnista.

Vanhan potilashuoneen vieressä on uudempi. Tämä 1970-luvun huone muistuttaa enemmän nykyajan sairaalahuonetta, mutta retrohko on tämäkin. Sängyille on pedattu kirkkaansiniset liinavaatteet. Väliin on asetettu häveliäästi sermi.

Paimion parantolan huonekaluja ja valokuvia Paimion parantolassa

Paimion parantolan pienoismalli

Kierroksemme lopuksi pistäydymme eräänlaisessa museohuoneessa, jossa on esillä huonekaluja, esineistöä ja valokuvia parantola-ajoista. Vitriinissä potilaiden tekemien käsitöiden vieressä on tuberkuloosin asentohoito-ohjeita. Näen niissä suoran yhteyden tähän poikkeussyksyyn ja toisen keuhkoja rasittavan taudin hoitoon.

Toinen koskettava yksityiskohta on seinällä oleva lippu. Jokaisella parantolan kerroksella oli oma nimensä ja lippunsa. Tuberkuloosi oli sitkeä tauti, ja alueella oleva hautakappeli, Ruusukellari, oli säännöllisessä käytössä. Onneksi osa potilaista parantui ja pääsi kotiin. Silloin oman kerroksen väki liehutti iloisesti lippua.

Paimion parantolan julkisivua hissin puolelta

Paimion parantolan julkisivu toiselta puolelta

Paimion parantolan julkisivu ja mänty

Paimion parantolan julkisivua ja metsää

Kierroksen päätyttyä kierrämme vielä kaverini kanssa rakennuksen ulkoa. Potilassiiven takana on laaja nurmialue, jossa on tyhjänä oleva pyöreä koristeallas kertomassa menneestä lumosta. Sinitaivas pilvineen heijastuu suurista makuusiiven ikkunoista. Nostan katseeni kulmatornin huippua kohti: sehän muistuttaa vähän Toivo Jäntin ja Yrjö Lindegrenin suunnittelemaa Olympiastadionin tornia!

Paimion parantolan huoltosiipi

Kävelypolut kiemurtelevat syvemmälle mäntymetsään ja muiden alueen rakennusten luo. Lopuksi olemme taloussiiven kohdalla. Se muodostuu monista matalista rakennuksista ja taivasta kohti tähyävästä piipusta. Seuraavalla kerralla olisi kiva vierailla näissä henkilökunnan käyttämissä talous- ja asuintiloissa!

Tällä hetkellä Magni Mundilla on Paimion parantolaan yleisökierroksia, interaktiivisia etäkierroksia sekä yksityiskierroksia. Varaathan paikkasi etukäteen!

Päivä merellä Taalintehtaalta vuokratulla purjeveneellä

Optimismia ja energiaa -blogi Katja S/Y Petite Mademoisellen kyydissä

*PR-matka on toteutettu yhteistyössä Midnight Sun Sailingin kanssa

Syyskuinen aamu valkenee harmaana, kun saavun Turun saaristossa olevan Taalintehtaan vierasvenesatamaan. Luvassa on päivä merellä veneitä vuokraavan Midgnight Sun Sailingin kutsumana. Mukana on miehistön kolmen jäsenen, kansimies Mikaelin, veneen päällikkö Hannun ja perämies Iiron lisäksi bloggaajakollegat blogeista Anni Maaninka, Appa matkustaa, Elämän makuisia matkoja, Essi Maaninka ja Optimismia ja energiaa.

Vielä purjeveneeseen astuessani veneen ilmapuntarin viisari kiikkuu sateen ja vaihtelevan sään välimaastossa. Irrottaudumme laiturista, ja pian pilviverho alkaa rakoilla. Istahdamme sitlooraan eli veneen takaosan istumapaikoille, ja lähdemme purjehtimaan Saaristomerellä. Tästä tulee upea päivä!

Ensimmäistä kertaa purjeveneessä

Vaikka olen asunut aina meren äärellä, en ole aiemmin ollut purjeveneessä. On haaveideni täyttymys päästä ison purjeveneen kyytiin ja vieläpä näin täydellisessä kelissä! Taalintehtaalta lähdettyämme miehistö nostaa jennin eli keulapurje genoan ylös. On hiljaista ja lähes tyyntä. Veneemme lipuu rauhallista 4 solmun risteilyvauhtia, kilometreissä se on noin 10 km/h. Saan veneen päälliköltä luvan mennä kannelle, ja istahdan hetkeksi kannen keskiosaan maston viereen. Saaristomeren rauha on lähes rikkumaton.

Hetken päästä saamme bongailla alueen linnustoa, kun huomaamme harmaahaikaran istuskelevan yhden puun latvassa. Taivaanrannasta liitelee kohti pieni musta piste, ja arvelemme sen olevan merikotka. Vau! Kuulemma juuri viime viikolla miehistö näki näillä vesillä hylkeitä.

Saaristomerellä kelpaa purjehtia

Storlandetin edustalla oli panssarilaiva piilossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Högsåran rantahietikkoa
Farmors Cafe Högsårassa
Lampaita Högsårassa

Lähtösatamamme, vanha rautaruukkikylä Taalintehdas on Turusta 85 kilometrin päässä. Kemiönsaareen kuuluvalla Taalintehtaalla on hyvät palvelut, ja sieltä saa vaikkapa ruokatarpeet venereissulle. Venesataman vieressä on yhä jäljellä ruukkihistoriasta muistuttavat isot uunit. Täältä on kätevä lähteä purjehtimaan Suomen aluevesillä niin pitkälle kuin haluaa ja ehtii.

Purjehdimme kohti Högsåran saarta, ja ohitamme matkalla Storlandetin. Veneen päällikkö kertoo kiehtovan tiedon: juuri tuohon rantaan on 2. maailmansodan aikaan tuotu passiin panssarilaiva Väinämöinen (tai Ilmarinen, kuka näitä muistaa) ja peitelty tarkasti suojaverkoin. Rannassa on yhä nähtävissä koukkuja, joihin suojaverkot kiinnitettiin.

Rantauduttuamme Högsåraan ymmärrän, miksi Venäjän keisari Aleksanteri III vietti perheineen kesiänsä juuri täällä. Saarella on ihanan hiljaista, ja punagraniittiset tiet, kauniit vanhat puutalot ja tien vierellä laiduntavat lampaat hurmaavat minut ja muut. Söpössä punaisessa puutalossa oleva kesäkahvila Farmors Cafe on tältä kaudelta jo kiinni. Sinne täytyy päästä ensi kesänä!

Vuokravene on täysin varusteltu

S/Y Petite Mademoisellen keittiö ja hyttejä
S/Y Petite Mademoisellen sisätiloja
S/Y Petite Mademoisellen makuuhytti

Midnight Sun Sailingilla on 12 vuokravenettä. Viisi niistä on tällaista isoa, 51 jalan purjevenettä. Allamme oleva Dufour Gib Sea 51 S/Y Petite Mademoiselle on 15,8 metriä pitkä ja sen masto kohoaa noin 20 metrin korkeuteen. Keulapurjeen lisäksi on stora eli isopurje, jonka miehistö jossain vaiheessa myös avaa. Onpa komeaa purjehtia täysin purjein! Purjeiden lisäksi veneessä on tehokas moottori.

Olin utelias näkemään miltä purjeveneen sisätiloissa näyttää. Puuosat ovat tyylikästä kokopuuta, ja ikkunoista tulvii kauniisti luonnonvaloa. Yllättävän tilavan keittiö-olohuone-ohjauskeskus -tilan lisäksi S/Y Petite Mademoisellessa on viisi makuuhyttiä: neljä parisängyllä ja omalla wc:llä sekä kapteenin hytti wc-tiloineen. Sisustus on kompakti: esimerkiksi kapyysistä eli laivakeittiöstä löytyy luukkua nostamalla jääkaappi ja vetolaatikossa on ruokailuvälineet lajiteltuina. Veneen kone on ylös nostettavien portaiden alla. Yhteensä veneeseen mahtuu mahtuu 11+1 ihmistä.

Helppoa venevuokrausta Taalintehtaalla

S/Y Petite Mademoisellen kannella
S/Y Petite Mademoisellen purje
Yksityiskohta S/Y Petite Mademoisellen purjeesta
S/Y Petite Mademoisella,

Veneitä saa vuokrattua Midnight Sun Sailingilta sesonkiaikaan viikoksi ja keväisin ja syksyisin myös viikonlopuksi. Kiva idea kaveri- tai pariskuntaporukalle, perheelle tai vaikkapa työpaikan tyky-ohjelmaksi! Täysin varusteltuun ja siivottuun veneeseen tarvitsee ottaa mukaansa vain henkilökohtaiset tavaransa ja ruoka- ja juomatarpeet. Lisäksi vuokraaja tankkaa veneen ja tyhjentää reissun päätteeksi septitankit. Turvallisuusasioista ei tingitä, ja lähtiessään asiakas opastetaan veneen turvalliseen käyttöön.

Jos seurueessa ei ole kokemusta purjehtimisesta, voi tiedustella mahdollisuutta mönstrata eli palkata mukaan myös veneen päällikkö. Vakutuusasiat on hoidettu viimeisen päälle, ja Suomen aluevesillä purjehtiessaan käytössä on tarpeen tullen kattava huoltoverkosto.

Ensimmäinen purjehduskokemukseni on upea. Jännitin turhaan etukäteen veneen keinumista tai veneessä liikkumista. Purjehduskelimme on kaunis, ja vene ei keinu koko matkamme aikana. Veneeseen ja veneestä astuessaan kannattaa toki olla tarkkana, mutta pitävillä kengillä kannella on hyvä liikkua. Merellä vietetyn päivän jälkeen oloni on virkistynyt, ja on haikea hyvästellä reissuseura ja S/Y Petite Mademoiselle. Milloinkohan saan astua jälleen purjeveneen kyytiin?

Kesän 2021 Early Bird -venevuokraukset saa nyt marraskuun 2020 loppuun asti Midgnight Sun Sailingilta -15% normaalihinnoista koodilla ”EARLYBIRD” mainitsemalla tarjouksen varausta tehdessään. Lisää tietoa vuokrauksesta  ja veneistä.