Delfoin oraakkelin jäljillä, osa 2

Muinaismuistoalue Delfoissa, Kreikassa
Tässä vielä näkymä muinaismuistoalueelta

Olimme suunnitelleet kulttuuripäivän jälkeen kiertelevämme vähän Delfoita ja menevämme illalliselle. Parin tuhannen asukkaan kylä on pieni ja kattaa pari isompaa katua, kymmenisen ravintolaa ja pieniä kauppoja. Vaan kuinkas kävikään..

Näkymä rotkolle muinaismuistoalueelta Delfoissa, Kreikassa
Oleanterit kukkivat kaikkialla
Delfoin katuja Kreikassa
Päivällä vielä paistoi aurinko

Juuri kun olimme lähdössä kaupungille alkoi tuulla todella kovaa ja näytti siltä, että ukkosmyrsky saapuu. Olimme lähdössä seuraavana aamuna aikaisin Ateenan kautta jatkamaan matkaa ja eväät olivat ostamatta. Säntäsin lähimpään kauppaan toivoen ehtiväni ennen myrskyä. Hotellin aulassa ovea avatessani se ei ensin auennut – tuuli niin kovaa! No, kauppaan päästiin ja ukkosrintamakin saavutti meidät. Siinä vanhan papan kaupan ovella hänen kanssaan sateen laantumista odotellessa meillä oli ihan hauska sananvaihto. Illallinenkin järjestyi hotellin lähes tyhjästä ravintolasta ja kengät pysyivät kuivina. Täällä söimme mm. viininlehtikääryleitä ja munakoisosalaattia, herkullista!

Delfoin laakso
Rotkolaakso ukkosrintaman kourissa

Illallisen jälkeen halusimme vielä varmistaa, että varauksemme on maksettu ja aikainen uloskirjautuminen hoituu aamulla nopeasti. Mutta mitä ihmettä – oli tullut väärinkäsitys ja varaus oli maksatta. Kello tuli puoltayötä, ulkona satoi kaatamalla ja hotellissa kävi oikeastaan vain käteinen. Korttikone ei ollut toiminut viikkoihin ja vanhanaikaista mankelia he välttivät käyttämästä. Olimme kyllä yrittäneet nostaa päivällä rahaa yhdestä kaupungin pankkiautomaatista, mutta juuri se ei ollut toiminut.

Arvaatteko miten tilanne selvisi? Hotellin respa kysyi kokeilimmeko niitä kahta muuta automaattia ja olisiko mitenkään mahdollista, että menisimme niitä kokeilemaan. Hymyilevän asiakaspalvelualttiuden taakse kätkeytyi lähes epätoivo saada hotellille heidän selvästi kaipaamansa maksu. Ei muuta kuin pakkauduimme respan autoon, ajoimme automaatille ja takaisin, ja vihdoin kaikki oli ok. Siinä small talkkailessamme kehuimme maan ja kaupungin kauneutta ja mieleeni jäi talouskurimuksen runnimassa maassa asuvan virkailijan lausahdus: ”Tämä on kiva maa vierailla, mutta kamala asua”.

Tie Delfoihin
Tie Delfoihin

Seuraavana aamuna lähdimme bussille jo ennen kuin aurinko oli kunnolla noussut. Delfoin ”bussiasema” on vastakkaiset pätkät jalkakäytävää kaupunkiin tultaessa. Lähtevät bussit tulevat kuvassa näkyvän, rotkon reunalla nököttävän hylätyn hotellin eteen. Delfoissa, kuten muualla Kreikassa, on paljon kulkukoiria ja -kissoja. Autioilla kaduilla laukkujamme raahatessamme eräs kulkukoira äkkäsi meidät. Ehkä hän ajatteli saada meiltä aamupalansa, mutta meininki alkoi käydä yhä aggressiivisemmaksi.

Kun tämä noutajan kokoinen peloton kaveri ei saanut ruuan murustakaan, alkoi hän purra meidän laukkujamme yrittäen estää meitä kävelemästä eteenpäin. Täytyy sanoa että siinä vaiheessa ei paljoa naurattanut! Hetken matkan päässä myös hänen isokokoiset kaverinsa liittyivät seuraan, mutta onneksi pitivät leukaluunsa aisoissa.

Lopulta olimme bussin tulopaikalla, mutta niin olivat myös koirat. Yritimme pysytellä mahdollisimman kaukana heistä ja vaikka eväitä olisikin tehnyt jo mieli, emme todella avanneet laukkujamme. Tuskallisen pitkältä tuntuvan ajan päästä vihreä bussi kurvasi eteemme ja olimme vihdoin matkalla pistaasien saarelle Aiginaan.

Lue myös postauksen ensimmäinen osa täältä.

Delfoin oraakkelin jäljillä

Apollon temppeli Delfoissa, Kreikassa

Tein elokuussa pienen kiertomatkan Kreikkaan, tuohon antiikin mytologian kehtoon. Matkan ensimmäinen etappi oli Delfoi. Delfoi, Delphi, myyttisellä paikalla on monta kirjoitusasua jo pelkästään latinalaisin kirjaimin. Tämä pieni vuoristokylä sijaitsee Parnassos-vuoren juurella kolmen tunnin bussimatkan päässä Ateenasta luoteeseen.

Lensimme Ateenaan illalla, josta aikomuksena oli jatkaa seuraavana aamuna Delfoihin. Olimme etukäteen selvittäneet bussin lähtevän Terminal B -nimiseltä bussiasemalta. Hotellin respasta taksia tilatessamme vastaanottovirkailija kuitenkin kieltäytyi ymmärtämästä määränpäätämme – ”ei täällä Ateenassa mitään terminal B:tä ole, A on kyllä”. Sen tiesimmekin, ja se oli aivan lähellä, mutta väärä paikka. Meille naureskellen hän tilasi kuitenkin taksin. Taksikuskin tultua tilanne oli hieman selvempi: terminal B:tä hänkään ei tiennyt, mutta tiesi kuitenkin mistä Delfoin bussit lähtevät.  Pääsimme kuin pääsimme oikealle asemalle, mutta viisi minuuttia bussin lähdön jälkeen.

Ateenan bussiasema
Tästä se bussi lähtee, kolmen tunnin päästä

Mitä siis tehdä kolmen tunnin odotuksella ateenalaisella bussiasemalla, joka on kartan ulkopuolella, edellisillan matkasta vielä väsyneenä, lämpötilan lähennellessä neljääkymppiä ja nälän kurniessa vatsassa? No tietenkin etsiä lähin ruokapaikka – ja varmistaa vielä asemalta, että löydämme varmasti takaisin.

Missään ei tietenkään toiminut wifi, joten suuntasin asemavirkailijan pakeille ja pyysin häntä kirjoittamaan lapulle terminaalin nimen ja osoitteen kreikaksi ja englanniksi. Voitte vaan kuvitella ilmeeni, kun sain lapun takaisin ja siinä luki kauniisti latinalaisin aakkosin ”Terminal A”. No tuota, ehkä hän meni sekaisin latinalaisissa kirjaimissa..Uskaltauduimme kuitenkin kiertelemään lähiympäristöön ja iltapäivällä olimme vihdoin bussissa.

Meno-paluu bussiliput muuten ostimme jo asemalta, mutta niitä olisi kyllä myyty vielä bussissa käteisellä. Reitti kiersi pikkukylien kautta ja kolmisen tunnin päästä olimme perillä.

Delfoin laakso Kreikassa
Näkymä hotellilta alas laaksoon ja merelle

Delfoissa majoituimme rotkon reunalla sijaitsevaan vanhaan 1950-luvulla rakennettuun hotelliin, josta avautui henkeäsalpaavat näkymät yli oliivipuulehtojen ja pinjamäntymetsien.

Hotelli Delfoissa, Kreikassa
Hotellin allasalueella

Hotelli oli hieno ja aikanaan ollut supertyylikäs, mutta ajan hampaan nakertama. Matkaoppaassa kuvattu ”luksushotelli omalla uima-altaalla ja kuntokeskuksella” ja hotelliravintolan ulkopuolella mainostetut drinkkien happy hourit pitivät paikkansa ehkä viimeksi 1980-luvulla.

Parnassos-vuori Delfoissa, Kreikassa
Tie oraakkelin luo, takana Parnassos-vuori

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olimme tulleet kylään tietenkin Unescon maailmanperintölistauksessa mukana olevan muinaismuistoalueen takia. Noin yhdeksän euron pääsymaksulla pääsi kiertämään neljä eri raunioaluetta kattavan kokonaisuuden, jonka lisäksi aivan oiva museo kuului hintaan. Kiersimme ensin Apollonin temppelin alueen. Aluetta kiertävä tie vei koko ajan ylemmäs ja ylemmäs keskipäivän auringon kuumottaessa täydeltä teholtaan. Täällä näimme mm. ihkaensimmäisen Delfoin oraakkelin ennustuspaikan eli ison kiven, jonka juuressa hän ennustuksiaan lausui, sekä tietysti Apollonin temppelin, jonka juurelta myöhemmät oraakkelit nauttivat höyrynsä  ennustivat. Ikävä kyllä höyryistä ei ollut vuonna 2015 tietoakaan..

Athene Pronaian temppeli Delfoissa, Kreikassa
Athene Pronaian temppeli

Kävimme myös Athena Pronaian pyhällä alueella, jonne piti kävellä autotien reunaa. Aluetta reunustaa Parnassos, jonka rinne laskeutuu jyrkästi alas laaksoon. Näkymät olivat upeat! Kesähelteellä oli vaikea kuvitella, että talvella tänne tullaan laskettelemaan.

Mutta mitä tapahtui saman päivän iltana? Siitä voitte lukea seuraavassa postauksessa..

Ulkoilusaari Vepsä

Näkymä Airistolle
Näkymä Airistolle

Vaikka kesä alkaa olla lopuillaan, en malta olla vinkkaamatta Turun kaupungin ulkoilusaari Vepsästä. Se sijaitsee aavalla Airistolla tunnin laivamatkan päässä Turusta. Jos ei omaa venettä omista, m/s Lily liikennöi kesäkaudella Vepsään ja takaisin kolme kertaa päivässä.

Parin päivän vierailumme ajoittui heinäkuulle, ja vaikka sesonki taisi olla kuumimmillaan, ei se saarella juuri näkynyt. Visit Turku vuokraa viittätoista mökkiä ja lisäksi saarella voi yöpyä teltassa tai vierasvenesatamassa. Kannattaa olla ajoissa, jotta saa vuokrattua juuri haluamansa mökin sopivimmalle ajankohdalle. Mökkiviikot tulevat varattaviksi siinä vapun jälkeen ja yksittäiset päivät tulivat tänä vuonna hieman myöhemmin, toukokuun alussa.

Valitsimme yhden uusimmista mökeistä, jossa oli kaksi pientä makuuhuonetta, tupakeittiö ja iso terassi. Mökit ovat varustetasoltaan verrattain vaatimattomia, mutta pääosin toimivia. Keittiössä on pieni jääkaappi, kahvinkeitin ja kaksi keittolevyä. Muoviastiat saa lainaksi panttia vastaan ja kylmä vesi tulee verannalle. Mökin lisäksi ruuanlaittomahdollisuus on uudessa keittokatoksessa sekä eri puolella saarta löytyvissä grillikatoksissa.

Nousu näköalapaikalle
Nousu näköalapaikalle

Mitä Vepsässä voi sitten tehdä? Saarella risteilee pieniä polkuja sekä luontopolku, joita pitkin pääsee tutkailemaan saaren kaunista luontoa. Pieni varoituksen sana kuitenkin korkealle näköalapaikalle menijöille: nousu on jyrkkä ja erityisesti sateella todella liukas. Kauniin luonnon lisäksi saarella on pieni vastaanotto-ravintola, josta halutessaan voi ostaa vaikkapa lounaan tai nauttia saunan jälkeen huurteiset. Muutaman kerran kesässä tarjolla on elävää musiikkia sekä juhannuksen alla koko perheen kesäteatteria. Lisäksi saarella on maksullinen minigolfrata sekä pieni leikkikenttä lapsille.

Uintimahdollisuuksia on kahdenlaisia, uimaan pääsee joko (hanhien kansoittamalta, sinänsä kivalta) uimarannalta tai sitten saunan vuokrauksen yhteydessä saunojen rannoista. Se on maksullista ja tuolloin heinäkuussa saunoista oli lämpimänä kaksi, vanha Edustussauna ja uudehko Vihta. Vaikka kieltämättä kuluneessa Edustussaunassa oli oma menneen ajan tunnelmansa ja oma rauhansa, ensi kerralla vuokraan oikopäätä Vihdan. Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin kuin tunnin saunavuoron verran.

Vepsän mökkivuokraus ja laivayhteys hiljenee elokuun lopulla päättyen muinaistulien yön viikonloppuun, mutta oiva vinkki ensi kesäksi!

Leikin lumoissa Tallinnassa

Kadriorgin Lastenmuseo Miiamilla
Kadriorgin Lastenmuseo Miiamilla

Olen ihastunut eteläiseen naapurimaahamme Viroon, johon alkujaan tutustuin Aino Kallaksen teosten ja päiväkirjojen kautta. Yliopistossa päätin tarttua härkää sarvista ja syventää tätä ihastusta, joten aloitin viron kielen ja kulttuurin opinnot. Vaikka opintokokonaisuus ei aivan valmiiksi koskaan tullutkaan ja kielitaito on karissut vuosien aikana, naapurimaa kiehtoo edelleen. Onneksi olen saanut tämän kipinän tarttumaan myös perheeseeni ja ehdottaessani taas minilomaa Tallinnassa epäröintiä ei ollut havaittavissa.

Tallinna on kaunis ja rento matkakohde, johon on mukava matkustaa vaikka vain muutamaksi päiväksi. Vanhan kaupungin rakennukset ja sokkeloiset kadut kaupunginmuurien sisäpuolella ovat monelle matkaajalle tutut mutta toisinaan kannattaa suunnata kulku myös vähän kauemmas mukulakivikaduilta. Itseäni viehättää varsinkin idyllinen Kalamajan alue aivan Vanhankaupungin kupeessa, ja tällä matkalla suuntasimme Kadriorgin puistokaupunginosaan. Kadriogrin laaja puisto palatseineen ja museoineen on helposti saavutettavissa kävellen, ja matkalla saimme nauttia koristeellisista puutaloista ja ohitse kulkevan raitiovaunun kolinasta.

Kadriorgin puistoaluetta
Kardiorgin puiston kukkaloistoa

Pääkohteemme puistossa oli kehuttu lastenmuseo MiiaMilla, joka vei koko seurueemme sydämen yksinkertaisuudellaan ja välittömyydellään. Museossa me kaikki kolme innostuimme niin  leikkimään, huvittelemaan, askartelemaan kuin oppimaankin. Emmekä olleet ainoita! Vaikka museossa oli monen ikäistä leikkijää, ei sen pienissä huoneissa tuntunut kiirettä tai ahtautta. Museo itsessään ei ole koolla pilattu, vaan se koostuu vain muutamata huoneesta. Jokaisella huoneella on kuitenkin oma teemansa, yhdessä tutustutaan luontoon, toisessa saa askarrella, kolmanteen on rakennettu eri ammattilaisten työtiloja: vierailija pääsee leikkimään niin postivirkailijaa, kelloseppää kuin valokuvaajaakin. Lisäksi museon ulkopuolella on mainio leikkipuisto, jossa lapseni olisi viipynyt varmasti pidempäänkin. Jatkoimme kuitenkin matkaa ohitse monien jäätelönmyyjien ja laajojen ruusukäytävien kohti Kadriorgin palatsia. Palatsissa on nykyisin ulkomaisen taiteen museo, mutta meille riitti tällä kertaa puutarhan ihailu ja siellä haahuilu.

Pietari Suuren rakennuttama Kadriorgin palatsi on nykyään taidemuseo ja avoinna yleisölle.
Pietari Suuren rakennuttama Kadriorgin palatsi on nykyään taidemuseo ja avoinna yleisölle.

Kadriorgin puistoalue on lapsiperheiden suosiossa, mutta sen monipuolinen museotarjonta (mm. taidemuseo Kumu, Kadriorgin palatsi ja Pietari suuren talomuseo) toivottavasti houkuttelee muitakin matkaajia paikanpäälle. Meidän kaltaiselle lapsiperheelle ja pienen budjetin matkaajalle Kadriorg oli täydellinen päiväretkikohde, josta riitti iloa ja elämyksiä jokaiselle, ja johon varmasti palaamme haahuilemaan uudelleenkin. Lopulta nälän viedessä voiton, hyppäsimme raitiovaunuun, joka suloisesti täristen kiidätti meidät takaisin Kalamajaan nauttimaan päivän viimeisistä auringonsäteistä.

Kadriorgin Lastenmuseo Miiamilla: L. Koidula 21 C, Tallinna

Raitiovaunut 1 ja 3 kuljettavat väsyneet leikkijät takaisin vanhankaupungin ja sataman suuntaan. Kauniilla ilmalla kannattaa varata mukaan piknik-eväät vaikka kahvilakin museosta löytyy.