Menneen ajan charmia Procidalla

Hotelli Savoia Procidalla, Italiassa. Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, käyttö ilman lupaa kielletty

Pieni Procidan saari Italiassa on vehreä Napolinlahden helmi. Saaren pittoreskit talot, kapeat kadut ja kauniit maisemat ovat tuttuja esimerkiksi elokuvasta Il Postino – Posteljooni. Saaresta voit lukea tarkemmin täältä.

Monet käyvät saarella vain päiväretkellä Napolista. Laivahteydet ovat hyvät, ja päivän aikana saa varmaankin oivan pienen makupalan saaresta. Toden teolla saaren kanssa pääsee tutuksi, kun viimeisetkin laivat ovat irtautuneet Marina Granden satamasta ja Välimeren sininen ilta laskeutuu saaren ylle. Täällä ja täältä ei ole kiire mihinkään.

Jos on mahdollisuus jäädä saarelle yöksi, yksi hyvä majoitusvaihtoehto löytyy saaren keskiosasta Centanesta. Saaren ensimmäiseksi hotelliksi itseään tituuleerava Hotel Savoia on pieni paratiisi paratiisisaarella. Tämä 1930-luvulta peräisin oleva hotelli on kauniissa keltaisessa kivirakennuksessa. Se on yksi saaren ainoista hotelleista, jossa on oma uima-allas. Rannoillekaan ei ole pitkä matka. Bussipysäkki on hotellia vastapäätä.

Hotelli Savoia Procidalla, Italiassa

Hotelli Savoia Procidalla, Italiassa. Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, käyttö ilman lupaa kielletty

Hotellin puutarhassa notkuvat puut sitruuna- ja persikkasatoa. Pulahdus viileään altaaseen ja matkaväsymys on poissa. Kuten useissa saaren taloissa, puutarhaa reunustaa korkea kiviaita. Alhaalta kadulta ei arvaisi kuinka upea puutarha sen takana häämöttääkään.

Pieni 16 huoneen hotelli on kuin tuulahdus menneestä. Huoneet ovat kahdessa kerroksessa ja jokainen on nimetty kukan mukaan. Ne ovat kelvosti varusteltuja ja niissä on ilmastointi ja pieni televisio.

Aamuisin on tarjolla pienehkö italialainen aamiainen ravintolassa ensimmäisessä kerroksessa. Siihen kuuluu muiden muassa kahvi, joka valmistetaan toiveidesi mukaan, jogurttia, muroja, voisarvia, paikallisia leipäkeksejä sekä mehua. Leipäkeksien päälle on paikalliseen tapaan pähkinäsuklaalevitettä sekä marmeladia. Ilmeisesti talvikaudella ravintola on avoinna myös iltaisin.

Näkymä Procidalta Napolinlahdelle Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, käyttö ilman lupaa kielletty

Näkymä Procidalta Napolinlahdelle, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, käyttö ilman lupaa kielletty

Saan rauhallisen toisen kerroksen kulmahuoneen, jossa on kulmaparveke. Siltä avautuu henkeäsalpaava näkymä Napolinlahdelle ja naapuruston kattojen ja puutarhojen ylle. Napolin likaisuus ja hektisyys ovat vain muisto. Saaren vasemmalla puolella häämöttää hevosenkengän muotoinen Vivaran saari. Oikealla on suosittu Ischian saari.

Näkymä Procidalta Napolinlahdelle , Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Näkymä Procidalta Ischialle,
Näkymä kattojen yli Ischian saarelle

Hotellille saapumiseni jälkeen tajuan, etten halua viettää täällä vain yhtä yötä. Mennyttä aika huokuvalla charmillaan, maltillisilla huonehinnoillaan ja ystävällisellä palvelullaan hotelli hurmaa minut niin, että yhden yön sijaan en voi muuta kuin muuttaa matkasuunnitelmiani ja jäädä saarelle vielä yhdeksi yöksi.

Vastaanotossa päivystää pääasiassa vanha rouva, jonka kanssa meillä ei juuri yhteistä kieltä ole. Toisen yön huonevaraus hoituu kuitenkin onnistuneesti, ja aikani saarella tuplaantuu. Kun olet löytänyt Procidalle ja tähän hotelliin, niin pois et haluaisi päästä.

Hotel Savoia, Via Lavadera 32, Procida, Napolinlahti, Campania, Italia.

Lue myös aiemmat tekstini Procidan saari – Napolinlahden helmiLeppeä Procidan saari Napolinlahdella sekä illasta Napolissa.

Mainokset

Kuninkaallisella hovitallilla Tukholmassa

Kuninkaallinen hovitallin pihaa Tukholmassa

Aivan Tukholman ydinkeskustassa Östermalmilla on korttelialue, jonne ei aivan joka reissu tule poikettua. Kuninkaallisen draamateatterin takana, Esittävän taiteen museon Scenkonstmuseetin vieressä majailee Ruotsin hoville kuuluva kuninkaallinen hovitalli. Sen päätehtävänä on suunnitella ja tarjota hovin kuljetukset niin hevos- kuin moottorivetoisesti. Jyhkeät tiilirakennukset rajaavat korttelia, jonka sisälle muodostuu muutamia suojaisia sisäpihoja. Sisäänkäynti on Väpnargatanilta.

Talli ei kuitenkaan ole aina sijainnut tässä paikassa. Kuningas Kustaa Vaasa perusti sen vuonna 1535 pienelle Helgeandsholmen saarelle kuninkaanlinnan viereen. 1800-luvun lopussa talli sai väistyä Ruotsin valtiopäivätalon ja Ruotsin keskuspankin tieltä, ja vuonna 1894 parin sadan metrin päähän valmistuivat nämä Ernst Jacobssonin suunnittelemat tallirakennukset. Tiiliset, keskiaikaista linnaa muistuttavat rakennukset kirvoittivat aikanaan paljon kritiikkiä.

Kuninkaallisen hovitallin joulumarkkinat Tukholmassa

Kuninkaallinen hovitalli Tukholmassa

Kuninkaallinen hovitalli Tukholmassa

Vierailen tallilla vuosittaisten joulumarkkinoiden aikaan joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna. Sisäänpääsy on joulukuusien ja valojen koristamalta tiiliportilta ja  maksaa 80 SEK. Astun pitkälle kujalle, jonka varrella on pieniä myyntikojuja. Takana siintää näyttävästi valaistu kahdeksankulmion muotoinen Hedvig Eleonoran kirkko.

Lisää myyntikojuja löytyy isolta sisäpihalta sekä sivurakennuksista. Myynnissä on esimerkiksi lasi- ja keramiikkaesineitä, trikootuotteita, joulukynttilöitä, lihaa, kalaa ja joululimppuja. Yhdessä rakennuksessa on pieni herkku- ja hemmottelutuotekauppa, jonka luksussuklaisiin ja -saippuoihin on upotettu niin ruusunnuppuja kuin kultakimalletta.

Kuninkaallisen hovitallin joulumarkkinat Tukholmassa

Kuninkaallisen hovitallin hevoset Tukholmassa

Isossa maneesirakennuksessa on vielä lisää myyjiä.  Täältä löytää käsityötuotteita joka makuun. Maneesin päädyssä on talli, jonne pääsee käymään. Noin kymmenen kuninkaallista hevosta on enemmän ja vähemmän kiinnostuneita vierailijoista ja kurkkivat karsinoistaan. Yhteensä hevosia on noin kaksikymmentä.

Karsinat on tehty pähkinän värisestä puusta sekä vaaleansiniseksi maalatusta takoraudasta. Niiden etuosassa on kyltit, joissa  on kerrottu hevosen alkuperäinen ja nykyinen nimi, milloin se hankittiin hoviin ja mitä tehtäviä hevonen hovissa tekee. Nämä hevoset osallistuvat muun muassa kulkueisiin ja muihin edustustehtäviin. Yhden karsinan seinässä kerrotaan hevosten syömisestä, kommunikointitavoista ja merkeistä eli erilaisista kuvioista päässä ja jaloissa. Paikalla on myös työntekijöitä, ja muutama kävijä jututtaa heitä. Ollappa töissä kuninkaallisella hovitallilla!

Moni vierailija silittää hevosia. Pitkän harkinnan jälkeen päätän itsekin uskaltautua. Lähestyn varovasti yhtä ja silitän sen poskea. Reaktio yllättää: se höristää sieraimiaan, hörähtää ja kääntyy kavioillaan. Eivät taida rapsutustaitoni tehdä vaikutusta!

Kuninkaallinen hovitalli Tukholmassa

Kuninkaallinen hovitalli Tukholmassa

Kuninkaallinen hovitalli Tukholmassa ja vaunut
The State Coach vuodelta 1897

Suojaisalla sisäpihalla on iltavalaistuksessa tunnelmallista. Tallien päädyssä on pyöreä hevosten kävelyttämisrakennus. Löydän tieni rakennukseen, jossa on esillä erilaisia ratsastustarvikkeita ja kuvia niistä tositoimissa. Osa valjaista, suitsista ja längistä on todella kauniita ja koristeellisia. Mustaa nahkaa, kultakoristeita ja kulkusia on paljon.

Vaunutallissa saan ihailla toinen toistaan upeampia hevosvaunuja. Kiiltävää lasia, säihkyvän kermanvalkoista kangasta, lakattua pintaa, tupsuja ja muita koristeellisia yksityiskohtia niistä ei puutu. Osa on katettuja, osa avomallisia, ja niitä käytetään sään mukaan. Onpa yksi esillä oleva ollut prinsessa Victorian ja prinssi Danielin häävaununa! Yhteensä erilaisia hevosvetoisia vaunuja ja rekiä on noin viisikymmentä. Autotallissa on esillä kuninkaallisia autoja, mutta niiden ihailu jää ensi kertaan.

H.M. Konungens hovstall, Väpnargatan 1, Tukholma, Ruotsi. Avoinna joulumarkkinoiden ohella opastetuilla kierroksilla sekä kesäisin. Tarkista aukioloajat kotisivuilta.

Leppeä Procidan saari Napolinlahdella

Näkymä Procidalta Napolinlahdelle

Procidan saari Napolinlahdella, Italiassa, on pieni paratiisi. Elämänmeno on rauhallista. Matkailijana päivän tärkein askare on löytää mukava ranta, jonne oikaista, ja kelpo ruokapaikka täyttää vatsa.

Kadut ovat kapeita ja niitä reunustavat talojen korkeat kivimuurit. Pääkaduksi sanotaan Marina Grandesta lähtevää Via Vittorio Emanuelea. Jalkakäytäviä ei juuri ole ja katuvalaistuskin on niin ja näin. Illemmalla heijastimet ja kännykän taskulamput ovat tarpeen, kun skootterit, sähköpyörät ja autot huristelevat kovaa jalankulkijan ohi. Kaikkia tervehditään, myös katukuvaan ilmestynyttä matkailijaa.

Kävelen monta kertaa erään talon ohi. Talon korkea kivimuuri on päässyt rapistumaan, ja kaksi miestä kunnostaa rappausta. Työn etenemistä on hauska seurata, ja joka kerta ohi mennessäni tervehditään puolin ja toisin.

Procidan katuja Italiassa

Procidan satama Italiassa

Procidan satama Italiassa

Saarella on kolme satamaa. Suurimpaan Marina Granden satamaan tulevat laivat Napolista ja lähisaarilta. Rantakadulta ja ylöspäin lähteviltä pikkukujilta löytyy ravintoloita, vaate- ja matkamuistokauppoja sekä apteekki ja pankkiautomaatti. Pienempi Huvivenesatama Chiaiolella on saaren eteläpuolella.

Procidan satama Italiassa ja skootterit

Procidan satama Italiassa

Corricellan satama Procidalla

Corricellan vanha kalastajasatama saaren itäpuolella on ikuistettu lukuisiin valokuviin, eikä suotta. Näkymä on huikea! Sinne pääsee esimerkiksi laskeutumalla kiemurtelevia portaita Via Marcello Scottilta.

Eri väriset ja toinen toistaan söpömmät kivitalot pengertyvät rinnettä. Rannassa on kiinni iso määrä veneitä, osa ulompana ankkurissa. Rantakatu Via Marina di Corricellan varrella on monia ravintoloita, joiden terassit ulottuvat lähes vesirajaan. Oikealla Terra Murata -kukkulan päällä komeilevat hiekanväriset Abbazzia di San Michele Arcangelon luostari ja Palazzo D’Avalosin entinen vankila.

Kirkko Procidalla

Pasta-annos Procidalla Italiassa

Corricellan sataman yläpuolella on tunnelmallinen Piazza Dei Martiri -aukio. Sitä kehystää 1600-luvulla rakennetun Santa Maria delle Grazien keltainen barokkikirkko. Aukiolla on myös La Piazzetta -ravintola, josta saa oikein kelvon kasvispasta-annoksen. Ravintolassa vieraillessaan kannattaa piipahtaa yläkerrassa pikkulan puolella, sillä sinne johtavalta takorautatasanteelta näkee hauskasti ravintolan keittiöön.

Näkymä Procidalta auringonlaskun aikaan
Silurenzan ranta on Marina Granden vasemmalla puolella

Saarella on monia pieniä rantoja eri puolella. Länsipuolen Ciraccion ranta on siisti ja pitkä.  Uiminen on miellyttävää mukavan loivalla rannalla. Loikoillessa on mukava katsella saarelle tulevia ja sieltä lähteviä laivoja. Merituuli puhaltaa tummaa hiekkaa niin, että sitä saattaa olla rantareissun jälkeen kaikkialla. Rannalle mennään esimerkiksi Lungomare Christoforo Colombo -tieltä. Matkan varrella on muutama pieni ruokakauppa.

Kaksi jättimäistä kivenjärkälettä seisoo vesirajassa. Ne erottavat Ciraccion Chiaiolellan rannasta, jossa on monia ravintoloita. Niillä on omat yksityiset rantaosuutensa. Asiakkaiden käytössä on suihkut ja wc:t.

Saaren itäpuolella on Chiaian ranta, jonne johtaa jyrkät portaat ylhäältä Via Pizzacolta. Läheisellä Piazza Olmolla on monta pientä kauppaa, josta ostaa evästä. Korkeat kalliot kehystävät rantaa, jonka oikealla puolella niemennokan puiden siimeksestä voi bongailla hienoja vanhoja taloja. Vasemmalla puolella on Corricellan satama ja jyhkeä Terra Murata.  Rannan ainoa ravintola pitää keittiönsä kiinni iltapäivän tunteina.

Procida, Campanian saaristo, Napolinlahti, Italia.

Lue myös Procidan Saari: Napolinlahden helmi sekä illasta Napolissa.

Yö museossa Tukholman Fotografiskassa

Fotografiska-museo Tukholmassa, Ruotsissa

Kello käy yli yhdeksää lauantai-iltana. Kävelen Tukholman Södermalmilla Götgatania vastavirtaan. Iso määrä ihmisiä on tulossa Slussenin suunnasta viettämään iltaa kaupunginosan baareihin ja ravintoloihin. Minä sen sijaan olen suuntaamassa museoon.

Pujottelen uudistuksen alla olevan Slussenin läpi. Jalankulkuväylä vie metroaseman kautta. Päästessäni rannan myötäiselle kävelytielle vain muutama ihminen kävelee samaan suuntaan. Heistä suurin osa suuntaa rannassa olevaan laivahotelliin. Vihdoin edessäni on vanha punatiilinen rakennus. Valokuvataiteen museo Fotografiska Stadsgårdshamnenissa, satama-alueen rannassa on avoinna maanantaista sunnuntaihin aamuyhdeksästä iltamyöhään. Näin lauantaisin ovet ovat avoinna yöyhteen.

On hieman epätodellinen tunne astua ovista sisälle museoon näin myöhään. Sisällä on rauhallista, museokauppaa kiertää muutama ihminen. Kysäisen museon työntekijältä miten pitkään museo on ollut näin myöhään iltaisin avoinna. En ole varma, pitkään, kuuluu vastaus. Aivan arkista täällä.

Nick Veaseyn näyttely Inside Out Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsissa

Nick Veaseyn Batman-teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsissa
Batman (2016)

Päätän aloittaa alakerran Nick Veaseyn Inside Out -näyttelystä. Sen hämyinen valaistus sopii kuin nakutettu tähän yömuseoiluun. Kanssani samaan aikaan näyttelyä kiertää matkailijapariskunta käsi kädessä. En voi olla miettimättä miten hekin ovat päätyneet tähän aikaan tänne.

Inside Out on näyttely röntgenkuvista. Mitään sairaalaympäristöistä tuttuja otoksia on turha odottaa. Kuvauskohteina on teknisiä laitteita, kuten radio, ihmisiä, luontoa ja vaatteita. Yhdessä teoksessa on kuvattu jopa kokonainen bussilastillinen ihmisiä.

Veasey on leikitellyt röntgenkuvatekniikan kanssa hauskasti. Kumarrun lähemmäs teoksia tutkimaan tätä ihmeellisellä tavalla silmieni eteen avautuvaa todellisuutta, jollaista ei paljain silmin näkisi. Toisaalta todellisuuden käsite on Veaseylla leikittelevä, eikä sitä pidä ottaa turhan vakavasti. Jossain teoksissa pystyn erottamaan kuvauskohteen kerros kerrokselta. Esimerkiksi Batman-teoksessa malli on kuvattu monta kertaa niin, että teoksessa erottuu jopa hänen lihaksensa.  Hienoa, mutta hieman karmivaa.

Hermes Birgin Bag ja X-Ray of a Riding jacket by Nick Veasey, (unknow artist/maker 1750–1759 (made) from the fashion collection of Victoria & Albert Museum -teokset Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsissa
Hermes Birgin Bag (2015, vas.) ja X-Ray of a Riding jacket by Nick Veasey, (unknow artist/maker) 1750–1759 (made) from the fashion collection of Victoria & Albert Museum (2017)

Yksi kiinnostavimmista osioista on lontoolaisen Victoria & Albert -museon kanssa yhteistyössä toteutettu vaatteita ja laukkuja kuvaavat työt. Hermens Birgin bag -teos esittää himoitun muotilaukun suht koruttomana ja riisuttuna, lentokentältä tutun läpivalaisukuvan tapaisena. Tässä osiossa on myös kiinnostava video teosten tekoprosessista, jossa näen muun muassa miten nämä museoaarteet ovat kuvattu ja miten ne toimitettiin kuvauskonttiin huolellisesti pakattuina.

Vaatekuvien jälkeen nurkan takana on interaktiivinen teos, jonka liiketunnistin ei oikein toimi. Viereisen teoksen valaisu on puolittainen palaneen lampun takia. Tämä luo hassun olon, että olisin museossa aukioloaikojen ulkopuolella.

Nick Veaseyn Gladioli-teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsiss
Gladioli (2016)
Nick Veaseyn Dahlia Pablo -teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsiss
Dahlia Pablo

Nick Veaseyn teoksia Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsissa

Nick Veaseyn Octopus-teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsiss
Octopus
Nick Veaseyn Nautilus Shell -teos Fotografiskassa, Tukholmassa, Ruotsiss
Nautilus Shell (coloured)

Pysäyttävin hetki näyttelyssä on, kun astun mustasävyiseen huoneeseen, joka on täynnä kukka-aiheisia teoksia. Seinille on ripustettu toinen toistaan upeampia, mustapohjaisia ja värillisiä kukkakuvia. Gladioli ja Dahlia Pablo saavat lähes haukkomaan henkeä: noinko kaunis luonto oikeasti on? Tilan keskiosaan on ripustettu teoksia valkoisille papereille ja niihin on heijastettu eri värisiä valoja. Teokset liikkuvat hiljaa ilmavirran mukana.

Seuraavan huoneen teokset ovat meriteemaisia. Octopus, Nautilus Shell (coloured) sun muut tuovat silmieni eteen jotain sellaista, mitä ei muualla pääsisi näkemään tällä tavoin. Näissä kuvissa on myös hetken tuntua: tuo mustekala ja tuo kala tuskin ovat enää hengissä. Simpukkakuvassa on nähtävissä jotain arkkitehtonista. Jälleen kerran en voi kuin ihastella luonnon ihmeellisyyttä ja Veaseyn taitoa vangita se!

Fotografiska-museon ravintola Tukholmassa, Ruotsissa

Näyttelykerroksia on kaksi. Veaseyn kanssa samaan aikaan esillä on kolme muuta näyttelyä. Ida Borgin Hygiene – A Circle of Lifen teokset ovat riisuttuja, tarkkanäköisiä ja paikoin jopa nolostuttavia kaikessa intiimiydessään. Åsa Sjöströmin Silent Land tutustuttaa katsojan kauniiseen ja karuun Moldovaan ja sen asukkaisiin. Jossain kohtaa museoväsymys meinaa ottaa vallan ja mietin olisiko jostain saanut mukana kannettavan tuolin. Päivän kaupunkikiertely on ottanut veronsa.

Näyttelyitä kiertäessäni rakenteiden kautta kantautuu musiikkia ylimmän kerroksen baarista. Musiikki muodostaa vierailun taustalle eräänlaisen jumputtavan äänimaiseman ja muistuttaa, että lauantai-iltaa tässä eletään. Välillä yläkerrasta lehahtaa naurunremakka, ja ravintolavieraita menee hisseille.

Yläkerrassa on myös iso ravintola, joka on myöskin vielä avoinna. Turhaan ei ole mainostettu sen ikkunoista avautuvaa maisemaa Gamla Staniin, Djurgårdenille ja Skeppsholmeniin. Se on upea. Onpa ravintola äänestetty maailman parhaaksi museoravintolaksi! Tänne on hyvä jäädä drinkeille tai kupposelle taidenautinnon jälkeen. Sulkemisaikaan on vielä rutkasti aikaa.

Nick Veasey: Inside Out 18.2.2018 saakka. Ida Borg: Hygiene – A Circle of Life   21.1.2018 saakka. Åsa Sjöström: Silent Land 4.2.2018 saakka.

Fotografiska, Stadsgårdshamnen 22, Södermalm, Tukholma. Myös monet muut Tukholman museot pitävät ovensa avoinna esimerkiksi kerran viikossa tavallista pidempään.

Södermalm: talokarkkeja ja toffeeta

Nytorgetin taloja Södermalmilla Tukholmassa

Aurinko kohoaa hiljalleen Södermalmin kattojen ylle Tukholmassa. Saaren itäpuolella sijaitseva Nytorgetin ympäristö alkaa heräillä. Koiranulkoiluttajat ovat liikkeellä. Ohi kävelee paikallisia aamupalaostoksille. Vanha rouva kantaa kainalossaan tuoretta ardisiakimppua. Joulukuusi- ja kukkakauppiaat kokoavat kuusi kuuselta, kukkakimppu kukkakimpulta torin myyntipistettään.

Nytorget Södermalmilla Tukholmassa

Nytorgetin taloja Södermalmilla Tukholmassa

Tämä vanha tori on ollut aikoinaan kaupungin reunamilla. Sillä on hurja historia: aukio on toiminut rankaisu- ja teloituspaikkana. 1700-luvulla siinä on ollut yleinen kaatopaikka, jonka keskelle on jätetty pieni kuja kulkureitiksi.

Yläkuvassa oikealla oleva keltainen kivitalo on nimeltään Malongen, Scot Young Danielin vuonna 1670 perustaman tekstiilitehtaan päärakennus. Se on yksi kaupungin vanhimmista teollisuusrakennuksista. Nykyään talossa on taiteilijoiden työtiloja.

Nytorgetin taloja Södermalmilla Tukholmassa

Nytorgetin taloja Södermalmilla Tukholmassa

Vasemmalla kohoaa Vita Bergenin mäki. Alue oli 1800-luvun lopulla yksi kaupungin köyhimmistä. Pienet talot täyttivät rinteen ulottuen aukiolle saakka. 1930-luvulla Renstiernas-kadun muutosten myötä jäljellä jäivät nämä itäpuolen talot. Monet niistä ovat vuoden 1750 tietämiltä. Muutama talo on rakennettu vanhan mallin mukaan.

Kivitaloja Södermalmilla Tukholmassa

Ylitän Renstiernas-kadun. Talviaurinko häikäisee kauniiden kivitalojen lomasta. Vita Bergenin alue on nykyään yksi kaupunginosan puistoista.  Sofian kirkko seisoo ylväänä mäen päällä.

Groens Malmgård Tukholmassa

Groens Malmgård Tukholmassa

Mäen alla Malmgårdsvägenin varrella on supersuloinen punamultainen puutalo. Mansardikattoinen talo kuuluu Groens Malmgårdiin (Malmgårgvägen 53). Kurkistan aidan yli: puutarha on iso, ja sen keskellä on kiehtovan näköinen, valkoinen kivitalo. Lilla Mejtens grändin varrella on vielä punainen pitkä puutalo.

Groens Malmgårdin puutarha on perustettu 1600-luvun lopussa. Rakennukset ovat 1700-luvulta. Punaisen talon vieressä on yhä kasvihuone muistuttamassa vanhoista kasvinviljelyajoista. Paikan omistaa nykyisin Stiftelsen Malmgården Vita Bergen. Salatulta puutarha näyttävään miljööhön pääsee vierailemaan joulumarkkinoiden aikaan sekä kesäisin.

Malmgårdsvägenin taloja Tukholmassa

Malmgårdsvägenin varrella on ollut myös kaupungin talvitulli. 1700–1800-luvun tehdasajoista on muistuttamassa hyvin säilynyt rakennuskokonaisuus. Jo mainitun tekstiilitehtaan lisäksi kivirakennuksissa on ollut panimo ja teurastamo.

Alueen kiinnostavasta historiasta voi nykyisin lukea kaupungin pystyttämistä kylteistä. Muuallakin Södermalmilta voi bongata ihania pieniä puu- ja kivitaloja, esimerkiksi Mäster Mikaels Gatanilla kasvisravintola Hermansin lähellä sekä Folkungagatanin alkupäässä lähellä Viking Linen terminaalia.

Pärlansin konditoria Tukholmassa

Päätän kierrokseni Pärlans konfektyrin suloiseen konditoriaan (Nytorgsgatan 38), joka on viime vuosisadan puolivälin kerrostalon kivijalassa. Ei tämä nyt ihan puutalo ole, mutta talo ja puoti henkivät ihanaa 1930–1940 -lukua. Ostoskassiin sujahtaa pahvirasiallinen ikkunan takana tehtyjä toffeekarkkeja. Pieni pala SoFoa kotiinviemisiksi.