Merellistä tunnelmaa museolaiva parkki Sigynillä

Leppeä merituuli puhaltaa, kun astun Suomen ensimmäisen museolaivan kannelle. Kolmimastoinen parkki Sigyn on kyntänyt rahtilaivakaudellaan maailman meriä kuljettaen muun muassa puutavaraa ja hiiltä. Nykyisin alus on museoituna Turussa, Varvin- eli Veistämöntorin kohdalla Aurajoessa uivan telakan Loken varassa.

Minut toivottaa tervetulleeksi museo-opas, joka vinkkaa laivan mobiilioppaasta. Sen kanssa kiertäessään voi lukea aluksen osista ja historiasta. Miksei siihen voisi palata kotona vierailun jälkeenkin! Seinille ja oviin kiinnitetyt kolmikieliset näyttelytaulut kertovat lisää, ja toki oppaaltakin saisi kysäistä.

Naakelit istuvat tiukasti naakelipenkeissään, ja tervan tuoksu kantautuu vahvana nenääni. Laivaa kierrellessäni saan kuulla aluksen arkeen kuuluvaa äänimaisemaa. Keulan miehistöskanssissa eli miehistön asumis- ja ruokailutilassa höristelen korviani: kyllä, siinä taitaa kuorsata juuri vahtivuoroltaan tullut, väsynyt merenkävijä. Mahtoiko olla koiravahti?

Göteborgin Gamla Varvetilla Ruotsissa vuonna 1887 valmistunut alus kulki neljä vuosikymmentä ruotsalaisvarustajien lippujen alla. Ahvenanmaan Vårdöhön laiva ostettiin vuonna 1927 osaksi merikapteeni, laivanvarustaja Arthur Lundqvistin laivastoa. Se purjehti vielä vuosikymmenen Itämeren ja Pohjanmeren aalloilla. Museolaivana Sigyn avautui kävijöille vuonna 1939 Aurajoessa Turussa.

Parkin runkoa sekä takilaa on juuri uusittu isossa kunnostusprojektissa Ruissalon telakalla sekä tässä paikan päällä Varvintorilla. Sen vuoksi vuoksi laiva oli pitkään suljettu yleisöltä. Tänä kesänä  Sigyn on jälleen avoinna kävijöille 1. elokuuta 2021 saakka osana muita Merikeskus Forum Marinumin museolaivoja. Pääsyliput ja fanituotteet  kannatustuotteet voi ostaa Varvintorilla olevasta kontista.

Astun kahden kirkkaanvihreän säiliön, makeanvedensäiliöiden, välistä peräkajuuttaan. Täällä on asunut laivan päällystö. Katon skaileteista eli kattoikkunoista auringonvalo siivilöityy kauniisti. Kapteenilla on ollut oma tyylikäs salonkinsa punaisella sametilla päällystettyine sohvineen. Komea valkoinen pönttöuuni on tuonut kaivattua lämpöä. Perällä on vielä kapteenin henkilökohtainen makuuhytti, toiletti sekä laivan sairashytti.

Mutta mitäs tuo kapteenin piirongin päällä makoileva mustavalkoinen mirri onkaan tehnyt? Se sinun pitää itse tulla kurkkaamaan.

Nousen peräkajuutan päädystä muutaman porrasaskelman ja olen ahteritäkillä. Iso, puinen ruori ja kompassi ovat olleet tuikitärkeitä ohjauksen ja navigoinnin välineitä. Perän laivakellolla on puolestaan ilmoitettu vahtivuorot. Puisissa säiliöissä on säilytetty muun muassa suolalihaa.

Näkymä Aurajoelle kohti Turun keskustaa on huimaavan hieno. ”Onnekkaassa laivassa” on onnellista viivähtää tovi!

Vesibussilla Ruissaloon

Tänä kesänä 2017 Turun joukkoliikenteeseen on tullut ihana lisäys: vesibussi Ruissaloon. Venematkalle pääsee hyppäämään mukaan kahdesta kohtaa jokirannasta, Martinsillan viereiseltä pysäkiltä jäätelökioskin nurkalta ja Forum Marinumin laiturista. Myös Ruissalon puolella pysäkkejä on kaksi, toinen Ruissalon telakalla ja toinen Kansanpuiston rannassa. Matkakulut veneellä Ruissaloon ovat aivan samat kuin Fölin busseillakin, matkan voi kuitata bussikortilla tai kertamaksulla. Kaiken lisäksi myös lastenvaunut ja polkupyörät mahtuvat veneen kyytiin maksutta ja vesibussilla on kahvila!

Kesäkuisen sunnuntain kunniaksi päätimme perheen kanssa kanssa tehdä piknik-retken Ruissaloon, vesibussilla tietenkin. Aamupäivä oli ollut sateinen, mutta iltapäivää kohden aurinkokin alkoi pilkottaa pilvien takaa, joten ruuat koriin, lapset föliin ja laiturille, mars. Kun vesibussi aloitti tänä kesänä liikennöinnin, kyytiin oli suorastaan tunkua. Forum Marinumin pysäkillä kyytiä odotelleet saivat kuulemma välillä jäädä nuolemaan näppejään, sillä vene oli täynnä. Nyt tilanne on ehkä tasoittunut, ainakin meillä oli tilaa vesibussissa hyvin, vaikka istumapaikkoja ei olekaan yhtä runsaasti kuin bussimatkalla.

Nousimme vesibussin kyytiin Martinsillan pysäkiltä. Syitä tähän oli kaksi: pysäkki on kotiamme lähimpänä, mutta tärkeämpää oli se, että sen ilmoitettiin olevan lastenvaunujen ja polkupyörien kanssa liikkuville Forum Marinumin pysäkkiä parempi. Ja kaikki kävikin näppärästi, kadulta laiturille johti luiska, eikä vesibussiin nousunkaan kanssa ollut ongelmia lastenvaunujen kanssa.

Matka Ruissalon telakalle, vanhan veneveistämön laituriin, kului joutuisasti. Vastaantulevat veneet saivat Aurajoen pärskeet lennähtämään naamaan saakka ja tuuli riepotteli hiuksia, kuten merellä kuuluukin. Aina toisinaan on riemastuttavaa päästä katselemaan kaupunkia joen tasolta, kaupungin profiili näyttää niin erilaiselta ja tuoreelta uudesta näkökulmasta katsellessa. Forum Marinumin museolaivat tuntuivat valtavilta ohitettaessamme ne ja ruotsinlaivojen terminaalialue kumisi vielä tyhjyyttäään ennen illan ruuhkaa. Miltei liian sutjakasti saavuimme vanhan veneveistämön laituriin, joka samalla oli meidän jokimatkamme päätepiste.

Jäimme pois jo Ruissalon telakalla lastenvaunujen takia. Myöhemmin Kansanpuiston pysäkin rappusi katsellessa tiesin tehneeni oikean ratkaisun, en olisi jaksanut enkä missään nimessä edes halunnut yrittää kantaa painavia lastenvaunuja laiturin jyrkkiä portaita ylös. Ja luultavasti ilman lastenvaunujakin olisimme valinneet veneveistämön pysäkin, sillä Ruissalon rantapromenadin maisemat pitsihuviloineen, lammashakoineen ja upeine näkymine takaisin kaupunkiin ja vastarannalle Hirvensaloon ovat kokemisen arvoiset. Samalla Kansanpuistoa kohti kävellessä saattoi muistella menneitä Ruisrock-kävelyitä, sitä kuuluisaa Via Dolorosaa, jolloin samaisen kävelytien tunnelma on usein jotain muuta kuin sunnuntaista perheidylliä. Nyt Kansanpuiston rannassa ei kuitenkaan odottanut väenpaljous festivaalilavoineen vaan tuulinen, miltei tyhjä hiekkaranta ja auringossa paistatteleva meri. Jälleen yksi kesäsunnuntai oli täydellinen.

Airisto Line Oy:n liikennöimä Fölin vesibussi kulkee kaupungista Ruissaloon koulujen alkuun saakka päivittäin 9.30 – 18.30, poikkeuksia aikatauluissa sekä pysäkeissä on Ruisrockin aikana sekä Tall Ships Races -tapahtuman aikana. Vesibussi kulkee normaalin aikataulun mukaan myös juhannuksena, eli jos juhannuskelit vain antavat myöden, kannattaa lähteä tekemään juhannustaikojaan Ruissaloon. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Fölin bussit noudattavat juhannusaikatauluja, ne kannattaa katsoa tästä linkistä.

Merellinen seikkailuhetki Forum Marinumissa

Miltä tuntuisi istua alas kuuntelemaan viidakon ääniä, nousta laivan kannelle ohjaamaan laivaa tai istuutua pieneen kapakkaan korttipöydän ääreen? Forum Marinumin näyttelyssä tämän kaiken pääsee kokemaan yhdessä ja samassa tilassa. Helmikuun puolessa välissä avautunut Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa on lapsille ja lapsenmielisille suunniteltu näyttely, jossa leikkiminen, eläytyminen ja kaikkeen koskeminen on sallittua ja tarkoituksenmukaista. Näyttely on lainassa Ahvenanmaan merenkulkumuseosta, jossa se oli esillä kahden vuoden ajan ja nousi museon suosituimmaksi erikoisnäyttelyksi. Näyttelyn tarina pohjautuu ruotsalaisen Jakob Wegeliuksen kirjoittamaan ja kuvittamaan lastenkirjaan Legenden om Sally Jones, jota valitettavasti ei vielä ole saatu suomeksi käännettyä. Tarina on seikkailukertomus Sally gorillasta, joka kaapataan lapsena viidakosta ja joutuu salakuljetuksen uhriksi ja osaksi höyrylaivan miehistöä. Se on kuitenkin myös kertomus ystävyydestä.

Näyttely seuraa kirjan juonta ja vierailulla pääsee  niin viidakkoon, höyrylaivan kyytiin kuin pienen satamakaupungin kujille. Näyttelytekstien suhteen on tehty kiinnostava ratkaisu: esillä on niin Wegeliuksen kirjan kauniit sivut, kuin välillä niiden tarinaa avaavat näyttelytekstit kolmella kielellä. Koska kirjan tekstit ovat vain ruotsiksi, ei lapsen kärsivällisyys riittänyt käännöksen odotteluun. Vaikka Sallyn Jonesin tarina itsessään saattoi jäädä lapselle vieraaksi, se ei museokokemusta haitannut. Tekemällä ja kokemalla pääsi kulkemaan Sallyn jalanjäljissä ja kokemaan menneen ajan merimieselämää.

Kun näyttelysalin ulkopuolelle on jättänyt kenkänsä, voi seikkailu alkaa! Sally Jonesin tarina alkaa jättisammakoilla kuorrutetusta viidakosta. Liaanit innostavat nuoremmat kävijät temppuilemaan ja vanhemmat voivat sulkea silmänsä ja nauttia viidakon rauhoittavasta äänimaailmasta. Kauaa ei lapsi jaksa viidakon kuningasta kuitenkaan leikkiä, sillä näyttelyn kohokohta, jykevä ja jo vähän ruosteinen höyrylaiva, kutsuu tutustumaan. Queen of Gongo näyttää juuri siltä, että sillä matkustaessa pääsee kokemaan seikkailun jos toisenkin. Laiva on sopivan kokoinen lapsille tutustuttavaksi, mutta myös aikuinen mahtuu kiertämään siellä, toki hieman kumartuen, mutta mitäpä ei museoelämyksen eteen tekisi. Jos ja kun kyllästyy kumartelemaan ja lappamaan hiiliä käskystä uuniin, voi ahtaita oloja paeta laivan kannelle. Höyrylaivakapteenin roolissa voi tähystää jo seuraavan sataman valoja.

Näyttelyn idea on onnistunut. Se saa niin lapsen kuin aikuisenkin leikkimään. Liikkuminen ja koskeminen auttavat eläytymään Sallyn kokemuksiin pelkkää lukukokemusta paremmin. On hienoa, että näyttelyyn on luotu myös äänimaailmaa mutta sitä olisi hyvin voinut olla enemmäkin. Hiljainen satamakaupunki on kolkko ja aavemainen, mutta ehkä suurempi lapsijoukko osaa luoda ääntä tarpeeksi itsekin. Kooltaan näyttely on sopivan kompakti, lastenvaunuissa nukkuja ei ehdi edes herätä päiväuniltaan ja kaikilla riittää leikkien jälkeen intoa ja energiaa kiertää vielä museon muutkin näyttelyt.

Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa Merikeskus Forum Marinumissa 27.8. saakka.

Elämää merellä eli vierailu museolaivoilla

Turun museotarjonta monipuolistuu kesän koittaessa. Osa museoista on avoinna vain kesäisin ja sen ulkopuolella vain rajoitetusti. Näin on myös Merikeskus Forum Marinumin museolaivat.

Sataman suunnalla häämöttävä Forum Marinum on toki avoinna ympäri vuoden. Talvikautena pääsee tutustumaan museonäyttelyihin. Museon päänäyttely on vasta uusittu. Tämä Töissä merellä -näyttely esittelee merenkulun historiaa sen parissa työskennelleiden ja työskentelevien näkökulmasta.  Tämän vuoden vaihtuva näyttely on Sukellusveneet Suomessa. Molemmat näyttelyt ovat vielä näkemättä, mutta kyllä suunnitteilla.

Sen sijaan joen rannalla, museorakennuksia vastapäätä köllöttävissä museolaivoissa tulee vierailtua lähes joka kesä. Nämä pääasiassa kesäkaudella auki olevat laivat tarjoavat valtavasti nähtävää kaiken ikäisille. Sotalaivat Tykkivene Karjala ja Miinalaiva Keihässalmi ovat molemmat olleet laivaston palveluksessa ja sittemmin museoitu. Nämä vuosina 1968 ja 1957 rakennetut laivat tarjoavat näkökulman millaista on ollut elää ja työskennellä paikoin hyvinkin ahtaissa tiloissa, jossa kaikelle on oma paikkansa. Vaikutuksen tekee esimerkiksi Karjalan keulan miehistöskanssin eli nukkumatilan kaappi, jossa näkyy miten pieneen tilaan varusmiehet ovat joutuneet tavaransa ahtamaan.

Molemmissa laivoissa pääsee kiipeämään portaita ylös alas ja näkemään tilat, missä arkea on vietetty. Juuri tässä punkassa on nukuttu sadat yöt, tässä pöydässä ruokailtu ja tässä kohtaa kokoonnuttu aamukäskylle. Tilojen hierarkiset jaot ovat myös kiinnostavia. Kapteenin ja päällystön hytit ovat tietysti erikseen. Kapteenin hytti on se kaikkein hienoin. Karjalan sokkeloisuuden jälkeen miinalaiva Keihässalmi tarjoaa hieman avarampaa näkökulmaa laivastoelämään. Sen kansitilat ovat avarammat, joka selittyy laivan käyttötarkoituksella: peräkannesta suuren osan vie miinakiskot ja suuret sarvimiinat.

Valtameriä kyntänyt fregatti Suomen Joutsen tarjoaa puolestaan hyvin toisenlaisen museo- ja museolaivaelämyksen. Vuonna 1902 Ranskassa rakennetulla laivalla on ehtinyt olla kolme kotimaata, kolme nimeä ja monenlaista käyttötarkoitusta. Suomen historiaan monella tapaa itsensä juurruttanut laiva on jo 1960-luvulta tuttu näky Aurajoen rannalta. Mainitaanpa laiva myös eräässä lastenlaulussa. Nykyisin komeasti keula merelle päin olevassa laivassa on kattava näyttely sen historiasta. Näyttely tarjoaakin hyvän käsityksen millainen laiva on ollut eri aikoina. Erityisen vaikutuksen Suomen Joutsenella tekee sen komea kansi, jossa pääsee kulkemaan keulapakalta ahteritäkkiin eli koko laivan pituudelta. Tiesitkö, että ylitys tapahtuu lehmänsiltaa (engl. cat walk) kävellen?

Varvintorilla kaupunkiin päin mentäessä on vielä yksi museoitu laiva, parkki Sigyn. Ruotsissa vuonna 1887 rakennettu, jo vuonna 1939 museoitu alus on seilannut maailman meriä rahtilaivana. Tänä kesänä hieman riisutulla takilalla edustava Sigyn on Suomen ensimmäinen museolaiva. Vastaavaa laivaa ei ole enää olemassa koko maailmassa! Sigynillä saa hyvän käsityksen kuinka karuissa olosuhteissa ovat merimiehet aikoinaan työskennelleet. Jokainen on tuonut oman olkipatjansa ja merimieskassinsa, ja se on ollut koko mukaanotettava maallinen omaisuus. Ruoka on ollut pääasiassa suolaan säilöttyä tai peräti elävää, ja tutuiksi tulleet kanat laivakokki on laittanut surutta pataan. Samalla Sigyn tarjoaa myös hyvän perspektiivin rahtimerenkulun kehityksestä, kun sitä vertaa Suomen Joutseneen. Ensin oli nämä puiset rahtilaivat, kunnes keksittiin rakentaa sama homma teräksestä. Sigynillä myös tuoksuu huumaavasti terva!

Sotalaivoista satamaan päin on vielä m/s Bore, joka palvelee tällä hetkellä Turun kaupungin laivahostellina. Laivalla on myös hieno museonäyttely sen värikkäästä historiasta. Jos haluaa vierailla kaikissa museolaivoissa sekä nähdä myös museorakennusten näyttelyt, kannattaa aikaa varata noin kolmesta neljään tuntiin.

Sukellusveneet Suomessa -näyttely 31.12.2016 saakka. Museolaivat avoinna 28.8. 2016 saakka. Boren näyttely ja perusnäyttely avoinna ympäri vuoden.