Tule joulu kultainen – Vierailu Ett Hem -museossa

Ett Hem -museon jouluinen salonki

Tiedättekö ne sadut, joissa joulu on täynnä taikaa? Elokuvat ja tarinat, joissa jouluaamuna olohuoneeseen kurkistaessa joulukuusella on yllään  kimaltelevat koristeet ja kaikki valot ja kynttilät loistavat monikertaisina lasisista joulupalloista. Kertomukset, joissa pöydillä kulhot ovat täynnä herkkuja, jouluruokailu kestää tunteja ja värikkäät lahjapaketit odottavat kuusen alla illan hämärtymistä. Niissä koko koti tuoksuu ja näyttää joululta. Yhtä sadunomaisen joulutunnelman voi kohdata astuessaan sisälle turkulaiseen Ett Hem -museoon. Siellä voi hyvin kuvitella Fannyn ja Alexanderin tai Petterin ja Lotan kirmaavan huoneesta toiseen ja kurkottelevan kuusen herkkuja salaa muiden huomaamatta.

Joulu Ett Hem -museossa

Ett Hem joulu 12

Tuomiokirkon takana, Piispankadun varrella sijaitseva Ett Hem on koristautunut parhaimpiinsa joulun kunniaksi. Åbo Akademin säätiön omistamassa viime vuosisatojen vaihteen säätyläiselämää esittelevässä konsulipariskunta Alfred ja Hélène Jacobssonin kotimuseossa joulunaika on yhtä kimallusta ja säihkettä katosta lattiaan. Kristallikruunujen loiste kilpailee yhdessä salongin kultakoristeiden kanssa ja säihke moninkertaistuu kahdentoista seinäpeilin ansiosta. Ruokasalissa pöytä on katettu valmiiksi juhlavieraita varten. Kaikkialla on houkuttelevia yksityiskohtia, joihin katse kiinnittyy. Huoneissa kulkiessaan kenellekään tuskin jää epäselväksi, kuinka varakkaissa turkulaisperheissä on jouluna nautittu.

Joulukattaus Ett Hem -museossa

Joulu Ett Hem -museossa

Joulukattaus Ett hem -museossa

Vaikka yltäkylläisyys ja kultaisuus on ylitsevuotavaa, ei minun täydy heittäytyä vierailullani pelkän mielikuvitukseni varaan. Heti ovella on vastassa ystävällinen, mutta hieman jännittynyt talon palvelustyttö Olga. Jännittyneisyyden toki ymmärtää Olgan kerrottua viettävänsä ensimmäistä jouluaan Jacobssonien palveluksessa. Olgan tarinoiden matkassa pääsen tutustumaan talon arkisiin jouluvalmisteluihin ja nuoren maalta muuttaneen tytön joulutoiveisiin. Kuinka onnellinen hän onkaan, kun saa tänä vuonna olla myös osa tuota yltäkylläisyyttä. Ehkä hänkin saa aattona herkutella uunissa paistetulla omenalla? Ja ehkä joulupaketista paljastuu hänen suurin toiveensa, vai onkohan rouvan lahjapakettien sisällöt sittenkin valikoitu käytännöllisyys edellä?

Lopulta myös talon rouva, konsulinna Hélène Jacobsson, ehtii ottaa vieraansa vastaan, ylväänä mutta ystävällisenä. Rouvan kertomuksissa seiniä peittävien taulujen salat aukenevat vieraille ja kotiin lähtiessäni saatan vain ihmetellä kuinka upean kokoelman hän on onnistunut itselleen hankkimaan. Ja monet niistä kuuluisista taiteilijoista, joiden teoksia pääsee myös Turun taidemuseossa ihailemaan, ovat vieläpä hänen ystäviään. Ehkä seuraavalla kerralla onnistuisin saapumaan vierailulle samaan aikaan vaikka Viktor Westerholmin kanssa?

Joulu Ett Hem -museossa

Ett Hem joulu 13

Ett Hem -museon joulu

Ett Hem -museon joulu

Ett Hem -museon joulunaika on ehdottomasti kokemisen arvoinen! Ja onhan museo valittu myös vastikään Varsinais-Suomen vuoden museoksi 2017. Tammikuun 7. päivään saakka museossa pääsee tutustumaan sadan vuoden takaiseen joulunodotukseen. Ehkä museosta löytyy myös ideoita omaan jouluun? Museoon voi tutustua niin omatoimisesti kuin perinteisten opastusten tai draamaopastusten keinoin. Myös lapsille on museolla omat opaskierroksensa. Tarkat ajankohdat pääset tarkistamaan täältä. Opastuksia on suomeksi, ruotsiksi ja muutama myös englanniksi. Draamaopastuksilla pääset tapaamaan minulle jo tutut Olgan ja rouva Jacobssonin. Ja muistathan ottaa mukaan omat visiittikorttisi, onhan etikettien noudattaminen aina tärkeää!

———————

Kirjoitus on osa Varpublogien joulukalenteria. Kannattaa käydä tutustumassa myös muiden luukkujen antiin!

Varpublogien joulukalenteri 2017

Mainokset

Museokorttivuoteni

Museokorttivuoteni

Olen kiintynyt kelta-musta-pinkkiin korttiini. Se kulkee lähes aina mukanani. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee hinku tai tarve poiketa museoon!

Kuluneen kahden vuoden aikana suhteeni Museokorttiin on muuttunut innostuneesta aloittelijasta vakiintuneeksi käyttäjäksi. Kuullessani kortista ensimmäisen kerran olin heti myyty –  ja olen yhä! 250 museota Ahvenanmaalta Inariin samalla, noin 60 euroa maksavalla kortilla on älyttömän hyvä diili.

Toinen museokorttivuoteni tuli päätökseen lokakuussa. Vuosi piti mukanaan vähintään kuukausittaisia vierailuja museoihin. Osa oli tuttuja turkulaisia, kuten Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen museo ja Aboa Vetus & Ars Nova. Muutama muodostui viimeistään viimeisimmän korttivuoteni aikana eräänlaiseksi lähimuseokseni, jonne tapaan piipahtaa katsomaan uusimman näyttelyn aina kun mahdollista.

Monet näyttelyt tuli käytyä katsomassa monta kertaa. Ensimmäisen kerran menin ehkä vain opastukselle tai hieman tiukemmalla aikataululla, toisen kerran menin sitten ajan kanssa tai esimerkiksi toisen seuralaisen kera. ”Onko sulla Museokortti?” -kysymys tuli esitettyä moneen kertaan ja mentyä yhdessä uuden tai vanhemman museoystävän kanssa. Jaettu museokokemus on arvokasta ja siinä saa usein aivan uudenlaisia näkökulmia.

Tein myös muutamia reissuja toisille paikkakunnille ihan varta vasten katsomaan jotain tiettyä näyttelyä, kuten Tampereelle Museokeskus Vapriikkiin katsomaan Kielletty kaupunki -näyttelyä ja Helsinkiin Suomen valokuvataiteen museoon Francesca Woodmanin valokuvien ääreen. Kerran kun reissussa oltiin, en tietenkään malttanut käydä vain yhdessä museossa. Tampere-päivä ja pari Helsinki-päivää käsittivät yhteensä yksitoista museota. Lähes puolet vuoden museokäynneistäni!

Kortti madalsi rutkasti kynnystä vierailuun. Menin uteliaammin katsomaan näyttelyitä tai vierailemaan museoissa, joita en ilman korttia olisi raaskinut mennä. Erityisesti Helsingin museoiden lippuhinnat ovat aika huimia. Kun pääsymaksu on jo maksettu, ei käynnin aikana tule sellaista pakko-nähdä-kaikki-kun-on-kerran-maksettu -tunnetta. Osan voi jättää seuraavaan kertaan. Myös kynnys museokauppojen puolella ostosten tekoon laski. Ennalta maksettu sisäänpääsy oli ikään kuin säästetty pääsylipun hinta, ja pientä museomuistoa tai tuliaista tuli ostettua monestakin kaupasta.

Vuoden aikana säästin pääsymaksuista 163 euroa. Aika huimaa! Jatkoinko kortin käyttöä?  Tarvitseeko edes kysyä – kolmas vuoteni käynnistyi juuri.

Lue myös Johannan vuodesta museokortin kanssa.

Maailman ihanin Muumimuseo

Tampereen Muumimuseossa

Jos jokin museo sopii niin lapselle kuin aikuiselle, niin se on kyllä upouusi Muumimuseo. Tampereelle Sorsapuiston laidalle Tampere-taloon kesäkuussa avattu museo on kiehtova ja hyvin toteutettu kokonaisuus. Kaksi kerrosta muumien taikamaailmaa tempaa mukaansa ja saa ihmettelemään mihin se aika katosikaan!

Saavumme museoon Tampere-talon aulasta. Jo ovella on nykyaikaista teknologiaa lipunlukulaitteen muodossa. Piip, ja lippu on luettu. Sitten aulatilan kirkkaus vaihtuu museon hämärään ja vastassa on vihreään mekkoon pukeutunut opas. Hän esittelee lyhyesti museota ja kertoo, että tekijänoikeussyistä saa kuvata vain vihreän maton rajaamalla alueella. Kirjahyllystä voi ottaa mukaan näyttelyesitteen.

Ja millainen esite se onkaan! Se on sidottu kirjaksi ja johdattelee kävijän Kuinkas sitten kävikään? -näyttelyyn. Näyttelyssä kierretään kahdentoista muumikirjan mukaisesti kirjojen tarinoista toiseen. Esitteen tekstit löytyvät myös tableteilta jokaisen kirjateeman kohdalta.

Tampereen Muumimuseossa
Vaikka muualla museossa ei saa kuvata, onnistuu selfie Muumipeikon kanssa tällä alueella

Sitten vain näyttelyesite-kirja auki ja matkaan! Esillä on muun muassa Tove Janssonin kiehtovia piirroksia ja maalauksia. Monessa kohtaa voin nähdä kynänjäljen ja viitteitä hiomisprosessista. Esillä on myös Tuulikki Pietilän upeita muumikuvaelmia eri eräänlaisia pienoismalleja. Hahmojen ja miljöiden lisäksi niissä on dramatisoituja äänikatkelmia teoksista, tietysti kielivaihtoehdoilla. Täällähän voisi viettää tunteja muumimaailmaan uppoutuen!

Ja juuri uppoutuminen kuvaakin tätä museokokemusta hyvin. Museo on suunniteltu viimeistä piirtoa myöten huolella myös erityisryhmät huomioiden. Näkövammaisille on kosketeltavia muumikuvia ja museon mobiilisovelluksesta saa kuvailutulkkauksen. Näyttelytekstejä ja äänikatkelmia on viidellä kielellä (suomi, ruotsi, englanti, venäjä ja japani). Jos lukutaito ei ole hallussa, tarjoaa museo paljon nähtävää, ihailtavaa ja kuultavaa.

En malta olla vertaamatta tätä Metso-kirjastossa sijainneeseen Muumilaakso-museoon. Vaikka myös siellä oli esillä piirroksia, maalauksia ja muumikuvaelmia, on tämän uuden museon mittakaava ja esillepano kyllä täysin toista. Tämä ei ole tavallinen perusmuseo, vaan elämys.

Tampereen Muumimuseossa

Näyttely jatkuu alakerrassa. Sinne saapuessamme emme kävele portaita yksin. Toisessa kohtaa jättikokoinen kirja avautuu ja sulkeutuu yksikseen kutsuen selaamaan. En kuitenkaan paljasta enempää, sillä tämä näyttely pitää kokea itse!

Mymmelin piirroksen edessä jäämme pohtimaan kuka tämä hahmo olikaan, ja mitä sukua hän on Pikku Myylle ja Mymmelin äidille. Huomaamme oppaan keskustelevan samasta aiheesta toisten kävijöiden kanssa. Kunpa voisi osaisi useammin pysähtyä pohtimaan tällaisia tärkeitä aiheita ja mymmeliyden olemusta! Jos jotain saisi museokokemukseen toivoa lisää, olisi se jonkinlainen kattava henkilögalleria ja sukuselvitys esimerkiksi esitteen loppuun. Tai sitten minun pitää vain lukea muumikirjani ensi kertaa varten paremmin..

Alakerrassa on myös ensimmäinen vaihtuva näyttely, Tove Jansson ja muumit. Siellä pääsee tutustumaan mistä kaikki oikein sai alkunsa. Esillä on esimerkiksi vaihtoehtoiset syntytarinat Muumipeikolle, Janssonin Garm-lehteen tekemiä pilapiirroksia sekä ensimmäisiä tavaratalossa myytyjä muumituotteita.

Kuinkas sitten kävi? Muumimuseo satumaailmoineen ja teemaan istuvine taideteoksineen lumosi ainakin minut. Lumoaako se sinutkin?

Muumimuseo, Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, Tampere. Museossa on myös opastuksia sekä syyslomalla 17.–20. lokakuuta erikoisohjelmaa. Aulassa on myös lukukirjasto sekä myymälä.

 

Suljetut ovet -kierros Turun linnassa

Turun linna

Syyskuun ajan on Turun linnassa on järjestetty Suljetut ovet -kierroksia. Näillä opastetuilla kierroksilla pääsee kurkistamaan paikkoihin linnassa, jotka muuten jäävät yleisöltä usein näkemättä. Linnassa vieraillessani olen aina tuntenut vastustamaton halua päästä kipuamaan juuri niitä köysin suljettuja portaita pitkin ja nyt se oli viimein mahdollista! Suuntasinkin askeleeni ensimmäisten joukossa kierrokselle.

Turun linnan sivuilla opaskierroksen esittely on varsin niukka. Siellä luvataan tutustumista päälinnan pohjakerroksen suljettuihin huoneisiin. Kierroksen anti oli paljon tätä esittelyä runsaampi. Tunnin mittaisella kierroksella pääsimme osaavan oppaan avulla kurkistamaan niin niihin pohjakerroksen huoneisiin, mutta myös kipuamaan linnan ylimpään torniin, kulkemaan linnan yhdestä salakäytävästä linnan ulkopuolelle, ihailemaan ”verrattoman” ehkä alkuperäisiä kattoholvauksia ja saamaan aimo annoksen tietoutta linnan vaiheista kuin linnan alueella kasvavista lääkekasveistakin.

Turun linna suljetut ovet -kierros

Päälinnan suljetut ovet kätkivät sisäänsä linnan kaikkein vanhimman keittiön leivinuunin jäänteineen ja omine kaivoineen, olihan oma juomaveden lähde äärimmäisen tärkeä olla olemassa. Lisäksi pääsimme näkemään linnan vanhimman asuinhuoneen, jossa omaa ritarihovia haukankesyttäjineen oli pitänyt Matias Kettilmundinpoika 1320-luvulla. Myös salakäytävä löytyi linnan sisäpihalta, nykyisin varsin näkyvältä paikalta. Arvaatko minkä oven takaa?

Turun linnan salakäytävä

Turun linnan länsitornin sisäänkäynti

Tämä opaskierros ei välttämättä ole paras valinta heikkojalkaisille, niin paljon portaita kierroksella riitti. Nousimme Pohjoismaiden vanhimman, 1550-luvulla rakennetun porrastornin kapeita kierreportaita. Kipusimme yhtä kapeita portaita ylös linnan länsitorniin saakka, joka kohoaa 38 metrin huimaan korkeuteen. Länsitorniin on vain todella harvoin yleisöllä pääsyä, eli nyt kannattaa tarttua tilaisuuteen.  Meitä varten avatuista ikkunoista avautui upeat näkymät linnan kattojen yli kaupunkiin ja Hirvensaloon.

Maisema Turun linnan länsitornistaSuljetut ovet -kierros Turun linnassa sopii niille, jotka ajattelevat tuntevansa linnan paremmin kuin omat taskunsa, mutta myös niille kenelle linnan historia ei ole niin tuttua. Oppaalla riitti kerrottavaa perustiedosta nippelitietouteen, enkä usko kenenkään kierrokselle saapuneen lähteneen tyhjin taskuin. Eikä kierroksen hintakaan päätä huimannut, Museokortin onnellisena omistaja maksoin tästä tunnin huvista ja urheilusta vain 3 euroa. Ja kierroksen jälkeen linnan avoimiin osiin voi halutessaan jäädä omatoimisesti tutustumaan vaikka loppupäiväksi.

Turun linnan Suljetut ovet -kierros 2.9.-1.10. lauantaisin ja sunnuntaisin klo 12.15. Kannattaa olla jättämättä takkia naulakkoon, sillä kierroksella kuljetaan myös ulkona.

Ahvenanmaan merenkulkumuseo – koko perheen retkikohde!

Saana-tunturilla on jo satanut lunta ja Turussakin aamut ovat viilenneet. Pieni paluu kesäloman aurinkoisiin päiviin on siis paikallaan. Heinäkuussa teimme Susannan ja lasten kanssa muutaman päivän retken Maarianhaminaan. Tuo lapsille vain laivan ikkunasta tuttu kaupunki valloitti koko seurueen. Yksi matkan päämääristä ja kohokohdista oli Ahvenanmaan merenkulkumuseo, kuinkas muutenkaan.

Ahvenanmaan merenkulkumuseo ulkoapäin

Ahvenanmaan merenkulkumuseo eli Ålands sjöfartsmuseum, sijaitsee kauniissa rinteessä sataman kupeessa, josta avautuu näkymä merelle. Museoon on helppo löytää niin kaupungin kuin risteilysataman suunnasta. Mutta jos epäilys vaivaa tai suuntavaisto on olematon, on katukiveyksiin teipattu kompassia kuvaavia opasteita oikean suunnan löytämiseksi. Hauskana lisänä opasteissa on myös minuuttimäärä museoon saapumiselle. Loistava keksintö kärsimättömien lasten (ja ehkä aikuistenkin) hermojen rauhoittamiseksi. Matkaa keskustasta ei kävellen montaa minuuttia museolle ollut, ja se sujui hyvin aurinkoisessa kelissä kadun varren taloja ihmetellen ja ihaillen.

Ahvenanmaan merenkulkumuseon katuopaste

Ahvenanmaan merenkulkumuseon opaste

Museokierroksen alussa olo oli hetken aikaa epätoivoinen: näyttelykokonaisuuksia tuntui olevan lukemattomia, kerroksiakin museossa kolme, lapsia matkassa kaksi ja aikaa rajallinen määrä ennen laivan lähtöä. Epätoivon tunne laantui kuitenkin nopeasti innostuksen tieltä, kuopus ymmärsi nukahtaa päiväunille ja esikoinen lähti omatoimisena ratkomaan kassalta saamaansa museon oman maskotin, laivarotta Rubyn aarrereitin visaisia kysymyksiä.

Suomen museoliitto valitsi Ahvenanmaan merenkulkumuseon Vuoden museoksi 2016. Enkä ihmettele, näyttelyosuudet olivat kiinnostavia. Niissä oli juuri sopivassa suhteessa erityisiä yksityiskohtia ja yleisempää tietoa. Merenkulkua käsiteltiin niin työn kuin vapaa-ajan näyttämönä. Korkeita mastoja ja ahtaita hyttejä, matkamuistoja kaikilta maailman meriltä ja tarinoita niin merelle lähteneistä, mereen päätyneistä kuin niistä kotiinjääneistä. Harvemmin enää jaksan ehdin jokaista näyttelytekstiä lukemaan, mutta siltikin lähdin museolta uutta tietoa uhkuen kotimatkalle. Erityisesti pidin siitä, miten museossa oli tuotu esille yksittäisiä henkilötarinoita, ja aivan erityisesti siitä, miten mukaan oli poimittu naisia ja heidän tarinoitaan vaikka usein merenkulkukulttuuri nähdään niin miehisenä asiana.

Ahvenanmaan merimuseo

Laivan keulakuvia Ahvenanmaan merimuseossa

Myös visuaalisesti museo oli kiehtova, niin esineet kuin niiden esillepano houkutti tutustumaan. Osa näyttelyvitriineistä oli rakennettu merimiesarkkuja mukaillen ja joiden sisälle pääsi kurkistamaan ylhäältä päin mutta myös lyhyemmät museovieraat oli huomioitu. Erityisesti pidin merimiesten ja matkaajien matkamuistoista kootusta kuriositeettihuoneesta, jonka seinistä nuo ympäri maapalloa Ahvenanmaalle päätyneet esineet pursusivat. Esillä oli niin koristeltuja strutsin munia, pingviinin höyhenillä kuorrutettuja mattoja, piraijakaloja, valaan penis ja korva, hain selkäevä ja albatrossin nokka. Samasta huoneesta löytyi myös maailman toiseksi ainoa säilynyt vanha merirosvolippu, joka haalenneena ja vaalenneenakin on malliesimerkki merten kauhujen lipusta irvistävine pääkalloineen.

Ahvenanmaan merenkulkumuseon näyttelyvitriini

Ahvenanmaan merenkulkumuseon näyttelyvitriinissä on esillä matkamuistoja maialman meriltä

Museossa vierailija ei jää vain näkijän ja lukijan asemaan, vaan näyttelyissa on panostettu kokemiseen ja tekemiseen. Museon omat ”rör och gör” -pisteet kehoittavat syventymään solmujen oikeaoppiseen solmimiseen, harjoittelemaan rahtilaivan lastausta ja laulamaan karaokea kuten railakkaimmalla risteilyllä konsanaan. Kaikki olivat sellaisia, joista niin lapsi kuin aikuinenkin jaksoi kiinnostua. Lisäksi lapsille oli oma leikkihuone, jossa pääsee tutustumaan niin pimeässä hohtavaan merenalaiseen maailmaan kuin kiipeämään meren pinnalle tutustumaan siihen tutkijan silmin. Huone oli hieno ja lapsi onnellinen siellä seikkaillessaan, mutta omasta mielestäni museon edellinen lapsille rakennettu oma seikkailutila/näyttely Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa, johon pääsin tutustumaan Forum Marinumissa sittenkin vei voiton.

Ahvenanmaan merenkulkumuseossa riittä koettavaa lapsillekin

Ahvenanmaan merimuseon näyttelyvitriini matkustajaliikenteestä

Jos ja kun seuraavan kerran matkaan Ahvenanmaalle ja Maarianhaminaan, suuntaan varmasti myös merimuseoon uudelleen. Ahvenanmaan merenkulkumuseo on juuri sellainen museokohde, jossa voi vierailla useamman kerran ja aina sieltä löytyy jotain uutta kiinnostavaa vaikka koko perheelle. Ja museovierailu ei katso vuodenaikaa, jos kesälomaan on vielä liian pitkä aika, kolkuttelee koululaisten syysloma jo aivan nurkan takana!