Luontoretkeilyä ja museohistoriaa eli vierailu Biologiseen museoon

Biologinen museo kesällä

Biologinen museo kurkistelee korkeiden lehtikuusten ja vehreiden lehtipuiden lehvästöjen ja kuusten takaa mäenrinteessä Neitsytpolun varrella ohikulkijoita. Museorakennus on kaikessa kansallisromanttisuudessaan ja yksityiskohdissaan upea puujugendin taidonäyte, vaikka esikoinen olikin nuorempana sitä mieltä että talossa asuu varmasti noita, niin salaperäiseltä rakennus hänestä vaikutti. Biologinen museo on helppo koko perheen museokohde vierailla vaikka keskellä arkipäivää. Se on kooltaan juuri sopiva, joten käyntiin ei tarvitse varata koko päivää tai tuntiakaan. Toisaalta siellä voi yllättäen vierähtää pidempikin tovi, jos haluaa yksityiskohtaisesti tutustua esillä oleviin dioraamoihin.

Dioraamoja eli kolmiulotteisia maisemaikkunoita on museossa esillä yhteensä 13, joista kaikki esittelevät erilaisia suomalaisia maisemia kasveineen ja eläimineen. Museovierailulla pääsee siis samanaikaisesti kokemaan niin syksyisen pohjoiskarjalaisen suomaiseman, ulkosaariston kalliot, tunturit poroineen ja sopuleineen kuin Ruissalon lehtomaiseman kevään vihreydessään. Oma suosikkini on aina yhtä uljas metsänkuningas museon nurkassa ja kotoisen tunnelman luo puutalopiha pikkulintuineen ja maiseman ylle kohoavine kirkontorneineen.

Turun biologinen museo dioraama

Vuosien varrella olemme käyneet perheen kanssa biologisessa museossa niin lastenviikonloppuina askartelemassa, muuten vain kuluttamassa aikaa sateisina päivinä, etsimässä Harry Potterista tuttua Kutkaa ja tietenkin tutustumassa Suomen luonnon moninaisuuteen. Joka kerta museon hämärillä käytävillä vierähtää tovi jos toinenkin suunniteltua pidempään. Tälle museovierailulle olin ottanut mukaani Susannan esikoiselle Pärnun lomaltaan tuliaisinaan tuoman luontovihon. Oikukkaan ja räntäsateisen kevään takia vihko oli jäänyt vähäiselle käytölle, mutta sitten sen tajusin: luontoon voi tutustua myös museossa! Esikoisen pönkittäessä luontosuhdettaan dioraamoja innokkaasti tutkien, oli minulla aikaa tutustua rauhassa toukokuussa avattuun Biologinen museo 110-vuotta -juhlanäyttelyyn.

Biologisen museon avajaisia vietettiin miltei tarkalleen 110 vuotta sitten. Heinäkuun puolivälissä vuonna 1907 avautunut museo on tärkeä osa Turun historiaa ja varmasti monella paikkakuntalaisella on siitä omakohtaisia kokemuksia, onhan se myös erittäin suosittu vierailukohde kouluryhmille. Museon vahvuutena varmasti onkin sen pysyvyyden antama turva, vaikka maailma ympärillä pyörii, pysyy sisällä kaikki miltei ennallaan. Uusi vaihtuva näyttely pureutuu juuri tähän: miksi museo on perustettu, mikä sen historia on ja mikä sen merkitys on ollut kaupunkilaisille.

biologinenmuseo_uusi näyttely1

Näyttelytauluissa kuvataan museon historiaa perustajiensa alkuideasta sen valmistumiseen ja avautumiseen sekä esillä on myös käyttäjäkokemuksia. Omat esittelynsä saavat niin museon turkulainen arkkitehti Alexander Nyström, alkuperäisten dioraamojen tekijät Gustaf ja Kjell Kolthoff kuin museoidean synnyttänyt ja rahoituksen järjestänyt Alfred ja Hélène Jacobsson. Näyttelytekstejä ja kerrontaa on väritetty aikalaismateriaalilla: sanomalehtileikkeillä hauskoista ja kiinnostavista yksityiskohdista kuin valokuvilla.

biologinenmuseo_karjalainen karhu

Näyttely on hyvin yksityiskohtainen, on kiinnostavaa lukea niin museon sijaintipaikasta käydystä kädenväännöstä, kuin ensimmäisten kuukausien kävijäryntäyksestä. Näyttelyssä todentuu museon pysyvyys, ulkoasu on muuttunut vain hivenen uuden lisäosan myötä, sisätiloissa valaistusta ei luo enää suuret seinäikkunat ja puut museon ympärillä ovat kasvaneet, muuten kaikki on lähes kuten sata vuotta sitten. Näyttely myös antaa arvon dioraamojen tekijöille. Vaikka olen lukuisia kertoja museossa vieraillut, en ole kovin tarkasti tutustunut dioraamojen tietoihin enkä kiinnittänyt huomiota siihen, milloin mikäkin dioraama on valmistunut ja kenen toimesta. Museossa on edelleen muutamia alkuperäisiä täytettyjä eläimiä ja Kolthoffien suunnittelemia dioraamoja.

biologinenmuseo_puutalokaupunki

Biologisessa museossa vietetään 15.7. avajaisten vuosipäivää, jolloin museoon on ilmainen sisäänpääsy ja luvassa on myös opastuksia. Biologinen museo 110-vuotta juhlanäyttely on avoinna 31.12.2017 asti.

 

Kesäinen Luostarinmäen käsityöläismuseo

Käsityöläismuseo kätkösuunnistus

Kesälomaa ei oltu vietetty päivääkään kun esikoinen jo kyseli, koska _viimein_ voimme mennä Luostarinmäen käsityöläismuseoon. Museo on meille jokakesäinen vierailukohde, joten pyyntö oli varsin aiheellinen, olihan kesää kulunut jo monta päivää! Lauantaina käsityöläismuseossa järjestettiin Lasten Luostarinmäki -tapahtuma ja kaupunki paistatteli auringossa, joten päätin täyttää lapsen hartaan pyynnön ja nappasin matkaan mukaan Susannan. Päivän ohjelmaan museossa kuului erityisopastuksia, joissa lapset pääsivät leikkimään salapoliisia yrittämällä ratkaista oudon esineen arvoitusta tai etsimään tonttu Naavaparran kadonneita sukkia. Lisäksi lasten iloksi museoalueella pääsi käsityöläisten kanssa koristelemaan nahkaa, kokeilemaan karstausta, marmoroimaan paperia ja upottamaan kätensä saveen.

Luostarinmäki

Luostarinmäen käsityöläismuseo

Esikoisen ollessa pitkän harkintansa jälkeen valitulla Kadonneen kapistuksen  jäljillä -seikkailukierroksella ja kuopuksen nukkuessa päiväuniaan, sain oman rauhallisen hetken kierrellä museoalueella. Syreenipensaat pursusivat tuoksuvia kukkia, nahkurin pihapiirin seinustalla kukki jo kesän ensimmäinen ruusu ja aurinkoa pääsi hetkeksi karkuun rakennusten viileässä varjossa. Kaiken kiertelyn ja kokemisen jälkeen Susannalla ja esikoisella riitti vielä intoa kätkösuunnistukseen, jossa kätköistä löytyvien kysymysten avulla sai hauskalla tavalla lisää tietoa museosta ja sen entisten asukkaiden elämäntavoista. Toivottavasti kätkösuunnistus jää osaksi museon toimintaa, sillä ihan kaikkien tutkimiseen ei tällä kertaa jäänyt aikaa, vaikka esikoisella olisikin intoa riittänyt. Tasku pullollaan kahvipapuja ja suu mansikkakarkkeja suuntasimme kotiin, mutta varmasti palaamme vielä.

Käsityöläismuseo ruusut

Käsityöläismuseossa

Luostarinmäki lasten viikonloppu

Käsityöläismuseo maalarin verstas

Käsityöläismuseo syreenit

Blogista löytyy myös aikaisempia kirjoituksia Luostarin käsityöläismuseosta: elokuisia tunnelmia Luostarinmäen käsityöläismuseosta täältä, sekä pääsiäistunnelmointia täältä.

Futuro: avaruusajan aikamatka

Näyttelykeskus WeeGeen sisäpihalla puiden katveessa seisoo pieni keltainen muovitalo. Ellipsin muotoisessa rakennelmassa on vieri vieressä samanmuotoisia ikkunoita, joista heijastuu taivas. Katolta erottuu kaksi pientä piipunpätkää. Alas on laskettu kirkkaanpunaiset portaat. Mihin ihmeeseen niistä noustaan?

Vaikka niin voisi luulla, kyse ei ole lentävästä lautasesta. Et myöskään ole tempautunut toiseen todellisuuteen, mutta museaaliselle aikamatkalle 1960-luvulle kylläkin. Tämä on arkkitehti Matti Suurosen taidonnäyte 1960-luvulta: lujitemuovista rakennettu sarjavalmisteinen hiihtomaja Futuro. Neljä metriä pitkässä ja halkaisijaltaan kahdeksanmetrisessä talossa on keittiö, wc, makuusoppi ja kuusi istuinvuodetta sekä kaiken keskiössä takka–grilli -yhdistelmä. Kaikki on iloisen värikästä ja mittakaava on kompakti.

Tämä Espoossa oleva, ensimmäinen sarjavalmisteinen Futuro-talo numero 001 on toinen julkisissa kokoelmissa oleva Futuro. Toinen, nro 000, on Alankomaiden Rotterdamissa Boijmans Van Beuningen -museossa. Tämän vaaleansinisen 000-prototyypin lisäksi Futuroja on ollut valkoisena. Turkulaiset, arvaatteko tai tiedättekö missä sellaisen on voinut nähdä rakkaassa kotikaupungissamme? Uskomatonta, mutta totta: Futuro numero 015 on ollut Turun yliopiston ylioppilaskunta TYYn hallussa ja komeillut Yo-talojen edessä vuosina 1969–1970. Katso vaikka Turun Ylioppilaskyläsäätiön arkistokuvasta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taideobjekti, avaruusajan ikoni, liian erikoinen ja kallis. Futuroa kuvaillaan näillä kaikilla adjektiiveilla, ja jokainen museokävijä muodostanee siitä oman näkökantansa. Kylmäksi se ei varmaan ketään jätä. Itselleni vierailu Futurossa oli hauska elämys ja uudenlainen tapa kokea 1960-luvun muotoilua. Museoesine ei jää pelkästään katsomisen kohteeksi, vaan Futurossa vieraillessaan voi haistaa muovin tuoksun, nähdä ikkunoista siivilöityvän valon ja vaikkapa kuvitella, millaista olisi grillailla vaahtokarkkeja hiihtolenkin jälkeen.

Adjektiiveista kaksi koitui Futuron kohtaloksi: se oli liian erikoinen massamarkkinoille ja öljykriisin takia liian kallis rakentaa. Näihin päiviin saakka niitä on säilynyt noin 65 kappaletta. Ylen Elävän arkiston artikkelissa voit tutustua tarkemmin Futuro-talojen kiinnostavaan historiaan.

Futuro-talo avautuu jälleen yleisölle ensi tiistaina 16.5. ja on avoinna 17.9.2017 saakka. Ahertajantie 5, Espoo.

Taiteillen Wamissa – Kulttuuriviikko vauvoille

Tällä viikolla vauvat ja taaperot ovat pääosassa Turussa kun vietetään Vauvaviikkoa. Kulttuurintäyteiseen viikkoon mahtuu niin vappudiscoa, BabyTangoa, loruhetkiä, kirjatreffejä ja paljon muuta. Itse nappasin tutustuttavaksi viikosta itselleni sopivimman palan: vauvaopastuksen Wäinö Aaltosen museossa.

vauvaviikko taide4

Mikä sitten oli vauvaopastus ja miten se erosi normaalista museokäynnistä? Wamin vauvaopastus oli tehty vauvojen tarpeet huomioiden. Sanat eivät tällä kierroksella olleet pääasiassa vaan teot ja aistit. Kun me aikuiset saimme tietohippusia Wäinö Aaltosen tauluista, työvälineistä ja Kultaisen liljan löytymisestä, saivat vauvat tutustua pensseleihin ja kultaisiin kankaisiin. He saivat kokeilla miltä tuntuu olla kankaisen tähtitaivaan alla ja kuinka hienoja ääniä syntyy kun puupalikat kolisevat museon lattiaa vasten ja kuinka pieniksi paloiksi paperin saakaan revittyä kun oikein yrittää. Kierroksen kesto oli vain puolisen tuntia, eli lyhyempi pinnaisempikin jaksoi olla mukana ja saada ehkä aavistuksen taiteesta, käsin kosketellen, kuunnellen ja vähän maistellenkin.

Vauvaviikko taide

Kierroksen lopuksi etukäteen työpajaan ilmoittautuneet pääsivät myös luomaan taidetta maalaamalla. Porkkanaa, vadelmaa, jäisiä marjoja ja vielä vähän kullan kimallusta, niistä on vauvojen taide tehty. Pensselit, värit ja sormet hakeutuivat enemmän suuhun ja vaatteille kuin paperille mutta ainakin sylissäni istui innokas ja onnellinen mustikkaposkinen taiteilija. Kotona en ehkä anna yrittää tätä uudelleen, mutta onneksi on museoita jotka antavat mahdollisuuden toteuttaa itseään.

Vauvaviikko taide2

Wamissa vauvaopastuksia on vielä torstaina 27.4. klo 13.30 ja perjantaina 28.4. klo 10.30, tästä lisää. Vauvaviikon koko ohjelmaan pääset tutustumaan tästä linkistä, ohjelmaa riittää vielä perjantaihin saakka.

11 000 vuotta Pärnun historiaa

Kiinnostaako Viron historia? Suuntautuuko seuraava lomamatkasi kenties Lounais-Viroon, Pärnuun? Jos, piipahdus Pärnun museoon voisi olla paikallaan. Siellä pääset tutustumaan kaupungin historiaan 11 000 vuoden ajalta.

Museon historia mukailee koko maan ja Pärnun kaupungin historian vaiheita. Se juontaa juurensa aina vuoteen 1896, kun arkeologian seura Pernauer Alterthumforschende Gesellschaft perustettiin vaalimaan paikallishistoriaa. Toisen maailmansodan aikana kokoelmat otettiin neuvostovallan haltuun. Vuonna 1944 silloinen museorakennus ja osa kokoelmasta tuhoutui palossa –  onneksi osa kokoelmista oli piilotettu turvaan kaupungin ulkopuolelle. Vuonna 1971 valmistui uusi, neuvostoaikaa huokuva museorakennus kaupungin keskustaan osoitteeseen Aia 4. Siellä se yhä seisoo, hylätyn näköisenä ja rapistuvana.

Nykyään museo on keskustan toisella laidalla, uuden Endla-teatterin vieressä. Tämä 1800-luvun varastorakennus on remontoitu nykyaikaiseksi museoksi. Vieressä on kaksi muuta vanhaa varastorakennusta. Toisessa on enää seinät jäljellä, toisen julkisivu on sulautettu osaksi Pärnu Keskusta.

Astuessaan sisään museon aulaan vastassa on kaunis lasilattia. Sen alle on jätetty osa paikalla sijainneen Uuden Pärnun portin puista kulkusiltaa sekä kivisiä raunioita. Kiinnostavaa on, että kivien välissä maa-aineksessa sekä puuosissa on erotettavissa jonkinlaista mikrobikasvustoa. Lasilattia ei ole umpinainen, joten ilma pääsee kiertämään. Mahtaakohan rauniot säilyä näin?

Suuntaan ensiksi perusnäyttelyyn ja kuljen sähköisen kulkuportin ohitse, sillä se ei ole tällä hetkellä käytössä. Ehkä näin keväällä on vielä niin hiljaista, että sitä tarvittaisiin. Pärnun historiaa esitellään vuosisadoista ja -tuhansista toiseen. Pullissa, 5 kilometrin päässä, on ollut asutusta jo kivikaudella.

Kronologisen jatkumon katkaisee elokuvateatterimainen huone, jossa pienten videoklippien avulla pääsee tutustumaan välähdyksiin menneistä ajoista. On kiinnostavaa esimerkiksi kuulla vuosikymmenien takaisten auringonottajien ajatuksia kaupungista ja nähdä millainen yksi kaupunkia piinannut tulva on ollut.

1900-luvulle tultaessa käsitellään monia historiankirjoista tai kertomuksista tuttuja tapahtumia. Tiesitkö, että Viron itsenäisyysjulistus pidettiin Pärnussa Endla-teatterin parvekkeelta 23.2.1918? Nykyisin tällä paikalla Rüütlin aukiolla on teatterin parveketta esittävä muistomerkki.

Kuvat ja videot kylpyläajan kukoistuksesta ja riemuista saa haikailemaan vaalean hiekan ääreen. Kuulostaisiko mukavalta puinen koppi, jossa saa rauhassa nauttia kesäpäivästä ja joka viedään halutessasi pyörillä kuljettaen veden ääreen? Siitä voi sitten rauhassa ja suht katseilta suojassa pulahtaa vilvoittavaan veteen ja sitten takaisin yksityiseen uimahuoneeseen.

Aina ei elämä kuitenkaan ole pelkkää rantaelämää. Toisen maailmansodan aikaiset  Siperian kyyditykset ja vastarintaliike metsäveljet ovat aiheina tuttuja. Kun olet samassa, museoon rakennetussa junanvaunussa kyyditettävien kanssa ja näet metsäveljien kirjeitä, aseita ja puhdetöitä, konkretisoituvat menneet tapahtumat aivan eri tavalla.

Erityisen koskettavaa on nähdä osa mekosta, jonka vanki on kutonut paidasta purkamastaan langasta Patarein vankilassa Tallinnassa. Myöhemmin hänet lähetettiin Siperiaan. Kävin Patarein vankilamuseossa viime vuonna.

Neuvostoaikaa esitellään suht laajasti esineistöllä, vaatteilla ja jopa palasella tyypillistä olohuonetta. Neuvostoliittoa kokematonkin pääsee hieman aistimaan millaista olisi ollut elää neuvosto-Virossa.

Lapsetkin on huomioitu. Heille on oma erillinen soppensa, jossa voi istua mukavilla tyynyillä ja katsella videoita tai värittää Pärnun rakennuksista tehtyjä värityskuvia. Tätä värityskirjaa on muuten myytävänä museokaupassa.

Vaihtuvat näyttelyt ovat museon kolmannessa kerroksessa. Metamorfoos. Liblikate õitsemisaeg -näyttelyssä (Metamorphosis. Butterflies in bloom) on esillä kauniita valokuvia perhosista. Näytillä on myös perhoskokoelmia sekä terraariossa eläviä, kasvuvaiheessa olevia perhosia. Valitettavasti kaikki tekstit ovat vain viroksi, joten kieltä ymmärtämättömänä en saa kaikkea irti näyttelystä.

Armastus-näyttely (Love) johdattaa kävijän 1500–1900 -luvun rakkausteemaisiin teoksiin. Tämä Kadriorgin taidemuseon tekemä näyttely esittelee teoksia niin virolaisilta kuin eurooppalaisilta mestareilta. Näyttelyn esillepano on kaunis persikkaisine sifonkiverhoineen ja vihreäsinisine seinäpintoineen. Teosten nimet ovat pääasiassa merkattu lattiatarroihin, joka on hauska idea. Jäin kuitenkin kaipaamaa tietoa tekijöiden kotimaista. Mahtaakohan sellaisten merkitseminen olla tapana?

Pärnun museo, Aida 3. Avoinna ympäri vuoden tiistaista sunnuntaihin. Museossa on myös kahvila ja hyvä museokauppa. Metamorphosis- ja Love-näyttelyt 31.5.2017 saakka.