Turun päivä 17.9.2017

Turun päivää vietetään sunnuntaina 17.9.2017

Tämän viikon sunnuntaina, 17.9.2017, on jälleen kerran aika juhlia kaunista kaupunkiamme. Turun päivä on täynnä erilaista ohjelmaa ja tapahtumia, kiinnostavia käyntikohteita löytyy varmasti jokaiselle halukkaalle. Päivän ohjelmatarjontaan kuuluu niin markkinoita, kulttuuria, opastuksia satama- ja telakka-alueelle, liikuntaa keppihevosradasta toritansseihin ja pop-up jumppaan. Kaikkiin Turun museokeskuksen museoihin on vapaa pääsy ja myös monet muut museot tarjoavat sisäänpääsyn sunnuntaina joko ilmaiseksi tai ainakin mukavalla alennuksella kävijöilleen. Illalla koko kaupungin juhlapäivä huipentuu ilotulitukseen Samppalinnanmäeltä kello 21.00.

Turku Aurajoki

Poimimme muutaman itseämmekin kiinnostavan esimerkin tapahtumien laajasta kirjosta. Muuhun ohjelmaan pääsee tutustumaan Turun kaupungin omilta sivuilta.

  • Vasta remontoidussa ja laajennetussa Turun Kaupunginteatterissa on avoimet ovet klo 10-17. Ohjelmaa riittää koko päiväksi ja luvassa on niin maistiaisia tulevan kauden esityksistä, valokuvanäyttely talon historiasta kuin mahdollisuus saada tutustua teatteriravintolaan kahvin ja lounaan merkeissä. Teatteritiloihin järjestettävät opastuskierrokset vaativat ennakkoilmoittautumisen ja ovat jo täynnä. Mutta ei hätää, myöhemmin mahdollisesti pääsette lukemaan blogin puolelta kierroksen annista. Päivän tarkempi kulku kaupunginteatterilla selviää tästä.
  • Kuralan Kylämäessä vietetään torstaista alkaen Esihistoria esille -tapahtumaa. Luvassa on niin opastuksia alueen menneisyyteen, taistelunäytöksiä, jousiammuntaa lapsille, kalliomaalaustyöpaja ja kiinnostavia luentoja. Myös suunnitteilla oleva Historian museo esittäytyy. Tarkempi tapahtumaohjelma löytyy tämän linkin takaa.
  • Myös vanhaa Turkua ja vähän uudempaa taidetta esittelevään Aboa Vetus & Ars Novaan on ilmainen sisäänpääsy koko päivän. Ars Novan puolella on viime viikolla avautunut Vuoden nuori taiteilija 2017 Tiina Pyykkisen näyttely. Lue Susannan kokemus näyttelystä täältä. Tiesitkö muuten, että Aboa Vetus & Ars Nova kisaa Vuosisadan museo – tittelistä viiden muun ehdokkaan kanssa? Voittaja paljastetaan 18.10. Logomossa pidettävässä Vuosisadan Kulttuurigaalassa.
  • Turun keskuspaloasemalla pääsee tänäkin vuonna tutustumaan niin paloautoihin kuin rakennuksen kellarissa sijaitsevaan Palomuseoon. Museokierroksille mahtuu kerrallaan 20 osallistujaa ja aikaisempina vuosina kierokset ovat tulleet täyteen nopeasti, kannattaa siis mennä paikan päälle ilmoittautumaan ajoissa jos museoon mielii. Lue kokemukseni Palomuseosta viime vuodelta täältä.
  • Turun vesilaitosmuseo Halistenkosken rannalla viettää Turun päivänä uudistetun perusnäyttelynsä kaikille avoimia avajaisia kello 12-15. Museovierailun jälkeen voi vaikka vuokrata kanootin joen toiselta puolelta Myllärin talolta ja tutustua kaupunkiin uudesta näkökulmasta. Jos alue on itselle vieras, kannattaa kurkata kirjoitukseni Halistenkosken ympäristöstä tästä.
  • Turun matkailuoppaat järjestävät ilmaisen kävelykierroksen ”Suomen Turun itsenäistymisen polkuja” kello 15. Opastus alkaa Ismo Kajanderin suunnitteleman Turun punavankileirin muistomerkin kohdalta, nykyisin yliopistokäytössä olevan Sirkkalan kasarmin vierestä, osoitteesta Kurjenkaivonkenttä 3. Opastus on niin suomeksi kuin ruotsiksikin.
  • Radan toisella puolella, Pohjolan kauniissa puutalokaupungiosassa järjestetään sopivasti Turun päivänä Pohjolan pihat tapahtuma kello 11-16 osana kaupungiosaviikkojen ohjelmaa. Pihamarkkinoilla voi tehdä hyviä löytöjä samalla ihastellen kiemuraisten kadunvarsien taloja. Mukaan on ilmoittautunut yli 20 pihaa tai taloyhtiötä, joten kierreltävää riittää. Kartan mukana olevista pihoista löydät tapahtuman Facebook-sivulta, täältä.

Riemukasta Turun päivää kaikille, nähdään kaupungilla sunnuntaina!

 

Mainokset

Ahvenanmaan merenkulkumuseo – koko perheen retkikohde!

Saana-tunturilla on jo satanut lunta ja Turussakin aamut ovat viilenneet. Pieni paluu kesäloman aurinkoisiin päiviin on siis paikallaan. Heinäkuussa teimme Susannan ja lasten kanssa muutaman päivän retken Maarianhaminaan. Tuo lapsille vain laivan ikkunasta tuttu kaupunki valloitti koko seurueen. Yksi matkan päämääristä ja kohokohdista oli Ahvenanmaan merenkulkumuseo, kuinkas muutenkaan.

Ahvenanmaan merenkulkumuseo ulkoapäin

Ahvenanmaan merenkulkumuseo eli Ålands sjöfartsmuseum, sijaitsee kauniissa rinteessä sataman kupeessa, josta avautuu näkymä merelle. Museoon on helppo löytää niin kaupungin kuin risteilysataman suunnasta. Mutta jos epäilys vaivaa tai suuntavaisto on olematon, on katukiveyksiin teipattu kompassia kuvaavia opasteita oikean suunnan löytämiseksi. Hauskana lisänä opasteissa on myös minuuttimäärä museoon saapumiselle. Loistava keksintö kärsimättömien lasten (ja ehkä aikuistenkin) hermojen rauhoittamiseksi. Matkaa keskustasta ei kävellen montaa minuuttia museolle ollut, ja se sujui hyvin aurinkoisessa kelissä kadun varren taloja ihmetellen ja ihaillen.

Ahvenanmaan merenkulkumuseon katuopaste

Ahvenanmaan merenkulkumuseon opaste

Museokierroksen alussa olo oli hetken aikaa epätoivoinen: näyttelykokonaisuuksia tuntui olevan lukemattomia, kerroksiakin museossa kolme, lapsia matkassa kaksi ja aikaa rajallinen määrä ennen laivan lähtöä. Epätoivon tunne laantui kuitenkin nopeasti innostuksen tieltä, kuopus ymmärsi nukahtaa päiväunille ja esikoinen lähti omatoimisena ratkomaan kassalta saamaansa museon oman maskotin, laivarotta Rubyn aarrereitin visaisia kysymyksiä.

Suomen museoliitto valitsi Ahvenanmaan merenkulkumuseon Vuoden museoksi 2016. Enkä ihmettele, näyttelyosuudet olivat kiinnostavia. Niissä oli juuri sopivassa suhteessa erityisiä yksityiskohtia ja yleisempää tietoa. Merenkulkua käsiteltiin niin työn kuin vapaa-ajan näyttämönä. Korkeita mastoja ja ahtaita hyttejä, matkamuistoja kaikilta maailman meriltä ja tarinoita niin merelle lähteneistä, mereen päätyneistä kuin niistä kotiinjääneistä. Harvemmin enää jaksan ehdin jokaista näyttelytekstiä lukemaan, mutta siltikin lähdin museolta uutta tietoa uhkuen kotimatkalle. Erityisesti pidin siitä, miten museossa oli tuotu esille yksittäisiä henkilötarinoita, ja aivan erityisesti siitä, miten mukaan oli poimittu naisia ja heidän tarinoitaan vaikka usein merenkulkukulttuuri nähdään niin miehisenä asiana.

Ahvenanmaan merimuseo

Laivan keulakuvia Ahvenanmaan merimuseossa

Myös visuaalisesti museo oli kiehtova, niin esineet kuin niiden esillepano houkutti tutustumaan. Osa näyttelyvitriineistä oli rakennettu merimiesarkkuja mukaillen ja joiden sisälle pääsi kurkistamaan ylhäältä päin mutta myös lyhyemmät museovieraat oli huomioitu. Erityisesti pidin merimiesten ja matkaajien matkamuistoista kootusta kuriositeettihuoneesta, jonka seinistä nuo ympäri maapalloa Ahvenanmaalle päätyneet esineet pursusivat. Esillä oli niin koristeltuja strutsin munia, pingviinin höyhenillä kuorrutettuja mattoja, piraijakaloja, valaan penis ja korva, hain selkäevä ja albatrossin nokka. Samasta huoneesta löytyi myös maailman toiseksi ainoa säilynyt vanha merirosvolippu, joka haalenneena ja vaalenneenakin on malliesimerkki merten kauhujen lipusta irvistävine pääkalloineen.

Ahvenanmaan merenkulkumuseon näyttelyvitriini

Ahvenanmaan merenkulkumuseon näyttelyvitriinissä on esillä matkamuistoja maialman meriltä

Museossa vierailija ei jää vain näkijän ja lukijan asemaan, vaan näyttelyissa on panostettu kokemiseen ja tekemiseen. Museon omat ”rör och gör” -pisteet kehoittavat syventymään solmujen oikeaoppiseen solmimiseen, harjoittelemaan rahtilaivan lastausta ja laulamaan karaokea kuten railakkaimmalla risteilyllä konsanaan. Kaikki olivat sellaisia, joista niin lapsi kuin aikuinenkin jaksoi kiinnostua. Lisäksi lapsille oli oma leikkihuone, jossa pääsee tutustumaan niin pimeässä hohtavaan merenalaiseen maailmaan kuin kiipeämään meren pinnalle tutustumaan siihen tutkijan silmin. Huone oli hieno ja lapsi onnellinen siellä seikkaillessaan, mutta omasta mielestäni museon edellinen lapsille rakennettu oma seikkailutila/näyttely Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa, johon pääsin tutustumaan Forum Marinumissa sittenkin vei voiton.

Ahvenanmaan merenkulkumuseossa riittä koettavaa lapsillekin

Ahvenanmaan merimuseon näyttelyvitriini matkustajaliikenteestä

Jos ja kun seuraavan kerran matkaan Ahvenanmaalle ja Maarianhaminaan, suuntaan varmasti myös merimuseoon uudelleen. Ahvenanmaan merenkulkumuseo on juuri sellainen museokohde, jossa voi vierailla useamman kerran ja aina sieltä löytyy jotain uutta kiinnostavaa vaikka koko perheelle. Ja museovierailu ei katso vuodenaikaa, jos kesälomaan on vielä liian pitkä aika, kolkuttelee koululaisten syysloma jo aivan nurkan takana!

 

Varsinais-Suomen Museopäivä 2017

Salkoruusu Ett hem -museon edessä Turussa

Tämän viikon sunnuntaina 27.8.2017 koittaa jälleen vuotuinen Varsinais-Suomen museopäivä. Paikallismuseoiden kesäkausi alkaa olla lopuillaan ja monet museot Turun, Salon ja Loimaan seudulla, Turunmaalla sekä Vakka-Suomessa avaavat ovensa vielä viimeisen kerran. Osa vetäytyy ansaittuun lepoon kesän päätteeksi, osa jatkaa vielä aukioloaan.

Turun Lasarettimuseo Kiinamyllynkadulla

Turusta mukana on kaksi paikallismuseota. Turun Lasarettimuseo (Kiinamyllynkatu 4–8, rakennus 13) on Turun yliopistollisen keskussairaalan sairaala-alueen laidalla vanhassa portinvartijan talossa. Museo esittelee Suomen vanhimman sairaalan historiaa esimerkiksi esineistön kautta. Pienissä huoneissa on hauska puikkelehtia tutkailemassa jos jonkinlaista terveydenhoidollista esinettä ja väkkyrää. Museo on yleisölle sen verran harvoin auki, että siellä vierailun voisi sanoa olevan harvinaista herkkua!

Ett hem -museo Turussa

Vain kivenheiton päässä Turun Lasarettimuseosta on idyllinen kotimuseo Ett Hem (Piispankatu 14). Se on arkkitehti Charles Johnssonin suunnittelemassa suloisessa keltaisessa puutalossa Piispankadun varrella, vinosti Sibeliusmuseota vastapäätä ja Turun tuomiokirkon lähellä. Porvariskotimuseo on toiminut vuodesta 1932 ja esittelee konsuli Alfred ja Hélène Jacobssonin Åbo Akademin säätiölle lahjoittamia taide-, esine- ja huonekalukokoelmia. Siellä aika tuntuu hyvällä tavalla pysähtyneen! Samaisen pariskunnan ansiosta Turussa on muuten Biologinen museo.

Ett Hemissä on esillä kesänäyttely ”Päiväkirjamerkintöjä 1917–1918”, joka on osa Varsinais-Suomi 100 vuotta sitten -hankkeen näyttelykokonaisuutta. Museokäynnin päätteeksi voit vaikkapa istahtaa kahvikupposelle viereisen  puutalon Fika Café’hen (Piispankatu 14).

Toinen keltainen porvariskotimuseo on Naantalissa. Naantalin museon (Mannerheiminkatu 21) ”Savikylpyjä, elintarvikepulaa ja polkupyöräpatrulleja – Elämää Naantalissa vuonna 1917” –kesänäyttelyssä esitellään sadan vuoden takaista Naantalia. Museopäivänä näyttelyyn on teemaopastuksia klo 12 ja 14. Tämäkin näyttely kuuluu Varsinais-Suomi 1917 -näyttelykokonaisuuteen. Vierailustamme museoon voit lukea täältä.

Jos on enemmän aikaa, kannattaa käydä Laitilassa, josta löytyy myös kaunis puutalomuseo. Siellä se ei kuitenkaan ole keltainen, eikä talossa ole asunut porvarissäätyä. Punamultainen Kauppilan umpipiha (Koukkelantie 34) esittelee nimittäin talonpoikaiskulttuuria. Alkuperäisellä paikallaan Koukkelan kylässä sijaitsevat rakennukset muodostavat ainutlaatuisen museokokonaisuuden. Varsinais-Suomi 1917 -kokonaisuuteen kuuluvassa pienoisnäyttelyssä  esitellään Laitilan Osuusmeijerin toimintaa itsenäistymisen vuodelta.

Nyt sunnuntaina umpipihalla vietetään kesäkauden päättäjäisinä elojuhlaa, jossa pääsee nauttimaan kansanmusiikista ja uutispuurosta. Samaan reissuun voit yhdistää vaikkapa vierailun Untamalan kylässä, josta kirjoitin täällä.

Kurkkaa muut Varsinais-Suomen museopäivään osallistuvat museot ja niiden aukioloajat tästä linkistä. Och samma på svenska. Museoihin on ilmainen sisäänpääsy ja monessa myös opastuksia ja ohjelmaa. Hauskaa museopäivää!

Mihin museoon sinä olet menossa?

Luontoretkeilyä ja museohistoriaa eli vierailu Biologiseen museoon

Biologinen museo kesällä

Biologinen museo kurkistelee korkeiden lehtikuusten ja vehreiden lehtipuiden lehvästöjen ja kuusten takaa mäenrinteessä Neitsytpolun varrella ohikulkijoita. Museorakennus on kaikessa kansallisromanttisuudessaan ja yksityiskohdissaan upea puujugendin taidonäyte, vaikka esikoinen olikin nuorempana sitä mieltä että talossa asuu varmasti noita, niin salaperäiseltä rakennus hänestä vaikutti. Biologinen museo on helppo koko perheen museokohde vierailla vaikka keskellä arkipäivää. Se on kooltaan juuri sopiva, joten käyntiin ei tarvitse varata koko päivää tai tuntiakaan. Toisaalta siellä voi yllättäen vierähtää pidempikin tovi, jos haluaa yksityiskohtaisesti tutustua esillä oleviin dioraamoihin.

Dioraamoja eli kolmiulotteisia maisemaikkunoita on museossa esillä yhteensä 13, joista kaikki esittelevät erilaisia suomalaisia maisemia kasveineen ja eläimineen. Museovierailulla pääsee siis samanaikaisesti kokemaan niin syksyisen pohjoiskarjalaisen suomaiseman, ulkosaariston kalliot, tunturit poroineen ja sopuleineen kuin Ruissalon lehtomaiseman kevään vihreydessään. Oma suosikkini on aina yhtä uljas metsänkuningas museon nurkassa ja kotoisen tunnelman luo puutalopiha pikkulintuineen ja maiseman ylle kohoavine kirkontorneineen.

Turun biologinen museo dioraama

Vuosien varrella olemme käyneet perheen kanssa biologisessa museossa niin lastenviikonloppuina askartelemassa, muuten vain kuluttamassa aikaa sateisina päivinä, etsimässä Harry Potterista tuttua Kutkaa ja tietenkin tutustumassa Suomen luonnon moninaisuuteen. Joka kerta museon hämärillä käytävillä vierähtää tovi jos toinenkin suunniteltua pidempään. Tälle museovierailulle olin ottanut mukaani Susannan esikoiselle Pärnun lomaltaan tuliaisinaan tuoman luontovihon. Oikukkaan ja räntäsateisen kevään takia vihko oli jäänyt vähäiselle käytölle, mutta sitten sen tajusin: luontoon voi tutustua myös museossa! Esikoisen pönkittäessä luontosuhdettaan dioraamoja innokkaasti tutkien, oli minulla aikaa tutustua rauhassa toukokuussa avattuun Biologinen museo 110-vuotta -juhlanäyttelyyn.

Biologisen museon avajaisia vietettiin miltei tarkalleen 110 vuotta sitten. Heinäkuun puolivälissä vuonna 1907 avautunut museo on tärkeä osa Turun historiaa ja varmasti monella paikkakuntalaisella on siitä omakohtaisia kokemuksia, onhan se myös erittäin suosittu vierailukohde kouluryhmille. Museon vahvuutena varmasti onkin sen pysyvyyden antama turva, vaikka maailma ympärillä pyörii, pysyy sisällä kaikki miltei ennallaan. Uusi vaihtuva näyttely pureutuu juuri tähän: miksi museo on perustettu, mikä sen historia on ja mikä sen merkitys on ollut kaupunkilaisille.

biologinenmuseo_uusi näyttely1

Näyttelytauluissa kuvataan museon historiaa perustajiensa alkuideasta sen valmistumiseen ja avautumiseen sekä esillä on myös käyttäjäkokemuksia. Omat esittelynsä saavat niin museon turkulainen arkkitehti Alexander Nyström, alkuperäisten dioraamojen tekijät Gustaf ja Kjell Kolthoff kuin museoidean synnyttänyt ja rahoituksen järjestänyt Alfred ja Hélène Jacobsson. Näyttelytekstejä ja kerrontaa on väritetty aikalaismateriaalilla: sanomalehtileikkeillä hauskoista ja kiinnostavista yksityiskohdista kuin valokuvilla.

biologinenmuseo_karjalainen karhu

Näyttely on hyvin yksityiskohtainen, on kiinnostavaa lukea niin museon sijaintipaikasta käydystä kädenväännöstä, kuin ensimmäisten kuukausien kävijäryntäyksestä. Näyttelyssä todentuu museon pysyvyys, ulkoasu on muuttunut vain hivenen uuden lisäosan myötä, sisätiloissa valaistusta ei luo enää suuret seinäikkunat ja puut museon ympärillä ovat kasvaneet, muuten kaikki on lähes kuten sata vuotta sitten. Näyttely myös antaa arvon dioraamojen tekijöille. Vaikka olen lukuisia kertoja museossa vieraillut, en ole kovin tarkasti tutustunut dioraamojen tietoihin enkä kiinnittänyt huomiota siihen, milloin mikäkin dioraama on valmistunut ja kenen toimesta. Museossa on edelleen muutamia alkuperäisiä täytettyjä eläimiä ja Kolthoffien suunnittelemia dioraamoja.

biologinenmuseo_puutalokaupunki

Biologisessa museossa vietetään 15.7. avajaisten vuosipäivää, jolloin museoon on ilmainen sisäänpääsy ja luvassa on myös opastuksia. Biologinen museo 110-vuotta juhlanäyttely on avoinna 31.12.2017 asti.

 

Kesäinen Luostarinmäen käsityöläismuseo

Käsityöläismuseo kätkösuunnistus

Kesälomaa ei oltu vietetty päivääkään kun esikoinen jo kyseli, koska _viimein_ voimme mennä Luostarinmäen käsityöläismuseoon. Museo on meille jokakesäinen vierailukohde, joten pyyntö oli varsin aiheellinen, olihan kesää kulunut jo monta päivää! Lauantaina käsityöläismuseossa järjestettiin Lasten Luostarinmäki -tapahtuma ja kaupunki paistatteli auringossa, joten päätin täyttää lapsen hartaan pyynnön ja nappasin matkaan mukaan Susannan. Päivän ohjelmaan museossa kuului erityisopastuksia, joissa lapset pääsivät leikkimään salapoliisia yrittämällä ratkaista oudon esineen arvoitusta tai etsimään tonttu Naavaparran kadonneita sukkia. Lisäksi lasten iloksi museoalueella pääsi käsityöläisten kanssa koristelemaan nahkaa, kokeilemaan karstausta, marmoroimaan paperia ja upottamaan kätensä saveen.

Luostarinmäki

Luostarinmäen käsityöläismuseo

Esikoisen ollessa pitkän harkintansa jälkeen valitulla Kadonneen kapistuksen  jäljillä -seikkailukierroksella ja kuopuksen nukkuessa päiväuniaan, sain oman rauhallisen hetken kierrellä museoalueella. Syreenipensaat pursusivat tuoksuvia kukkia, nahkurin pihapiirin seinustalla kukki jo kesän ensimmäinen ruusu ja aurinkoa pääsi hetkeksi karkuun rakennusten viileässä varjossa. Kaiken kiertelyn ja kokemisen jälkeen Susannalla ja esikoisella riitti vielä intoa kätkösuunnistukseen, jossa kätköistä löytyvien kysymysten avulla sai hauskalla tavalla lisää tietoa museosta ja sen entisten asukkaiden elämäntavoista. Toivottavasti kätkösuunnistus jää osaksi museon toimintaa, sillä ihan kaikkien tutkimiseen ei tällä kertaa jäänyt aikaa, vaikka esikoisella olisikin intoa riittänyt. Tasku pullollaan kahvipapuja ja suu mansikkakarkkeja suuntasimme kotiin, mutta varmasti palaamme vielä.

Käsityöläismuseo ruusut

Käsityöläismuseossa

Luostarinmäki lasten viikonloppu

Käsityöläismuseo maalarin verstas

Käsityöläismuseo syreenit

Blogista löytyy myös aikaisempia kirjoituksia Luostarin käsityöläismuseosta: elokuisia tunnelmia Luostarinmäen käsityöläismuseosta täältä, sekä pääsiäistunnelmointia täältä.