I am Karen: tarina itsensä ja toisten hyväksymisestä

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

*Yhteistyössä Kaarinan Nuorisoteatterin kanssa

Aina ei peilistä heijastuva omakuva miellytä. Oma keho ja koko olemassaolo tuntuu vääränlaiselta. Välillä ei tiedä millainen oikein tulisi olla, että kelpaisi. Itseään vertaa helposti muihin. Somesta, blogeista ja lehdistä välittyvä siloteltu ihanneihmisyys tuntuu tavoitettavalta, joltain, jota kohti pyrkiä. Pitäisikö laihduttaa? Vaihtaa ruokavaliota? Uusi vuosi on tulossa, onko pakollista luvata taas aloittavansa terveellisempi elämä?

Kaarinan Nuorisoteatterissa tarkastellaan tänä syksynä kehonkuvaa, kasvamista ja ympäristön asettamia paineita. Tanja Roihan ohjaaman ja Roihan ja työryhmän käsikirjoittaman I am Karen -näytelmän kehyskertomuksena on The Carpentersista tutun Karen Carpenterin tarina. Amerikkalaissisarusten, Karenin ja Richardin, uralle mahtui suosiota ja parrasvaloja, mutta myös jatkuvaa esilläoloa ja ulkonäkökeskeisyyttä. Karen sairastui anoreksiaan, joka vei lopulta hänen henkensä.

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

Karenin tarinan rinnalla kuullaan nuorten omia kokemuksia ja näkökulmia aiheesta. 1960–1970 -lukujen Pohjois-Amerikka vaihtuu 2010-luvun Kaarinaan ja leveälahkeiset housut pillifarkkuihin ja teepaitoihin. Yhdessä kohtauksessa nuoret juoksevat taputusten saattelemina yksitellen lavalle ja lausuvat ääneen kysymyksiä Karenille. Niitä me katsojatkin olemme jo ehkä pohtineet. ”Miksi?”, ”Miksi ruoasta tuli ongelma?”, ”Millainen oli todellinen suhde äitiisi?”

Ratkaisu monen näyttelijän käyttämisestä Karenina on hieno ja toimiva. Reeta Manninen esittää haamu-Karenia hulmuavine kiharapilvineen ja 1970-lukulaisine mekkoineen vakuuttavasti. Takaa tuleva valaistus korostaa hahmon aavemaisuutta ja toismaailmallisuutta, samoin kuin hahmon käyttämä englanti. Manninen myös laulaa kolme näytelmässä kuultavaa The Carpenters -laulua, ja upeasti laulaakin! Muita Kareneita esittävät Heidi Hämäläinen, Asma Marouf, Minja Salonen, Elli Soininen ja Minna Tuormäki. Heillä kaikilla on omanlaisensa vahvat ja samaistuttavat Karen-tulkinnat.

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

I am Karen -näytelmä Kaarinan Nuorisoteatterissa syksyllä 2017, kuva Matti Vahtera

Näytelmä tuodaan lähelle katsojaa monella tasolla. Kauniissa puutalossa oleva teatteritila ei ole järin suuri, ja katsomo kehystää lavaa kahdelta sivulta ällän muotoisesti. Monessa kohtauksessa näyttelijät tulevat aivan katsojien eteen. Välillä katsojiin otetaan osallistavasti kontaktia.

Työryhmän ryhmälähtöisesti kirjoittamat kohtaukset ovat raikkaita ja tuovat esiin nuorten äänet. Vaikka olisin mielelläni nähnyt lisää kohtauksia Karenin tarinasta, on kuitenkin tärkeämpää luoda katse nuoriin ja kuulla mitä heillä on sanottavanaan. Juuri tällainen näkökulma sopii paikalliseen nuorisoteatteriin.

Monesta näytelmän kohtauksesta voin tunnistaa itseni ja omat muistoni teinivuosiltani. Juuri tuollainen meidänkin koulun terkkari oli!  Entä ne liikkatunnit, olisiko huvittanut. Ja miten ne aikuiset aina osaavatkin sanoa jotain tosi ilkeää, vaikka tarkoittavat ehkä vain hyvää.

Loppukohtaus on vaikuttava, ja näyttelijät laittavat tässäkin itsensä upeasti likoon. Haukkujen ja mollausten sijaan toisten ihoille kirjoitetaan kehuvia sanoja: rohkea, lahjakas.

I am Karen. Me jokainen olemme.

Kaarinan Nuorisoteatteri, Viipurintie 118, Kaarina. Esitykset 16.12.2017 saakka ja niissä on vielä vapaita paikkoja. Myös ryhmät ovat tervetulleita. Ikärajasuositus K12.

Kuvat: Matti Vahtera/ Kaarinan Nuorisoteatteri

Mainokset

Pallomerirock – rokkia ja sirkushuveja lapsille

Merkkarit Pallomerirock

”Hei me ollaan Merkkarit. Kisu, Kaitsu ja Valtteri!” alkaa energinen Pallomerirock Turun Seikkailupuiston Helmiteltassa. Luvassa on reilu puolituntinen kapteeni Kisun, kansimies Valtterin ja komentaja Kai Kuutamon eli Merkkarit & Kai Kuutamo -kokoonpanon kanssa. Reippaalla Ramones-otteella esitetyt lastenmusiikin klassikkobiisit, laululeikit ja muutama uusi biisituttavuus kuorrutetaan sirkustaiteilija Kuutamon taidokkailla jongleerauspaloilla.

Esitys tempaa mukaansa ikään katsomatta. Merikarhujen välispiikit ovat veikeän humoristisia ja yleisöön kontaktia ottavia. Mukana on mm. Peppi Pitkätossu -laulu sekä suomennoksia Ramonesin ja Jonathan Richmanin lauluista. Sirkustaiteilija Kuutamo temppuilee lavan sivussa, edessä ja yleisön seassa esimerkiksi erilaisilla palloilla, keiloilla ja diaboloilla. Se on hauskaa katsottavaa. Itse en saisi varmaan edes kahta palloa pysymään samaan aikaan ilmassa! Kuutamo myös ottaa kivasti kontaktia yleisöön sekä esimerkiksi laululeikkien aikana innostaa yleisöä osallistumaan. Myös lasten mukana olevat aikuiset vaikuttavat viihtyvän.

Keikan jälkeen päähän jää soimaan tarttuva nimikkobiisi Pallomerirock. Enkä taida olla ainut.

Merkkarit & Kai Kuutamo seuraavan kerran Seikkailupuiston Helmiteltassa to 15.6., Kupittaankatu 2. Kesän kaikki keikat näet täältä. Seikkailupuiston kaikki tapahtumat näet täältä sekä tapahtumahausta.

Jokaisella lienee oma mansikkapaikkansa

Istahdan alas ja laitan soimaan tämän kesän kuunnelluimman levyni. Otan esille näyttelyesitteen. Kirjaan vähän lisää ranskalaisia viivoja. Tässä on puitteet tämän tekstin teolle, sen mielen tila ja mielentila.

Tilan ja paikan tematiikassa ollaan myös Wäinö Aaltosen museon tämän kesän Mansikkapaikka-näyttelyssä. Aihe on verrattain henkilökohtainen minulle, sillä graduni käsitteli tilaa ja paikkaa taiteessa (kylläkin runoudessa). Näyttelyyn on koottu makupaloja yli seitsemänkymmenen taiteilijan teoksista Turun kaupungin taidekokoelmista. Esillä on maalauksia, installaatioita, valokuvia, grafiikkaa, veistoksia ja jopa kineettinen teos.

Näyttely antaa hienon läpileikkauksen eri vuosikymmenien taiteesta. Kukin teos tulkitsee itsenäisesti näyttelyn teemaa. Yhdessä teoksista muodostuu kiinnostava, vuorovaikutteinen ja paikoin leikkisäkin kokonaisuus. Temaattinen jatkumo on selvä, mutta ei itsestäänselvä. Museon nimikkotaiteilijan Wäinö Aaltosen teoksia on esillä lukuisia. Upeita!

Wäinö Aaltosen museoMieleen jäivät Lauri Astalan Maailma on fantasian kartta -installaatio, jonka puhallusäänet tulevat hauskalla tavalla osaksi jo edellisen näyttelysalin tilaa. Lähes viimeisessä salissa kolme kaarimaista teosta muodostavat yhdessä museon arkkitehtuurin kanssa lähes ylimaallisen kokonaisuuden. Myös erilaiset ja eri tavoin Turkua käsittelevät grafiikat ja valokuvat kuvaavat taidokkaasti omaa aikaansa ja sitä tilaa, joka on joskus ehkä ollut tai joka muodostuu teoksessa. Toimivatkohan ne samalla tavoin turkulaisille ja ulkopaikkakuntalaisille?

Kivan kepeä, mutta mietitty näyttelykokonaisuus on kesän vapaapäivien must see. Oman lisänsä elämykseen tuovat Jan-Erik Anderssonin installaation innoittamana koottu Spotify– ja YouTube-soittolista sekä monessa kohdassa vinkatut QR-koodit, joiden arvoitus ratkeaa vain lukusovelluksen omaaville.

Samassa rakennuksessa olevassa Valokuvakeskus Perissä on esillä Tuomo Rainion näyttely Possible Object, joka tarkastelee omalla tavallaan tilan ja olemassaolon problematiikkaa.

Mansikkapaikka 21.8. saakka. Possible Object 7.8. saakka. Tätä kirjoittaessa taustamusiikkina soi Vesalan Vesala.

Jazzia ja runomuotokuvia

Kuten edellisessä postauksessa todettiinkin, tänä viikonloppuna oli monia mainioita tapahtumia tarjolla Turussa. Itse nautin lauantai-iltana jazzista, kun Flame Jazzin ja Turku Jazz Orchestran kevään kausi huipentui konserttiin Aili Ikosen kanssa Domino-teatterissa.

Aili Ikonen on tällä hetkellä suosituimpia suomalaisia laulajia ja sali olikin täynnä innokkaita kuulijoita. Ikonen esitti oman yhtyeensä kanssa omia kappaleitaan uudelta levyltään sekä toisella puoliajalla Ella Fitzgeraldin kappaleita Turku Jazz Orchestran säestyksellä. Kokonaisuus oli tasapainoinen ja Ikosen laulu upeaa. Tunnelma oli kepeä ja toisinaan kaihoisa eli mielestäni varsin täydellinen kesäiseen iltaan.

En valitettavasti ehtinyt muihin kevään jazztapahtumiin, mutta tämän perusteella yritän tulevaisuudessa ehtiä nauttimaan lisää jazzista. Jatkossa se onkin helppoa, sillä Turusta on kehkeytynyt varsin vaikuttava jazzkaupunki. Tänä vuonna perustettu Jazz City Turku kokoaa yhteen jazzalan toimijoita ja tuottaa tapahtumia ympäri vuoden. Seuraavaksi jazzohjelmaa on elokuussa, kun perinteinen Turku Jazz Festival täyttää kaupungin musiikilla.

Jazzintäyteisen illan jälkeen nautin aurinkoisesta sunnuntaipäivästä Kirja irti! -festivaaleilla. Brinkkalan piha täyttyi leppoisasta tunnelmasta kirjallisuuden parissa ja aika kului kuin siivillä. Itseäni viehätti erityisesti runomuotokuvat. Kirjoittajaryhmä Tapiirin itse kehittämässä konseptissa ihminen, josta runo kirjoitetaan, on taiteilijan katsottavana noin vartin. Kirjoittaja kirjoittaa runon, lukee sen ääneen ja antaa kirjoitetulle ihmiselle. Tilanne oli hämmentävä ja hauska. Miten vieras ihminen näkee sinut? Kirjoittajalle voi puhua jos haluaa tai voi istua vain paikoillaan tai vaikka loikoilla maassa. Itse höpöttelin muutamia sanoja, mutta istuin lopulta lähinnä hiljaa. Alun jännityksen jälkeen tunnelma oli suorastaan rauhoittava. Hetki itsessään oli siis jo tärkeä, mutta lopputuloskin eli itse runo koskettava ja henkilökohtainen. Suosittelenkin kaikkia kokeilemaan ruonmuotokuvaan osallistumista jos tilaisuus joskus tulee kohdalle.

Tästä on hyvä jatkaa kesäisten päivien viettoa kulttuurin parissa. Onko sinulla jo mietittynä kesän parhaat tärpit?

Sibelius & betonibrutalismi

sibeliusmuseo_takaa

Vaikka vierailen usein Turun museoissa, jotkut niistä ovat jääneet minulta varsin vähäiselle huomiolle. Yksi näistä on Sibelius-museo, jonka ohi tuli kuljettua viikottain yliopistovuosina. Päätin viimein korjata tilanteen, ja yhtenä aurinkoisena sunnuntaina johdatin perheeni hetkeksi musiikin maailmaan.

sibeliusmuseo

Sibeliusmuseo

Sibeliusmuseo on nimensä mukaisesti omistautunut musiikin vaalimiseen. Heti ovesta sisään astuessaan aistit pääsevät nautintojen pariin kun klassinen musiikki johdattaa kulkijaa. Museokokoelmat kattavat niin soittimia, nuotteja kuin äänitteitä eri ajoilta. Tällä hetkellä museossa on esillä kolme näyttelyä, kaksi pysyvää ja yksi vaihtuva, joista jokainen oli täynnä yksityiskohtia. Suurin osa ajastamme vierähti tutustuen Sibeliuksen elämää ja tuotantoa valottavaan pysyvään Sibelius-näyttelyyn. Se oli varsin tekstipainotteinen olematta kuitenkaan liian raskas. Koska mukanani oli päiväunet väliin jättänyt lähinnä hyppelystä kiinnostunut päiväkoti-ikäinen, keskittymiskykyni oli koetuksella. Näyttely oli kuitenkin jaettu selkeästi teemoihin, jotka taasen jakautuivat lyhyempiin katkelmiin. Näyttelyteksteihin mahtui niin kiinnostavia yksityiskohtia, uutta tietoa, vanhan tiedon syventämistä, perusasioita kuin huumoriakin. Sibeliuksen tuotantoon pääsi konkreettisesti tutustumaan musiikkinäyttelyiden avulla, jotka ainakin saivat Lapsen huokailemaan ihastuksesta. Lisäksi katsottavana oli useita videoita niin Sibeliuksen hautajaiskulkueesta katsaukseen Tuusulanjärven taiteilijaidylliin.

Sibeliusmuseo

Laajan musiikkiannin lisäksi tutustumiskäynti tarjosi myös toisenlaisen nautinnon. Museorakennus itsessään on nimittäin kiinnostava. Piispankatu, jolla Sibelius-museo sijaitsee,  alkaa Tuomiokirkon juurelta ja kulkee jokirannan myötäisesti yläjuoksun suuntaan. Sen varrella on niin koristeellinen arkkipiispan talo kuin vanhoja puutaloja ja empirerakennuksia sekä kasarmirakennuksia. Sibelius-museo erottuu joukosta: harmaa betoninen rakennus, jonka kivinen etupiha erottaa kadusta. Kuulostaako rumalta? Sitä se ei kuitenkaan ole. Rakennuksen on suunnitellut Woldemar Baeckman ja se on esimerkki 1960-luvun modernismista. Museo on niin sisältä kuin ulkoa täynnä yksityiskohtia, joilla valo pääsee leikkimään. Raakabetoniset seinät ovat samalla pelkistettyjä, moderneja ja kiehtovia. Rosoisuudessaan rakennus on kaunis ja ehdottomasti kokemisen arvoinen!

Sibeliusmuseo

Sibeliusmuseo patsas

Ja jos tietoutta Sibeliuksen elämästä haluaa tämänkin jälkeen syventää, saa siihen mahdollisuuden Helsingissä. Kansallismuseossa on esillä Sibelius. Jokainen nuotti pitää elää –näyttely maaliskuuhun saakka. Osaan näyttelystä pääsee myös tutustumaan verkossa, vaikka tästä.