ÅST:n Jane Eyre on raikas, voimakas ja yhä ajankohtainen

Jane Eyre Åbo Svenska Teaterissa, Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater
Jane Eyre (Tuuli Heinonen) ja Helen Burns (Kajsa Ek). Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

*Yhteistyö Åbo Svenska Teaterin kanssa

Åbo Svenska Teaterin syksyn ensi-ilta Jane Eyre tempaisee katsojan mukaansa hulluttelevaan ja ilottelevaan tulkintaan Charlotte Brontën klassikkoromaani Kotiopettajattaren romaanista (1847/ suomennettu 1915). Anna Azcáraten ja Camilla Blomqvistin dramatisointi  on voimakas ja vahva.  Jos klassikkotekstin päälle on jossain vaiheessa kertynyt pölyä, puhaltaa Jane Eyre pois ne ensiminuuteilla.

Susanna Airaksisen ohjaaman ja sovittaman näytelmän alku on vaikuttava. Jane Eyre seisoo lavan etualalla alhaalla olevan esiripun edessä. Pyynnöistään huolimatta esirippu ei ensin näytä nousevan ylös. Janen edessä on este, joka hänen on voitettava.

Jane Eyre Åbo Svenska Teaterissa, Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater
Koulukodin tyttöjä. Aaro Wichmann (vas.), Kajsa Ek, Amanda Nyman ja Tuuli Heinonen. Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater
Jane Eyre Åbo Svenska Teaterissa, Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater
Aaro Wichmann, Kajsa Ek, Tuuli Heinonen, Amanda Nyman sekä koulukodin opettaja Maria Temple (oik., Samuel Karlsson). Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

Esteitä ei Jane Eyren taipaleelta puutu. 1800-luvun englantilaiseen luokkayhteiskuntaan sijoittuva tarina alkaa Gatesheadin talosta, jossa orpo Jane kasvaa rouva Reedin kasvattilapsena. Janen persoona ei tunnu miellyttävän rouva Reediä ja hän hankkii Janelle paikan Lowoodin koulukodista. Koulukodin papin, herra Brocklehurstin (Bror Österlund) tullessa Gatesheadiin tapaamaan Janea jopa lavasteet tärisevät papin auktoriteettisen askeleen alla.

Tilanne Lowoodissakaan ei ole paljon helpompi. Koulukodin ihanteena on kasvattaa tytöistä lainkuuliaisia kansalaisia tietyn muotin mukaisesti. Pursuilevat persoonallisuudet pitää hillitä ja oma käytös hallita, ja väärät tavat ja ajatukset karsitaan armotta pois. Kohtaus, jossa oppilaat opettaja Maria Templen (Samuel Karlsson) opastamana kitkevät pois vääränlaiset kukat koulun puutarhasta on kaikessa metaforiudessaan upea. Itsetietoisen kaunis pionikin saa mennä – kukka, josta muodostuu Janen ja hänen persoonansa symboli. Kukkasymboliikka näkyy hienosti myös kohtauksessa, jossa Jane Eyre (Tuuli Heinonen) ja koulutoverinsa Helen Burns (Kajsa Ek) riehaantuvat talvisiin leikkeihin. Harmaan tylsä palttoo kääntyy kukkia pursuilevaksi satiinitakiksi, ja tytöt saavat hetken aikaa olla riemukkaan lapsellisia.

Jane Eyre Åbo Svenska Teaterissa, Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater
Jane Eyre (Tuuli Heinonen) ja isäntänsä Edward Rochester (Aaro Wichmann). Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

Janen elämässä tapahtuu muutos, kun hän 16-vuotiaana pääsee pois koulukodista. Pesti herra Edward Rochesterin (Aaro Wichmann) suojatin Adèlen (Alma Lillkung, osassa esityksiä) kotiopettajattarena tuo Janelle uusia ja jännittäviä käänteitä. Itsetietoinen ja rohkea Jane ei jää Rochesterin kodissa Thornfieldissäkään seinäkukkaseksi, vaan solmii luottamuksellisen suhteen isäntäänsä. Alkaako elämä vihdoin kunnolla Thornfieldin suojissa? Saako Jane osakseen koko elämänsä unelmoimaansa rakkautta? Tämän jätän katsojan itse koettavaksi.

Pirjo Liiri-Majavan suunnittelema lavastus ja puvustus täydentävät hienosti tarinaa. Samalla ne antavat myös paljon lisää tulkintaan. Jane vaihtaa monen kohtauksen välissä asua lennossa keskellä näyttämöä, kun muut hahmot kuorivat hänen yltään edellisen kohtauksen puvun ja sujauttavat päälle seuraavan. Hauska ja monimerkityksellinen puvunvaihto on kohtauksessa, jossa Jane ei saa lavalla olevilta muilta hahmoilta apua vetoketjun kiinnilaitossa. Hän hakeutuu esityksen pianistin luokse, joka mutkattomasti keskeyttää soittonsa ja vetää puvun vetoketjun kiinni. Maskeerauksen kautta tuodaan esille hahmojen eroavaisuuksia ja tulkintojen liioitteluja. Janen maski ja hiukset ovat hyvin luonnollisia ja luonnonlapsimaisia, kun osalla roolihahmoista on voimakas ja epäluonnollisen ilmeikäs maski.

Kari Mäkirannan kauniit sävellykset sekä osuvat sanoitukset rytmittävät tarinaa saaden siihen jälleen uusia kerroksia. Yksi mieleenpainuvimmista lauluista on Adélen (Alma Lillkung, osassa esityksiä) laulu Janen saapuessa taloon. Musiikki, valot sekä näyttelijöiden tanssiminen puolestaan muodostavat erityisen herkullisen kokonaisuuden ja diskotodellisuuden Thornfieldin tanssijaiskohtauksessa.

Noin 170 vuotta vanhan tekstin teemat naisen itsemääräämisoikeuden tärkeydestä, naisen asemasta yhteiskunnassa sekä siitä, että jokainen ansaitsee tulla aidosti rakastetuksi, ovat yhä ajankohtaisia. Elämänmakuinen, leikkisä ja raikas Jane Eyre on ehdottomasti yksi teatterisyksyn kohokohdista!

Jane Eyren esitykset 9.2.2019 saakka Åbo Svenska Teaterissa, Eerikinkatu 13, Turku. Esitys on tekstitetty suomeksi ja ruotsiksi.

Tanssin taikaa Turun musiikkijuhlien Balettigaalassa

Balettigaala kuului Turun musiikkijuhlien 2018 ohjelmistoon. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

*Yhteistyössä Turun musiikkijuhlien kanssa

Turun musiikkijuhlilla koettiin tänä vuonna jotain ainutlaatuista, kun Balettigaala järjestettiin ensimmäistä kertaa osana Turun musiikkijuhlien ohjelmistoa. 19.8.2018 Turun konserttitalolla pidetyn gaalan suunnittelivat Suomen Kansallisbaletin tanssijat yhteistyössä Läntisen tanssin aluekeskuksen kanssa. Gaala oli tanssijoiden vapaa-ajan projekti, joka lumosi ainakin minut. Melkein etsin jo vanhoja balettitossujani kaapista!

Ensimmäisellä puoliajalla saimme nähdä hyvin erilaisia esityksiä. Gaalan avasi Viktor Gsovskin Grand pas classique: Adagio. Kun tanssija-koreografi Michal Krčmář ja tanssija Jevgenija Plešková saapuivat lavalle ja alkoivat tanssia, taisin henkäistä ihastuksesta. Heidän yhteistyönsä, loppuun asti hiotut liikkeensä ja upeat asunsa loivat Adagion kauniisti eteemme. Klassisen alun jälkeen Anu Sistosen Secret Charm oli kutkuttavan erilainen. Freelancertanssija Jonna Aaltonen tarjosi tulkinnan, joka hätkähdytti ja oli raikkaasti jotain aivan muuta kuin klassista balettia. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Alina Nanu ja Michal Krčmář loihtivat taidokkaan tulkinnan Marius Petipan koreografiasta Don Quijoten Grand pas de deux´sta, olin myyty. Aplodien perusteella niin oli myös muu yleisö!

Väliajan jälkeen tunnelma tiivistyi entisestään. Kuten ensimmäisellä puoliajalla, myös nyt yleisö eläytyi esitysten mukana ja puhkesi välillä hersyviin aplodeihin tanssijoiden taidonnäytteistä. Osassa esityksistä oli livesäestys.

Illan kohokohdaksi itselleni nousivat Suomen Kansallisbaletin tanssijan ja koreografin Emrecan Tanışin teokset. Johan Pakkanen, Linda Haakana ja Atte Kilpinen tulkitsivat Isran väkevästi ja vaikuttavasti. Videoprojisointi, nauhalta tuleva puhe sekä jousikvartetin (Kreeta-Julia Heikkilä, viulu, Siljamari Heikinheimo, viulu, Dalia Stasevska, alttoviulu ja Joona Pulkkinen, sello) tulkitsema Mehmet Tanışin sävellys ja osa Philip Glassin jousikvartetto numero 3 ”Mishima”:sta loivat maagisen ja intensiivisen tunnelman. Tanışin toisen teoksen tulkitsi Atte Kilpinen yksin. Separation Among Us tarjosi vangitsevaa liikkeen lumoa soolona. Miten upeaa heittäytymistä ja kehonhallintaa Kilpiseltä!

Balettia ja nykytanssia sujuvasti lomittava, klassikoita ja kantaesityksiä yhdistelevä gaala oli mukavan monipuolinen. Illan aikana saimme nähdä Suomen Kansallisbaletin tanssijoiden lisäksi kansainvälisiä vieraita Tšekistä ja Saksan Baijerista. Taiteellisena koordinaattorina gaalassa toimi Michal Krčmář ja tuotannollisena koordinaattorina Ville Mäki. Katsojat piti kärryillä illan kulusta juontaja Minna Tervamäki. Jos balettigaalasta tulee perinne, niin aion tulla katsomaan myös ensi vuonna!

Lue myös Johannan tunnelmia Turun musiikkijuhlien 2018 Omnia Vincit Amor -konsertista Pyhän Hengen kappelissa.

Turun musiikkijuhlat ovat vuonna 2019 8.–22.8. Taiteellisena johtajana on kapellimestari Klaus Mäkelä. 

 

Keskiaikaisia rakkauslauluja Turun musiikkijuhlilla

Omnia Vincit Amor -konsertti Turun musiikkijuhlilla

*Yhteistyössä Turun musiikkijuhlien kanssa

Lauantai alkoi osaltani poikkeuksellisesti: pääsin aikamatkalle keskiaikaan! Vuosisatojen taakse minut kuljetti osana Turun musiikkijuhlien ohjelmistoa oleva Omnia Vincit Amor -konsertti Pyhän hengen kappelissa. Konsertti oli kokoelma 1300-luvun rakkauslauluja, jotka meille upeasti esittivät Anneliina Koskinen ja Anna Edgren.

Keskiaikainen musiikki on minulle tuttua lähinnä Suurtorin markkinapäiviltä. Olinkin valinnut juuri tämän konsertin kaikista Turun musiikkijuhlien tapahtumista uteliaisuudesta. Millaisia olisivat keskiaikaiset rakkauslaulut? Kuinka musiikki on muuttunut aikojen saatossa? Ilokseni en joutunut etsimään vastauksia vain korvillani, vaan yleisölle oli koostettu kattava ohjelmalehtinen, joka avasi hyvin konsertin ja siinä esitettyjen kappaleiden ja niiden tekijöiden taustaa. Vaikka tekstin hoketukset ja synkoopit jäivät minulta ymmärtämättä, paikkasi  upeasti esitetty musiikki sen mitä jäi epäselväksi.

Entä millaista oli keskiaikainen musiikki? Musiikissa vaihtelivat soittimet: nokkahuilut, kellot, harppu ja itselleni tuntematon rebec. Koskisen ja Edgrenin äänet soivat kauniisti yhdessä ja loivat musiikillaan tilaan harmonisen tunnelman. Keskiajan italiaksi, ranskaksi ja englanniksi lauletut kappaleet etäännyttivät ja antoivat vierauden tunteen: silmät sulkiessani pystyin hyvin kuvittelemaan itseni keskelle yläluokkaisen isäntäväen kotikonserttia vuoteen 1399.

Pyhän hengen kappeli

Esityspaikkana oli tunnelmallinen Pyhän Hengen kappeli Vähätorin laidalla, Gasagranden talon kellarissa. Paikka oli täydellinen tila konsertille: tiivis ja harras. Kappelissa aika tuntui pysähtyneen. Ja kuten käsiohjelmasta opin, keskiaikaiset rakkauslaulut eivät kerro vain inhimillisestä maallisesta rakkaudesta, vaan osa niistä on myös hengellisiä lauluja. Hengellisissä lauluissa raamatun henkilöt ja tapahtumat ovat keskiössä, joten kirkollinen ympäristö oli kuin kirsikka kakun päällä.

Turun musiikkijuhlat on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut musiikkifestivaali – ensi vuonna tapahtuma juhlii 60. tapahtumavuottaan. Tapahtuman noviisina minulle tuli yllätyksenä sen monimuotoisuus. Ohjelmisto on musiikillisesti monipuolinen, tarjolla on niin barokkioopperaa, musiikki-improvisaatiota Ruissalon telakalla, jazzia, kotikonsertteja ja maailmakuuluja  kotimaisia ja kansainvälisiä tähtiä. Kaiken lisäksi esityspaikat ovat vaihtelevia: musiikkijuhlat ovat ihanasti vallanneet niin museot, konserttisalit kuin puistot ja yksityiskodit.

Lippujen hinnat vaihtelevat jo menneen avajaiskonsertin miltei sadasta eurosta ilmaisiin tilaisuuksiin, joten jokaiselle musiikin ystävälle löytyy varmasti jotain kukkarolle sopivaa. Osaan konserteista on lippuja vielä saatavilla, joten kannattaa suunnata Turun musiikkijuhlien sivustolle etsimään itselleen sopivaa avoimin mielin. Ehkä sinäkin pääset osaksi yhtä mielenkiintoista musiikkimatkaa kuin minä!

Villiyrttejä ja livemusiikkia ravintola Pinellan kesässä

Pinellan villiyrttinen kesämenu kesäkauden avajaisissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,

*Yhteistyössä Sunborn Groupin kanssa

Turun historiallisessa keskustassa, Aurajoen rannalla sijaitseva ravintola Pinella avasi kesäkautensa auringonpaisteessa perjantaina 25.5. Pyrähdin kiireisen työviikon jälkeen ravintolan alaterassille kutsuvierastilaisuuteen maistelemaan Pinellan kesämenun villiyrttimakuja. Mikä täydellinen aloitus kesälle!

Sami Tallberg Pinellassa - avajaiset 25.5.18, kuva: Saija Helin/ Sunborn Group
Kokit Sami Tallberg (vas.) ja Kristian Karnelli kesämenun annosten kanssa, kuva: Saija Helin

Pinella-ravintola kesäkauden avajaisissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kesän 2018 Pinellan keittiössä häärivä keittiömestari, villiyrttikirjailija Sami Tallberg kertoi tapahtuman aluksi villiyrttitaustastaan. Oli kiinnostavaa esimerkiksi kuulla, miten Tallberg on vuosituhannen alussa Lontoossa työskennellessään tutustunut villiyrtteihin ja miten innostus niihin on jatkunut. Viime vuosina villiyrtit ovat keränneet suosiota ja mediahuomiota myös Suomessa.  Muistan jo lapsuudestani voikukasta keitetyt simat, mustaherukan lehdistä tehdyt mehut sekä metsäretkillä poimitut raikkaat ketunleivät. Herkullista ja itse poimittuna ilmaista sesonkiruokaa!

Pinellan villiyrttinen kesämenu kesäkauden avajaisissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Pinellan villiyrttinen kesämenu kesäkauden avajaisissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Pinellan villiyrttinen kesämenu kesäkauden avajaisissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,

Kesäkauden avajaisissa saimme maistella uudistetun kesämenun annoksia. Keskityin kasvisannoksiin, kuten grillattuun kesäkurpitsaan, villiyrtti- ja tomaattisalaattiin sekä kasvisvilliyrttipitsaan. Maahumala, männynneulanen, kuusenkerkkä ja ketunleipä eivät aiemmin ole maistuneet yhtä herkullisilta! Taisi jossain salaatissa olla syreeninkukkiakin.

Jälkiruoaksi tarjoiltiin mesiangervovanukasta mustikoilla ja siitepölyllä. Olen nähnyt erityisesti Virossa myynnissä tätä siitepölyä ja oli hauska päästä sitä vihdoin maistamaan. Maistui aika paljon hunajalta!

Maittavan ruoan ja historiallisen ympäristön ohella Pinellassa on tarjolla myös korvakarkkia. Yläterassin tapahtumateltassa on livemusiikkia läpi kesän. Tapahtumateltan kauden avaa torstaina 7.6.2018 turkulainen laulaja-lauluntekijä Oskari Ruohonen. 3.–4. elokuuta yläterassilla osallistutaan vegaaniruokafestivaali Vegåniaan. Viimeistään silloin luvassa lisää vegaaniherkkuja, nam!

Pinella Restaurant & Bar, Vanha Suurtori 2, Turku.

Kuva 2: Saija Helin/ Sunborn Group