Kesäinen Luostarinmäen käsityöläismuseo

Käsityöläismuseo kätkösuunnistus

Kesälomaa ei oltu vietetty päivääkään kun esikoinen jo kyseli, koska _viimein_ voimme mennä Luostarinmäen käsityöläismuseoon. Museo on meille jokakesäinen vierailukohde, joten pyyntö oli varsin aiheellinen, olihan kesää kulunut jo monta päivää! Lauantaina käsityöläismuseossa järjestettiin Lasten Luostarinmäki -tapahtuma ja kaupunki paistatteli auringossa, joten päätin täyttää lapsen hartaan pyynnön ja nappasin matkaan mukaan Susannan. Päivän ohjelmaan museossa kuului erityisopastuksia, joissa lapset pääsivät leikkimään salapoliisia yrittämällä ratkaista oudon esineen arvoitusta tai etsimään tonttu Naavaparran kadonneita sukkia. Lisäksi lasten iloksi museoalueella pääsi käsityöläisten kanssa koristelemaan nahkaa, kokeilemaan karstausta, marmoroimaan paperia ja upottamaan kätensä saveen.

Luostarinmäki

Luostarinmäen käsityöläismuseo

Esikoisen ollessa pitkän harkintansa jälkeen valitulla Kadonneen kapistuksen  jäljillä -seikkailukierroksella ja kuopuksen nukkuessa päiväuniaan, sain oman rauhallisen hetken kierrellä museoalueella. Syreenipensaat pursusivat tuoksuvia kukkia, nahkurin pihapiirin seinustalla kukki jo kesän ensimmäinen ruusu ja aurinkoa pääsi hetkeksi karkuun rakennusten viileässä varjossa. Kaiken kiertelyn ja kokemisen jälkeen Susannalla ja esikoisella riitti vielä intoa kätkösuunnistukseen, jossa kätköistä löytyvien kysymysten avulla sai hauskalla tavalla lisää tietoa museosta ja sen entisten asukkaiden elämäntavoista. Toivottavasti kätkösuunnistus jää osaksi museon toimintaa, sillä ihan kaikkien tutkimiseen ei tällä kertaa jäänyt aikaa, vaikka esikoisella olisikin intoa riittänyt. Tasku pullollaan kahvipapuja ja suu mansikkakarkkeja suuntasimme kotiin, mutta varmasti palaamme vielä.

Käsityöläismuseo ruusut

Käsityöläismuseossa

Luostarinmäki lasten viikonloppu

Käsityöläismuseo maalarin verstas

Käsityöläismuseo syreenit

Blogista löytyy myös aikaisempia kirjoituksia Luostarin käsityöläismuseosta: elokuisia tunnelmia Luostarinmäen käsityöläismuseosta täältä, sekä pääsiäistunnelmointia täältä.

Taiteillen Wamissa – Kulttuuriviikko vauvoille

Tällä viikolla vauvat ja taaperot ovat pääosassa Turussa kun vietetään Vauvaviikkoa. Kulttuurintäyteiseen viikkoon mahtuu niin vappudiscoa, BabyTangoa, loruhetkiä, kirjatreffejä ja paljon muuta. Itse nappasin tutustuttavaksi viikosta itselleni sopivimman palan: vauvaopastuksen Wäinö Aaltosen museossa.

vauvaviikko taide4

Mikä sitten oli vauvaopastus ja miten se erosi normaalista museokäynnistä? Wamin vauvaopastus oli tehty vauvojen tarpeet huomioiden. Sanat eivät tällä kierroksella olleet pääasiassa vaan teot ja aistit. Kun me aikuiset saimme tietohippusia Wäinö Aaltosen tauluista, työvälineistä ja Kultaisen liljan löytymisestä, saivat vauvat tutustua pensseleihin ja kultaisiin kankaisiin. He saivat kokeilla miltä tuntuu olla kankaisen tähtitaivaan alla ja kuinka hienoja ääniä syntyy kun puupalikat kolisevat museon lattiaa vasten ja kuinka pieniksi paloiksi paperin saakaan revittyä kun oikein yrittää. Kierroksen kesto oli vain puolisen tuntia, eli lyhyempi pinnaisempikin jaksoi olla mukana ja saada ehkä aavistuksen taiteesta, käsin kosketellen, kuunnellen ja vähän maistellenkin.

Vauvaviikko taide

Kierroksen lopuksi etukäteen työpajaan ilmoittautuneet pääsivät myös luomaan taidetta maalaamalla. Porkkanaa, vadelmaa, jäisiä marjoja ja vielä vähän kullan kimallusta, niistä on vauvojen taide tehty. Pensselit, värit ja sormet hakeutuivat enemmän suuhun ja vaatteille kuin paperille mutta ainakin sylissäni istui innokas ja onnellinen mustikkaposkinen taiteilija. Kotona en ehkä anna yrittää tätä uudelleen, mutta onneksi on museoita jotka antavat mahdollisuuden toteuttaa itseään.

Vauvaviikko taide2

Wamissa vauvaopastuksia on vielä torstaina 27.4. klo 13.30 ja perjantaina 28.4. klo 10.30, tästä lisää. Vauvaviikon koko ohjelmaan pääset tutustumaan tästä linkistä, ohjelmaa riittää vielä perjantaihin saakka.

Tavallista yhteisöllisempi museoretki

Brunssi M kitchen

Yhteistyössä Aboa Vetus & Ars Novan ja M kitchen & cafen kanssa

Valokuvausta, hyvää ruokaa, naurua, instakuvia taiteesta ja herkuttelusta, hyväntuulista puheensorinaa ja hauskoja poseerauksia. Siinä kiteytettynä viime lauantain kulku, kun Aboa Vetus & Ars Nova oli järjestänyt joukolle lifestyle- ja kulttuuribloggaajia yhteisen tutustumispäivän museoonsa. Aamupäivän aikana saimme kattavan kuvan museon toiminnasta; eri näyttelytiloista ja kahvilan herkuista erikoisopastuksiin ja vuokrattaviin tiloihin.

Päivän ensimmäinen osuus oli todella rankka: pääsimme nauttimaan aivan ihanasta M Kitchen & Cafen Jazz-brunssista, josta löytyi myös kasvissyöjille paljon herkuteltavaa. Erityisen innoissani olin nähtyäni jälkiruokatarjonnan: hedelmiä, juustoja ja kakkuja, kaikki niin herkullisia, että tälle viikonloppubrunssille on pian palattava. Enkä todellakaan ollut ajatusteni kanssa yksin: ennen museon aukeamista ovien takana oli kahvilallinen ihmisiä jonottamassa brunssille pääsyä. Vilkuilu vieraisiin pöytiin vain lisäsi kiinnostusta, kuohuviinilasit kilahtelivat ja puheensorina pulppuili ja tunnelma oli kaikin tavoin oikeanlaisen letkeä.

Jazz brunssi

M kitchen and cafe brunssi

Brunssi Aboa Vetus & Ars Nova

Brunssi Turku

Jazzbrunssi
Kuva: Jari Nieminen

Brunssista nautiskelemisen (ja sen ikuistamisen kymmeniin valokuviin ja niiden sosiaaliseen mediaan jakamisen) jälkeen koitti Minuuttitaidetreffit taidemuseon puolella, Kokoelman tekijät -näyttelyssä. Taideohjaaja Elli Liipon vetämässä ja  pilke silmäkulmassa toteutettavassa konseptissa saimme treffilomakkeet, jonka vaihtoehdoista jokainen sai valita itseään miellyttävimmän kuvauksen. Tämän jälkeen koitti aika kohdata treffikumppanit, eli viisi teosta museon omista kokoelmista. Yhdessä pohdimme, mikä teos kuvaa lomakkeen eri kohtia ja jännitimme löytäisimmekö itsellemme sitä oikeaa taulujen joukosta. Konsepti on hauska ja kiinnostava. Välillä on mukavaa pohtia omia mieltymyksiään ääneen ja kuulla muiden ehkä täysin erilaisia ajatuksia samoista teoksista. Minuuttitaidetreffit on tilattavissa ryhmille,  ja ehdottomasti voin suositella sitä. Treffeillä pääsee tutustumaan hauskalla tavalla niin taiteeseen kuin ryhmän muihinkin jäseniin.

Aboa Vetus & Ars Nova bloggaripäivä
Kuva: Jari Nieminen
minuuttitaidetreffit
Kuva: Jari Nieminen
Aboa Vetus & Ars nova
Kuva: Jari Nieminen

Lopuksi kävimme pienemmällä ryhmällä vielä tutustumassa yläkerran biljardihuoneeseen, joka on vuokrattavissa kokoustilaksi. Ja millä näkymillä kaupungin yli! Upea aurinko valaisi koko jokirannan ja Suurtorin talojen värit hehkuivat sen paisteessa.

Aboa Vetus & Ars Nova

Aboa Vetus & Ars Nova

Bloggaajapäivä oli kaikilta osin erittäin onnistunut ja riemastuttava. Siitä vielä kerran kiitos kanssabloggaajille, Aboa Vetus & Ars Nova -museolle sekä M Kitchen & Cafelle!

Kellarin kätköissä: palomuseoon tutustumassa

Palomuseo Turku

Palomuseo Turku

Palomuseo Turku

Viikko sitten sunnuntaina vietettiin Turun päivää. Säät suosivat, aurinko paistoi ja tapahtumia riitti: muun muassa monet museot olivat avoinna, torit täyttyivät markkinahumusta ja musiikista ja juhlapäivän päätökseksi taivaan valaisi värikäs ilotulitus, joka sai lapsenikin huokailemaan ihastuksesta ja jättämään yöunet kesken.

Itse osallistuin juhlapäivän viettoon suuntaamalla askeleeni muutaman korttelin päähän Turun keskuspaloasemalle. Paloaseman pihalla on jo ainakin muutaman vuoden ajan ollut Turun päivänä esillä nykyistä palokalustoa ambulansseineen ja nostoautoineen, joihin niin perheen pienimmät kuin muutkin uteliaat pääsevät kurkistamaan. Itseäni ei kuitenkaan paikalle houkutellut niinkään paloautot tai edes mielikuva niitä esittelevistä riuskoista ja charmanteista palomiehistä vaan (yllätys yllätys) palomuseo. Keskuspaloaseman kellarissa nimittäin sijaitsee luultavasti vähemmän tunnettu Museotila Kellari, joka esittelee palontorjunnan ja pelastustoiminnan historiaa 1800-luvulta alkaen tähän päivään saakka.

Palomuseo Turku

Palomuseo Turku

Museotilaan pääsi tutustumaan vain opastetulla kierroksella. Viime vuodesta oppineena, jolloin jäin nuolemaan näppejäni palolaitoksen pihalle, suuntasin tällä kertaa hyvissä ajoin asemalle ja sain kuin sainkin melkein viimeiset paikat opastukselle. Ja vuoden odotus kannatti, museokierros oli kiinnostavampi kuin olin alkujaan ajatellutkaan. Opas johdatti meitä sujuvasti ja asiantuntevasti eri aikakausista ja tapahtumista toiseen. Museoesineistö oli myös laaja, pääsimme tutustumaan niin hevosvoimalla kulkeneeseen kalustoon yli sadan vuoden takaa kuin talviseen palontorjuntaan suunniteltuun lumiruiskuun, joka huonon toimivuutensa takia jäikin ainoaksi kappaleeksi, pelastustoimen erilaisiin työasuihin kypäräkokoelmineen, kaasunaamareineen ja asbestipukuineen sekä moneen muuhun tutumpaan tai erikoisempaan esineeseen. Myös seinien valokuvat kertoivat omaa tarinaansa turkulaisista pelastustoimista eri aikoina. Museo antaakin kattavan kuvan palotoiminnasta juuri Turussa, vaikka yhtymäkohtia on varmasti myös muuhun Suomeen. Asiantuntevan oppaan ansiosta kierroksen anti ei myöskään jäänyt vain historian tasolle vaan saimme useaan otteeseen muistutuksia siitä, miten palotilanteissa tulisi oikeaoppisesti toimia ja miten niiltä välttyä. Toivottavasti neuvot eivät tule koskaan kuitenkaan tarpeeseen.

Palomuseo Turku

Palomuseo Turku

Palomuseo Turku

Seuraavan kerran Turun keskuspaloasemalle, sen kalustoon sekä tietenkin palomuseoon pääsee tutustumaan 26.11.2016. Ja jos tuolloin ei Turkuun pääse ihastelemaan kaunista satavuotista punatiiliasemaamme, mutta pelastustoiminta kiinnostaa, ei hätää: samaisena lauantaina  on mahdollisuus tutustua pelastuslaitoksien toimintaan myös muualla Suomessa. Tuo marraskuun viikko on nimittäin valta-kunnallinen Paloturvallisuusviikko, jonka vietto huipentuu tuona lauantaina Päivä paloasemalla -tapahtumaan, jolloin monet maamme paloasemista järjestävät koko perheen ohjelmaa ympäri Suomen.

Muuna ajankohtana palomuseoon voi käydä tutustumassa ryhmävarauksella tilauksesta.

Lukuisten kohtaloiden Patarei

Tallinnan vinkkipostauksessa jätin tarkoituksella yhden kohteen aivan omaksi kirjoituksekseen. Sokerina tinakupin pohjalla ja kuvien kera – saanen esitellä yhden Tallinnan historian synkimmistä paikoista – Patarein vankilan.

Jos EKKM-nykytaidemuseo tarjosi mukavan ja kiinnostavalla tavalla rosoisen elämyksen, oli vierailu vuosikymmenien ajan vankilana toimineeseen Patareihin täysin toisenlainen. Tämä uhmakkaana sataman viereisellä rantapenkereellä merta kohti tuijottava linnake ei ole koskaan ollut mukava paikka, eikä sitä ole nytkään. Patarei on valmistunut alunperin vuonna 1840 puolustuslinnoitukseksi, mutta sittemmin on palvellut sotilasparakkina sekä vuosina 1920 – 2002 vankilana.

Nykyään Patarei on avoinna vuoden ympäri opastetuille ryhmille. Kesäkuusta elokuuhun siellä järjestetään opastettuja kierroksia. Vierailumme ajoittui sopivasti synkeän tihkusateiseen ja hyytävän tuuliseen päivään, joka vain alleviivasi kokemusta. Etukäteen oli hyvin vaikea onkia tietoa paikan aukiajoista, sillä vankilan kotisivuilla mainostettiin vain opastettuja kierroksia. Nyttemmin sivut ovat päivitetty ja niillä löytyy jopa maininta omatoimisen kiertelyn mahdollisuudesta – ken uskaltaa ja ilkeää.

Me osallistuimme englanninkieliselle kierrokselle, joka venyi ilmoitetusta tunnin kestosta yli puolentoista tuntiin. Tänä aikana meitä kierrätettiin huoneesta ja kerroksesta toiseen aikamoisella kiireellä. Saimme nähdä mm. leikkaussalin, erilaisia ja eri kokoisille henkilömäärille tarkoitettuja sellejä, sisäpihan ulkoilukopin, hirttohuoneen ja saunan. Turhaan ei vierailijoita oltu kehotettu pukeutumaan lämpimästi –  sekä sisällä että ulkona oli nimittäin hyytävää.

Opas kertoi, että rakennus on ollut hyvän aikaa myynnissä, mutta tulevalla ostajalla olisi tulossa miljoonaluokan remontti. Se kyllä näkyi: jokainen paikka oli enemmän ja vähemmän huonossa kunnossa. Paikoin seinillä näkyi myös taidetta – täällä on ollut muutama vuosi sitten taidenäyttelyitä. Osa rakennuksen seinätaiteesta on toki alkuperäisiltä asukkailta.

Tuntui, että opas olisi voinut tarinoida paikasta loputtomiin. Kiinnostavaa olisi ollut kuulla myös hänen tarinansa. Nimittäin meille jäi epäselväksi oliko hän ollut itsekin täällä vankina. Netissä kun kerrotaan, että entiset vangit pitävät opastettuja kierroksia. Taisi yksi kierrokselle osallistuja tätä suoraan oppaalta kysyäkin, eikä saanut vastausta. Toisen nettitarinan mukaan Patareissa opastaa mies, joka asuu sisäpihalla ja rakentaa tiipii-telttoja. Yksi seurueemme jäsen kuulemma näkikin jossain vilahtavan tiipiin..

Kauniina päivänä karua vierailukokemusta tasapainottamaan voi piipahtaa rannan puolella olevassa rantabaarissa Patarei Kohvikissa, jossa huurteisen äärellä voinee melkein unohtaa missä on.

Kalaranna 2a (Kulttuurikilometrin varrella, sisäänkäynti Lentosataman puoleisella sivulla). Pääsymaksu. Kierrokselle tulee ilmottautua etukäteen. Suljettu syyskuu – toukokuu.