Deittailua museossa

Museot järjestävät nykyään yhä enemmän teemapäiviä ja tapahtumia erilaisille kohderyhmille. Lapsille suunnattuja teemapäiviä on nykyään hyvinkin paljon ja muunkinlaiset teemaopastukset näyttelyihin ovat suosittuja. Museokäyntiin saatetaan yhdistää brunssia tai konserttia. Mainioita keinoja siis saada lisää yleisöä ja tavoittaa myös ihmisiä, jotka muuten tulevat harvemmin poikenneeksi museoon. Viime vuosina on museoissa yleistyneet myös sinkkujen illat. Kansallismuseo Helsingissä järjesti ensimmäisenä museona Suomessa sinkkuillan vuonna 2015 ja monet muut museot ovat seuranneet perässä.

Kävin ystäväni kanssa tutustumassa konseptiin Wäinö Aaltosen museossa, jossa sinkkuiltaa vietettiin neljättä kertaa. Ideana on, että ihmiset pääsevät tutustumaan toisiinsa ja löytämään jos ei elämänsä rakkautta niin vaikka uuden ystävän. Paikalle voi mennä yksin tai ystävien kanssa ja viettää hieman erilaisen illan museossa.

Wäinö Aaltosen museossa illan aloitti opastettu kierros juuri avautuneeseen Mansikkapaikka-näyttelyyn. Yleisöä museoon oli saapunut nelisenkymmentä, joista suurin osa oli keski-ikäisiä naisia. Tämän ei kai pitäisi olla mikään yllätys, sillä käsittääkseni suosituinta museoissa käynti taitaa olla juuri viisikymppisten naisten keskuudessa. Paikalla oli toki muutamia miehiäkin sekä joitakin nuorempia kävijöitä. Tapahtuman ikäraja oli 18 vuotta, mutta parikymppisiä ei paikalla juuri näkynyt. Kierros oli hieman normaalia lyhyempi, mutta muuten hyvinkin perinteinen opastus. Taideteosten sijaan useimpien huomio taisi kiinnittyä toisiin museokävijöihin ja ilmapiiri olikin hieman jännittynyt ja odottava. Tämä oli varsin luonnollista, sillä kierroksen jälkeen oli mahdollisuus osallistua pikadeiteille. Itse jätin treffailun muille, mutta sain kuulla, että deitit järjestettiin pöytäryhmittäin kysymyspeliä pelaten. Ratkaisu oli ilmeisen onnistunut, sillä huomasin, että museosta lähti muutama pari yhdessä jutustellen jatkamaan iltaa.

Konsepti sinänsä oli ihan onnistunut, mutta ideaa voisi ehkä vielä kehittää. Oli ihan hauskaa, että mukana oli eri-ikäisiä ihmisiä, mutta sinkkuiltoja voisi tehdä myös kohdennetummin eri ikäryhmille. Siten mukavan treffikumppanin löytäminen museosta voisi olla todennäköisempää. Museon voisi olla myös helpompi markkinoida tapahtumaa sopivalle yleisölle. Lisäksi deittien jälkeen olisi hyvä olla tarpeeksi aikaa tutustua uuden kaverin kanssa vaikka vielä näyttelyyn, ettei heti tarvitse miettiä mihin jatkaa museosta matkaa. Ja tokihan ideaa voisi viedä myös muihin vastaaviin ympäristöihin. Ehkäpä muutkin kulttuuri- ja vapaa-ajantoimijat voisivat keksiä oman deittailutapahtumansa.

Pääsiäisiloa museosta

 

Tänä vuonna perheellämme oli edessä jotain erilaista: pääsiäinen kaupungissa. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne vuodet, joina olen viettänyt pääsiäistä Turussa. Lapsi on aina saanut nauttia Pohjanmaan lakeuksista, pääsiäisvalkeista sekä lankalauantain trullitteluista. Omissa muistoissani taasen pääsiäinen yhdistyy Kolin kansallismaisemaan ja hankikantoon. Pääsiäinen on ollut loma, jolloin ainoa varsinainen tekeminen on ollut pääsiäismunien etsintä. Koska perjantain ylimääräinen vapaapäivä venyi venymistään yhdessä pinnani kanssa, oli tänään keksittävä kuitenkin asunnon ulkopuolelta ihmisten ilmoilta jotain lasta ja aikuista kiinnostavaa. Onneksi tähän löytyi parempaakin parempi apu: Luostarinmäen käsityöläismuseo.

Koska aina voi oppia jotain uutta ja lupauksista on pidettävä kiinni, päätimme osallistua pääsiäisperinteitä valottavalle opastetulle kierrokselle. Hyvä niin, kierroksella käsiteltiin niin ajan ruoka- ja tapaperinteitä, kulttuurialueiden niihin luomia eroja mutta myös yleisemmin museoalueen ja Turun palon historiaa. Kotiin päästyään lapsi juoksikin heti isänsä luokse kertomaan miten museoalue säästyi ihmeen kaupalla palolta vain naapureiden märkien peittojen ansioista!

Opastuksen jälkeenkin ja harmaasta säästä huolimatta jaksoimme kierrellä alueella kurkistelemassa (taas kerran) jokaisen ikkunan ja oven taakse monta tuntia. Eikä pääsiäistunnelman löytäminen ollut vaikeaa. Saimme ihastella Ovo Decor -yhdistyksen uskomattoman taitavasti koristeltuja pääsiäismunia, joiden laajassa kirjossa näkyi eri Euroopan maiden omat koristeluperinteet. Eikä koristeltuina olleet vain perinteiset kananmunat vaan esillä olin niin kalkkunan, hanhien, emujen kuin strutsienkin koristeltuja munia! Lisäksi saimme tutustua sokerileipurin hienoihin marsipaaniluomuksiin. Onnellinen lapsi sai kirjapainosta ikioman aapiskukon, jolle laulaa huomenna, mahdollisuuden osallistua munanvierityskisaan ja suloiset marsipaanipuput ja -tiput löysivät tiensä laukkuuni.

Jos siis vielä huomenna oma pääsiäistunnelma kaipaa päivittämistä, kannattaa suunnata Luostarinmäelle! Museo avoinna vielä huomenna sunnuntaina klo 10-16. Opastettu kierros klo 13 (pääsymaksu + 3e).

Lisätietoa Ovo Decorin munien koristelusta voi lukea vaikka täältä.

Kesätunnelmia Luostarinmäen käsityöläismuseosta taasen voit lukea täältä.

Opastuksella Turun taidemuseossa -uudenvuodenlupauksen lunastaminen

IMG_20160109_123757

Alkaneen vuoden kunniaksi tein itselleni lupauksen: käyn enemmän opastetuilla kierroksilla museoissa. Viime vuodelta en nimittäin muista yhtään kertaa, jolloin olisin osallistunut perinteiselle kierrokselle oppaan johdolla. Erikoiskierroksiinkin olen osallistunut lähinnä opintojeni ansioista. Syitä tähän on ollut  monia: museot, joissa kävin olivat yleensä itselleni jo tuttuja. Tutuissakin museoissa näyttelyt tietenkin vaihtuvat, mutta jostain syystä jätin niissäkin tapauksissa näyttelyopastukset väliin. Usein kiersin myös lapseni kanssa, joka valitettavasti ei jaksa kuunnella opastusta sen vaatimalla kärsivällisyydellä (koitettu on). Olen myös usein, Museokortin ansiosta, poikennut museoihin ilman sen tarkempaa suunnittelua, joka on johtanut siihen, etten ole ollut oikeaan opastusaikaan paikalla tai opastuksen kesto ei ole sopinut seuraaviin menoihini.

Miksi sitten halusin tehdä tämän lupauksen? Museo-opastuksia itsekin tehneenä ja opintojeni kautta asiaan perehtyneenä voin todeta, että perusopastukset(kin) usein antavat kuulijalleen jotain. Onko se sitten uutta tietoa, lisäymmärrystä aiheesta, pieni kiinnostava yksityiskohta, uusi idea, elämys tai siemen uudeen kiinnostuksenkohteen syntymiseen, on kuulijan itse määriteltävissä. Opastukset eivät ole myöskään vain hetkessä hutaistuja tietoiskuja vaan niiden suunnitteluun, tiedon kattavuuteen ja sen todenmukaisuuteen panostetaan sekä opastuksen esittämistapaan panostetaan. Oppaalta voi myös saada vastauksen heränneisiin kysymyksiin huomattavasti helpommin ja nopeammin kuin näyttelytauluilta tai esineteksteiltä.

Kun blogimme sähköpostiin saapui tiedote Turun taidemuseossa järjestettävästä Nils Dardel ja Japani -teemapäivästä, tartuinkin mahdollisuuteen innolla Lauran kanssa. Vietimme pitkästä aikaa museopäivän pidemmän kaavan kautta, johon kuului opastuksen lisäksi herkuttelua museokahvilassa ja osallistuminen päivän oheisohjelmaan: origami-työpajaan. Pidän askartelusta vaikka en voikaan kehua olevani se näppärin ja taitavin, enkä ainakaan kärsivällisin. Onneksi työpajaa pirteänä hoitanut museolehtori ymmärsi ja jaksoi auttaa epätoivon hetkelläkin ja työpajaan osallistuminen jäi positiivisena kokemuksena mieleen.

Ja se opastus? Kiinnostava ja ajatuksia herättävä. Olimme Lauran kanssa molemmat käyneet jo viime vuoden puolella katsastamassa kyseisen näyttelyn mutta asiantuntevan oppaan johdolla saimme näyttelystä enemmän irti. Kyseessä ei ollut normaali opastus museonäyttelyyn vaan sen aiheena teeman mukaisesti oli japanilaisuuden näkyminen Nils Dardelin töissä. Tämän lisäksi saimme varmasti perusopastuksen verran tietoa Nils Dardelista ylipäänsä sekä Japanin vaikutuksen ilmenemisestä laajemminkin eurooppalaisessa taiteessa. Mielestäni erinomainen alku lupaukseni lunastamiseen!

Nils Dardel ja moderni aika -näyttely Turun taidemuseossa päättyy tänä viikonloppuna (17.1.), viimeiset opastukset ovat lauantaina ja sunnuntaina. Kannattaa poiketa!

Kulttuuria pimeneviin iltoihin

kulttuurijuttu

Kas, koittihan kauniin ja aurinkoisen alkusyksyn jälkeen sittenkin tälläinen märempi, pimeämpi ja kurjempi keli. Mikäs Suomen syksy se ilman marrasharmaata olisi!

Kotiin ei kuitenkaan tarvitse viltin alle jäädä, kun nyt olisi niin vallan kauheasti tekemistä, kokemista ja nähtävää! Tässä muutamia poimintoja:

Tänään torstaina 12. marraskuuta klo 16 – n. klo 20 TurkuART Afterwork, jonka tapahtumasivu ja illan ohjelma Facebookissa löytyy täältä. Luvassa Turun gallerioissa ja museoissa erikoisopastuksia, työpajoja, ilmaisia sisäänpääsyjä ja kaikenmoista mukavaa. Tapahtuma näkyy Instagramissa tunnisteella #turkuartafterwork.

Tänään 12. marraskuuta alkaa myös nukketeatterijuhla TIP-Fest Ave Fenix – avajaisesityksellä klo 17.30 Vanhalla Suurtorilla. Luvassa käsittääkseni tulinukketeatteria, vau! TIP-Fest jatkuu 15. marraskuuta saakka.

Vuosittainen Varsinais-Suomen runoviikko alkaa huomenna perjantaina 13. marraskuuta klo 17 avajaisilla Turun pääkirjaston tieto-osastolla sekä illan avajaisklubilla ravintola Soinnussa klo 19 lähtien. Runoviikko jatkuu 22. marraskuuta saakka. Luvassa monenmoista tapahtumaa aina päivänvalosta illan pimeyteen, esimerkiksi runoklubeja, niin kotimaista kuin kansainvälistä runoutta, musiikkia, open mic -lavoja, keskusteluja, runomeditaatiota ja lasten askartelupajaa. Monet tapahtumista ovat Turussa, mutta myös Raumalla, Lemussa, Mynämäellä, Salossa ja Paimiossa. Menkäähän nauttimaan runoudesta ja kaikesta sen ympärillä! Täältä näet ohjelman kokonaisuudessaan.

Lauantaina 14. marraskuuta ja sunnuntaina 15. marraskuuta on Wäinö Aaltosen museon WAMin Lasten viikonloppu. Luvassa lasten opastettuja seikkailukierroksia, jossa osana opastusta nähdään TIP-Festin nukketeatteriesitys sekä työpaja. Samalla lipulla pääsee viikonlopun aikana Turun biologisen museon Koko perheen luontoviikonloppuun.

Kiinnostaako jokin tapahtumista?