Museokorttivuoteni – kolmas kerta toden sanoo?

Museokorttivuoteni, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kolmas vuoteni Museokortin kanssa on tullut päätökseen. Vuoden aikana kävin paljon kotikaupunkini Turun tutuissa museoissa. Museomatkoilla Helsinkiin ja Tuusulanjärvelle sain vinguttaa Museokorttiani kiitettävästi. Näillä reissuilla vierailin myös minulle uusissa kohteissa. Vierailuni Aholassa, Ainolassa, Erkkolassa ja Järvenpään taidemuseossa eivät varmasti tule jäämään viimeisiksi. Vaikuttavia paikkoja ja upeita näyttelyitä!

Kun vertaan viime museovuoteeni, vuosi 2018 ei ole ollut yhtä kiireinen. Kuitenkin näkemäni näyttelyt ja kokemani elämykset ovat olleet vertaansa vailla. Esimerkiksi Wäinö Aaltosen museossa olleen Hannu Väisäsen Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyn muisteleminen saa vieläkin  lähes kylmät väreet aikaan. Kolmas Museokorttivuoteni sen viimeistään näytti – en enää osaisi olla ilman tuota kelta-musta-pinkkiä muoviläpyskää kukkarossani. Milloin tahansa voi tulla hinku poiketa museoon ja silloin on hyvä olla Museokortti käden ulottuvilla.

Vaikka vierailin muutaman kerran museoiden ilmaispäivissä, säästin kortilla noin 89 euroa. Osa näistä säästetyistä pennosista taisi toki jäädä museokauppaan tai -kahvilaan. Näissä museoissa kävin vuoteni aikana:

Tietysti näin vuoden taitteessa käännän katseeni myös tulevaan. Olen jo kolme vuotta seurannut miten käytän Museokorttiani (se käy muuten kätevästi asiakassivuilta) ja tiedän, että tulen myös vuonna 2019 useimmiten käymään samoissa tutuissa, paikallisissa museoissa. Löydän niistä joka vierailulla ja seurassa jotain uutta – puhumattakaan vaihtuvista näyttelyistä, joista tutussakin kohteessa saa aina jotain uutta katsottavaa ja ajateltavaa. Miltä voisi näyttää museovuoteni 2019? Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain yllätyksellistä? Näissä minulle uusissa museoissa suunnittelen ainakin käyväni tulevan Museokorttivuoteni aikana:

  • Amos Rex, Helsinki: teamLabnäyttelyn pääsisi näkemään vielä 6.1.2019 saakka. 8.2.2019 avattava René Magritten näyttely kiinnostaa.
  • Casa Haartman, Naantali: Naantalin keskustassa olevassa Axel ja Hedvig Haartmanin taiteilijakodissa on upeaa arkkitehtuuria, väriä ja yksityiskohtien runsautta. Näin kirjoitti Johanna artikkelissaan, ja jos museo on jälleen ensi kesänä avoinna, niin pitäähän se omin silmin nähdä!
  • Hvitträsk, Luoma, Kirkkonummi: Taiteilijoiden Gesellius, Lindgren ja Saarinen yhteinen ateljeekoti on vielä näkemättä. Kansallisromanttinen rakennus yksityiskohtineen tekee varmasti vaikutuksen!
  • Runebergin koti, Porvoo: Suomen vanhimmassa kotimuseossa, kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin ja kirjailija Fredrika Runebergin kodissa, olisi kiinnostavaa käydä. Kuinka usein pääsee vierailulle yhden Suomen merkittävimmän naiskirjailijan kotiin?
  • Seurasaaren ulkomuseo, Helsinki: En ole varma olenko koskaan käynyt Seurasaaren ulkomuseossa. Onkohan siellä niin paljon oravia kuin kerrotaan? Tämä sopisi kesäretkikohteeksi!
  • Tuusulanjärven museot, Järvenpää ja Tuusula: kävimme kesällä 2018 kiertämässä osan Tuusulanjärven museoista sekä Järvenpään taidemuseon. Monta museota jäi kuitenkin seuraavaan kertaan, kuten Lottamuseo sekä Suviranta (tosin Suviranta ei taida olla Museokorttikohde). Tulisiko niiden vuoro kesällä 2019?

Miltä sinun mennyt tai tuleva Museokorttivuotesi näyttää?

Mainokset

Ostoksia ja herkuttelua Mathildedalin ruukkikylässä

Kyläravintola Terho Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Idyllinen Mathildedalin ruukkikylä Salon Perniössä on noin  tunnin ajomatkan päässä Turusta. Helsinkiin on matkaa noin sata kilometriä. Ensimmäisessä Mathildedalin kirjoituksessani fiilistelin kylän miljöötä ja tunnelmaa. Nyt vinkkaan muutamasta kukkaronnyörejä höllentävästä paikallisesta yrityksestä. Pitäähän sitä reissulta tuliaisia tuoda, eikö?

Kylään ajaessamme ensimmäisenä oli vastassa pihapiiri, jonka punaisessa rakennuksessa on pikkuruinen Kyläpuoti (Matildan puistotie 4). Sieltä saa Mathildedalin Kyläleipurin herkullisia juureen leivottuja maalaisleipiä sekä samassa rakennuksessa pantuja Mathidedalin Kyläpanimon oluita. Myynnissä on myös muun muassa pullaa ja hunajaa sekä muiden lähituottajien käsityöoluita, -siidereitä ja marjalimonadeja. Liekö sattumaa, että parkkipaikka on vieressä ja puodista voi kiikuttaa ostoksensa kätevästi suoraan auton takakonttiin. Lauantaisin leipurilta saa ostaa levypitsan paloja. Ne ovat niin suosittuja, että oma palanen kannattaa varata viimeistään vierailua edeltävänä perjantaina. En ollut varannut, ja pitsa jäi harmillisesti maistamatta!

Kyläravintola Terho Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kyläravintola Terho Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Seinällä olevat teokset Jussi Lipastin ja Camilla Zapato Lagoksen

Kyläravintola ja Kyläpaahtimo Terho Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kyläravintola Terho Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Samasta pihapiiristä löytyi kuitenkin apu. Valkoisessa funkinrakennuksessam vanhassa osuuskaupassam oleva Kyläravintola & Kyläpaahtimo Terho (Matildan puistotie 4) tarjoili maittavan, täynnä tuoreita kasviksia olevan kasvispaninin, jolla nälkä taittui. Pihapiirin terassi on räsymattoistuinalustoineen ja riisipaperivalaisimeen tunnelmallinen. Sisätilan  sisustuksessa on söpöä mummolatunnelmaa. Terhosta saa myös esimerkiksi siellä paahdettua kahvia sekä tietysti pihan toisella puolella valmistettuja oluita. Kahvipapuja ja valmiiksi jauhettua kahvia saa ostaa myös mukaan. Ravintolassa on myös aika ajoin visailuja, livemusiikkia ja taidenäyttelyitä. Tänne olisi kiva palata paremmalla ajalla vaikkapa viettämään iltaa!

Ruukin kehräämö ja puoti Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Ruukin kehräämön ja puodin edustaa

Kun kuljet tammikujaa pitkin alemmas kylään, on vastassa monta suloista puotia, jossa piipahtaa. Kesäviikonloppuisin vanhassa puuhiilivarastossa on Pop up -galleria. Esillä on gallerian pitäjän Jaana Kähösen kuvakäsiteltyjä kuvia Mathildedalista sekä Hanna Variksen grafiikkaa. Myynnissä on myös Kähösen suunnittelemia kankaita sekä naisten second hand -vaatteita. Hieman alempana, keltaisessa rakennuksessa on antiikkiliike Huldan Puoti (Ruukinrannantie). Siellä myydään kaikkea ihanaa, mitä mummolassakin on saattanut olla. Ehkä täältä löytyy vanhaan kahvikuppiisi vihdoin se toinen pari?

Ruukin kehräämö ja puodissa (Ruukinrannantie 6) löytyvät sitten ne kuuluisat alpakkatuotteet. Alpakkasormikkaat, pipot, huivit ja torkkupeitot ovat niin ihanan pehmeitä! Moni tuote on täällä tehty. Ruukin kehräämössä myös kehrätään asiakkaille lankaa esimerkiksi alpakasta, laamasta tai vaikkapa koirasta. Vieressä on Ruukin kutomo.

Second Chance -kauppa Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Second Chance -kauppa Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Petris Chocolaten suklaita Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Viistosti vastapäätä oikealla, vanhassa muuntajassa on kesän ajan Second Chance -puoti. Normaalisti liike on Ruukin kehräämön ja puodin vieressä (Ruukinrannantie 6). Myymälässä myydään merkin omia, alusta loppuun Suomessa tehtyjä värikkäitä trikoisia naisten- ja lastenvaatteita, tuubihuiveja, asusteita ja lakanoita. Myynnissä on myös muun muassa paimiolaisen Vuonue & Viipsinpuun kanansulkakorvakoruja. Tila itsessään on rosoisen kaunis ja korkea. Oven vierestä johtavat jyrkät portaat yläkertaan, jossa kuulemma on välillä taidenäyttelyitä.

Vaatteiden ja asusteiden lisäksi vanhassa muuntajassa myydään Petris Chocolate Room -suklaatuotteita. Suklaapraliinit, -patukat ja -levyt ovat kauniisti viimeisteltyjä ja herkullisen näköisiä. Osa on maidottomia ja gluteenittomia ja siten esimerkiksi vegaanille oiva tuominen. Petris Chocolate Roomilla on myös oma kahvila-suklaapuoti sekä Petris Chocolate Bed & Breakfast vanhassa Mathildedalin kyläkoulussa (Tullintie 17).

Mathildedal, Perniö, Salo. Aukioloajat kannattaa tarkistaa yritysten sivuilta.

Mathildedalin hurmaava ruukkikylä

Mathildedalin ruukkikylä Salon Perniössä, Varsinais-Suomessa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Salon Perniössä, meren rannalla on idyllinen ruukkikylä Mathildedal. Se on yksi Teijon ruukkikylistä ja löytyy kartoista suomenkielisellä nimellä Matilda. Vuonna 1852 Viktor Zebor Bremer laajensi Teijon rautaruukkia Mathildedaliin ja nimesi kylän uudelleen vaimonsa mukaan. Ruukkitoiminnan jälkeen kylässä on ollut muun muassa venetelakka.

Mathildedalin ruukkiyhdyskunta on Museoviraston määrittelemä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Kylään hurauttaa autolla Turusta noin tunnissa. Saloon on matkaa noin 26 kilometriä. Alueella on myös erityisesti luontomatkailijoita vetävä Teijon kansallispuisto.

Mathildedalin satama Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Varsinais-Suomessa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Tullessani kylään on kuin olisin tullut pidemmänkin matkan ja muutaman vuosikymmenen taaksepäin. Aivan ensiksi on vastassa pieni pihapiiri, jossa ovat Kyläravintola ja Kyläpaahtimo Terho ja Kyläpuoti (Matildan puistotie 4). Jatkan matkaani tammipuiden reunustamaa kujaa tiili- ja punamultarakennusten ohi. Kuja on yksi Suomen pisimmistä tammikujista. Ohitan muutaman uuden omakotitalon, ja ne tuovat miljööseen ajan kerrostumia.

Pian olenkin meren rannalla. Pitkät vierasvenelaiturit ovat valmiina vastaanottamaan veneilijöitä. Olen liikkeellä lauantaina ja se näyttää olevan täällä toripäivä. Vanha rouva on myymässä herkullisen näköisiä leivonnaisia, muun muassa karjalanpiirakoita. Toisella myyjällä on pitkä pöytä kukkuroillaan erilaisia yrttejä ja taimia.

Mathildedalin ruukkikylä Salon Perniössä, puro ja vanha muuntaja, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Mathildedalin ruukkikylä Salon Perniössä, ruukin puro ja voimaratas, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Mathildedalin ruukkikylän puro, takana putlauslaitos ja Mathildedalin kesäteatteri Salon Perniössä, Varsinais-Suomessa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ruukin putlauslaitos Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Suuntaan rannasta poispäin pienen puron ääreen. Luonto on kaunista ja vehreää.  Seistessäni solisevan puron äärellä hetki on lähes meditatiivinen. Puron päässä on iso vanha ruukkirakennus, putlaus- ja valssauslaitokset. Seurue kantaa sinne PA-laitteita ja muuta juhliin kuuluvaa tilpehööriä. Taitaa illemmalla olla häät tulossa ja voi, miten ihanassa paikassa! Rakennuksen vieressä on Mathildedalin kesäteatteri (Ruukinrannantie 6), jossa kesällä 2018 esitetään Reinikainen-komediaa.

Ruukin kehräämö ja puoti Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Herra Hiiren asumus Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Yksityiskohta vanhan rakennuksen ovesta Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Puronvartta ympäröi erilaisia ruukkiin kuuluneita rakennuksia, joissa lähes kaikissa on uutta toimintaa. On kaksi ravintolaa, kahvila ja puoteja. Jossain on kuulemma taidenäyttely. Kaikkialla on kauniita yksityiskohtia. Vanhanaikaisen näköisiä vuokrapolkupyöriä nojaa telineeseen. ”En kestä jos ne ovat Pelagoja, liian idyllistä!” totean seuralaiselleni ja tarkistan, että eivät sentään ole.

Kirjanvaihtopiste Hotel & Cafe Mathildedalissa Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Alpakka Mathildedalin ruukkikylässä Salon Perniössä, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Keltaisessa rakennuksessa, ilmeisesti vanhassa karkaisimossa, on Mathildedalin kulttuuriyhdistyksen sympaattinen kirjakierrätyspiste. Se löytyy Hotel & Café Mathildedalin  (Ruukinrannantie 8) kahvilan perältä. ”Vaihda, lainaa, osta (sopivalla summalla)” on raapustettu pieneen liitutauluun. Täältä löytyy varmasti jokaiselle kesäkirja!

Kierrän vielä alpakka-aitauksen kautta. Nämä veikeät, juuri kerityt pitkäkaulat rouskuttavat heinää tyytyväisinä. Viereisessä kehräämössä myydään niiden villasta tehtyjä tuotteita. Niistä ja muista ostosmahdollisuuksista seuraavassa postauksessa!

 

 

 

 

 

Museokorttivuoteni

Museokorttivuoteni, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Olen kiintynyt kelta-musta-pinkkiin korttiini. Se kulkee lähes aina mukanani. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee hinku tai tarve poiketa museoon!

Kuluneen kahden vuoden aikana suhteeni Museokorttiin on muuttunut innostuneesta aloittelijasta vakiintuneeksi käyttäjäksi. Kuullessani kortista ensimmäisen kerran olin heti myyty –  ja olen yhä! 250 museota Ahvenanmaalta Inariin samalla, noin 60 euroa maksavalla kortilla on älyttömän hyvä diili.

Toinen museokorttivuoteni tuli päätökseen lokakuussa. Vuosi piti mukanaan vähintään kuukausittaisia vierailuja museoihin. Osa oli tuttuja turkulaisia, kuten Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen museo ja Aboa Vetus & Ars Nova. Muutama muodostui viimeistään viimeisimmän korttivuoteni aikana eräänlaiseksi lähimuseokseni, jonne tapaan piipahtaa katsomaan uusimman näyttelyn aina kun mahdollista.

Monet näyttelyt tuli käytyä katsomassa monta kertaa. Ensimmäisen kerran menin ehkä vain opastukselle tai hieman tiukemmalla aikataululla, toisen kerran menin sitten ajan kanssa tai esimerkiksi toisen seuralaisen kera. ”Onko sulla Museokortti?” -kysymys tuli esitettyä moneen kertaan ja mentyä yhdessä uuden tai vanhemman museoystävän kanssa. Jaettu museokokemus on arvokasta ja siinä saa usein aivan uudenlaisia näkökulmia.

Tein myös muutamia reissuja toisille paikkakunnille ihan varta vasten katsomaan jotain tiettyä näyttelyä, kuten Tampereelle Museokeskus Vapriikkiin katsomaan Kielletty kaupunki -näyttelyä ja Helsinkiin Suomen valokuvataiteen museoon Francesca Woodmanin valokuvien ääreen. Kerran kun reissussa oltiin, en tietenkään malttanut käydä vain yhdessä museossa. Tampere-päivä ja pari Helsinki-päivää käsittivät yhteensä yksitoista museota. Lähes puolet vuoden museokäynneistäni!

Kortti madalsi rutkasti kynnystä vierailuun. Menin uteliaammin katsomaan näyttelyitä tai vierailemaan museoissa, joita en ilman korttia olisi raaskinut mennä. Erityisesti Helsingin museoiden lippuhinnat ovat aika huimia. Kun pääsymaksu on jo maksettu, ei käynnin aikana tule sellaista pakko-nähdä-kaikki-kun-on-kerran-maksettu -tunnetta. Osan voi jättää seuraavaan kertaan. Myös kynnys museokauppojen puolella ostosten tekoon laski. Ennalta maksettu sisäänpääsy oli ikään kuin säästetty pääsylipun hinta, ja pientä museomuistoa tai tuliaista tuli ostettua monestakin kaupasta.

Vuoden aikana säästin pääsymaksuista 163 euroa. Aika huimaa! Jatkoinko kortin käyttöä?  Tarvitseeko edes kysyä – kolmas vuoteni käynnistyi juuri.

Lue myös Johannan vuodesta museokortin kanssa.