Syksyn väriloistoa Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa

Leppäkerttu kiipeää ruskaisessa puussa

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna ruska vielä antoi hieman odottaa itseään Turun keskustassa, joten tein pienen päiväretken Ruissalon saarelle. Turun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhassa Ruissalossa se odottikin jo melkein portilla leiskuen ulkopuutarhassa jo joissain pensaissa ja puissa keltaisen, oranssin, punaisen ja erilaisten vihreiden sävyissä.

Ruskaa Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Mantsurianjalopähkinä Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Mantsurianjalopähkinä Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Kesäpäivänhattu Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kasvihuoneen nurkilta löydän mantsurianjalopähkinän, jonka moniliuskaiset vaaleanvihreät lehdet ovat jo paikoin muuttuneet hykerryttävän keltaisiksi. Jos kasvintunnistus on vähän ruosteessa, voi kävijä vaivihkaa kurkata kasvien luota kasvin nimen eri kielillä.

Kukkapenkin puolella kesäpäivänhatut hohtavat kirkkaankeltaisen ja lämpimän ruskean sävyissä. Todella kaunis syksyn kukkija!

Risiini Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty.
Kasveja Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Kvinoa Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Astun aidoin rajattuun Hyötykasvitarhaan, jossa kasvatetaan muun muassa öljy-, kuitu- ja maustekasveja sekä vihanneksia. Portissa kielletään pitkäkorvaisten tulo alueelle. Öljykasvi risiini on kasvanut valtaviin mittoihin ollen ainakin yli kaksimetrinen. Sen aniliininpunaiset siemenkodat ovat hauskan näköiset. Toisella puolella käytävää on vieläkin villimmän näköinen kasvituttavuus, jonka kukkatertuissa on samaan aikaan kukkia ja siemenkotia eri vaiheissaan. Mikäköhän tämän kasvin nimi on?

Kävelen ruokakasvien käytävää ja katseeni osuu kvinoaan. Sekin on korkea, ja kasvi notkuu siemeniä. Vieressä on violetti kvinoa. Lautasellani kvinoa on tuttu, mutta enpä ole aiemmin sitä nähnyt kasvavan!

Salaattisikuri Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Etelänherne Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Daalioita Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Jos korkeat öljy- ja ruokakasvit eivät jänistä kiinnostaisi, koittaa aitauksen keskiosassa oikeat herkkumaat. Ihastelen punavihreää salaattisikuria, joka näyttäisi olevan valmis poimittavaksi. Toisaalla etelänherneen latinankielinen nimi Babtisia australis lennäyttää mielikuvitukseni valloilleen. Mikäköhän sen tarina on? Jo lähes tyhjenneet siemenkodat ovat herkän kauniit.

Daaliapenkki on viittä vaille vainaa, mutta se tekeekin siitä äärimmäisen nätin näyn. Jo koittaneista yöpakkasista nuutuneet kukinnot leiskuvat vielä keltaisen ja punaisen sävyjä.

Poimulehti ja kastehelmi Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Jättilumpeita Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Poistuessani Hyötykasvitarhasta suljen portin perässäni ja lähden kävelemään lummelammikkoa kohti. Polun vierellä Itämaisella lammella kumarrun kuvaamaan syyskuisesta kasteesta märkiä poimulehtiä. Klassisen kaunista!

Lummelammille saavuttuani iloitsen, että yhä siellä kukoistavat valkoiset ja vaaleanpunaiset jättimäiset kukinnot. Punainen huvimaja on paikallaan tuoden tuulahduksen eksotiikkaa muutenkin kauniiseen maisemaan.

Luontopolkua Ruissalossa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Tällä kertaa tieni ei vie kasvihuoneiden puolelle. Se aika koittaa talven tultua. Jos kasvihuoneet kiinnostavat, kurkkaahan makupaloja teksteistämme täältä ja täältä.

Luonnosta nauttimista voi myös jatkaa Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ulkopuolella saaren monilla luontopoluilla. Yksi niistä lähtee suoraan puutarhalta. Millaisia ruskan värejä tulet siellä löytämäänkään?

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, Ruissalon puistotie 215, Turku. Ulkopuutarha on avoinna masu kello 820. Kasvihuoneet 7.10.2019 lähtien tisu kello 1017 ja niihin on pääsymaksu.

Fredrikan puutarhassa Porvoossa

Fredrika Runebergin pelargonia Runebergin koti -museon kuistilla Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Minulle luettiin lapsena iltasaduksi runoilija Johan Ludvig Runebergin (1804–1877) Vänrikki Stoolin tarinoita (Fänrik Ståls sägner, 1848 & 1860). Muistan aivan vaatineeni sitä yhdeksi iltasatukirjaksi, ja arvelen ehkä runojen rytmin vedonneen. Myöhemmin kotimaisen kirjallisuuden opinnoissani vaikutuin toisesta Runebergista: usein miehensä varjoon jäävästä ja jätetystä kirjailija Fredrika Charlotta Runebergista (o.s. Tengström, 1807–1879).

Aikaansa edellä ollut naisasianainen teki minuun säväyksen ansiokkaalla työllään ja kirjallisella tuotannollaan. Hänen esikoisromaaninsa Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä (Fru Catharina Boije och hennes döttrar, 1858) on yksi ensimmäisistä suomalaisista historiallisista romaaneista. Olipa Fredrika myös yksi maamme ensimmäisistä naispuolisista sanomalehtitoimittajista.

Kun kuulin, että Runebergien pitkäaikaisessa kodissa, J.L. Runebergin koti -museossa, on lisäksi monia Fredrikan aikaisia viherkasveja, oli kirjallisuuden ja viherkasvien ystävälle kesäretkikohde selvä. Ja vihdoin koittaa päivä, kun saavun Fredrikan luo Porvooseen.

Fredrika Runebergin puutarhaa Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrikan puutarha Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

On hieman epävakainen heinäkuun päivä keskellä leppeää lomakautta. Ympärilläni Empire-Porvoossa on rauhallisia puutalokortteleita sekä siellä täällä jokunen matala kerrostalo. Astun peremmälle museon pihalle keltaisesta portista. Eteeni avautuu viehättävä punamultaisten piharakennusten, polkujen, puiden, pensaiden ja kasvien hehkeä idylli. Olen perillä Fredrikan puutarhassa.

Pihapiiri on suloinen kuin karkki lasten leikkinurkkauksineen ja kukoistavine kasveineen. Astun punaisen aidan rajaamalta sivulta syvemmälle Fredrikan kukkaloistoon. Kyltissä muistutetaan, ettei puutarha ole leikkipaikka, ja kasveihin ja eläimiin ei saa koskea. Alkaa ripsiä hieman vettä, mutta en malta aivan vielä mennä sisälle.

Fredrikan puutarhan kukkia Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrikan puutarhan kukkia Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrikan puutarhan harmaamalvikki Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrika Runeberg oli innokas puutarha- ja viherkasviharrastaja. Hän hankki sekä puutarhaan että sisäkasveiksi eksoottisia ja harvinaisia lajeja, joita on yhä nähtävissä museossa. Museopuutarha on pitkälti alkuperäisessä asussaan. Kiertelen polkuja ja bongailen kasvilajeja: ruusu, harmaamalvikki, päivänlilja, ukonhattu, tarhaneito…Koristekasvien lisäksi puutarhassa on yhä paljon hyötykasveja, esimerkiksi luumupuita ja karviaispensaita.

Kuistin edestä löydän muun muassa punavioletin aitoelämänlangan, kärsimyskukan ja pasuunakukan. On aika kivuta portaat ylös ja astua sisälle taloon.

Fredrikan Runebergin viherkasveja Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ketunnahkakamari Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ehdin juuri alkavalle kello kahden opastuskierrokselle, joka pidetään suomeksi kesäsunnuntaisin. Puolisen tuntia kestävällä opastuksella saan kuulla perheen elämästä ja vaiheista niin talossa kuin talon ulkopuolella. Puutarha ja talo ovat valmistuneet vuosina 1844–1845. Runebergit muuttivat sinne vuonna 1855 asuen talossa yli 25 vuotta. Johan Ludvigin ja Fredrikan kuoltua heidän poikansa myivät kodin irtaimistoineen valtiolle ja se avattiin yleisölle vuonna 1882 Suomen ensimmäisenä kotimuseona. Puutarha ja talo on kunnostettu vuonna 2004.

Huolellinen restaurointi näkyy: sekä talo että puutarha ovat molemmat upeassa asussa. Lähes jokaisella talon ikkunalla notkuu jos jonkinlaista viherkasvia. Ilmeisesti yhdeksän kasvia on varmasti Fredrikan aikaisia tai niiden jälkeläisiä. Laskeskelen, että niiden geenistön täytyy olla yli 140 vuotta vanhaa, huh! Onkohan suomalaisissa kasvitieteellisissä puutarhoissakaan yhtä vanhoja kasveja? Osa kasveista on saatu lahjoituksina ja niiden lajit ovat sellaisia, joita Fredrikan aikana talossa tai puutarhassa on ollut. Tunnistan ainakin tuoksulehtikaktuksen, joulukaktuksen, rohtoaloen, pelargonian, jättipeikonlehden ja tuoksupelargonin. Myös muun muassa saaroninlilja, tuonenkielo, valkotupsukki ja tuoksupielikki asuttavat näitä nurkkia. Miten hauskoja nimiä!

Ketunnahkakamarin kirjahyllyjä Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Alkuperäinen Runebergin tortun resepti Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Taiteilijapariskunnan kodissa riittää katseltavaa. Jokaisessa huoneessa on upeita huonekaluja, esineitä ja taidokkaasti tehtyjä tai entisöityjä tapetteja. Ketunnahkakamarin kirjahyllyt notkuvat kirjoista, ja vitriinistä löydän aukeaman Fredrikan reseptikirjasta käsinkirjoitettuine Runebergin torttu -resepteineen. Olisipa hauska leipoa juuri tällä reseptillä! Museokaupasta saisi jopa ostaa torttumuotteja.

Onpa vitriinissä esimerkiksi myös Maamme-laulu J.L. Runebergin omalla säveleellä sekä kuva perheraamatun sivusta, jonne Johan on kirjoittanut jokaisen kahdeksan lapsensa syntymäajat. Koskettavasti kahden pienokaisen kohdalla on myös kuolinpäivä.

Sali Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrika Runebergin viherkasveja Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Takana oikealla näkyy Sakke Yrjölän Suomu suomulta – Suomen kalalajien kauneudesta -näyttelyn teoksia. Näyttely on esillä 15.9.2019 saakka.

J.L. Runebergin makuuhuone Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Astuessani saliin Fredrikan ikkunapuutarhojen koko loisto paljastuu. Osa viherkasveista on monta metriä korkeita ja upean runsaita. Ei ole eilen lähikaupasta haettuja! Sinisävyisen vierashuoneen näyttelyvitriinissä on perheen henkilökohtaista esineistöä, kuten Fredrikan kihlajaislahjaksi Johanille kauniisti kirjoma samettiliina. Siihen on kirjottu tekijän omia hiuksia sekä tietysti kukkia. Silmälasit ja kuulotorvi kertovat kirjailijan näön ja kuulon rajoitteista.

Talon päätyhuone on Johanin makuuhuone. Halvaannuttuaan hän vietti vuoteessaan paljon aikaa ja katseli peilin kautta ulos kadulle. Liikkumisessa oli avuksi pyörätuoli, jonka kankaaseen on kirjottu kauniita kukkia.

Yksityiskohta ovenkahvasta Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Tapettisabluuna Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ovistopperi Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Opastetun kierroksen jälkeen jään vielä hetkeksi kiertelemään museon huoneisiin. Miten upeita yksityiskohtia kaikkialla! Millään en raaskisi lähteä, mutta en voi tänne saatika puutarhaan jäädä asumaan. Harkinnan jälkeen ostan museokaupasta itselleni kotiinviemisiksi Susanna Widjeskogin toimittaman Unelmien puutarha. Fredrika Runebergin kukkiva keidas ja hyötytarha -teoksen (Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 10, 2015). Sitä kelpaa selailla talvi-iltoina ja mielikuvamatkustaa takaisin vehreään idylliin.

Yksi haave jää: ehkä vielä jonain päivänä minulla on pistokas Fredrikan kasvista, vaikkapa tuoksupelargonista. Kenties saan asettaa sen kasvamaan puutaloni ikkunalaudalle. Jos Fredrika vielä eläisi, huolisikohan hän vastineeksi pistokkaan menninkäisenlehdestäni?

1.9.2019 museossa juhlitaan Fredrika Runebergin syntymäpäivää, jolloin museoon on vapaa pääsy. Luvassa on suomeksi ja ruotsiksi teemaopastus sekä pääsymaksullinen Minna & Fredrika: näytelmä Runebergin kodissa -teatteriesitys. Teatteriesityksien aikana museo on muulta yleisöltä suljettu.

J.L. Runebergin koti, Aleksanterinkatu 3, Porvoo. Museo on avoinna vuoden ympäri. Tarkista aukioloajat museon sivuilta. Fredrikan puutarha on avoinna kesäkaudella museon aukioloaikoina ja tänä vuonna 2.9.2019 saakka.

Historiallinen Myllymäki Uudessakaupungissa

Mamsellimylly ja vanha vesitorni Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Varsinais-Suomessa meren rannalla oleva Uusikaupunki mielletään usein kesäkaupungiksi. Siellä on kuitenkin kaunista myös näin syksyisin. Yksi kiinnostava vierailukohde on Myllymäen puisto (Myllyrinne 3, Uusikaupunki), joka on vain muutaman korttelin päässä torista. Puistoistutusten, puulajipuiston ja lasten leikkipuiston lisäksi Myllymäellä on neljä eri tyyppistä tuulimyllyä. Vastikään kunnostetut myllyt ovat nyt entistä ehompia.

Punaiset tuulimyllyt ja niiden vieressä ylväänä seisova vanha vesitorni näkyvät jo kauas. Puistoalueen perusti jo 1930-luvulla kauppaneuvos Johan Nordström. Hän toi nämä pääasiassa 1800-luvulla rakennetut myllyt mäelle, ja yhdessä ne muodostavat hienon, valtakunnallisestikin arvokkaan kokonaisuuden.

Myllymäellä on myös vanha vesitorni, jonka näköalatasanteelle olen joskus päässyt ihailemaan maisemia. Muistan vieläkin, miten ylös vieviä rappusia tuntui olevan loputtomasti! Näkymät noin 30 metriä maanpinnasta olevalta tasanteelta olivat huikeat. Harmillisesti vanha vesitorni on nykyisin yleisöltä suljettu.

Mamsellimylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Mamsellimylly ja keltamatara Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Myllynkivi Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Vanhan vesitornin vieressä on mamsellimylly. Mamsellilla on aivan kuin helmat, kun myllyn sivut levenevät maata kohti. Puuosat ovat sammaleesta puhtaat ja iloisen punaiset. Pärekatto ja hauska pärekaton nuppi lähes hohtavat uutuuttaan. Jokaisessa myllyssä on kyljessään valkopohjainen kyltti, jossa kerrotaan myllyn historiasta. Mamsellista mainitaan esimerkiksi ”Mylly on joko siirretty muualta tai rakennettu Temsan kalliolle Raumalle 1873 tai 1874. Omistanut Juhan Temsa.” Myllymäelle se tuotiin 1932.

Mamsellimyllyn vieressä on kalliota, jonka vierestä kurkottelee pikkukukkainen keltamatara. Ruoho on varmaan jo kauan sitten menettänyt vihreän värinsä kuivan kesän takia. Siellä täällä on vanhoja myllynkiviä koristeina.

Kehäsiipimylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kehäsiipimylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Mamsellimyllyn vieressä on kehäsiipimylly. Tämä mylly eroaa muista mäen myllyistä komealla ympyränmuotoisella kehällään, joka sekin on vasta uusittu. Myös kehäsiipimyllyn helmat ovat leveät. Alkujaan kehäsiipimylly on rakennettu Rauman maalaiskunnan Vasaraisten kylässä, Koijärven torpassa noin vuonna 1909.  Mäelle se tuotiin vuonna 1933.

Harakkamylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Harakkamylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Harakkamylly komeine siipineen ei paljoa kehäsiipimyllylle kalpene. Mylly on kaksiosainen, ja yläosa on liikuteltavissa tuulen mukaan alaosan jäädessä paikoilleen. Harakkamylly on rakennettu vuonna 1838 Rauman Kaunisjärven kalliolle. Kortelan kylän kautta se tuotiin Myllymäelle vuonna 1933.

Lilja ja varvasmylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Varvasmylly Myllymäellä Uudessakaupungissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Viimeisenä, leikkipuiston päässä puistoa seisoo kontti- eli varvasmylly. Myllyn sivut ovat suorat, ja alhaalla joka sivulla on hirsiset varpaat. Varvasmyllyssä koko myllyrakennus käännetään tuulen mukaisesti. Tämän varvasmyllyn on rakennuttanut laivanvarustaja Lindroth vuonna 1860 Nervanderin puistoon. Uudenkaupungin museoyhdistys lahjoitti myllyn Johan Nordströmille vuonna 1933.

Myös Myllymäen ympäristössä on nähtävää. Mäen juurella, pienellä Myllykadulla on Uudenkaupungin museoon kuuluva Merimiehenkoti-museo (Myllykatu 18). Suloisessa punaisessa puutalossa oleva museo on avoinna kesäkaudella. U:gin museon Wahlbergin museotalo (Myllykatu 10) on vielä avoinna. Siellä on nähtävillä 26.10.2018 saakka vaihtuva näyttely Kartsalla – uusikaupunkilaisnuorison vapaa-aikaa 1950–1990 -luvuilla.

Lue myös kirjoitus kierroksestani Uudenkaupungin puutaloissa Ugin vanhat talot -tapahtumassa kesällä 2017.

Ruusuhuumaa Tähkäpuistossa

Tähkäpuisto Turun LuolavuoressaAurinko lämmittää taivaalta. Olen tullut Tähkäpuistoon, johon johdattelee männikön reunustama hiekkatie. Puistoalue on vastapäätä Turun hautausmaata Luolavuoressa.

Hiekkatietä edetessäni silmieni eteen avautuu toinen toistaan upeampia ruusupensaita. Kuljen pensaalta toiselle ajatellen katsovani nopeasti tuon, sitten tuon, sitten vielä tuon pensaan tuolla. Lopulta olen kuin Liisa Ihmemaassa tai lapsi karkkikaupassa, ja huomaan eteneväni syvemmälle ja syvemmälle nurmialueelle ruusuhuumassa. Onneksi on sandaalit jalassa, niin eilisen sateen kosteus ei haittaa!

Valkoinen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Vaaleanpunainen ruusu Tähkäpuistossa Turun LuolavuoressaKatson mihin suuntaan tahansa, vastassa on taas uudenlainen ruusu. Yhden kukat ovat peukalonpään kokoisia, toisen jopa kämmenenkokoiset. On ruusuja, joissa on nipin napin viisi terälehteä ja jotka ovat minimalismissaan upeita, kun toiset ruusut ryöpyttelevät siekailematta kunnon kerrostetun kukkakierteen.

Puistossa kukkii tällä hetkellä paljon ruusuja. Hyvä aika siis vierailulle!

Vaaleanpunainen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Punainen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Punainen ruusu Tähkäpuistossa, LuolavuoressaOsa on vielä nupulla. Nuppuryöppäät ovat kuin kruunuja, jotka kohoavat ylväästi kohti taivasta. Näitä en teeheni raaskisi laittaa.

Vaaleanpunainen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Tornionjoenlaaksonruusu Tähkäpuistossa Luolavuoressa
Aniliininpunainen ruusu Tähkäpuistossa,
Ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa
Keltainen ruusu Tähkäpuistossa, Luolavuoressa

Ruusuloistoa Tähkäpuistossa LuolavuoressaPensaiden juurella nimikylteissä ovat ruusujen nimet. Harmillisesti monesta kyltti näyttää puuttuvan, olevan rikottu tai peittynyt kasvustoon. Kurkin kylttejä: tornionjokilaaksonruusu, kurtturuusu, neidonruusu, remotanttiruusu, ranskanruusu, bourbonruusu..

Värisävyjä on hennon valkoisesta syvän mustanviolettiin ja keltaiseen saakka. Osa oksista jaksaa kantaa ruusuja, osa ryöppyää kukkansa maata vasten. On tuettua ja köynnöstettyä, yhdessä kohtaa on kaunis ruusukaari. Täällä myös tehdään töitä: ampiaiset ja muut ötökät ovat työn touhussa.
Tähkäpuisto Turun LuolavuoressaVaikka moni ruusu on täydessä kukassaan, moni on lopettelemassa kukintaansa. Pensaiden juurille on tippunut kauniita terälehtisateita.

Puiston historia juontaa juurensa aina 1530-luvulle Kustaa Vaasan aikaan.  Porvarien nautintoalueen jälkeen täällä on toiminut ruotsalaisen puutarhakoulu. Tähkäpuisto-nimisenä alue on ollut vuodesta 1982.

Ei nyt ihan miljoonaa ruusua, mutta tuhansia kuitenkin. Eri lajikkeita on 400.

Iisoppi Tähkäpuistossa LuolavuoressaKeltasauramo Tähkäpuistossa LuolavuoressaPunapietaryrtti Tähkäpuistossa Luolavuoressa
Idänunikko Tähkäpuistossa LuolavuoressaOn täällä muitakin kuin ruusuja: havu- ja lehtipuita, pensaita sekä perennoja ja maustekasveja. Perennat ja maustekasvit muodostavat hauskan osion, jossa voi opiskella itselleen ennestään tuntemattomia kasveja tai bongailla vanhoja tuttuja.

Täällä vanha lääkekasvi iisoppi aloittelee kukintaansa. Keltasauramo ja punapietaryrtti tarjoavat väriloistoa. Rosmariini on kasvanut itseni korkuiseksi ja huojuu upean tuoksuisena tuulessa. Idänunikkokin kurkottelee huikeita mittasuhteita.
Ruusun paikka Tähkäpuistossa, LuolavuoressaNyt löytyi hauskin ruusututtavuus: näkymätön remotanttiruusu. Missäköhän hän mahtaa olla?

Tähkäpuiston piknikpaikka LuolavuoressaPuistossa on myös piknikpöytiä ja penkkejä. Muutamia ihmisiä on tullut loikoilemaan nurmikolle. En juuri nyt keksi upeampaa paikkaa viettää kesäpäivää!

Tähkäpuisto, Petreliuksenpolku, Luolavuori

Ps. Seuraathan blogiamme jo Instagramissa ja Twitterissä? Voit seurata meitä myös Facebookissa ja Blogit.fi:ssä.