Porvariskotia ja valokuvauksen historiaa Naantalissa

hiilola_piha_nimi

hiilola_ulko_nimi

Osoitteessa Katinhäntä 1 on naapurikaupungin paikallismuseo Naantalin museo, joka jakautuu porvariskoti Hiilolan pihapiiriin sekä Mannerheiminkadun puolelle Humpin taloon. Aloitimme vierailumme Hiilolasta, jonne mentiin kauniin vanhan porttikongin kautta.

Hiilolassa pääsi kokemaan miltä näytti porvariskoti 1800-luvun Naantalissa. Samalla esiteltiin kaupungin historiaa esimerkiksi sukankudonnan ja kylpylätoiminnan kautta. Vaikka nykyinen Naantalin kylpylä taitaa olla monelle tuttu, alkaa kaupungin kylpylähistoria jo 1700-luvulta.

Naantalin museon leivintupaHiilolan pihallakin on paljon näkemistä. Aitassa oli hieno salakuljetus-aiheinen näyttely, jossa kieltolain aikaan harjoitettua trokaustoimintaa käsiteltiin paikallisnäkökulmasta. Pihalla on myös ryytimaa ja ruusutarha, joka ei elokuussa ollut enää loisteliaimmillaan. Pihan perällä olisi myös ollut Sau-Kallion käsityöläisen talo, mutta se oli valitettavasti suljettu.

humppi_nimiHumpin talossa puolestaan oli esillä kolme näyttelyä: pienessä arkeologisessa näyttelyssä esiteltiin Naantalissa tehtyjen kaivausten löytöjä ja luostarin pienoismallin kautta pääsi tutustumaan birgittalaisluostarin elämään. Minua kiinnosti kuitenkin eniten kesän näyttely, jossa esiteltiin valokuvauksen historiaa ja kuvia kaupungista. Valokuvauksen historia käytiin kattavasti läpi ja oli hieno nähdä esimerkiksi dagerrotypiassa käytettyjä levyjä. Vanhat Naantali-valokuvat olivat mielenkiintoisia, vaikka en paikkoja erityisesti tunnistanutkaan. Näyttelyä tutkiessa olisi saanut kulumaan enemmänkin aikaa. Erityisen hauskoja oli vanhat huumorikuvat, kyllä entisaikaankin on osattu hassutella!

Naantalin museon kesäkausi päättyi elokuun loppuun, mutta museossa pääsee vierailemaan sopimuksen mukaan. Keskiviikkona 9. syyskuuta museolla järjestetään valokuva-aiheinen ilta, jossa pääsee mm. kuulemaan Turun museokeskuksen tutkijan esitelmää ja otattamassa itsestään kuvan vanhanajan valokuvaajalla.

Ulkoilusaari Vepsä

Näkymä Airistolle
Näkymä Airistolle

Vaikka kesä alkaa olla lopuillaan, en malta olla vinkkaamatta Turun kaupungin ulkoilusaari Vepsästä. Se sijaitsee aavalla Airistolla tunnin laivamatkan päässä Turusta. Jos ei omaa venettä omista, m/s Lily liikennöi kesäkaudella Vepsään ja takaisin kolme kertaa päivässä.

Parin päivän vierailumme ajoittui heinäkuulle, ja vaikka sesonki taisi olla kuumimmillaan, ei se saarella juuri näkynyt. Visit Turku vuokraa viittätoista mökkiä ja lisäksi saarella voi yöpyä teltassa tai vierasvenesatamassa. Kannattaa olla ajoissa, jotta saa vuokrattua juuri haluamansa mökin sopivimmalle ajankohdalle. Mökkiviikot tulevat varattaviksi siinä vapun jälkeen ja yksittäiset päivät tulivat tänä vuonna hieman myöhemmin, toukokuun alussa.

Valitsimme yhden uusimmista mökeistä, jossa oli kaksi pientä makuuhuonetta, tupakeittiö ja iso terassi. Mökit ovat varustetasoltaan verrattain vaatimattomia, mutta pääosin toimivia. Keittiössä on pieni jääkaappi, kahvinkeitin ja kaksi keittolevyä. Muoviastiat saa lainaksi panttia vastaan ja kylmä vesi tulee verannalle. Mökin lisäksi ruuanlaittomahdollisuus on uudessa keittokatoksessa sekä eri puolella saarta löytyvissä grillikatoksissa.

Nousu näköalapaikalle
Nousu näköalapaikalle

Mitä Vepsässä voi sitten tehdä? Saarella risteilee pieniä polkuja sekä luontopolku, joita pitkin pääsee tutkailemaan saaren kaunista luontoa. Pieni varoituksen sana kuitenkin korkealle näköalapaikalle menijöille: nousu on jyrkkä ja erityisesti sateella todella liukas. Kauniin luonnon lisäksi saarella on pieni vastaanotto-ravintola, josta halutessaan voi ostaa vaikkapa lounaan tai nauttia saunan jälkeen huurteiset. Muutaman kerran kesässä tarjolla on elävää musiikkia sekä juhannuksen alla koko perheen kesäteatteria. Lisäksi saarella on maksullinen minigolfrata sekä pieni leikkikenttä lapsille.

Uintimahdollisuuksia on kahdenlaisia, uimaan pääsee joko (hanhien kansoittamalta, sinänsä kivalta) uimarannalta tai sitten saunan vuokrauksen yhteydessä saunojen rannoista. Se on maksullista ja tuolloin heinäkuussa saunoista oli lämpimänä kaksi, vanha Edustussauna ja uudehko Vihta. Vaikka kieltämättä kuluneessa Edustussaunassa oli oma menneen ajan tunnelmansa ja oma rauhansa, ensi kerralla vuokraan oikopäätä Vihdan. Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin kuin tunnin saunavuoron verran.

Vepsän mökkivuokraus ja laivayhteys hiljenee elokuun lopulla päättyen muinaistulien yön viikonloppuun, mutta oiva vinkki ensi kesäksi!

Kartan kanssa kotikulmilla

Mihin seuraavaksi?

Lapseni pitää kartoista. Vielä enemmän hän pitää siitä, että saa kartan avulla etsiä reitin paikasta A paikkaan B. Eniten hän pitää siitä, että hän saa opastaa myös muita kulkemaan perässään paikasta A paikkaan B. Löytäessäni Turun kulttuurikuntoilun karttoja, tiesin tehneeni loistavan löydön.

Turun kulttuurikuntoilureitistö sai alkunsa Turun kulttuuri-pääkaupunkivuoden aikana. Reitistö on kasvanut vuosien varrella ja nykyisin Turun kaupungin sivuilla  on esillä  kolmetoista karttaa. Niiden lisäksi konkreettisia, paperisia karttoja on jaossa ainakin kirjastossa ja matjatoimistossa mutta itse olen niitä bongaillut myös museokeskuksen toimipisteistä. Reitit on teemoilteltu: kullkiessa pääsee niin etsimään Turun romanttisimpia paikkoja, bongaamaan patsaita, kipuamaan lukuisia rappusia kuin ihailemaan arkkitehtuurin helmiä. Suurin osa reiteistä mukailee Aurajoen rantoja mutta myös kahteen lähiöön pääsee tutustumaan tarkemmin karttojen avulla.

Valitsin ensimmäiseksi seikkailuksi Piiloleikki-reitin. Siinä etsitään kartan avulla rantaan sijoiteltuja pieniä lasten tekemiä patsaita. Syitä valintaani oli kolme: se on kartoista eniten lapsille suunnattu, reitti kulkee aivan kotinurkilla ja on sopivan mittainen pienellekin kulkijalle, vain kaksi kilometriä. Reitti kulkee myös Forum marinumin ohitse ja päättyy Turun linnan puistoon, eli halutessaan matkan varrella voi piipahtaa myös museovierailulla. Pääsepä reitillä myös förillä kulkemaan!

   Valintani oli onnistunut! Me kaikki kolme nautimme vähän erilaisesta päiväkävelystä ja lapsen ilon kiljahdukset täyttivät ilman patsaiden löytyessä. Patsaiden piilopaikat eivät olleet liian helppoja; yhtäkin patsasta saimme etsiä jokusen tovin paikallamme pyörien ennen kuin puoliso tarttu gps:ään ja me tajusimme nostaa katseemme maasta vähän ylemmäs. Lopulta vain yksi patsaista jäi löytymättä ja sekin silloisen katuremontin takia.

Onnistuneen ensikokeilun jälkeen jatkan varmasti kulttuurikuntoilua yksin tai yhdessä näiden reittikarttojen kanssa. Seuraavaksi ehkä suuntaan vähän suurempia patsaita bongailemaan tai itselleni täysin vieraaseen Pansioon. Mihin sinä lähtisit?

Leikin lumoissa Tallinnassa

Kadriorgin Lastenmuseo Miiamilla
Kadriorgin Lastenmuseo Miiamilla

Olen ihastunut eteläiseen naapurimaahamme Viroon, johon alkujaan tutustuin Aino Kallaksen teosten ja päiväkirjojen kautta. Yliopistossa päätin tarttua härkää sarvista ja syventää tätä ihastusta, joten aloitin viron kielen ja kulttuurin opinnot. Vaikka opintokokonaisuus ei aivan valmiiksi koskaan tullutkaan ja kielitaito on karissut vuosien aikana, naapurimaa kiehtoo edelleen. Onneksi olen saanut tämän kipinän tarttumaan myös perheeseeni ja ehdottaessani taas minilomaa Tallinnassa epäröintiä ei ollut havaittavissa.

Tallinna on kaunis ja rento matkakohde, johon on mukava matkustaa vaikka vain muutamaksi päiväksi. Vanhan kaupungin rakennukset ja sokkeloiset kadut kaupunginmuurien sisäpuolella ovat monelle matkaajalle tutut mutta toisinaan kannattaa suunnata kulku myös vähän kauemmas mukulakivikaduilta. Itseäni viehättää varsinkin idyllinen Kalamajan alue aivan Vanhankaupungin kupeessa, ja tällä matkalla suuntasimme Kadriorgin puistokaupunginosaan. Kadriogrin laaja puisto palatseineen ja museoineen on helposti saavutettavissa kävellen, ja matkalla saimme nauttia koristeellisista puutaloista ja ohitse kulkevan raitiovaunun kolinasta.

Kadriorgin puistoaluetta
Kardiorgin puiston kukkaloistoa

Pääkohteemme puistossa oli kehuttu lastenmuseo MiiaMilla, joka vei koko seurueemme sydämen yksinkertaisuudellaan ja välittömyydellään. Museossa me kaikki kolme innostuimme niin  leikkimään, huvittelemaan, askartelemaan kuin oppimaankin. Emmekä olleet ainoita! Vaikka museossa oli monen ikäistä leikkijää, ei sen pienissä huoneissa tuntunut kiirettä tai ahtautta. Museo itsessään ei ole koolla pilattu, vaan se koostuu vain muutamata huoneesta. Jokaisella huoneella on kuitenkin oma teemansa, yhdessä tutustutaan luontoon, toisessa saa askarrella, kolmanteen on rakennettu eri ammattilaisten työtiloja: vierailija pääsee leikkimään niin postivirkailijaa, kelloseppää kuin valokuvaajaakin. Lisäksi museon ulkopuolella on mainio leikkipuisto, jossa lapseni olisi viipynyt varmasti pidempäänkin. Jatkoimme kuitenkin matkaa ohitse monien jäätelönmyyjien ja laajojen ruusukäytävien kohti Kadriorgin palatsia. Palatsissa on nykyisin ulkomaisen taiteen museo, mutta meille riitti tällä kertaa puutarhan ihailu ja siellä haahuilu.

Pietari Suuren rakennuttama Kadriorgin palatsi on nykyään taidemuseo ja avoinna yleisölle.
Pietari Suuren rakennuttama Kadriorgin palatsi on nykyään taidemuseo ja avoinna yleisölle.

Kadriorgin puistoalue on lapsiperheiden suosiossa, mutta sen monipuolinen museotarjonta (mm. taidemuseo Kumu, Kadriorgin palatsi ja Pietari suuren talomuseo) toivottavasti houkuttelee muitakin matkaajia paikanpäälle. Meidän kaltaiselle lapsiperheelle ja pienen budjetin matkaajalle Kadriorg oli täydellinen päiväretkikohde, josta riitti iloa ja elämyksiä jokaiselle, ja johon varmasti palaamme haahuilemaan uudelleenkin. Lopulta nälän viedessä voiton, hyppäsimme raitiovaunuun, joka suloisesti täristen kiidätti meidät takaisin Kalamajaan nauttimaan päivän viimeisistä auringonsäteistä.

Kadriorgin Lastenmuseo Miiamilla: L. Koidula 21 C, Tallinna

Raitiovaunut 1 ja 3 kuljettavat väsyneet leikkijät takaisin vanhankaupungin ja sataman suuntaan. Kauniilla ilmalla kannattaa varata mukaan piknik-eväät vaikka kahvilakin museosta löytyy.