Shoplifterin Nervescape VIII – pörröistä hyvän olon museo-oleilua Kiasmassa

Shoplifterin teos Nervescape VIII Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä, Kuva: Arjen pilkahduksia, luvaton käyttö kielletty

Oletko sinäkin törmännyt sosiaalisessa mediassa värikkäisiin kuviin jostain pehmeästä, pörröisestä ja koko huoneen täyttävästä asiasta? Olet kenties nähnyt lukuiset eri tavat poseerata tässä samaisessa hattarapilvessä? Niin minäkin, ja pitihän Helsingin reissulla käydä katsomassa mistä siinä on kyse. Nykytaiteen museo Kiasman viidennessä kerroksessa on islantilaisen Hrafnhildur Arnardóttirin eli Shoplifterin Nervescape VIII -näyttely eli juuri ne somesta tutut tekokarvakasat.

Kahden näyttelysalin katoista riippuu ja niiden seinillä kiemurtaa synteettisestä, värikkäästä hiuksesta valmistettu installaatio. ”Teosta saa silittää hellästi (kuin ujoa vanhaa mammuttia)”, ohjeistetaan monikielisesti ovella. Kiertelen ystäväni kanssa näyttelysaleja. Menemme kaikissa sateenkaaren väreissä leiskuvan teoksen alta, vierestä ja sivusta. Mammutti-vertaus jää kummittelemaan mieleeni ja salaa toivon, että teosta koskiessani pääsisin kokemaan miltä tuntuu kohdata mammutti ja päästä silittämään sellaista. Vihdoin sivuhuoneessa, ikkunasta tulvivan valon loisteessa ojennan käteni ja kosketan kirkkaanoranssia kohtaa teoksesta. Se tuntuu pehmeältä, mutta yllättävän strukturoidulta. Tältäkö mammutti voisi tuntua? Antaisiko se silittää itseään?

Kirkasvärinen yksityiskohta Shoplifterin teoksesta Nervescape VIII Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä, Kuva: Arjen pilkahduksia, luvaton käyttö kielletty.

Yksityiskohta Shoplifterin teoksesta Nervescape VIII Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä, Kuva: Arjen pilkahduksia, luvaton käyttö kielletty.

Kanssamuseovieraat kävelevät ja katselevat teosta hyväntuulisen oloisina. Teoksen alla on säkkituoleja, joihin voi halutessaan heittäytyä loikoilemaan. Monella muullakin on kädessään kamera tai kännykkä – pitäähän tämä ihmeellinen teos ja museokokemus tallentaa muistiin vähintään itselle. Näen monia samantapaisia poseerauksia: asettaudutaan teoksen eteen niin, että sen osasta muodostuu ikään kuin poseeraajalle uudet hiukset. Samanlaisia selfieitä olen nähnyt Instagram-virrassani. Onkohan poseeraustapa heistä itsestään lähtöisin, vai onko siinä toisinnettu jo nähtyä tapaa kohdata Nervescape VIII?

Puna-keltaisia yksityiskohtia Shoplifterin teoksesta Nervescape VIII Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä, Kuva: Arjen pilkahduksia, luvaton käyttö kielletty.

Kevään kirkas valo tulvii ikkunoista. Shoplifterin teos sopii kuin nakutettu Steven Hollin arkkitehtuuriin ja tähän suurilla ikkunoilla varustettuun kerrokseen. Kokemusta täydentävät Islannista kotoisin olevan, nykyään New Yorkissa asuvan taiteilijan biografia sekä videohaastattelu. Tämä on hyvän mielen näyttely, jossa kannattaa vierailla!

Kiasmassa on tällä hetkellä myös muita kiinnostavia näyttelyitä. Kiasma Comission by Kordelin esittelee Alma Heikkilän näyttävät, isokokoiset teokset. Niiden aiheina ovat mikroskooppisen pienet eliöt, kuten bakteerit ja ne ovat esillä 28.7.2019 saakka. Iiu Susirajan Kuivakka ilo tarjoaa hyvän kattauksen turkulaisen taiteilijan ajatuksia herättäviä  valokuvia ja videoita aina 28.7.2019 saakka. Astu lavalle -näyttelyssä puolestaan museokävijä osallistetaan vapaaehtoisesti osaksi teosta. 18.8.2019 saakka esillä olevan ryhmänäyttelyn yksi työ on esimerkiksi Lee Mingwein Korjausprojekti-teos, jossa kävijä voi tuoda mukanaan korjattavan vaatteen. Kaikki nämä näyttelyt ovat osa Kiasman Ole hyvä -teemavuotta.

Shoplifterin Nervescape VIII on Kiasmassa 15.9.2019 saakka. Näyttelyssä on myös oheisohjelmaa.

Kulttuuri-iloa vuoteen 2018!

Kulttuurihaaste2018

Vanhan vuoden lopussa ja uuden alussa varmasti miltei jokainen suunnittelee tai edes ideoi parannuksia edelliseen, mahdollisesti päättää saavuttaa jotain tai vain kartoittaa asioita, jotka tekisivät seuraavasta vielä paremman. Itsekin kuulun tähän joukkoon. Suuria lupauksia harvoin teen, mutta sitäkin kiinnostuneempi olen erilaisista haasteista, joiden aiheet muutenkin jo kuuluvat elämääni. Esimerkiksi Helmet-lukuhaastetta olen seuraillut jo muutaman vuoden ajan ja omilla luetuilla kirjoilla pyrkinyt haastetta toteuttamaan. En kuitenkaan jaksa ottaa stressiä jos haaste ei täyty, vaan tärkeämpää esimerkiksi tässä lukuhaasteessa on mielestäni oma innostus ja aktiivisesta Facebook-ryhmästä saadut loistavat kirjavinkit.

Uuden vuoden sekä haasteiden ja lupausten innoittamana päätimme Susannan kanssa tehdä tänne blogimme puolelle itsellemme ja kaikille kiinnostuneille oman kahdentoista kohdan kulttuurihaasteen. Vähän vieroksun haaste-sanan käyttöä, sillä pikemminkin kyseessä on innostus- ja inspiraatiolista, jota jo varsin hyvin tulisi ilman suurempia pyrkimyksiä noudatettua muutenkin. Listan tarkoituksena on saada (tähänkin) vuoteen iloa, piristystä, kulttuurinautintoja ja yhdessä vietettyjä mukavia hetkiä sekä uskallusta ehkä tutustua johonkin uuteen.

Eli olkaatte hyvät, kulttuurihaaste 2018:

1. Poikkea taidegalleriaan 
Ainakin Turussa on helppo koukata vaikka kotimatkalla pienelle taidehetkelle johonkin lukuisista gallerioista ilman ennakkosuunnitelmaa. Ehkä sieltä löytyykin uusi loistava elämys päivää piristämään tai se kauan odotettu näyttely?

2. Vie ystävä museoon
Museot ovat loistavia paikkoja viettää hetki yksin, mutta sittenkin parhaimpia seurassa. Mikä tekisikään museohetkestä mukavamman, kuin viettää se ystävän kanssa? Ja tuleehan se ystävänpäiväkin joka vuosi. Museoretken saa rattoisasti jatkumaan vaikka museokahvilassa elämästä ja näyttelystä keskustellen.

3. Nauti elävästä musiikista
Kun museot ovat mukavimpia seurassa, on musiikki parasta livenä. Käyt sitten keikoilla harva se viikko tai vaikkapa vain kerran kymmenessä vuodessa, niin olisiko aika taas mennä elävän musiikin pariin? Konsertteja, keikkoja ja festivaaleja järjestetään ympäri vuoden jokaisen makuun ja ikään sopien. Ja kohtahan ne ovat taas – kesän festarit.

4. Lue kirja
Tai kaksi, kymmenen tai vaikka joka viikko yksi. Kirjat, olivat ne sitten faktaa tai fiktiota, ovat itselleni se ehdottomasti antoisin ja rakkain rentoutumiskeino. Omalla sohvalta tai vaikka bussin penkiltä pääsee helposti toisiin maailmoihin, ja jotain aina tarttuu mukaan todellisuuteenkin. Koita vaikka!

5. Ota kuva kulttuurista
Toisinaan on hyvä tallentaa hyvät hetket talteen niiden ei-niin-hyvien päivien varalta. Ja mikä olisikaan parempi hetki kuin kulttuurihetki. Voit myös jakaa kuvasi piristämään muiden päivää.

6. Käy opastetulla kierroksella
Aina voi ja kannattaa oppia jotain uutta! Tuttuun kohteeseen opastukset voivat antaa mukavaa vaihtelua ja vanhatkin saattavat paljastaa uusia piirteitä toisen kertomana. Esimerkiksi Turussa järjestetään kävelykierroksia arkkitehtuuriin ja kaupungin historiaan liittyen. Monissa museoissa on viikottain opastettuja kierroksia näyttelyihin ja usein myös erikoisopastuksia kiinnostavin teemoin. Vaihtoehtoja on lukuisia, minkä sinä valitset?

7. Vieraile teatterissa
Istahtaessa teatterin penkille mahanpohjassa usein kutkuttaa. Millainen ilta tästä onkaan tulossa? Teatterissa tempautuu näytelmän maailmaan intensiivisesti ja ehdoitta. Siellä kukaan ei (toivottavasti) kaivele kesken kaiken älypuhelintaan esiin! Esityksiä on tyylilajista toiseen niin nukketeatterista musikaalin kautta lasten näytöksiin. Valitse tarjonnasta kiinnostava, pyydä kaveri mukaan jos mielit, ja tee lippuvaraus. Pian olet muissa maailmoissa, kirjaimellisesti!

8. Istahda luennolle
Ei tarvitse olla opiskelija päästäkseen luennolle. Kaikille avoimia ja maksuttomia luentosarjoja järjestetään usein kirjastoissa, ja myös museoiden oheisohjelmaan voi kuulua erilaiset luentotilaisuudet. Lisäksi maksullisia luentoja voi käydä kuuntelemassa Turussa vaikka Turun suomenkielisellä työväenopistolla. Miltä kuulostaa, olisitko valmis taas oppimaan uutta ja istahtamaan penkille?

9. Kulttuurikuntoile
Kengät jalkaan, säähän sopivaa vaatetta päälle ja mars kulttuurikuntoilemaan! Valmiita kulttuurikuntoreittejä on Turussa kymmeniä, ehkä muistakin kaupungeista löytyy omansa? Niistä saat kivoja ideoita kierrokselle historian, julkisen taiteen tai arkkitehtuurin pariin. Myös kaupungin puistot tai hautausmaat ovat kiinnostavia kohteita, joissa riittää tutkittavaa ja historian siipien havinaa.

10. Tutustu historiaan
Suomen juhlavuosi on ohi, mutta tänäkin vuonna on hyvä kurkistaa sadan vuoden takaiseen Suomeen. Vuosi 1918 oli tärkeä vuosi historiassamme, eikä sen mullistuksia ja synkkyyttä tule täysin unohtaa, mutta siitä voi ottaa opiksi. Näytelmien, luentojen ja näyttelyiden kautta löytyy tapahtumiin varmasti kiinnostava, selittävä, avaava tai vaikka sykähdyttävä tutustumistapa, valitse vain oma keinosi.

11. Tee retki luontoon
Miltä kuulostaisi patikointiretki pitkospuita pitkin? Tai rauhallinen kesäpäivä Ruissalossa? Olkoon valintasi sitten metsäretki tai ulkoilu lähipuistossa, sen jälkeen olo on varmasti rauhallisempi.

12. Käy ennen kokemattomassa kulttuurikohteessa
Onko sinulla joku käyntikohde, johon menoa olet jo pidemmän aikaa suunnitellut? Ehkä tänä vuonna olisi viimein aika toteuttaa se. Tai ehkä löydät sattumalta jonkun kiinnostavan uuden tuttavuuden kulttuurikentältä? Blogistammekin löytyy vinkkejä monenlaiseen makuun. Vuodessa ehtii vaikka mihin!

Voit tarttua haasteeseen tai jäädä seuraamaan meidän toteutustamme ja ideoitamme siitä. Jos innostut tulemaan mukaan, voit jakaa omat kokemuksesi häshtägillä #kulttuurihaaste2018, niin mekin teemme. Listaa voi toteuttaa miten haluaa, kohta kohdalta tai vaikka kaikki saman viikon aikana. Tärkeintä on kulttuuri-ilo koko vuoteen!

Jacob Hashimoto – elämys vailla vertaa

Jacob Hashimoton taidenäyttely Wamissa

Jacob Hashimoton teos Wamissa
Ilmassa tuoksui kumous ja rajat, kaikki kimaltaa kirkasta, alkulähteetöntä valoa (2011)

Wäinö Aaaltosen museossa kesäkuussa avautunut yhdysvaltalaisen Jacob Hashimoton näyttely Giants and Uncertain Atmospheres on upeaa ilottelua salista toiseen. Se on samaan aikaan värileikkiä seinästä seinään, mutta myös jotain todella rentouttavaa ja hypnoottista. Se on jotain, joka on koettava itse. Vaikka sosiaalinen media täyttyy museoasiakkaiden kuvista, eivät ne anna sitä kokonaiskuvaa, jonka saa vain astelemalla itse museoon. Asettumalla valtaisan Gas Giant installaation alle makaamaan tai istahtamalla katsomaan lukuisista pienistä edestakaisin seilaavista purjeveneistä koostuvaa Armada-teosta, jonka tasainen ääni kiirii vielä näyttelysalista toiseen.

Jacob Hashimoton Armada
Armada
Jacob Hashimoton Gas Giant
Gas Giant

Suurimman huomion Hashimoton näyttelyssä on saanut upeat huoneenkokoiset installaatiot: kymmeneen metriin kohoava Gas Giant, koko ajan liikkuva Armada sekä yhden näyttelysalin valtaava Never Comes Tomorrow. Ja toki ansaitusti, ne ovat upeita ja uniikkeja. Teokset rakennetaan aina näyttelytilan ehtojen mukaisesti. Näyttelyssä on kuitenkin paljon muutakin. Pienistä japaninpaperista ja bambusta tehdyistä leijamaisista paloista koostuvat teokset houkuttavat koskemaan, kolmiulotteiset maalaukset kiehtovat. Eikä näyttelyn erityislaatuisuus jää vain teoksiin, jo pelkästään teosten nimet herättävät ajatuksia. Millainen on Not So Much Discoveries as Memories (Ei niinkään löytöjä vaan muistoja) tai The Whisperings and Twitterings High Above (Kuiskaukset ja viserrykset korkealla yllä)? Entä miltä näyttää Some Lost Part of a Delicate Fragrance (Jokin vivahteikkaan tuoksun kadonnut osa)? Kannattaa käydä katsomassa!

Hashimoton teos Wamissa
Jacob Hashimoton Jokin vivahteikkaan tuoksun kadonnut osa

Jacob Hashimoton näyttely Wamissa

Jacob Hashimoton teos esillä Wamissa
Lähes turmeltumatonta selvää järkeä, valkoista valoa, et cetera (2011)

Jacob Hashimoton näyttely on avoinna vielä 24.9.2017 saakka. Jos todella on joku, joka ei tätä näyttelyä ole kokenut, kannattaa se tehdä mahdollisimman pian. Tätä näyttelykokemusta ei kannata jättää viimeiseen päivään, näyttely nimittäin houkuttelee äärelleen vielä uudelleen. Erityisen hyvä syy museovierailuun on vielä tällä viikolla, sillä nyt vietetään Wamin juhlaviikkoa. Museo tarjoaa erityisohjelmaa ja Turun päivänä, sunnuntaina 17.9, ilmaisen sisäänpääsyn ja kakkua 500 ensimmäiselle asiakkailleen.

 

Vuoden nuori taiteilija Tiina Pyykkinen – syksyn somenäyttely?

Vuoden nuori taiteilija Tiina Pyykkisen näyttelyssä Aboa Vetus & Ars Novassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Sokea kulma (2013)

Torstaina 7.9. kaveripiirin some-keskusteluketjuun kilahtaa viesti. Kaveri kyselee onko joku menossa illan avajaisiin. Aboa Vetus & Ars Novassa avataan Vuoden nuori taiteilija 2017: Tiina Pyykkinen -näyttely. Hyvä seura ja annos kulttuuria kuulostavat juuri sopivilta sateiseen iltaan, joten avajaisiin siis!

Vuoden nuori taiteilija Tiina Pyykkisen näyttelyssä Aboa Vetus & Ars Novassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Saapuessani museoon aula on täynnä ihmisiä. M Kitchen & Cafén jokainen pöytä on täynnä. Osa avajaisvieraista seisoskelee ryhmissä rupatellen. Kuohuviinipullojen korkit poksahtelevat, laseja kilistellään.

Kellon tullessa seitsemän museonjohtaja Johanna Lehto-Vahtera toivottaa vieraat tervetulleiksi. Hän myös lukee taidemaalari Anna Tuorin näyttelyn avajaissanat. Tiina Pyykkistä kuvaillaan jo varhain oman ilmaisutapansa löytäneeksi taiteilijaksi, jonka työskentelytapa on hyvin päämäärätietoista. Puhutaan pigmenteistä, vernissasta, teosten monista tasoista. Odotan jännittyneenä pääseväni teosten ääreen: millaisia ne mahtavatkaan olla?

Vuoden nuori taiteilija Tiina Pyykkisen näyttelyssä Aboa Vetus & Ars Novassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Järjestyksessään jo 33. Vuoden nuoren taiteilijan Pyykkisen teokset ovat tehty alkydistä, öljystä ja pigmentistä kankaalle. Ne ovat toinen toistaan omaperäisempiä ja hiotumpia täynnä yksityiskohtia. On kiinnostavaa, miten kaksiulotteiset teokset muuttuvat pinnan kiiltävyyden vuoksi ikään kuin kolmiulotteisiksi. Niistä heijastuvat niin ympäröivä näyttelytila kuin katsoja itse.

Monen teoksen pinta vaikuttaa kangasmaiselta. Tuossa on ikään kuin samettiläiskiä, tuossa voisi olla polttokuvioitua sifonkia. Kun teoksia tarkastelee eri puolilta, löytää niistä aina uutta. Muutama kullan ja liilan värinen teos muuttuu täysin eri väriseksi, kun sitä tarkastelee sivusta. Peilimäisyys ja värit ikään kuin sammuvat, ja teoksen pinta näyttää tummalta.

Monessa taulussa näyttää olevan ikään kuin valokuva taustalla – vai onko siihen sittenkin maalattu? Huonekalujen, tilojen ja maisemien häilyvät viitteet saavat tihrustamaan hieman tarkemmin. Mitä minä näen? Näkevätkö muut saman?

Vuoden nuori taiteilija Tiina Pyykkisen näyttelyssä Aboa Vetus & Ars Novassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Until It Melts Away (2017)

Värikylläisen Until It Melts Away -teoksen äärellä ollessani ajattelen, että siinä näkyy hailakasti taustalla pyramidi. Olisiko teoksen etualalla kenties hiekkadyynejä? Jälkikäteen katson valokuvaa teoksesta ja huomaan kolmion muotoisen rakennelman sivussa savupiippumaisen muodon. Kaleidoskooppi kääntyy, ja näkökulma on toinen. Pyramidi muuttuu taloksi.

Jo avajaisissa ihmiset ottavat kuvia teoksista niin, että heidän kuvajaisensa heijastuu niistä. Oikeastaan tätä on vaikea välttää teosten ollessa niin kiiltäväpintaisia. Veikkaan, että tästä näyttelystä tulee seuraava Yayoi Kusama– tai Jacob Hashimoto -somekokemus. Some täyttynee veikeistä museoselfieistä, joita ihastuneet kävijät jakavat. Ja hyvä niin. Pyykkisen työt ovat niin upeita, että ansaitsevat kaiken huomion.

Aboa Vetus & Ars Nova, Läntinen Rantakatu 4–6, Turku. Tiina Pyykkisen näyttely 5.11.2017 saakka. Näyttelyyn myös opastettuja kierroksia. 15.10. ja 5.11. klo 12.15  taiteilija kertoo näyttelystään opastetulla kierroksella.

Yläkerran Takkahuoneessa on Hyäryllistä-taiteilijaryhmän Yritys selventää hämmentävää tilannetta -veistosinstallaatio, myös  5.11.2017 saakka.

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: