Aurajoella – turkulaista kesäteatteria

Vanhoja nostureita Aurajoen rannallaOn leppeä, aurinkoinen kesäilta. Pyöräilen Aurajoen rantaa hiljakseltaan kohti entistä telakka-aluetta. Ohitan sillan, kaksi, kolme. Förin kohdalla sillat loppuvat, ja väkeä menee tälle ja toiselle puolelle jokea keltaisen kaupunkilautan kyydissä.

Jatkaessani eteenpäin kuulen veden solinaa. Achim Kühnin vanhaan satamanosturin betoniosaan tehdystä, merenneidon pyrstön näköisestä Harmonia-veistoksesta valuvat vesivirrat jokeen. Nyt tuoksuu terva: Varvintorin rannassa komeilevaa museolaiva parkki Sigyniä on taas tervattu.

Perillä ravintola Göranin terassilla Forum Marinumin Kruununmakasiinilla istahdan alas. Viereisellä nurmialueella näyttelijät vetävät alkulämmittelyä. Joku heistä laulaa Suurlähettiläitä avatessaan ääntään. En kai ole tullut katsomaan ihan näin turkulaista kesäteatteria? Luvassa on kesän turkulaisimmaksi teatteriesitykseksi mainostettu TEHDAS Teatterin Aurajoella – tarina  rautakourista ja perhosista. Telakka-alueeseen kuuluneessa köysitehdas Manillassa majaileva teatteri on rantautunut alajuoksulle ihkaensimmäisen kesäteatteriproduktionsa kanssa.

Aurajoella-teatteriesitys ravintola Göranilla

Aurajoella-teatteriesitys ravintola Göranilla TurussaRautakouria eli telakkatyöläisiä ja perhosia eri muodoissaan riittää seuraavan kaksituntisen. Eeva Siivosen käsikirjoittama ja Timo Väntsin ohjaama esitys sijoittuu väljästi 1800 – 1900-luvun Turkuun. Se tarjoaa väläyksiä menneestä Turusta sekä sen teollisesta historiasta. Tapahtumia katsellaan esimerkiksi maalta muuttaneen Toukon ja kortteerinpitäjä Niämiskän näkökulmista. Välillä ollaan telakan porttien pielessä työpäivän loputtua, kohta Aninkaistenmäen ahtaassa kortteerissa, sitten Juseliuksen paitatehtaalla tehtaan johdon käskytettävänä.

Aurajoella-teatteriesitys ravintola Göranilla TurussaAurajoella-teatteriesitys ravintola Göranilla TurussaTarinat ja aikakaudet lomittuvat hienosti keskenään. ”Kuin avaisi kirjaa eri kohdista”, toteaa seuralainen. Näyttelijäntyö on taitavaa ja lauluosuudet mukaansatempaavia. Esityksessä on hyödynnetty jokaisen viiden näyttelijän vahvuuksia. Oskari Ellilän (mm. Toivo) ja Helena Markun (mm. Lempi) elinvoimainen ja ryöpsähtelevä ilmaisuvoima piirtää nuoret roolihahmot katsojien eteen. Nuorta riemua tasapainottaa Pasi Lappalaisen (mm. Taisto) arvovaltaisemmat, elämää nähneet roolit.

Nukketeatteritaiteilija Maija Westerholm (mm. Reetta) saa kanssanäyttelijöineen tarpeiston heräämään taidokkaasti henkiin ja Tuula Amberlalle (mm. Niämiskä) on itseoikeutetusti annettu muutama oma soolo. Kahden muusikon, Jukka Lehtisen ja Harri-Tapio Siivosen, muodostama, portaikon suojissa istuva bändi toteuttaa upeasti säestykset ja osan näytelmän äänitehosteista.

Essi Kotaviidan puvustus ja Timo O. Niemisen lavastus ja tarpeisto tukevat tarinaa. Suht haastava esitystila on käännetty eduksi. Pientä lavaa jatketaan ravintolan terassilla ja muilla ympäröivillä rakenteilla. Välillä Kruununmakasiinin portaikko kumisee ja portaikon päästä raikaa laulu. Lavan edessä komeilevat höylät puolestaan ensin luovat tunnelmaa ja sitten otetaan osaksi tarinaa nukketeatterin keinoin.

Museolaiva Fregatti Suomen Joutsen Aurajoessa

Päivänkakkara-veistos Forum Marinumin nurmella
Jani Rättyän ja Antti Stöckelin Päivänkakkara on ollut tässä kulttuuripääkaupunkivuodesta 2011

Myös ympäröivä miljöö istuu upeasti esitykseen. Näytelmän taustalla näkyvät museolaiva fregatti Suomen Joutsen, vastapäinen telakkarannan alue ja taivaita kurottelevat  nosturit.  Aurajoella seilaa veneitä ja laivoja ees taas. Jossain kohtaa vierestä alkaa kulkea ihmisiä vetäen matkalaukkuja: Ruotsinlaivat ovat lähdössä. Satamaan matkalla olevan junan tasoristeys kilkattaa. Terassikatsomosta muodostuukin idyllinen kesäkeidas, soppi, jossa on samaan aikaan läsnä historia ja nykyisyys.

Sokerinrannan taloja ja AurajokiKotimatkalla poljen Sokerinrannan ohi. Auran sokeritehtaan, merkittävän turkulaisen tehdasmiljöön, paikalla on iso asunto-osakeyhtiö. Niin se kaupunki jatkaa elämäänsä.

Esityksiä 27.8.2017 asti. Ravintola Göran, Linnankatu 72, Turku. Osa esityksistä on Turbaani-kaupunkifestivaalin ohjelmistossa.

Esityskuvat: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri

Behind the Scenes: kaksi näyttelyä elokuvista

Behind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttely*Yhteistyössä Scene Turun kanssa

Tiesitkö, että Turku on suosittu elokuvien kuvauskaupunki? Erityisesti viime vuosina täällä on kuvattu jos jonkinlaista tuotantoa, esimerkiksi Tyttökuningasta (2015), Vares-elokuvia,  vielä valmistumatonta Bayonetaa sekä tietysti tämän vuoden helmikuussa ensi-iltansa saanutta Tom of Finland -elokuvaa. Ei ole aivan harvinaista, että tuolla kaduilla kulkiessaan törmää kuvausryhmään työn touhussa. Mikäs siinä, kun kaupunki on kaunis ja tarjolla on osaavia ammattilaisia.

Scene Turku kutsui minut ja muita bloggareita tutustumaan elokuvalliseen Turkuun ja kahteen elokuva-aiheiseen Behind the Scenes -näyttelyyn ratapihan Logomoon. Ja minähän menin!

Behind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttelyProjektipäällikkö-näyttelytuottaja Elina Karvon opastamana sukelsimme Tom of Finland -elokuvan  maailmaan Tom of Finland Movie -näyttelyssä. Dome Karukosken ohjaaman, taiteilija Touko Laaksosen elämästä kertovan elokuvan moni on varmasti jo nähnyt, mutta moniko on tutustunut sen tekoon?

Näyttelyssä pääsee kurkistamaan elokuvan kulissien taakse ja näkemään vilauksen sen tuotantoprosessista. Esillä on esimerkiksi katkelma käsikirjoituksesta ja kuvausaikataulusta,  making of -kuvia, elokuvassa käytettyä puvustusta sekä Laaksosen elämään kuuluneita tärkeitä esineitä, kuten Kodak-kamera ja matkasetti. Mutta mikä merkitys keltaisilla ikkunaverhoilla on? Se pitää itse mennä tarkistamaan.

Behind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttelyBehind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttely

Behind the Scenes: Tom of Finland Movie -näyttelyNäytillä on myös toisinto Laaksosen huoneesta Los Angelesin talolla. Huoneeseen sijoittuvia kohtauksia ei kuvattu Losissa, vaan tässä lavasteessa. Talon ulkokuvat puolestaan otettiin Espanjassa. Kompromissejakin tehtiin: Karvo kertoi, että Espanjan ulkokuvien talon erikoinen ikkunan muoto saneli lavasteen ikkunan muodon. Kaiken tulee täsmätä!

Behind the Scenes: Tähtien tekijät -näyttelyBehind the Scenes: Tähtien tekijät -näyttelyToisen puolen Behind the Scenes -näyttelykaksikosta muodostaa Tähtien tekijät -näyttely. Tässä näyttelyssä ei olla lähelläkään nykyvuosikymmeniä, vaan suomalaisen elokuvan kultaisissa vuosissa 1930-luvulta 1960-luvun alkuun. Elokuvapukujen, valokuvien ja esineiden kautta pääsee tutustumaan aikaan, jolloin leffoja tehtiin solkenaan. Suomi-Filmi ja Suomen Filmiteollisuus tekivät yhteensä noin 340 elokuvaa tällä ajanjaksolla, mikä määrä!

Erityisen kiinnostavia ovat tarinat, joita puvut ja esineet kätkevät taaksensa. Saimme kuulla esimerkiksi miksi aikakauden elokuvissa käytettyjä housuja ei juuri ole säilynyt jälkipolville ja miksi iso osa punaisen seinän näyttelijäkuvista on omistettu näyttelijä Regina Linnanheimolle. Tiesitkö muuten, että mustavalkoisissa elokuvissa ei suinkaan käytetty mustia ja valkoisia pukuja?

Alemman kuvan etualalla oleva kaunis mekko on kuningattaren mekko elokuvasta Prinsessa Ruusunen (1949). Arvellaan, että siinä käytetty poimutettu kangas olisi aiemmin palvellut päiväpeitteenä. Aikamoista ammattitaitoa ja kekseliäisyyttä! Kuvan taka-alalla on puolestaan puvut elokuvista Syntynyt terve tyttö (1943) ja Kesäillan valssi (1951).

Puvustamon työpaja
Osataan sitä kyllä nykyäänkin. Turkulaisessa Puvustamo-ompelimossa tehdään osa turkulaisten elokuvatuotantojen puvuista ja asusteista. Mm. Tyttökuningas-elokuvassa pääsee ihailemaan heidän kädenjälkeään. Näyttelyt kierrettyämme pääsimme tekijöiden oppiin askartelemaan nahasta asusteita ja avaimenperiä. Tein vahingossa niin muhkean avaimenperähuiskan, että en takuulla kadota avainnippuani laukun pohjalle! Näitä Puvustamon tekemiä avaimenperiä ja muita kotimaisia design-tuotteita myös myydään aulan myymälässä.

Behind the Scenes -näyttelyt, Logi 3, Logomo, Köydenpunojankatu 14, Turku. Avoinna ma-su klo 11-19 13.8.2017 saakka. Erikoisopastus näyttelyihin torstaina 3.8. klo 17. Katso muut opastusten ajankohdat täältä. Yhteislippu.

Luontoretkeilyä ja museohistoriaa eli vierailu Biologiseen museoon

Biologinen museo kesällä

Biologinen museo kurkistelee korkeiden lehtikuusten ja vehreiden lehtipuiden lehvästöjen ja kuusten takaa mäenrinteessä Neitsytpolun varrella ohikulkijoita. Museorakennus on kaikessa kansallisromanttisuudessaan ja yksityiskohdissaan upea puujugendin taidonäyte, vaikka esikoinen olikin nuorempana sitä mieltä että talossa asuu varmasti noita, niin salaperäiseltä rakennus hänestä vaikutti. Biologinen museo on helppo koko perheen museokohde vierailla vaikka keskellä arkipäivää. Se on kooltaan juuri sopiva, joten käyntiin ei tarvitse varata koko päivää tai tuntiakaan. Toisaalta siellä voi yllättäen vierähtää pidempikin tovi, jos haluaa yksityiskohtaisesti tutustua esillä oleviin dioraamoihin.

Dioraamoja eli kolmiulotteisia maisemaikkunoita on museossa esillä yhteensä 13, joista kaikki esittelevät erilaisia suomalaisia maisemia kasveineen ja eläimineen. Museovierailulla pääsee siis samanaikaisesti kokemaan niin syksyisen pohjoiskarjalaisen suomaiseman, ulkosaariston kalliot, tunturit poroineen ja sopuleineen kuin Ruissalon lehtomaiseman kevään vihreydessään. Oma suosikkini on aina yhtä uljas metsänkuningas museon nurkassa ja kotoisen tunnelman luo puutalopiha pikkulintuineen ja maiseman ylle kohoavine kirkontorneineen.

Turun biologinen museo dioraama

Vuosien varrella olemme käyneet perheen kanssa biologisessa museossa niin lastenviikonloppuina askartelemassa, muuten vain kuluttamassa aikaa sateisina päivinä, etsimässä Harry Potterista tuttua Kutkaa ja tietenkin tutustumassa Suomen luonnon moninaisuuteen. Joka kerta museon hämärillä käytävillä vierähtää tovi jos toinenkin suunniteltua pidempään. Tälle museovierailulle olin ottanut mukaani Susannan esikoiselle Pärnun lomaltaan tuliaisinaan tuoman luontovihon. Oikukkaan ja räntäsateisen kevään takia vihko oli jäänyt vähäiselle käytölle, mutta sitten sen tajusin: luontoon voi tutustua myös museossa! Esikoisen pönkittäessä luontosuhdettaan dioraamoja innokkaasti tutkien, oli minulla aikaa tutustua rauhassa toukokuussa avattuun Biologinen museo 110-vuotta -juhlanäyttelyyn.

Biologisen museon avajaisia vietettiin miltei tarkalleen 110 vuotta sitten. Heinäkuun puolivälissä vuonna 1907 avautunut museo on tärkeä osa Turun historiaa ja varmasti monella paikkakuntalaisella on siitä omakohtaisia kokemuksia, onhan se myös erittäin suosittu vierailukohde kouluryhmille. Museon vahvuutena varmasti onkin sen pysyvyyden antama turva, vaikka maailma ympärillä pyörii, pysyy sisällä kaikki miltei ennallaan. Uusi vaihtuva näyttely pureutuu juuri tähän: miksi museo on perustettu, mikä sen historia on ja mikä sen merkitys on ollut kaupunkilaisille.

biologinenmuseo_uusi näyttely1

Näyttelytauluissa kuvataan museon historiaa perustajiensa alkuideasta sen valmistumiseen ja avautumiseen sekä esillä on myös käyttäjäkokemuksia. Omat esittelynsä saavat niin museon turkulainen arkkitehti Alexander Nyström, alkuperäisten dioraamojen tekijät Gustaf ja Kjell Kolthoff kuin museoidean synnyttänyt ja rahoituksen järjestänyt Alfred ja Hélène Jacobsson. Näyttelytekstejä ja kerrontaa on väritetty aikalaismateriaalilla: sanomalehtileikkeillä hauskoista ja kiinnostavista yksityiskohdista kuin valokuvilla.

biologinenmuseo_karjalainen karhu

Näyttely on hyvin yksityiskohtainen, on kiinnostavaa lukea niin museon sijaintipaikasta käydystä kädenväännöstä, kuin ensimmäisten kuukausien kävijäryntäyksestä. Näyttelyssä todentuu museon pysyvyys, ulkoasu on muuttunut vain hivenen uuden lisäosan myötä, sisätiloissa valaistusta ei luo enää suuret seinäikkunat ja puut museon ympärillä ovat kasvaneet, muuten kaikki on lähes kuten sata vuotta sitten. Näyttely myös antaa arvon dioraamojen tekijöille. Vaikka olen lukuisia kertoja museossa vieraillut, en ole kovin tarkasti tutustunut dioraamojen tietoihin enkä kiinnittänyt huomiota siihen, milloin mikäkin dioraama on valmistunut ja kenen toimesta. Museossa on edelleen muutamia alkuperäisiä täytettyjä eläimiä ja Kolthoffien suunnittelemia dioraamoja.

biologinenmuseo_puutalokaupunki

Biologisessa museossa vietetään 15.7. avajaisten vuosipäivää, jolloin museoon on ilmainen sisäänpääsy ja luvassa on myös opastuksia. Biologinen museo 110-vuotta juhlanäyttely on avoinna 31.12.2017 asti.

 

Knit ’n’ Tag Turku värittää jokirantaa

Knit ’n’ Tag Turku on tapahtuma, joka saa hymyn huulille. Se on tapahtuma, joka saa kanssakulkijan juttelemaan vastaantulijoille. Se on tapahtuma, joka jälleen kerran toi värikkäät neulegraffitit jokirannan puihin. Åbolands Hantverk rf:n järjestämä ympäristötaidetapahtuma verhoilee Aurajokirannan puut upeisiin värikkäisiin kuoseihin. Neulegraffitteja on ollut tekemässä niin yhdistykset, järjestöt, yhteisöt, kouluryhmät kuin kaveriporukatkin. Jokirannan puut saivat kauniit verhoilunsa viime viikonloppuna ja ne ovat paikoillaan 29.5. saakka. Graffittipuut sijaitsevat Kirjastosillan ja Tuomiokirkkosillan välisellä alueella, jokirannan molemmin puolin.

Knit 'n' Tag Turku sininen kalmari

Knit 'n' Tag Turku sininen lintu

Tänä vuonna koristeluiden teemana on ollut Minun Suomeni. Teema näkyy hauskasti neulegraffiteissa, esillä on niin koivuja sinitaivaineen, sinivalkoisia kuvioita, tasa-arvoa korostavia sateenkaarilippuja, kuusimetsiä, Suomineitoja ja onnitteluja satavuotiaalle Suomelle. Neulegraffittien materiaalien moninaisuus ja ideoiden kekseliäisyys ja koristeluiden yksityiskohtaisuus on sanoinkuvaamatonta, puut on nähtävä ja koettava itse. Kuvien puut ovat vain pieni otos jokirannan ihmeistä. Eli mars matkaan ja promenadille jokirantaan neulegraffitteja ihmettelemään kun sääkin hellii. Samalla voi  vaikka poiketa Luostarin välikadulla videotaidetta katsomassa.

Knit 'n' Tag Turku Halauspuu

Knit 'n' Tag Turku

Knit 'n' Tag Turku onnittelut

Knit 'n' Tag Turku sydämiä

Knit 'n' Tag Turku koivumaisema

Knit 'n' Tag Turku mustekaloja

Knit 'n' Tag Turku sitruunat

Tule Suomeen. Nyt!

Upeita vanhoja Suomen matkailujulisteita ja niiden kautta välittyvää matkailu- ja kulttuurihistoriaa. Kehyksinä vaneria ja ripustuksen taustana pahvia. Vaneritaustoilla veikeitä esittelytekstejä, joista välittyy into julistetaiteeseen ja vanhan vaalimiseen. Tätä kaikkea on Come to Finland! Riemuhuuto paratiisista -näyttely Kansallismuseossa Helsingissä.

Näyttely avasi Kansallismuseon Suomi 100 -juhlavuoden. Osuvasti näyttelyssä on noin sata matkailujulistetta aina 1800-luvun lopulta 1960-luvulle saakka. Niitä on täydennetty matkamuistoilla ja matkailuun liittyvillä esineillä museon kokoelmista.

Näyttelykävijä johdatellaan Suomen matkailun synnystä, trendeistä ja vuosikymmenistä toiseen. Höyrylaivat vaihtuvat juniin ja junat lentokoneisiin, mutta julisteesta toiseen Suomi näytetään trendikkäänä, eksoottisena ja ehdottomasti vierailemisen arvoisena kohteena. Julisteet ovat pääasiassa englanniksi, saksaksi ja ranskaksi ja suunnattu siis Suomeen tuleville matkailijoille.

Yllä näkyvä Akseli Gallen-Kallelan Imatran mainosjuliste vuodelta 1893 on muuten Suomen ensimmäinen matkailujuliste. Pakkaatko jo laukkujasi Imatran matkalle?

Suomea kuvataan paljon nähtävyyksien kautta. Esimerkiksi Turusta esitellään Turun tuomiokirkkoa, kuinkas muutenkaan. Julisteista välittyvä kuva Suomesta eksentrisenä neljän vuodenajan maana, jossa luontoa, iloisia ihmisiä ja tilaa riittää, tuntuu nykyään jo hieman kliseiseltä. Toisaalta joskushan ne kliseet ovat luotu. Moni näyttelyjuliste on ennestään tuttu. On hienoa päästä näkemään ne oikeassa koossa ja lukea niiden historiasta.

Julisteiden ja esineistön lisäksi esillä on myös vanhoja matkailuvideoita eri vuosikymmeniltä. Käytävämaisessa tilassa kävijä voi istahtaa alas pahvijakkaralle, laittaa korviinsa kuulokkeet ja syventyä menneen ajan tunnelmaan. Tila on somistettu hauskasti vanhojen matkailuviirien suurennoksilla, joiden alkuperäisversioita on esillä myös  näyttelyvitriinissä. Löysitkö sieltä oman kotikuntasi viirin?

Vasemmalta: Katja Tukiainen, Vombat Combat, Marika Maijala
Julistekilpailun työt voittojärjestyksessä vasemmalta: Omar Escalante, Jaco & Aline Hubregtse, Adrienn Zéll, Mareike Mosch, Albert Pinilla

Näyttelyn loppupuolella on hieman tuoreempaa näkökulmaa julistetaiteeseen tämän päivän graafikoiden ja taiteilijoiden tulkitsemina. Näyttelyä varten toteutetuissa julisteissa näkyy kunkin taiteilijan persoonallinen tyyli. Näyttelyä varten myös pidettiin kansainvälinen julistekilpailu.

Jos näyttelyn teokset herättivät oman sisäisen taiteilijan, pääsee näyttelyssä myös piirtämään oman tulkintansa aiheesta. Vierailupäivänäni museolla pidettiin myös tämän näyttelyn ilmeisesti viimeinen julistetyöpaja kuvittaja Sanna Manderin johdolla. Miten hauskaa olikaan suunnitella oma kaupunkijuliste ja hetken vain istua ja tussata!

Olet jo ehkä nähnyt näyttelyn jossain päin Suomea. Designyritys Come to Finlandin toteuttama näyttely onkin teemaan sopivasti kiertänyt jo aimo matkan ympäri Suomen ennen tänne saapumistaan.

Jos et ole vielä näyttelyssä piipahtanut ja satut olemaan Helsingin suunnalla, on siihen huomenna 18.5. erinomainen mahdollisuus. Silloin, Kansainvälisenä museopäivänä, museoon on nimittäin vapaa pääsy. Muut Museoviikon vierailuvinkkimme voit lukea täältä.

Come to Finland! Riemuhuuto paratiisista 28.5.2017 saakka Kansallismuseossa, Mannerheimintie 34. Näyttelyyn on myös opastettuja kierroksia.