Hotelli- ja ravintolamuseo: tarinoita tiskin molemmin puolin

Hotelli- ja ravintolamuseo Helsingissä

Tiedätkö miten eroavat aamiainen ja aamupala, miltä tuoksuu tähtianis ja millaista oli olla ostoksilla 1930-luvun Alkossa? Näihin  saat vastauksen Hotelli- ja ravintolamuseossa. Helsingin Kaapelitehtaalla majailevan suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin erikoismuseon aulassa kävijä neuvotaan opastein ja pohjakartoin kierrokselle. Sinne, siis!

Opaskyltti Hotelli- ja ravintolamuseossa Helsingissä

Hotelli- ja ravintolamuseo Helsingissä

Pysyvässä Palveluksessanne!-näyttelyssä vastaani tulee ensimmäiseksi kahvikone, jonka edustalle on asetettu pöytiä ja tuoleja. Miten hauskaa, että tämä suomalaisen kahvikulttuurin tärkeä osa, automaattikahvi, on myös museossa!

Viereisessä tuoksubaarissa pääsen haistelemaan ruokiin ja juomiin liittyviä tuoksuja. Ison osan seinästä peittävä ”baari” esittelee niitä kymmeniä. Nupista painamalla nenääni pöllähtää jos jonkinmoisia ödöörejä, joista saan arvuutella mitä ne ovat. Vastaukset löytyvät luukkujen takaa.

Alkon myymälämuseo Hotelli- ja ravintolamuseossa Helsingissä

Alkon myymälämuseo Hotelli- ja ravintolamuseossa Helsingissä

Seuraavaksi tupsahdan Alkon myymälään, jossa nyky-Alkon valikoimiin tottuneena saan tutustua rajoituksien maailmaan. 1930-luvun asuun sisustetussa liikkeessä selviää muun muassa se, että alkoholipullot oli aseteltu aikoinaan pohja edellä hyllyihin niiden houkuttelevuuden minimoimiseksi sekä miten suomalaisesta viinanostokulttuurista yritettiin saada sivistyneempi ja enemmän viinejä suosiva.

Tässä osiossa, sekä myös muualla museossa, kävijä voi kuunnella hotelli- ja ravintola-alan ammattilaisten tarinoita työstään skannaamalla kännykällään QR-koodin. Tarinoita pääsee kuuntelemaan myös museon sivuilta.

Liikkeestä poistuessani on vastassa kysymysmerkillä varustettu ovi ja käsky koputtaa siihen. Mitä oven takana odottaakaan?

Karaoke Hotelli- ja ravintolamuseossa Helsingissä

Jukeboksi Hotelli- ja ravintolamuseossa Helsingissä

Hotelli- ja ravintolamuseo Helsingissä

Hotelli- ja ravintolamuseo Helsingissä

Seuraavat baari-, ravintola-, keittiö- ja hotelli-osiot tutustuttavat niin arkisen työnteon paikkoihin ja tapoihin kuin juhlinnan ja lomailun miljöihin. Kuvat, tarinat ja esineistö herättävät varmasti monessa kävijässä muistoja ja nostalgiaa, ovat ne tiskin kummalta puolelta vain.

Ihailen vanhoja ravintoloiden menuita. Mitä ajankuvia! Museolla on muuten juuri käynnistynyt ravintoloiden ruokalistojen Menupediakeruuhanke satavuotiaan Suomen kunniaksi.

Pääseepä täällä myös laulamaan karaokea, tulostamaan oman iskurepliikkinsä flirttikoneessa sekä laittamaan suosikkibiisinsä soimaan jukeboksista! Varmistettuani, että lähellä ei ole muita, laitan ABBAa soimaan. Lattialla on tanssahteluun askelkuviotkin valmiina.

Nautinnon nälkä -näyttely Rakkauden tiloja -kokonaisuudessa
Kultaisen lameeverhon takana esitellään erilaisia rakkauden ilmentymistapoja ravintolamiljöössä. Vaihtuva näyttely Rakkauden tiloja –  Nautinnon nälkä on osa neljän uusmaalaisen museon Rakkauden tiloja -hanketta, joka muuten voitti keväällä Vuoden museoviestintäteko -palkinnon. Tapahtuma- ja näyttelykokonaisuudessa ovat mukana myös Helsingin Teatterimuseo, Tuusulan Lottamuseo sekä Vantaan kaupunginmuseo.

Täysi-iän ylittäneille suositellussa näyttelyssä käsitellään rakkautta ravintolassa eri tavoin, esimerkiksi millainen tila ravintola on ollut tavata kiinnostavia ihmisiä ja millaisia kieltoja tai rajoituksia käyttäytymiselle on asetettu.

Nautinnon nälkä -näyttely Rakkauden tiloja -kokonaisuudessa

Nautinnon nälkä -näyttely Rakkauden tiloja -kokonaisuudessa

Hotelli- ja ravintolamuseo Helsingissä
Hempeyden yllättäessä tuntemattomalle voi jättää rakkausviestin

Näyttävän punaisessa baarihuoneessa pääsee esimerkiksi katselemaan videoita, tutustumaan ravintola-asiakkaiden kokemuksiin ja muistelmiin sekä maistamaan intohimoa. Punaisen vessanoven takana näkyy jotain outoa liikehdintää. Mitäköhän siellä on meneillään? Näyttelyn lopussa tarinat ravintolaan jätetyistä löytötavaroista hauskuuttavat.

Jos näyttely herättää nostalgisia ravintolamuisteluita, voi ne lähettää museon Restopedia-hankkeeseen. Valokuvat herkullisesta ravintola-annoksesta voi puolestaan tägätä Instagramissa aihetunnisteella #ravintolaruokaa. Museo voi poimia juuri sinun kuvasi esille näyttelyn ruudulle!

Hotelli- ja ravintolamuseo, Tallberginkatu 1 G 60, Kaapelitehdas, Helsinki. Museossa  myös erilaisia opastuksia. Rakkauden tiloja – Nautinnon nälkä -näyttely 5.8.2018 saakka.

Mainokset

Lentävä suomalainen on jälleen Turussa

Lentävä turkulainen
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

* Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa

Jo kuukauden Turun Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä pyörinyt Paavo -lentävä turkulainen tuo legendan takaisin synnyinkaupunkiinsa. Eikä vain katsauksena historiaan vaan elävänä. Roope Lipastin käsikirjoittamassa näytelmässä Nurmi edelleen sinnittelee vanhan kotitalonsa nurkissa, harmillisena esteenä kaupungin uudistumiselle ja tornitaloille, toisaalta mahdollisuutena jättipotin avaavaan markkinointiin.

Näytelmän mukana matkataan läpi Nurmen elämänvaiheiden: lapsuuden juoksupoikavuosista niihin ensimmäisiin kultakisoihin, maailmanennätyksiin, valtameren taakse Amerikkaan sekä juoksu-uran loppumetreille ja lopulta liikemiesvuosiin. Näytelmä kuljettaa sujuvasti mukanaan vuodesta toiseen. Aikamatkojen lomassa palataan takaisin nykyhetkeen, jossa  kaikki ei sujukaan ihan suunnitelmien mukaan. Niin grynderit, kaupunki kuin mainostajat haluavat saada osansa legendasta, mutta mitä juoksijalegenda itse haluaa?

Paavo -lentävä turkulainen näytelmä
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Näytelmä on kiinnostava ajankuva. Pieni pilke silmäkulmassa näytelmä irvailee yhteiskunnan nykymenolle ja kotikaupunkimme päättäjille. Kaikki vanha kannattaa jyrätä maan tasalle ellei se tuota, ja päätöksenteossa muut kuin kokoomus vaietkoon. Vanhan Nurmen mukana kohtaamme niin sosiaalihuollon hellän huoman, itseoikeutetut talonvaltaajat kuin rahanahneet kaavoittajat ja mainostoimiston väen. Näyttelijät saavat hahmojensa karikatyyriset piirteet sujuvasti esille, ja se naurattaa.

Paavo – lentävä turkulainen kaataa jalustoja. Näytelmän tähdeltä, Paavo Nurmelta, on riisuttu hyvyys. Hän näyttäytyy rahanahneena ja itseriittoisena ihmisenä. Paavo haluaa pärjätä, ja pärjää yksin. Se ei naurata. Mutta kumpi saakaan viimeisen sanan, itseensä uskova ja muita halveksiva nuori Paavo uransa huipulla vai loppunsa kohtaava yksinäinen vanhus? Saako kaupunki tarvitsemansa keulakuvan ja Paavo rauhan?

Markus Järvenpää Paavo Nurmena
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri
Heikki Nousiainen Paavo Nurmena
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Paavo – lentävä turkulainen Turun Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä 10.3.2018 saakka.

Ohjaus: Jarno Kuosa.
Rooleissa: Heikki Nousiainen, Markus Järvenpää, Aksa Korttila, Minna Hämäläinen, Stefan Karlsson, Ulla Reinikainen, Ulla Koivuranta ja Kimmo Rasila.

Maailman ihanin Muumimuseo

Tampereen Muumimuseossa

Jos jokin museo sopii niin lapselle kuin aikuiselle, niin se on kyllä upouusi Muumimuseo. Tampereelle Sorsapuiston laidalle Tampere-taloon kesäkuussa avattu museo on kiehtova ja hyvin toteutettu kokonaisuus. Kaksi kerrosta muumien taikamaailmaa tempaa mukaansa ja saa ihmettelemään mihin se aika katosikaan!

Saavumme museoon Tampere-talon aulasta. Jo ovella on nykyaikaista teknologiaa lipunlukulaitteen muodossa. Piip, ja lippu on luettu. Sitten aulatilan kirkkaus vaihtuu museon hämärään ja vastassa on vihreään mekkoon pukeutunut opas. Hän esittelee lyhyesti museota ja kertoo, että tekijänoikeussyistä saa kuvata vain vihreän maton rajaamalla alueella. Kirjahyllystä voi ottaa mukaan näyttelyesitteen.

Ja millainen esite se onkaan! Se on sidottu kirjaksi ja johdattelee kävijän Kuinkas sitten kävikään? -näyttelyyn. Näyttelyssä kierretään kahdentoista muumikirjan mukaisesti kirjojen tarinoista toiseen. Esitteen tekstit löytyvät myös tableteilta jokaisen kirjateeman kohdalta.

Tampereen Muumimuseossa
Vaikka muualla museossa ei saa kuvata, onnistuu selfie Muumipeikon kanssa tällä alueella

Sitten vain näyttelyesite-kirja auki ja matkaan! Esillä on muun muassa Tove Janssonin kiehtovia piirroksia ja maalauksia. Monessa kohtaa voin nähdä kynänjäljen ja viitteitä hiomisprosessista. Esillä on myös Tuulikki Pietilän upeita muumikuvaelmia eri eräänlaisia pienoismalleja. Hahmojen ja miljöiden lisäksi niissä on dramatisoituja äänikatkelmia teoksista, tietysti kielivaihtoehdoilla. Täällähän voisi viettää tunteja muumimaailmaan uppoutuen!

Ja juuri uppoutuminen kuvaakin tätä museokokemusta hyvin. Museo on suunniteltu viimeistä piirtoa myöten huolella myös erityisryhmät huomioiden. Näkövammaisille on kosketeltavia muumikuvia ja museon mobiilisovelluksesta saa kuvailutulkkauksen. Näyttelytekstejä ja äänikatkelmia on viidellä kielellä (suomi, ruotsi, englanti, venäjä ja japani). Jos lukutaito ei ole hallussa, tarjoaa museo paljon nähtävää, ihailtavaa ja kuultavaa.

En malta olla vertaamatta tätä Metso-kirjastossa sijainneeseen Muumilaakso-museoon. Vaikka myös siellä oli esillä piirroksia, maalauksia ja muumikuvaelmia, on tämän uuden museon mittakaava ja esillepano kyllä täysin toista. Tämä ei ole tavallinen perusmuseo, vaan elämys.

Tampereen Muumimuseossa

Näyttely jatkuu alakerrassa. Sinne saapuessamme emme kävele portaita yksin. Toisessa kohtaa jättikokoinen kirja avautuu ja sulkeutuu yksikseen kutsuen selaamaan. En kuitenkaan paljasta enempää, sillä tämä näyttely pitää kokea itse!

Mymmelin piirroksen edessä jäämme pohtimaan kuka tämä hahmo olikaan, ja mitä sukua hän on Pikku Myylle ja Mymmelin äidille. Huomaamme oppaan keskustelevan samasta aiheesta toisten kävijöiden kanssa. Kunpa voisi osaisi useammin pysähtyä pohtimaan tällaisia tärkeitä aiheita ja mymmeliyden olemusta! Jos jotain saisi museokokemukseen toivoa lisää, olisi se jonkinlainen kattava henkilögalleria ja sukuselvitys esimerkiksi esitteen loppuun. Tai sitten minun pitää vain lukea muumikirjani ensi kertaa varten paremmin..

Alakerrassa on myös ensimmäinen vaihtuva näyttely, Tove Jansson ja muumit. Siellä pääsee tutustumaan mistä kaikki oikein sai alkunsa. Esillä on esimerkiksi vaihtoehtoiset syntytarinat Muumipeikolle, Janssonin Garm-lehteen tekemiä pilapiirroksia sekä ensimmäisiä tavaratalossa myytyjä muumituotteita.

Kuinkas sitten kävi? Muumimuseo satumaailmoineen ja teemaan istuvine taideteoksineen lumosi ainakin minut. Lumoaako se sinutkin?

Muumimuseo, Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, Tampere. Museossa on myös opastuksia sekä syyslomalla 17.–20. lokakuuta erikoisohjelmaa. Aulassa on myös lukukirjasto sekä myymälä.

 

Varsinais-Suomen Museopäivä 2017

Salkoruusu Ett hem -museon edessä Turussa

Tämän viikon sunnuntaina 27.8.2017 koittaa jälleen vuotuinen Varsinais-Suomen museopäivä. Paikallismuseoiden kesäkausi alkaa olla lopuillaan ja monet museot Turun, Salon ja Loimaan seudulla, Turunmaalla sekä Vakka-Suomessa avaavat ovensa vielä viimeisen kerran. Osa vetäytyy ansaittuun lepoon kesän päätteeksi, osa jatkaa vielä aukioloaan.

Turun Lasarettimuseo Kiinamyllynkadulla

Turusta mukana on kaksi paikallismuseota. Turun Lasarettimuseo (Kiinamyllynkatu 4–8, rakennus 13) on Turun yliopistollisen keskussairaalan sairaala-alueen laidalla vanhassa portinvartijan talossa. Museo esittelee Suomen vanhimman sairaalan historiaa esimerkiksi esineistön kautta. Pienissä huoneissa on hauska puikkelehtia tutkailemassa jos jonkinlaista terveydenhoidollista esinettä ja väkkyrää. Museo on yleisölle sen verran harvoin auki, että siellä vierailun voisi sanoa olevan harvinaista herkkua!

Ett hem -museo Turussa

Vain kivenheiton päässä Turun Lasarettimuseosta on idyllinen kotimuseo Ett Hem (Piispankatu 14). Se on arkkitehti Charles Johnssonin suunnittelemassa suloisessa keltaisessa puutalossa Piispankadun varrella, vinosti Sibeliusmuseota vastapäätä ja Turun tuomiokirkon lähellä. Porvariskotimuseo on toiminut vuodesta 1932 ja esittelee konsuli Alfred ja Hélène Jacobssonin Åbo Akademin säätiölle lahjoittamia taide-, esine- ja huonekalukokoelmia. Siellä aika tuntuu hyvällä tavalla pysähtyneen! Samaisen pariskunnan ansiosta Turussa on muuten Biologinen museo.

Ett Hemissä on esillä kesänäyttely ”Päiväkirjamerkintöjä 1917–1918”, joka on osa Varsinais-Suomi 100 vuotta sitten -hankkeen näyttelykokonaisuutta. Museokäynnin päätteeksi voit vaikkapa istahtaa kahvikupposelle viereisen  puutalon Fika Café’hen (Piispankatu 14).

Toinen keltainen porvariskotimuseo on Naantalissa. Naantalin museon (Mannerheiminkatu 21) ”Savikylpyjä, elintarvikepulaa ja polkupyöräpatrulleja – Elämää Naantalissa vuonna 1917” –kesänäyttelyssä esitellään sadan vuoden takaista Naantalia. Museopäivänä näyttelyyn on teemaopastuksia klo 12 ja 14. Tämäkin näyttely kuuluu Varsinais-Suomi 1917 -näyttelykokonaisuuteen. Vierailustamme museoon voit lukea täältä.

Jos on enemmän aikaa, kannattaa käydä Laitilassa, josta löytyy myös kaunis puutalomuseo. Siellä se ei kuitenkaan ole keltainen, eikä talossa ole asunut porvarissäätyä. Punamultainen Kauppilan umpipiha (Koukkelantie 34) esittelee nimittäin talonpoikaiskulttuuria. Alkuperäisellä paikallaan Koukkelan kylässä sijaitsevat rakennukset muodostavat ainutlaatuisen museokokonaisuuden. Varsinais-Suomi 1917 -kokonaisuuteen kuuluvassa pienoisnäyttelyssä  esitellään Laitilan Osuusmeijerin toimintaa itsenäistymisen vuodelta.

Nyt sunnuntaina umpipihalla vietetään kesäkauden päättäjäisinä elojuhlaa, jossa pääsee nauttimaan kansanmusiikista ja uutispuurosta. Samaan reissuun voit yhdistää vaikkapa vierailun Untamalan kylässä, josta kirjoitin täällä.

Kurkkaa muut Varsinais-Suomen museopäivään osallistuvat museot ja niiden aukioloajat tästä linkistä. Och samma på svenska. Museoihin on ilmainen sisäänpääsy ja monessa myös opastuksia ja ohjelmaa. Hauskaa museopäivää!

Mihin museoon sinä olet menossa?

Aurajoella – turkulaista kesäteatteria

Vanhoja nostureita Aurajoen rannallaOn leppeä, aurinkoinen kesäilta. Pyöräilen Aurajoen rantaa hiljakseltaan kohti entistä telakka-aluetta. Ohitan sillan, kaksi, kolme. Förin kohdalla sillat loppuvat, ja väkeä menee tälle ja toiselle puolelle jokea keltaisen kaupunkilautan kyydissä.

Jatkaessani eteenpäin kuulen veden solinaa. Achim Kühnin vanhaan satamanosturin betoniosaan tehdystä, merenneidon pyrstön näköisestä Harmonia-veistoksesta valuvat vesivirrat jokeen. Nyt tuoksuu terva: Varvintorin rannassa komeilevaa museolaiva parkki Sigyniä on taas tervattu.

Perillä ravintola Göranin terassilla Forum Marinumin Kruununmakasiinilla istahdan alas. Viereisellä nurmialueella näyttelijät vetävät alkulämmittelyä. Joku heistä laulaa Suurlähettiläitä avatessaan ääntään. En kai ole tullut katsomaan ihan näin turkulaista kesäteatteria? Luvassa on kesän turkulaisimmaksi teatteriesitykseksi mainostettu TEHDAS Teatterin Aurajoella – tarina  rautakourista ja perhosista. Telakka-alueeseen kuuluneessa köysitehdas Manillassa majaileva teatteri on rantautunut alajuoksulle ihkaensimmäisen kesäteatteriproduktionsa kanssa.

Aurajoella-teatteriesitys ravintola Göranilla

Aurajoella-teatteriesitys ravintola Göranilla TurussaRautakouria eli telakkatyöläisiä ja perhosia eri muodoissaan riittää seuraavan kaksituntisen. Eeva Siivosen käsikirjoittama ja Timo Väntsin ohjaama esitys sijoittuu väljästi 1800 – 1900-luvun Turkuun. Se tarjoaa väläyksiä menneestä Turusta sekä sen teollisesta historiasta. Tapahtumia katsellaan esimerkiksi maalta muuttaneen Toukon ja kortteerinpitäjä Niämiskän näkökulmista. Välillä ollaan telakan porttien pielessä työpäivän loputtua, kohta Aninkaistenmäen ahtaassa kortteerissa, sitten Juseliuksen paitatehtaalla tehtaan johdon käskytettävänä.

Aurajoella-teatteriesitys ravintola Göranilla TurussaAurajoella-teatteriesitys ravintola Göranilla TurussaTarinat ja aikakaudet lomittuvat hienosti keskenään. ”Kuin avaisi kirjaa eri kohdista”, toteaa seuralainen. Näyttelijäntyö on taitavaa ja lauluosuudet mukaansatempaavia. Esityksessä on hyödynnetty jokaisen viiden näyttelijän vahvuuksia. Oskari Ellilän (mm. Toivo) ja Helena Markun (mm. Lempi) elinvoimainen ja ryöpsähtelevä ilmaisuvoima piirtää nuoret roolihahmot katsojien eteen. Nuorta riemua tasapainottaa Pasi Lappalaisen (mm. Taisto) arvovaltaisemmat, elämää nähneet roolit.

Nukketeatteritaiteilija Maija Westerholm (mm. Reetta) saa kanssanäyttelijöineen tarpeiston heräämään taidokkaasti henkiin ja Tuula Amberlalle (mm. Niämiskä) on itseoikeutetusti annettu muutama oma soolo. Kahden muusikon, Jukka Lehtisen ja Harri-Tapio Siivosen, muodostama, portaikon suojissa istuva bändi toteuttaa upeasti säestykset ja osan näytelmän äänitehosteista.

Essi Kotaviidan puvustus ja Timo O. Niemisen lavastus ja tarpeisto tukevat tarinaa. Suht haastava esitystila on käännetty eduksi. Pientä lavaa jatketaan ravintolan terassilla ja muilla ympäröivillä rakenteilla. Välillä Kruununmakasiinin portaikko kumisee ja portaikon päästä raikaa laulu. Lavan edessä komeilevat höylät puolestaan ensin luovat tunnelmaa ja sitten otetaan osaksi tarinaa nukketeatterin keinoin.

Museolaiva Fregatti Suomen Joutsen Aurajoessa

Päivänkakkara-veistos Forum Marinumin nurmella
Jani Rättyän ja Antti Stöckelin Päivänkakkara on ollut tässä kulttuuripääkaupunkivuodesta 2011

Myös ympäröivä miljöö istuu upeasti esitykseen. Näytelmän taustalla näkyvät museolaiva fregatti Suomen Joutsen, vastapäinen telakkarannan alue ja taivaita kurottelevat  nosturit.  Aurajoella seilaa veneitä ja laivoja ees taas. Jossain kohtaa vierestä alkaa kulkea ihmisiä vetäen matkalaukkuja: Ruotsinlaivat ovat lähdössä. Satamaan matkalla olevan junan tasoristeys kilkattaa. Terassikatsomosta muodostuukin idyllinen kesäkeidas, soppi, jossa on samaan aikaan läsnä historia ja nykyisyys.

Sokerinrannan taloja ja AurajokiKotimatkalla poljen Sokerinrannan ohi. Auran sokeritehtaan, merkittävän turkulaisen tehdasmiljöön, paikalla on iso asunto-osakeyhtiö. Niin se kaupunki jatkaa elämäänsä.

Esityksiä 27.8.2017 asti. Ravintola Göran, Linnankatu 72, Turku. Osa esityksistä on Turbaani-kaupunkifestivaalin ohjelmistossa.

Esityskuvat: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri