Kulttuurimatkaillen Tallinnassa

Olin pitkällä viikonloppumatkalla naapurimaamme pääkaupungissa Tallinnassa. Kaupunki on mukavan lähellä ja sinne pääsee verrattain edullisesti, eivätkä kukkaroa hivelevät hinnat varsinaisesti harmita. Tallinna tuntui ottavan vastaan avosylin – mitä nyt lumisia katuja ei tunnuttu aurattavan lainkaan, ja majoituspaikan vesiputket poksahtelivat tuoden pakollista säästeliäisyyttä veden käyttöön. Ehdottomaksi vinkiksi tänne matkaaville vinkkaisinkin säänkestävien kenkien mukaanottamisen – ilman niitä märillä varpailla kaupunkiin tutustuminen voi olla vähän kurjaa.

Kulttuurikohteiksemme valikoitui tällä kertaa KGB-museo ja Viron Taidemuseo KUMU. Olen jo pitkään halunnut käydä Viru-hotellissa sijaitsevassa KGB-museossa, jonne kulku käy ensin hissillä 22. kerrokseen ja sitten lukitun oven taakse hotellin ylimpään eli 23. kerrokseen. Tänne ei tavallisilla ihmisillä ollut aikoinaan mitään asiaa ja vain henkilökunta tiesi sen olemassaolosta. Itse museo koostuu portaikkotilasta näyttelytauluineen ja kahdesta aika huonokuntoisesta huoneesta. Sieltä on myös huikeat näkymät yli vanhankaupungin. Tila jätettiin perimätiedon mukaan yhdessä yössä Neuvostoliiton hajottua.

kgbnayttelytaulu_pieni_nimi

kgbmuseo_puhelin_nimi_pieni
Punaisella puhelimlla oli suora yhteys pääkallopaikalle.

kgb_museo_leimasin_nimi_pieni

Museoon pääsee vain opastetulla kierroksella, jonka aikana kuulimme monipuolisesti Neuvosto-Viron historiaa erityisesti tallinnalaisesta näkökulmasta. Saimme kuulla tarinoita esimerkiksi siitä, miten valvontalaitteiston sijoittelu oli huomioitu jo rakennusvaiheessa ja kaikkialle sijoitettiin mikrofoneja ja niiden tukiasemia, miten tietyt asiakkaat luokiteltiin vaarallisiksi ja heidät asetettiin erityistarkkailuun (esimerkiksi ulkovirolaiset) ja miten hotellissa työskentelevät ihmiset olivat erityisasemassa verrattuna tavallisiin kaupunkilaisiin. Hotellin kautta työntekijöille ja siitä eteenpäin kulki niin lenkkarit, sukkahousut sun muut halutut länsituotteet. Taisipa täältä alkaa jopa maan piratismiperinne, sillä tänne tuotu länsimusiikki kopioitiin heti ja jaettiin ilahduttamaan eteenpäin. Kiinnostava kierros, suosittelen!

Toinen matkaan sisältynyt kulttuurielämys oli Kadriorgin kaunis puistoalue upeine palatseineen, ympäröivine vanhoine puutaloineen ja KUMU-museoineen. Puiston Joutsenlammessa lapset luistelivat ja kaikkialla oli paksu lumikuorrutus.

kadriorg_nimi_pieni

kumu_ulko_nimi_pieni

Weizenbergi-tien päässä olevassa Viron taidemuseo KUMUssa oli parhaillaan kaksi näyttelyä, joista toinen on oli islantilaista taidetta esittelevä Saaga. Kertomuksia islantilaisesta taiteesta. Näyttely koostuu hyvin monipuolisesta katsauksesta maan taidekenttään ja esillä on mm. Errón maalauksia ja Björkin musiikkisovellusteos. Mieleen jäi erityisesti Hulda Håkanin kauniit tekstiteokset. Näyttely on avoinna 20.3. saakka.

kumuhuone_nimi

pronssitekstit_nimi_pieni
Hulda Håkanin pronssiteoksia, 2005

Tutustuimme myös pysyvään Aarreaitta-näyttelyyn, joka esittelee Viron taidetta 1700-luvun alusta toisen maailmansodan loppuun. Näyttely oli todella laaja ja mielenkiintoinen katsaus maan maalaustaiteen historiaan. Erityisesti ihastuin Karl Pärsimägin 1930-luvun ja Kondrad Mägin töihin. Myös Viron kansallissaagaa kuvittavat Kalevipoeg-teokset olivat upeita.

kumu_viro_nimi_pieni

kumunaamat_nimi_pieni
Villu Jaanisoo: Kajakas (Seagull), 2006

Viron Taidemuseoon kuuluu KUMUn lisäksi pari muutakin kohdetta, joista Kadriorgin taidemuseo upeassa Kadriorgin palatsissa sekä Mikkelin museo palatsin vanhassa keittiössä ovat samalla alueella. Aivan KUMUn vieressä on myös Pietari Suuren talomuseo. Ehkä ensi kerralla tie vie niihin ja samalla pääsee näkemään alueen upeat puistot ei-niin-lumisessa asussaan!

Ps. Lue myös Johannan kirjoitus elokuisesta vierailusta Kadriorgissa!

Vaaleanpunaista hattaraa ja paikallishistoriaa

katjatukiainen_nimi

Näin ensimmäistä kertaa Katja Tukiaisen vaaleanpunaisia maalauksia varmaan median välityksellä. Livenä niitä näin viisi vuotta sitten Espoon modernin taiteen museo EMMAn näyttelyssä. Bambeja! Rusetteja! Pinkkiyttä! Olin myyty.

Ja nyt Katja Tukiaisen näyttely tuli ensimmäistä kertaa tänne Turkuun. Poikkesin ohikulkumatkalla Auran Galleriaan ja yllätyin sekä gallerian että näyttelyn laajuudesta. Harvoinpa noihin gallerioihin sisälle uskaltautuu, mikä on kyllä sääli. Sekä näyttely että kaksikerroksinen galleria tekivät vaikutuksen.

katjatukianen

P is for paradise -näyttely rakentuu nimensä mukaisesti paratiisin käsitteen pohdiskelun ympärille. Tukiaisen maalaukset ovat riemastuttavan värikylläisiä, eikä vaaleanpunaisen eri sävyjä ole säästelty. Mieleeni jäi erityisesti näyttelytekstistä kohta ”Olen maalannut sateenkaaren väreillä niin että kotiin pyöräillessäni silmissä on säkenöinyt.” Se on helppo uskoa.

katjatukiainen
Teosten nimet olivat riemastuttavia, esim. takana olevan taulun nimi on kaksirivinen iloittelu.

Pelkkää hattaraa, bambeja, suurisilmäisiä tyttöjä ja söpöyttä näyttely ei kuitenkaan ole, vaan läsnä on myös vakavampia aiheita. Esimerkiksi tunnettujen teosten toisinnot ovat teräviä ja tuovat alkuperäisteosten teemat nykyaikaan.

Erityisen kiinnostavaa on näyttelyn henkilökohtainen Turku-teema. Näyttelytekstissä valotetaankin taiteilijan isoisä purjehtineen fregatti Suomen Joutsenen neitsytmatkalla 17-vuotiaana jungmannina. Esillä on esimerkiksi monta nuoren merimiehen muotokuvaa. Ne limittyivät hauskasti osaksi paikallishistoriaa, onhan fregatti ollut pysyvästi Turussa vuodesta 1960 ja joka kesä avoinna yleisölle.

P is for paradise Auran Galleriassa 13.12.2015 saakka. Gallerian nettisivuilla on myös laaja katsaus näyttelyn teoksiin. Käykäähän katsomassa!