Taiteilijakoti Ainola Tuusulanjärvellä

Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museo puutarhasta päin, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.

Kesällä 2020 on hyvää aikaa matkailla kotoa käsin ja kotimaassa. Nyt nojatuolimatkaillaan Tuusulanjärven taiteilijakotiin. Laitahan siis taustalle soimaan hyvää musiikkia ja asetu mukavasti tuoliisi. Siis matkaan!

Näetkö tuon vaaleasävyisen talon mäntyjen katveessa? Siinä se nyt siintää. Jykevien metalliporttien takana, puutarhan suojassa, ylhäällä mäellä. Taiteilijakoti Ainola, Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museo (Ainolankatu 1, Järvenpää). On vaikea uskoa, että olen nyt Ainolan mailla ja menossa sinne vierailulle.

Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museo Järvenpäässä, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.
Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon kaivo, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.

Kaunis valko-vihreä hirsirakenteinen talo punaisine kattoineen linkittyy osaksi Tuusulanjärven taiteilijayhteisöä, jonka perustivat Suomen taiteen kultakauden taiteilijat 1800–1900 -luvun taitteessa tänne Tuusulanjärven ympäristöön. Taiteilijakodit ovat nykyään pääasiassa museoina, ja museokohteesta toiseen pääsee kätevästi rantatietä pitkin esimerkiksi polkupyörällä tai Visit Lake Tuusula -bussilla. Junalla tultaessa Ainolan seisake on noin kilometrin päässä.

Aidan vieressä oikealla on tummasävyinen kahvio-lipunmyyntirakennus. Sen on suunnitellut vävy, arkkitehti Aulis Blomstedt. Lunastan pääsylipun, ja astelen hiekkakäytävää pitkin kaivon ohi taloa kohti.

Näkymä Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon ikkunasta, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty

Flyygeli Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museossa, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty
Teokset vasemmalta: Albert Edelfelt: Jean Sibelius (1904), Christian Sibeliuksen tussimaisema (1943), Heidi Blomstedtin keramiikkaa, Wilho Sjöströmin öljyvärityö (1905), Väinö Hämäläisen maisema (1905), Oscar Parviainen: Rukous (lapsen kuolema) (noin 1910).

Ainola valmistui säveltäjä Jean Sibeliuksen (1865–1957) ja Aino Sibeliuksen (os. Järnefelt, 1871–1969) perheelle kodiksi syksyllä 1904. Perhe kaipasi maaseudun rauhaa ja sopivaa tilaa taiteelliselle työskentelylle. Ne löytyivät täältä, metsään rajautuvalta tontilta läheltä Tuusulanjärveä. Pääasiassa jugend-tyylisen talon suunnitteli arkkitehti Lars Sonck. Sama arkkitehti, joka on suunnitellut upean Mikaelin kirkon Turussa.

Ensimmäiseksi kurkistan ulko-oven vieressä olevaan saliin. Huoneen päädyssä komeilee Jean Sibeliuksen 50-vuotislahjaksi saama Steinway & Sonsin tumma flyygeli. Tämä huone on aiemmin toiminut säveltäjän työhuoneena. Huoneen seinät ovat päällystetty kauniilla vihertävänsävyisellä tapetilla. Tasoilla ja seinillä on runsaasti taideteoksia eri taiteilijoilta.

Näkymä Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon ikkunasta pelargonioineen, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.

Vihreä takka Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museossa, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.

 Salista vasemmalla on ruokasali, jossa talon hirsirakenne näkyy seinäpinnoilla saakka. Huone on korkea, ja sen vasemmalla puolella on tyylikäs puinen ruokapöytä, oikealla ikkunan edessä on seurusteluryhmä. Ihailen ikkunalaudan pelargonioita ja niiden takana avautuvaa maisemaa. Ainola on museoitu Jean ja Aino Sibeliuksen aikaiseen asuun. Nyt ikkunanäkymää hallitsee upea mänty ja sen takana siintävä pelto, mutta Ainon elämäkerran mukaan (Riitta Konttinen: Aino Sibelius, 2019) ikkunasta saattoi nähdä heidän aikanaan Tuusulanjärvelle saakka.

Sibeliukset asuivat talossa yli 60 vuotta, ja vuosien kuluessa taloa on laajennettu ja muokattu perheen tarpeisiin. Myös sisustusta on päivitetty vuosien saatossa. Talon emäntä oli esteetikko ja taitava käsistään. Ruokasalissa saankin ihailla hänen tekemiään sohvatyynyjä sekä suunnittelemiaan huonekaluja sekä portaikkoa, josta pääsee talon yläkertaan. Se ei ole avoinna yleisölle, mutta sinne pääsee tutustumaan museon tekemällä videolla.

Oviaukkojen välissä on heleän vihreä takka. Se kuului soivan Jean Sibeliukselle F-duurissa. Samantapainen vihreä takka on muuten myös muutamassa muussa Tuusulanjärven museokohteessa!

Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon kirjasto, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty
Vasemmalta: G. Nyholmin kipsiveistos Heidi Blomstedtistä (os. Sibelius), Akseli Gallen-Kallela: Satu (1894), B. Gauguinin patsas Laulavat munkit.
Jean Sibeliuksen huone Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museossa, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.
Jean Sibeliuksen työ- ja makuuhuone

Ruokasalin vieressä on entinen lastenhuone, nykyinen kirjasto. Sen kulmaikkunoista tulvii valoa. Miten ihanaa olisi valikoida hyllystä kirja ja istahtaa lukemaan sitä joihinkin noista nojatuoleista! Oviaukon vasemmalle puolelle jää säveltäjän sikarinpolttonurkkaus. Voin melkein kuvitella hänet istumaan tuoliin sikaria poltellen. Jean Sibeliuksen työ- ja makuuhuoneen ovelta kurkistaessani katseeni osuu ensimmäiseksi sivupöydälle aseteltuihin hattuun ja kävelykeppiin. Ehkä juuri nuo ovat ne lukuisista valokuvasta tutut? Tuon jykevän työpöydän ääressä on monet mestariteokset tehty.

Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon astiakomero, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty

Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon keittiö, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.

Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon keittiö, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.

Pienessä käytävässä matkalla keittiöön ohitan talon astiakaapin. Juuri tällaiset arkiset yksityiskohdat ilahduttavat minua kotimuseovierailuissa: ne tuovat asukkaat jollain tapaa lähelle ja konkreettisemmiksi. Mikäköhän astiasto katettiin sunnuntaikahveille? Myös arkiset työnteon tilat, kuten tämä keittiö siististi hyllylle asetelluine kuparipannuineen, ovat mieleeni. Vaikka keittiö on Ainolassakin ollut palvelijoiden aluetta, osallistui Aino-emäntä tarkasti taloudenpitoon. Keittiön ikkunasta on kaunis maisema talon etupihan yli metsään.

Sibeliusten hauta Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museon pihalla, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty

Näkymä Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museoon museopuutarhasta, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty.

Puutarhaa Aino ja Jean Sibeliuksen koti -museossa, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, luvaton käyttö kielletty

Talokierroksen jälkeen on aika kiertää vielä puutarha. Talosta katsoen oikealla on Rapalloksi kutsuttu puutarhan osa, joka on nimetty perheen Pohjois-Italian lomakohteen mukaan. Tänne on haudattu Jean ja Aino Sibelius, Aulis Blomstedtin suunnitteleman hautapaaden alle.

Heinäkuinen puutarha, Ainon puutarha, on kaunis. Aino Sibelius suunnitteli ja hoiti sitä rakkaudella. Puutarhassa on monta osaa, ja yhä on nähtävissä esimerkiksi muotopuutarha kauniine istutuksineen sekä runsas omenapuusto. Se rajautuu paksuun kuusiaitaan. Ainolan taiteilijakoti puutarhoineen on viehättävä vierailukohde, jonne haluan palata uudelleen!

Lisää talon elämästä voit lukea Riitta Konttisen Aino Sibelius -elämäkerrasta (Kustannusosakeyhtiö Siltala 2019).

Kuvat ovat kesän 2018 museovierailulta. Tarkista Ainolan taiteilijakodin avautuminen ja aukioloajat museon sivuilta.

Fredrikan puutarhassa Porvoossa

Fredrika Runebergin pelargonia Runebergin koti -museon kuistilla Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Minulle luettiin lapsena iltasaduksi runoilija Johan Ludvig Runebergin (1804–1877) Vänrikki Stoolin tarinoita (Fänrik Ståls sägner, 1848 & 1860). Muistan aivan vaatineeni sitä yhdeksi iltasatukirjaksi, ja arvelen ehkä runojen rytmin vedonneen. Myöhemmin kotimaisen kirjallisuuden opinnoissani vaikutuin toisesta Runebergista: usein miehensä varjoon jäävästä ja jätetystä kirjailija Fredrika Charlotta Runebergista (o.s. Tengström, 1807–1879).

Aikaansa edellä ollut naisasianainen teki minuun säväyksen ansiokkaalla työllään ja kirjallisella tuotannollaan. Hänen esikoisromaaninsa Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä (Fru Catharina Boije och hennes döttrar, 1858) on yksi ensimmäisistä suomalaisista historiallisista romaaneista. Olipa Fredrika myös yksi maamme ensimmäisistä naispuolisista sanomalehtitoimittajista.

Kun kuulin, että Runebergien pitkäaikaisessa kodissa, J.L. Runebergin koti -museossa, on lisäksi monia Fredrikan aikaisia viherkasveja, oli kirjallisuuden ja viherkasvien ystävälle kesäretkikohde selvä. Ja vihdoin koittaa päivä, kun saavun Fredrikan luo Porvooseen.

Fredrika Runebergin puutarhaa Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrikan puutarha Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

On hieman epävakainen heinäkuun päivä keskellä leppeää lomakautta. Ympärilläni Empire-Porvoossa on rauhallisia puutalokortteleita sekä siellä täällä jokunen matala kerrostalo. Astun peremmälle museon pihalle keltaisesta portista. Eteeni avautuu viehättävä punamultaisten piharakennusten, polkujen, puiden, pensaiden ja kasvien hehkeä idylli. Olen perillä Fredrikan puutarhassa.

Pihapiiri on suloinen kuin karkki lasten leikkinurkkauksineen ja kukoistavine kasveineen. Astun punaisen aidan rajaamalta sivulta syvemmälle Fredrikan kukkaloistoon. Kyltissä muistutetaan, ettei puutarha ole leikkipaikka, ja kasveihin ja eläimiin ei saa koskea. Alkaa ripsiä hieman vettä, mutta en malta aivan vielä mennä sisälle.

Fredrikan puutarhan kukkia Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrikan puutarhan kukkia Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrikan puutarhan harmaamalvikki Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrika Runeberg oli innokas puutarha- ja viherkasviharrastaja. Hän hankki sekä puutarhaan että sisäkasveiksi eksoottisia ja harvinaisia lajeja, joita on yhä nähtävissä museossa. Museopuutarha on pitkälti alkuperäisessä asussaan. Kiertelen polkuja ja bongailen kasvilajeja: ruusu, harmaamalvikki, päivänlilja, ukonhattu, tarhaneito…Koristekasvien lisäksi puutarhassa on yhä paljon hyötykasveja, esimerkiksi luumupuita ja karviaispensaita.

Kuistin edestä löydän muun muassa punavioletin aitoelämänlangan, kärsimyskukan ja pasuunakukan. On aika kivuta portaat ylös ja astua sisälle taloon.

Fredrikan Runebergin viherkasveja Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ketunnahkakamari Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ehdin juuri alkavalle kello kahden opastuskierrokselle, joka pidetään suomeksi kesäsunnuntaisin. Puolisen tuntia kestävällä opastuksella saan kuulla perheen elämästä ja vaiheista niin talossa kuin talon ulkopuolella. Puutarha ja talo ovat valmistuneet vuosina 1844–1845. Runebergit muuttivat sinne vuonna 1855 asuen talossa yli 25 vuotta. Johan Ludvigin ja Fredrikan kuoltua heidän poikansa myivät kodin irtaimistoineen valtiolle ja se avattiin yleisölle vuonna 1882 Suomen ensimmäisenä kotimuseona. Puutarha ja talo on kunnostettu vuonna 2004.

Huolellinen restaurointi näkyy: sekä talo että puutarha ovat molemmat upeassa asussa. Lähes jokaisella talon ikkunalla notkuu jos jonkinlaista viherkasvia. Ilmeisesti yhdeksän kasvia on varmasti Fredrikan aikaisia tai niiden jälkeläisiä. Laskeskelen, että niiden geenistön täytyy olla yli 140 vuotta vanhaa, huh! Onkohan suomalaisissa kasvitieteellisissä puutarhoissakaan yhtä vanhoja kasveja? Osa kasveista on saatu lahjoituksina ja niiden lajit ovat sellaisia, joita Fredrikan aikana talossa tai puutarhassa on ollut. Tunnistan ainakin tuoksulehtikaktuksen, joulukaktuksen, rohtoaloen, pelargonian, jättipeikonlehden ja tuoksupelargonin. Myös muun muassa saaroninlilja, tuonenkielo, valkotupsukki ja tuoksupielikki asuttavat näitä nurkkia. Miten hauskoja nimiä!

Ketunnahkakamarin kirjahyllyjä Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Alkuperäinen Runebergin tortun resepti Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Taiteilijapariskunnan kodissa riittää katseltavaa. Jokaisessa huoneessa on upeita huonekaluja, esineitä ja taidokkaasti tehtyjä tai entisöityjä tapetteja. Ketunnahkakamarin kirjahyllyt notkuvat kirjoista, ja vitriinistä löydän aukeaman Fredrikan reseptikirjasta käsinkirjoitettuine Runebergin torttu -resepteineen. Olisipa hauska leipoa juuri tällä reseptillä! Museokaupasta saisi jopa ostaa torttumuotteja.

Onpa vitriinissä esimerkiksi myös Maamme-laulu J.L. Runebergin omalla säveleellä sekä kuva perheraamatun sivusta, jonne Johan on kirjoittanut jokaisen kahdeksan lapsensa syntymäajat. Koskettavasti kahden pienokaisen kohdalla on myös kuolinpäivä.

Sali Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fredrika Runebergin viherkasveja Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Takana oikealla näkyy Sakke Yrjölän Suomu suomulta – Suomen kalalajien kauneudesta -näyttelyn teoksia. Näyttely on esillä 15.9.2019 saakka.

J.L. Runebergin makuuhuone Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Astuessani saliin Fredrikan ikkunapuutarhojen koko loisto paljastuu. Osa viherkasveista on monta metriä korkeita ja upean runsaita. Ei ole eilen lähikaupasta haettuja! Sinisävyisen vierashuoneen näyttelyvitriinissä on perheen henkilökohtaista esineistöä, kuten Fredrikan kihlajaislahjaksi Johanille kauniisti kirjoma samettiliina. Siihen on kirjottu tekijän omia hiuksia sekä tietysti kukkia. Silmälasit ja kuulotorvi kertovat kirjailijan näön ja kuulon rajoitteista.

Talon päätyhuone on Johanin makuuhuone. Halvaannuttuaan hän vietti vuoteessaan paljon aikaa ja katseli peilin kautta ulos kadulle. Liikkumisessa oli avuksi pyörätuoli, jonka kankaaseen on kirjottu kauniita kukkia.

Yksityiskohta ovenkahvasta Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Tapettisabluuna Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ovistopperi Runebergin koti -museossa Porvoossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Opastetun kierroksen jälkeen jään vielä hetkeksi kiertelemään museon huoneisiin. Miten upeita yksityiskohtia kaikkialla! Millään en raaskisi lähteä, mutta en voi tänne saatika puutarhaan jäädä asumaan. Harkinnan jälkeen ostan museokaupasta itselleni kotiinviemisiksi Susanna Widjeskogin toimittaman Unelmien puutarha. Fredrika Runebergin kukkiva keidas ja hyötytarha -teoksen (Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 10, 2015). Sitä kelpaa selailla talvi-iltoina ja mielikuvamatkustaa takaisin vehreään idylliin.

Yksi haave jää: ehkä vielä jonain päivänä minulla on pistokas Fredrikan kasvista, vaikkapa tuoksupelargonista. Kenties saan asettaa sen kasvamaan puutaloni ikkunalaudalle. Jos Fredrika vielä eläisi, huolisikohan hän vastineeksi pistokkaan menninkäisenlehdestäni?

1.9.2019 museossa juhlitaan Fredrika Runebergin syntymäpäivää, jolloin museoon on vapaa pääsy. Luvassa on suomeksi ja ruotsiksi teemaopastus sekä pääsymaksullinen Minna & Fredrika: näytelmä Runebergin kodissa -teatteriesitys. Teatteriesityksien aikana museo on muulta yleisöltä suljettu.

J.L. Runebergin koti, Aleksanterinkatu 3, Porvoo. Museo on avoinna vuoden ympäri. Tarkista aukioloajat museon sivuilta. Fredrikan puutarha on avoinna kesäkaudella museon aukioloaikoina ja tänä vuonna 2.9.2019 saakka.

Casa Haartman – Välimeren helmi keskellä Naantalia

Naantalin vanhassa kaupungissa sijaitseva taiteilijakoti Casa Haartman on kuin virkistävä tuulahdus Välimereltä. Talo on taiteilija Axel Haartmanin ja hänen puolisonsa Hedvigin koti, jota nykyisin vaalii Åbo Akademin säätiö. Aikaisemmin talo on ollut avoinna vain ryhmille, mutta tänä vuonna ovet aukenivat myös yksittäisille museovieraille kesäksi. Ja mikä parasta, Casa Haartman on auki nyt myös joulukuun viikonloppuina.

Casa Haartman ulkoa

Vieraillessani elokuussa Casa Haartmanissa, astuminen rakennukseen siirsi minut Naantalin sateiselta kadulta toiseen maailmaan. Jo eteinen kertoi, että en ole missään tavanomaisessa rakennuksessa. Yksityiskohtia ja taidokkaita pintoja riitti ihasteltavaksi joka suunnalla. Talossa pääsee kulkemaan vain oppaan johdolla ja ne muutamat minuutit, jotka kierroksen alkamista odottelin, kulkivat verkkaisesti. Niin malttamattomana odotin, mitä seuraavissa huoneissa eteeni tulisi kun jo eteinen oli elämys.

Casa Haartmanin on suunnitellut turkulainen arkkitehti Erik Bryggman, jonka monia taidonnäytteitä pääsee Turussa ihailemaan. Bryggmannin kädenjälki on selvä talon ulkomuodossa, mutta katoaa sisätiloissa. Axel Haartman halusi sisätilojen näyttävän omanlaisiltaan ja hän onnistui siinä täydellisesti. Simppeli ulkokuori kätkee sisäänsä suuren korurasian, jonka monipuolisuutta en pystynyt yhdellä käyntikerralla sisäistämään.

Casa Haartman

Casa Haartman ovi

Axel Haartman (1877-1969) oli taidemaalari ja kulttuurivaikuttaja, jonka värikkäiden taulujen maailman toistuu myös hänen kodissaan. Kun Haartman nimitettiin Turun taidemuseon intendentiksi vuonna 1923, rakennutti hän talonsa Naantaliin. Haartmanin pariskunta asui talossa neljänkymmenen vuoden ajan ja miltei saman ajan Haartman työskenteli Turun taidemuseossa. Casa Haartman onkin täynnä taidetta, niin Haartmanilta itseltään kuin hänen ystäviltään, jotka lukeutuvat edelleen Suomen taiteen kermaan. Victor Westerholmin ja Helene Schjerfbeckin töitä ihaillessani tulee mieleen toinen Åbo Akademin säätiön museo: Ett Hem, johon rakastuin viime jouluna. Mutta näillä kahdella rakennuksella on muutakin yhteistä kuin taidetta rakastavat seinät ja yhteinen omistaja. Mitä, se selviää viimeistään opaskierroksella.

Casa Haartmanissa huone toisensa jälkeen vie mukanaan. Samalla kun opas johdattaa Haartmanien elämään ja tarinaan, kierrämme huoneesta toiseen aivan liian pikaisesti. Alle tunnin mittainen opaskierros ei millään tyydytä uteliaisuuttani perehtyä jokaiseen nurkkaukseen ja yksityiskohtaan. Haluaisin seisahtua pidemmäksi aikaa vain ihastelemaan elokuun valoa, joka tulvii ruokasalin ikkunoista sisälle. Pysähtyä aistimaan tarkemmin Haartmanien luomaa kodinomaista ja samalla niin boheemia tunnelmaa, joka ei ole kadonnut mihinkään, vaikka asukkaat ovat kuolleet. Voin miltei nähdä, miten ruokasali on ennen täyttynyt juhlivista seurueista ja palvelija pyyhältänyt paikalle kuultuaan ruokapöydän alle sijoitetun kutsunapin äänen.

Casa Haartmanin yläkerran kirjahylly

Eniten rakastuin talon yläkertaan. Sen kaartuvat katot, Axel Haartmanin työhuone kevään vihreine seinineen, kodin sydämenä toimiva kirjasto, sekä makuuhuoneen siniset ovet ovat ihastuttavia. Haluaisin levähtää tuon hieman sotkuisen kirjahyllyn viereen lukemaan ja istahtaa Haartmanin työpöydän ääreen ihailemaan ikkunasta aukeavaa vehreää puutarhaa. Talon olematon minimalistisuus on se, mikä valloittaa. Casa Haartmanissa näkyvät elämisen jäljet ja muistot. Väreissä, esineissä ja koristeluissa ei ole säästelty, mutta silti sisustus ei ole raskas tai sekainen. Ensimmäisellä opastuksella käytyäni olen samaa mieltä kuin Haartmanit itse, talo on heidän suurin taideteoksensa. Ensimmäisellä, koska tänne minun pitää palata uudelleen.

Casa Haartman työhuone

Casa Haartman sijaitsee aivan Naantalin vanhassa kaupungissa, osoitteessa Luostarinkatu 3. Talo on avoinna sopimuksen mukaan. Nyt joulukuussa 2018 se on auki kolmena peräkkäisenä viikonloppuna 1.-2.12., 8.-9.12. ja 15.-16.12. klo 11-15. Museossa pääsee kulkemaan vaan oppaan johdolla ja opaskierrokset alkavat tasatunnein.

Juuri nyt on Turun taidemuseossa upea mahdollisuus päästä tutustumaan Axel Haartmanin taiteeseen laajemminkin: esillä on 20.1.2019 saakka 1900-luvun alun värejä ja modernismia henkivä Axel Haartmanin, Santeri Salokiven ja  Ali Musterhjelmin yhteisnäyttely.