Pääsiäisen 2019 menovinkit Turkuun

Pääsiäisen 2019 menovinkit Turkuun, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Valon määrän ja linnunlaulun lisääntyessä on yhden tärkeän vuotuisjuhlan aika. Kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai koittaa 21.4.2019. On siis pääsiäisen aika! Vietät juhlapyhää sitten kotosalla tai vieraisilla, ei neljän seinän sisälle sulkeutuminen ole välttämätöntä. Kurkkaa poimimani menovinkit pääsiäiselle ulkoilemisen lomaan tai vaikkapa herkkuähkyä pakoon! Vai maistuisiko kenties toisen keittämä tuore kahvi tunnelmallisessa kahvilassa?

Historiaa ja hiljentymistä kulttuurin parissa

  • Turun ydinkeskustassa Apteekkimuseo ja Qwenselin talo -museossa (Läntinen Rantakatu 13b, Turku) pääsee nauttimaan vanhan ajan tunnelmasta vaikka iltapäiväkävelyn lomassa. Museo on avoinna lankalauantaina 20.4. ja pääsiäissunnuntaina 21.4.2019. Molempina päivinä kello 14 on tarjolla puolen tunnin opastuksia. Opastus sisältyy pääsymaksuun. Lapsetkin on huomioitu: lasten apteekissa on ratkottavana aapiaiskukon pääsiäistehtäviä. Uudistetusta museosta voit lukea täältä.
  • Luostarinmäen pääsiäistä vietetään 20.–21.4.2019 kello 10–18. Viikonlopun ajan yhdessä Turun idyllisimmistä museoista Luostarinmäen käsityöläismuseossa (Vartiovuorenkatu 2, Turku) voi tutustua idän ja lännen pääsiäisperinteisiin. Niistä pääsee kuulemaan opastetuilla kierroksilla lauantaina ja sunnuntaina kello 11 ja 13. Luvassa on myös sokerileipurin marsipaanikoristeita, museon kirjapainossa painettuja pääsiäiskortteja sekä perinteinen munanvierityskilpailu. Ovo Decor -yhdistys esittelee munien koristeluperinnettä. Museoon on pääsymaksu sekä opastuksille erillinen opastusmaksu.
  • Tanssiteatteri ERIn (Yliopistonkatu 7, Turku) Passio esitetään tällä kertaa intiimissä tanssiteatterimiljöössä. Teoksessa nähdään ERIn koko ensemble vahvistettuna Helena Romppaisella. Passion koreografia on Tiina Lindforsin ja musiikki virolaisen säveltäjä Arvo Pärtin. Esitykset kiirastorstaista 18.4. pääsiäissunnuntaihin 21.4.2019 kello 19, pääsymaksu.
  • Turun filharmonisen orkesterin Pääsiäiskonsertti: luominen (Turun konserttitalo, Aninkaistenkatu 9, Turku) tarjoaa eittämättä vahvahduttavan kokemuksen pitkäperjantain iltana 19.4.2019 kello 18. Kaksituntisessa konsertissa kuullaan Joseph Haydnin Oratorio Luominen kapellimestari Edward Ananian-Cooperin johtamana. Pääsymaksu.
  • Ristin askeleet -pääsiäisnäytelmää pääsee seuraamaan Turun tuomiokirkon (Tuomiokirkonkatu 1, Turku) portailta perjantaista 19.4. sunnuntaihin 21.4.2019. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän suuren pääsiäisnäytelmän esityksiä on yhteensä viisi. Vapaa pääsy.
  • Raitista ilmaa ja historian siipien havinaa on tiedossa Salaperäinen Turku -opastuskierroksilla (Aurakatu 2, Turku) lauantaina 20.4. ja sunnuntaina 21.4.2019 kello 13. Suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi kerrotut tarinat johdattavat kuulijan matkailumainosten taakse kätkeytyvään varjoisten kujien Turkuun. Liput kierrokselle voit ostaa esimerkiksi Visit Turun verkkokaupasta.

Istu valmiiseen kahvipöytään

  • Apteekkimuseo ja Qwenselin talon sisäpihalla jokirannassa oleva Café Qwensel (Läntinen Rantakatu 13b, Turku) on avoinna koko pääsiäisen. Kahvila on avoinna pitkäperjantaina 18.4. ja 2. pääsiäispäivänä maanantaina 22.4. kello 11–17. Lankalauantaina 20.4. ja pääsiäissunnuntaina 21.4.2019 kahviherkkuja tarjoillaan kello 10–18.
  • Punaisessa puutalossa idyllisellä Ruissalon saarella oleva Ruissalon Kahvila Punainen tupa (Tuulenpääntie 4, Turku) on avoinna perjantaista 19.4. maanantaihin 22.4.2019 kello 11–16. Kahvilan löydät läheltä Ruissalon puistotietä.
  • Vähätorin laidalla vanhassa vaaleansinisessä puutalossa oleva Anniskelukahvila Tiirikkala on avoinna lauantaina 20.4. kello 11–01 ja sunnuntaina 21.4.2019 12–22. Kaffen ja kaffeleivän lisäksi tarjolla lienee niin lämmintä ruokaa kuin herkullisia coctaileja ja mocktaileja!

Koko perheen mieleen

  • Seikkailupuistossa (Kupittaankatu 2, Turku) Kupittaalla vietetään pääsiäistä sunnuntaina 21.4.2019 kello 10–16 Noitien pääsiäiskarnevaalin merkeissä. Pikkuväen mieleen voisi olla tehdä maagisia muuntautumistaikoja, askarrella ikioma taikasauva tai naamari sekä osallistua karnevaalikulkueeseen historialliselle Kupittaan lähteelle. Pääsymaksu. Erillisellä pääsylipulla kello 15 ja 17 pääsee katsomaan Timantti-teatteriin yli neljävuotiaille suositeltua Taikuri Tuhkasen ja Siiri-Irenen Sirkusshowta.
  • Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha (Ruissalon puistotie 215, Turku) on avoinna koko pääsiäisen. Jos pääsiäisenviettopaikan sisätilat alkavat tuntua ahtailta, löytyy ulkopuutarhasta tilaa kirmata ikään katsomatta.  Kasvihuoneissa voi taas tutustua kasveihin eri ilmastovyöhykkeiltä. Kasvihuoneet ja Cafe Wanha Tammi ovat avoinna perjantaista 19.4. maanantaihin 22.4.2019 kello 10–17, kasvihuoneisiin pääsymaksu. Ulkopuutarha on avoinna kello 8–20 ja sinne on vapaa pääsy.

Hyvää pääsiäistä! 🐥

Todellinen prinssi löytyy leikin kautta

Todellinen prinssi, Aurinkobaletti & JoJo – Oulun Tanssin Keskus, Koreografia Jaakko Toivonen & Kinga László. Kuva: Jussi Virkkumaa
Todellinen prinssi/ Aurinkobaletti & JoJo – Oulun Tanssin Keskus/ Jaakko Toivonen & Kinga László. Kuva: Jussi Virkkumaa

*Yhteistyössä Aurinkobaletin kanssa

Aurinkobaletin ja JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen yhteistyönä toteuttama koko perheen tanssiteos Todellinen prinssi on kertomus prinsessa Metestä (Linda Björkqvist), joka etsii itselleen leikkiseuraa. Leikkitreffeilleen hän kutsuu kolmen valtakunnan prinssit. Filibertto Victorio (Patrick Di Quirico), Snorri (Janne Aspvik) ja Paawo (Arvo Jean-Michael Saarinen) saapuvat kukin tyylillään prinsessan luokse. Kelpaako kukaan heistä leikkikaveriksi?

H.C. Andersenin Prinsessa ja herne -satuun pohjautuva teos on vauhdikasta menoa alusta loppuun. Prinsessa Mette testaa leikkikaverikokelaitaan eri tavoilla. Prinsessa ja prinssit hyppivät, pomppivat, tanssivat ja pelleilevät sielujensa kyllyydestä niin, että aikuiskatsojaakin naurattaa. Välillä jään ihastelemaan liikkeen kauneutta ja tanssijoiden taitoa. Jaakko Toivosen ja Kinga Lászlón koreografia on monipuolinen esitellen erilaisia tapoja liikkua ja tanssia. Jos tästä ei saa kipinää tanssimiseen, niin mistä?

Todellinen prinssi, Aurinkobaletti & JoJo – Oulun Tanssin Keskus, Koreografia Jaakko Toivonen & Kinga László. Kuva: Jussi Virkkumaa
Todellinen prinssi/ Aurinkobaletti & JoJo – Oulun Tanssin Keskus/ Jaakko Toivonen & Kinga László. Kuva: Jussi Virkkumaa

Peetu Pasasen suunnittelema lavastus on kekseliäs kaikessa pehmeydessään. Se on rakennettu lähes tyystin erilaisista patjoista! Patjoja käytetään myös monessa kohtauksessa leikkivälineinä oivaltavan monipuolisesti. Marjo Haapasalon puvustus on letkeän rento ja tuo jokaisen hahmon persoonaa hyvin esiin.

Välillä pikkukatsojat huudahtavat ihastuksesta tai ällistyksestä. Neuvojakaan ei arastella antaa lavalle – yhdessä kohtauksessa esimerkiksi kuuluu ”Valitse tuo!” monen lapsen suusta. Myös esiintyjät ottavat kivasti kontaktia yleisöön.

Kenet prinsessa Mette lopulta valitseekaan leikkikaverikseen? Se pitää jokaisen mennä itse katsomaan.

Esitykset Turussa Manillassa lauantaihin 23.3.2019 saakka. Esitykset Oulussa 28.3.–3.4.2019 Kulttuuritalo Valveen Valvesalissa. Ikäsuositus 4+.

Koreografia, konsepti ja äänisuunnittelu: Jaakko Toivonen ja Kinga László.
Tanssi: Aurinkobaletti: Patrick Di Quirico ja Elina Raiskinmäki/Linda Björkqvist. JoJo Oulun Tanssin Keskus: Janne Aspvik ja Arvo Jean-Michael Saarinen
Lavastus ja kuvitus: Peetu Pasanen
Puvustus: Marjo Haapasalo
Valosuunnittelu: Lauri Jeffrey

Vahvoja tunteita ja tulkintaa Erika Malkin Pohjattaressa

Erika Malkki: Pohjatar, Kuva: Erika Malkki

*Yhteistyössä TIP-Festin kanssa

Miltä kalevalaisen mytologian Louhi näyttää vuonna 2018 turkulaisella esiintymislavalla, nukketeatterin ja tanssin keinoin esitettynä? Tätä tutkii 7.11.2018 ensiesitetty Erika Malkin Pohjatar, joka pohjautuu Kalevalan Louhi-hahmoon. Malkin ohjaama, käsikirjoittama ja esittämä teos on vahva avaus nukketeatterijuhla TIP-Festille 2018.

Pohjatar tuo lavalle tutun tarinan myyttisestä Sammosta ja sen ryöstöstä uudella tulkinnalla. Sampoa varjeleva, paperisen muurin taakse linnoittautuva Pohjatar on vihainen, äksyilevä ja omanarvontuntoinen hahmo. Voiko vihasta päästä tai päästää irti? Välillä hahmo on niin hellyyttävä, että tekisi mieli mennä lähelle ja lohduttaa. Malkki tulkitsee vihaa ja muita esityksen tunteita vahvasti ja ilmaisuvoimaisesti. Teoksessa on vahvasti läsnä myös naisen väen voima. Naisen väki on ollut suomalaisessa kansanperinteessä myyttinen ja vahva voima, jolla saattoi suojata tai pilata jonkin kohteen. Väen voima on naisella itsellään, ja hän hallitsee sitä. Välillä Pohjattaressa käydään taistelua tästä vallasta, eikä vähiten silloin, kun lavalle Pohjattaren rinnalle astuu Väinämöinen riemukkaasti nuketettuna.

Akrobaattista tanssia ja nukketeatteria yhdistävä teos on vahvan visuaalinen. Esityksen tarpeisto on rakennettu pääasiassa paperista, mikä tuo esitykseen luonnonläheisyyttä. Paperi toimii esityksen monessa kohtauksessa ilmaisun välineenä muuntautuen esimerkiksi rajamuuriksi sekä veneeksi. Malkki käyttää paperia taitavasti rapistaen, rutistaen ja kahisten menemään. Anette Ahokkaan puvustus on kekseliäs ja esityksen kuluessa hienosti muokkautuva. Tunnelmaa luovat valot sekä Aino Lehtovaaran suunnittelema mystinen ja kohtauksiin taidokkaasti rytmitetty äänimaailma viimeistelevät esityksen kokonaisuudeksi, jonka pauloissa mieli askartelee vielä pitkään.

Esitys vielä torstaina 8.11.2018 klo 19 TIP-Festissä, TEHDAS Teatteri, Manilla, Itäinen Rantakatu 64, Turku. 13+.

Kuva: Erika Malkki

Pelon tutkielmia Rosemaryn huone -tanssiteoksessa

Jenni Kivelä ja Kiltit ihmiset: Rosemaryn huone -teos Lammassaaressa, Kuva: Aino Kannisto

*Yhteistyössä Jenni Kivelä ja Kiltit ihmiset kanssa

En saanut lapsena katsoa kauhuleffoja. Jos olisin saanut, uniini olisi varmasti tullut esimerkiksi Stanley Kubrickin Hohdon kaksostytöt. Lapsena pelkäsin pimeää, ja yhä pimeä tekee välillä minulle epämukavan olon. Saadessani kutsun tulla katsomaan Jenni Kivelä ja Kiltit ihmiset -nykytanssiryhmän uusinta teosta Rosemaryn huone Helsingin Lammassaareen innostuin ennenkokemattomasta miljööstä. Tämä pitää nähdä! Vasta päivää ennen esitystä aloin miettiä onko esityksessä näkyviksi tuotavat ihmisten pelot minulle liikaa. Kuinka jännittävä kokemus on edessä?

Koittaa lokakuinen tiistai-ilta, ja neljäntoista hengen ryhmämme on kokoontunut Matinkaaren sillalle Helsingin Vanhankaupunginkoskelle. Kun kello lyö puoli seitsemän, lähdemme hiljaisuuden vallitessa kävelemään leveitä pitkospuita pitkin Lammassaareen. Mereltä käy tuuli, ja hämärä alkaa laskeutua. Saavuttuamme perille edessä on kolmen tien risteys, joista seuraamme kumpuraista metsäpolkua. Varon askeliani, sillä polku on paikoin mutainen ja lehtien peitossa ja sitä risteävät puiden juurakot. Ohitan monia pikkuruisia kesämajoja jännityksen kutkuttaessa vatsanpohjassani. Mietin olenko pukenut liikaa vaatteita päälle: pärjäisin näillä helposti pakkasasteissa.

Kavuttuamme pienen kallioisen mäen pääsemme Pohjolan Pirtti -nimisen näyttävän hirsirakennuksen edustalle. Olemme saapuneet kesävieraiksi Lepolaan, väsyneille naisille tarkoitettuun kesäsiirtolaan. Meille jaetaan kuulokkeet ja kutsutaan sisälle pirtin kahvioon. Siellä on kaksi valkoisin pöytäliinoin peitettyä pitkää pöytää, joissa jokaiselle on nimettyyn istumapaikkaan katettu lautanen ja ruokailuvälineet. Hieman vinksahtaneet tarjoilijat jakavat kaikille keittoa. Nauhalta soi välillä paikoilleen juuttuva musiikki sekä toimintaohjeita. Katson muita vaivihkaa pienoisen hämmennyksen vallassa. Miten tässä kuuluu toimia? Kuuluuko keitto oikeasti syödä? Kun ensimmäinen uskalias alkaa sitä lusikoida, seuraamme me muut perässä. ”Siinä ei ole botuliinia”, nauhalta kuuluu. Keittoni päälle on ripoteltu yrttejä. Vaikka nauhalta kehoitetaan syömään erityisesti ne, päätän jättää isot rosmariininoksat lautaselle. Ilta on pimennyt, ja ikkunoiden takana puiden lomassa kajastaa oranssinpunainen iltarusko.

Syömisen lomassa meidät haetaan 2–3 hengen ryhmissä pois. Minut noudetaan viimeisenä kahden muun kanssa, ja kuljemme taskulamppujen valaisemana viereiseen kesäsiirtolan taloon. Kolmen hengen ryhmämme ohjataan pieneen huoneeseen, jonka jokaisella kolmella sängyllä on nimilaput. Seinille on ripustettu erilaisia tauluja ja kuvia. Pitsiverhoin kehystetylle ikkunalle on aseteltu muun muassa rikkinäisiä nukenpäitä. Kylmänä olevan talon kosteus yrittää hiipiä paksujen toppa- ja villavaatteitteni läpi. Istahdan nimelläni varustetulle sängylle, jonka pitsitäkillä peitetyt petivaatteet hohkaavat kylmyyttä. Esitys tapahtuu suurelta osin näissä pienissä huoneissa, joissa kuulokkeista tulevan yksilöllisen ääninauhan ja huoneeseen tulevien esiintyjien kanssa katsoja pääsee tutkimaan minkälaisia pelkoja muilla on tai on ollut.

Kokemuksellinen, katsojan toimivaksi kokija-objektiksi houkutteleva esitys on jännittävä, kiehtova ja paikoin jopa kauhistuttava. Se on sekoitus suomalaista syksyisen saariston maisemaa ja tunnelmaa sekä amerikkalaista kauhukuvastoa. Välillä oman huoneen seinien takana ja yläpuolella kuuluu askelia, klonksahduksia ja ääniä, jotka sopivat teoksen odottavaan ja virittyneeseen tunnelmaan. Teoksen pelot ovat paikoin epämiellyttäviä tai karmivia ja välillä lähes herttaisia lapsuuden muistoja. Teos saa pohtimaan pelkoa ja sen ulottuvuuksia. Mitä minä olen pelännyt? Mitä minä pelkään nyt? Miksi pelkään? En ehkä paljasta liikaa, kun kerron esityksen päättyvään lyhyehköön pimeään hetkeen. Tämä on ainut kohta, jossa minun tekee mieli ottaa ventovierasta vieruskaveriani kädestä. Lapsuuden pimeän pelko on läsnä.

Rosemaryn huone on teos, jonka katsojaa monella tavalla ympäröivä maailma samalla hurmaa ja hämmentää. Kokemus on yksilöllinen jo sen takia, että jokaisella katsojalla on oma uniikki ääninauhansa. Työryhmä pitää tunnelman taitavasti yllä koko esityksen ajan. Huoneiden vaihtojen välinen ilmeinen kiire ei näyttäydy katsojalle. Jenni Kivelän koreografia ja teksti luovat esitykselle jännitteisen ilmapiirin, jota seitsemän esiintyjää taitavasti tulkitsevat. He tuovat näkyväksi pelon ja kauhun tunteita sekä muistojen pelko- ja kauhukuvaelmia tarkkanäköisesti ja pienillä vivahteilla teoksen maailmaan istuvasti. Puvustus ja lavastus toistavat esityksen kuvastoa hienosti pitäen hieman vinksahtaneen vireen yllä. Katsojan mukaan ottaminen on rohkea dramaturginen ratkaisu, ja rohkeaa on myös katsojien heittäytyminen mukaan leikkiin yksilöllisten ääninauhojen armoille sekä kanssakatsojien seuraksi teoksen kokijaksi.

Ohjaus, koreografia, tekstit: Jenni Kivelä
Esiintyjät: Elina Kivioja, Ninu Lindfors, Tarja Siimes, Nora Iso-Kungas, Heidi Luomala, Kaisa Vahteristo ja Arttu Ylänen
Ääni: Joonas Outakoski
Valo: Mia Kivinen
Esitysdramaturgia, kanssaohjaus: Eira Virekoski
Pukusuunnittelu ja lavastus: Liisa Pesonen

Kuva: Aino Kannisto

Rosemaryn huoneen esitykset 20.10.2018 saakka Lammassaaressa, Helsingissä. Esitykset ovat loppuunmyytyjä.