Pelon tutkielmia Rosemaryn huone -tanssiteoksessa

Jenni Kivelä ja Kiltit ihmiset: Rosemaryn huone -teos Lammassaaressa, Kuva: Aino Kannisto

*Yhteistyössä Jenni Kivelä ja Kiltit ihmiset kanssa

En saanut lapsena katsoa kauhuleffoja. Jos olisin saanut, uniini olisi varmasti tullut esimerkiksi Stanley Kubrickin Hohdon kaksostytöt. Lapsena pelkäsin pimeää, ja yhä pimeä tekee välillä minulle epämukavan olon. Saadessani kutsun tulla katsomaan Jenni Kivelä ja Kiltit ihmiset -nykytanssiryhmän uusinta teosta Rosemaryn huone Helsingin Lammassaareen innostuin ennenkokemattomasta miljööstä. Tämä pitää nähdä! Vasta päivää ennen esitystä aloin miettiä onko esityksessä näkyviksi tuotavat ihmisten pelot minulle liikaa. Kuinka jännittävä kokemus on edessä?

Koittaa lokakuinen tiistai-ilta, ja neljäntoista hengen ryhmämme on kokoontunut Matinkaaren sillalle Helsingin Vanhankaupunginkoskelle. Kun kello lyö puoli seitsemän, lähdemme hiljaisuuden vallitessa kävelemään leveitä pitkospuita pitkin Lammassaareen. Mereltä käy tuuli, ja hämärä alkaa laskeutua. Saavuttuamme perille edessä on kolmen tien risteys, joista seuraamme kumpuraista metsäpolkua. Varon askeliani, sillä polku on paikoin mutainen ja lehtien peitossa ja sitä risteävät puiden juurakot. Ohitan monia pikkuruisia kesämajoja jännityksen kutkuttaessa vatsanpohjassani. Mietin olenko pukenut liikaa vaatteita päälle: pärjäisin näillä helposti pakkasasteissa.

Kavuttuamme pienen kallioisen mäen pääsemme Pohjolan Pirtti -nimisen näyttävän hirsirakennuksen edustalle. Olemme saapuneet kesävieraiksi Lepolaan, väsyneille naisille tarkoitettuun kesäsiirtolaan. Meille jaetaan kuulokkeet ja kutsutaan sisälle pirtin kahvioon. Siellä on kaksi valkoisin pöytäliinoin peitettyä pitkää pöytää, joissa jokaiselle on nimettyyn istumapaikkaan katettu lautanen ja ruokailuvälineet. Hieman vinksahtaneet tarjoilijat jakavat kaikille keittoa. Nauhalta soi välillä paikoilleen juuttuva musiikki sekä toimintaohjeita. Katson muita vaivihkaa pienoisen hämmennyksen vallassa. Miten tässä kuuluu toimia? Kuuluuko keitto oikeasti syödä? Kun ensimmäinen uskalias alkaa sitä lusikoida, seuraamme me muut perässä. ”Siinä ei ole botuliinia”, nauhalta kuuluu. Keittoni päälle on ripoteltu yrttejä. Vaikka nauhalta kehoitetaan syömään erityisesti ne, päätän jättää isot rosmariininoksat lautaselle. Ilta on pimennyt, ja ikkunoiden takana puiden lomassa kajastaa oranssinpunainen iltarusko.

Syömisen lomassa meidät haetaan 2–3 hengen ryhmissä pois. Minut noudetaan viimeisenä kahden muun kanssa, ja kuljemme taskulamppujen valaisemana viereiseen kesäsiirtolan taloon. Kolmen hengen ryhmämme ohjataan pieneen huoneeseen, jonka jokaisella kolmella sängyllä on nimilaput. Seinille on ripustettu erilaisia tauluja ja kuvia. Pitsiverhoin kehystetylle ikkunalle on aseteltu muun muassa rikkinäisiä nukenpäitä. Kylmänä olevan talon kosteus yrittää hiipiä paksujen toppa- ja villavaatteitteni läpi. Istahdan nimelläni varustetulle sängylle, jonka pitsitäkillä peitetyt petivaatteet hohkaavat kylmyyttä. Esitys tapahtuu suurelta osin näissä pienissä huoneissa, joissa kuulokkeista tulevan yksilöllisen ääninauhan ja huoneeseen tulevien esiintyjien kanssa katsoja pääsee tutkimaan minkälaisia pelkoja muilla on tai on ollut.

Kokemuksellinen, katsojan toimivaksi kokija-objektiksi houkutteleva esitys on jännittävä, kiehtova ja paikoin jopa kauhistuttava. Se on sekoitus suomalaista syksyisen saariston maisemaa ja tunnelmaa sekä amerikkalaista kauhukuvastoa. Välillä oman huoneen seinien takana ja yläpuolella kuuluu askelia, klonksahduksia ja ääniä, jotka sopivat teoksen odottavaan ja virittyneeseen tunnelmaan. Teoksen pelot ovat paikoin epämiellyttäviä tai karmivia ja välillä lähes herttaisia lapsuuden muistoja. Teos saa pohtimaan pelkoa ja sen ulottuvuuksia. Mitä minä olen pelännyt? Mitä minä pelkään nyt? Miksi pelkään? En ehkä paljasta liikaa, kun kerron esityksen päättyvään lyhyehköön pimeään hetkeen. Tämä on ainut kohta, jossa minun tekee mieli ottaa ventovierasta vieruskaveriani kädestä. Lapsuuden pimeän pelko on läsnä.

Rosemaryn huone on teos, jonka katsojaa monella tavalla ympäröivä maailma samalla hurmaa ja hämmentää. Kokemus on yksilöllinen jo sen takia, että jokaisella katsojalla on oma uniikki ääninauhansa. Työryhmä pitää tunnelman taitavasti yllä koko esityksen ajan. Huoneiden vaihtojen välinen ilmeinen kiire ei näyttäydy katsojalle. Jenni Kivelän koreografia ja teksti luovat esitykselle jännitteisen ilmapiirin, jota seitsemän esiintyjää taitavasti tulkitsevat. He tuovat näkyväksi pelon ja kauhun tunteita sekä muistojen pelko- ja kauhukuvaelmia tarkkanäköisesti ja pienillä vivahteilla teoksen maailmaan istuvasti. Puvustus ja lavastus toistavat esityksen kuvastoa hienosti pitäen hieman vinksahtaneen vireen yllä. Katsojan mukaan ottaminen on rohkea dramaturginen ratkaisu, ja rohkeaa on myös katsojien heittäytyminen mukaan leikkiin yksilöllisten ääninauhojen armoille sekä kanssakatsojien seuraksi teoksen kokijaksi.

Ohjaus, koreografia, tekstit: Jenni Kivelä
Esiintyjät: Elina Kivioja, Ninu Lindfors, Tarja Siimes, Nora Iso-Kungas, Heidi Luomala, Kaisa Vahteristo ja Arttu Ylänen
Ääni: Joonas Outakoski
Valo: Mia Kivinen
Esitysdramaturgia, kanssaohjaus: Eira Virekoski
Pukusuunnittelu ja lavastus: Liisa Pesonen

Kuva: Aino Kannisto

Rosemaryn huoneen esitykset 20.10.2018 saakka Lammassaaressa, Helsingissä. Esitykset ovat loppuunmyytyjä.

Vinkit Turun Taiteiden yöhön 2018

Jokiranta Turussa

Turun Taiteiden yö järjestetään tänä vuonna torstaina 16. elokuuta 2018. Jo 29. kerran yhdeksi illaksi Turun kaupungin kadut täyttyvät kulttuurin- ja taiteennälkäisistä ihmisistä. Mihin kannattaa mennä? Mitä kannattaa tehdä? Koostin muutaman tärpin, nappaa ne talteen!

Teatteria

Perinteisesti Taiteiden yönä yleisö on saanut maistiaisia syksyllä ensi-iltansa saavista esityksistä. Näin on myös tänä vuonna monessa teatterissa. Jokirannan TEHDAS Teatterissa (Itäinen Rantakatu 64) pääsee kurkistamaan Buddhamindfuckin harjoituksiin 16.8.2018 klo 17–20. Nyrjähtäneeksi aikuisten saduksi kutsutun näytelmän on käsikirjoittanut Maiju Tainio, joka myös ohjaa teoksen.

Turun Kaupunginteatterilla (Itäinen Rantakatu 14) on Taiteiden yönä avoimet ovet. Illan aikana pääsee muun muassa kello 18.15 näkemään palasen syksyn ensi-illasta, Varissuo-musikaalista. Liput haettavissa ennakkoon Lippikseltä 13.8.

Åbo Svenska Teaterissa (Eerikinkatu 13) nähdään klassikkoromaani Kotiopettajattaren romaaniin pohjautuvan Jane Eyre -näytelmän harjoitukset kello 19 ja 20.15. Liput harjoituksiin voi hakea ennakkoon tiistaina 14.8. teatterin lippukassalta.

Tanssia ja performanssia

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo -museossa (Läntinen Rantakatu 13b) voi yhdistää museo- ja taidekokemuksen. 16.8.2019 kello 15–18 nähdään Taiteilijattaret – oodi näkymättömille naisille -tanssi-installaatio, joka on saanut inspiraationsa 1900-luvun alussa eläneiden naisten elämästä ja taiteesta.

Tanssiteatteri ERI (Yliopistonkatu 7) viettää syyskauden avajaisiaan. Otteita tulevasta Baila Afrika -kyläjuhlasta nähdään kello 17.30 ja 18.30. Tanssiteatterilla myös kirpputori.

Galleria Joellassa (Läntinen Rantakatu 21) on kello 19 Jani Petteri Virran performanssi.

Tanssistudio Flamassa (Linnankatu 84) nähdään Tanssia Taiteiden yössä kello 21 alkaen. Illan aikana luvassa muun muassa flamencoa, salsaa, bachataa, burleskia ja bollywoodia. Alkaakohan oma tanssijalka vipattamaan tanssiesityksiä katsellessa?

Musiikkia ja stand upia

Hansakorttelissa kuullaan jotain tavanomaisesta taustahälystä poikkeavaa. 16.8.2019 kello 17.30 ja 19.30 Turun filharmonisen orkesterin jousikvartetti soittaa kauppakeskuksen Hansatorilla kevyttä klassista ja tuttuja sävelmiä. Juha-Pekka Vikman & Katariina Taipale soittavat viulua, Ramona Wolin-Takala alttoviulua ja Eija Huhtala-Krapu selloa.

Yhdellä Turun kauneimmista paikoista, Makasiineilla, Luostarin Välikadulla on tarjolla Aninkaisten Sävelen iltakonsertti kello 20. Käynti Nunnankadun puolelta.

Yökerho Dynamon (Linnankatu 7) yläkerrassa kutkutellaan nauruhermoja, kun Secret Comedy Clubin lavalle pääsevät Heikki Vilja, Joonas Korhonen ja Ursula Helin kello 20 lähtien.

Käynnissä olevien Turun Musiikkijuhlien tunnelmallinen iltakonsertti pidetään Turun tuomiokirkossa (Tuomiokirkonkatu 1). Kello 22 saadaan kuulla Jazzia kynttilänvalossa. Esiintyjinä ovat Max De Aloe (kromaattinen huuliharppu ja efektit), Niklas Winter (kitara) ja Jesper Bodilsen (basso).

Museoissa

Monessa Turun museossa on erikoisohjelmaa, opastuksia ja ovet avoinna yömyöhään. Aboa Vetus & Ars Nova (Itäinen Rantakatu 4–6) kutsuu yökyläilemään. Värikkääseen kesänäyttelyyn Maria Prymatšenkon satumainen maailma on opastuksia puolen tunnin välein 16.8.2018 kello 1923. Museossa on myös muuta ohjelmaa.

Ett Hem -kotimuseossa (Piispankatu 14) ollaan 1900-luvun alun tunnelmissa. Museo herää eri tavalla eloon, kun seinien ja esineistön lisäksi museossa on kello 18 lähtien tavattavissa talon entiset asukkaat herra ja rouva Jacobsson vieraineen. Museo on avoinna kello 22 saakka.

Puolalanmäellä, Turun taidemuseossa (Aurakatu 26) tanssahdellaan modernin lavatanssin merkeissä. Museon terassilla kello 1722 DJ Ruggero Gini ja DJ Ollimaine Jäbä soittavat tunnelmaan sopivaa musiikkia. Tanssistudio Flaman opettaja ohjaa sopiviin askelkuvioihin kello 17.30 ja 18.30. Illan aikana myös muuta ohjelmaa.

Wäinö Aaltosen museossa (Itäinen Rantakatu 38) heittäydytään diskon ja poptaiteen aikakauteen Simo Heleniuksen taiteesta inspiroituneena. Luvassa on muun muassa museodisko, joka on kello 21 alkaen. Teemapukeutuminen sallittua.

Kuvataidetta ja elokuvaa

Elokuvien ystäville voisi olla must-see tunnelmallinen ulkonäytös Turun Kirjakahvilan (Vanha Suurtori 3) sisäpihalla 16.8.2018. Victor Sjöströmin Ajomies-elokuva (1921) esitetään Brinkkalan pihalla Topias Tiheäsalon ja Lau Naun livesäestyksellä. Illan aikana myös DJ ja muuta elävää musiikkia.

Illan hämärtyessä vanhalla Kaasupallolla (Matruusinpolku 8) on esillä kaksi videoteosta. Kello 21–24 kuvataiteilija Mauri Kokkosen teokset ”Window of the Sun” ja ”Elements” näkyvät Kaasupalloon heijastettuna.

Lapsille

Lapsia ei Taiteiden yön ohjelmassa ole unohdettu. Vartiovuorella järjestetään 16.8.2018 kello 17–20 Perheiden Taiteiden Yö, jossa tekemistä ja nähtävää riittää. Taiteiden Ihmemaa -teemaisessa illassa nähdään muun muassa Turun Suzukikoulun konsertti sekä Turun Nuorelta Teatterilta pätkä syksyllä ensi-iltansa saavasta Notre Damen kellonsoittaja -näytelmästä. Puistossa on tarjolla esimerkiksi askartelua, keppihevostuunausta, kasvomaalausta sekä pikniköintiä.

Myös Turun kaupunginkirjaston Pääkirjastossa (Linnankatu 2) on ohjelmaa pikkuväelle. Lastenosasto Saagassa lauletaan kello 18 Täti Moonika ja pingviiniorkesterin kanssa.

Itse tehden

Illan aikana on myös mahdollisuus päästä käyttämään omaa luovuuttaan. Turun kaupunginkirjaston Pääkirjastolla on 16.8.2018 kello 17–20 Biisisanoittamo, jossa sanataiteilijoiden Veera Vähämaan ja Marko Laihisen ohjauksessa tehdään sanoituksia omasta kotikaupungista. Tekstillään voi osallistua valtakunnalliseen sanoituskilpailuun. Biisinsanoittamo Kirjastopihalla tai sateen sattuessa musiikkiosastolla.

Omia lavarunoustaitojaan pääsee testaamaan TkuÖpenMicissä Bar Ö:ssä (Linnankatu 7). Runoilijat Mika Kivelä ja Roxanna Fellman aloittavat illan. Lava on sen jälkeen vapaa, ja iltaa säestää Säkeet-orkesterin trio-versio.

Ostoksille

Viime vuoden tapaan Aurajokivarressa on Käsityömarkkinat. Markkinakojut sijoittuvat Läntiselle Rantakadulle Aurakadun ja Herrainpolun väliin.

Käsityömarkkinoilta sujahtaa kätevästi Kirjan talolle (Linnankatu 24), jossa on pop-up -kirjakauppa. Luvassa myös ohjelmaa 16.8.2018 kello 15:ta lähtien, esimerkiksi kaksi opastettua kävelykierrosta.

Samalla alueella on myös Galleria Joellan (Läntinen Rantakatu 21) grafiikan tori kello 16–20. Myynnissä on muun muassa Turun Taidegraafikoiden jäsenistön teoksia ja kortteja.

Turun kaupunginkirjaston Pääkirjaston (Linnankatu 2) poistokirjamarkkinat pidetään tuttuun tapaan Kirjastopihalla kello 16–19. Löydätkö poistomyynnistä kauan etsimäsi teoksen?

Kaupunkifestivaali Turbaani järjestetään tänä vuonna 15.–18.8.2018. Urbaani Levytori valtaa Vähätorin ympäristön 16.–18.8., joten myös Taiteiden yönä pääsee tekemään levylöytöjä.

Turun Taiteiden yö 16.8.2018. Tarkista aukioloajat ja mahdolliset pääsymaksut tapahtuman sivuilta.

NOOAT – Aurinkobaletin ja TEHDAS Teatterin ensimmäinen yhteistyö vakuuttaa

Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa
Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa

*Yhteistyössä Aurinkobaletin ja TEHDAS Teatterin kanssa

Harvoin pääsee katsomaan esitystä, joka lumoaa aivan alkumetreillä ja pitää otteensa loppuun saakka. Aurinkobaletin ja TEHDAS Teatterin ensimmäinen yhteistyö NOOAT – sillä hän oli herralle mieluinen on tällainen. Tanssi- ja nukketeatteria yhdistelevä, noin puolitoistatuntinen esitys vie mennessään ja saa pohdiskelemaan maailman tilaa.

Alussa oli mursu. Ilmeisesti, mikäli tätä esitystä on uskominen. Esityksessä kuljetetaan Raamatun kertomusta mukana: on vedenpaisumus, selviäminen, jälleenrakennus ja tietysti arkki. Nooan kertomuksen osat näkyvät kohtauksissa kuitenkin pikemminkin viitteellisinä ja inspiraationa, kuin suorina lainauksina. Suoran kerronnan sijaan kohtaukset ovat verrattain abstrakteja, ja katsojan tulkinnalle jätetään tilaa.

Urmas Poolametsin ja Merja Pöyhösen ohjaamassa ja koreografioimassa esityksessä käytetään taitavasti ihmiskehoa, nukkeja tai vaikkapa muovinpalasta kertomaan ja viemään tarinaa eteenpäin. Liikkeen avulla voi kertoa paljon. Oikeastaan sen avulla kerrotaan lähes kaikki, sanoitta. Vain yksi sana lausutaan: mama. Sekin on monella kielellä ymmärrettävä ilmaisu. Muuta puhetta ei tarvita, sillä liikkeessä on esityksen voima.

Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa
Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa

Lavalla on samaan aikaan sekä tanssijoita että nukettajia esiintyen yhdessä. Aurinkobaletin tanssijat Mikko Kaikkonen, Päivi Kujansuu, Patrick Di Quirico ja Elina Raiskinmäki ovat minulle tuttuja Kamelianainen-esityksestä. TEHDAS Teatterista nukettajia on kolme: Anna-Kaisa Kuisma, Jaakko Lilja ja Laura Sillanpää. Jos en olisi nähnyt tanssijoita Kamelianaisessa, en välttämättä osaisi tehdä eroa heidän ja nukettajien välille. Niin taitavasti tanssijat ovat heittäytyneet nukketeatterin maailmaan, ja niin upeasti nukettajat käyttävät kehoaan nukettamisen ohella ja yhteydessä ilmaisunsa välineenä.

Huomioni vie lavastuksen ja puvustuksen kontrasti. Lavastuksen ja puvustuksen ovat suunnitelleet Laura Hallantie, Pia Kalenius ja Jenni Rutanen. Esiintyjien vaatteet ovat tehty erilaisista luonnonkuiduista. Muuta orgaanista lavalla ei juuri nähdä. Lähes kaikki silmiemme eteen marssitettava on tehty muovista: lavasteet sekä suurin osa nukeista ja esityksessä käytettävästä tarpeistosta. Jopa jäävuoret ja poutapilvet ovat muovia. Elävät, hengittävät, luonnonmateriaaleihin puetut esiintyjät luovat hätkähdyttävän kontrastin tähän jopa ällöttävyyteen asti vietyyn muovin käyttöön. Tulkitsen tämän ekokritiittisenä kannanottona ja huolestumisena maapallomme hyvinvoinnista.  Mihin tämä kaikki muovi menee? Miksi sitä on niin paljon?

Marko Kallelan tekemät valot tuovat väriä värittömyyden keskelle. Valot ja Konsta Savolaisen äänisuunnittelu paikoin hyvinkin erilaisine musiikkivalintoineen ovat mukana rakentamassa esityksen episodimaisuutta ja hetkittäisyyttä.

Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa
Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa

Mieleeni jää kohtaus, jossa esiintyjät poimivat jätesäkeistä kirkkaanpunaiset myttykasat. Muovikasat heräävät eloon: ne ovatkin kerroksittaiset kukat, jotka kasvavat ja kasvavat. Kukat paljastuvat jätesäkeiksi ja niistä kuorituvat leikin ja kontaktin ottamisen välineet. Kohtaus on upea ja sen kehittymistä on hieno seurata. Toinen vaikuttava kohtaus on arkin rakentaminen yhteistuumin palasta paperia. Hauska yksityiskohta on, että käsiohjelmassa on ohjeet paperiveneen taitteluun.

Esityksen jälkeen jään pohtimaan miksi käyn verrattain harvoin muissa kuin puheteatterin esityksissä. Tätä lisää!

NOOAT – sillä hän oli herralle mieluinen. Aurinkobaletti, Manilla, Itäinen Rantakatu 64, Turku. Esityksiä 28.4.2018 asti. Katso traileri täältä. Ikäsuositus yli 13-v.

Kamelianainen Aurinkobaletissa

Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen
Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen

*Yhteistyössä Aurinkobaletin kanssa

Kun suunnittelimme Susannan kanssa kulttuurihaastettamme tälle vuodelle, unohdimme yhden tärkeän kohdan: lumoudu liikkeestä. Tanssi, olkoon mitä lajia tahansa, vangitsee ainakin minut joka kerta kun pääsen sitä seuraamaan. Se sanoin kuvaamattoman keveyden illuusio, jonka tanssi usein luo, on jotain täydellistä. Hetken ajan saattaa kuvitella koko maailman tanssivan. Onneksi sain heti vuoden alussa muistutuksen unohduksestani.

Kävin katsomassa turkulaisen nykytanssiryhmä Aurinkobaletin edellisviikolla ensi-iltansa saaneen Kamelianaisen. Vaikka en ole aikaisemmin tutustunut tarkemmin Alexandre Dumas nuoremman kirjoittamaan Kamelianaisen kuuluisaan tarinaan, se ei kokemustani haitannut. Alussa on rakastunut mies ja rakastunut nainen, onni. Lopussa todellisuus, joka särkee unelman. Rakastumisen herkkää hetkeä ja sen alkuhuumaa tuskin voisi kauniimmin ja selkeämmin esittää kuin Margueritea esittävä Päivi Kujansuu ja häneen tulisesti rakastunutta Armandia esittävä Patrick Di Quirico yhdessä sen tekevät.

Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen
Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen

Päivi Kujansuun tulkitsema Marguerite on herkkä, mutta samalla voimakas. Patrick Di Quiricon Armandin kauneus ja aistillisuus saa tuntemaan rakkaustarinan mahdolliseksi, toisaalta hahmossa näyttäytyy häilyvyyttä ja epäluotettavuutta. Elina Raiskinmäen tulkitsema Prudence on entinen prostituoitu, jonka bailuvaihde tuntuu jääneen päälle. Rujoudellaan hän luo vastakohdan toisinaan eteeriselle Margueritelle. Sekä Prudence että Mikko Kaikkosen esittämä Kreivi/Kertoja/isä Duval -kombo toimivat välillä tarinan kertojina kuljettaen sitä eteenpäin. Kaikkosen hahmo antaa tarinalle jotain vakaata kaiken häilyvyyden rinnalle.

Aurinkobaletissa Urmas Poolametsin taitavissa käsissä Kamelianaisen rakkauden ja epätoivon täyttämästä tarinasta on muokkautunut nykyaikainen esitys. Some-aika on vahvasti läsnä, ja omaa identiteettiä ja ihmissuhteita vahvistetaan yhteisselfieillä. Dumas kirjoitti: ”Jokainen päivä tuo uusia viehättäviä piirteitä rakastetussa, joka päivä keksimme ennen tuntemattomia nautintoja.” Näitä hetken nautintoja esitys luo katsojalle. Poolametsin suunnittelema lavastus tukee kerrontaa. Erilaisia tiloja luodaan näyttämölle verhoin, joiden avulla katse ohjataan kohteeseen tai kohteesta. Välillä kohtaus sijoittuu verhojen taakse niin, että katsojana tunnen tirkisteleväni. Julkisen ja yksityisen rajat häilyvät, kuten ne niin helposti tekevät todellisuudessakin. Kohtaukset ovat tempoilevia ja niissä on välillä nopeitakin vaihtoja. Musiikki vaihtelee klassisesta Verdistä aina jumputtavaan teknoon. Esityksessä toistuu hektisyys, joka alleviivaa nykyajalle tyypillistä mielentilaa.

Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen
Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen

Kamelianaisen esityksiä on vielä 15.2.2018 saakka. Suosittelen, usein liike kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Esitys on yhtä kiihkeä ja tempaava kuin Dumas´n kirjoittama rakkaus.

Koreografia, konsepti ja lavastus Urmas Poolamets
Valosuunnittelu Marko Kallela
Ääni- ja kuvasuunnittelu Eero Auvinen
Pukusuunnittelu Marjo Haapasalo
Valo- ja ääniajot Konsta Savolainen & Marko Kallela
Pukujen valmistus Marja Haapasalo & Maria Sulonen