Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko

Kustavin luotsiaseman loisto. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kaupallisessa yhteistyössä Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon kanssa

Saaristomeren syleilyssä Kustavin kunnassa järjestettiin 20. juhlavuottaan viettävä Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko. Viikkoa vietettiin 10.–14.7.2019 teemalla Rajaton meri – Itämeri ja muut muistavat vedet. Saimme kutsun tulla vierailemaan kirjallisuuviikolle, joten kesäloman alkajaisiksi pyysimme ystävät mukaan ja hurautimme kesäisten peltomaisemien läpi noin tunnin ajomatkan Kustaviin.

Vuosittainen kirjallisuusviikko on kustavilaissyntyiselle kirjailija Volter Kilvelle (1874–1939) omistettu kirjallisuustapahtuma. Kirjallisuutta monelta eri kantilta lähestyvän viikon ohjelmaan kuuluu muun muassa teatteriesityksiä, luentoja, konsertteja ja elokuvanäytöksiä. Vuonna 2019 ohjelmaan kuului myös muun muassa bussiretki Volter Kilven henkilöhistorian paikkoihin sekä Kilpi-kilvoittelu.

Kustavin Laupusten luotsiasema. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Laupusten luotsiasema

Kustavin luotsiaseman rannalla. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty.

Suurin osa seurueestamme ei ollut aiemmin ollut Kustavissa, eikä kukaan meistä Volter Kilpi Kustavissa -viikolla. Olimme liikkeellä perjantaina 12.7.2019 ja alkuillan ohjelmaamme kuului kaksi teatteriesitystä. Suuntasimme aivan ensimmäiseksi Vanhalle Luotsiasemalle (Iniöntie 684), joka sijaitsee Iniön lossin lähellä merenrannassa. Jo kävellessämme parkkipaikalta hiekkatietä Laupusten luotsiasemalle ihailimme puiden takaa avautuvaa maisemaa emmekä aavistaneet kohta eteemme aukeavan näyttämön kauneutta.

Kustavin luotsiaseman kallioilla. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Teatteri Ströömin Merimiehen lesken estradi Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikolla Kustavissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Astellessamme 1960-lukulaisen luotsiaseman vierestä mäntyjen välistä merenrannalle miltei jähmetyimme sen upeudesta. Mikä miljöö! Olimme tulleet katsomaan Teatteri Ströömin Merimiehen leski -näytelmää. Se on Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon taiteellisen johtajan Anni Mikkelssonin dramatisoima ja ohjaama teos Kilven Pitäjän pienempiä -kokoelman (1934)  Merimiehen leski -kertomuksesta.

Heini Maarasen lavastus oli jo lavalla: kolme kirkkaankeltaista puutuolia, köydenpätkiä ja pari saavia. Muuta esitys ei kaivannutkaan. Auringossa paistatteleva meri ja hiuksia lennättävä tuuli loivat näytelmään täydelliset olosuhteet. Kolmen näyttelijän voimin (Ella Mettänen, Valtteri Haliseva ja Jussi Lankoski) merimiehen lesken tarina heräsi tuntuvasti eloon. Ella Mettänen sai Kilven kielen niin eloon, että siihen miltei uppoutui. Erikoiset sanat tipahtelivat kuin tutummat konsanaan ja jäivät pitkäksi aikaa omankin kielen päälle.

Esitys kesti noin 45 minuuttia, jonka jälkeen jäimme juttelemaan muun yleisön kanssa. Selvisi, että Kilpi-viikoille tullaan kauempaakin ja se on asia, joka joka kesä on nähtävä. Esitykset muistetaan hyvin, ja saimme kuulla tarinoita Juha Hurmeen aiemmista esityksistä ja hurjasta heittäytymisestä teatteriesityksissä.

Tuulentupa Kustavissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Yövieraat: Pukkilan estradi Tuulentuvan pihalla Kustavissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Miljöötä Tuulentuvan pihalla Kustavissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Seuraavaksi suuntasimme automme Kustavin keskustaan Tuulentuvalle (Tuulentuvantie 8). Tänä vuonna viikolla nähtiin suositulta Yövieraat-esiintyjäryhmältä vain yksi teos, Pukkila. Se kuului myös meidän Kilpi-päivämme ohjelmistoon. Juha Hurmeen dramatisoima ja ohjaama teksti on Kilven Alastalon salissa -teoksesta.

Näytelmä sai lähes haukkomaan henkeä: se oli nimittäin käytännössä lähes puoli tuntia pelkkää monologia. Ja millaista monologia! Tomi Alatalon heittäytyminen Pukkilan kapteenin rooliin lausumaan Kilven lennähtelevää kieltä oli huikeaa! Nauratti ja hengästytti samaan aikaan.

Vaikka ehdimme nauttia Kilpi -viikon annista vain yhden alkuillan verran, olemme vaikuttuneita. Tapahtuman yhteishenki tuntui lämpimältä ja ohjelma upealta. Ajaessamme takaisin Turkuun jokainen meistä tuumasi suuntaavansa Kilpi-viikoille heti uudelleen ensi vuonna. Sitä ennen kyllä pitää etsiytyä kirjastoon Kilven teosten äärelle. Ovatko Kilven tekstit yhtä mukaansatempaavia itse luettuna kuin lausuttuina? Se pitää selvittää pikimmiten!

Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko Kustavissa jälleen ensi vuonna. Lisäksi Kustavin kirjastossa (Keskustie 7) on 31.7.2019 saakka esillä Volter Kilpi Kustavissa -viikon historiaa esittelevä juhlanäyttely.

Kaupallisessa yhteistyössä Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon kanssa

 

Mainokset

Hersyvän hauskaa musiikki-improa – TIFin Torstaishow

Tif2019_5_Turussa_Kuva_Arjen_pilkahduksia_blogi

*Yhteistyössä Turku Impro Festivalin kanssa

Neljättä kertaa tänä keväänä 2019 järjestetty Turku Impro Festival eli TIF oli tuttuun tapaan täynnä mitä kiinnostavimpia improvisaatioesityksiä ja –työpajoja. Festivaalin jokaisena iltana keskiviikosta sunnuntaihin oli iltashow kahdella eri esityksellä.

Kävin katsomassa Torstaishown 16.5.2019. En ennakkoon tutustunut liikaa illan ohjelmaan. Kun juontaja kuuluttaa lavalle ensin impromusikaalin ja sen jälkeen harmituksen aiheita käsittelevän improklubin, hyväksyn välittömästi. Miten hauskaa!

TIF 2019 Torstaishow: Täpäräteatteri. Kuva: Markus Kaustell.
Täpäräteatteri: Improvisoitu musikaali. Kuva: Markus Kaustell

Torstaishown aloittaa musiikkiteatterin ammattilaisista koostuva Täpäräteatteri. Esiintyjät kysyvät yleisöltä alkajaisiksi kuka heistä tulee olemaan musikaalin pääosassa, mikä hahmon nimi on, mitä hän harrastaa ja mitä tavoittelee. Lisäksi yleisö saa heitellä mahdollisia tapahtumapaikkoja sekä inspiraatiota esityksen nimeämiseen. Improvisaation peruspilareihin kuuluu hyväksyminen ja heittäytyminen. Nämä taidot ovat avuksi myös improyleisössä istuessa. Ketään ei kuitenkaan pakoteta sanomaan mitään, vaan esiintyjien auttaminen perustuu täysin vapaaehtoisuuteen ja showssa mukana olemiseen. Alkaa Pimeä puoli -musikaali Reetasta, joka harrastaa uintia ja haluaisi merenneidon pyrstön.

Täpäräteatterin esiintyjät rakentavat hienossa keskinäisessä yhteistyössä eteemme musikaalin, jollaista ei koskaan aiemmin ole nähty – eikä tulla näkemään. Kuusihenkinen näyttelijäjoukko täydennettynä muusikolla loihtii hersyviä kohtauksia toisensa perään. Toisia kuunnellaan taidokkaasti, ja tarjoukset hyväksytään mukisematta. Tämä on läpilaulettu musikaali  ja vain muutama repliikki lausutaan. Ja miten upeita laulajia täpäräteatterilaiset ovatkaan! Saamme kuulla myös kauniita stemmoja sekä improttua tanssia. Ryhmän musiikista vastaava luo ja tukee tunnelmaa luovasti erilaisilla melodioilla pitäen kuitenkin niissä samanlaisen linjan.

Viimeinen kohtaus herkistää, eikä vähiten sen kauniin tanssi-improvisaation ansiosta. Ryhmän hiotunut yhteistyö näkyy myös tässä: toinen otetaan vastaan luontevasti kuljettaen liikettä sulavasti eteenpäin. ”Olen vapaa!” laulahtaa Reetta, ja katsojan katharsis on taattu.

TIF 2019 Torstaishow: Tohti & Teinilä Kuitenkin v*****aa kaikki. Kuva: Markus Kaustell
Tohni ja Teinilä: Kuitenkin v*****aa kaikki. Kuva: Markus Kaustell

Väliajan jälkeen lavalle temmahtavat Tohni ja Teinilä Tampereelta Kuitenkin v******aa kaikki -improklubillaan. Tässäkin esityksessä yleisö pääsee mukaan. Väliajalla katsojat ovat saaneet kirjoittaa lappuihin mikä tällä hetkellä ottaa päähän. Lappuja on kertynytkin aimo kasa ja niitä hyödynnetään pitkin esitystä. Esityksen aikana yleisöä pyydetään myös sanomaan erilaisia musiikkityylejä, jotka pääsevät heti esitettäviksi lauluiksi. Saamme kuulla harmituksen aiheita käsitteleviä glamrock-, slaavilainen iskelmä- ja hevibiisejä, noin muutamia mainitakseni.

Koomikko Johanna Tohni ja näyttelijä Jenna Teinilä improvisaatiomuusikko Samuel Teinin kera pistävät sellaisen shown pystyyn, että vatsalihakset ovat koetuksella. Hihityttävän hauskat ohjelmanumerot seuraavat toisiaan, ja kevään kiire karisee hartioiltani. Esiintyjät heittäytyvät toden teolla, ja rekvisiittaa ja eri tyylilajeja käytetään hauskasti.

Yhdessä osiossa yleisöltä kysytään mikä poistaa harmituksen, ja saan kuulla kanssayleisöltä esimerkiksi kirjoittamisen, teen juonnin ja suklaan olevan oivia keinoja. Yksi huudahtaa ”Sauna!” ja takaani kuuluu kommentti ”Joo sauna, siellä ei kyllä **tuta”. Esityksen jälkeen jään miettimään mikä toimii minulla parhaiten. Ainakin tällainen rentouttava, hykerryttävä ja arjesta pois tempaava esittävän taiteen elämys!

Turku Impro Festival toivottavasti jälleen ensi vuonna.

Antiikin tunnelmaa Teatteri Maneerin Sekaannuksia-näytelmässä

Erotium (Taina Malmikare), Antifolus Syrakusalainen (Teropetteri Salminen) ja Moppi (Emilia Räsänen). Kuvaaja: Ikaros Ainasoja
Erotium (Taina Malmikare), Antifolus Syrakusalainen (Teropetteri Salminen) ja Moppi (Emilia Räsänen). Kuvaaja: Ikaros Ainasoja

*Yhteistyössä Teatteri Maneerin kanssa

Turussa on laaja ja kattava kulttuuritarjonta. Jopa niin laaja, että aivan kaikkialle Johannan kanssa emme ole ennättäneet vielä tutustumaan! Ilahduimmekin kutsusta päästä käymään meille uudessa tuttavuudessa, Teatteri Maneerissa. Harrastajateatteri on toiminut jo vuodesta 1986 ja sen löytää Turun ydinkeskustasta Maariankadulta. Jos tiedät sisäpihan, missä on Puutorin kirppis, niin olet jo lähellä.

Teatteri sijaitsee talon kellarissa, jossa sillä on intiimit ja tunnelmalliset tilat. Olemme tulleet katsomaan Petra Lähteen ohjaamaa ja käsikirjoittamaa Sekaannuksia-näytelmää. Se on Lähteen sovittama uusi versio ja yhdistelmä Titus Maccius Plautuksen komediasta Kaksi Menaechmusta sekä William Shakespearen Erehdysten komediasta. Teatteri Maneerissa on tänä keväänä kolmatta kertaa kokeellinen kevät. Valmiiden näytelmien ja ammattilaisohjaajien sijaan teatterin jäsenistölle annetaan mahdollisuus käsikirjoittaa ja ohjata näytelmiä. Sekaannuksia on kevään toinen jäsenistön tekemä pienen budjetin esitys.

Rätti (Jenna Lindfors), verhon takana Erotium (Taina Malmikankare) ja Antifolus Syrakusalainen (Teropetteri Salminen). Kuvaaja Ikaros Ainasoja
Rätti (Jenna Lindfors), verhon takana Erotium (Taina Malmikankare) ja Antifolus Syrakusalainen (Teropetteri Salminen). Kuvaaja: Ikaros Ainasoja

Kolmen kirjoittajan tarina vie meidät toukokuisesta Turusta keskelle antiikin maailmaa. Tarina sijoittuu Syrakusaan (piti oikein googlettaa – se on Sisiliassa) sekä Epidamnokseen (nykyinen Dürres Albaniassa). Jo paikannimet tempaavat menneeseen aikaan, jota vanhahtava puhetapa tukee. Alkaa hurja väärinkäsitysten, sekaannuksien ja ihmettelyiden vyyhti, jossa samannäköisiä hahmoja vilisee silmissä. Enempää en paljasta, sillä haluan säästää myös muille katsojille oivaltamisen ilon!

Lavastus ja puvustus on niukkaa, mutta toimivaa. Lavan pari tekokasvia toimivat milloin miljöön rakentajina, milloin hahmojen piilopaikkana. Erityisen hieno yksityiskohta on kohtauksessa, jossa Antifolus Syrakusalainen (Teropetteri Salminen) on kurtisaani Erotiumin (Taina Malmikankare) luona syömässä. Yksityiset, talon sisällä tapahtuvat mässäilevät syömingit näytetään talon ulkopuolelle varjoina. Kaikilla hahmoilla on yhteneväinen peruspuvustus: musta paita, legginssit ja sukat. Niihin on lisätty takki, hame tai kaulus, joka ilmentää hahmon erityispiirrettä. Oivaltava pienen budjetin keino!

Menkää kokemaan antiikin tunnelmaa – esityksiä on vain muutama!

Teatteri Maneeri: Sekaannuksia 29.5.2019 saakka. Maariankatu 1, Turku.

Meganin tarina – tarina kiusaamisesta ja yhteisön merkityksestä

Meganin tarina Kaarinan Nuorisoteatterissa, kuvassa Megan Meier ja Bea Johnsson - Ainu Lindén ja Ronja-Eerika Kantonen. Kuva: Joonatan Järvinen
Megan Meier (Ainu Lindén) ja Bea Johnsson (Ronja-Eerika Kantonen). Kuva: Joonatan Järvinen

*Yhteistyössä Kaarinan nuorisoteatterin kanssa

Kaarinan nuorisoteatterissa esitetään tällä hetkellä tärkeää ja ajankohtaista näytelmää. Tuomas Timosen käsikirjoittama näytelmä Meganin tarina on tarina kiusaamisesta ja internetin armottomuudesta. Vaikka suuntasimme Susannan kanssa katsomaan sitä kauniina kevätiltana, oli varmasti molempien tunnelma kotiinlähdön aikaan muuta kuin keväisen kevyt. Kuten näytelmän ohjaaja Anna Hellstén kirjoitti käsiohjelmassa ”Meganin tarina on hirveä, se järkyttää kamaluudellaan. Tarina on tosi.” Todellisuus ei valitettavasti ole aina kaunista eikä pääty aina hyvin.

Meganin tarina on nuorten näytelmä nettikiusaamisesta ja sen seurauksista nuorilta nuorille. Mutta soisin jokaisen vanhemman näkevän sen myös. Kahden lapsen äitinä näytelmä tuli iholle. Juuri edellisenä viikonloppuna olin ystävieni kanssa pitkään keskustellut yhtälöstä lapset, internet ja kännykät. Nuorisoteatterin näytelmä ei varsinaisesti helpottanut keskustelujen jälkeisiä tuntoja, mutta syvensi ymmärrystä omasta vastuustani vanhempana. Ja vaikka välillä siltä tuntuukin, ei niistä omista nuoruusvuosistanikaan ihan niin kauaan aikaa ole, ettenkö muistaisi miten helposti lausuttu väärä kommentti sai aikaan tunnemyrskyn ja epätoivon teinin mielessä.

Näytelmän pelkistetty lavastus antaa tarinalle sen aseman. Mitään ylimääräistä ei ole esillä vaan tässä näytelmässä keskitytään kerrontaan. Kerronta on se, jolla on merkitystä. Jokainen huudettu repliikki antaa epätoivolle äänen. Näytelmän pakollinen huipennus juuri ennen väliaikaa pysähdyttää. Pullantuoksuisessa kahviossa tuntuu kummalliselta miettiä, eikö kiusaamista todellakaan pystytty ratkaisemaan muulla tavoin. Kuinka monta muuta nuorta tai aikuista päättää päättää kärsimyksensä itse vain muiden välinpitämättömyyden takia?

Vaikka näytelmä käsittelee raskasta aihetta, on sen lopullinen sanoma lämmin: välitä ja huomioi. Kuuntele, ymmärrä ja ota vastuu. Kenenkään ei pidä jäädä yksin.

Meganin tarina Kaarinan nuorisoteatterissa 18.5.2019 saakka.