Grus Grus Teatterin Väistämätön on kiehtova aikamatka yhteiskuntaamme

Kuva Grus Grus Teatterin esityksestä Väistämätön – Oundviklig, Kuva: Jussi Virkkumaa
Kuva: Jussi Virkkumaa

*Kaupallinen yhteistyö Grus Grus Teatterin kanssa

”Tervetuloa henkisen lentoyhtiömme matkoille” toivottaa turkulainen Grus Grus Teatteri. Syksyn erikoislähtönä on aikamatka suomalaiseen yhteiskuntaan sadan vuoden aikajänteellä Väistämätön – Oundviklig -teoksen myötä. Esitys on tehty paikkasidonnaisesti upeaan miljööseen, 1890-luvulla valmistuneen valtion viljamakasiinin vintille. Nykyisin rakennus on osa merikeskus Forum Marinumia.

Aikarajavartiolaitoksen virkailijan myöntämän viisumin turvin nousemme hissiin kohti 4. kerrosta. Siellä aulaan on aseteltu puoliympyrään viisitoista harmaata puutuolia. Ihmisiä saapuu hiljalleen rajatarkistuksesta, ja kullakin on kädessään matkaan oikeuttava aikaviisuminsa. Olalla keikkuvat teatterin kangaskassit, joissa ovat rajalla lainaksi saadut, suloisesti lämmittävät kuumavesipullot. Ne tulevat tarpeeseen viileällä vintillä!

Jossain toisessa ajassa tällainen puoliympyrässä esityksen alun odottaminen voisi kaikessa intiimiydessään jollain tapaa lähentää meitä katsojia. Nyt keskellä pandemian kurittamaa syksyä se tuntuu hieman turhan läheiseltä, ja tekisi mieli odottaa muutama metri muista sivussa. Vihdoin kello lyö kuusi, ja gramofonimusiikki alkaa soida. Takanamme aukeavat paksut punaiset samettiverhot. Matka voi alkaa.

Toinen kuva esineistä Grus Grus Teatterin esityksestä Väistämätön – Oundviklig Kruununmakasiinin vintillä Turussa, Kuva: Jussi Virkkumaa
Kuva: Jussi Virkkumaa

Kuljemme sadan vuoden aikamatkan kohtauksesta toiseen. Kukin kohtaus on oma aikapysäkkinsä. Ne muodostuvat runsaasta määrästä huolella valittuja, aikakautta erinomaisesti kuvaavia esineitä. Toisinaan yhden ainoan tavaran tai äänen kautta selviää välittömästi tarkka tapahtuma-aika. Henkilökohtainen muisti kietoutuu osaksi kollektiivista historiaa. Tämän minä muistan itse, tuo on minulle kerrottu.

Katseeni siirtyy esineestä toiseen, dominoefektistä toiseen. Esineistö, ripaus osin piilossa olevaa tekniikkaa ja muutama ihminen saavat aikaan riemastuttavia ketjureaktioita ja hetkiä, joista osa hämmästyttää, osa riemastuttaa ja osa saa nostalgian pauloihin. Ketjureaktiot syntyvät esimerkiksi kaatuvasta kupista tai valuvasta jauhosäkistä. Välillä myös ihminen sysää reaktion käyntiin.

Tekisi mieli tutkia lähempää joitain esineitä. Ne herättävät myös muistoja. Juuri tuollainen jääkiekkopeli meilläkin oli! Ja entäs tuo vohvelirauta: maistan melkein kielelläni vastapaistetun vohvelin maun. Kukin kohtaus on valaistu tiiviisti suunnaten katseen juuri oikeisiin kohtiin.

Kuva esineistä Grus Grus Teatterin esityksestä Väistämätön – Oundviklig Kruununmakasiinin vintillä Turussa, Kuva: Jussi Virkkumaa
Kuva: Jussi Virkkumaa

Noin 300 esinettä ja 200 reaktiota myöhemmin esitys on päättymässä. Siirrymme vintin toiselle puolelle, joka on esineistä tyhjä. Sen perällä loistavat kirkkaasti kolme kohdevalaisinta. Kävelemme niistä pois päin, juuri koettujen vuosikymmenten läpi. Ryhmästämme muodostuvat varjot venyvät pitkälle eteemme.

Ishmael Falken konseptoiman ja ohjaaman esineteatteriesityksen lopuksi ojennan vastassa olevalle aikarajavartiolaitoksen virkailijalle kuumavesipulloni. Jään pohtimaan teoksen aikatasoja, kun laskeudun alas tiiliportaita. Monessa askelmassa näkyvät painaumina vuosikymmenten jäljet. Väistämätön aikamatka tämäkin!

Esitykseen kannattaa pukeutua lämpimästi ja tulla vain terveenä. Kovin isoja turvavälejä on hankala pitää. Esitykseen mahtuu 15 katsojaa.

Väistämätön – Oundviklig -esitykset 28.11.2020 saakka Forum Marinumin Kruununmakasiinissa, Linnankatu 72, Turku. Suositusikäraja 12+. Kaikki esitykset ovat loppuunvarattuja.

Hauraita tarinoita Seilistä Salon Teatterissa

Sofia Seili-musikaalissa Salon teatterissa, Kuva: Mikko Pääkkönen/ Salon teatteri
Kuva: Mikko Pääkkönen

*Kaupallinen yhteistyö Salon Teatterin kanssa

Vierailin pari kesää sitten Seilin saaressa. Paraisiin kuuluvan saaren kaunis luonto ja ympäröivä Saaristomeri tekivät vaikutuksen. 1600-luvulta vuoteen 1962 toimineen Seilin hospitaalin seinät kuitenkin vaikenivat siellä eläneistä ihmiskohtaloista. Seilin hautausmaalla seisoi yhä risti toisensa perään: sinne on haudattu hospitaalissa koko loppuelämänsä eläneitä potilaita.

Tänä syksynä Salon Teatterissa ollaan kaukana menneisyydessä, näiden Seilin mielisairaalassa eläneiden ihmiskohtaloiden äärellä. Pauliina Saloniuksen ohjaama ja sovittama, Satu Rasilan käsikirjoittama ja Mikko Koukin dramatisoima Seili-musikaali näyttää koskettavalla tavalla millaista elämä on voinut Seilissä olla.

Olimme nähneet musikaalin Turun Kaupunginteatterin kantaesityksenä vuonna 2014. Pidimme musikaalista, ja varasimme heti liput kuullessamme sen tulevan Salon Teatteriin. Syyskuun koittaessa hyppäsimme maskit kasvoillamme Turusta junaan ja matkasimme Seiliin Salon keskustan puutalossa olevaan teatteriin, jossa emme olleet aiemmin käyneetkään.

Seili-musikaali Salon teatterissa, Kuva: Mikko Pääkkönen/ Salon teatteri, kuvassa Merita Seppälä (Sofia) ja Roope Pelo (Johannes)
Kuva: Mikko Pääkkönen, kuvassa Sofia (Merita Seppälä) ja Johannes (Roope Pelo)

Seilin pääosassa on Sofia (Merita Seppälä), joka karkaa omista häistään. Hän tapaa Johanneksen (Roope Pelo) ja rakastuu. Yhteisen yön jälkeen Johannes kuitenkin katoaa, ja onnettomien sattumien seurauksena Sofia huomaa joutuneensa Seilin mielisairaalaan. Seilissä odottavat sairaalan rutiinit, ankara hoitohenkilökunta ja muut potilaat, joilla kaikilla on oma sydäntäriistävä tarinansa kerrottavanaan. Musikaali on ryyditetty kotimaisten naisartistien lauluilla Jussi Vahvaselän sovituksin.

Seppälä ja Pelo pelaavat hienosti yhteen. Mahdottoman rakkauden kuvaus riipaisee, ja viimeiseen asti toivon kaiken kääntyvän parhain päin. Heidän stemmojaan on upea kuunnella. Stemmoista saan nauttia myös useassa joukkokohtauksessa. Taitavasti toteutetuissa musiikkinumeroissa tunnelmaa luodaan myös Timo A. Aallon suunnittelemilla valoilla ja Marko Carlssonin koreografialla.

Sofia Seili-musikaalissa Salon teatterissa, Kuva: Mikko Pääkkönen/ Salon teatteri
Kuva: Mikko Pääkkönen
Seili-musikaalin naispotilaita Salon teatterissa, Kuva: Mikko Pääkkönen/ Salon teatteri
Kuva: Mikko Pääkkönen

Naispotilaiden välinen solidaarisuus kantaa läpi esityksen. Loppuelämänsä hospitaalissa Sofian kanssa viettävät Augusta (Sonja Leino), Alma (Sanni Suvila-Nuutinen), Hilda (Emmy Welin), Lidia (Mira Lattu) ja Sigrid (Satu Lehtinen), joista kukin pääsee loistamaan esityksen eri vaiheissa. Kuka heistä on sairas ja mitä on olla terve, kysytään. Jaana Joutsela tekee Mariana upean roolityön perheensä eheyttä vaalivana perheenäitinä. Helppoa ei ole hänelläkään.

Riku Suvitien suunnittelema lavastus on riisuttu. Takaseinä on muodostettu juuttikankaalla verhotuista osioista, jotka toimivat niin ovina kuin projisoinnin taustana. Esityksessä käytetään videokuvaa (Onni Larrin kädenjälkeä), joka heijastetaan takaseinälle. Osassa kohtauksissa projisointi tukee kohtausta tuoden siihen juuri oikeanlaista tunnelmaa tai autenttisuuden tuntua, ovathan ne kuvattu Seilissä. Paikoin haluaisin keskittyä näyttelijöiden tulkintoihin ilman taustan rikkovaa liikkuvaa kuvaa. Osassa videoista naispotilaiden määrä on isompi kuin lavalla. Alman ja Sigridin hahmojen kaksoisroolitus selittänee tämän.

Seili-musikaalin ylilääkäri, ylihoitaja ja potilaita Salon teatterissa, Kuva: Mikko Pääkkönen/ Salon teatter
Kuva: Mikko Pääkkönen

Esityksen lopussa potilaat ripustavat kukin vuorollaan puisen tuolin seinälle naulaan. Jokaisella heistä on ollut oma tiensä kuljettavanaan, ja jokaisen tie on joskus kuljettu loppuun. Taija Jokilehdon suunnittelema puvustus ja kekseliäät kampaukset tuovat konkreettisen eron ”sairaiden” potilaiden ja ”terveiden” henkilöiden välille. Potilaat on puettu vaaleisiin, luonnonmateriaaleista tehtyihin vaatteisiin. Monella potilaalla on harteillaan shaali tai huivi suojaamaan ulko- tai sisäpuolelta tulevaa kylmää vastaan. Hospitaalin henkilökunta on taas vaatetettu arvovaltaa ja ajankuvaa huokuviin musta-valkoisiin vaatteisiin.

Parituntinen matka Seili-musikaalin myötä 1910-luvun hospitaalin koskettaviin kohtaloihin jää pitkään mielen päälle. Paljon on yhteiskunnassamme muuttunut sadassa vuodessa, mutta paljon on myös samaa. Vierailuaikanamme koronatilanne oli nykyistä lievempi. Se näkyi myös yleisössä, jossa aivan jokaisella ei ollut maskia. Välitetään yhä toisistamme ja käytetään mahdollisuuksien mukaan maskia.

Seili. Musikaali särkyneiden sydänten saaresta 20.2.2021 saakka Salon Teatterissa. Mariankatu 3, Salo.

Oletko paikalla vai myös läsnä? Töivrih–Hirviöt kyseenalaistaa sinivalon lumouksen

Hukkateatterin Töivrih-Hirviöt -esityksen esiintyjiä Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Oona Seppänen
Kuva: Oona Seppänen

*Liput saatu Hukkateatterilta

On koittanut heinäkuu 2020, ja ensimmäinen paikan päällä koettava teatteriesitys kuukausiin. Saimme kutsun tulla mukaan koeyleisöksi Hukkateatterin Töivrih–Hirviöt -esityksen ennakkonäytökseen perjantaina 3.7.2020 Liedon Vanhalinnaan. Kyllä kiitos, tulossa ollaan!

Töivrih–Hirviöt -musiikkinäytelmässä nähdään pieni Halla, jonka vanhemmat ovat älylaitteiden pauloissa. Sininen valo on saanut vanhemmat tunnottomiksi, eikä aikaa jää Hallalle. Kuka leikkisi hänen kanssaan? Auttaisiko joku ajamaan pelottavat hirviöt pois sängyn alta? Alkaa seikkailu lapsen ja hirviöiden maailmaan, joka on ryyditetty veikeillä laulu- ja laululeikkinumeroilla. Saadaanko sinivalo sammumaan?

Hukkateatterin Töivrih-Hirviöt Liedon Vanhalinnassa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Uuden turkulaisen teatteriryhmä Hukkateatterin ensimmäinen produktio Töivrih–Hirviöt on mukaansatempava musiikkinäytelmä opettavaisella vireellä. Sitä suositellaan erityisesti alakouluikäisille ja heidän vanhemmilleen, ja se antaa ajattelemisen aihetta itse kullekin älylaitteiden käytöstään. Onko välttämätöntä näpytellä kännykkää jatkuvasti vai voisiko välillä olla ihan rehellisesti läsnä? Esiintyjien antoisa heittäytyminen, leikkisä hirviökieli, taiten tehdyt hirviöpuvut ja -nuket sekä värikäs lavastus täydennetään tunnelmaa tuovilla valoilla ja musiikilla. Laulut ovat tarttuvia, ja en taida olla ainoa, jonka päähän jää soimaan ”Hirviöitä pelkäätkö – öktääklep ätiöivrih?”.

Töivrih–Hirviöt esitetään Liedon Vanhalinnassa härkätallin vintillä, joka on katettu, mutta lämmittämätön tila. Sinne otetaan yhteensä korkeintaan 35 henkilöä. Ennen tai jälkeen voi halutessaan käydä Vanhalinnan museossa (pääsymaksu), Linnavuoren laella tai rapsuttelemassa niityn suloisia lampaita. Myös kesäkahvila on avoinna. Parasta laatuaikaa ilman sinivaloa!

Hirviöitä pelkäätkö? Se sinun kannattaa mennä itse kokemaan!

Esityksen ensi-ilta on sunnuntaina 5.7.2020 ja esityksiä on 19.7.2020 saakka.

Turun Kaupunginteatterin Toinen tuntematon tuo esiin kotirintaman äänet

Toinen tuntematon Turun Kaupunginteatterissa netti-ensi-illassa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ympärilläni vallitsee tuntemattomuus. Kaikkea perutaan, kaikkea supistetaan, kaikkea sovitetaan uuteen normaaliin. Kalenterini tyhjät illat toistavat itseään, paitsi juuri tänään. Tänään on ollut jotain mitä odottaa, jotain, mikä on jätetty tai oikeammin sovitettu tähän uuteen arkeen.

Ennen esityksen alkua valitsen korviini korvakorut, ja hetken mielijohteesta poksautan kuohuviinipullon auki. Näytön ääreen asettuessani on vihdoin koittanut kuukausia odottamani hetki: Turun Kaupunginteatterin Toinen tuntematon -esitys aivan ensimmäistä kertaa yleisölle nähtynä. Oletin nauttivani ensi-illan kutkuttavasta jännityksestä paikan päällä Sopukassa, mutta nyt mennään näin, kotisohvalla kilistellessä livelähetyksen välityksellä.

Hetken päästä unohdan istuvani sohvallani, arkiset tiskikoneen täytöt, tekemättömät vappusimat ja jopa pöydälle laskemani kuohuviinilasin. Esitys riuhtaisee minut mukaansa niin, että kun esityksessä puristaa rinnasta, niin omaankin rintaan melkein ottaa. Kun siinä koetaan ilon pilkahduksia, niin omilla huulillanikin kareilee hymy. Tähän poikkeusaikaan silmieni eteen avautuu toinen poikkeusaika. Aika, jolloin mikään ei ollut entisellään.

Satu Rasilan dramatisoima ja ohjaama teos perustuu Toinen tuntematon -novellikokoelmaan (2017), jossa kaksikymmentä suomalaista nykykirjailijaa kertoo naisnäkökulmasta millaista on ollut elää Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanissa (1954) kuvatun jatkosodan aikana, kotona tai rintamalla. Turun Kaupunginteatterin lavalle on dramatisoitu osa novelleista. Niiden vaihtuessa näytöllä nähdään tekijän ja novellin nimi.

Esityksessä nähdään konekiväärikomppanian jäsenten äitejä, vastavihittyjä vaimoja, naapurin tyttöjä, lottia ja pikkusiskoja, jotka kaikki saavat äänen. Tarinoista kaksi jäävät erityisesti mieleeni: turkulaisen Niina Revon Martta-novellin sydäntäriipivä tulkinta sekä myös turkulaisen Tommi Kinnusen viimeiseksi säästetty kyynelherkku Nuku nurmelle hyvälle. Näyttämöllä nähtävät Pihla Maalismaa ja Kirsi Tarvainen välittävät intensiivisillä tulkinnoillaan sodan tuskan ja rujouden. Niitä täydentävät Arttu Aarnion valot, ääni- ja videosuunnittelu sekä taiten valittu, ajankuvaa hienosti maalaava musiikki.

Merkkaan kalenteriini Sopukan ensi-iltapäivän. Silloin Toinen tuntematon tulee varmasti olemaan erilainen kokemus.

Toisen tuntemattoman ensiesitys oli netissä 23.4.2020. Esityksen teosavaus on 28.4. kello 17 Turun Kaupunginteatterin Facebook-sivulla sekä myöhemmin tallenteena. Esityksen ensi-ilta on Turun Kaupunginteatterissa 30.9.2020.