Afganistan 100 – kurkistus monien tarinoiden Afganistaniin

Afganistan 100 - the years of interdepence TEHDAS Teatterissa, Kuva: Jussi Virkkumaa
Kuva: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri

Harvoin tulee nähtyä näin ajatuksia myllertävää teatteriesitystä. Sellaista, jota on vaikea pukea sanoiksi, mutta on varma, että jokaisen tulisi se nähdä. Tällainen kokemus minulla on taannoin näkemästäni Afganistan 100 – the years of interdepence -esityksestä TEHDAS Teatterissa. Dokumenttiteatteria, esineteatteria sekä videoprojisointia yhdistelevä esitys on katsahdus vuonna 2019 100 vuotta täyttäneeseen maahan.

Seija-Leena Salon ohjaama ja Salon sekä työryhmän käsikirjoittama Afganistan 100 – the years of interdepence on esitys siitä mitä Afganistan on ja miten siitä puhutaan. Millainen maa se on ollut, millainen se on nyt? Kuka saa sen määritellä, kuka sen kertoa? Kuka on sisä-, kuka ulkopuolella? Ketkä saavat päättää maan asioista? Mikä on naisen asema? Muun muassa näitä kysymyksiä käsitellään.

Pienellä ja intiimillä vinttinäyttämön lavalla nähdään Maiju Tainio, joka kuljettaa esitystä eteenpäin pala palalta, kohtaus kohtaukselta. Repliikkien, videoiden, äänitteiden ja esineiden kautta eteeni rakentuu erilaisia kertomuksia ja kuvia Afganistanista monen eri henkilön näkökulmasta esimerkiksi Suomesta, Afganistanista ja Kreikasta käsin kerrottuna.

Afganistan 100 - the years of interdepence TEHDAS Teatterissa, Kuva: Jussi Virkkumaa
Kuva: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri

Esitykseen mennessäni pohdin mitä oikein tiedän tästä tuhansien kilometrien päässä olevasta valtiosta. En ole voinut välttyä vuodesta toiseen mediassa esillä olevien järkyttävien uutisotsikoiden ja -videoiden näkemiseltä. Toisenlaista, henkilökohtaisempaa kuvaa on piirtynyt minulle maassa asuneen blogia kirjoittavan henkilön kautta, ei-niin-dokumentaarista puolestaan kaunokirjallisuudesta. Maa on tästä huolimatta jäänyt minulle aika etäiseksi. Istuessani katsomassa vajaa puolitoistatuntista dokumenttiteatteriesitystä eteeni nostetaan aiempaan tietämykseeni verrattuna paljon moniulotteisempi ja syvempi kuva. Myös tätä kaikkea on Afganistan.

Jokaisen esityksen lopuksi Tainio haastattelee yhtä Afganistan-asiantuntijaa. Vierailuiltanani, ensi-illassa 25.10.2019 haastateltuna on Shakiba Adil, joka kertoo koskettavasti omia kokemuksiaan ja muistojaan synnyinmaastaan. Lyhyt, matkalaukkujen päällä käyty keskustelu luo esitykselle viimeistellyn loppusilauksen. Tätäkin kaikkea on Afganistan.

Esitys on mukana 10. juhlavuottaan viettävällä kansainvälisellä nukketeatterifestivaali TIP-Festillä. TIP-Fest on Turussa 6.–10.11.2019.

Afganistan 100 – the years of interdepence 17.11.2019 saakka. Ikäsuositus 13+. TEHDAS Teatteri, Itäinen Rantakatu 64 A, Turku.

Kauniita, pieniä hetkiä huoneteatterissa

Ensamble Ponten esitys Hetki - Moments Of Beauty Teatteri Mundossa, Kuva: Jussi Ronkainen
Joele Solinas (vas.) ja Iina Löppönen. Kuva: Jussi Ronkainen/ Ensamble Ponte

*Yhteistyössä Ensemble Ponten ja Teatteri Mundon kanssa

On aurinkoinen perjantai-ilta saapuessamme seuralaiseni kanssa Uudenmaankadun ja Itäisen Pitkänkadun risteyksessä olevalle vanhalle puutalolle. Tämän sinisen puutalon ohi olen kulkenut lukuisia kertoja, mutta koskaan aiemmin en ole sen kynnyksen yli astunut. Nyt on sen aika. Raottaessani ulko-ovea kuulen helinää: ovessa roikkuva lehmänkello siinä toivottaa tervetulleeksi.

Eteisessä jätän kengät ja takin naulakkoon. Isosta korista saisi halutessaan lainata villasukkia. Miten tunnelmallista! Olen tullut katsomaan Ensemble Ponten Hetki | Moments of Beauty -esitystä Teatteri Mundoon Kupittaalle. Ennen esitystä lämpiössä saa vielä nauttia Teepolun tarjoamasta teestä sekä pullapitkosta. Kurotan itselleni yhden suloisista eriparikupeista, ja vieressäni juuri itselleen teetä kaatava huivipäinen nainen kysyy kaataako hän minullekin. Kiitän ilahtuneena.

Siemailen vihreää teetäni kakluunin lämmössä tutkaillen seinille ripustettuja sanoja ja piirroksia. Kaverini tavailee turkinkielistä tekstiä: mistäköhän kauniista hetkistä se kertoo? Pian yksi kanssakatsojamme tulee nappaamaan juuri samoista sanoista kuvan.

Hetki | Moments of Beauty -esitys Teatteri Mundossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Teekupposen jälkeen koittaa aika istahtaa katsomoon. Näyttelijät Iina Löppönen ja Joele Solinas tuovat eteemme soljuvan virran kohtauksia kauniista, leikkisistä hetkistä. Näyttelijäntyö on sanatonta sisältäen vain hiukan äännähdyksiä. Välillä hypähdetään taitavasti esine- ja nukketeatterin pariin. Kahden teekupin kohtaus sekä upeasti nuketetut kangasjoutsenet riemastuttavat. Kohtauksien viesti välittyy sanatta taitavasti.

Kahden näyttelijän intensiivistä kohtausvirtaa säestää Karen Soinila. Lavan sivussa istuva Soinila loihtii kuullaksemme upeaa musiikkia ja muita ääniä. Looppi on kovassa käytössä, ja on upeaa katsella ja kuulla kappaleiden rakentuvan siinä hetkessä, livenä. Soinila vastaa myös esityksen äänisuunnittelusta. Välillä lavan takaseinälle projisoidaan tekstiä sekä Jussi Ronkaisen hempeitä luontokuvia samalla, kun ääninauhalta kuuluu monikielistä puhetta.

Jokainen yksityiskohta Kerttu Pyyn ohjaamassa esityksessä on hiottu. Esiintyjien vaatteet ovat vaaleat ja tehty luonnonmateriaaleista. Sama orgaaninen luontoteema jatkuu vaaleista kankaista, puusta sekä katoista roikkuvista kuivakukista rakentuvassa lavastuksessa. Lavan vasemmalla puolella seisoo talon puolesta jykevänä vanha, koristeltu kakluuni. Yhdessä yksityiskohdat muodostavat harmonisen kokonaisuuden, jossa mieli lepää.

Lämpiö Teatteri Mundossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Esitys kertoo hetkistä, joita on, ja jotka menevät ohi. Se kertoo myös mieltä ilahduttavista ja sydäntä lämmittävistä, jaetuista asioista. Väistämättä alan pohdiskella mikä minusta on erityisen kaunis hetki tai poikkeuksellisen kaunista. Mietiskelen myös miten kivat hetket menevät usein nopeasti ohi ilman, että niitä kauheasti edes huomioi. Entä milloin viimeksi sain paperikirjeen ja olinko yhtä ilahtunut siitä kuin Solinasin henkilöhahmo? Digitaalisuuden aikakaudella oikea kirje tulee aivan toisella tavalla lähelle vastaanottajaa.

Hetki | Moments of Beauty hyödyntää Yhdessä-Yhdistyksen, Turun Tyttöjen Talon ja Pansion vastaanottokeskuksen työpajoissa muodostunutta materiaalia. Esityksestä välittyykin monikulttuurinen lämpö ja kauneuden pohdinta. Mitä kellekin on kaunista? Onko kauneuden taju sama kielestä ja taustasta riippumatta? Muutaman vastauksen saan esityksen myötä.

Lämpöä, välittömyyttä ja hetkessä olemista huokuva esitys sopii kaikille kieleen katsomatta. Kannattaa kiirehtiä katsomaan, sillä esityksiä on jäljellä enää vain muutama!

Hetki | Moments of Beauty -esitykset Teatteri Mundossa 20.10.2019 saakka, Uudenmaankatu 17, Turku. Suositellaan yli 7-vuotiaille.

Rohkea, uusi Kalevala Åbo Svenska Teaterissa

Kalevala Åbo Svenska Teaterissa, Kuva: Pette Rissanen
Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

*Yhteistyössä Åbo Svenska Teaterin kanssa

Yhtäkään toista teosta ei kouluaikanani käsitelty yhtä paljon kuin Elias Lönnrotin Kalevalaa (1849).  Nelipolvisen trokeen määritelmä, teoksen tapahtumat sekä sen merkitys suomalaiselle kulttuurille tulivat tutuiksi kautta eri kouluasteiden aina yliopiston kotimaisen kirjallisuuden opintoihini saakka. Kalevala on myös inspiroinut lukuisia suomalaisia taiteilijoita tekemään siitä omat tulkintansa vuosisatojen varrella.

Yksi niistä on tämän syksyn Åbo Svenska Teaterin produktio. Jakob Höglundin ohjaama ja ruotsiksi käännetystä Lönnrotin tekstistä dramatisoima Kalevala on huikea musiikkinäytelmä, joka heittää katsojan mahdolliset ennakko-olettamukset jo ensiminuuteilta tuohikontin pohjalle. Jos syksyllä 2018 Åbo Svenska Teaterissa esitetty Jane Eyre -näytelmä puhalsi upeasti pölyt Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanista, on Kalevalassa eepoksen palikat ravisteltu ulos laatikostaan ja koottu uudelleen rohkeaksi, uudistavaksi tulkinnaksi.

Vaikka jokainen pala on tuttu, on Höglundin Kalevalassa niistä koottu aivan ennenäkemätön ja -kokematon kokonaisuus. Se on aivan muuta kuin kultakauden taiteilijoiden miehisen mahtipontiset maalaukset kansalliseepoksestamme!

Kalevala Åbo Svenska Teaterissa, Kuva: Pette Rissanen
Jänis, nukettajana Riina Tikkanen. Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

Esitys alkaa prologilla ja jo sen aikana kylmät väreet nousevat selkäpiitäni pitkin. Åbo Svenska Teaterin näyttelijät muodostavat yhdessä erikoiskoulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden kanssa saumattoman naisensamblen, joka tempaisee minut mukaansa. Viisi näytöstä tuovat eepoksen tarinat suoraan iholle ja vuoteen 2019. Ajoittain leikitellään hauskasti metatasolla, esimerkiksi kun näyttelijäjoukko ilmaisee kohtauksen vaihtuvan. Innostun, samaistun, nauran, liikutun, järkytyn ja jännitän tarinaa, ja tuntuu, että myös muu yleisö elää vahvasti mukana.

Lauluja on runsaasti ja ensamble esittää ne lavan takaosassa olevan, Sara Puljulan johtaman orkesterin kanssa komeasti. Robert Kockin sävellykset, Tobias Zilliacusin sanoitukset sekä Jakob Höglundin koreografia loitsivat yhdessä ensamblen kanssa taian, jonka lumossa olen pitkään esityksen loputtuakin. Miten kauniita kappaleita, miten vahvaa tulkintaa! On riemastuttavaa, että lauluissa on heittäydytty eri tyylilajeihin kohtauksen ja henkilöhahmon tyyppiin sopien. Suomeksi laulut ovat kääntäneet Jukka Aaltonen ja Maria Olin – hienoa työtä!

Esityksen seuraamista helpottaa tekstitys ruotsiksi ja suomeksi. Välillä valot häivyttävät lavan yläpuolella olevan tekstitystaulun kontrastia niin, että en paikoin saa tekstistä selvää. Ennen esitystä sekä väliajalla myytävästä, huolella tehdystä käsiohjelmasta voi vaivihkaa tarkistaa teoksen henkilögallerian sekä esityksen juonenkäänteet. Ilahduttavasti teksti on sekä ruotsiksi että suomeksi.

Kalevala Åbo Svenska Teaterissa, Kuva: Pette Rissanen
Louhi (Saara Lehtonen). Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

Reilusta kahdestakymmenestä naisesta koostuva ensamble puhaltaa yhteen hiileen antaen kuitenkin tilaa toisilleen. Erityisesti mieleeni jäävät Sonia Hagan tulkitsema lipevä ja rietas, myös yleisölle flirttaileva Lemminkäinen sekä Saara Lehtosen karismaattinen ja mahtipontinen, viikatetta kantava Louhi.

Näyttelijöiden lisäksi ensambleen kuuluu aimo määrä kankaasta ja muista materiaaleista koottuja kollegoita. Heini Maarasen taiten tehtyjen nukkien myötä lavalle tuodaan esimerkiksi erilaisia metsän eläimiä sekä monta hahmoa tuplana – samanaikaisesti sekä limittäin näyttelijän kanssa. Niiden nuketus Ari Ahlholmin ohjaamana on upeaa katsottavaa. Suosikikseni nousevat monessa kohtauksessa seikkaileva vitivalkoinen jänis sekä kauniit kantelelinnut. Heidi Wikarin vähäeleinen ja -värinen lavastus ja puvustus tuovat esitykselle vahvan visuaalisen ilmeen, joka on samalla vanha, mutta moderni.

Musiikkinäytelmää ja nukke- ja esineteatteria yhdistelevä teos on huippuosaamisen taidonnäyte.  Kalevalan 170-vuotisjuhlavuotta ei voisi juhlistaa upeammin kuin tällä suurproduktiolla Suomen vanhimmassa teatterissa, 180-vuotiaassa Åbo Svenska Teaterissa.

Kalevala. Åbo Svenska Teater, Eerikinkatu 13, Turku. Esitykset 30.11.2019* saakka. Tekstitetty suomeksi ja ruotsiksi.

*Edit: esitykset 15.2.2020 saakka.

Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko

Kustavin luotsiaseman loisto. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kaupallisessa yhteistyössä Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon kanssa

Saaristomeren syleilyssä Kustavin kunnassa järjestettiin 20. juhlavuottaan viettävä Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko. Viikkoa vietettiin 10.–14.7.2019 teemalla Rajaton meri – Itämeri ja muut muistavat vedet. Saimme kutsun tulla vierailemaan kirjallisuuviikolle, joten kesäloman alkajaisiksi pyysimme ystävät mukaan ja hurautimme kesäisten peltomaisemien läpi noin tunnin ajomatkan Kustaviin.

Vuosittainen kirjallisuusviikko on kustavilaissyntyiselle kirjailija Volter Kilvelle (1874–1939) omistettu kirjallisuustapahtuma. Kirjallisuutta monelta eri kantilta lähestyvän viikon ohjelmaan kuuluu muun muassa teatteriesityksiä, luentoja, konsertteja ja elokuvanäytöksiä. Vuonna 2019 ohjelmaan kuului myös muun muassa bussiretki Volter Kilven henkilöhistorian paikkoihin sekä Kilpi-kilvoittelu.

Kustavin Laupusten luotsiasema. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Laupusten luotsiasema

Kustavin luotsiaseman rannalla. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty.

Suurin osa seurueestamme ei ollut aiemmin ollut Kustavissa, eikä kukaan meistä Volter Kilpi Kustavissa -viikolla. Olimme liikkeellä perjantaina 12.7.2019 ja alkuillan ohjelmaamme kuului kaksi teatteriesitystä. Suuntasimme aivan ensimmäiseksi Vanhalle Luotsiasemalle (Iniöntie 684), joka sijaitsee Iniön lossin lähellä merenrannassa. Jo kävellessämme parkkipaikalta hiekkatietä Laupusten luotsiasemalle ihailimme puiden takaa avautuvaa maisemaa emmekä aavistaneet kohta eteemme aukeavan näyttämön kauneutta.

Kustavin luotsiaseman kallioilla. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Teatteri Ströömin Merimiehen lesken estradi Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikolla Kustavissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Astellessamme 1960-lukulaisen luotsiaseman vierestä mäntyjen välistä merenrannalle miltei jähmetyimme sen upeudesta. Mikä miljöö! Olimme tulleet katsomaan Teatteri Ströömin Merimiehen leski -näytelmää. Se on Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon taiteellisen johtajan Anni Mikkelssonin dramatisoima ja ohjaama teos Kilven Pitäjän pienempiä -kokoelman (1934)  Merimiehen leski -kertomuksesta.

Heini Maarasen lavastus oli jo lavalla: kolme kirkkaankeltaista puutuolia, köydenpätkiä ja pari saavia. Muuta esitys ei kaivannutkaan. Auringossa paistatteleva meri ja hiuksia lennättävä tuuli loivat näytelmään täydelliset olosuhteet. Kolmen näyttelijän voimin (Ella Mettänen, Valtteri Haliseva ja Jussi Lankoski) merimiehen lesken tarina heräsi tuntuvasti eloon. Ella Mettänen sai Kilven kielen niin eloon, että siihen miltei uppoutui. Erikoiset sanat tipahtelivat kuin tutummat konsanaan ja jäivät pitkäksi aikaa omankin kielen päälle.

Esitys kesti noin 45 minuuttia, jonka jälkeen jäimme juttelemaan muun yleisön kanssa. Selvisi, että Kilpi-viikoille tullaan kauempaakin ja se on asia, joka joka kesä on nähtävä. Esitykset muistetaan hyvin, ja saimme kuulla tarinoita Juha Hurmeen aiemmista esityksistä ja hurjasta heittäytymisestä teatteriesityksissä.

Tuulentupa Kustavissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Yövieraat: Pukkilan estradi Tuulentuvan pihalla Kustavissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Miljöötä Tuulentuvan pihalla Kustavissa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Seuraavaksi suuntasimme automme Kustavin keskustaan Tuulentuvalle (Tuulentuvantie 8). Tänä vuonna viikolla nähtiin suositulta Yövieraat-esiintyjäryhmältä vain yksi teos, Pukkila. Se kuului myös meidän Kilpi-päivämme ohjelmistoon. Juha Hurmeen dramatisoima ja ohjaama teksti on Kilven Alastalon salissa -teoksesta.

Näytelmä sai lähes haukkomaan henkeä: se oli nimittäin käytännössä lähes puoli tuntia pelkkää monologia. Ja millaista monologia! Tomi Alatalon heittäytyminen Pukkilan kapteenin rooliin lausumaan Kilven lennähtelevää kieltä oli huikeaa! Nauratti ja hengästytti samaan aikaan.

Vaikka ehdimme nauttia Kilpi -viikon annista vain yhden alkuillan verran, olemme vaikuttuneita. Tapahtuman yhteishenki tuntui lämpimältä ja ohjelma upealta. Ajaessamme takaisin Turkuun jokainen meistä tuumasi suuntaavansa Kilpi-viikoille heti uudelleen ensi vuonna. Sitä ennen kyllä pitää etsiytyä kirjastoon Kilven teosten äärelle. Ovatko Kilven tekstit yhtä mukaansatempaavia itse luettuna kuin lausuttuina? Se pitää selvittää pikimmiten!

Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko Kustavissa jälleen ensi vuonna. Lisäksi Kustavin kirjastossa (Keskustie 7) on 31.7.2019 saakka esillä Volter Kilpi Kustavissa -viikon historiaa esittelevä juhlanäyttely.

Kaupallisessa yhteistyössä Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon kanssa