Pääsiäinen ilman yllätysmunia

Kuralan kylämäki keväällä

DSC_0135

Palmusunnuntaina otin ensiaskeleita pääsiäistunnelmaan ja suuntasin Susannan ja lasten kanssa katsastamaan Kuralan Kylämäen pääsiäisvalmisteluja. Kuten yleensä, tunnelma Kylämäessä oli verkkaan rauhallinen, kiireestä ei ollut tietoakaan ja koristelut odottivat ihailijoitaan. Tiput, kanat ja kukot sekä rairuohopedit olivat vallanneet pöytätasot, noidat lentelivät ikkunoilla ja kauniisti värjätyt kananmunat oli nostettu jo esille. Iso-Kohmon tuvan uunissa valmistui mämmi ja ikkunoilla kukkivat komeasti kliiviat ja amaryllikset. Vähä-Kohmon päärakennuksessa taasen pääsi lukemaan pääsiäistarinoita ja tunnistamaan 1950-luvun keittiövälineitä, toiset paremmalla menestyksellä kuin toiset. Kokeiluverstaalla pääsi itse kokeilemaan munien koristelua ukrainalaisella vahatekniikalla.

pääsiäismunia kuralassa

pääsiäinen kuralassa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuralassa mämmiä

Myös Kylämäen pihapiiri halusi tarjota vieraille nähtävää. Yleensä olemme käyneet Kuralassa kesäisin, joten nyt maisema oli kesäistä vehreyttä huomattavasti karumpi: laitumet olivat tyhjinä, puut paljaina ja maakin vielä harmaanruskea. Tarkempi silmäys ympäröivään luontoon kuitenkin antoi lupauksen kohta koittavasta kesästä. Ojanpientareet olivat valtoimenaan pajunkissoja, kirkkaankeltaiset leskenlehdet puskivat esille aurinkoisilla rinteillä ja Iso-Kohmon talonnurkalla päivää paistattelivat sinivuokot. Linnut livertelivät kilvan puissa piilotellen kameralta ja Iso-Kohmon  tallin auringonpaisteiseen punamultaseinustaan nojaillessa kevättakkikin tuntui olevan liikaa. Lapselle kevään tulon ihmettelyä tärkeämpää oli tarkistaa, oliko kaikki oleellinen talven jäljiltä tallella. Ja olihan ne: traktori, keinu ja kyläpuoti löytyivät sieltä mistä pitikin.

keväällä Kuralassa

sinivuokkoja

kuralan kylämäki3

Jos kevään tulo siis vielä epäilyttää, kannattaa suunnata Kuralan Kylämäkeen hakemaan toivonpilkahduksia. Museoalue on aina avoinna vaikka rakennukset ovatkin kesän ja tapahtumien ulkopuolella suljettuina. Ja jos ei Kuralan Kylämäen pääsiäistapahtumaan ehtinyt nyt viikonloppuna, voi pääsiäistunnelmaa hakea vaikka Luostarinmäen käsityöläismuseosta, jossa pääsee tutustumaan idän ja lännen pääsiäisperinteisiin koko viikon ajan. Viikonloppuna on vielä koko perheen pääsiäistapahtuma, jonka tunnelmista viime vuodelta voit lukea tästä linkistä.

Kuralan Kylämäen kesätunnelmia pääset katsomaan tästä linkistä ja elokuisesta museoretkestä elävän historian Kylämäkeen tästä.

Tavallista yhteisöllisempi museoretki

Brunssi M kitchen

Yhteistyössä Aboa Vetus & Ars Novan ja M kitchen & cafen kanssa

Valokuvausta, hyvää ruokaa, naurua, instakuvia taiteesta ja herkuttelusta, hyväntuulista puheensorinaa ja hauskoja poseerauksia. Siinä kiteytettynä viime lauantain kulku, kun Aboa Vetus & Ars Nova oli järjestänyt joukolle lifestyle- ja kulttuuribloggaajia yhteisen tutustumispäivän museoonsa. Aamupäivän aikana saimme kattavan kuvan museon toiminnasta; eri näyttelytiloista ja kahvilan herkuista erikoisopastuksiin ja vuokrattaviin tiloihin.

Päivän ensimmäinen osuus oli todella rankka: pääsimme nauttimaan aivan ihanasta M Kitchen & Cafen Jazz-brunssista, josta löytyi myös kasvissyöjille paljon herkuteltavaa. Erityisen innoissani olin nähtyäni jälkiruokatarjonnan: hedelmiä, juustoja ja kakkuja, kaikki niin herkullisia, että tälle viikonloppubrunssille on pian palattava. Enkä todellakaan ollut ajatusteni kanssa yksin: ennen museon aukeamista ovien takana oli kahvilallinen ihmisiä jonottamassa brunssille pääsyä. Vilkuilu vieraisiin pöytiin vain lisäsi kiinnostusta, kuohuviinilasit kilahtelivat ja puheensorina pulppuili ja tunnelma oli kaikin tavoin oikeanlaisen letkeä.

Jazz brunssi

M kitchen and cafe brunssi

Brunssi Aboa Vetus & Ars Nova

Brunssi Turku

Jazzbrunssi
Kuva: Jari Nieminen

Brunssista nautiskelemisen (ja sen ikuistamisen kymmeniin valokuviin ja niiden sosiaaliseen mediaan jakamisen) jälkeen koitti Minuuttitaidetreffit taidemuseon puolella, Kokoelman tekijät -näyttelyssä. Taideohjaaja Elli Liipon vetämässä ja  pilke silmäkulmassa toteutettavassa konseptissa saimme treffilomakkeet, jonka vaihtoehdoista jokainen sai valita itseään miellyttävimmän kuvauksen. Tämän jälkeen koitti aika kohdata treffikumppanit, eli viisi teosta museon omista kokoelmista. Yhdessä pohdimme, mikä teos kuvaa lomakkeen eri kohtia ja jännitimme löytäisimmekö itsellemme sitä oikeaa taulujen joukosta. Konsepti on hauska ja kiinnostava. Välillä on mukavaa pohtia omia mieltymyksiään ääneen ja kuulla muiden ehkä täysin erilaisia ajatuksia samoista teoksista. Minuuttitaidetreffit on tilattavissa ryhmille,  ja ehdottomasti voin suositella sitä. Treffeillä pääsee tutustumaan hauskalla tavalla niin taiteeseen kuin ryhmän muihinkin jäseniin.

Aboa Vetus & Ars Nova bloggaripäivä
Kuva: Jari Nieminen
minuuttitaidetreffit
Kuva: Jari Nieminen
Aboa Vetus & Ars nova
Kuva: Jari Nieminen

Lopuksi kävimme pienemmällä ryhmällä vielä tutustumassa yläkerran biljardihuoneeseen, joka on vuokrattavissa kokoustilaksi. Ja millä näkymillä kaupungin yli! Upea aurinko valaisi koko jokirannan ja Suurtorin talojen värit hehkuivat sen paisteessa.

Aboa Vetus & Ars Nova

Aboa Vetus & Ars Nova

Bloggaajapäivä oli kaikilta osin erittäin onnistunut ja riemastuttava. Siitä vielä kerran kiitos kanssabloggaajille, Aboa Vetus & Ars Nova -museolle sekä M Kitchen & Cafelle!

Kellarin kätköissä: palomuseoon tutustumassa

Palomuseo Turku

Palomuseo Turku

Palomuseo Turku

Viikko sitten sunnuntaina vietettiin Turun päivää. Säät suosivat, aurinko paistoi ja tapahtumia riitti: muun muassa monet museot olivat avoinna, torit täyttyivät markkinahumusta ja musiikista ja juhlapäivän päätökseksi taivaan valaisi värikäs ilotulitus, joka sai lapsenikin huokailemaan ihastuksesta ja jättämään yöunet kesken.

Itse osallistuin juhlapäivän viettoon suuntaamalla askeleeni muutaman korttelin päähän Turun keskuspaloasemalle. Paloaseman pihalla on jo ainakin muutaman vuoden ajan ollut Turun päivänä esillä nykyistä palokalustoa ambulansseineen ja nostoautoineen, joihin niin perheen pienimmät kuin muutkin uteliaat pääsevät kurkistamaan. Itseäni ei kuitenkaan paikalle houkutellut niinkään paloautot tai edes mielikuva niitä esittelevistä riuskoista ja charmanteista palomiehistä vaan (yllätys yllätys) palomuseo. Keskuspaloaseman kellarissa nimittäin sijaitsee luultavasti vähemmän tunnettu Museotila Kellari, joka esittelee palontorjunnan ja pelastustoiminnan historiaa 1800-luvulta alkaen tähän päivään saakka.

Palomuseo Turku

Palomuseo Turku

Museotilaan pääsi tutustumaan vain opastetulla kierroksella. Viime vuodesta oppineena, jolloin jäin nuolemaan näppejäni palolaitoksen pihalle, suuntasin tällä kertaa hyvissä ajoin asemalle ja sain kuin sainkin melkein viimeiset paikat opastukselle. Ja vuoden odotus kannatti, museokierros oli kiinnostavampi kuin olin alkujaan ajatellutkaan. Opas johdatti meitä sujuvasti ja asiantuntevasti eri aikakausista ja tapahtumista toiseen. Museoesineistö oli myös laaja, pääsimme tutustumaan niin hevosvoimalla kulkeneeseen kalustoon yli sadan vuoden takaa kuin talviseen palontorjuntaan suunniteltuun lumiruiskuun, joka huonon toimivuutensa takia jäikin ainoaksi kappaleeksi, pelastustoimen erilaisiin työasuihin kypäräkokoelmineen, kaasunaamareineen ja asbestipukuineen sekä moneen muuhun tutumpaan tai erikoisempaan esineeseen. Myös seinien valokuvat kertoivat omaa tarinaansa turkulaisista pelastustoimista eri aikoina. Museo antaakin kattavan kuvan palotoiminnasta juuri Turussa, vaikka yhtymäkohtia on varmasti myös muuhun Suomeen. Asiantuntevan oppaan ansiosta kierroksen anti ei myöskään jäänyt vain historian tasolle vaan saimme useaan otteeseen muistutuksia siitä, miten palotilanteissa tulisi oikeaoppisesti toimia ja miten niiltä välttyä. Toivottavasti neuvot eivät tule koskaan kuitenkaan tarpeeseen.

Palomuseo Turku

Palomuseo Turku

Palomuseo Turku

Seuraavan kerran Turun keskuspaloasemalle, sen kalustoon sekä tietenkin palomuseoon pääsee tutustumaan 26.11.2016. Ja jos tuolloin ei Turkuun pääse ihastelemaan kaunista satavuotista punatiiliasemaamme, mutta pelastustoiminta kiinnostaa, ei hätää: samaisena lauantaina  on mahdollisuus tutustua pelastuslaitoksien toimintaan myös muualla Suomessa. Tuo marraskuun viikko on nimittäin valta-kunnallinen Paloturvallisuusviikko, jonka vietto huipentuu tuona lauantaina Päivä paloasemalla -tapahtumaan, jolloin monet maamme paloasemista järjestävät koko perheen ohjelmaa ympäri Suomen.

Muuna ajankohtana palomuseoon voi käydä tutustumassa ryhmävarauksella tilauksesta.

Deittailua museossa

Museot järjestävät nykyään yhä enemmän teemapäiviä ja tapahtumia erilaisille kohderyhmille. Lapsille suunnattuja teemapäiviä on nykyään hyvinkin paljon ja muunkinlaiset teemaopastukset näyttelyihin ovat suosittuja. Museokäyntiin saatetaan yhdistää brunssia tai konserttia. Mainioita keinoja siis saada lisää yleisöä ja tavoittaa myös ihmisiä, jotka muuten tulevat harvemmin poikenneeksi museoon. Viime vuosina on museoissa yleistyneet myös sinkkujen illat. Kansallismuseo Helsingissä järjesti ensimmäisenä museona Suomessa sinkkuillan vuonna 2015 ja monet muut museot ovat seuranneet perässä.

Kävin ystäväni kanssa tutustumassa konseptiin Wäinö Aaltosen museossa, jossa sinkkuiltaa vietettiin neljättä kertaa. Ideana on, että ihmiset pääsevät tutustumaan toisiinsa ja löytämään jos ei elämänsä rakkautta niin vaikka uuden ystävän. Paikalle voi mennä yksin tai ystävien kanssa ja viettää hieman erilaisen illan museossa.

Wäinö Aaltosen museossa illan aloitti opastettu kierros juuri avautuneeseen Mansikkapaikka-näyttelyyn. Yleisöä museoon oli saapunut nelisenkymmentä, joista suurin osa oli keski-ikäisiä naisia. Tämän ei kai pitäisi olla mikään yllätys, sillä käsittääkseni suosituinta museoissa käynti taitaa olla juuri viisikymppisten naisten keskuudessa. Paikalla oli toki muutamia miehiäkin sekä joitakin nuorempia kävijöitä. Tapahtuman ikäraja oli 18 vuotta, mutta parikymppisiä ei paikalla juuri näkynyt. Kierros oli hieman normaalia lyhyempi, mutta muuten hyvinkin perinteinen opastus. Taideteosten sijaan useimpien huomio taisi kiinnittyä toisiin museokävijöihin ja ilmapiiri olikin hieman jännittynyt ja odottava. Tämä oli varsin luonnollista, sillä kierroksen jälkeen oli mahdollisuus osallistua pikadeiteille. Itse jätin treffailun muille, mutta sain kuulla, että deitit järjestettiin pöytäryhmittäin kysymyspeliä pelaten. Ratkaisu oli ilmeisen onnistunut, sillä huomasin, että museosta lähti muutama pari yhdessä jutustellen jatkamaan iltaa.

Konsepti sinänsä oli ihan onnistunut, mutta ideaa voisi ehkä vielä kehittää. Oli ihan hauskaa, että mukana oli eri-ikäisiä ihmisiä, mutta sinkkuiltoja voisi tehdä myös kohdennetummin eri ikäryhmille. Siten mukavan treffikumppanin löytäminen museosta voisi olla todennäköisempää. Museon voisi olla myös helpompi markkinoida tapahtumaa sopivalle yleisölle. Lisäksi deittien jälkeen olisi hyvä olla tarpeeksi aikaa tutustua uuden kaverin kanssa vaikka vielä näyttelyyn, ettei heti tarvitse miettiä mihin jatkaa museosta matkaa. Ja tokihan ideaa voisi viedä myös muihin vastaaviin ympäristöihin. Ehkäpä muutkin kulttuuri- ja vapaa-ajantoimijat voisivat keksiä oman deittailutapahtumansa.