Viisi kirpputoria Turun keskustassa

Turun keskustassa on hyvät ostosmahdollisuudet käytetyn vaatteen ja tavaran ostajille. Ydinkeskustasta löytyy monta kirpputoria ja second hand -liikettä vain muutaman korttelin säteellä toisistaan.

Aloitin kesälomani käymällä keskustan naisten vaatteita myyvillä kirppiksillä, ja istahdinpa yhdessä myös kahville. Muutama niistä oli minulle uusia tuttavuuksia. Tunnetko sinä jo nämä ydinkeskustan ekologiset ostospaikat? Muistathan kirppisvierailullasi hyvän hygienian sekä turvavälit.

Second Hand & Cafe Ilona (Yliopistonkatu 15, Turku)

Rekkikirpputorin ja kahvilan yhdistävä Second Hand & Cafe Ilona on seuraavassa korttelissa Turun Kauppatorilta. Vierailuajankohtanani naisten vaatteiden ja asusteiden lisäksi myynnissä oli jonkin verran miesten vaatteita. Kolme samettiverhollista sovituskoppia antavat sovitusrauhan. Kahvilaosio on viihtyisä, ja kahvien, teelaatujen ja kylmien juomien lisäksi vitriinissä on tarjolla suolaista ja makeaa. Testasin vierailullani mainion vegaanisen sitruunapiirakan. Kuulemma myös vegaanista minttusuklaakakkua on välillä tarjolla. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa: tänne on tultava pikimmiten uudelleen.

Erityistä: Kahvilapuoli on mukava lisä Turun kahvilatarjontaan.

Päivitys 11/2021: Second Hand & Cafe Ilona on lopettanut toimintansa.

Ecolocal Marketin Second Hand -puoli (Forum Kortteli, Linnankatu 11, Turku)

Ekologisia vaatteita, asusteita, koruja ja sisustustuotteita myyvä Ecolocal Market Forum Korttelissa on laajentanut Second Hand -osiotaan helmikuussa. Second hand -puolelle voi tuoda vaatteitaan ja asusteitaan myyntiin kappaleperiaatteella ja kauppa lajittelee ne tyypeittäin rekkeihin. Naisten ja miesten vaatteiden ja asusteiden lisäksi myynnissä oli vierailuaikanani myös lasten vaatteita.

Erityistä: Samassa liiketilassa on myös vaatteita vuokraava Vaatepuu. Aina ei tarvitse ostaa omaksi!

Maanantaimarket (Kristiinankatu 6, Turku)

Kivenheiton päässä Kauppatorilta on rekkikirpputori Maanantaimarket. Suositulla kirppiksellä myydään naisten ja miesten vaatteita sekä asusteita. Liikkeen sisustus on juuri uusittu, ja kultaiset lamelliverhot, kuivakukka-asetelmat, värikkäät laatat ja viherkasvit luovat tunnelmaa. Sovituskopit ovat sekä ala- että yläkerrassa. Lisäksi myynnissä on Maanantaimallin vanerikorvakoruja, ekokosmetiikkaa ja Blomma Creativesin kuivakukkia.

Erityistä: Maanantaimallin söpöt vanerikorvikset tehdään tässä samassa paikassa ja niitä on myynnissä vitriinissä. Maanantaimarketissa pidetään välillä myös korupajoja.

Merkitys 2nd Hand Shop (Linnankatu 19, Turku)

Vasta helmikuussa avattu Merkitys 2nd Hand Shop yllättää laajuudellaan. Yläkerrasta laskeudutaan kierreportaita tilavaan alakertaan. Vierailuaikanani Merkityksessä oli myynnissä naisten vaatteita ja asusteita sekä jonkin verran miesten vaatteita. Sovituskoppeja on kätevästi sekä ylä- että alakerrassa. Sisustukseen on nähty vaivaa, ja yläkerrassa on esimerkiksi hauska istuskelunurkkaus viherkasveineen. Alakerrassa taas ilahduttavat värikkäät taulut ja maalatut sovitusnuket.

Erityistä: Myynnissä on myös Karinan hopeakoruja sekä Mamakorun vanerikorvakoruja.

Dirty Hippies Secondhand & Lifestyle (Humalistonkatu 13, Turku)

Pari korttelia Yliopistonkadun kävelykadulta ja Turun päärautatieasemalta oleva Dirty Hippies tarjoaa vaihtuvan kattauksen naisten (ja vähän myös miestenkin) vaatteita ja asusteita rekkimyynnissä. Vaatelöytöjen lomassa voi tehdä myös kestäviä hankintoja kodin kosmetiikka-ja siivouskaappiin: vegaanista luonnonkosmetiikkaa ja kodin tuotteita on myynnissä eri merkeiltä. Takahuoneessa on oma retrovaatteiden myyntiosio ja lisää tuotteita kotiin. Valikoima vaatteita, kosmetiikka ja kodin tuotteita on myynnissä myös nettisivujen verkkokauppaosiossa.

Erityistä: Välihuoneessa on hyväntekeväisyysrekki, jonka tuotot lahjoitetaan kodittomien koirien tarhalle.

Muista myös nämä:

Puutorin kirppiksellä (Brahenkatu 14, sisäpiha, Turku) on myynnissä looseissa naisten, miesten ja lasten vaatteita sekä tavaroita. Sifonki Second Hand (Kauppiaskatu 10, Turku) myy naisten vaatteita ja asusteita rekkimyynnissä tyypeittäin lajiteltuina.

 

Ohoi – nykysirkusta näkyvissä! Circ2M tuo Nosturisirkuksen Turkuun

Kuva: Pia Vainio

Turun Telakkarannassa, Forum Marinumia vastapäätä tapahtuu kummia. Vanhaan nosturiin on kiivennyt kaksi haalariasuista henkilöä. Monenmoista köyttä ja karabiinia roikkuu metallirakenteista. Onko telakka palannut takaisin entiselle paikalleen? Rakennetaanko täällä jälleen laivoja?

Ei nyt sentään. Viimeisin tällä paikalla Turun Wärtsilän telakalla rakennettu laiva on matkustaja-autolautta m/s Rosella vuonna 1980. Kyse on nykysirkusduo Circ2M:n eli Marjut Hernesniemen ja Myrsky Röngän uudesta esityksestä Nosturisirkus. Kiehtovan vanhan nosturin ympärille rakennettu valloittavan letkeä esitys tarjoaa ilma-akrobatiaa tarinallisuudella höystettynä. Yleisö istuu penkeillä tai itse tuomillaan vilteillä ja retkituoleilla nosturin alla. Turvaväleistä ja yskimishygienista muistutetaan esityksen alussa, eikä ahtauden tuntua katsomossa ole. Aurajoki siintää takana museolaivoineen, ja vasemmalla alkaa Itämeri.

Circ2M-duon saumaton yhteistyö ja keskinäinen sanailu ja hupailu ovat loistavaa katsottavaa. Huumorin sävyttämien ilma-akrobatia- ja slapstick-numeroiden kyljessä kuulemme Turun telakan historiasta, merihistoriasta sekä Itämeren eliöistä. Tarinoissa on totta toinen puoli – tai vähän enemmänkin. Veikeän historiankerronnan ohessa hieman vakavampi muistutus Itämeren suojelun tärkeydestä on paikallaan.

Vanhaa telakan aikaista nosturia hyödynnetään esiintymisalustana kekseliäästi, ja köysien avulla tehdään jos jonkinlaista akrobatianumeroa välillä vastapainoa hyödyntäen. Köysiin kiivetään, niissä roikutaan ja niiden avulla tiputtaudutaan huimapäisesti alas maata kohti. Myös yleisö otetaan mukaan esitykseen rennolla tavalla. Koko perheen esitys tuntuu hurmaavan koko katsomon pienokaisista isovanhempiin saakka.

Yleisön lisäksi myös ympäristö otetaan hauskalla tavalla osaksi esitystä. Aurajokea pitkin ohi lipuvat asuntolaiva, huvivene, risteilyalus ja vesibussi. Rannalta toiselle puksuttaa m/s Pikkuföri. Hernesniemen ja Röngän sanailuun pääsevät mukaan esimerkiksi nosturin ohittava vesibussi ja kännykkää Pikkuförin pysäkillä räpläävät sivustakatsojat. Käytetty telakka- ja merenkulkutermistö tuo autenttisuuden tuntua. Esimerkiksi blosa, boforit, haveri, hiivari, jiirata, kapyysi, märssykori, paarlasti ja peti 4 tipahtelevat esiintyjien suusta kuin merenkulkijoilta tai sinikauluksilta konsanaan.

Jos esityksen jälkeen kutkuttaa tutustua tarkemmin telakka- ja merihistoriaan sekä vaikkapa erilaisiin solmutyyppeihin, kannattaa suunnata vastapäätä Forum Marinumiin. Se on kesäkautena auki päivittäin. M/s Pikkuförin kyytiin pääsee risteilemään maksutta tält pualt toiselle heinäkuussa 2020 päivittäin kello 12–18 sekä elokuun viikonloppuina.

Nosturisirkuksen esitykset 26.7.2020 saakka. Nosturi 55, Telakkaranta, Turku. Sateella ei esitystä.

Turun Kaupunginteatterin Toinen tuntematon tuo esiin kotirintaman äänet

Ympärilläni vallitsee tuntemattomuus. Kaikkea perutaan, kaikkea supistetaan, kaikkea sovitetaan uuteen normaaliin. Kalenterini tyhjät illat toistavat itseään, paitsi juuri tänään. Tänään on ollut jotain mitä odottaa, jotain, mikä on jätetty tai oikeammin sovitettu tähän uuteen arkeen.

Ennen esityksen alkua valitsen korviini korvakorut, ja hetken mielijohteesta poksautan kuohuviinipullon auki. Näytön ääreen asettuessani on vihdoin koittanut kuukausia odottamani hetki: Turun Kaupunginteatterin Toinen tuntematon -esitys aivan ensimmäistä kertaa yleisölle nähtynä. Oletin nauttivani ensi-illan kutkuttavasta jännityksestä paikan päällä Sopukassa, mutta nyt mennään näin, kotisohvalla kilistellessä livelähetyksen välityksellä.

Hetken päästä unohdan istuvani sohvallani, arkiset tiskikoneen täytöt, tekemättömät vappusimat ja jopa pöydälle laskemani kuohuviinilasin. Esitys riuhtaisee minut mukaansa niin, että kun esityksessä puristaa rinnasta, niin omaankin rintaan melkein ottaa. Kun siinä koetaan ilon pilkahduksia, niin omilla huulillanikin kareilee hymy. Tähän poikkeusaikaan silmieni eteen avautuu toinen poikkeusaika. Aika, jolloin mikään ei ollut entisellään.

Satu Rasilan dramatisoima ja ohjaama teos perustuu Toinen tuntematon -novellikokoelmaan (2017), jossa kaksikymmentä suomalaista nykykirjailijaa kertoo naisnäkökulmasta millaista on ollut elää Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanissa (1954) kuvatun jatkosodan aikana, kotona tai rintamalla. Turun Kaupunginteatterin lavalle on dramatisoitu osa novelleista. Niiden vaihtuessa näytöllä nähdään tekijän ja novellin nimi.

Esityksessä nähdään konekiväärikomppanian jäsenten äitejä, vastavihittyjä vaimoja, naapurin tyttöjä, lottia ja pikkusiskoja, jotka kaikki saavat äänen. Tarinoista kaksi jäävät erityisesti mieleeni: turkulaisen Niina Revon Martta-novellin sydäntäriipivä tulkinta sekä myös turkulaisen Tommi Kinnusen viimeiseksi säästetty kyynelherkku Nuku nurmelle hyvälle. Näyttämöllä nähtävät Pihla Maalismaa ja Kirsi Tarvainen välittävät intensiivisillä tulkinnoillaan sodan tuskan ja rujouden. Niitä täydentävät Arttu Aarnion valot, ääni- ja videosuunnittelu sekä taiten valittu, ajankuvaa hienosti maalaava musiikki.

Merkkaan kalenteriini Sopukan ensi-iltapäivän. Silloin Toinen tuntematon tulee varmasti olemaan erilainen kokemus.

Toisen tuntemattoman ensiesitys oli netissä 23.4.2020. Esityksen teosavaus on 28.4. kello 17 Turun Kaupunginteatterin Facebook-sivulla sekä myöhemmin tallenteena. Esityksen ensi-ilta on Turun Kaupunginteatterissa 30.9.2020.

Urhea Babe-possu valloittaa Kaupunginteatterin lavan ja katsojat

Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

*Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa

Aloitan tunnustuksella: en ole koskaan innostunut puhuvista eläimistä, noista lasten elokuvien sankareista, jotka pelastavat miltei koko maailman. Eikä edes valkokankaat vuonna 1995 valloittanut vaaleanpunainen pieni possu saanut minua innostumaan genren elokuvista. Siltikin tein lippuvarauksen Turun Kaupunginteatteriin miltei heti, kun kuulin syksyllä 2019 ensi-iltansa saaneesta koko perheen näytelmästä, jonka päähenkilönä tuo vaaleanpunainen sankari, Babe-possu, seikkailee.

Olen tottunut näkemään Turussa loistavaa nukketeatteria ja tämän takia luotin, että sitä olisi myös tarjolla Kaupunginteatterin lavalla. Ehkä puhuvat eläimet onnistuisivat teatterilavalla siihen, mihin eivät kuvaruudulla kyenneet? Ja toisaalta, mahdollisuus tarjota esikoiselle ensimmäinen vierailu Kaupunginteatterin pääkatsomoon ja meille kahdestaan yhteinen kulttuurihetki, pelastaisi tilanteen kuin tilanteen ja ilahduttaisi niin itseäni kuin lasta.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri.

Babe – urhea possu -näytelmä ylitti kaikki odotukseni. Ihastuin ja ilostuin ja nauroin yhdessä muun yleisön ja esikoiseni kanssa. Minulla ei ole kovin suurta muistijälkeä alkuperäisestä elokuvasta, mutta tuskinpa se on voinut olla yhtä riemastuttava ja mukaansatempaava. Milko Lehdon ohjaama näytelmä toimii loistavasti lavalla. Rooleissa on niin ihmisiä, eläimiksi pukeutuneita näyttelijöitä kuin nukkeja, kaikki sulassa sovussa kaiken aikaa yhdenvertaisina. Timo Väntsi on vastannut nukkejen ohjauksesta onnistuneesti, nukettajiensa käsissä ne liikkuvat kuin elävät esikuvansa konsanaan. Lammaslauman asut ovat niin kiehtovan näköisiä, että tekisi mieli koskea niihin. Ovatko ne yhtä pehmeitä kuin miltä näyttävät, ovathan? Pehmeät suosionosoitukset pukusuunnittelija Tuomas Lampiselle! Ja tilan kukko (Aaro Wichmann), mikä mahtava ilmestys! Jokaista jalanojennusta ja päänheilautusta myöten niin pihan kuningas kuin olla voi. Ihastuin!

Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

Lavalla riittää koko ajan nähtävää. Tarinaa eteenpäin kuljettavan Paimenkoira Flyn roolissa loistava Minna Hämäläinen on hellyttävä. Roolin kasvu näytelmän myötä on uskottavaa. Häntä heiluu sulavasti jokaisessa käänteessä eikä äidinrakkautta puutu, vaikka uusin tulokas ei samaa lajia olekaan. Hoggetin tilan isännän Herra Hoggetin (Stefan Karlsson) ja Baben (Sirpa Järvenpää / Merja Pöyhönen) yhteiselo on hurmaavaa seurata: miten possupaistia tulokkaasta suunnitellut isäntä näkeekin Baben oikean luonteen ja ymmärtää sen mahdollisuudet.

Babe – urhea possu on näytelmä, jossa on toiveikas, valoisa tunnelma. Tarina ja mukana jammailluttavat musiikkinumerot tempaavat mukaansa aikuisenkin. Heini Maarasen suunnittelemat nuket sulautuvat esitykseen hienosti ja Timo Väntsin ohjaama nuketus on ilmeikästä. Possuleikit jatkuvat kotona – emme nimittäin malttaneet olla hankkimatta väliajalla pientä possupehmolelua mukaan kotiin kuopukselle vietäväksi. Se pidetään hyvässä tallessa ja tyytyväisenä, aivan kuten Babe.

Urheaan possuun ja maatilan muihin hahmoihin voit ihastua Turun Kaupunginteatterissa toukokuuhun 2020 saakka. Ikäsuositus 4+.