Turun Kaupunginteatterin Toinen tuntematon tuo esiin kotirintaman äänet

Toinen tuntematon Turun Kaupunginteatterissa netti-ensi-illassa. Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ympärilläni vallitsee tuntemattomuus. Kaikkea perutaan, kaikkea supistetaan, kaikkea sovitetaan uuteen normaaliin. Kalenterini tyhjät illat toistavat itseään, paitsi juuri tänään. Tänään on ollut jotain mitä odottaa, jotain, mikä on jätetty tai oikeammin sovitettu tähän uuteen arkeen.

Ennen esityksen alkua valitsen korviini korvakorut, ja hetken mielijohteesta poksautan kuohuviinipullon auki. Näytön ääreen asettuessani on vihdoin koittanut kuukausia odottamani hetki: Turun Kaupunginteatterin Toinen tuntematon -esitys aivan ensimmäistä kertaa yleisölle nähtynä. Oletin nauttivani ensi-illan kutkuttavasta jännityksestä paikan päällä Sopukassa, mutta nyt mennään näin, kotisohvalla kilistellessä livelähetyksen välityksellä.

Hetken päästä unohdan istuvani sohvallani, arkiset tiskikoneen täytöt, tekemättömät vappusimat ja jopa pöydälle laskemani kuohuviinilasin. Esitys riuhtaisee minut mukaansa niin, että kun esityksessä puristaa rinnasta, niin omaankin rintaan melkein ottaa. Kun siinä koetaan ilon pilkahduksia, niin omilla huulillanikin kareilee hymy. Tähän poikkeusaikaan silmieni eteen avautuu toinen poikkeusaika. Aika, jolloin mikään ei ollut entisellään.

Satu Rasilan dramatisoima ja ohjaama teos perustuu Toinen tuntematon -novellikokoelmaan (2017), jossa kaksikymmentä suomalaista nykykirjailijaa kertoo naisnäkökulmasta millaista on ollut elää Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanissa (1954) kuvatun jatkosodan aikana, kotona tai rintamalla. Turun Kaupunginteatterin lavalle on dramatisoitu osa novelleista. Niiden vaihtuessa näytöllä nähdään tekijän ja novellin nimi.

Esityksessä nähdään konekiväärikomppanian jäsenten äitejä, vastavihittyjä vaimoja, naapurin tyttöjä, lottia ja pikkusiskoja, jotka kaikki saavat äänen. Tarinoista kaksi jäävät erityisesti mieleeni: turkulaisen Niina Revon Martta-novellin sydäntäriipivä tulkinta sekä myös turkulaisen Tommi Kinnusen viimeiseksi säästetty kyynelherkku Nuku nurmelle hyvälle. Näyttämöllä nähtävät Pihla Maalismaa ja Kirsi Tarvainen välittävät intensiivisillä tulkinnoillaan sodan tuskan ja rujouden. Niitä täydentävät Arttu Aarnion valot, ääni- ja videosuunnittelu sekä taiten valittu, ajankuvaa hienosti maalaava musiikki.

Merkkaan kalenteriini Sopukan ensi-iltapäivän. Silloin Toinen tuntematon tulee varmasti olemaan erilainen kokemus.

Toisen tuntemattoman ensiesitys oli netissä 23.4.2020. Esityksen teosavaus on 28.4. kello 17 Turun Kaupunginteatterin Facebook-sivulla sekä myöhemmin tallenteena. Esityksen ensi-ilta on Turun Kaupunginteatterissa 30.9.2020.

Urhea Babe-possu valloittaa Kaupunginteatterin lavan ja katsojat

Babe - urhea possu Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

*Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa

Aloitan tunnustuksella: en ole koskaan innostunut puhuvista eläimistä, noista lasten elokuvien sankareista, jotka pelastavat miltei koko maailman. Eikä edes valkokankaat vuonna 1995 valloittanut vaaleanpunainen pieni possu saanut minua innostumaan genren elokuvista. Siltikin tein lippuvarauksen Turun Kaupunginteatteriin miltei heti, kun kuulin syksyllä 2019 ensi-iltansa saaneesta koko perheen näytelmästä, jonka päähenkilönä tuo vaaleanpunainen sankari, Babe-possu, seikkailee.

Olen tottunut näkemään Turussa loistavaa nukketeatteria ja tämän takia luotin, että sitä olisi myös tarjolla Kaupunginteatterin lavalla. Ehkä puhuvat eläimet onnistuisivat teatterilavalla siihen, mihin eivät kuvaruudulla kyenneet? Ja toisaalta, mahdollisuus tarjota esikoiselle ensimmäinen vierailu Kaupunginteatterin pääkatsomoon ja meille kahdestaan yhteinen kulttuurihetki, pelastaisi tilanteen kuin tilanteen ja ilahduttaisi niin itseäni kuin lasta.

Babe - urhea possun kukko, kalkkuna ja lampaat Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri.

Babe – urhea possu -näytelmä ylitti kaikki odotukseni. Ihastuin ja ilostuin ja nauroin yhdessä muun yleisön ja esikoiseni kanssa. Minulla ei ole kovin suurta muistijälkeä alkuperäisestä elokuvasta, mutta tuskinpa se on voinut olla yhtä riemastuttava ja mukaansatempaava. Milko Lehdon ohjaama näytelmä toimii loistavasti lavalla. Rooleissa on niin ihmisiä, eläimiksi pukeutuneita näyttelijöitä kuin nukkeja, kaikki sulassa sovussa kaiken aikaa yhdenvertaisina. Timo Väntsi on vastannut nukkejen ohjauksesta onnistuneesti, nukettajiensa käsissä ne liikkuvat kuin elävät esikuvansa konsanaan. Lammaslauman asut ovat niin kiehtovan näköisiä, että tekisi mieli koskea niihin. Ovatko ne yhtä pehmeitä kuin miltä näyttävät, ovathan? Pehmeät suosionosoitukset pukusuunnittelija Tuomas Lampiselle! Ja tilan kukko (Aaro Wichmann), mikä mahtava ilmestys! Jokaista jalanojennusta ja päänheilautusta myöten niin pihan kuningas kuin olla voi. Ihastuin!

Babe ja Paimenkoira Fly Babe - urhea possu -näytelmässä Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

Lavalla riittää koko ajan nähtävää. Tarinaa eteenpäin kuljettavan Paimenkoira Flyn roolissa loistava Minna Hämäläinen on hellyttävä. Roolin kasvu näytelmän myötä on uskottavaa. Häntä heiluu sulavasti jokaisessa käänteessä eikä äidinrakkautta puutu, vaikka uusin tulokas ei samaa lajia olekaan. Hoggetin tilan isännän Herra Hoggetin (Stefan Karlsson) ja Baben (Sirpa Järvenpää / Merja Pöyhönen) yhteiselo on hurmaavaa seurata: miten possupaistia tulokkaasta suunnitellut isäntä näkeekin Baben oikean luonteen ja ymmärtää sen mahdollisuudet.

Babe – urhea possu on näytelmä, jossa on toiveikas, valoisa tunnelma. Tarina ja mukana jammailluttavat musiikkinumerot tempaavat mukaansa aikuisenkin. Heini Maarasen suunnittelemat nuket sulautuvat esitykseen hienosti ja Timo Väntsin ohjaama nuketus on ilmeikästä. Possuleikit jatkuvat kotona emme nimittäin malttaneet olla hankkimatta väliajalla pientä possupehmolelua mukaan kotiin kuopukselle vietäväksi. Se pidetään hyvässä tallessa ja tyytyväisenä, aivan kuten Babe.

Urheaan possuun ja maatilan muihin hahmoihin voit ihastua Turun Kaupunginteatterissa toukokuuhun 2020 saakka. Ikäsuositus 4+.

Pakohuoneessa mysteerin äärellä

Mysteeri Turku pakohuone, Pakene arjestasi -seinävaate, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

*Liput pakohuoneeseen saatu Mysteeriltä/ Truescape Oy:ltä

Seisomme, me neljä, jonossa silmät sidottuina. Otamme toisiamme käsistä ja kuljemme hitaasti mysteerikon johdattamaan suuntaan. Ovi sulkeutuu. Ilmastointi humisee. Mysteerikko toteaa: ”Saatte ottaa huivit pois silmienne edestä.” ja poistuu huoneesta. Mihin oikein olemme tulleet?

Nurkassa olevalla näyttöruudulla digitaalikello raksuttaa jäljellä olevaa aikaa. Meillä on tunti aikaa päästä pois tästä suljetusta huoneesta. Olemme Mysteerin pakohuoneessa Turun Kaskenmäessä (Olavintie 2) ja Turun Urheilumuseo -mysteeri odottaa ratkaisuaan. Huoneen tarinan mukaan olemme tulleet yksityiskierrokselle kiinni olevaan Urheilumuseoon, jossa majailee upea kansallisaarre. Huoneen keskellä komeileva kansallisaarteen koroke on kuitenkin tyhjä. Katastrofaalista: missä museon ylpeys, kansallisaarre piilee? Tämä meidän pitää selvittää ja löytää kalleus ennen kuin on liian myöhäistä ja joku huomaa sen puuttuvan!

Neljät aivonystyrät raksuttavat ja alamme hiljalleen saada auki pulmaa. Tarvittaessa mysteerikkomme Noora auttaa huoneen nurkassa olevalta näytöltä sanallisella lisävihjeellä.

Mysteeri Turku pakohuone, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kun kello on 56:52 viimeinenkin palikka loksahtaa kohdalleen. Olemme ratkaisseet arvoituksen, jihuu! Huokaisemme helpotuksesta ja mysteerikkomme eli pelin ohjaaja Noora saapuu huoneeseen purkamaan kanssamme pelin kulun. Meistä kolme on pakohuoneessa ensi kertaa, mutta eipä taida jäädä viimeiseksi. Hauska kokemus!

Koska pakohuoneen idea on ratkaista mysteeri, en paljasta pelin kulusta enempää. Uskaltaisin kuitenkin suositella pakohuoneilua, jos kaipaa vähän erilaista tekemistä vaikkapa kaveri- tai työporukalle. Fyysisen voiman sijaan aivonystyröille tulee takuulla käyttöä, ja yhteistyö ja kaverin kuunteleminen ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Mysteerin Turun toimipisteessä on neljä eri teemaista peliä, jotka ovat kaikki tarkoitettu 2–5 pelaajalle. Ne kurkkaat täältä. Turussa (ja monessa muussa kaupungissa) on myös monen muun toimijan pakohuoneita eri henkilömäärälle ja vaikeustasolla. Paneutuneimmat aivopähkinänpurijat käyvät läpi ne kaikki! Miltä esimerkiksi kuulostaisi ratkaista Kultaisen Joutsenen tapaus Liedon Vanhalinnan pakohuoneessa (Vanha Härkätie 111, Lieto) museomiljöössä? Vai onnistuisiko seurueeltanne pakeneminen Kakolan vankimielisairaalan sellistä Live Exit Gamesin huonepakopelissä (Michailowinkatu 1, Turku)? Se kannattaa itse kokea!

Herkullista ruokaa ja rentoa meininkiä Vegåniassa

Vegånia-vegaaniruokafestivaalilla 2019, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty.

Turun ikioma vegaaniruokafestivaali Vegånia on käynnissä Vanhalla Suurtorilla lauantaihin 3.8.2019 saakka. Pääsymaksuttomalla ja kaikille avoimella katuruokafestivaalilla on mukana tänä vuonna 24 ravintolaa ja muuta näytteilleasettajaa. Ekologisesti tuotettua, täysin kasvisperäistä katuruokaa tarjotaan eri tavoin valmistettuna niin, että valinnanvaikeus varmasti iskee.

Vegånia näkyy myös Vanhan Suurtorin ulkopuolella, sillä käynnissä on myös Vegånian Ravintolaviikot. Kahdessatoista turkulaisessa ravintolassa ja kahvilassa tarjoillaan herkullisia Vegånian nimikkoannoksia ja -menuita sunnuntaihin 4.8.2019 saakka.

Yksityiskohta Bagel Housen kojusta Vegånia-vegaaniruokafestivaalilla 2019, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Bagel House

Yksityiskohta Bagel Housen kojusta Vegånia-vegaaniruokafestivaalilla 2019, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Bagel House

Jono Kuorin kojulle Vegånia-vegaaniruokafestivaalilla 2019, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Kuori

Vegemin koju Vegånia-vegaaniruokafestivaalilla 2019, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

 

Pinchot Navetta Korttelikahvilan kojusta Vegånia-vegaaniruokafestivaalilla, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Navetta Kortteliravintolan pinchot

Suuntaan Vegånian Ruokatorille perjantaina 2.8.2019. Nälkä jo hieman kurnii, kun parkkeeraan pyöräni Vanhan Suurtorin viereen. Tutkailen infosta saamaani karttaa. Ruokakojut keskittyvät pääasiassa Katedralskolanin puoleiselle sivulle. Ruokailualue pitkine pöytineen sijoittuu puolestaan Uudenmaankadun puoleiseen reunaan. Muutamalla kojulla näyttää olevan myös omia pöytiä.

Kierreltyäni tutkimassa tarjontaa saan valintani alkuruoasta tehtyä. Nappaan Raunistulaan juuri avatusta Navetta Kortteliravintolan kojusta kolme erilaista pinchoa eli eräänlaista alkupalaleipää. Vegaanista juustoa, päärynähilloa ja paahdettua saksanpähkinää sisältävä pincho on älyttömän herkullista. Palsternakkalaa, sitruunacremeä ja nokkospestoa sisältävä leipä kiinnostaa uutuusarvollaan: en ole aiemmin palsternakkalaa eli palsternakasta tehtyä kalamaista tuotetta saanut maistaa! Miten hyvää! Hassuttelen ja otan jo nyt ensimmäisen jälkiruokani: sokeri-kanelikorppua, suklaamoussea, kinuskia ja marinoituja mustaherukoita. Sokeri-kanelikorppu rapsahtelee suussa, ja suklaamoussen makeus yhdistyy herkullisella tavalla mustaherukoiden kirpeyteen. Kokonaisuus on viimeistelty syötävällä kukalla.

Hüggen koju Vegånia-vegaaniruokafestivaalilla 2019, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Hügge

Hüggen kojun ruokailuosio Vegånia-vegaaniruokafestivaalilla 2019, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Paahdettua punajuurta ja tuorepuristettua mehua Hüggen kojulla Vegånia-vegaaniruokafestivaalilla 2019, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Paahdettua punajuurta Hüggen kojulla Vegånia-vegaaniruokafestivaalilla 2019, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Seuraavaksi etsiydyn myöskin turkulaisen, Vähätorilla normaalisti majailevan Hüggen kojulle. Vuorossa on toinen alkupalani: paahdettua punajuurta, pinjansiemenmantelimaitoa, ruohosipulia, sitruunaöljyä, pinjansiemeniä ja vadelma-tillikukkaa. Otan lisäksi tuorepuristettu mehua, jossa on porkkanaa, ananasta, appelsiinia ja inkivääriä ja istahdan Hüggen köydellä rajatulle ruokailualueelle.

Annos on kaunis kuin koru, ja se tarjoillaan kierrätettävältä palmunlehtilautaselta. Punajuuri on makoisan pehmeää, ja annoksen osaset sopivat hyvin yhteen. Puisessa kertakäyttöveitsessä ei riitä ytyä leikata pitkiä punajuurisiivuja, mutta muuten annoksen syöminen on suht helppoa. Neljän hedelmän ja juureksen yhdistelmämehu on kirpakka, mutta maukas tuttavuus.

Wood & Firen koju Vegånia-vegaaniruokafestivaalilla, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Wood & Fire

Wood & Firen koju Vegånia-vegaaniruokafestivaalilla, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Wood & Firen perunapitsa Vegånia-vegaaniruokafestivaalilla, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Pääruoan valinta on yllättävän vaikeaa: herkullisen kuuloisia vaihtoehtoja on niin paljon! Päädyn alkavan viikonlopun kunniaksi Wood & Firen italialaistyyliseen pitsapalaan. Ne tehdään puulämmitteisellä pizzauuniperäkärryllä, joka näkyykin kojun vieressä. Perunaa, kurkkua ja kruunutilliä sisältävä tomaattikastikepohjainen pitsapala on juuri sopivan sitkoista. Kylmänä pitsan päälle asetellut perunat ja kurkut yllättävät: odotin perunatäytteeltä italialaistyylistä perunaraastetta, joka myös paistetaan uunissa. Taitan pitsan puoliksi ja palan syöminen helpottuu. Hyvää!

Roots Kitchenin suklaa-suolakinuski-pähkinäkakku ja Stadin Nitron Nitro hibiscus tea inkiväärillä Vegånia-vegaaniruokafestivaalilla, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Roots Kitchenin suklaa-suolakinuski-pähkinäkakku ja Stadin Nitron Nitro hibiscus tea inkiväärillä

Jälkiruokavaihtoehtojakin on monta: gelatoa, hedelmäjäätelöä, marenki-mousseannosta, kakkua..Turun Kauppahallissa normaalisti olevan Roots Kitchenin koju houkuttelee suklaa-suolakinuski-pähkinäkakulleen. Minulle ojennetaan kauniisti aseteltu annos ja kehoitetaan ottamaan pöydällä olevasta mintusta halutessani annokseeni täydennystä.

Kakku vaatii seurakseen teetä. Tai tällä kertaa nitroteetä, jollaista en ole aiemmin maistanut. Helsinkiläinen Stadin Nitro on kurvannut paikalle hauskoilla kärryillään ja myy Nitro hibiscus teata inkiväärillä. Se on kylmäuutettua teetä, johon on lisätty sataprosenttia typpeä. Kauniin punainen juoma on jääkylmää ja maistuu pääasiassa inkivääriltä. Kakun pariksi se sopii mainiosti.

Vegånia-vegaaniruokafestivaali on Vanhalla Suurtorilla vielä lauantaina 3.8.2019 kello 13–23. Viereisessä Porthaninpuistossa on tarjolla puolestaan sielunruokaa: uusi VØLUME-musiikkifestivaali tuo kymmenen erilaista esiintyjää 2.–3.8.2019 kahdelle eri lavalle. Lauantaina 3.8.2019 saadaan kuulla Ristoa soolona, Pennilessiä, Jaakko Aukustia, Maustetyttöjä sekä Aavikkoa. VØLUME on K-18. Näiden lisäksi Vanhan Suutorin ja Porthaninpuiston kulmassa on myös 2.–3.8.2019 turkulainen pienpanimofestivaali Ølfest.