Hitaasti taiteen äärellä

Teos: Erica Nyholm: Sininen muisto (2014)

*Yhteistyössä Aboa Vetus & Ars Novan kanssa

Oletko koskaan pysähtynyt ajan kanssa taideteoksen äärelle? Kohdannut oikein kunnolla edessäsi olevan teoksen, etkä vain kiirehtinyt kohti seuraavaa? Minun ainakin täytyy myöntää, että olen saattanut kiirehtiä. Teoksen äärellä vietetty aika on voinut olla vain muutamia sekunteja.

Siksi tartuinkin innolla Aboa Vetus & Ars Nova -museon meille Varpubloggaajille esittämään kutsuun tulla viettämään iltapäivä taiteen parissa. Luvassa olisi VTS-istunto, omakuvapiirtämistä ja sanamuotokuvia. Jännittävää!

Aino Kannisto: Nimetön (Neljä nojatuolia) (2014)

Museolehtori Maria Granlund oli valinnut meille Minän teatteri -kesänäyttelystä kaksi valokuvateosta. Vietimme kummankin ääressä noin neljäkymmentä minuuttia. Puoliympyrän muotoon kerääntyneinä katsoimme teosta, ja Maria kyseli havaintojamme. Kun vuorollamme kerroimme, hän kyseli täsmennyksiä, eikä aina päästänyt meitä helpolla. Kognitiivisen psykologin Abigail Housenin ja MoMAn pitkäaikaisen museolehtorin Philip Yenawinen kehittämä menetelmä on nimeltään VTS, Visual Thinking Strategies.

Menetelmään kuuluu myös muiden silmin katsominen. Ohjaaja auttaa lisäkysymyksillä ja teoksesta näyttämällä ymmärtämään kanssakatsojan tulkinnan. Teoksen tulkinta saa sivujuonteita ja uusia uria. Teoksesta voi nähdä ja saada irti paljon enemmän näin jaettuna kokemuksena. Kuten Krista kirjoitti, ”alkaa itsekin nähdä enemmän”.

Omien mielikuvien, ajatusten ja tulkintojen ääneen sanominen jännitti. Mitäköhän nuo muut ajattelevat, kun sanon näin? Entä jos he ovat ihan eri mieltä? Ryhmämme oli kuitenkin sopivan pieni, ja istunto tempasi mukaansa. Oli kiinnostavaa kuulla muiden ajatuksia. Omienkin esiintuominen oli yllättävän mukavaa. Välillä jopa en olisi malttanut odottaa omaa vuoroani!

Kari Soinion Yhä sankari -teoksia (2016)

Työpajaosuuden jälkeen saimme lyhyen opastuksen Minän teatteri -näyttelyyn. Esillä on valokuvateoksia kymmeneltä suomalaiselta taiteilijalta aina juuri Turun taidemuseossa esillä olleesta Elina Brotheruksesta näyttelyn kuratoineeseen Harri Pälvirantaan. Näyttely on raikas katsanta kunkin taiteilijan tapaan käyttää itseään kuvan kohteena, työkaluna ja välineenä. Näkeminen ja nähdyksi tuleminen on yksi näyttelyn kantavista teemoista.  Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa!

Intensiivisen VTS:n jälkeen pääsimme hengähtämään kakun ja kahvin parissa. Vielä saisimme tehdä itse muotokuvia. Kofeiinin virkistäminä tartuimme kynään ja piirsimme omakuvamme joko kasvoja käsin tunnustelemalla tai peilistä mallia ottamalla. Aikaa oli kaksi minuuttia, ja piti käyttää ”väärää” kättään. Yllättävän vaikeaa!

Lopuksi saimme vielä kuvata toisemme. Asettauduimme vuorotellen katseen kohteeksi,  ja kameran sulkimen sijaan lauloivat kynät. Emmi Ketosen ohjaamana teimme toisistamme sanamuotokuvat eli kirjoitimme tajunnanvirtatekniikalla vapaamittaiset kuvaukset tai luonnehdinnat. Toisten tekstejä itsestä oli hauskaa ja hieman ujostuttavaa lukea!

Minän teatteri -näyttely 27.8.2017 saakka. VTS-menetelmää hyödyntävä Hitaan taiteen istunto järjestetään museolla 12.8.2017, etukäteisilmoittautuminen. Omakuva-aiheeseen perehdyttää myös OMAtila – OMAkuva-näyttely Omatilassa 6.8.2017 saakka. Aboa Vetus & Ars Nova, Itäinen Rantakatu 14 – 16, Turku.

Kevään keskeltä tropiikkiin

Yhteistyössä Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kanssa

Haluaisitko kevään keskelle hieman väriloistoa ja lämpöä? Tule mukaan valokuvamatkalle Turun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan kanssani!

Tämä Ruissalossa sijaitseva puutarha on paikka, jossa tempautuu toiseen todellisuuteen. Astuessaan sisään puutarhan kasvihuoneisiin kutkuttava lämpö ympäröi kävijän. Ulkotakki on liikaa ja kameran linssi huuruuntuu. Katse kiertelee sivulle ja alas, ylös korkealle kattoon ja takaisin. Nähtävää on niin paljon!

Aloitetaan kierros aivan perimmäisestä huoneesta, Talvipuutarhasta. Täällä ja Välimeren huoneessa  löydät Välimeren matkailijalle tuttuja kasveja.

Ehkä jääkaapistasi löytyy tälläkin hetkellä molempien puiden tarjontaa?

Hauskaa on, että joka vierailukerralla täällä voi kukkia eri kasvit. Tällä hetkellä kukoistavat mm. kauniit kameliat ja kolibrikukat. Katonrajassa kukintaansa näyttää lopettelevan ihmeköynnös.

Etelästä tutun pasuunakukan suuret kukat laskeutuvat veikeästi maata kohti.

Matka jatkuu Vanhan maailman tropiikin poikki. Nyt olemme tulleet niin kauas kuin pippuri kasvaa. Täällä se nimittäin kasvaa ja kukoistaa.

Astuessamme seuraavaan huoneeseen vastaan lehahtaa lämmin, trooppinen ilma. Jostain kuuluu sirkutusta. Mistä ihmeestä se mahtaa tulla?

Täällä Uuden maailman tropiikissa asuu undulaatteja ja neitokakaduja – ja niiden laulelua  ei voi olla kuulematta. Tapaamme ne vapaina oksilta istumasta. Vieressä on niiden häkki ovi avoinna, mutta siellä ei viihdy kuin undulaattivanhus.

Lintujen elinympäristö lummelammella ei ole hullumpi. Täällä kasvaa mm. kuvissa näkyviä upeita jättilumpeita, vesihyasintteja, erilaisia orkideoja sekä mangrovekasveja. Korallimedinillan vaaleanpunaiset kukat riippuvat raskaina.

Tuntuuko sinusta, että olemme nähneet jo valtavasti kasveja? Tämähän on vasta alkua – kasvihuoneissa on noin 2000 kasvilajia ja -lajiketta. Kesäaikana kukoistaa laaja ulkopuutarha lummelampineen, vanhoine tammineen ja kukoistavine istutuksineen. 23 hehtaaria ja yli 3000 kasvilajia ja -lajiketta lisää. Siinä vasta on näkemistä!

Seuraavassa, Araukariahuoneessa odottaa subtrooppinen ilmasto ja kyllä – kukkaloisto täälläkin.

Voimme ihastella tohtorinkukkaa, joka on toiselta nimeltään eilen, tänään ja huomenna -kukka. Sen kukat ovat yhtä aikaa kolmessa eri vaiheessa ja värissä. Pienen toivelammikon vieressä komeilee venuksenkenkä, joka houkuttelee hyönteiset pölyttämään itsensä suurella kidallaan.

Nyt alamme lähestyä aavikkoista ilmastoa. Ilma on edelleen lämmintä, mutta kuivaa. Kasvit muuttuvat piikikkäämmiksi.

Täällä Mehikasvihuoneessa olevat kasvit varastoivat itseensä vettä pysyen sillä tavalla hengissä karuissa oloissa. Yllä näkyvä, pöydälle levittäytyvä helmivillakko on tuttu monista sisustuslehdistä.

Nyt olemme tehneet matkan läpi kaikkien huoneiden. Löysitkö suosikkikasvisi?

Vierailijan ei tarvitse lähteä kotiin tyhjin käsin, sillä ulko-ovien vieressä myydään pistokkaita.

Lue myös Varpublogien kirjoitus sekä aiempi kirjoituksemme puutarhasta.

Ruissalon puistotie 125. Ulkopuutarha, kasvihuoneet ja kahvio ovat avoinna joka päivä. Pääsiäiseksi luvassa lapsille erikoisohjelmaa.

Uusia tuulia

Kevät on kasvun ja uusien alkujen aikaa. Niin myös meidän blogillemme. Tästä päivästä alkaen blogimme päivittyy kahden hengen voimin. Se jatkuu kahden sisaruksen yhteisenä kulttuurimatkana.

Mutta eipä siinä vielä kaikki, saamme matkallemme myös lisää seuraa. Tästä päivästä alkaen  Turussa on uusi blogiyhteisö, jonka ylpeitä jäseniä mekin olemme. Varpublogit on kahdentoista lifestyleblogin ja bloggaajan yhteisö, joita yhdistää rakkaus Turkuun. Blogien aihepiirit vaihtelevat valokuvauksesta perhe-elämään, kulttuurista häiden suunnitteluun ja kaikkeen tältä väliltä. Kannattaa kurkata yhteisömme sivuille, ehkä sinäkin löydät sieltä itsellesi uutta luettavaa tai jo vanhoja tuttuja!

Ilo ja jännitys kipristävät varpaita, matka on vasta alussa!