Joka kerta ensi-ilta – improvisoitu Läsnismusikaali Turun ylioppilasteatterissa

ÄN YY TEE TYT -teatterifestivaalin Läsnismusikaali -produktio, kuva: Alina MacDonald
Kuva: Alina MacDonald

*Yhteistyö Turun ylioppilasteatterin kanssa

Hyväksy, kuuntele, älä sano ei! Moka on lahja. Nämä ovat tärkeitä improvisaation eli impron peruspilareita. Pääsin kokemaan improvisaatioteatterin seuraamista ja esityksen syntymistä silmieni edessä torstaina 7.3.2019 Turun ylioppilasteatterin Läsnismusikaalissa. Teatterin oman improvaatioryhmän Läsnäolopakon esittämä musikaali on tavallaan joka ilta ensi-illassa – toista samanlaista ei tule.

Esityksen seitsenhenkinen improilijajoukko (Miretta Kujamäki, Alina Kilpinen, Kaisa Suokas, Vehka Liimatainen, Antti Ainola, Ville Pakarinen ja Pasi Toivanen) antaa aihevalinnan yleisölle. Muutamia aiheita saatuaan ryhmä ottaa kopin eläintarhasta, ja sitten mennään! Riisutulle, lähes tyhjälle lavalle rakentuu hetkessä sanoilla luotu eläintarhamiljöö. Ryhmä määrittelee jo alussa kuka kukin näyttelijä on – tärkeä kohta improilussa ja helpottaa esityksen seuraamista. Eläinten ruokkijan, pingviinien, vanhan kilpikonnan, vesinokkaeläimen, Pipsa-tytön ja hänen mummonsa sekä Santeri-vakikävijän matkassa vietän seuraavan puolitoistatuntisen. Ja tylsää ei tule!

Juoni kulkee hyvin kautta esityksen. Ryhmä kuuntelee hioutuneesti toisiaan ja tarjouksia annetaan ja otetaan vastaan auliisti. Paikoin meno on aika hetkistä, mutta mukana pysymistä auttaa, että jokainen pysyy hyvin rooleissaan. Puhekohtauksia limittävät Vehka Liimataisen livenä säestämät laulunumerot, jotka ovat mitä hauskimpia. Liimatainen säestää kauniilla melodioilla myös kohtauksien taustalla.  Erityisen mieleenjäävä hahmo on Alina Kilpisen takaisin Galapagos-saarelle haikaileva kilpikonna. Vanha, hitaasti liikkuva kilpikonna ja sloganinsa tavallisesta päivästä pysyvät punaisena lankana läpi esityksen.

Läsnismusikaali on osa ÄN YY TEE TYT! -teatterifestivaalia. Ohjelmistossa on myös kaksi muuta produktiota, 14.3.2019 ensi-iltansa saava What if -tanssiesitys sekä Frans Kafkan novelliin pohjautuva Nälkätaiteilija. Tunnelmiani Nälkätaiteilijasta voit lukea täältä.

ÄN YY TEE TYT! -teatterifestivaali 24.3.2019 saakka, Turun ylioppilasteatteri, Läntinen Rantakatu 23, Turku.

Mainokset

Än yy tee TYT – Nälkätaiteilija ja teatterifestivaali nyt Turussa

ÄN YY TEE TYT -teatterifestivaalin Nälkätaiteilija -produktio, kuva: Alina MacDonald
Kuva: Alina MacDonald

*Yhteistyö Turun ylioppilasteatterin kanssa

Turun ylioppilasteatteri juhlistaa tänä keväänä 60-vuotista taivaltaan  ÄN YY TEE TYT! -teatterifestivaalin merkeissä. Marraskuussa 1959 perustettu ylioppilasvetoinen teatteri on vuosien varrella tehnyt lukuisia klassikkonäytelmiä sekä omia kantaesityksiään rohkealla, kokeilevalla ja yleisöä haastavalla otteellaan. Olen saanut nähdä monia erilaisia TYTin esityksiä musikaaleista draamaan. Ne ovat olleet hieman totutusta poikkeavia, ajatuksia herättäviä ja mielenkiintoisella tavalla omaehtoisesti tehtyjä. Vuodesta 1979 teatteri on toiminut vanhassa keltaisessa kivirakennuksessa Turun keskustassa.

Ja juuri tähän samaiseen rakennukseen suuntasimme tänään Johannan kanssa. Kolmiviikkoinen ÄN YY TEE TYT! -festivaali on parhaillaan käynnissä, ja kävimme katsomassa Nälkätaiteilija-esityksen. Frans Kafkan Nälkätaiteilija-novelliin (1924) perustuva, Olavi Ermalan käsikirjoittama esitys vie absurdiin maailmaan, jossa syömättä olemisella voi ansaita leipänsä. Yleisön edessä häkissä asustava Nälkätaiteilija on ihmettelyn ja katseen kohde niin esityksen todellisuudessa kuin tässä Turun ylioppilasteatterin lavalla. Tempaudun mukaan esityksen maailmaan pohtien taiteilijan motiiveja ja oikeutusta taiteensa tekemiseen. Miksi hän ei syö?

Jo esityksen alkumetreillä huomaan, että minun täytyy tyystin karistaa ennakko-olettamukseni esityksestä. Vakavan puheteatterin sijaan luvassa onkin tyylikkäästi ja kekseliäästi eri teatterin lajeja yhdistävä esitys. Helka Ermalan ohjaama esitys yhdistää puheteatteria, mimiikkaa, videota ja nukketeatteria saumattomasti toisiinsa. Nelipäinen näyttelijäjoukko (Olavi Ermala, Nuppu Ervasti, Joona Pyökki ja Jere Rostedt) vaihtelee esityksen eri henkilöhahmoja sujuvasti keskenään, ja Nälkätaiteilijan luurankoruumis nuketetaan taitavasti yhteistyöllä. Vaikka eri hahmojen esittäjät vaihtuvat, pysyn hyvin mukana.

Helka Ermalan ja työryhmän tekemä äänisuunnittelu on toimivaa. Valitut kappaleet ovat tunnelmallisia loksahtaen kauniisti kuhunkin kohtaukseen. Kanerva Pärnäsen riisuttu lavastus aluksi hätkähdyttää. Se ja Pärnäsen suunnittelema paikoin hyvinkin vähäeleinen puvustus antavat esityksen vahvalle tekstille ja tarinalle hyvin tilaa.

Nälkätaiteilijan lisäksi festivaalilla voi nähdä What if -tanssiesityksen sekä improvisoidun musikaali-iloittelun Läsnismusikaalin. Esityksiin on myynnissä myös yhteislippu.

ÄN YY TEE TYT! -teatterifestivaali 24.3.2019 saakka. Turun ylioppilasteatteri, Läntinen Rantakatu 23, Turku.

TEHDAS Teatteri yhdistää klassikot reteän rytmikkäästi

tehdasteatteri_kolmesisartajatuntematonsotilas_kuva_jussivirkkumaa3
Kuva: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri

*Yhteistyössä TEHDAS Teatterin kanssa

Millaiset pelikortit elämä on sinulle antanut? Ollakko tyytyväinen nykytilanteeseen vai haikaillakko koko ajan jotakin muuta? Muun muassa näitä teemoja käsitellään TEHDAS Teatterin kevään kantaesityksessä Kolme sisarta ja tuntematon sotilas. Tommi Silvennoisen ohjaama teos tuo katsojien eteen kahden klassikkotekstin katkelmia kiinnostavasti ja yllättävillä käänteillä. Mukana on myös tekstiä Pauli Tapion Varpuset ja aika -runokoelmasta.

Silvennoisen dramatisointi ja työryhmän esitysdramaturgia pistävät klassikot silppuriin ja heittävät silput musiikilla säestettynä katsojien ihmeteltäväksi. Draaman kaarta noudattavan näytelmän sijaan esitys on kokoelma erilaisia kohtauksia, joissa ammennetaan klassikoista TEHDAS Teatterin näköisesti. Kotikaupungin kaipuuta henkivä Anton Tšehovin Kolme sisarta (1901) ja jatkosodan karmeudesta kielivä Väinö Linnan Sotaromaani/Tuntematon sotilas (2000/1954) eivät liene aiemmin saaneet yhtä raikasta ja reteätä käsittelyä. Antti-Juhani Mannisen musiikki ja äänisuunnittelu riipivine, punkahtavine kohkailuineen ja jammailevan jazzahtavine rytmeineen täydentävät kokonaisuuden.

tehdasteatteri_kolmesisartajatuntematonsotilas_kuva_jussivirkkumaa4
Kuva: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri
tehdasteatteri_kolmesisartajatuntematonsotilas_kuva_jussivirkkumaa2
Kuva: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri

Paikoin tunnistan repliikkejä ja niistä tulvahtaa lämmin tuttuuden tunne. Esityksen kontekstissa esimerkiksi tututkin Tuntemattoman sotilaan repliikit saavat uudenlaista perspektiiviä. Tšehovin ja Linnan alkuperäistekstien vahva kaipuu ja tavoite päästä Moskovaan pidetään mukana kautta esityksen. ”Moskovaan, Moskovaan!” jää lausahduksena vahvasti mieleen.

Tempaudun mukaan Seidi Haarlan, Antton Kainulaisen, Jukka Kittilän, Sofia Molinin ja Nanna Mäkisen intensiiviseen menoon. Paikoin teoksen rytmi on hengästyttävän tiivis. Monet kohtaukset ovat erittäin fyysisiä. Lähes haukon henkeäni miten taitavasti ja tanssillisesti esiintyjät liikkuvat yksin ja yhdessä. Mieleeni jää erityisesti alkuosan kohtaus, jossa näyttelijät kiemurtelevat lavastuksen poikki yhtenä etenevänä massana. Huumaavaa katsottavaa!

Esitykset 3.3.2019 saakka TEHDAS Teatterissa, Itäinen Rantakatu 64, Manilla, Turku. Ikäsuositus 12+.

 

Hersyvää nuoruuden narratiivia TEHDAS Teatterissa

Youth - a Narrative -esitys TEHDAS Teatterissa, Kuva: Eve Mäenpää

*Yhteistyössä TEHDAS Teatterin kanssa

TEHDAS Teatterin kantaesitys Youth – a Narrative on energinen ilottelu marraskuun pimeyteen. Tanssitaiteilija Jouni Järvenpään ja nukketeatteritaiteilija-muusikko Antti-Juhani Mannisen toisilleen suunnittelemat soolot esitetään limittäin, peräkkäin ja soljuvasti sekaisin.

Kolmeen osaan jaettu esitys alkaa kahisevien tuulipukujen tunnelmissa. Toisiinsa sointuviin asuihin sonnustautuneilla Järvenpäällä ja Mannisella on käsissään mikkihiirimäiset jättikädet. Nauhalta tuleva kertojan ääni lausuu epäselvästi irrallisilta tuntuvia lauseita. Kohtauksessa Järvenpään ja Mannisen  hahmoista rakentuu arkoja, kompuroivia ja epävarmoja teinejä, jotka vaikuttavat olevan hellyttävän eksyksissä. Mistä tässä on kyse? Kysymys toistuu mielessäni esityksen ajan. Monet esityksen elementeistä ovat tuttuja omasta kasvuiästäni, kuten tuulipuvut, epävarmuus sekä yliromanttiset novellit. Niiden kautta löydän esityksen eri kohtauksista samastumispintoja ja tuttuutta. Kuitenkin paljon jää epäselväksi ja etäiseksi. Kuten nuoruus, on esityksen narratiivi jotain hieman epämääräistä, vaikeasti kuvattavaa ja pois pakenevaa. Ja juuri se vaikuttaa olevan esityksen juju.

Kaksi kohtausta Järvenpään ja vaahtomuovin kanssa ovat vaikuttavia. Pienen vaahtomuovipalan nukettaminen on lähes sydäntäsärkevän suloista ja melkein harmittaa, kun vaahtomuovihahmo solahtaa takaisin alkuperäiseen olomuotoonsa. Järvenpään soolotanssi vaahtomuovipalojen kanssa on puolestaan ensimmäinen näkemäni tanssi vaahtomuovin kera, mutta ehdottomasti yksi kauneimmista näkemistäni soolotansseista. Mitä liikettä, mitä soljuvuutta! Kohtaus, jossa Järvenpää ja Manninen lukevat trendikkäiltä läppäreiltä ääneen tarinoita pöydän takana istuen, on hämmentävän hauska. Hiottu asetelma on voimakas kontrasti teksteille, jotka esimerkiksi ovat kuin Regina-lehden sivuilta repäistyjä. Teini-iän uhkarohkeaa varmuutta ja haavekuvia lausutaan pöydän molemmilta sivuilta vuorotellen naamat peruslukemilla, ja yleisö ulvoo naurusta.

Intensiivinen ja nauruhermoja kutitteleva show tarjoaa illan täydeltä liikkeestä lumoutumista, nautinnollista höpsöttelyä ja hämmästymistä. Tanssia, nukketeatteria, sana- ja äänitaidetta, videota sekä performatiivisia elementtejä yhdistelevä esitys sopii kuin nakutettu TEHDAS Teatterin boheemiin vanhaan tehdasmiljööseen, jonka esitystilan eri elementtejä hyödynnetäänkin hauskasti. Pelkistetty ja minimalistinen puvustus ja lavastus tarjoavat aisteille juuri sopivasti virikkeitä. Esitys ei kahdesta väliajasta häiriinny, vaan ne rytmittävät sitä kiinnostavasti. Siirtyminen teatterin aulaan ja aulasta takaisin esitystilaan sopii illan luonteeseen, ja kanssakatsojista muodostuu ikään kuin yhden illan seurue. Juuri me olemme täällä tänään kokemassa tämän esityksen. Suosittelen lämmöllä!

Esityksiä 24.11.2018 saakka. TEHDAS Teatteri, Manilla, Itäinen Rantakatu 64, Turku. Kesto noin 2 tuntia.

Kuvat: Eve Mäkitalo/ TEHDAS Teatteri