Amélie tuo Pariisin Turkuun

Marketta Tikkanen Ameliena Turun Kaupunginteatterin Amelie-musikaalissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Kuva: Turun Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen

*Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa

Kun Audrey Tautoun tähdittämä elokuva Amélie valtasi valkokankaat, ihastuin. Amélie sai minut hymyilemään, katsomaan maailmaa vähän uudesta näkökulmasta ja lopulta kiipeämään Montmartren kukkulalle ihailemaan Sacré-Coerin edessä avautuvaa Pariisia ja kurkistamaan matkan varrella siihen elokuvasta tuttuun kahvilaan. Usean vuoden ajan elokuvan suurikokoinen juliste seinälläni sai muistuttaa minua aamuisin elokuvan nostattamasta tunteesta, Amélien ilosta ja halusta tehdä maailmasta edes vähän kauniimman ja mukavamman elää muillekin.

Amelie Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Kuva: Turun Kupungintetteri / Otto-Ville Väätäinen

Ja nyt on Amélie on saapunut Turkuun. Keväästä saakka jatkunut innostunut odotus vaihtui ensi-illan huumaan perjantaina 13.9.2019 eikä epäonnesta ollut tietoakaan. Suomen kantaesityksen luoma jännitys kutkutteli ilmassa ja yleisön puheissa. Onneksi olin nähnyt maistiaisen tulevasta, joten luottavaisin mielin astelin katsomoon.

Turun Kaupunginteatterin lavalle tuoma Pariisi oli kuten Pariisin tulee olla. Värikäs, hieman nuhruinen ja ennen kaikkea täynnä elämää. Nautin suuresti sitä, että lava oli koko ajan täynnä katseltavaa, pieniä yksityiskohtia, kirkkaita valoja, ohikulkevia ihmisiä sekä suuria ja vähän pienempiä tarinoita.

Alisa Kujala ja Pörri Turun Kaupunginteatterin Amelie-musikaalissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Kuva: Turun Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen

Amélien tarina on yksinkertaisuudessaan rakkaustarina. Mutta se ei ole matka pisteestä toiseen, vaan mutkitteleva polku, jonka varrella saadaan muutkin rakastumaan. Maaginen matka, jonka jatkuessa Amélie haluaa saada muut onnelliseksi, välittämättä itsestään tai unohtaen itsensä. Muiden onnellisuus on se, joka saa hymyilemään vielä kotimatkallakin, elokuvateatterista tai teatterista poistuessa.

Lavalle tuotuna Amélie toistaa uskollisesti elokuvan tarinaa. Ei kuitenkaan matkien, vaan antaen elokuvaa näkemättömällekin mahdollisuuden ihastua. Näytelmä on musikaali, jossa katsojalla on mahdollisuus antautua musiikin ja joukkokohtausten upeiden koreografioiden pyörteisiin. Vahvat lauluosuudet vakuuttavat, vaikka elokuvan ja Broadway-musikaalin äänimaailmat eroavat selkeästi toisistaan sovituksesta vastaavan Jussi Vahvaselän uurastuksista huolimatta. Mutta elokuvan musiikista vastannut Yann Tiersen onkin luonut soundtrackin, jonka vertaista on vaikea löytää.

Kaupunginteatterin Amèlien maailma on kaunis ja värikäs. Ja vaikka näytelmällä ei ole samoja mahdollisuuksia kuin elokuvalla, on näytelmän ohjaaja ja koreografi Reija Wäre saanut luotua esityksen, johon ei kaipaa yhtään enempää erikoistehosteita tai kuvakulmia. Lavastuksen 700 hehkulamppua kilpailevat loistollaan näyttelijöiden kanssa. Tarinasta tekee kiinnostavan sen kaikki pienet sivuhahmot tarinoineen: elämäänsä kyllästynyt hedelmäkauppias, klenkkaava ja kyyninen kahvilanomistaja, seikkaileva puutarhatonttu, epäonnistunut kirjailija, elämänilonsa kadottanut isä, rakkautta janoava ystävä. Vaikka heidän tarinansa jäävät vilahduksiksi, muutos parempaan saa ne kantamaan koko juonta eteenpäin. Marketta Tikkasen näyttelemä Amélie on yhtä herkkä, kujeileva ja samaistuttava kuin esikuvansa, ja sama herkkyys välittyy myös nuoressa Améliessa, jonka roolista vuorottelevat Iida Honkanen, Tilda Mäkimattila ja Alisa Kujala.

Turun kaupunginteatterin näytelmä pystyy luomaan hienosti katsojan eteen Amélien maailman, josta mielikuvitusta ei puutu. Esityksen jälkeen jää pohtimaan, miten itse voisi ilahduttaa muita ja luoda maailmasta vähän kauniimman elää. Mitä muuta sitä syksyn pimeyteen kaipaisikaan kuin iloa, väriä ja ripauksen rakkautta?

Kauniita, pieniä hetkiä huoneteatterissa

Ensamble Ponten esitys Hetki - Moments Of Beauty Teatteri Mundossa, Kuva: Jussi Ronkainen
Joele Solinas (vas.) ja Iina Löppönen. Kuva: Jussi Ronkainen/ Ensamble Ponte

*Yhteistyössä Ensemble Ponten ja Teatteri Mundon kanssa

On aurinkoinen perjantai-ilta saapuessamme seuralaiseni kanssa Uudenmaankadun ja Itäisen Pitkänkadun risteyksessä olevalle vanhalle puutalolle. Tämän sinisen puutalon ohi olen kulkenut lukuisia kertoja, mutta koskaan aiemmin en ole sen kynnyksen yli astunut. Nyt on sen aika. Raottaessani ulko-ovea kuulen helinää: ovessa roikkuva lehmänkello siinä toivottaa tervetulleeksi.

Eteisessä jätän kengät ja takin naulakkoon. Isosta korista saisi halutessaan lainata villasukkia. Miten tunnelmallista! Olen tullut katsomaan Ensemble Ponten Hetki | Moments of Beauty -esitystä Teatteri Mundoon Kupittaalle. Ennen esitystä lämpiössä saa vielä nauttia Teepolun tarjoamasta teestä sekä pullapitkosta. Kurotan itselleni yhden suloisista eriparikupeista, ja vieressäni juuri itselleen teetä kaatava huivipäinen nainen kysyy kaataako hän minullekin. Kiitän ilahtuneena.

Siemailen vihreää teetäni kakluunin lämmössä tutkaillen seinille ripustettuja sanoja ja piirroksia. Kaverini tavailee turkinkielistä tekstiä: mistäköhän kauniista hetkistä se kertoo? Pian yksi kanssakatsojamme tulee nappaamaan juuri samoista sanoista kuvan.

Hetki | Moments of Beauty -esitys Teatteri Mundossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Teekupposen jälkeen koittaa aika istahtaa katsomoon. Näyttelijät Iina Löppönen ja Joele Solinas tuovat eteemme soljuvan virran kohtauksia kauniista, leikkisistä hetkistä. Näyttelijäntyö on sanatonta sisältäen vain hiukan äännähdyksiä. Välillä hypähdetään taitavasti esine- ja nukketeatterin pariin. Kahden teekupin kohtaus sekä upeasti nuketetut kangasjoutsenet riemastuttavat. Kohtauksien viesti välittyy sanatta taitavasti.

Kahden näyttelijän intensiivistä kohtausvirtaa säestää Karen Soinila. Lavan sivussa istuva Soinila loihtii kuullaksemme upeaa musiikkia ja muita ääniä. Looppi on kovassa käytössä, ja on upeaa katsella ja kuulla kappaleiden rakentuvan siinä hetkessä, livenä. Soinila vastaa myös esityksen äänisuunnittelusta. Välillä lavan takaseinälle projisoidaan tekstiä sekä Jussi Ronkaisen hempeitä luontokuvia samalla, kun ääninauhalta kuuluu monikielistä puhetta.

Jokainen yksityiskohta Kerttu Pyyn ohjaamassa esityksessä on hiottu. Esiintyjien vaatteet ovat vaaleat ja tehty luonnonmateriaaleista. Sama orgaaninen luontoteema jatkuu vaaleista kankaista, puusta sekä katoista roikkuvista kuivakukista rakentuvassa lavastuksessa. Lavan vasemmalla puolella seisoo talon puolesta jykevänä vanha, koristeltu kakluuni. Yhdessä yksityiskohdat muodostavat harmonisen kokonaisuuden, jossa mieli lepää.

Lämpiö Teatteri Mundossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Esitys kertoo hetkistä, joita on, ja jotka menevät ohi. Se kertoo myös mieltä ilahduttavista ja sydäntä lämmittävistä, jaetuista asioista. Väistämättä alan pohdiskella mikä minusta on erityisen kaunis hetki tai poikkeuksellisen kaunista. Mietiskelen myös miten kivat hetket menevät usein nopeasti ohi ilman, että niitä kauheasti edes huomioi. Entä milloin viimeksi sain paperikirjeen ja olinko yhtä ilahtunut siitä kuin Solinasin henkilöhahmo? Digitaalisuuden aikakaudella oikea kirje tulee aivan toisella tavalla lähelle vastaanottajaa.

Hetki | Moments of Beauty hyödyntää Yhdessä-Yhdistyksen, Turun Tyttöjen Talon ja Pansion vastaanottokeskuksen työpajoissa muodostunutta materiaalia. Esityksestä välittyykin monikulttuurinen lämpö ja kauneuden pohdinta. Mitä kellekin on kaunista? Onko kauneuden taju sama kielestä ja taustasta riippumatta? Muutaman vastauksen saan esityksen myötä.

Lämpöä, välittömyyttä ja hetkessä olemista huokuva esitys sopii kaikille kieleen katsomatta. Kannattaa kiirehtiä katsomaan, sillä esityksiä on jäljellä enää vain muutama!

Hetki | Moments of Beauty -esitykset Teatteri Mundossa 20.10.2019 saakka, Uudenmaankatu 17, Turku. Suositellaan yli 7-vuotiaille.

Rohkea, uusi Kalevala Åbo Svenska Teaterissa

Kalevala Åbo Svenska Teaterissa, Kuva: Pette Rissanen
Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

*Yhteistyössä Åbo Svenska Teaterin kanssa

Yhtäkään toista teosta ei kouluaikanani käsitelty yhtä paljon kuin Elias Lönnrotin Kalevalaa (1849).  Nelipolvisen trokeen määritelmä, teoksen tapahtumat sekä sen merkitys suomalaiselle kulttuurille tulivat tutuiksi kautta eri kouluasteiden aina yliopiston kotimaisen kirjallisuuden opintoihini saakka. Kalevala on myös inspiroinut lukuisia suomalaisia taiteilijoita tekemään siitä omat tulkintansa vuosisatojen varrella.

Yksi niistä on tämän syksyn Åbo Svenska Teaterin produktio. Jakob Höglundin ohjaama ja ruotsiksi käännetystä Lönnrotin tekstistä dramatisoima Kalevala on huikea musiikkinäytelmä, joka heittää katsojan mahdolliset ennakko-olettamukset jo ensiminuuteilta tuohikontin pohjalle. Jos syksyllä 2018 Åbo Svenska Teaterissa esitetty Jane Eyre -näytelmä puhalsi upeasti pölyt Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanista, on Kalevalassa eepoksen palikat ravisteltu ulos laatikostaan ja koottu uudelleen rohkeaksi, uudistavaksi tulkinnaksi.

Vaikka jokainen pala on tuttu, on Höglundin Kalevalassa niistä koottu aivan ennenäkemätön ja -kokematon kokonaisuus. Se on aivan muuta kuin kultakauden taiteilijoiden miehisen mahtipontiset maalaukset kansalliseepoksestamme!

Kalevala Åbo Svenska Teaterissa, Kuva: Pette Rissanen
Jänis, nukettajana Riina Tikkanen. Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

Esitys alkaa prologilla ja jo sen aikana kylmät väreet nousevat selkäpiitäni pitkin. Åbo Svenska Teaterin näyttelijät muodostavat yhdessä erikoiskoulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden kanssa saumattoman naisensamblen, joka tempaisee minut mukaansa. Viisi näytöstä tuovat eepoksen tarinat suoraan iholle ja vuoteen 2019. Ajoittain leikitellään hauskasti metatasolla, esimerkiksi kun näyttelijäjoukko ilmaisee kohtauksen vaihtuvan. Innostun, samaistun, nauran, liikutun, järkytyn ja jännitän tarinaa, ja tuntuu, että myös muu yleisö elää vahvasti mukana.

Lauluja on runsaasti ja ensamble esittää ne lavan takaosassa olevan, Sara Puljulan johtaman orkesterin kanssa komeasti. Robert Kockin sävellykset, Tobias Zilliacusin sanoitukset sekä Jakob Höglundin koreografia loitsivat yhdessä ensamblen kanssa taian, jonka lumossa olen pitkään esityksen loputtuakin. Miten kauniita kappaleita, miten vahvaa tulkintaa! On riemastuttavaa, että lauluissa on heittäydytty eri tyylilajeihin kohtauksen ja henkilöhahmon tyyppiin sopien. Suomeksi laulut ovat kääntäneet Jukka Aaltonen ja Maria Olin – hienoa työtä!

Esityksen seuraamista helpottaa tekstitys ruotsiksi ja suomeksi. Välillä valot häivyttävät lavan yläpuolella olevan tekstitystaulun kontrastia niin, että en paikoin saa tekstistä selvää. Ennen esitystä sekä väliajalla myytävästä, huolella tehdystä käsiohjelmasta voi vaivihkaa tarkistaa teoksen henkilögallerian sekä esityksen juonenkäänteet. Ilahduttavasti teksti on sekä ruotsiksi että suomeksi.

Kalevala Åbo Svenska Teaterissa, Kuva: Pette Rissanen
Louhi (Saara Lehtonen). Kuva: Pette Rissanen/ Åbo Svenska Teater

Reilusta kahdestakymmenestä naisesta koostuva ensamble puhaltaa yhteen hiileen antaen kuitenkin tilaa toisilleen. Erityisesti mieleeni jäävät Sonia Hagan tulkitsema lipevä ja rietas, myös yleisölle flirttaileva Lemminkäinen sekä Saara Lehtosen karismaattinen ja mahtipontinen, viikatetta kantava Louhi.

Näyttelijöiden lisäksi ensambleen kuuluu aimo määrä kankaasta ja muista materiaaleista koottuja kollegoita. Heini Maarasen taiten tehtyjen nukkien myötä lavalle tuodaan esimerkiksi erilaisia metsän eläimiä sekä monta hahmoa tuplana – samanaikaisesti sekä limittäin näyttelijän kanssa. Niiden nuketus Ari Ahlholmin ohjaamana on upeaa katsottavaa. Suosikikseni nousevat monessa kohtauksessa seikkaileva vitivalkoinen jänis sekä kauniit kantelelinnut. Heidi Wikarin vähäeleinen ja -värinen lavastus ja puvustus tuovat esitykselle vahvan visuaalisen ilmeen, joka on samalla vanha, mutta moderni.

Musiikkinäytelmää ja nukke- ja esineteatteria yhdistelevä teos on huippuosaamisen taidonnäyte.  Kalevalan 170-vuotisjuhlavuotta ei voisi juhlistaa upeammin kuin tällä suurproduktiolla Suomen vanhimmassa teatterissa, 180-vuotiaassa Åbo Svenska Teaterissa.

Kalevala. Åbo Svenska Teater, Eerikinkatu 13, Turku. Esitykset 30.11.2019* saakka. Tekstitetty suomeksi ja ruotsiksi.

*Edit: esitykset 15.2.2020 saakka.

Teatteria kauppakeskuksessa

Raxu Taskunen ja salaattimestari Sipuli. Kuva: Glims & Gloms

* Yhteistyössä Glims & Gloms kauppakeskusteatterin kanssa

Kolmevuotias kuopukseni on varsin innokas hyppimään, tanssimaan ja laulamaan ja ensimmäisten joukossa käsi ylhäällä jos pyydetään esiintymään. Kun sähköpostiimme kilahti kutsu katsomaan Glims & Gloms -teatteriryhmän lastennäytelmää Raxu Taskunen, päätin yllättää lapsen. Kuopus ei ole vielä päässyt mukaan teatterihuumaan, ja tämä puolen tunnin mittainen musiikkinäytelmä vaikutti aivan loistavalta ensimmäiseltä kerralta. Jos lapsi ei viihtyisi, ei kummankaan tarvitsisi kauaa kärsiä katsomossa. Lisäksi kauppakeskuksen tiloissa järjestettävä näytös vaikutti tarpeeksi vapaamuotoiselta, ettei tilantuntu loisi pienelle ylimääräistä jännitystä.

Glims & Glomsin kauppakeskusteatterin tarkoituksena on tuoda teatteria lähelle yleisöä ja kauppakeskukset ovatkin tähän aivan oiva keino. Pop up-tyylisesti kauppareissun yhteydessä voi poiketa lasten kanssa päivän kulttuuririentoon, mikäs sen kätevämpää. Raxu Taskunen -näytelmää esitetään nyt syyskuun ajan Skanssin kauppakeskuksen toisessa kerroksessa, aikaisemmin sitä on päässyt katsomaan Espoossa.

Kuopus oli aivan innoissaan kuullessaan yhteisestä teatteriretkestämme. Skanssin ulkopuolella hän vähän ihmetteli teatterin outoa ulkomuotoa, mutta reippaana kolmevuotiaana lähti kanssani etsimään oikeaa tilaa. Leikkipaikan ohi kävellessämme hän totesi ylpeänä ”Ei nyt, me mennään teatteriin.” Vasta liput lunastettuani hän löi jarrut pohjaan: sinistä ja vihreää valoa huokuva autio teatteritila ei kuopusta houkuttanut, vaan hän ilmoitti pelkäävänsä eikä haluavansa ollenkaan teatteriin. Lopulta uteliaisuus ja muiden katsojien saapuminen sai hänet rauhoittumaan ja jäimme kuin jäimmekin koko näytelmän ajaksi katsomoon. Jo kotimatkalla hän ylpeänä kertoili kuinka ei jännittänyt ollenkaan ja kuinka hauska kärpänen näytelmässä oli.

Kärpäsen lisäksi näytelmässä on joukko muitakin hahmoja, kaikki Simo Heiskasen tulkitsemina. Pieni höppänä Raxu Taskunen penkoo taskuja etsien, mitä muutakaan kuin raksuja naposteltavaksi ja tutustuu näytelmän mukana muihin hahmoihin, ja yleisöönkin. Ehkä viikonlopun kauppareissulla sinäkin käyt tutustumassa?

Raxu Taskunen -nukketeatterimusikaali kauppakeskus Skanssissa 29.9.2019 saakka. Lippuja voi ostaa myös ovelta.