Antiikin tunnelmaa Teatteri Maneerin Sekaannuksia-näytelmässä

Erotium (Taina Malmikare), Antifolus Syrakusalainen (Teropetteri Salminen) ja Moppi (Emilia Räsänen). Kuvaaja: Ikaros Ainasoja
Erotium (Taina Malmikare), Antifolus Syrakusalainen (Teropetteri Salminen) ja Moppi (Emilia Räsänen). Kuvaaja: Ikaros Ainasoja

*Yhteistyössä Teatteri Maneerin kanssa

Turussa on laaja ja kattava kulttuuritarjonta. Jopa niin laaja, että aivan kaikkialle Johannan kanssa emme ole ennättäneet vielä tutustumaan! Ilahduimmekin kutsusta päästä käymään meille uudessa tuttavuudessa, Teatteri Maneerissa. Harrastajateatteri on toiminut jo vuodesta 1986 ja sen löytää Turun ydinkeskustasta Maariankadulta. Jos tiedät sisäpihan, missä on Puutorin kirppis, niin olet jo lähellä.

Teatteri sijaitsee talon kellarissa, jossa sillä on intiimit ja tunnelmalliset tilat. Olemme tulleet katsomaan Petra Lähteen ohjaamaa ja käsikirjoittamaa Sekaannuksia-näytelmää. Se on Lähteen sovittama uusi versio ja yhdistelmä Titus Maccius Plautuksen komediasta Kaksi Menaechmusta sekä William Shakespearen Erehdysten komediasta. Teatteri Maneerissa on tänä keväänä kolmatta kertaa kokeellinen kevät. Valmiiden näytelmien ja ammattilaisohjaajien sijaan teatterin jäsenistölle annetaan mahdollisuus käsikirjoittaa ja ohjata näytelmiä. Sekaannuksia on kevään toinen jäsenistön tekemä pienen budjetin esitys.

Rätti (Jenna Lindfors), verhon takana Erotium (Taina Malmikankare) ja Antifolus Syrakusalainen (Teropetteri Salminen). Kuvaaja Ikaros Ainasoja
Rätti (Jenna Lindfors), verhon takana Erotium (Taina Malmikankare) ja Antifolus Syrakusalainen (Teropetteri Salminen). Kuvaaja: Ikaros Ainasoja

Kolmen kirjoittajan tarina vie meidät toukokuisesta Turusta keskelle antiikin maailmaa. Tarina sijoittuu Syrakusaan (piti oikein googlettaa – se on Sisiliassa) sekä Epidamnokseen (nykyinen Dürres Albaniassa). Jo paikannimet tempaavat menneeseen aikaan, jota vanhahtava puhetapa tukee. Alkaa hurja väärinkäsitysten, sekaannuksien ja ihmettelyiden vyyhti, jossa samannäköisiä hahmoja vilisee silmissä. Enempää en paljasta, sillä haluan säästää myös muille katsojille oivaltamisen ilon!

Lavastus ja puvustus on niukkaa, mutta toimivaa. Lavan pari tekokasvia toimivat milloin miljöön rakentajina, milloin hahmojen piilopaikkana. Erityisen hieno yksityiskohta on kohtauksessa, jossa Antifolus Syrakusalainen (Teropetteri Salminen) on kurtisaani Erotiumin (Taina Malmikankare) luona syömässä. Yksityiset, talon sisällä tapahtuvat mässäilevät syömingit näytetään talon ulkopuolelle varjoina. Kaikilla hahmoilla on yhteneväinen peruspuvustus: musta paita, legginssit ja sukat. Niihin on lisätty takki, hame tai kaulus, joka ilmentää hahmon erityispiirrettä. Oivaltava pienen budjetin keino!

Menkää kokemaan antiikin tunnelmaa – esityksiä on vain muutama!

Teatteri Maneeri: Sekaannuksia 29.5.2019 saakka. Maariankatu 1, Turku.

Mainokset

FinFr!nge 2019 – koska taide kuuluu kaikille

FinFringen-logohai

Yhteistyö FinFr!ngen kanssa

Viime perjantaina 10.5.2019 sysättiin Turun festarikausi käyntiin FinFr!ingen voimalla. Finfr!nge on kansainvälisiä tuulia kaupunkiimme puhaltava iloa ja esitystaidetta pursuava kaupunkitapahtuma. Kansainvälisellä konseptilla on kymmenien vuosien kokemus, ensimmäistä Fringeä nimittäin vietettiin jo vuonna 1947 Edinburghissa. Nykyään Fringe-festivaalia on järjestetty jo yli 250 kaupungissa ympäri maailmaa mantereelta toiselle. On upeaa, että viimein mekin pääsemme nauttimaan tästä tapahtumasta Turussa. FinFr!inge järjestettiin tänä vuonna Turussa ensimmäistä kertaa, ja jatkoa on toivottavasti luvassa, niin hyvältä koko ohjelmisto vaikutti!

FinFr!ngen ajatuksena on tarjoilla helposti lähestyttäviä lyhyitä esityksiä eri puolilla kaupunkia koska taide kuuluu kaikille ja kaikkien kuuluu päästää siitä nauttimaan. Ja mielestäni tässä onnistuttiin hyvin. Ohjelma oli todella monipuolinen: mukana oli niin kansainvälisiä kuin kotimaisia esiintyjiä ja esiintyjäryhmiä, joista osa tottuneesti kiersi Fringe-festivaaleja maasta toiseen, ja toisille Turun tapahtuma oli ensimmäinen. Esitykset vaihtelivat kepeästä komiikasta kantaaottaviin esityksiin, sirkuksesta revyy-musikaaleihin, stand-up esityksiin ja teatterin kautta tanssiin. Esityspaikatkin vaihtelivat mukavasti Åbo Svenska Teatterin päälavalta Seikkailupuiston leikkikenttään. Ja myös lippujen mielestäni huokeat hinnat toteuttivat sanomaa hyvin, yksikään esitys ei olisi jäänyt minulta näkemättä liian kalliin hinnan takia. Lisäksi tapahtuman nimen mukainen eväkäs varmasti keräsi katseita kaupungilla ja toi tapahtuman iloa esille.

Ohjelmistosta suurimman vaikutuksen minuun teki lauantai-illan vierailuni Nopean toiminnan naisten näytökseen 10 kohtausta seksuaalisesta vallankäytöstä. Tämän Heini Vahteran ohjaaman näytelmän olin aikaisemmin kiireissäni ohittanut sen pyöriessä Taideakatemialla ja Turun Kaupunginteatterissa, mutta tällä kertaa luvassa ei olisi ollut enää lisänäytöksiä Turussa. Näytelmä oli lopulta paljon enemmän kuin osasin ajatella. Mustalla huumorilla ronskisti kuorrutettu näytelmä kaikessa nerokkuudessaan nauratti ja suututti samaan aikaan. Esityksessä ei ollut mitään ylimääräistä tai teeskenneltyä ja se olikin yksi näytelmän herättämistä ahdistavimmista ajatuksista. Esityksessä ei ollut yhtään kohtausta, jota en olisi itse kokenut tai kuullut toisen kertomana. Siksi itkin näytelmän päättyessä. Naisten kokema seksuaalinen ahdistelu on toisinaan niin arkipäiväistä, että se pitää nostaa lavalle, jotta sen näkee selkeästi. Näytelmän nostattamien ajatusten puinti kestää varmasti pidempään kuin Vimman saliin astuessani ajattelin. Toivottavasti useampikin FinFr!ingen esitys on tehnyt yhtä lähtemättömän vaikutuksen kokijoihinsa.

Ilokseni huomasin, että syyskuussa fringeillään Lahdessa, joka on toinen Fringe-kaupunki Suomessa. Ja vaikka Turun osalta tapahtuma on tältä vuodelta jo ohi, kannattaa tutustua FinFr!ingen ohjelmistoon tästä. Kuulin muulta festivaaliyleisöltä pelkästään kehuja Turun esityksistä, ehkä niitä on nähtävillä jossain muualla joskus muulloin. Pohjoismaiseen Fringe-verkostoon pääset tutustumaan tästä linkistä ja koko maailman kattavaan sivustoon taasen tästä. Jos siis missasit tänä vuonna Turun oman FinFr!ingen, voi tapahtumaan sukeltaa vaikka lomareissulla. Ja toivottavasti taas ensi vuonna Turussa!

Meganin tarina – tarina kiusaamisesta ja yhteisön merkityksestä

Meganin tarina Kaarinan Nuorisoteatterissa, kuvassa Megan Meier ja Bea Johnsson - Ainu Lindén ja Ronja-Eerika Kantonen. Kuva: Joonatan Järvinen
Megan Meier (Ainu Lindén) ja Bea Johnsson (Ronja-Eerika Kantonen). Kuva: Joonatan Järvinen

*Yhteistyössä Kaarinan nuorisoteatterin kanssa

Kaarinan nuorisoteatterissa esitetään tällä hetkellä tärkeää ja ajankohtaista näytelmää. Tuomas Timosen käsikirjoittama näytelmä Meganin tarina on tarina kiusaamisesta ja internetin armottomuudesta. Vaikka suuntasimme Susannan kanssa katsomaan sitä kauniina kevätiltana, oli varmasti molempien tunnelma kotiinlähdön aikaan muuta kuin keväisen kevyt. Kuten näytelmän ohjaaja Anna Hellstén kirjoitti käsiohjelmassa ”Meganin tarina on hirveä, se järkyttää kamaluudellaan. Tarina on tosi.” Todellisuus ei valitettavasti ole aina kaunista eikä pääty aina hyvin.

Meganin tarina on nuorten näytelmä nettikiusaamisesta ja sen seurauksista nuorilta nuorille. Mutta soisin jokaisen vanhemman näkevän sen myös. Kahden lapsen äitinä näytelmä tuli iholle. Juuri edellisenä viikonloppuna olin ystävieni kanssa pitkään keskustellut yhtälöstä lapset, internet ja kännykät. Nuorisoteatterin näytelmä ei varsinaisesti helpottanut keskustelujen jälkeisiä tuntoja, mutta syvensi ymmärrystä omasta vastuustani vanhempana. Ja vaikka välillä siltä tuntuukin, ei niistä omista nuoruusvuosistanikaan ihan niin kauaan aikaa ole, ettenkö muistaisi miten helposti lausuttu väärä kommentti sai aikaan tunnemyrskyn ja epätoivon teinin mielessä.

Näytelmän pelkistetty lavastus antaa tarinalle sen aseman. Mitään ylimääräistä ei ole esillä vaan tässä näytelmässä keskitytään kerrontaan. Kerronta on se, jolla on merkitystä. Jokainen huudettu repliikki antaa epätoivolle äänen. Näytelmän pakollinen huipennus juuri ennen väliaikaa pysähdyttää. Pullantuoksuisessa kahviossa tuntuu kummalliselta miettiä, eikö kiusaamista todellakaan pystytty ratkaisemaan muulla tavoin. Kuinka monta muuta nuorta tai aikuista päättää päättää kärsimyksensä itse vain muiden välinpitämättömyyden takia?

Vaikka näytelmä käsittelee raskasta aihetta, on sen lopullinen sanoma lämmin: välitä ja huomioi. Kuuntele, ymmärrä ja ota vastuu. Kenenkään ei pidä jäädä yksin.

Meganin tarina Kaarinan nuorisoteatterissa 18.5.2019 saakka.

Tutun dekkarin äärellä: Komisario Palmun erehdys Turun Kaupunginteatterissa

Komisario Palmun erehdys Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Virta (Markus Ilkka Uolevi), Komisario Palmu (Taneli Mäkelä) ja Kokki (Teemu Aromaa). Kuva: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri

*Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa

Turun Kaupunginteatterissa ollaan tänä keväänä 1930-lukulaisen salapoliisitarinan äärellä. Panu Raipian ohjaama Komisario Palmun erehdys tuo Turkuun rakastetun Komisario Palmun ja hänen terävät havaintonsa. Mika Waltarin vuonna 1940 julkaistun klassikkoromaanin on näyttämölle dramatisoinut hänen tyttärenpoikansa Joel Elstelä.

Esitys sijoittuu 1930-luvun Helsinkiin. Poliisi saa hälytyksen paheellisista elämätavoistaan tunnetun Bruno Rygseckin (Stefan Karlsson) luokse. Hän on kaatunut kylpyammeessa ja joutunut sairaalaan. Vai onko kyseessä sittenkään onnettomuus? Komisario Palmu matkaa avustajineen tapahtumapaikalle. He käynnistävät intensiiviset kuulustelut, joissa kaikkien paikallaolijoiden alibi ja motiivi puntaroidaan. Vaikka kyseessä on rikostarina, komediallisuutta ja huumoria esityksestä ei puutu.

Komisario Palmun erehdys Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Komisario Palmu (Taneli Mäkelä), Virta (Markus Ilkka Uolevi), Kokki (Teemu Aromaa) ja Bruno Rygseck (edessä, Stefan Karlsson). Kuva: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri
Komisario_palmun_erehdys_turun_kaupunginteatterissa_Kuva_otto-ville_vaatainen_32620342567_ac70ee72f3_z
Alli Rygseck (Riitta Salminen), Erik Vaara (Mika Kujala) ja Amalia Rygseck (Eila Halonen). Kuva: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri

Komisario Palmuna nähdään Taneli Mäkelä, Kokkina Teemu Aromaa ja Virtana Markus Ilkka Uolevi. Ja millaisen kolmikon saankaan nähdä! Taneli Mäkelän Komisario Palmu on auktoriteettinen esimies ja poliisi, jonka havainnointikyky on veitsenterävä. Palmun ajatuksenjuoksussa eivät edes Kokki ja Virta tahdo pysyä mukana – ja sehän vasta hauskaa onkin. Kolmikon näyttelijänsuoritukset ovat hiottu hyvin yhteen. Yhdessä he toimivat erinomaisena vastinparina Rygseckin kartanossa parveilevalle sekalaiselle sukulais- ja ystäväjoukolle, joista he yrittävät päästä selville.

Kartanon isäntä, Stefan Karlssonin näyttelemä Bruno Rygseck on juuri niin käskyttävä ja inhottavan lipevä kuin olettaa saattaa. Brunon valkoiseksi maalatut kasvot ja vampyyrimainen viitta vahvistavat hänen groteskia persoonaansa. Brunon tätikään ei vetovoimallaan juhli: Eila Halonen tulkitsee Amalia Rygseckin hahmon riemastuttavan luotaantyöntävänä ja töksäyttelevänä vanhana neitinä. Minna Hämäläisen neiti Irma Vanne ja Thomas Dellingerin Kirjailija Laihonen ovat puolestaan molemmat hyväntuulisen hupsuttelevia vastarakastuneita  ja saavat minut pohtimaan voisivatkohan he olla syyllisiä… Piilottelevatko he hupsuutensa takana jotain? Joidenkin hahmojen tulkinnoissa näen samaa kuin monelle tutussa Matti Kassilan ohjaamassa Komisario Palmun erehdys -elokuvassa (1960). Näytelmätekstistä olen erottavinani ajoittain sen dramatisoineen Joel Elstelän hauskoja komediallisia lisäyksiä.

Komisario Palmun erehdys Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Komisario Palmu (Taneli Mäkelä), Virta (Markus Ilkka Uolevi), Irma Vanne (Minna Hämäläinen) ja kirjailija Laihonen (Thomas Dillinger). Kuva: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri

Esitys sijoittuu pääasiassa Bruno Rygseckin hulppeaan kartanoon. Välillä piipahdetaan Komisario Palmun työhuoneessa tai hotelli Kämpin kabinetissa. Jani Uljaan suunnittelema lavastus on upea ja toistaa ajankuvaa hienosti. Erityisen taidokas on Rygseckin kartano jalopuukalusteineen, täytettyine eläintenpäineen ja lintuineen, art deco -tyylisine valaisimineen ja pehmeine samettiverhoiluineen. Puhumattakaan kauniista puna-vihreästä esiripusta! Lavastus luo tunnelmaa, jota Tiina Valkaman pukusuunnittelu tukee. Miehillä on nykymalliin verraten isot, väljät puvut ja puvun liivit. Naishahmoilla on kauniisti leikatut leningit. Mieleeni jää erityisesti Alli Rygseckin (Riitta Salminen) tummansininen satiinileninki liehuhihoineen ja sointuvine oransseine käsineine ja hattuineen sekä Irma Vanteen (Minna Hämäläinen) poltetun oranssin värinen, myöskin liehuhihainen ja kauniisti laskeutuva leninki. Saadaanpa esityksessä kuulla myös ajankuvaan hyvin sopivaa musiikkia. Äänisuunnittelu on Eero Auvisen ja Mikko Hellströmin käsialaa.

Turun Kaupunginteatterin Komisario Palmun erehdys on kepeä, hauska ja hyvin tehty salapoliisitarina. Juoni etenee monessa eri aikatasossa paikoin suht nopeatempoisesti, mutta siinä pysyy hyvin mukana. Ajalliset hypähdykset tuovat tarinaan kiinnostavaa perspektiiviä. Lopussa juoni tiivistyy ja istun penkilläni lähes henkeä pidätellen. Kuka paljastuukaan syylliseksi? Mikä ja missä on rikoksentekoväline? Käyhän katsomassa mitä Komisario Palmu siihen tuumaa.

Komisario Palmun erehdys Turun Kaupunginteatterissa syksyyn 2019. Itäinen Rantakatu 14, Turku.