Päivä merellä Taalintehtaalta vuokratulla purjeveneellä

Optimismia ja energiaa -blogi Katja S/Y Petite Mademoisellen kyydissä

*PR-matka on toteutettu yhteistyössä Midnight Sun Sailingin kanssa

Syyskuinen aamu valkenee harmaana, kun saavun Turun saaristossa olevan Taalintehtaan vierasvenesatamaan. Luvassa on päivä merellä veneitä vuokraavan Midgnight Sun Sailingin kutsumana. Mukana on miehistön kolmen jäsenen, kansimies Mikaelin, veneen päällikkö Hannun ja perämies Iiron lisäksi bloggaajakollegat blogeista Anni Maaninka, Appa matkustaa, Elämän makuisia matkoja, Essi Maaninka ja Optimismia ja energiaa.

Vielä purjeveneeseen astuessani veneen ilmapuntarin viisari kiikkuu sateen ja vaihtelevan sään välimaastossa. Irrottaudumme laiturista, ja pian pilviverho alkaa rakoilla. Istahdamme sitlooraan eli veneen takaosan istumapaikoille, ja lähdemme purjehtimaan Saaristomerellä. Tästä tulee upea päivä!

Ensimmäistä kertaa purjeveneessä

Vaikka olen asunut aina meren äärellä, en ole aiemmin ollut purjeveneessä. On haaveideni täyttymys päästä ison purjeveneen kyytiin ja vieläpä näin täydellisessä kelissä! Taalintehtaalta lähdettyämme miehistö nostaa jennin eli keulapurje genoan ylös. On hiljaista ja lähes tyyntä. Veneemme lipuu rauhallista 4 solmun risteilyvauhtia, kilometreissä se on noin 10 km/h. Saan veneen päälliköltä luvan mennä kannelle, ja istahdan hetkeksi kannen keskiosaan maston viereen. Saaristomeren rauha on lähes rikkumaton.

Hetken päästä saamme bongailla alueen linnustoa, kun huomaamme harmaahaikaran istuskelevan yhden puun latvassa. Taivaanrannasta liitelee kohti pieni musta piste, ja arvelemme sen olevan merikotka. Vau! Kuulemma juuri viime viikolla miehistö näki näillä vesillä hylkeitä.

Saaristomerellä kelpaa purjehtia

Storlandetin edustalla oli panssarilaiva piilossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Högsåran rantahietikkoa
Farmors Cafe Högsårassa
Lampaita Högsårassa

Lähtösatamamme, vanha rautaruukkikylä Taalintehdas on Turusta 85 kilometrin päässä. Kemiönsaareen kuuluvalla Taalintehtaalla on hyvät palvelut, ja sieltä saa vaikkapa ruokatarpeet venereissulle. Venesataman vieressä on yhä jäljellä ruukkihistoriasta muistuttavat isot uunit. Täältä on kätevä lähteä purjehtimaan Suomen aluevesillä niin pitkälle kuin haluaa ja ehtii.

Purjehdimme kohti Högsåran saarta, ja ohitamme matkalla Storlandetin. Veneen päällikkö kertoo kiehtovan tiedon: juuri tuohon rantaan on 2. maailmansodan aikaan tuotu passiin panssarilaiva Väinämöinen (tai Ilmarinen, kuka näitä muistaa) ja peitelty tarkasti suojaverkoin. Rannassa on yhä nähtävissä koukkuja, joihin suojaverkot kiinnitettiin.

Rantauduttuamme Högsåraan ymmärrän, miksi Venäjän keisari Aleksanteri III vietti perheineen kesiänsä juuri täällä. Saarella on ihanan hiljaista, ja punagraniittiset tiet, kauniit vanhat puutalot ja tien vierellä laiduntavat lampaat hurmaavat minut ja muut. Söpössä punaisessa puutalossa oleva kesäkahvila Farmors Cafe on tältä kaudelta jo kiinni. Sinne täytyy päästä ensi kesänä!

Vuokravene on täysin varusteltu

S/Y Petite Mademoisellen keittiö ja hyttejä
S/Y Petite Mademoisellen sisätiloja
S/Y Petite Mademoisellen makuuhytti

Midnight Sun Sailingilla on 12 vuokravenettä. Viisi niistä on tällaista isoa, 51 jalan purjevenettä. Allamme oleva Dufour Gib Sea 51 S/Y Petite Mademoiselle on 15,8 metriä pitkä ja sen masto kohoaa noin 20 metrin korkeuteen. Keulapurjeen lisäksi on stora eli isopurje, jonka miehistö jossain vaiheessa myös avaa. Onpa komeaa purjehtia täysin purjein! Purjeiden lisäksi veneessä on tehokas moottori.

Olin utelias näkemään miltä purjeveneen sisätiloissa näyttää. Puuosat ovat tyylikästä kokopuuta, ja ikkunoista tulvii kauniisti luonnonvaloa. Yllättävän tilavan keittiö-olohuone-ohjauskeskus -tilan lisäksi S/Y Petite Mademoisellessa on viisi makuuhyttiä: neljä parisängyllä ja omalla wc:llä sekä kapteenin hytti wc-tiloineen. Sisustus on kompakti: esimerkiksi kapyysistä eli laivakeittiöstä löytyy luukkua nostamalla jääkaappi ja vetolaatikossa on ruokailuvälineet lajiteltuina. Veneen kone on ylös nostettavien portaiden alla. Yhteensä veneeseen mahtuu mahtuu 11+1 ihmistä.

Helppoa venevuokrausta Taalintehtaalla

S/Y Petite Mademoisellen kannella
S/Y Petite Mademoisellen purje
Yksityiskohta S/Y Petite Mademoisellen purjeesta
S/Y Petite Mademoisella,

Veneitä saa vuokrattua Midnight Sun Sailingilta sesonkiaikaan viikoksi ja keväisin ja syksyisin myös viikonlopuksi. Kiva idea kaveri- tai pariskuntaporukalle, perheelle tai vaikkapa työpaikan tyky-ohjelmaksi! Täysin varusteltuun ja siivottuun veneeseen tarvitsee ottaa mukaansa vain henkilökohtaiset tavaransa ja ruoka- ja juomatarpeet. Lisäksi vuokraaja tankkaa veneen ja tyhjentää reissun päätteeksi septitankit. Turvallisuusasioista ei tingitä, ja lähtiessään asiakas opastetaan veneen turvalliseen käyttöön.

Jos seurueessa ei ole kokemusta purjehtimisesta, voi tiedustella mahdollisuutta mönstrata eli palkata mukaan myös veneen päällikkö. Vakutuusasiat on hoidettu viimeisen päälle, ja Suomen aluevesillä purjehtiessaan käytössä on tarpeen tullen kattava huoltoverkosto.

Ensimmäinen purjehduskokemukseni on upea. Jännitin turhaan etukäteen veneen keinumista tai veneessä liikkumista. Purjehduskelimme on kaunis, ja vene ei keinu koko matkamme aikana. Veneeseen ja veneestä astuessaan kannattaa toki olla tarkkana, mutta pitävillä kengillä kannella on hyvä liikkua. Merellä vietetyn päivän jälkeen oloni on virkistynyt, ja on haikea hyvästellä reissuseura ja S/Y Petite Mademoiselle. Milloinkohan saan astua jälleen purjeveneen kyytiin?

Kesän 2021 Early Bird -venevuokraukset saa nyt marraskuun 2020 loppuun asti Midgnight Sun Sailingilta -15% normaalihinnoista koodilla ”EARLYBIRD” mainitsemalla tarjouksen varausta tehdessään. Lisää tietoa vuokrauksesta  ja veneistä.

Urhea Babe-possu valloittaa Kaupunginteatterin lavan ja katsojat

Babe - urhea possu Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

*Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa

Aloitan tunnustuksella: en ole koskaan innostunut puhuvista eläimistä, noista lasten elokuvien sankareista, jotka pelastavat miltei koko maailman. Eikä edes valkokankaat vuonna 1995 valloittanut vaaleanpunainen pieni possu saanut minua innostumaan genren elokuvista. Siltikin tein lippuvarauksen Turun Kaupunginteatteriin miltei heti, kun kuulin syksyllä 2019 ensi-iltansa saaneesta koko perheen näytelmästä, jonka päähenkilönä tuo vaaleanpunainen sankari, Babe-possu, seikkailee.

Olen tottunut näkemään Turussa loistavaa nukketeatteria ja tämän takia luotin, että sitä olisi myös tarjolla Kaupunginteatterin lavalla. Ehkä puhuvat eläimet onnistuisivat teatterilavalla siihen, mihin eivät kuvaruudulla kyenneet? Ja toisaalta, mahdollisuus tarjota esikoiselle ensimmäinen vierailu Kaupunginteatterin pääkatsomoon ja meille kahdestaan yhteinen kulttuurihetki, pelastaisi tilanteen kuin tilanteen ja ilahduttaisi niin itseäni kuin lasta.

Babe - urhea possun kukko, kalkkuna ja lampaat Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri.

Babe – urhea possu -näytelmä ylitti kaikki odotukseni. Ihastuin ja ilostuin ja nauroin yhdessä muun yleisön ja esikoiseni kanssa. Minulla ei ole kovin suurta muistijälkeä alkuperäisestä elokuvasta, mutta tuskinpa se on voinut olla yhtä riemastuttava ja mukaansatempaava. Milko Lehdon ohjaama näytelmä toimii loistavasti lavalla. Rooleissa on niin ihmisiä, eläimiksi pukeutuneita näyttelijöitä kuin nukkeja, kaikki sulassa sovussa kaiken aikaa yhdenvertaisina. Timo Väntsi on vastannut nukkejen ohjauksesta onnistuneesti, nukettajiensa käsissä ne liikkuvat kuin elävät esikuvansa konsanaan. Lammaslauman asut ovat niin kiehtovan näköisiä, että tekisi mieli koskea niihin. Ovatko ne yhtä pehmeitä kuin miltä näyttävät, ovathan? Pehmeät suosionosoitukset pukusuunnittelija Tuomas Lampiselle! Ja tilan kukko (Aaro Wichmann), mikä mahtava ilmestys! Jokaista jalanojennusta ja päänheilautusta myöten niin pihan kuningas kuin olla voi. Ihastuin!

Babe ja Paimenkoira Fly Babe - urhea possu -näytelmässä Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

Lavalla riittää koko ajan nähtävää. Tarinaa eteenpäin kuljettavan Paimenkoira Flyn roolissa loistava Minna Hämäläinen on hellyttävä. Roolin kasvu näytelmän myötä on uskottavaa. Häntä heiluu sulavasti jokaisessa käänteessä eikä äidinrakkautta puutu, vaikka uusin tulokas ei samaa lajia olekaan. Hoggetin tilan isännän Herra Hoggetin (Stefan Karlsson) ja Baben (Sirpa Järvenpää / Merja Pöyhönen) yhteiselo on hurmaavaa seurata: miten possupaistia tulokkaasta suunnitellut isäntä näkeekin Baben oikean luonteen ja ymmärtää sen mahdollisuudet.

Babe – urhea possu on näytelmä, jossa on toiveikas, valoisa tunnelma. Tarina ja mukana jammailluttavat musiikkinumerot tempaavat mukaansa aikuisenkin. Heini Maarasen suunnittelemat nuket sulautuvat esitykseen hienosti ja Timo Väntsin ohjaama nuketus on ilmeikästä. Possuleikit jatkuvat kotona emme nimittäin malttaneet olla hankkimatta väliajalla pientä possupehmolelua mukaan kotiin kuopukselle vietäväksi. Se pidetään hyvässä tallessa ja tyytyväisenä, aivan kuten Babe.

Urheaan possuun ja maatilan muihin hahmoihin voit ihastua Turun Kaupunginteatterissa toukokuuhun 2020 saakka. Ikäsuositus 4+.

TEHDAS Teatterin H.C. – poeettinen kohtaaminen Englannissa on kaunis kuin satu

H.C. - poeettinen kohtaaminen Englannissa TEHDAS Teatterissa, Kuva: Jussi Virkkumaa
Charles Dickens (vas., Raimo Karppinen) ja H.C. Andersen (Timo Väntsi). Kuva: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri

*Yhteistyössä TEHDAS Teatterin kanssa

Kuin leppeä kesäpäivä Kentissä, Englannissa. Kukat kukkivat, niityt viheriöivät ja aurinko loistaa korkealla taivaan laella. Tällainen mielenmaisema pilkahtaa TEHDAS Teatterin H.C. – poeettinen kohtaaminen Englannissa -näytelmässä, ja se kuvaa hyvin myös itse esitystä. Leppeä, runollinen, kaunis. Rentouttava, hykerryttävä, syliinsä sulkeva.

20-vuotisjuhlavuottaan viettävän TEHDAS Teatterin kevään ensimmäinen ensi-ilta käsittelee kahden tunnetun, 1800-luvulla eläneen kirjailijan suhdetta ja kohtaamista. Marja Suden käsikirjoittama ja ohjaama teos tuo eteeni tanskalaisen H.C. Andersenin (Timo Väntsi) ja englantilaisen Charles Dickensin (Raimo Karppinen). Kaksi kirjailijaa, joiden tuotanto on minulle tuttua, mutta jotka ovat persoonina jääneet teostensa varjoon. Kirjailijatuttavukset tuo yhteen Andersenin tulo Dickensien luo vierailulle kesäiselle Englannin maaseudulle kesällä 1857. He ovat kirjoitelleet toisilleen vuosien varrella ja tavanneetkin kymmenen vuotta aiemmin. Mutta miten nyt sujuu viikkojen yhteiselo?

H.C. - poeettinen kohtaaminen Englannissa TEHDAS Teatterissa, Kuva: Jussi Virkkumaa
Kuva: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri

On kerrassaan hykerryttävää seurata kirjailijoiden kohtaamista ja Andersenin hieman liian pitkäksi venähtänyttä vierailua. Pohdin miten paljon tuon ajan kohteliaisuussäännöt ovat antaneet myöden tuoda todellisia ajatuksia ja tunteita esiin. Miten paljon Dickensin oma myrskyinen perhetilanne vaikuttaa hänen aatoksiinsa? Onko Andersen todella noin sinisilmäinen luonnonlapsi? Parivaljakon lisäksi lavalla piipahtaa pariin otteeseen Dickensin vaimo Catherine. Raimo Karppinen tulkitsee nyrpeän, lapset helmoissaan liihottelevan puolison hersyvästi.

Esitys hyödyntää kaunista sanojen sointia alusta loppuun saakka. Kun Andersen ja Dickens lukevat ääneen toisilleen kirjoittamia kirjeitä, on niiden kieli kuin sulosointuja. Välillä käytetään autenttisuuden tuntua tuovaa Andersenin kotikieltä tanskaa, ja kun satusetä vaihtaa englantiin, kenellekään ei jää epäselväksi hänen puutteellinen kielitaitonsa. Sulosointuja saamme kuulla myös Kari Mäkirannan lavan sivusta soittamassaan livemusiikissa. Harvinaista herkkua!

H.C. Andersen esityksessä H.C. - poeettinen kohtaaminen Englannissa TEHDAS Teatterissa, Kuva: Jussi Virkkumaa
Kuva: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri

H.C. Andersenin lystikkäät paperileikkaustyöt ja -leikit sekä erilaiset pienet nuket tuovat esitykseen uuden, satumaisemman puolen, jota mielellään näkisin lisää. Kuinka upeita Timo Väntsin tekemät ja nukettamat satuhahmot ovatkaan! Mervi Kuittisen ja Marja Suden lavastus ja tarpeisto ei esityksen tekstin tapaan ole ylitsevuotavan runsas, vaan siinä on juuri tarpeelliset elementit tunnelman luomiseksi. Esimerkiksi vanhanaikaisilla matkalaukuilla ilmennetään hauskasti vaikkapa liikettä ja siirtymää, kun puolestaan taustakangasta hyödynnetään tarinankerronnan välineenä.

Esityksen jälkeen minusta tuntuu kuin joku olisi kietonut pehmeään, kirjalliseen neuleeseen. ”Jeg elsker litteratur” sanoo esityksessä H.C. Andersenin hahmo. Niin minäkin, ja myös tätä suloisen hersyvää, runollista esitystä!

H.C. – poeettinen kohtaaminen Englannissa. Esitykset 14.3.2020 saakka. 12+. TEHDAS Teatteri, Itäinen Rantakatu 64 A, Turku.

Pakohuoneessa mysteerin äärellä

Mysteeri Turku pakohuone, Pakene arjestasi -seinävaate, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

*Liput pakohuoneeseen saatu Mysteeriltä/ Truescape Oy:ltä

Seisomme, me neljä, jonossa silmät sidottuina. Otamme toisiamme käsistä ja kuljemme hitaasti mysteerikon johdattamaan suuntaan. Ovi sulkeutuu. Ilmastointi humisee. Mysteerikko toteaa: ”Saatte ottaa huivit pois silmienne edestä.” ja poistuu huoneesta. Mihin oikein olemme tulleet?

Nurkassa olevalla näyttöruudulla digitaalikello raksuttaa jäljellä olevaa aikaa. Meillä on tunti aikaa päästä pois tästä suljetusta huoneesta. Olemme Mysteerin pakohuoneessa Turun Kaskenmäessä (Olavintie 2) ja Turun Urheilumuseo -mysteeri odottaa ratkaisuaan. Huoneen tarinan mukaan olemme tulleet yksityiskierrokselle kiinni olevaan Urheilumuseoon, jossa majailee upea kansallisaarre. Huoneen keskellä komeileva kansallisaarteen koroke on kuitenkin tyhjä. Katastrofaalista: missä museon ylpeys, kansallisaarre piilee? Tämä meidän pitää selvittää ja löytää kalleus ennen kuin on liian myöhäistä ja joku huomaa sen puuttuvan!

Neljät aivonystyrät raksuttavat ja alamme hiljalleen saada auki pulmaa. Tarvittaessa mysteerikkomme Noora auttaa huoneen nurkassa olevalta näytöltä sanallisella lisävihjeellä.

Mysteeri Turku pakohuone, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kun kello on 56:52 viimeinenkin palikka loksahtaa kohdalleen. Olemme ratkaisseet arvoituksen, jihuu! Huokaisemme helpotuksesta ja mysteerikkomme eli pelin ohjaaja Noora saapuu huoneeseen purkamaan kanssamme pelin kulun. Meistä kolme on pakohuoneessa ensi kertaa, mutta eipä taida jäädä viimeiseksi. Hauska kokemus!

Koska pakohuoneen idea on ratkaista mysteeri, en paljasta pelin kulusta enempää. Uskaltaisin kuitenkin suositella pakohuoneilua, jos kaipaa vähän erilaista tekemistä vaikkapa kaveri- tai työporukalle. Fyysisen voiman sijaan aivonystyröille tulee takuulla käyttöä, ja yhteistyö ja kaverin kuunteleminen ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Mysteerin Turun toimipisteessä on neljä eri teemaista peliä, jotka ovat kaikki tarkoitettu 2–5 pelaajalle. Ne kurkkaat täältä. Turussa (ja monessa muussa kaupungissa) on myös monen muun toimijan pakohuoneita eri henkilömäärälle ja vaikeustasolla. Paneutuneimmat aivopähkinänpurijat käyvät läpi ne kaikki! Miltä esimerkiksi kuulostaisi ratkaista Kultaisen Joutsenen tapaus Liedon Vanhalinnan pakohuoneessa (Vanha Härkätie 111, Lieto) museomiljöössä? Vai onnistuisiko seurueeltanne pakeneminen Kakolan vankimielisairaalan sellistä Live Exit Gamesin huonepakopelissä (Michailowinkatu 1, Turku)? Se kannattaa itse kokea!

%d bloggaajaa tykkää tästä: