Neljäntienristeys – neljän sukupolven tarina

4TR_harjoitus_178

Turun Kaupunginteatterin kantaesitys Neljäntienristeys sai viikonloppuna ensi-iltansa. Tommi Kinnusen samannimiseen, palkittuun romaaniin pohjautuva näytelmä käy läpi yhden suvun vaiheita sadan vuoden ajalta. Tarinan keskiössä on neljä henkilöä, kätilö Maria, hänen tyttärensä Lahja, Lahjan puoliso Onni ja heidän miniänsä Kaarina.  Neljä sukupolvea ja neljä erilaista elämäntarinaa. Aikatasot ja tarinat limittyvät toisiinsa.

Esityksen tematiikassa ollaan perusasioiden äärellä: kuka rakastaa ja ketä, pitääkö elää aina normien mukaan ja miten antaa anteeksi sellaista, mitä ei ääneen sanota. Rakkauden, anteeksiannon ja hyväksynnän problematiikka on vahvasti läsnä. Henkilöiden valinnat ja niistä koituvat seuraukset seuraavat sukupolvesta toiseen. Yksittäisen ihmisen näkökulmasta tarkastellaan myös isoja linjoja, kuten sotaa ja oikeutta rakastaa ketä haluaa. Mikrohistoriallinen näkökulma kiehtoo.

4TR_harjoitus_54

Lavastus on toteutettu upeasti niin, että lavan päädyissä on (eri sukupolvien rakentamat) talorakenteet. Katsomot ovat lavan molemmin puolin. Lavastusta myös hyödynnetään keskeliäästi ja se elää tapahtumien mukana. Peruselementit tuli ja vesi tuhoavat ja puhdistavat. Koskaan ennen en ole tainnut teatterissa nähdä näin paljon virtaavaa vettä!

Myös puvustus kiinnitti huomioni. Lähes jokaisen hahmon asuissa on jotain kummallista, hieman vinsahtanutta. Onnin puku on muuten aivan tavallinen, mutta toinen hiha puuttuu. Kätilö Marian takki on toiselta puolelta normaali samettitakki, toiselta puolelta puolet lyhyempi silkkivuori vain. Esityksen loputtua loppukumarruksien aikana olin huomaavivani, että nyt kaikkien hahmojen puvut ovat ehjiä. Kuvastaako se sitä, että he ovat vihdoin kokonaisia? Näytelmän arvosteluissa on pohdittu asujen rikkonaisuuksien ilmentävän kokemuksia eletystä elämästä, samoin on pohtinut kirjailija itse twiitissään.

Lähdin aika takki auki ensi-iltaan. Tarina ei ollut minulle ennestään tuttu, ei, vaikka Kinnusen kirja on ollut jo kauan lukulistallani. Teoksen tunteminen olisikin voinut antaa katsomiskokemukselle enemmän syvyyttä ja ymmärrystä mitä tapahtuu ja miksi. Välillä siirtymät aikatasoista toiseen ovat niin nopeita, että perässä ei meinaa pysyä. Paljon jää katsojan muistin tai tulkinnan varaan.

Suosittelen Neljäntienristeystä lämpimästi. Se ei ole helppo ja kepeä, mutta antaa katsojalle paljon. Menkäähän katsomaan! Esityksiä 13.5.2016 saakka.

Kuvat: Turun Kaupunginteatteri/ Otto-Ville Väätäinen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s