Rauhoittumisen tiloja Marja Ahdin ja Ilmari Wärrin teosten äärellä

Marja Ahti: Vegetal Negatives B-galleriassa Turussa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Aninkaistenkadun vilkas katu pauhaa taustalla, kun astun kahden kaverini kera B-galleriaan. Marja Ahdin ja Ilmari Wärrin näyttelyt ovat avattu vasta eilen 18.4. ja ne on heti nähtävä.

Marja Ahdin Vegetal Negatives -teoksen osat on ripoteltu pitkin galleriaa. Tilaan on aseteltu erilaisia esineitä, viherkasveja ja kiviä. Oleellisena osana on esineisiin piilotetut äänen lähteet, joista ääniraita pyörii luupilla. Teoksen yksityiskohtia on hauska tarkastella, ja kumarrun katsomaan tarkemmin ikkunalaudalla olevaa jättikotiloa. Siitä kuuluu abstraktia suhinaa ja huminaa. Huoneen toisessa nurkassa pulputtaa vesi  pyöreässä maljassa. Tillandsia-ilmakasvi loikoilee vesimaljan vieressä.

Istahdamme gallerian sohvalle. Laitan silmät kiinni ja kuuntelen teosta. Äänimaiseman osaset sekoittuvat toisiinsa. Välillä  pitää avata silmäni, sillä tuntuu, että samaan aikaan teosta katsomalla ja kuuntelemalla kuulee ja ymmärtää sitä paremmin. Istumme kaikki kolme vierekkäin ja vain olemme. Kuuntelemme.

Ilmari Wärri: 2067 B-galleriassa Turussa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Gallerian perällä Projektitilassa on esillä Ilmari Wärrin 2067 -teos. Wärriltä on aiemmin ollut esillä satojen  betonipääkallojen teos, ja äkkiseltään ajateltuna tämäkin 2067 jatkaa samaa kuolematematiikkaa. Paksusta akryylilasista koottu ruumisarkun muotoinen teos on valaistu kirkkain valonauhoin. Ahdin teoksen äärellä otettu henkilökohtainen tila ja hiljaisuus vaihtuu yhteiseksi tekemiseksi, kun avustamme vuorollamme toinen toisemme arkkuun. Sinne saa tosiaankin kivuta makoilemaan!

Kun vuoroni tulee, minua jännittää, mutta pitäähän tämä kokea. Raskas pleksikansi lasketaan kiinni. Hymyilyttää. Kuulostelen ääniä ympäriltäni. Ahdin teoksen äänimaisema kuuluu heikosti arkkuun. Kaverini jatkavat keskusteluaan. Ajattelen tätä hetkeä, olemista, hengittämistä. On vähän kuuma. Sitten saan galleriatyöntekijältä kauko-ohjaimen, jolla voin säädellä arkun valoa eri väriseksi. Taidan olla ensimmäisiä, joka on arkussa maatessaan säädellyt valaistusta makunsa mukaan.

Wärrin ja Ahdin teokset tarjoavat hektiseen arkeen mindfulness-hetken. Aina en osaa tai ehdi pysähtyä edes hetkeksi. Teosten äärellä saan pysähtyä. Ajatella juuri tätä hetkeä. Keskittyä hengittämiseen.

Molemmat näyttelyt avoinna 29.4.2018 saakka. B-galleria, Aninkaistenkatu 5, Turku.

Mainokset

Vinkit viikonloppulomalle Gdańskiin

Motlava-joki ja jokiranta Gdanskissa, Puolassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Puolassa, Itämeren rannalla sijaitseva Gdańsk on oiva matkakohde vaikka viikonloppulomalle. Kesällä kaupungissa on vilkkain turistisesonki, mutta kaupunkiin kannattaa tutustua myös muina vuodenaikoina. Matkustin Johannan kanssa Gdańskiin sesongin ulkopuolella tammikuussa. Ajankohtaa voin suositella myös muille, joiden mielestä lämpö, jonot ja ruuhka eivät ole oleellisia kaupunkiloman onnistumisen kannalta. Vilkkaimman matkustuskauden ulkopuolella myös hotellien ja lentojen hinnat ovat huokeampia. Tällä hetkellä kaupunkiin pääsee lentämään myös suoraan Turusta, joten montaa syytä jättää tämä kaupunki kokematta ei ole.

Gdańskin keskusta on kompakti kooltaan, ja kävellenkin pääsee helposti paikasta toiseen. Ja kävellä keskustassa ehdottomasti kannattaa, niin kauniisti toisen maailmasodan pommituksissa tuhottu vanhakaupunki on restauroitu. Rentoutumisen ja kaupungin ihailun lisäksi ehdimme myös tutustua muutamaan kiinnostavaan kohteeseen ja paikkaan, joita suosittelen myös muille kaupunkiin matkaaville. Tässä omat matkavinkkini Gdańskin lomaa suunnitteleville.

Mariacka-katu Gdanskissa, Puolassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Herkuttele kahvilassa

Vanhankaupungin kauniilla kujilla on paljon erilaisia kahviloita, ravintoloita ja meripihkakauppoja. Talvisaikaan meno on onneksi paljon hiljaisempaa kuin kesäkuukausina. Silloin kadut täyttyvät ihmisistä ja kaupustelijoista sekä kaduille laajentavista kaupoista ja kahviloiden ja ravintoloiden terasseista. Kylmänä talvipäivänä on oivallista piipahtaa kahvilassa aina kun nenänpää alkaa hieman kylmetä, valinnanvaraa kyllä riittää. Monet kahviloista jatkavat aukioloaikojaan yömyöhään baareina ja yökerhoina.

Kuvankauniilla, jopa hieman jylhällä Mariacka-kadulla on joka päivä avoinna oleva Drukarnia-kahvila (Mariacka 36). Kauniissa kapeassa kivitalossa oleva kaksikerroksinen kahvila on kutsuvan boheemi, ja tarjonta on vegaaniystävällistä. Yläkerrassa on lisää istumapaikkoja. Kokeile tyrmäävää sokeripommiyhdistelmää: vaahtokarkkikaakaota ja kakkua. Erityisesti banoffee-kakku on herkullista. Espresso maksaa 7, kaakao 12, vegaanikakku 15 ja puolalainen käsityöläisolut maksaa 10 slotyä. Kahvilassa on myös langaton netti, joka on matkailijalle mieluisa lisä.

Zbrojownia Sztuki -galleria Gdanskissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Nautiskele kulttuurista

Kun kakunnälkä on tainnutettu, niin on aikaa kulttuurille. Katutasolla olevassa, Gdańskin Taideakatemiaan kuuluvassa Zbrojownia Sztuki -galleriassa (Targ Węglowy 6) on esillä kiinnostavia taidenäyttelyitä ilman pääsymaksua. Itse osuimme paikalle, kun galleriassa oli esillä Gdańskin Taideakatemian lopputyönäyttely. Näyttely oli monipuolinen ja todella kiinnostava esitellen esimerkiksi veistos- ja installaatiotaidetta,  maalauksia sekä erilaisia muotoilijoiden suunnittelemia prototyyppejä. Näistä taiteilijoista ja muotoilijoista on potentiaalia vaikka mihin! Alun perin 1600-luvulla asehuoneeksi suunniteltu vanhankaupungin sydämessä oleva talo on vaikuttava jo itsessään. Kaupungissa on myös monia kiinnostavia museoita.

Motlava-joki ja jokiranta Gdanskissa, Puolassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Stary Żuraw -nostokurki ja jokiranta Gdanskissa, Puolassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kävele joen varrella

Kaupungin vanhaa keskustaa halkoo Motława-joki. Joen rannalla vanhankaupungin puolella nököttää vieri vierssä toinen toistaan kauniimpia, kapeita kivitaloja. Alun perin 1300-luvulta oleva vanha tummasävyinen nosturi Stary Żuraw kiinnittää huomion. Nykyisin se on osa Gdanskin kansallista merimuseota. Joen haaroja halkovat Olowianka- ja Wyspa Spichzrów -saaret, joiden kautta jokirannan pääsee kiertämään ympäri. Wyspa Spichzrów -saarella on maailmanpyörä, joka valaistaan kirkkaasti iltaisin. Sen kyytiin pääsee halutessaan mukaan.

Olowianka-saarella Filharmonisen orkesterin rakennuksen takana on hauskat rautaiset Gdańsk-kirjaimet. Kuka malttaisi olla poseeraamatta niiden kanssa? Tämän joen varrella otetaan ne tunnetuimmat kuvat kaupungista, eikä ihme. Kannattaa varata kameraan tarpeeksi tilaa: nämä näkymät salpaavat hengen jopa sumuisena talviaamuna.

NOOAT – Aurinkobaletin ja TEHDAS Teatterin ensimmäinen yhteistyö vakuuttaa

Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa
Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa

*Yhteistyössä Aurinkobaletin ja TEHDAS Teatterin kanssa

Harvoin pääsee katsomaan esitystä, joka lumoaa aivan alkumetreillä ja pitää otteensa loppuun saakka. Aurinkobaletin ja TEHDAS Teatterin ensimmäinen yhteistyö NOOAT – sillä hän oli herralle mieluinen on tällainen. Tanssi- ja nukketeatteria yhdistelevä, noin puolitoistatuntinen esitys vie mennessään ja saa pohdiskelemaan maailman tilaa.

Alussa oli mursu. Ilmeisesti, mikäli tätä esitystä on uskominen. Esityksessä kuljetetaan Raamatun kertomusta mukana: on vedenpaisumus, selviäminen, jälleenrakennus ja tietysti arkki. Nooan kertomuksen osat näkyvät kohtauksissa kuitenkin pikemminkin viitteellisinä ja inspiraationa, kuin suorina lainauksina. Suoran kerronnan sijaan kohtaukset ovat verrattain abstrakteja, ja katsojan tulkinnalle jätetään tilaa.

Urmas Poolametsin ja Merja Pöyhösen ohjaamassa ja koreografioimassa esityksessä käytetään taitavasti ihmiskehoa, nukkeja tai vaikkapa muovinpalasta kertomaan ja viemään tarinaa eteenpäin. Liikkeen avulla voi kertoa paljon. Oikeastaan sen avulla kerrotaan lähes kaikki, sanoitta. Vain yksi sana lausutaan: mama. Sekin on monella kielellä ymmärrettävä ilmaisu. Muuta puhetta ei tarvita, sillä liikkeessä on esityksen voima.

Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa
Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa

Lavalla on samaan aikaan sekä tanssijoita että nukettajia esiintyen yhdessä. Aurinkobaletin tanssijat Mikko Kaikkonen, Päivi Kujansuu, Patrick Di Quirico ja Elina Raiskinmäki ovat minulle tuttuja Kamelianainen-esityksestä. TEHDAS Teatterista nukettajia on kolme: Anna-Kaisa Kuisma, Jaakko Lilja ja Laura Sillanpää. Jos en olisi nähnyt tanssijoita Kamelianaisessa, en välttämättä osaisi tehdä eroa heidän ja nukettajien välille. Niin taitavasti tanssijat ovat heittäytyneet nukketeatterin maailmaan, ja niin upeasti nukettajat käyttävät kehoaan nukettamisen ohella ja yhteydessä ilmaisunsa välineenä.

Huomioni vie lavastuksen ja puvustuksen kontrasti. Lavastuksen ja puvustuksen ovat suunnitelleet Laura Hallantie, Pia Kalenius ja Jenni Rutanen. Esiintyjien vaatteet ovat tehty erilaisista luonnonkuiduista. Muuta orgaanista lavalla ei juuri nähdä. Lähes kaikki silmiemme eteen marssitettava on tehty muovista: lavasteet sekä suurin osa nukeista ja esityksessä käytettävästä tarpeistosta. Jopa jäävuoret ja poutapilvet ovat muovia. Elävät, hengittävät, luonnonmateriaaleihin puetut esiintyjät luovat hätkähdyttävän kontrastin tähän jopa ällöttävyyteen asti vietyyn muovin käyttöön. Tulkitsen tämän ekokritiittisenä kannanottona ja huolestumisena maapallomme hyvinvoinnista.  Mihin tämä kaikki muovi menee? Miksi sitä on niin paljon?

Marko Kallelan tekemät valot tuovat väriä värittömyyden keskelle. Valot ja Konsta Savolaisen äänisuunnittelu paikoin hyvinkin erilaisine musiikkivalintoineen ovat mukana rakentamassa esityksen episodimaisuutta ja hetkittäisyyttä.

Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa
Nooat / Aurinkobaletti & Tehdas Teatteri/ Kuva: Jussi Virkkumaa

Mieleeni jää kohtaus, jossa esiintyjät poimivat jätesäkeistä kirkkaanpunaiset myttykasat. Muovikasat heräävät eloon: ne ovatkin kerroksittaiset kukat, jotka kasvavat ja kasvavat. Kukat paljastuvat jätesäkeiksi ja niistä kuorituvat leikin ja kontaktin ottamisen välineet. Kohtaus on upea ja sen kehittymistä on hieno seurata. Toinen vaikuttava kohtaus on arkin rakentaminen yhteistuumin palasta paperia. Hauska yksityiskohta on, että käsiohjelmassa on ohjeet paperiveneen taitteluun.

Esityksen jälkeen jään pohtimaan miksi käyn verrattain harvoin muissa kuin puheteatterin esityksissä. Tätä lisää!

NOOAT – sillä hän oli herralle mieluinen. Aurinkobaletti, Manilla, Itäinen Rantakatu 64, Turku. Esityksiä 28.4. asti. Katso traileri täältä. Ikäsuositus yli 13-v.

Vanhan ajan pääsiäistunnelmaa

Iso-Puolalan vintti Puolalanmäellä, Turussa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,

Puolalanmäen juurella, aivan Turun ydinkeskustassa on idyllinen puutalorykelmä Iso-Puolala. Kahden talon muodostaman pihapiirin rakennukset ovat nähneet paljon: toinen talo on 1770-luvulta ja toinen 1820-luvulta. Ne ovat aika ajoin avoinna yleisölle. Edellisen kerran ne olivat avoinna joulun alla ja nyt ennen pääsiäistä. Rakennusperinteen Ystävät ry omistaa rakennukset ja pitää niistä huolta.

Iso-Puolalan talot ovat niin tunnelmallisia ja idylli keskellä kaupunkia, että haluan vierailla siellä jälleen heti tilaisuuden tullen. Iso-Puolalan vintti -puodin (Puolalanpuisto 7) pääsiäisaukiolo on oiva syy päästä jälleen aistimaan vanhan talon tunnelmaa. Puoti on talon vinttikamarissa, jonne jyrkkiä, vanhoja portaita pitkin kivutessani tunnen siirtyväni aivan toiseen aikaan. Vintillä on myynnissä Riitan pihapuodin pääsiäiseen sopivia antiikki- ja vanhan tavaran löytöjä ja Kranssiaitan toinen toistaan kauniimpia pääsiäiskukka-asetelmia ja pääsiäis- ja kevätkransseja.

Iso-Puolalan vintti Puolalanmäellä, Turussa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,

Iso-Puolalan vintti Puolalanmäellä, Turussa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,

Iso-Puolalan vintti Puolalanmäellä, Turussa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,

Iso-Puolalan vintin kahvila Puolalanmäellä, Turussa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty,

Tutkailen pöytien tavara-aarteita, ja koen pienen nostalgiapuuskan nähdessäni värikkäästi maalatut kukkopillit. Tuollainen minullakin oli! Seinillä riippuu esimerkiksi korkista, kuivakukista ja höyhenistä tehtyjä kransseja. Sinne tänne on aseteltu kukka-asetelmia, joiden keltaiset hyasintit, hennot punaiset kirjopikarililjat ja tuoksuvat, monikerroksiset perunanarsissit ovat aseteltu kauniisiin betoni- tai metalliruukkuihin asiaankuuluvin somistein. Helmililjat ovat vanhoissa juomalaseissa, ja pikkuruisista koreista kurkottelevat rairuohot.

Puodissa on myös pieni kahvila, jonka ikkunasta paistavan iltapäiväauringon keväisyydestä ei voi erehtyä. Haluan palan tätä pääsiäistunnelmaa kotiini, ja arvon tovin suvikelloasetelman ja pajunkissakranssin välillä. Kissanpehmeä kranssi vie voiton. Iso-Puolalan vintti on avoinna sunnuntaihin 25.3. saakka.

Viikonloppuna 24.–25.3. myös Iso-Puolalan päärakennus on avoinna. Siellä  voi ihastella Ovo Decor -yhdistyksen pääsiäismunanäyttelyä, jossa kauniisti koristellut munat ovat sekä näytillä että myynnissä. Myös Iso-Puolalan kahvila on avoinna.

Kuralan kylämäki Turussa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Vanhan ajan pääsiäistunnelmaan pääsee myös 23.–25.3. Kuralan Kylämäessä (Jaanintie 45). 1940–1950 -luvun aikaa elävässä museossa tehdään  pääsiäisvalmisteluja. Kokeiluverstaassa on esillä Ovo Decorin koristemunat. Viikonloppuna työpajassa voi kokeilla tehdä itse yhtä hienoja, ja myyjäisistä voi ostaa käsintehtyjä pääsiäiskoristeita ja -herkkuja kotiin tai tuomisiksi. Viime vuoden tapahtumasta Johanna kirjoitti täällä.

Pääsiäisviikonloppuna 31.3.–1.4. avoinna olevassa Luostarinmäen käsityöläismuseossa (Vartiovuorenkatu 2) tutustutaan 1800-luvun pääsiäisperinteisiin. Kauniit pääsiäispöydät esittelevän ajan pääsiäisherkkuja, ja pääsiäismunien vierityskisassa voi ottaa kaveristaan mittaa. Käsityöläismuseoon on pääsymaksu. Lue millaista siellä oli kaksi pääsiäistä sitten täältä.

Tärpit Turun musiikkikesään 2018

Näin kevään korvilla voi jo hiljalleen alkaa kääntää katsetta tulevaan kesään. Kesä 2018 on täynnä kiinnostavia kulttuuritapahtumia niin lapsille kuin aikuisille. Koostin vinkkilistaan kolme Turussa järjestettävää musiikkitapahtumaa, yksi kesän joka kuukaudelle. Jos innostuit, niin merkkaa ihmeessä kalenteriisi!

Kesäkuu

Merkkarit-bändi Seikkisrockissa Kupittaan Seikkailupuistossa vuonna 2016, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Merkkarit esiintyi vielä vuonna 2016 ilman sirkustaiteilija Kai Kuutamoa

Seikkisrock 16.–17.6.2018

Lasten omaksi rockfestivaaliksi itseään tituleeraava Seikkisrock järjestetään tuttuun tapaan kesäkuussa SeikkailupuistossaKupittaan puistossa. Tämä jälleen kaksipäiväinen festivaali viettää tänä vuonna 20. juhlavuottaan. Festarin lavoilla nähdään esimerkiksi turkulaissyntyinen, Pikku Kakkosesta tuttu Pikkuli-lintu laululeikkeineen sekä turkulainen, reippaan nopeatempoista musiikkia ja jonglöörausta yhdistelevä Merkkarit & Kai Kuutamo -kokoonpano.

Musiikki- ja laululeikkiesitysten ohella pikkuväki voi purkaa energiaansa esimerkiksi puiston merirosvolaiva-kiipeilytelineessä sekä kukkulan päällä komeilevassa graniittilinnassa. Liput Seikkisrockiin nyt myynnissä.

Heinäkuu

Mustikkahuuli Portaat-lavalla Ilmiössä 2017, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Mustikkahuuli tunnelmallisella Portaat-lavalla Ilmiössä vuonna 2017

Ilmiö 28.7.2018

Tauon jälkeen toista kertaa Uittamon kansanpuiston tanssipaviljongin ympäristössä järjestettävä vaihtoehtoisen musiikin ja monitaiteen Ilmiö-festivaali tarjoilee hyvän kattauksen kotimaisia ja ulkomaisia artisteja. Esiintyjät ovat taatusti vaihtuneet viime vuodesta, sillä tuotantoryhmä ei kiinnitä samaa bändiä kahtena vuonna peräkkäin. Turkulaisvahvistuksina esiintyjäkaartissa nähdään muun muassa seitsemän vuoden tauon jälkeen lavalle nouseva indiepoppiyhtye TV-resistori, kitaravirtuoosi Antti Alanko hypnoottisine kitaraluuppeineen ja slideputki-taiturointeineen sekä Goodnight Monsters -yhtyeestä tuttu, kekseliästä kitararokkia esittävä Matti Jasu Loose Train -yhtyeineen.

Viime vuoden tapaan luvassa lienee monen lavan täydeltä musiikkia sekä erilaista alueohjelmaa ja taidepaloja ripoteltuna eri puolille paviljongista uimarannalle ulottuvaa festivaalialuetta. Liput esimerkiksi täältä, ja niiden hankinnassa ei kannata aikailla. K-18.

Elokuu

Kuva: Seilo Ristimäki. Turun musiikkijuhlien avajaiskonsertti 2017
Avajaiskonsertin 2017 esiintyjät Susanna Andersson, Jukka Merjanen, Janne Malmivaara, Jasmine Noel Beams ja Ville Matvejeff. Kuva: Seilo Ristimäki

Turun musiikkijuhlat 10.–22.8.2018

Elokuussa on klassisen musiikin festivaali Turun musiikkijuhlien aika. Se on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty musiikkifestivaali ja järjestetään tänä vuonna 59. kertaa. Kolmetoistapäiväiseen tapahtumaan mahtuu monipuolista ohjelmaa ja lukuisia keikkapaikkoja. Konsertteja on Turussa ja sen ympäristössä muun muassa Ruissalon telakan Veneveistämön salissa, Sigyn-salissa, taiteilija Johanna Oraksen kotona, Turun konserttitalossa, Turun tuomiokirkossa ja Turun taidemuseossa.

Avajaiskonsertissa Turun konserttitalolla päästään kuulemaan latvialaisen sopraanon Kristīne Opolais’in esittämiä aarioita Radion sinfoniaorkesterin säestämänä ja Hannu Linnun johtamana. Arkenin auditoriossa 14.8. on puolestaan dekkaristi Donna Leonin kirjailijatapaaminen, jossa keskustellaan kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta kirjailijan kanssa. 19.8. Turun konserttitalolla järjestetään Suomen Kansallisbaletin taiteilijoiden ja solistien yhdessä Läntisen tanssin aluekeskuksen kanssa suunnittelema Balettigaala.  Lippujen osto-ohjeet täällä.