Afganistan 100 – kurkistus monien tarinoiden Afganistaniin

Afganistan 100 - the years of interdepence TEHDAS Teatterissa, Kuva: Jussi Virkkumaa
Kuva: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri

Harvoin tulee nähtyä näin ajatuksia myllertävää teatteriesitystä. Sellaista, jota on vaikea pukea sanoiksi, mutta on varma, että jokaisen tulisi se nähdä. Tällainen kokemus minulla on taannoin näkemästäni Afganistan 100 – the years of interdepence -esityksestä TEHDAS Teatterissa. Dokumenttiteatteria, esineteatteria sekä videoprojisointia yhdistelevä esitys on katsahdus vuonna 2019 100 vuotta täyttäneeseen maahan.

Seija-Leena Salon ohjaama ja Salon sekä työryhmän käsikirjoittama Afganistan 100 – the years of interdepence on esitys siitä mitä Afganistan on ja miten siitä puhutaan. Millainen maa se on ollut, millainen se on nyt? Kuka saa sen määritellä, kuka sen kertoa? Kuka on sisä-, kuka ulkopuolella? Ketkä saavat päättää maan asioista? Mikä on naisen asema? Muun muassa näitä kysymyksiä käsitellään.

Pienellä ja intiimillä vinttinäyttämön lavalla nähdään Maiju Tainio, joka kuljettaa esitystä eteenpäin pala palalta, kohtaus kohtaukselta. Repliikkien, videoiden, äänitteiden ja esineiden kautta eteeni rakentuu erilaisia kertomuksia ja kuvia Afganistanista monen eri henkilön näkökulmasta esimerkiksi Suomesta, Afganistanista ja Kreikasta käsin kerrottuna.

Afganistan 100 - the years of interdepence TEHDAS Teatterissa, Kuva: Jussi Virkkumaa
Kuva: Jussi Virkkumaa/ TEHDAS Teatteri

Esitykseen mennessäni pohdin mitä oikein tiedän tästä tuhansien kilometrien päässä olevasta valtiosta. En ole voinut välttyä vuodesta toiseen mediassa esillä olevien järkyttävien uutisotsikoiden ja -videoiden näkemiseltä. Toisenlaista, henkilökohtaisempaa kuvaa on piirtynyt minulle maassa asuneen blogia kirjoittavan henkilön kautta, ei-niin-dokumentaarista puolestaan kaunokirjallisuudesta. Maa on tästä huolimatta jäänyt minulle aika etäiseksi. Istuessani katsomassa vajaa puolitoistatuntista dokumenttiteatteriesitystä eteeni nostetaan aiempaan tietämykseeni verrattuna paljon moniulotteisempi ja syvempi kuva. Myös tätä kaikkea on Afganistan.

Jokaisen esityksen lopuksi Tainio haastattelee yhtä Afganistan-asiantuntijaa. Vierailuiltanani, ensi-illassa 25.10.2019 haastateltuna on Shakiba Adil, joka kertoo koskettavasti omia kokemuksiaan ja muistojaan synnyinmaastaan. Lyhyt, matkalaukkujen päällä käyty keskustelu luo esitykselle viimeistellyn loppusilauksen. Tätäkin kaikkea on Afganistan.

Esitys on mukana 10. juhlavuottaan viettävällä kansainvälisellä nukketeatterifestivaali TIP-Festillä. TIP-Fest on Turussa 6.–10.11.2019.

Afganistan 100 – the years of interdepence 17.11.2019 saakka. Ikäsuositus 13+. TEHDAS Teatteri, Itäinen Rantakatu 64 A, Turku.

Amélie tuo Pariisin Turkuun

Marketta Tikkanen Ameliena Turun Kaupunginteatterin Amelie-musikaalissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Kuva: Turun Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen

*Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa

Kun Audrey Tautoun tähdittämä elokuva Amélie valtasi valkokankaat, ihastuin. Amélie sai minut hymyilemään, katsomaan maailmaa vähän uudesta näkökulmasta ja lopulta kiipeämään Montmartren kukkulalle ihailemaan Sacré-Coerin edessä avautuvaa Pariisia ja kurkistamaan matkan varrella siihen elokuvasta tuttuun kahvilaan. Usean vuoden ajan elokuvan suurikokoinen juliste seinälläni sai muistuttaa minua aamuisin elokuvan nostattamasta tunteesta, Amélien ilosta ja halusta tehdä maailmasta edes vähän kauniimman ja mukavamman elää muillekin.

Amelie Turun Kaupunginteatterissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Kuva: Turun Kupungintetteri / Otto-Ville Väätäinen

Ja nyt on Amélie on saapunut Turkuun. Keväästä saakka jatkunut innostunut odotus vaihtui ensi-illan huumaan perjantaina 13.9.2019 eikä epäonnesta ollut tietoakaan. Suomen kantaesityksen luoma jännitys kutkutteli ilmassa ja yleisön puheissa. Onneksi olin nähnyt maistiaisen tulevasta, joten luottavaisin mielin astelin katsomoon.

Turun Kaupunginteatterin lavalle tuoma Pariisi oli kuten Pariisin tulee olla. Värikäs, hieman nuhruinen ja ennen kaikkea täynnä elämää. Nautin suuresti sitä, että lava oli koko ajan täynnä katseltavaa, pieniä yksityiskohtia, kirkkaita valoja, ohikulkevia ihmisiä sekä suuria ja vähän pienempiä tarinoita.

Alisa Kujala ja Pörri Turun Kaupunginteatterin Amelie-musikaalissa, Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Kuva: Turun Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen

Amélien tarina on yksinkertaisuudessaan rakkaustarina. Mutta se ei ole matka pisteestä toiseen, vaan mutkitteleva polku, jonka varrella saadaan muutkin rakastumaan. Maaginen matka, jonka jatkuessa Amélie haluaa saada muut onnelliseksi, välittämättä itsestään tai unohtaen itsensä. Muiden onnellisuus on se, joka saa hymyilemään vielä kotimatkallakin, elokuvateatterista tai teatterista poistuessa.

Lavalle tuotuna Amélie toistaa uskollisesti elokuvan tarinaa. Ei kuitenkaan matkien, vaan antaen elokuvaa näkemättömällekin mahdollisuuden ihastua. Näytelmä on musikaali, jossa katsojalla on mahdollisuus antautua musiikin ja joukkokohtausten upeiden koreografioiden pyörteisiin. Vahvat lauluosuudet vakuuttavat, vaikka elokuvan ja Broadway-musikaalin äänimaailmat eroavat selkeästi toisistaan sovituksesta vastaavan Jussi Vahvaselän uurastuksista huolimatta. Mutta elokuvan musiikista vastannut Yann Tiersen onkin luonut soundtrackin, jonka vertaista on vaikea löytää.

Kaupunginteatterin Amèlien maailma on kaunis ja värikäs. Ja vaikka näytelmällä ei ole samoja mahdollisuuksia kuin elokuvalla, on näytelmän ohjaaja ja koreografi Reija Wäre saanut luotua esityksen, johon ei kaipaa yhtään enempää erikoistehosteita tai kuvakulmia. Lavastuksen 700 hehkulamppua kilpailevat loistollaan näyttelijöiden kanssa. Tarinasta tekee kiinnostavan sen kaikki pienet sivuhahmot tarinoineen: elämäänsä kyllästynyt hedelmäkauppias, klenkkaava ja kyyninen kahvilanomistaja, seikkaileva puutarhatonttu, epäonnistunut kirjailija, elämänilonsa kadottanut isä, rakkautta janoava ystävä. Vaikka heidän tarinansa jäävät vilahduksiksi, muutos parempaan saa ne kantamaan koko juonta eteenpäin. Marketta Tikkasen näyttelemä Amélie on yhtä herkkä, kujeileva ja samaistuttava kuin esikuvansa, ja sama herkkyys välittyy myös nuoressa Améliessa, jonka roolista vuorottelevat Iida Honkanen, Tilda Mäkimattila ja Alisa Kujala.

Turun kaupunginteatterin näytelmä pystyy luomaan hienosti katsojan eteen Amélien maailman, josta mielikuvitusta ei puutu. Esityksen jälkeen jää pohtimaan, miten itse voisi ilahduttaa muita ja luoda maailmasta vähän kauniimman elää. Mitä muuta sitä syksyn pimeyteen kaipaisikaan kuin iloa, väriä ja ripauksen rakkautta?

Kauniita, pieniä hetkiä huoneteatterissa

Ensamble Ponten esitys Hetki - Moments Of Beauty Teatteri Mundossa, Kuva: Jussi Ronkainen
Joele Solinas (vas.) ja Iina Löppönen. Kuva: Jussi Ronkainen/ Ensamble Ponte

*Yhteistyössä Ensemble Ponten ja Teatteri Mundon kanssa

On aurinkoinen perjantai-ilta saapuessamme seuralaiseni kanssa Uudenmaankadun ja Itäisen Pitkänkadun risteyksessä olevalle vanhalle puutalolle. Tämän sinisen puutalon ohi olen kulkenut lukuisia kertoja, mutta koskaan aiemmin en ole sen kynnyksen yli astunut. Nyt on sen aika. Raottaessani ulko-ovea kuulen helinää: ovessa roikkuva lehmänkello siinä toivottaa tervetulleeksi.

Eteisessä jätän kengät ja takin naulakkoon. Isosta korista saisi halutessaan lainata villasukkia. Miten tunnelmallista! Olen tullut katsomaan Ensemble Ponten Hetki | Moments of Beauty -esitystä Teatteri Mundoon Kupittaalle. Ennen esitystä lämpiössä saa vielä nauttia Teepolun tarjoamasta teestä sekä pullapitkosta. Kurotan itselleni yhden suloisista eriparikupeista, ja vieressäni juuri itselleen teetä kaatava huivipäinen nainen kysyy kaataako hän minullekin. Kiitän ilahtuneena.

Siemailen vihreää teetäni kakluunin lämmössä tutkaillen seinille ripustettuja sanoja ja piirroksia. Kaverini tavailee turkinkielistä tekstiä: mistäköhän kauniista hetkistä se kertoo? Pian yksi kanssakatsojamme tulee nappaamaan juuri samoista sanoista kuvan.

Hetki | Moments of Beauty -esitys Teatteri Mundossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Teekupposen jälkeen koittaa aika istahtaa katsomoon. Näyttelijät Iina Löppönen ja Joele Solinas tuovat eteemme soljuvan virran kohtauksia kauniista, leikkisistä hetkistä. Näyttelijäntyö on sanatonta sisältäen vain hiukan äännähdyksiä. Välillä hypähdetään taitavasti esine- ja nukketeatterin pariin. Kahden teekupin kohtaus sekä upeasti nuketetut kangasjoutsenet riemastuttavat. Kohtauksien viesti välittyy sanatta taitavasti.

Kahden näyttelijän intensiivistä kohtausvirtaa säestää Karen Soinila. Lavan sivussa istuva Soinila loihtii kuullaksemme upeaa musiikkia ja muita ääniä. Looppi on kovassa käytössä, ja on upeaa katsella ja kuulla kappaleiden rakentuvan siinä hetkessä, livenä. Soinila vastaa myös esityksen äänisuunnittelusta. Välillä lavan takaseinälle projisoidaan tekstiä sekä Jussi Ronkaisen hempeitä luontokuvia samalla, kun ääninauhalta kuuluu monikielistä puhetta.

Jokainen yksityiskohta Kerttu Pyyn ohjaamassa esityksessä on hiottu. Esiintyjien vaatteet ovat vaaleat ja tehty luonnonmateriaaleista. Sama orgaaninen luontoteema jatkuu vaaleista kankaista, puusta sekä katoista roikkuvista kuivakukista rakentuvassa lavastuksessa. Lavan vasemmalla puolella seisoo talon puolesta jykevänä vanha, koristeltu kakluuni. Yhdessä yksityiskohdat muodostavat harmonisen kokonaisuuden, jossa mieli lepää.

Lämpiö Teatteri Mundossa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Esitys kertoo hetkistä, joita on, ja jotka menevät ohi. Se kertoo myös mieltä ilahduttavista ja sydäntä lämmittävistä, jaetuista asioista. Väistämättä alan pohdiskella mikä minusta on erityisen kaunis hetki tai poikkeuksellisen kaunista. Mietiskelen myös miten kivat hetket menevät usein nopeasti ohi ilman, että niitä kauheasti edes huomioi. Entä milloin viimeksi sain paperikirjeen ja olinko yhtä ilahtunut siitä kuin Solinasin henkilöhahmo? Digitaalisuuden aikakaudella oikea kirje tulee aivan toisella tavalla lähelle vastaanottajaa.

Hetki | Moments of Beauty hyödyntää Yhdessä-Yhdistyksen, Turun Tyttöjen Talon ja Pansion vastaanottokeskuksen työpajoissa muodostunutta materiaalia. Esityksestä välittyykin monikulttuurinen lämpö ja kauneuden pohdinta. Mitä kellekin on kaunista? Onko kauneuden taju sama kielestä ja taustasta riippumatta? Muutaman vastauksen saan esityksen myötä.

Lämpöä, välittömyyttä ja hetkessä olemista huokuva esitys sopii kaikille kieleen katsomatta. Kannattaa kiirehtiä katsomaan, sillä esityksiä on jäljellä enää vain muutama!

Hetki | Moments of Beauty -esitykset Teatteri Mundossa 20.10.2019 saakka, Uudenmaankatu 17, Turku. Suositellaan yli 7-vuotiaille.

Syksyn väriloistoa Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa

Leppäkerttu kiipeää ruskaisessa puussa

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna ruska vielä antoi hieman odottaa itseään Turun keskustassa, joten tein pienen päiväretken Ruissalon saarelle. Turun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhassa Ruissalossa se odottikin jo melkein portilla leiskuen ulkopuutarhassa jo joissain pensaissa ja puissa keltaisen, oranssin, punaisen ja erilaisten vihreiden sävyissä.

Ruskaa Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Mantsurianjalopähkinä Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Mantsurianjalopähkinä Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Kesäpäivänhattu Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Kasvihuoneen nurkilta löydän mantsurianjalopähkinän, jonka moniliuskaiset vaaleanvihreät lehdet ovat jo paikoin muuttuneet hykerryttävän keltaisiksi. Jos kasvintunnistus on vähän ruosteessa, voi kävijä vaivihkaa kurkata kasvien luota kasvin nimen eri kielillä.

Kukkapenkin puolella kesäpäivänhatut hohtavat kirkkaankeltaisen ja lämpimän ruskean sävyissä. Todella kaunis syksyn kukkija!

Risiini Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty.
Kasveja Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Kvinoa Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Astun aidoin rajattuun Hyötykasvitarhaan, jossa kasvatetaan muun muassa öljy-, kuitu- ja maustekasveja sekä vihanneksia. Portissa kielletään pitkäkorvaisten tulo alueelle. Öljykasvi risiini on kasvanut valtaviin mittoihin ollen ainakin yli kaksimetrinen. Sen aniliininpunaiset siemenkodat ovat hauskan näköiset. Toisella puolella käytävää on vieläkin villimmän näköinen kasvituttavuus, jonka kukkatertuissa on samaan aikaan kukkia ja siemenkotia eri vaiheissaan. Mikäköhän tämän kasvin nimi on?

Kävelen ruokakasvien käytävää ja katseeni osuu kvinoaan. Sekin on korkea, ja kasvi notkuu siemeniä. Vieressä on violetti kvinoa. Lautasellani kvinoa on tuttu, mutta enpä ole aiemmin sitä nähnyt kasvavan!

Salaattisikuri Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Etelänherne Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Daalioita Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Jos korkeat öljy- ja ruokakasvit eivät jänistä kiinnostaisi, koittaa aitauksen keskiosassa oikeat herkkumaat. Ihastelen punavihreää salaattisikuria, joka näyttäisi olevan valmis poimittavaksi. Toisaalla etelänherneen latinankielinen nimi Babtisia australis lennäyttää mielikuvitukseni valloilleen. Mikäköhän sen tarina on? Jo lähes tyhjenneet siemenkodat ovat herkän kauniit.

Daaliapenkki on viittä vaille vainaa, mutta se tekeekin siitä äärimmäisen nätin näyn. Jo koittaneista yöpakkasista nuutuneet kukinnot leiskuvat vielä keltaisen ja punaisen sävyjä.

Poimulehti ja kastehelmi Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Jättilumpeita Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Poistuessani Hyötykasvitarhasta suljen portin perässäni ja lähden kävelemään lummelammikkoa kohti. Polun vierellä Itämaisella lammella kumarrun kuvaamaan syyskuisesta kasteesta märkiä poimulehtiä. Klassisen kaunista!

Lummelammille saavuttuani iloitsen, että yhä siellä kukoistavat valkoiset ja vaaleanpunaiset jättimäiset kukinnot. Punainen huvimaja on paikallaan tuoden tuulahduksen eksotiikkaa muutenkin kauniiseen maisemaan.

Luontopolkua Ruissalossa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Tällä kertaa tieni ei vie kasvihuoneiden puolelle. Se aika koittaa talven tultua. Jos kasvihuoneet kiinnostavat, kurkkaahan makupaloja teksteistämme täältä ja täältä.

Luonnosta nauttimista voi myös jatkaa Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ulkopuolella saaren monilla luontopoluilla. Yksi niistä lähtee suoraan puutarhalta. Millaisia ruskan värejä tulet siellä löytämäänkään?

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, Ruissalon puistotie 215, Turku. Ulkopuutarha on avoinna masu kello 820. Kasvihuoneet 7.10.2019 lähtien tisu kello 1017 ja niihin on pääsymaksu.