Anna Ahmatovan neljä huonetta – jotta me muistamme

Hannu Väisänen: Anna Ahmatova 1 (2017), kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Anna Ahmatova 1 (2017)

Taide on vaarallista, koska sen avulla emme unohda. Taiteen avulla me ja meistä seuraavat sukupolvet muistamme ja tulemme tietoisiksi menneisyydestä. Jotta se ei unohtuisi, tarvitaan rohkeita ja vahvatahtoisia ihmisiä tallentamaan mennyttä, kuten venäläinen runoilija Anna Ahmatova (1889–1966). Wäinö Aaltosen museossa 9.2. avautunut Hannu Väisäsen näyttely Anna Ahmatovan neljä huonetta tuo menneisyyden eteemme. Öljyvärimaalausten, brodeeraustöiden, valokuvien, videoteosten ja installaatioiden avulla Väisänen herättää henkiin niin Ahmatovan runot kuin pilkahdukset runoilijan elämästä.

Näyttely piti alun perin pitää Pietarissa Anna Ahmatovan museossa, mutta ilmeisesti ainakin osittain poliittisista syistä sitä ei sinne toteutettu. Nyt näemme näyttelyn täällä Turussa alkuperäistä suunnitelmaa laajempana. Pietarin ystävyyskaupunki Turku onkin sille oikein sopiva paikka. Ahmatovan runojen miljöönä on usein Leningrad/Pietari, sen kadut, talot ja Neva-joen rantatörmät. Meillä Turussa on oma jokemme ja sen rannat, joilla käyskennellä. Ahmatovan runoista on luettavissa vahva kotiseuturakkaus. Se ulottui jopa niin pitkälle, että hän kieltäytyi jättämästä kotikaupunkiansa vallankumouksen jälkeen. Kurjat olot ja taiteilijaystäviensä pakeneminen ulkomaille tallentui runoihin, mutta Ahmatova jäi. Myös Turku on tallentunut monien kaupunkilaisten sydämiin.

Hannu Väisänen: Runoelma ilman sankaria, diptyykki (2017) WAMissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Runoelma ilman sankaria, diptyykki (2017)

Hannu Väisänen - Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyä WAMissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ahmatovan tarkkanäköisissä runoissa on läsnä niin oman aikansa ajankohtaiset tapahtumat, vaino ja vangitsemiset kuin runon minän yksityinen maailma rakkauksineen ja eroineen. Neuvostoliitossa runoilijasta tuli epätoivottu henkilö, joka asetettiin julkaisukieltoon kymmeniksi vuosiksi, ja jonka teoksia oli kiellettyä omistaa. Moni suomalainen lienee kuullut Ahmatovan asemasta Neuvostoliitto/Venäjän eri vuosikymmenien poliittisessa myllerryksessä. Mutta moniko on hänen runokirjansa avannut? Musiikin ystäville voivat olla tuttuja sellaiset laulut kuin Haikara, Yöllä, Ero, Käki ja Nukun hiljaa kirkkomaassa. Kyllä – nämä Ultra Bran ja Kerkko Koskinen Kollektiivin laulujen sanat ovat alkujaan Ahmatovan kynästä syntyneitä runoja.

Sain käsiini ensimmäisen kerran Ahmatovan runoja teini-ikäisenä juuri Ultra Bran opastamana. Muistan elävästi tuon ruskeakantisen, Marja-Leena Mikkolan suomentaman Runoja-kokoelman (Orient Express, 1992). Se oli vuosia ainut suomenkielinen kokoelma Ahmatovan runoja. Minulle ei riittänyt kirjastosta kerrasta toiseen lainattu teos, vaan halusin kiihkeästi opuksen itselleni. Loppuunmyytyä nidettä ei kirjahyllyyni vielä tänä päivänä ole tullut, mutta vuonna 2008 ilmestynyt, myöskin Mikkolan suomentama, Valitut runot (Kustannusosakeyhtiö Tammi) toi omistamisen onnea. Sen runomitaltaan ja muodoltaan tarkistetut runot ovat pala jotain salaperäistä, yksityistä, jotain, jonka koska vain saan ottaa hyllystäni ja josta lukea säkeen sieltä, runon tuolta. Ja nyt saan kokea Ahmatovan taiteen aivan uudella tavalla.

Astellessani Wäinö Aaltosen museon portaita ylös helmikuisena kevättalven päivänä minua suorastaan jännittää. Ensimmäisessä näyttelysalissa video- ja brodeeraustöiden ihastelun jälkeen käännän pääni, ja vastassa on valtavat, seinään nojaavat mustat kirjaimet. En hallitse kyrillisiä, mutta hetken tavattuani tajuan niiden tarkoittavan Fontankan taloa. En meinaa pysyä nahoissani: tämän lähemmäs runoilijan kolmen vuosikymmenen ajan asuntoa en ole päässyt!

Fontankan talo Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyssä WAMissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fontankan talo Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyssä WAMissa,, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvatFontankan talo Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyssä WAMissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kiellettyon käyttö kielletty

Fontankan talo Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyssä WAMissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Fontankan talo Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyssä WAMissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Yhteen museosaliin on todellakin tehty installaatio Fontankan talosta eli Pietarin Fontanka-kanavan rantakadulla sijaitsevan Šeremetjevin palatsin piharakennuksesta. Sen neljä huonetta ovat antaneet nimensä tälle näyttelylle. Kerään hetken voimia ja astun kynnyksen yli. Tuntuu uskomattomalta ikään kuin kävellä niissä huoneissa, joissa Ahmatova asui. Eräässä elämänvaiheessaan hänen asuintilansa kapeni vain yhdeksi ainoaksi huoneeksi. Mietin mikä se mahtaa näistä olla.

Installaation huoneisiin on ripustettu erilaista esineistöä sekä valokuvateoksia. Ne luovat muuten tyhjiin huoneisiin tunnelmaa, mutta tuntuvat hieman irrallisilta. Onko tuo Ahmatovan käsilaukku? Ovatko nuo patsaat lähellä taloa? Rakennustelineet ovat osa installaatiota. Niiden portaita pitkin pääsee kiipeämään huoneiden ylle. Metallisista, karuista portaista huokuu keskeneräisyys, välitila, muutos ja jopa elämän hallitsemattomuus. Talossa elettiin paikoin jatkuvan tarkkailun ja mahdollisesti salakuuntelun alla. Ylhäältä lintuperspektiivistä tiirailtuna mittakaava muuttuu nukkekotimaiseksi, ja uusia yksityiskohtia paljastuu. Onko tuonnekin piilotettu nauhuri? Kokonaisuutta vahtii palatsin pihaporttia koristavien leijonien siluetti.

Anna Ahmatovan Runoelma ilman sankaria -runon osa Marja-Leena Mikkolan suomentamana WAMissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Hannu Väisänen: Runoelma ilman sankaria 2 (2017), kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Runoelma ilman sankaria 2 (2017)

Hannu Väisänen - Anna Ahmatovan neljä huonetta Wäinö Aaltosen museossa Turussa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Hannu Väisänen: Poltetut Runot 1 (2017),kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Poltetut Runot 1 (2017)
Hannu Väisänen: Puninin takki 4 (2017), kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty
Puninin takki 4 (2017)

Jatkan matkaani seuraavaan saliin. Edessäni on Runoelma ilman sankaria 2 (2017), jossa jo Anna Ahmatova 1 – teoksen (2017) vakavailmeinen nainen on saanut ympärilleen oranssia ja valkoista väriä. Vieressäni toiset näyttelyvieraat pohtivat niiden merkitystä, ja suljen korvani. En halua jakaa Ahmatovaani kenenkään kanssa.

Monet teokset ovat nimetty runojen tai Anna Ahmatovan elämäntarinan osasten mukaan. Aiheet ja teemat toistuvat – kuten runoilijan tuotannossa. Poltetut runot 1 (2017) pysähdyttää eteensä. Alkuun abstraktilta vaikuttava sinivalkoinen teos saa pohtimaan runojen hävittämisen ja julkaisemisen kieltämisen kauheutta ja traagisuutta. Mitä jää jäljelle, jos ei ole lupa tehdä rakastamaansa asiaa?

Puninin takki -nimisiä teoksia on monta. Puninin takki 4:n (2017) intensiivisen punainen väri hätkähdyttää. Väri jatkuu poikkeuksellisesti myös taulun reunan yli ja siitä tulee mieleen pyyhitty veri. Ahmatovan poika ja kaksi puolisoa joutuivat vankiloihin ja vankileireille. Nikolai Puninin (1888–1953) vangitsemisyönä Fontankan talon eteisnaulakkoon jäi roikkumaan hänen palttoonsa. Työleiri koitui Puninin kohtaloksi.

Anna Ahmatovan runo Marja-Leena Mikkolan suomentamana WAMissa, Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Muistoruukut Hannu Väisäsen Anna Ahmatovan neljä huonetta -näyttelyssä WAMissa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Viimeisessä salissa on Muistomerkki-installaatio, johon yleisö pääsee osallistumaan opettelemalla jonkin runon, säkeen tai muun tekstikatkelman ulkoa ja kirjoittamalla sen paperille. Sitten paperi poltetaan ja tuhkat tuodaan laitettavaksi johonkin näistä viidestä ranskalaisesta saviruukusta. Teoksella ylistetään muistamista ja tehdään kunniaa Ahmatovalle.

Tämä näyttely on tärkeä, koska tämä kaikki ei ole vain menneisyyttä. Se on tärkeä, jotta me muistamme ja osaamme arvostaa monesti niin itsestäänselvää.

Hannu Väisänen – Anna Ahmatovan neljä huonetta 20.5.2018 saakka. Näyttelyyn on myös opastuksia. Wäinö Aaltosen museo, Itäinen Rantakatu 38, Turku.

Mainokset

Kohta se on täällä – sormussaaga Turun Kaupunginteatterissa

Taru sormusten herrasta Turun kaupunginteatterissa

Torstaina 15. helmikuuta Turun Kaupunginteatterissa saa ensi-iltansa suurproduktio  Taru sormusten herrasta. Tätä fantasiaseikkailunäytelmää ovat varmasti monet odottaneet, sillä J. R. R. Tolkienin kirjasaagan maailmanlaajuisesta suosiosta huolimatta  vain harvat teatterit ovat tarinaan uskaltaneet tarttua. Ja malttamattomana odotan esityskauden alkua minäkin. Onneksi turkulaiset ovat rohkeita!

Onneksi pääsin tutustumaan näytelmään ja sen valmisteluihin  jo etukäteen. Turun Kaupunginteatterin pressitilaisuudessa saamani ensivaikutelmat produktiosta olivat päätähuimaavia.  Tilaisuudessa saimme esimakua itse näytelmästä ja kuulimme tarinoita ja tietoa kulissien takaisesta uurastuksesta. Pääsimme jo ennakkoon näkemään muutaman kohtauksen näytelmän kolmannesta osiosta. Kohtasimme Frodon, Samin ja Klonkun uuvuttavalla matkallaan kohti Tuomiovuorta ja saimme aavistuksen örkkien häpeämättömästä uhkaavuudesta. Tietenkin nämä katkelmat näytelmästä olivat aivan liian lyhyitä, niin mielelläni olisin uppoutunut pehmeiden penkkien ja saagan pauloihin koko iltapäiväksi.

Turun Kaupunginteatterin noin neljä tuntia kaksine väliaikoineen kestävä Taru sormusten herrasta -näytelmä koostuu kolmestakymmenestä näyttämökuvasta. Tolkien-fanit voivat huokaista helpotuksesta, sillä näytelmän dramatisoinnissa on luotettu Tolkienin kirjoihin, huomattavasti sotaisamman elokuva-version sijaan. Vaikka kohtausten karsintaa on kuulemma jouduttu toisinaan tekemään rankallakin kädellä, on kaikki tärkeä edelleen mukana. Näytelmä seuraa tiiviisti sormuksen matkaa, eikä seikkailullisuutta tarinasta puutu.

Näyttelijöitä Päänäyttämön lavalle nousee kaksikymmentäkaksi. Eikä kukaan heistä pääsee hengähtämään, sillä rooleja on ainakin tuplamäärä. Ja millaisia rooleja: sormussaattueen, örkkien ja haltijoiden lisäksi näyttelijät saavat esittää niin lukittaren jalkoja, entin silmiä, puolikasta jokea kuin Sauronin suuta. Vain pienet hobitit saavat kulkea vaarallista matkaa yhden roolinsa varassa, syystäkin.

Näytelmässä otetaan myös koko lava haltuun, ihan sinne seitsemän metrin huimaavaan korkeuteen saakka. Luvassa on siis ilmalennätyksiä, jännitystä, miekkataiturointia ja pyrotekniikkaa. Myös pressissä näkemäni maskeeraukset ja puvustukset antavat odottaa näytelmältä paljon. Örkkien maskit näyttävät juuri niin kuvottavilta harottavine hampaineen, että heistä lähtevän löyhkän miltei haistaa. Gandalf valkea, valoissa hohtavine partoineen, on suoraan Keskimaasta laskeutunut velho ja Klonkku on juuri sellainen syvältä maan sisästä noussut kadotettu kuin kirjoissakin.

Tällä kerralla saimme vain pienen maistiaisen näytelmän lavastuksesta Rautaportteineen ja lavan ylle kaartuvine mahtisormuksineen. Jään siis innolla odottamaan muun muassa lavalle kohoavaa maissipeltoa, jonka 7000 lehteä on yksittäin valmistettu tätä varten. Kolmiosaisessa näytelmässä riittää varmasti ihmeteltävää ja ihailtavaa koko rahan edestä, onhan näytelmä työllistänyt miltei sata teatterin työntekijääkin.

Hetken vielä maltan odottaa, millainen mahtaakaan olla koko näytelmä kun jo nyt tarina vei mukanaan. Odotatko sinä ensi-iltaa yhtä innoissasi?

Ystävänpäivän menovinkit Turkuun

Ystävänpäivän menovinkit kulttuurin pariin Turussa, kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Ystävänpäivää vietetään taas keskiviikkona 14.2. Turussa järjestetään paljon kivoja tapahtumia, joihin voi mennä yhdessä tai yksin. Osa tapahtumista on maksuttomia ja osassa on pääsymaksu. Nappaa menovinkit talteen!

Turun kaupunginkirjasto, pääkirjaston Studio: Et sä mittä rakkauslaului haluis kuulla? -konsertti klo 12.30

Rakkauslaulujen toivekonserttiin on pyydetty yleisöltä laulutoiveita. Mukana saa laulaa. Lauluja säestää koskettimilla Timo Rautala sekä sahalla ja viululla Katriina Rainio. Linnankatu 2, Turku.

Aboa Vetus & Ars Nova: Ystävänpäivä museossa klo 14–17 ja After work -opastus 8. Turku Biennaaliin klo 17.30

Jokirannan Aboa Vetus & Ars Nova -museokokonaisuudessa vietetään ystävänpäivää  kulttuurirajat ylittävän ystävyyden merkeissä. Iltapäivän aikana on ystävänpäiväkortti- ja kangaskassityöpaja, runoesityksiä ja livemusiikkia. Tarjolla on myös selkokielisiä opastuksia Turun historiaan sekä eri kulttuurien perinneleikkien esittelyä.

Kello 17.30 on puolestaan luvassa 8. Turku Biennaaliin After work -opastus, jonne myös virastotyöaikaa paiskivat ehtinevät mukaan. Mikä voisikaan olla oivempi tapa tutustua työkavereihin, kuin kaapata heidät työpäivän jälkeen kainaloon ja suunnata taiteen äärelle! Kierroksen jälkeen voi jäädä vaikka kahvikupposen äärelle aulan M Kitchen & Caféhen keskustelemaan millaisia ajatuksia näyttely herätti. Itäinen Rantakatu 4–6, Turku.

Turun taidemuseo: Ystävänpäivän teemaopastus: Rakkautta ja taidetta klo 17.30

Opastuksella tutustutaan Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia -kokoelmanäyttelyyn. Kultakauden taiteilijoiden välisen rakkauden ja ystävyyden pariin johdattavalle opastukselle on vapaaehtoinen ilmoittautuminen museolle. Mukaan mahtuu 40 henkeä. Aurakatu 26, Turku.

Turun AMK:n Taideakatemia: NÄE MINUT -esitys klo 18, SUOMI 101 -esitys klo 19, Medeia, rakkaani -esitys klo 20

Taideakatemiassa ensi-iltansa saa kolme ohjausta. Illan aluksi kuudelta nähdään Köysiteatterissa Anna-Maria Vänskän ohjaus ja tekstin sovitus NÄE MINUT. Seitsemältä Naruteatterissa on luvassa Lotta Jäppisen ohjaama SUOMI 101. Taideakatemian illan päättää kello kahdeksalta Köysiteatterissa esitettävä, Martta Pesosen ohjaama Medeia, rakkaani. Linnankatu 54–55, Turku.

Turun Nuori Teatteri: Broken Heart Story -näytelmä klo 19

Luomisesta, teatterista, rakkaudesta ja sen puutteesta kertovan näytelmän ensi-ilta on sopivasti ystävänpäivänä. Ohjaus ja koreografia on Mikko Kaikkosen käsialaa ja käsikirjoitus on Saara Turusen kynästä. Ursininkatu 4, Turku.

Sibelius-museo: Keskiviikkosarjan konsertti: Äänikkö klo 19

Museon keskiviikkoisessa konserttisarjassa lavan ottaa haltuun Äänikkö, jota kuvataan kolmen improvisoijan (Jone Takamäki, Markus Pesonen ja Janne Tuomi) intiimiksi kohtaamiseksi. Museon konserttisalin akustiikkaa on kehuttu. Ja onpa itse museokin aika huikea arkkitehtuurin taidonnäyte! Piispankatu 17, Turku.

Turun Kirjakahvila: Ystävänpäivän leffailta klo 19.30

Kirjakahvilassa Brinkkalan sisäpihalla on luvassa Oscar-palkittu, dystooppiselle joutomaalle sijoittuva animaatioelokuva. Ei pääsymaksua. Vanha Suurtori 3, Turku.

Valtakunnallinen keikkapäivä. Turussa Gong: Laura Moisio klo 20

Keikkojen ja keikkapaikkojen tärkeydestä kotimaiselle musiikki- ja kulttuurielämälle muistuttava tapahtuma avaa maan rock-klubit yleisölle jo seitsemättä kertaa. Sisäänpääsy keikoille on maksuton (klubit voivat periä eteispalvelumaksun).

Turussa mukana on Gong, jossa laulaja-lauluntekijä Laura Moision ilmaiskeikalla päästäneen kuulemaan uunituoreen levyn materiaalia. Eteispalvelumaksu. Humalistonkatu 8 A, Turku.

Ekstravinkki:

Turun filharmonisella orkesterilla on ystävänpäivätarjouksena kaksi yhden hinnalla Leif Segerstamin johtamaan Fundeerauksia-konserttiin 2.3. klo 19 sekä lastenmusiikkiyhtye Mimmien ja filharmonikoiden yhteiskonserttiin 24.3. klo 15. Tarjous on voimassa 14.2.2018 saakka.

Kulttuurintäyteistä ystävänpäivää! ♥

 

Kamelianainen Aurinkobaletissa

Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen
Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen

*Yhteistyössä Aurinkobaletin kanssa

Kun suunnittelimme Susannan kanssa kulttuurihaastettamme tälle vuodelle, unohdimme yhden tärkeän kohdan: lumoudu liikkeestä. Tanssi, olkoon mitä lajia tahansa, vangitsee ainakin minut joka kerta kun pääsen sitä seuraamaan. Se sanoin kuvaamattoman keveyden illuusio, jonka tanssi usein luo, on jotain täydellistä. Hetken ajan saattaa kuvitella koko maailman tanssivan. Onneksi sain heti vuoden alussa muistutuksen unohduksestani.

Kävin katsomassa turkulaisen nykytanssiryhmä Aurinkobaletin edellisviikolla ensi-iltansa saaneen Kamelianaisen. Vaikka en ole aikaisemmin tutustunut tarkemmin Alexandre Dumas nuoremman kirjoittamaan Kamelianaisen kuuluisaan tarinaan, se ei kokemustani haitannut. Alussa on rakastunut mies ja rakastunut nainen, onni. Lopussa todellisuus, joka särkee unelman. Rakastumisen herkkää hetkeä ja sen alkuhuumaa tuskin voisi kauniimmin ja selkeämmin esittää kuin Margueritea esittävä Päivi Kujansuu ja häneen tulisesti rakastunutta Armandia esittävä Patrick Di Quirico yhdessä sen tekevät.

Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen
Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen

Päivi Kujansuun tulkitsema Marguerite on herkkä, mutta samalla voimakas. Patrick Di Quiricon Armandin kauneus ja aistillisuus saa tuntemaan rakkaustarinan mahdolliseksi, toisaalta hahmossa näyttäytyy häilyvyyttä ja epäluotettavuutta. Elina Raiskinmäen tulkitsema Prudence on entinen prostituoitu, jonka bailuvaihde tuntuu jääneen päälle. Rujoudellaan hän luo vastakohdan toisinaan eteeriselle Margueritelle. Sekä Prudence että Mikko Kaikkosen esittämä Kreivi/Kertoja/isä Duval -kombo toimivat välillä tarinan kertojina kuljettaen sitä eteenpäin. Kaikkosen hahmo antaa tarinalle jotain vakaata kaiken häilyvyyden rinnalle.

Aurinkobaletissa Urmas Poolametsin taitavissa käsissä Kamelianaisen rakkauden ja epätoivon täyttämästä tarinasta on muokkautunut nykyaikainen esitys. Some-aika on vahvasti läsnä, ja omaa identiteettiä ja ihmissuhteita vahvistetaan yhteisselfieillä. Dumas kirjoitti: ”Jokainen päivä tuo uusia viehättäviä piirteitä rakastetussa, joka päivä keksimme ennen tuntemattomia nautintoja.” Näitä hetken nautintoja esitys luo katsojalle. Poolametsin suunnittelema lavastus tukee kerrontaa. Erilaisia tiloja luodaan näyttämölle verhoin, joiden avulla katse ohjataan kohteeseen tai kohteesta. Välillä kohtaus sijoittuu verhojen taakse niin, että katsojana tunnen tirkisteleväni. Julkisen ja yksityisen rajat häilyvät, kuten ne niin helposti tekevät todellisuudessakin. Kohtaukset ovat tempoilevia ja niissä on välillä nopeitakin vaihtoja. Musiikki vaihtelee klassisesta Verdistä aina jumputtavaan teknoon. Esityksessä toistuu hektisyys, joka alleviivaa nykyajalle tyypillistä mielentilaa.

Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen
Kamelianainen / Aurinkobaletti / Kuva: Sanni Saarinen

Kamelianaisen esityksiä on vielä 15.2.2018 saakka. Suosittelen, usein liike kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Esitys on yhtä kiihkeä ja tempaava kuin Dumas´n kirjoittama rakkaus.

Koreografia, konsepti ja lavastus Urmas Poolamets
Valosuunnittelu Marko Kallela
Ääni- ja kuvasuunnittelu Eero Auvinen
Pukusuunnittelu Marjo Haapasalo
Valo- ja ääniajot Konsta Savolainen & Marko Kallela
Pukujen valmistus Marja Haapasalo & Maria Sulonen

Menneen ajan charmia Procidalla

Hotelli Savoia Procidalla, Italiassa. Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, käyttö ilman lupaa kielletty

Pieni Procidan saari Italiassa on vehreä Napolinlahden helmi. Saaren pittoreskit talot, kapeat kadut ja kauniit maisemat ovat tuttuja esimerkiksi elokuvasta Il Postino – Posteljooni. Saaresta voit lukea tarkemmin täältä.

Monet käyvät saarella vain päiväretkellä Napolista. Laivahteydet ovat hyvät, ja päivän aikana saa varmaankin oivan pienen makupalan saaresta. Toden teolla saaren kanssa pääsee tutuksi, kun viimeisetkin laivat ovat irtautuneet Marina Granden satamasta ja Välimeren sininen ilta laskeutuu saaren ylle. Täällä ja täältä ei ole kiire mihinkään.

Jos on mahdollisuus jäädä saarelle yöksi, yksi hyvä majoitusvaihtoehto löytyy saaren keskiosasta Centanesta. Saaren ensimmäiseksi hotelliksi itseään tituuleerava Hotel Savoia on pieni paratiisi paratiisisaarella. Tämä 1930-luvulta peräisin oleva hotelli on kauniissa keltaisessa kivirakennuksessa. Se on yksi saaren ainoista hotelleista, jossa on oma uima-allas. Rannoillekaan ei ole pitkä matka. Bussipysäkki on hotellia vastapäätä.

Hotelli Savoia Procidalla, Italiassa

Hotelli Savoia Procidalla, Italiassa. Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, käyttö ilman lupaa kielletty

Hotellin puutarhassa notkuvat puut sitruuna- ja persikkasatoa. Pulahdus viileään altaaseen ja matkaväsymys on poissa. Kuten useissa saaren taloissa, puutarhaa reunustaa korkea kiviaita. Alhaalta kadulta ei arvaisi kuinka upea puutarha sen takana häämöttääkään.

Pieni 16 huoneen hotelli on kuin tuulahdus menneestä. Huoneet ovat kahdessa kerroksessa ja jokainen on nimetty kukan mukaan. Ne ovat kelvosti varusteltuja ja niissä on ilmastointi ja pieni televisio.

Aamuisin on tarjolla pienehkö italialainen aamiainen ravintolassa ensimmäisessä kerroksessa. Siihen kuuluu muiden muassa kahvi, joka valmistetaan toiveidesi mukaan, jogurttia, muroja, voisarvia, paikallisia leipäkeksejä sekä mehua. Leipäkeksien päälle on paikalliseen tapaan pähkinäsuklaalevitettä sekä marmeladia. Ilmeisesti talvikaudella ravintola on avoinna myös iltaisin.

Näkymä Procidalta Napolinlahdelle Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, käyttö ilman lupaa kielletty

Näkymä Procidalta Napolinlahdelle, Kuva: Arjen pilkahduksia blogi, käyttö ilman lupaa kielletty

Saan rauhallisen toisen kerroksen kulmahuoneen, jossa on kulmaparveke. Siltä avautuu henkeäsalpaava näkymä Napolinlahdelle ja naapuruston kattojen ja puutarhojen ylle. Napolin likaisuus ja hektisyys ovat vain muisto. Saaren vasemmalla puolella häämöttää hevosenkengän muotoinen Vivaran saari. Oikealla on suosittu Ischian saari.

Näkymä Procidalta Napolinlahdelle , Kuva: Arjen pilkahduksia -blogi, luvaton käyttö kielletty

Näkymä Procidalta Ischialle,
Näkymä kattojen yli Ischian saarelle

Hotellille saapumiseni jälkeen tajuan, etten halua viettää täällä vain yhtä yötä. Mennyttä aika huokuvalla charmillaan, maltillisilla huonehinnoillaan ja ystävällisellä palvelullaan hotelli hurmaa minut niin, että yhden yön sijaan en voi muuta kuin muuttaa matkasuunnitelmiani ja jäädä saarelle vielä yhdeksi yöksi.

Vastaanotossa päivystää pääasiassa vanha rouva, jonka kanssa meillä ei juuri yhteistä kieltä ole. Toisen yön huonevaraus hoituu kuitenkin onnistuneesti, ja aikani saarella tuplaantuu. Kun olet löytänyt Procidalle ja tähän hotelliin, niin pois et haluaisi päästä.

Hotel Savoia, Via Lavadera 32, Procida, Napolinlahti, Campania, Italia.

Lue myös aiemmat tekstini Procidan saari – Napolinlahden helmiLeppeä Procidan saari Napolinlahdella sekä illasta Napolissa.