Retki salaiseen puutarhaan – Kupittaan siirtolapuutarha

kupittaan siirtolapuutarha syreeni

Omakotitalossa omenapuiden ja syreenipensaiden keskellä lapsuuden viettäneenä tulee varsinkin näin kesän alussa ikävä kotipihaa. Turun lukuisat puistot toki tarjoavat helpotusta vihreyden kaipuuseen, mutta välillä on keksittävä myös muita keinoja kesäisen kukinnan ihailuun. Helluntain ja kesän alkamisen kunniaksi teimmekin perheen kanssa sunnuntaisen retken Kupittaan siirtolapuutarhaan ihailemaan sen kukkaloistoa. Puutarha sijaitsee Kupittaan kaupunginosassa, Citymarketin kyljessä kiinni, vain lyhyen matkan päässä kaupungin keskustasta. Kupittaan siirtolapuutarha perustettiin nykyiselle paikalleen, tuolloin kaupungin eteläiselle takamaalle, 1930-luvun puolivälissä ja se on kaupungin kahdesta siirtolapuutarhasta ensimmäinen. Puutarhan tarkoituksena oli tarjota kaupungissa asuvalle työväestölle mahdollisuus jaloon ja terveelliseen vapaa-ajan harrastukseen ja omavaraistalouden ylläpitoon. Ja vaikka kaupunki on ympärillä laajentunut, edelleen kaupungin asukkaat hoitavat vuokraamiaan palstoja huolella itsensä iloksi ja hyödyksi, toisinaan myös meidän meidän satunnaisten ohikulkijoiden nautinnoksi.

kupittaan siirtolapuutarha omenapuu

kupittaan siirtolapuutarha

Asfaltoidulta kadulta rautaportin sisäpuolelle astuessa näkymä on rauhoittava: värit ja tuoksut valtaavat aistit. Kylmästä keväästä ei ole tietoakaan vaan puutarhan vihreys lumoaa. Hiljaisuutta rikkoo vain lintujen liverrys. Aluetta halkovat hiekkakäytävät ovat tasaisia ja niitä reunustavat pienet erikuntoiset ja monenväriset mökit. Vastassa on rauhallisuus, kukkimaan puhjenneet vanhat omenapuut ja uteliaat viljelijät, jotka tarkkailevat palstoiltaan vierailijoita. Puutarhapalstoja ympäröivät eri korkuiset pensasaidat, jotka saavat esikoisen innostumaan: puutarha on suuri labyrintti, johon voi eksyä ja jossa voi seikkailla! Siirtolapuutarha on kuin salaperäinen salattu puutarha, johon harvempi tulee poikenneeksi. Tuuheat pensasaidat ympäröivät puutarhaa joka puolelta, eikä ohikulkija välttämättä edes aavista, millainen paratiisi aitojen toisella puolella onkaan.

Vaikka onkin miltei salainen, ei siirtolapuutarha ole suljettu ja yksityinen. Siirtolapuutarhan alue on kaupungin omistama ja samalla kaikille avoin kaupunkitila. Puutarhapalstat mökkeineen ovat yksityisalueita, mutta hiekkakäytävillä kuljeskellen kuka tahansa voi ihailla puutarhojen moninaisuutta ja toistaan suloisempien mökkien kirjoa, aivan kuten mekin teimme. Siirtolapuutarhan keskusrakennuksesta löytyy myös kesäkahvila, ja puutarhassa järjestetään myös ohjelmaa toisinaan. ensi viikolla siirtolapuutarhaan ja sen historiaan pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella Kupittaan kaupunginosaviikon kunniaksi. Tarkempi aikataulu löytyy täältä.

 

Melkein täydellinen satumatka eli retki Sagalundiin

Sagalund

Sagalund

Sagalund

Koska kaatosade ropisee ikkunaan ja Ranskasta kantautuu suru-uutisia, on aika hetkeksi viivähtää satumaailmassa: Kemiönsaarella sijaitsevassa Sagalundin museossa. Se on paikallishistoriaa esittelevä ulkoilmamuseo ja kasvitieteellinen puutarha, jonka pihapiiristä löytyy monia alueelle merkityksellisiä rakennuksia kuin perinnekasveja. Museoalue on perustettu jo vuonna 1900 paikallisen kansakoulunopettajan, Nils Oskar Janssonin, innostuksesta. Hän muodosti museoalueen koulunsa ympärille ja eli eläkevuotensa pihapiirin ihastuttavimmassa rakennuksessa, Villa Sagalundissa. Vretan koulua ja huvilaa lukuunottamatta rakennukset on siirretty paikan päälle, kaikki ovat kuitenkin alkuperältään kemiöläisiä. Viimeinen rakennus, Fallan talo tuotiin paikalle vasta 2000-luvun alussa. Ruotsalainen kasvitieteilijä Carl von Linné oli yksi Janssonin esikuvista, jonka elämäntyöstä inspiroituneena Jansson laajensi ideaansa pelkästä rakennuksiin painottuneesta museoalueesta runsaaksi ja yhä viheriöiväksi puutarhaksi.

Kokonaisuus on kiinnostava. Vierailullamme saimme tutustua paikalliseen sudenmetsästykseen ja rangaistuskäytäntöihin käräjätalossa, piipahtaa elämän ääniä täynnä olevaan navettaan leikkimään, tutustua kemiöläiseen koulumaailmaan jo 1600-luvulta alkaen ja tunnelmoida 1900-luvun alun huvilaelämää. Kaiken tämän ohella saimme nautinnon istahtaa keskelle lumoavan tuoksuista ruusutarhaa ja mahdollisuuden piiloutua hedelmiä notkuvan omenapuun alle tarkastelemaan edessä avautuvaa maalaisidylliä punamultaisine luhtiaittoineen ja korkeuksiin kipuavine humala-tankoineen. Päiväretkemme aikana aurinko helotti lähes pilvettömältä taivaalta, polun varret olivat täynnä kypsyneitä mustikoita ja vieno tuuli siveli ympäröiviä viljapeltoja. Oli helppo ymmärtää miksi Jansson nimesi alueen Sagalundiksi, satulehdoksi.

Sagalund

Sagalund

Sagalund

Mutta kuten kaikissa saduissa, myös tässä retkessä oli vastoinkäymisensä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut tulta syöksevä lohikäärme tai kateuttaan juonitteleva noita-akka vaan valitettavasti käytöstavat ja hymynsä takahuoneeseen unohtanut lipunmyyntihenkilökunta. Tervehdysten ja tervetuloa-toivotusten sijaan saimme osaksemme hämmästelyä osaamattomuudestamme ”leimata” museokortti asianmukaisesti ja ilmoitukseen monien museorakennusten kiinniolosta. Hämmentyneinä tästä kummallisesta käytöksestä odottelimme sankarimme, alueelle ohjaavan oppaan saapumista, jonka maagisena kykynä oli avata nuo lukitut ovet ja perehdyttää meidät tarkemmin alueen ja rakennusten historiaan.

Sagalund

Sisäänpääsyn hintaan kuuluva opastus olikin hyvä valinta, paljon jäisi Sagalundissa kokematta ja näkemättä ilman pääsyä rakennuksiin. Asiantunteva, joskin jäykähkö opastus loi retkeen oman tunnelmansa. Alueen laajuuden takia tunnin mittainen kierros tuntui riittämättömältä kaikkiin yksityiskohtiin ja nurkkauksiin perehtymiseen. Itse olisin voinut viettää sen kokonaisen tunnin Villa Sagalundin kiehtovassa, sokkeloisessa ja pysähtyneessä tunnelmassa kierrellen ja ihmetellen. Olisi ollut myös kiinnostavaa kuulla tarkemmin tarinoita talosta ja sen asukkaista. Tarkastella Janssonin laajaa merimiehiltä saatua kokoelmaa, johon kuului niin hain nikamista tehty kaulanauha, albatrossin pää kuin muitakin aarteita. Perehtyä rakennuksen kaksi asuntoa yhdistävän käytävän kirjoihin ja istahtaa terassille kuuntelmaan metsän huminaa. Myös huvilan toisen asukkaan Adele Wemanin, jota joissain piireissä kohtalokkaasti Yön kuningattareksikin kutsuttiin, sinisen salongin kesäöiset taitelijajuhlat ja seurapiiritapaamiset jäivät liian vähäiselle kerronnalle, joten paluumatka Turkuun vierähtikin asukkaiden valintoja ja elämää pohtien.

Sagalund on avoinna kesäkaudella päivittäin ja suositeltavia opastuksia järjestetään joka tasatunti klo 11-16. Museo tarjoaa myös paljon ohjelmaa ryhmille ja lapsille, kannattaa tutustua.

Kuvatunnelmia kesäisestä Kuralasta

Kuralan kylämäki

Kesäkuu on viimein koittanut ja luonto näyttää parastaan. Viimeistään tänään monet museot avaavat kesäkautensa.  Jo viikonloppuna otin lapsen kanssa varaslähdön kesätunnelmiin aina niin idyllisessä Kuralan kylämäessä, jossa vietettiin Oi ihana toukokuu -tapahtumaa. Puitteet olivat täydelliset: virkeät ja ilosta kirmaavat lampaat olivat saapuneet vielä niin vihreille laitumille rapsuteltaviksi, syreenipensaat, omenapuut ja perinnepuutarha kukoistivat. Uuttakin nähtävää oli mäelle saapunut: kyläpuoti, jossa lapset saavat leikkiä ja vanhemmat voivat istahtaa nostalgisoimaan menneen ajan kauppatunnelmaa kun itsepalvelua ei vielä tunnettu ja saman tiskin takaa saattoi ostaa niin kankaat, ruuat kuin vaatteetkin. Hypisteltävää ja katseltavaa riitti.

Ihana kylämäki, tapaamme varmasti vielä monta kertaa tänä kesänä!

Kuralan kylämäki kesällä

Kuralan kylämäki kesällä

Kuralan kylämäki

Kuralan kylämäki lammashaka

Kuralan kylämäki

Kuralan kylämäki

Kuralan kylämäki kesällä

Elokuisesta Kuralan kylämäestä voit lukea blogistamme tästä.