Ahvenanmaan merenkulkumuseo – koko perheen retkikohde!

Saana-tunturilla on jo satanut lunta ja Turussakin aamut ovat viilenneet. Pieni paluu kesäloman aurinkoisiin päiviin on siis paikallaan. Heinäkuussa teimme Susannan ja lasten kanssa muutaman päivän retken Maarianhaminaan. Tuo lapsille vain laivan ikkunasta tuttu kaupunki valloitti koko seurueen. Yksi matkan päämääristä ja kohokohdista oli Ahvenanmaan merenkulkumuseo, kuinkas muutenkaan.

Ahvenanmaan merenkulkumuseo ulkoapäin

Ahvenanmaan merenkulkumuseo eli Ålands sjöfartsmuseum, sijaitsee kauniissa rinteessä sataman kupeessa, josta avautuu näkymä merelle. Museoon on helppo löytää niin kaupungin kuin risteilysataman suunnasta. Mutta jos epäilys vaivaa tai suuntavaisto on olematon, on katukiveyksiin teipattu kompassia kuvaavia opasteita oikean suunnan löytämiseksi. Hauskana lisänä opasteissa on myös minuuttimäärä museoon saapumiselle. Loistava keksintö kärsimättömien lasten (ja ehkä aikuistenkin) hermojen rauhoittamiseksi. Matkaa keskustasta ei kävellen montaa minuuttia museolle ollut, ja se sujui hyvin aurinkoisessa kelissä kadun varren taloja ihmetellen ja ihaillen.

Ahvenanmaan merenkulkumuseon katuopaste

Ahvenanmaan merenkulkumuseon opaste

Museokierroksen alussa olo oli hetken aikaa epätoivoinen: näyttelykokonaisuuksia tuntui olevan lukemattomia, kerroksiakin museossa kolme, lapsia matkassa kaksi ja aikaa rajallinen määrä ennen laivan lähtöä. Epätoivon tunne laantui kuitenkin nopeasti innostuksen tieltä, kuopus ymmärsi nukahtaa päiväunille ja esikoinen lähti omatoimisena ratkomaan kassalta saamaansa museon oman maskotin, laivarotta Rubyn aarrereitin visaisia kysymyksiä.

Suomen museoliitto valitsi Ahvenanmaan merenkulkumuseon Vuoden museoksi 2016. Enkä ihmettele, näyttelyosuudet olivat kiinnostavia. Niissä oli juuri sopivassa suhteessa erityisiä yksityiskohtia ja yleisempää tietoa. Merenkulkua käsiteltiin niin työn kuin vapaa-ajan näyttämönä. Korkeita mastoja ja ahtaita hyttejä, matkamuistoja kaikilta maailman meriltä ja tarinoita niin merelle lähteneistä, mereen päätyneistä kuin niistä kotiinjääneistä. Harvemmin enää jaksan ehdin jokaista näyttelytekstiä lukemaan, mutta siltikin lähdin museolta uutta tietoa uhkuen kotimatkalle. Erityisesti pidin siitä, miten museossa oli tuotu esille yksittäisiä henkilötarinoita, ja aivan erityisesti siitä, miten mukaan oli poimittu naisia ja heidän tarinoitaan vaikka usein merenkulkukulttuuri nähdään niin miehisenä asiana.

Ahvenanmaan merimuseo

Laivan keulakuvia Ahvenanmaan merimuseossa

Myös visuaalisesti museo oli kiehtova, niin esineet kuin niiden esillepano houkutti tutustumaan. Osa näyttelyvitriineistä oli rakennettu merimiesarkkuja mukaillen ja joiden sisälle pääsi kurkistamaan ylhäältä päin mutta myös lyhyemmät museovieraat oli huomioitu. Erityisesti pidin merimiesten ja matkaajien matkamuistoista kootusta kuriositeettihuoneesta, jonka seinistä nuo ympäri maapalloa Ahvenanmaalle päätyneet esineet pursusivat. Esillä oli niin koristeltuja strutsin munia, pingviinin höyhenillä kuorrutettuja mattoja, piraijakaloja, valaan penis ja korva, hain selkäevä ja albatrossin nokka. Samasta huoneesta löytyi myös maailman toiseksi ainoa säilynyt vanha merirosvolippu, joka haalenneena ja vaalenneenakin on malliesimerkki merten kauhujen lipusta irvistävine pääkalloineen.

Ahvenanmaan merenkulkumuseon näyttelyvitriini

Ahvenanmaan merenkulkumuseon näyttelyvitriinissä on esillä matkamuistoja maialman meriltä

Museossa vierailija ei jää vain näkijän ja lukijan asemaan, vaan näyttelyissa on panostettu kokemiseen ja tekemiseen. Museon omat ”rör och gör” -pisteet kehoittavat syventymään solmujen oikeaoppiseen solmimiseen, harjoittelemaan rahtilaivan lastausta ja laulamaan karaokea kuten railakkaimmalla risteilyllä konsanaan. Kaikki olivat sellaisia, joista niin lapsi kuin aikuinenkin jaksoi kiinnostua. Lisäksi lapsille oli oma leikkihuone, jossa pääsee tutustumaan niin pimeässä hohtavaan merenalaiseen maailmaan kuin kiipeämään meren pinnalle tutustumaan siihen tutkijan silmin. Huone oli hieno ja lapsi onnellinen siellä seikkaillessaan, mutta omasta mielestäni museon edellinen lapsille rakennettu oma seikkailutila/näyttely Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa, johon pääsin tutustumaan Forum Marinumissa sittenkin vei voiton.

Ahvenanmaan merenkulkumuseossa riittä koettavaa lapsillekin

Ahvenanmaan merimuseon näyttelyvitriini matkustajaliikenteestä

Jos ja kun seuraavan kerran matkaan Ahvenanmaalle ja Maarianhaminaan, suuntaan varmasti myös merimuseoon uudelleen. Ahvenanmaan merenkulkumuseo on juuri sellainen museokohde, jossa voi vierailla useamman kerran ja aina sieltä löytyy jotain uutta kiinnostavaa vaikka koko perheelle. Ja museovierailu ei katso vuodenaikaa, jos kesälomaan on vielä liian pitkä aika, kolkuttelee koululaisten syysloma jo aivan nurkan takana!

 

Mainokset

Seitsemän koiraveljestä Kaarinassa

Seitsemän koiraveljestä, Kaarinan nuorisoteatteri ja Kaarina-Teatteri, Kuva: Matti Vahtera

*Yhteistyössä Kaarinan nuorisoteatterin ja Kaarina-Teatterin kanssa

”Voimalla seitsemän miehen” raikaa laulu metsikön laidalla kauniin keltaisen puutalon pihamaalla. Menossa on teatterisovitus Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -romaanista, Heini Vahteran dramatisoima ja ohjaama Kaarinan nuorisoteatterin ja Kaarina-Teatterin yhteisproduktio. Koiraveljesten tarina pohjaa tietenkin kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teokseen.

Musiikkinäytelmä marssittaa tuttuakin tutumman kirjan tapahtumat katsojien eteen koiramaisessa hengessä. Tai pitäisikö sanoa tuttuakin tutumpien kirjojen, sillä varmasti monessa perheessä on Kunnaksen koiraveljeksistä luettu sivut hiirenkorville.

Näytelmässä seurataan Kunnaksen kirjan tapahtumia suht uskollisesti. Matti-kissa, kana ja Heikki Hämähäkki seikkailevat  tapahtumissa mukana. Veljekset käsittelevät nukkeja hienosti! Vilahtaapa näyttämöllä myös muista Kunnaksen teoksista tuttu Herra Hakkarainen.

Välillä koirat yltyvät haukahtelemaan tai ulvomaan, kuten koirien kuuluu. En varmaan hirveästi paljasta juonta, jos totean veljesten äidin kuoleman näyttämisen olevan yllättävä ja koskettava ratkaisu. Enkeli-äidin näkyminen myöhempien kohtausten taustalla toimii kyllä draamallisesti.

Seitsemän koiraveljestä, Kaarinan nuorisoteatteri ja Kaarina-Teatteri, kuva: Matti Vahtera

Seitsemän koiraveljestä, Kaarina-Teatteri ja Kaarinan nuorisoteatteri, Kuva: Matti VahteraMusiikkikohtaukset Anna Hellsténin hienoine koreografioineen ovat hiottuja ja rytmittävät näytelmää mukavasti. Eero Aakalan säveltämä ja kapellimestaroima livemusiikki sekä lauluosuudet ovat komeaa kuultavaa. Astuupa yksi jos toinenkin bändin jäsen välillä lavalle näyttelemään.

Koiramaisuudesta ei olla säästelty. Tiina Valkaman kekseliäs puvustus ja Marika Torvisen ja Jasmin Malmin maskeeraus luovat juuri sopivan illuusion lajityypeille ominaisista piirteistä. Asiaankuuluvasti koirilla on korvat ja kuonot, korpeilla nokat ja lampailla pörröiset korvat. Erityisen hauska tapa luoda koirankorvat on Venlan (Oona Mahnala) hahmon pinkit krepatut saparot.

Viime vuosisatojen tyylinen puvustus tempaa katsojan menneen ajan tunnelmaan. Kauaa eivät veljesten valkeat vaatteet ole valkoiset, kuten arvata saattaa! Veljesten virkatut virsut ja reput ovat upea yksityiskohta.
Seitsemän koiraveljestä, Kaarinan nuorisoteatteri ja Kaarina-Teatteri, kuva: Matti VahteraLopussa kiitos tietenkin seisoo ja rakkaus kukoistaa. Aapinenkin on suurin piirtein päntätty päähän.

Entä kuka veljeksistä oli suosikkimme? Kaikki seitsemän ovat mainioita ja lavainnostus näkyy. Kukin tuo oman roolihahmonsa piirteitä hienosti esiin. Kuitenkin seurueemme kuusivuotiaan suosikkihahmo oli Simeon (Leo Lindén), koska se oli hassu. Minun sympatiani saivat veljeksistä vanhin Juhani (Juhani Lemmetyinen) sekä kaikkein pienin, Eero (Rasmus Hakala), olenhan itsekin perheeni kuopus. Näiden hahmojen vahvat persoonat ja taidokas näyttelijäntyö tekivät vaikutuksen!

Seuraava esitys sunnuntaina  6.8. klo 17. Esityksiä vielä 19.8.2017 saakka. Esitystä suositellaan yli 5-vuotiaille.

Kaarina-Teatterin piha, Viipurintie 118, Kaarina. Paikalle pääsee Turusta esimerkiksi Föli-bussilla joko vastapäiselle Viipurintien pysäkille tai Kaarinan keskustaan sekä omalla autolla. Tutustu myös 100 lasta teatteriin! -hyväntekeväisyyskampanjaan.

Kuvat: Matti Vahtera/ Kaarinan nuorisoteatteri

Herra Hakkarainen harrastaa – unissaan

Herra Hakkarainen harrastaa -näytelmä
Kuva: Linnateatteri / Mirkku Merimaa

*Yhteistyössä Linnateatterin kanssa

Kesäteatteri on se suomalainen kesään kuuluva pakollinen vierailukohde. Kun Susanna suunnisti Linnateatteriin katsomaan Haluatko mökkiläiseksi -näytelmää, päätin itse ilahduttaa esikoistani ja vein hänet katsomaan samaisen teatterin Herra Hakkarainen harrastaa -esitystä.

Mauri Kunnaksen luoma Herra Hakkarainen on meille ja varmasti monille muillekin tuttu hahmo. Esikoisen kanssa olemme lukeneet tämän kuuluisan sarvipäisen unissakävelijän kommelluksista useista Kunnaksen kirjoista ja aina ne ovat jaksaneet naurattaa. Esitys toistaa samaa kirjoista tuttua kaavaa, onhan näytelmän alkuperäiskäsikirjoitus kirjailijan. Kuten kirjoissakin, Herra Hakkarainen kommeltaa näytelmässä ympäri Tassulaa ja raukkaparka, aina yhtä avulias Masa-marsu yrittää pysyä hänen perässään ja vähän edelläkin turvana ja apuna sen minkä ehtii.

Herra Hakkarainen harrastaa -näytelmä
Kuva: Linnateatteri / Mirkku Merimaa

Näytelmässä Herra hakkarainen on pulassa. Hänellä on ongelma. Aamuisin hän tuntee itsensä väsyneeksi ihan ilman syytä. Onneksi Tassulasta löytyy aina avuliaita henkilöitä tarjoamaan neuvoja. Syy Hakkaraisen väsymykseen on aivan selkeästi hänen toimettomuutensa. Vailla tiukkaa aikataulua ja kehittäviä harrastuksia kuka tahansa voi tuntea itsensä väsyneeksi, senhän nyt tietää vauvakin! Herra Hakkarainen ei ole aivan vakuuttunut siitä että miesjooga, someen sukeltaminen tai rokkimusiikki olisi avain auvoon, mutta unissakävelijä ei voi askeliaan valita. Masa-marsu saa ryntäillä yöt läpeensä harrastuksia kokeilevan Hakkaraisen perässä, mutta lopulta kaikki selkenee, ja se täydellisen sopiva harrastus löytyy. Hakkaraisen harrastusvalinnan voisin liittää myös omalle listalleni koska vain.

Näytelmässä hassutuksia ja kommelluksia riittää yhtä paljon kuin aikuisia naurattavia vitsejäkin. Mutta on näytelmällä se topeliusmainen opetuksensakin: avain onneen ei välttämättä löydy suorittamisen kautta ja nyt sen tietää Herra Hakkarainenkin. Herra Hakkarainen harrastaa viihdyttää niin aikuista kuin lastakin. Esitys sopii hyvin vaikka lapsen ensimmäiseksi teatterikäynniksi. Näytelmä on hauska, musiikki mukaansatempaavaa ja juoni vauhdikas. Lapset saavat rennosti istua teatteriteltan lattialla lähellä lavaa, melkein keskellä tapahtumia. Ja jos jännitys iskee kesken esityksen, voi vanhemman viereen tulla turvaan.

Esityksiä 29.7.2017 saakka Linnateatterin ulkoteltassa. Ja lämmintä päälle, Suomen suvi on petollinen!

Vesibussilla Ruissaloon

Vesibussi Ruissaloon

Tänä kesänä Turun joukkoliikenteeseen on tullut ihana lisäys: vesibussi Ruissaloon. Venematkalle pääsee hyppäämään mukaan kahdesta kohtaa jokirannasta, Martinsillan viereiseltä pysäkiltä jäätelökioskin nurkalta ja Forum Marinumin laiturista. Myös Ruissalon puolella pysäkkejä on kaksi, toinen Ruissalon telakalla ja toinen Kansanpuiston rannassa. Matkakulut veneellä Ruissaloon ovat aivan samat kuin Fölin busseillakin, matkan voi kuitata bussikortilla tai kertamaksulla. Kaiken lisäksi myös lastenvaunut ja polkupyörät mahtuvat veneen kyytiin maksutta ja vesibussilla on kahvila!

Kesäkuisen sunnuntain kunniaksi päätimme perheen kanssa kanssa tehdä piknik-retken Ruissaloon, vesibussilla tietenkin. Aamupäivä oli ollut sateinen, mutta iltapäivää kohden aurinkokin alkoi pilkottaa pilvien takaa, joten ruuat koriin, lapset föliin ja laiturille, mars. Kun vesibussi aloitti tänä kesänä liikennöinnin, kyytiin oli suorastaan tunkua. Forum Marinumin pysäkillä kyytiä odotelleet saivat kuulemma välillä jäädä nuolemaan näppejään, sillä vene oli täynnä. Nyt tilanne on ehkä tasoittunut, ainakin meillä oli tilaa vesibussissa hyvin, vaikka istumapaikkoja ei olekaan yhtä runsaasti kuin bussimatkalla.

vesibussilla Ruissaloon

Nousimme vesibussin kyytiin Martinsillan pysäkiltä. Syitä tähän oli kaksi: pysäkki on kotiamme lähimpänä, mutta tärkeämpää oli se, että sen ilmoitettiin olevan lastenvaunujen ja polkupyörien kanssa liikkuville Forum Marinumin pysäkkiä parempi. Ja kaikki kävikin näppärästi, kadulta laiturille johti luiska, eikä vesibussiin nousunkaan kanssa ollut ongelmia lastenvaunujen kanssa.

Bore

Suomen joutsen

Matka Ruissalon telakalle, vanhan veneveistämön laituriin, kului joutuisasti. Vastaantulevat veneet saivat Aurajoen pärskeet lennähtämään naamaan saakka ja tuuli riepotteli hiuksia, kuten merellä kuuluukin. Aina toisinaan on riemastuttavaa päästä katselemaan kaupunkia joen tasolta, kaupungin profiili näyttää niin erilaiselta ja tuoreelta uudesta näkökulmasta katsellessa. Forum Marinumin museolaivat tuntuivat valtavilta ohitettaessamme ne ja ruotsinlaivojen terminaalialue kumisi vielä tyhjyyttäään ennen illan ruuhkaa. Miltei liian sutjakasti saavuimme vanhan veneveistämön laituriin, joka samalla oli meidän jokimatkamme päätepiste.

Ruissalossa

Ruissalo

lampaita Ruissalossa

Jäimme pois jo Ruissalon telakalla lastenvaunujen takia. Myöhemmin Kansanpuiston pysäkin rappusi katsellessa tiesin tehneeni oikean ratkaisun, en olisi jaksanut enkä missään nimessä edes halunnut yrittää kantaa painavia lastenvaunuja laiturin jyrkkiä portaita ylös. Ja luultavasti ilman lastenvaunujakin olisimme valinneet veneveistämön pysäkin, sillä Ruissalon rantapromenadin maisemat pitsihuviloineen, lammashakoineen ja upeine näkymine takaisin kaupunkiin ja vastarannalle Hirvensaloon ovat kokemisen arvoiset. Samalla Kansanpuistoa kohti kävellessä saattoi muistella menneitä Ruisrock-kävelyitä, sitä kuuluisaa Via Dolorosaa, jolloin samaisen kävelytien tunnelma on usein jotain muuta kuin sunnuntaista perheidylliä. Nyt Kansanpuiston rannassa ei kuitenkaan odottanut väenpaljous festivaalilavoineen vaan tuulinen, miltei tyhjä hiekkaranta ja auringossa paistatteleva meri. Jälleen yksi kesäsunnuntai oli täydellinen.

Ruissalon kansanpuisto

Airisto Line Oy:n liikennöimä Fölin vesibussi kulkee kaupungista Ruissaloon koulujen alkuun saakka päivittäin 9.30 – 18.30, poikkeuksia aikatauluissa sekä pysäkeissä on Ruisrockin aikana sekä Tall Ships Races -tapahtuman aikana. Vesibussi kulkee normaalin aikataulun mukaan myös juhannuksena, eli jos juhannuskelit vain antavat myöden, kannattaa lähteä tekemään juhannustaikojaan Ruissaloon. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Fölin bussit noudattavat juhannusaikatauluja, ne kannattaa katsoa tästä linkistä.

Pääsiäinen ilman yllätysmunia

Kuralan kylämäki keväällä

DSC_0135

Palmusunnuntaina otin ensiaskeleita pääsiäistunnelmaan ja suuntasin Susannan ja lasten kanssa katsastamaan Kuralan Kylämäen pääsiäisvalmisteluja. Kuten yleensä, tunnelma Kylämäessä oli verkkaan rauhallinen, kiireestä ei ollut tietoakaan ja koristelut odottivat ihailijoitaan. Tiput, kanat ja kukot sekä rairuohopedit olivat vallanneet pöytätasot, noidat lentelivät ikkunoilla ja kauniisti värjätyt kananmunat oli nostettu jo esille. Iso-Kohmon tuvan uunissa valmistui mämmi ja ikkunoilla kukkivat komeasti kliiviat ja amaryllikset. Vähä-Kohmon päärakennuksessa taasen pääsi lukemaan pääsiäistarinoita ja tunnistamaan 1950-luvun keittiövälineitä, toiset paremmalla menestyksellä kuin toiset. Kokeiluverstaalla pääsi itse kokeilemaan munien koristelua ukrainalaisella vahatekniikalla.

pääsiäismunia kuralassa

pääsiäinen kuralassa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuralassa mämmiä

Myös Kylämäen pihapiiri halusi tarjota vieraille nähtävää. Yleensä olemme käyneet Kuralassa kesäisin, joten nyt maisema oli kesäistä vehreyttä huomattavasti karumpi: laitumet olivat tyhjinä, puut paljaina ja maakin vielä harmaanruskea. Tarkempi silmäys ympäröivään luontoon kuitenkin antoi lupauksen kohta koittavasta kesästä. Ojanpientareet olivat valtoimenaan pajunkissoja, kirkkaankeltaiset leskenlehdet puskivat esille aurinkoisilla rinteillä ja Iso-Kohmon talonnurkalla päivää paistattelivat sinivuokot. Linnut livertelivät kilvan puissa piilotellen kameralta ja Iso-Kohmon  tallin auringonpaisteiseen punamultaseinustaan nojaillessa kevättakkikin tuntui olevan liikaa. Lapselle kevään tulon ihmettelyä tärkeämpää oli tarkistaa, oliko kaikki oleellinen talven jäljiltä tallella. Ja olihan ne: traktori, keinu ja kyläpuoti löytyivät sieltä mistä pitikin.

keväällä Kuralassa

sinivuokkoja

kuralan kylämäki3

Jos kevään tulo siis vielä epäilyttää, kannattaa suunnata Kuralan Kylämäkeen hakemaan toivonpilkahduksia. Museoalue on aina avoinna vaikka rakennukset ovatkin kesän ja tapahtumien ulkopuolella suljettuina. Ja jos ei Kuralan Kylämäen pääsiäistapahtumaan ehtinyt nyt viikonloppuna, voi pääsiäistunnelmaa hakea vaikka Luostarinmäen käsityöläismuseosta, jossa pääsee tutustumaan idän ja lännen pääsiäisperinteisiin koko viikon ajan. Viikonloppuna on vielä koko perheen pääsiäistapahtuma, jonka tunnelmista viime vuodelta voit lukea tästä linkistä.

Kuralan Kylämäen kesätunnelmia pääset katsomaan tästä linkistä ja elokuisesta museoretkestä elävän historian Kylämäkeen tästä.