Deittailua museossa

Museot järjestävät nykyään yhä enemmän teemapäiviä ja tapahtumia erilaisille kohderyhmille. Lapsille suunnattuja teemapäiviä on nykyään hyvinkin paljon ja muunkinlaiset teemaopastukset näyttelyihin ovat suosittuja. Museokäyntiin saatetaan yhdistää brunssia tai konserttia. Mainioita keinoja siis saada lisää yleisöä ja tavoittaa myös ihmisiä, jotka muuten tulevat harvemmin poikenneeksi museoon. Viime vuosina on museoissa yleistyneet myös sinkkujen illat. Kansallismuseo Helsingissä järjesti ensimmäisenä museona Suomessa sinkkuillan vuonna 2015 ja monet muut museot ovat seuranneet perässä.

Kävin ystäväni kanssa tutustumassa konseptiin Wäinö Aaltosen museossa, jossa sinkkuiltaa vietettiin neljättä kertaa. Ideana on, että ihmiset pääsevät tutustumaan toisiinsa ja löytämään jos ei elämänsä rakkautta niin vaikka uuden ystävän. Paikalle voi mennä yksin tai ystävien kanssa ja viettää hieman erilaisen illan museossa.

Wäinö Aaltosen museossa illan aloitti opastettu kierros juuri avautuneeseen Mansikkapaikka-näyttelyyn. Yleisöä museoon oli saapunut nelisenkymmentä, joista suurin osa oli keski-ikäisiä naisia. Tämän ei kai pitäisi olla mikään yllätys, sillä käsittääkseni suosituinta museoissa käynti taitaa olla juuri viisikymppisten naisten keskuudessa. Paikalla oli toki muutamia miehiäkin sekä joitakin nuorempia kävijöitä. Tapahtuman ikäraja oli 18 vuotta, mutta parikymppisiä ei paikalla juuri näkynyt. Kierros oli hieman normaalia lyhyempi, mutta muuten hyvinkin perinteinen opastus. Taideteosten sijaan useimpien huomio taisi kiinnittyä toisiin museokävijöihin ja ilmapiiri olikin hieman jännittynyt ja odottava. Tämä oli varsin luonnollista, sillä kierroksen jälkeen oli mahdollisuus osallistua pikadeiteille. Itse jätin treffailun muille, mutta sain kuulla, että deitit järjestettiin pöytäryhmittäin kysymyspeliä pelaten. Ratkaisu oli ilmeisen onnistunut, sillä huomasin, että museosta lähti muutama pari yhdessä jutustellen jatkamaan iltaa.

Konsepti sinänsä oli ihan onnistunut, mutta ideaa voisi ehkä vielä kehittää. Oli ihan hauskaa, että mukana oli eri-ikäisiä ihmisiä, mutta sinkkuiltoja voisi tehdä myös kohdennetummin eri ikäryhmille. Siten mukavan treffikumppanin löytäminen museosta voisi olla todennäköisempää. Museon voisi olla myös helpompi markkinoida tapahtumaa sopivalle yleisölle. Lisäksi deittien jälkeen olisi hyvä olla tarpeeksi aikaa tutustua uuden kaverin kanssa vaikka vielä näyttelyyn, ettei heti tarvitse miettiä mihin jatkaa museosta matkaa. Ja tokihan ideaa voisi viedä myös muihin vastaaviin ympäristöihin. Ehkäpä muutkin kulttuuri- ja vapaa-ajantoimijat voisivat keksiä oman deittailutapahtumansa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s