Kello käy yli yhdeksää lauantai-iltana. Kävelen Tukholman Södermalmilla Götgatania vastavirtaan. Iso määrä ihmisiä on tulossa Slussenin suunnasta viettämään iltaa kaupunginosan baareihin ja ravintoloihin. Minä sen sijaan olen suuntaamassa museoon.
Pujottelen uudistuksen alla olevan Slussenin läpi. Jalankulkuväylä vie metroaseman kautta. Päästessäni rannan myötäiselle kävelytielle vain muutama ihminen kävelee samaan suuntaan. Heistä suurin osa suuntaa rannassa olevaan laivahotelliin. Vihdoin edessäni on vanha punatiilinen rakennus. Valokuvataiteen museo Fotografiska Stadsgårdshamnenissa, satama-alueen rannassa on avoinna maanantaista sunnuntaihin aamuyhdeksästä iltamyöhään. Näin lauantaisin ovet ovat avoinna yöyhteen.
On hieman epätodellinen tunne astua ovista sisälle museoon näin myöhään. Sisällä on rauhallista, museokauppaa kiertää muutama ihminen. Kysäisen museon työntekijältä miten pitkään museo on ollut näin myöhään iltaisin avoinna. En ole varma, pitkään, kuuluu vastaus. Aivan arkista täällä.
Päätän aloittaa alakerran Nick Veaseyn Inside Out -näyttelystä. Sen hämyinen valaistus sopii kuin nakutettu tähän yömuseoiluun. Kanssani samaan aikaan näyttelyä kiertää matkailijapariskunta käsi kädessä. En voi olla miettimättä miten hekin ovat päätyneet tähän aikaan tänne.
Inside Out on näyttely röntgenkuvista. Mitään sairaalaympäristöistä tuttuja otoksia on turha odottaa. Kuvauskohteina on teknisiä laitteita, kuten radio, ihmisiä, luontoa ja vaatteita. Yhdessä teoksessa on kuvattu jopa kokonainen bussilastillinen ihmisiä.
Veasey on leikitellyt röntgenkuvatekniikan kanssa hauskasti. Kumarrun lähemmäs teoksia tutkimaan tätä ihmeellisellä tavalla silmieni eteen avautuvaa todellisuutta, jollaista ei paljain silmin näkisi. Toisaalta todellisuuden käsite on Veaseylla leikittelevä, eikä sitä pidä ottaa turhan vakavasti. Jossain teoksissa pystyn erottamaan kuvauskohteen kerros kerrokselta. Esimerkiksi Batman-teoksessa malli on kuvattu monta kertaa niin, että teoksessa erottuu jopa hänen lihaksensa. Hienoa, mutta hieman karmivaa.
Yksi kiinnostavimmista osioista on lontoolaisen Victoria & Albert -museon kanssa yhteistyössä toteutettu vaatteita ja laukkuja kuvaavat työt. Hermens Birgin bag -teos esittää himoitun muotilaukun suht koruttomana ja riisuttuna, lentokentältä tutun läpivalaisukuvan tapaisena. Tässä osiossa on myös kiinnostava video teosten tekoprosessista, jossa näen muun muassa miten nämä museoaarteet ovat kuvattu ja miten ne toimitettiin kuvauskonttiin huolellisesti pakattuina.
Vaatekuvien jälkeen nurkan takana on interaktiivinen teos, jonka liiketunnistin ei oikein toimi. Viereisen teoksen valaisu on puolittainen palaneen lampun takia. Tämä luo hassun olon, että olisin museossa aukioloaikojen ulkopuolella.
Pysäyttävin hetki näyttelyssä on, kun astun mustasävyiseen huoneeseen, joka on täynnä kukka-aiheisia teoksia. Seinille on ripustettu toinen toistaan upeampia, mustapohjaisia ja värillisiä kukkakuvia. Gladioli ja Dahlia Pablo saavat lähes haukkomaan henkeä: noinko kaunis luonto oikeasti on? Tilan keskiosaan on ripustettu teoksia valkoisille papereille ja niihin on heijastettu eri värisiä valoja. Teokset liikkuvat hiljaa ilmavirran mukana.
Seuraavan huoneen teokset ovat meriteemaisia. Octopus, Nautilus Shell (coloured) sun muut tuovat silmieni eteen jotain sellaista, mitä ei muualla pääsisi näkemään tällä tavoin. Näissä kuvissa on myös hetken tuntua: tuo mustekala ja tuo kala tuskin ovat enää hengissä. Simpukkakuvassa on nähtävissä jotain arkkitehtonista. Jälleen kerran en voi kuin ihastella luonnon ihmeellisyyttä ja Veaseyn taitoa vangita se!
Näyttelykerroksia on kaksi. Veaseyn kanssa samaan aikaan esillä on kolme muuta näyttelyä. Ida Borgin Hygiene – A Circle of Lifen teokset ovat riisuttuja, tarkkanäköisiä ja paikoin jopa nolostuttavia kaikessa intiimiydessään. Åsa Sjöströmin Silent Land tutustuttaa katsojan kauniiseen ja karuun Moldovaan ja sen asukkaisiin. Jossain kohtaa museoväsymys meinaa ottaa vallan ja mietin olisiko jostain saanut mukana kannettavan tuolin. Päivän kaupunkikiertely on ottanut veronsa.
Näyttelyitä kiertäessäni rakenteiden kautta kantautuu musiikkia ylimmän kerroksen baarista. Musiikki muodostaa vierailun taustalle eräänlaisen jumputtavan äänimaiseman ja muistuttaa, että lauantai-iltaa tässä eletään. Välillä yläkerrasta lehahtaa naurunremakka, ja ravintolavieraita menee hisseille.
Yläkerrassa on myös iso ravintola, joka on myöskin vielä avoinna. Turhaan ei ole mainostettu sen ikkunoista avautuvaa maisemaa Gamla Staniin, Djurgårdenille ja Skeppsholmeniin. Se on upea. Onpa ravintola äänestetty maailman parhaaksi museoravintolaksi! Tänne on hyvä jäädä drinkeille tai kupposelle taidenautinnon jälkeen. Sulkemisaikaan on vielä rutkasti aikaa.
Nick Veasey: Inside Out 18.2.2018 saakka. Ida Borg: Hygiene – A Circle of Life 21.1.2018 saakka. Åsa Sjöström: Silent Land 4.2.2018 saakka.
Fotografiska, Stadsgårdshamnen 22, Södermalm, Tukholma. Myös monet muut Tukholman museot pitävät ovensa avoinna esimerkiksi kerran viikossa tavallista pidempään.
Arjen pilkahduksia 