Riian mäellä, pienen matkan päässä Tarton keskustasta on Harmaaksi taloksi kutsuttu jykevä rakennus. Riia- ja Pepleri-katujen kulmassa oleva pitkä talo on kylvänyt kauhua ja pelkoa vuosikymmeniä, sillä siinä toimi 1940–1950 -luvuilla NKVD:n ja KGB:n Etelä-Viron keskus. Talon kellarissa on vuodesta 2001 ollut Tarton kaupunginmuseoon kuuluva KGB Kongide muuseum. Visit Tartun sivuilla KGB-käytävien museoksi kutsuttu museo voisi kääntyä suomeksi ennemmin KBG-sellien museoksi. Talon viertä kulkee vilkas Riia-katu, jonka toisella puolella on boheemi Karlovan kaupunginosa.
Museo ei ole erityisen hyvin merkattu. 15b-rapun ulko-oven vieressä on kyltti, joka ilmoittaa museon olevan täällä. Ulko-ovesta vasemmalla on heti jyrkät portaat alas kellariin. Näitä portaita aivan kaikki vangit eivät päässeet koskaan kävelemään enää ylöspäin.
Käytävästä, selleistä ja muutamasta lisähuoneesta koostuva museo on pienehkö. Osa tiloista on palautettu alkuperäiseen asuun. Puna-valkoinen värimaailma toistuu ja lattia on karua betonia. Pysyvässä näyttelyssä esitellään kommunistihallinnon rikoksia ja tutkintavankeusaikaa. Vangit olivat täällä tutkintavankeudessa poliittisista syistä jopa kymmenen kuukautta ennen siirtoaan joko Siperiaan tai teloitukseen. Vankeusaikana heitä kuulusteltiin ja kidutettiin sekä henkisesti että fyysisesti. Myös esimerkiksi virolaiset partisaanit eli Metsäveljet sekä sodan jälkeinen taistelu maan itsenäisyydestä eli Viron vastarintaliikkeen toiminta saavat museossa omat osionsa.
Museossa on paljon lukemista, erityisesti jos osaa viroa. Monet näyttelytaulut ovat käännetty myös suomeksi ja englanniksi. Monessa huoneessa voi napata laminoidun suomenkielisen tekstin luettavakseen. Myös vitriinit ja huoneet notkuvat esineistöä. On jännittävää nähdä ja lukea esimerkiksi minkälaista välineitä ja toimintatapoja vakoojilla on ollut käytössä. Tavallisesti vakoojatarinoihin pääsee tutustumaan vain populaarikulttuurin tuotoksissa. Esineistöä on sekä kuulustelijoilta että kuulusteltavilta, ja molempien puolien äänet pääsevät esiin. Vaikka museo on pieni, meinaa välillä museoväsymys iskeä, varsinkin, kun käsiteltävät aiheet ovat emotionaalisesti paikoin hyvin raskaita. Katson paksuja kiviseiniä ja mietin mitä kaikkea ne ovat nähneet.
Olen vieraillut Tallinnan Viru-hotellin ylimmässä kerroksessa olevassa KGB-museossa (Viru väljak 4, Tallinna), jonka näkökulma on hyvin toisenlainen. Täällä Tarton museossa tapahtumia tarkastellaan pitkälti tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Museon lukuisista valokuvista tuijottaa silmästä silmään esimerkiksi Siperian leireillä olevia ihmisiä kanssavankiensa tai perheidensä kanssa tai pidätyskuvan vakavat ihmiset. Myös esineistö tuo mikrohistoriallisen näkökulman esiin. On liikuttavaa nähdä juuri täällä vangin äidilleen tekemä kaunis valkoinen pöytäliina tai Siperiassa miehen vaimolleen kutoma verkkokassi.
Yksi koskettavimmista kohdista vierailullani on, kun saavun eristyssellien eli karssereiden luokse. Pikkuruisessa vajaan neliömetrin kokoisessa sellissä istuu nukke näyttämässä mallia miten vanki on joutunut olemaan epämukavasti kopperossa. Eristysaika oli usein 5–10 vuorokautta ja ruokaa sai joka kolmas päivä. Tämä ei ole inhimillistä. Toinen pysäyttävä hetki on lukiessani opiskelijoiden vastarintaliikkeen Sini-Musta-Valkoisen toiminnasta. Pidätyskuvista tuijottaa nuoria koululaisia, jotka laittoivat itsensä likoon maan itsenäisyyden vuoksi.
On kuvaavaa, että idea museon perustamisesta tuli entisiltä Sini-Musta-Valkoisen jäseniltä, kun he olivat vierailemassa kellaritiloissa. On tärkeää, että tämä museo on olemassa ja kertomassa vaiettujen ja paikoin unohdettujen ihmisten tarinoita. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen museo!
KGB Kongide muuseum, Riia tänäv 15b, Tartto, Etelä-Viro.
Lue myös Vehreä kulttuurikaupunki Tartto ja Ravintolavinkit Tarttoon.
Arjen pilkahduksia 