Lauantaina nappasin siskon ja lapsen kainaloon ja suuntasin Uuteenkaupunkiin. Siellä vietettiin viikonloppuna Uudenkaupungin Vanhat Talot –tapahtumaa, jossa vierailijat pääsivät kiertämään ja kurkistelemaan paikallisten koteihin ja pihoihin sekä tutustumaan luennoilla ja esittelyillä muun muassa perinnerakentamiseen. Yksityisten asukkaiden lisäksi avoinna oli myös julkisia kohteita kuten Uudenkaupungin museon kaikki kolme kaupungissa olevaa museokohdetta. Tapahtumaa on järjestetty Uudessakaupungissa 2000-luvun puolivälistä saakka vaikkakin toisella nimellä. Uudenkaupungin lisäksi ainakin Kristiinankaupungissa, Loviisassa ja Pispalassa on saanut astua suljettujen porttien sisäpuolelle ja toisinaan myös taloihin sisälle samankaltaisissa puutalotapahtumissa.
Uusikaupunki on vanha merenrantakaupunki sopivan matkan päässä Turusta. Se on myös entinen kotikaupunkini, jonka idyllisessä puutalokeskustassa vietin lapsuuteni. Monet avoinna olleista ja ohikuljetuista kohteista olivatkin entuudestaan tuttuja. Vaikka olen ehtinyt asua muualla jo puolet elämästäni, ovat nuo moneen kertaan kuljetut kadut ja korttelit taloineen täynnä muistoja: tästä talosta hain isosiskoni syntymäpäiväkutsuilta, tällä kadulla opettelin ajamaan polkupyörällä, tämä oli täydellinen piha piiloleikkiin, tuon talon piharakennuksessa kokoonnuimme perustamaan salaseuran, tuolla talossa taasen kävimme aina nuuttipukkeina vaikka vähän jännittikin ja tätä kautta kuljettiin kotiin vähän vanhempana discoiltojen jälkeen. Samalla huomasin, että entinen nuorisotalo, jossa monena iltana tuli oltua, onkin nyt myynnissä!
Näiden muistojen noustessa pintaan kiertelimme taloja rauhalliseen tahtiin, leikimme museossa niin salapoliisia kuin kauppaneitiäkin, tutustuimme pihakirppisten aarteisiin ja ihailimme asuntojen kiinnostavia yksityiskohtia, kauniita pihoja ja vanhoja tapetteja. Rennon kulkumme vuoksi aika ei millään riittänyt ja nälkä yllätti seurueemme, joten suurin osa kohteista jäi meiltä näkemättä. Kaupunkiin saapuneena turistina tämä olisi varmasti harmittanut mutta itseäni ei. Retki oli sopiva nostalgiahetki siskojen kanssa aurinkoisiin lapsuuspäiviin ennen syksyn alkua.
Taloissa keskityin ihailemaan tiloja ilman kameraa. Kokeakseen saman kannattaa siis suunnata itse paikan päälle. Seuraavan kerran Uudenkaupungin puutaloihin pääsee tutustumaan kahden vuoden päästä. Sitä ennen tunnelmoida voi tapahtuman kotisivuilla, jossa on kiinnostavat esittelyt monista taloista. Malttamattomat voivat tutustua tietenkin Uuteenkaupunkiin omin päin: puutalovoittoisessa keskustassa saa ajan kulumaan hyvällä ilmalla ilman taloihin astumistakin ihaillen kunnostettuja julkisivuja ja taidokkaita portteja. Sadeilmalla voi piipahtaa museoon tai vaikka kirjastoon, molemmat kun sijaitsevat vanhoissa tunnelmallisissa puutaloissa nekin.
Arjen pilkahduksia 