*Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa
Kysymys ”kuka tekee elämäsi valinnat?” on kantavana teemana Turun Kaupunginteatterin syksyn kantaesityksessä Varissuo-musikaalissa. Varissuossa kipuillaan miten kukin asettuu sukupolvien ketjuun. Mistä minä tulen? Mihin haluan mennä? Mikä on unelmani? Episodimusikaali seuraa neljän perheen tarinaa. Perheet ja tarinat ovat erilaisia, mutta yhdistävä tekijänä niissä on asuinpaikka. Siellä eletään, kuollaan, kasvetaan, kasvatetaan ja rakastutaan.
Varissuo on Satu Rasilan ja Palefacen kirjoittama Turku-trilogian päätös. Musikaalitrilogian aiemmat osat ovat Kakola ja Seili. Mikko Koukin ohjaama musikaali alkaa väkevästi Juuret ja siivet -laululla (sanat Paleface, sävellys Tuomo Prättälä). Kohtaus esittelee esiintyjäkaartin ja herättää uteliaisuuteni. Odotan jatkoa innolla.
Ja jatkoa seuraa. Mitä upeita lauluja ja räppejä saankaan kuulla! Tyylilajeina on hiphop, moderni r’n’b ja iskelmä kunkin roolihahmon iän ja tyylin mukaisesti. Laulujen sanat on kirjoittanut Paleface ja sävellykset ovat Tuomo Prättälän, Jori Sjöroosin ja Jussi Vahvaselän käsialaa.
Vaikka en kuuntele normaalisti tällaista musiikkia, olen myyty. Lauluista jää erityisesti mieleeni alun Juuret ja siivet lisäksi toisen näytöksen Joki laskee mereen (san. Paleface, säv. Jussi Vahvaselkä), jonka Pauliina Saarinen (Ilona) ja Severi Saarinen (Mikael) tulkitsevat koskettavasti sairaalapediltä ja sen viereltä. Täysin eri tunnelmissa ollaan toisen näytöksen Blackbookissa (san. Paleface, säv. Tommi Suoknuuti, Jaakko Elsilä, Tuomo Prättälä, Paleface). Mikaelin (Severi Saarinen) ja Benin (Eemeli Heiniö, osassa esityksiä) riemastuttava räppi graffititaiteen lainalaisuuksista on esityksen parhainta antia.
Jani Uljaan suunnittelema karun urbaani lavastus tukee tarinaa. Kerrostalojen betoni- ja tiilijulkisivut seisovat lähes jylhinä lavan sivussa ja taustakankaassa. Erityisen hauska toteutustapa on kerrostalolavasteessa, jossa on kaksi kotia päällekkäin sekä pala rappukäytävää. Vaikka musikaalin nimenä on Varissuo ja tekstissä vilisevät Varissuo ja Vakke, voisivat tarinat sijoittua mihin tahansa suomalaiseen lähiöön. Ympäristö toimii lähinnä tarinoiden kehyksenä. Tämä antaa katsojille laajempaa samaistumispintaa. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän paikallisuutta ja tarkempia todellisen Varissuon piirteitä.
Kahdenkymmenen näyttelijän ja tanssijan kokoonpano tekevät huikean työn. Energisten nuorten kaarti on täydennetty teatterin omilla vankoilla ammattilaisilla. Näyttelijäntyö on hioutunutta, ja Reija Wäreen kekseliäs koreografia toteutetaan erittäin antaumuksella. Stemmat soivat kauniisti ja iskut toimivat. Roolihahmoista suosikikseni nousi Minna Hämäläisen herttainen Mummo, jota mieluusti olisin nähnyt lisää. Lisa Nikula (Nadia) jää mieleeni valovoimaisuudellaan ja upealla lauluäänellään. Ensamblesta nousee esiin vasta 17-vuotias Leo Ikhilor (Parturi Nico) energisyydellään ja letkeydellään. Musikaalin nuorin näyttelijä, Mikaelin ja Ilonan poikaa Beniä esittävä Eemeli Heiniö (osassa esityksiä) hurmaa minut lahjakkuudellaan ja heittäytymiskyvyllään. Näistä nuorista kuullaan vielä!
Turun Kaupunginteatteri (Itäinen Rantakatu 14, Turku). Varissuon esitykset 30.3.2019 saakka. Esitystä ei suositella alakouluikäisille ja sitä nuoremmille. Tekstitetty englanniksi.
Arjen pilkahduksia 