Monipuolinen Liedon Vanhalinna

On aurinkoinen talvisunnuntai. Olen tullut Liedon Vanhalinnaan, jossa Johanna on tänään työvuorossa. Ennen töiden alkua ehdimme käydä yhdessä Linnavuoren laella. Tämä suht tasainen mäenlaki on tuhansia vuosia vanha linnoituspaikka Aurajoen varrella, Liedossa. Ihailen alas pelloille avautuvaa näkymää. Näen läheisen ladon ja Vanhalinnalle kuuluvia talousrakennuksia. Jos katson oikein tarkkaan, näen Turkuun saakka.

Linnavuoren juurella kulkee tuutulaulustakin tuttu Hämeen Härkätie. Sen vieressä seisoo komeana vuonna 1930 valmistunut Vanhalinnan päärakennus, uusklassinen kartanokotimuseo. Sen rakennutti vanhan päärakennuksen tilalle Kaarlo ja Hilda Wanhalinna, joiden pojasta Mauno Wanhalinnasta (1905–1998) tuli vuonna 1930 talon isäntä. Mauno avioitui vuonna 1944 Ester Wanhalinnan (1907–2000) kanssa, ja he alkoivat systemaattisesti rakentaa tilasta museota. Pariskunta lahjoitti tilan vuonna 1956 Turun yliopistolle. Vuosikymmenien aikana Vanhalinnasta on tullut monipuolinen kulttuurikohde. Nykyisin se on Liedon Vanhalinna -säätiön hallinnassa.

Pudistelen kengistäni lumet ja astun sisälle kartanokotimuseoon. Vingutan Museokorttiani ja kuuntelen, kun Johanna kertoo miten taloa kannattaa kiertää. Jo ensimmäinen huone, isännän työhuone, tekee vaikutuksen. Täällä Mauno Wanhalinna on hoitanut tilan asioita ja samalla tarkkaillut keitä taloon tulee. Esineistöä on runsaasti, ja vähintään toinen mokoma vitriineissä. Wanhalinnat olivat innokkaita keräilijöitä, ja keräilyharrastus ja into tiedon säilyttämiseen näkyy.

Suuressa salissa vallitsee hauras, pysähtynyt tunnelma. Vanhat viherkasvit ja huonekalut reunustavat huonetta. Yhdellä seinällä on aimo kokoelma aseita: nekin yksi keräilyn kohde. Ujo talviaurinko siivilöityy ikkunaverhojen raosta. Astuessani kulman Kultarantahuoneeseen hengähdän: tässäkö ovat ne Turun yliopiston vuonna 1959 puretusta vanhasta päärakennuksesta, Phoenixin talosta, pelastetut kalusteet! Ne on suunnitellut arkkitehti Gösta Kulvik liikemies Alfred Kordelinin rakennuttamaan Kultarantaan, nykyiseen presidentin kesäasuntoon Naantalissa. Sittemmin ne päätyivät Phoenixiin, josta Mauno Wanhalinna ne pelasti. Jalopuinen, kunnostettu ruokasalin kalusto henkii arvokkuutta. Huonekaluissa on kauniita yksityiskohtia, kuten kultainen, egyptiläistä muotokieltä henkivä kasvoaihe. Muutenkin talo on täynnä upeita yksityiskohtia, esimerkiksi sievä pöytälamppu Kultarantahuoneessa.

Jatkaessani matkaa tulen talon ruokakomerolle ja keittiöön. Ruokakomeron hyllyille on siististi aseteltuna erilaisia keittiövälineitä sekä vanhoja ruokatarvikepakkauksia. Tällaisia ei juuri missään näe! Keittiön pöytä on katettu valmiiksi, ja pöydän päässä on iso ruisleipä aivan kuin odottamassa talon väkeä istuutumaan pöytään. Wanhalinnojen aikaan talossa syötiin juurikin täällä, koko talon väki yhdessä saman pöydän ääressä.

Joka huoneessa on näyttelytaulu, jossa kerrotaan huoneen käyttötarkoituksesta ja esineistöstä.  Mauno ja Ester Wanhalinna suunnittelivat kodistaan museota jo heti avioiduttuaan. Näyttää siltä, että aivan arkisiakin esineitä sekä huonekaluja on säästetty jälkipolville. On esimerkiksi kiinnostavaa nähdä hyvässä kunnossa olevat 1940-lukulaiset keittiökaapit ja Högforsin valurautahella, jollaisia ei tässä kunnossa juuri muualle näe. Keittiössä on myös esillä muutamia käsin tehtyjä pyyhkeitä, joiden tekijät ovat ilmeisesti lahjoittaneet työnsä tulevaan museoon. Miten liikuttava ajatus!

Päärakennuksen lisäksi vanhassa navetassa on kaksi näyttelyä. Kansatieteellisessä  Elämänlanka-näyttelyssä kerrotaan sanoin ja esinein lounaissuomalaisen ihmisen elämän eri vaiheista 1800-luvulla. Näyttely on havainnollistava ja juuri sopivan kokoinen kiertää. Vanhalinnan arkea ja juhlaa -valokuvanäyttelyssä puolestaan pääsen tutustumaan tilan elämään 1920- ja 1930-luvuilla vanhojen valokuvien kautta. Poseerattiinpa yhdessä kuvassa juuri samalla Linnavuorella missä juuri kävimme!

Navetan ja päärakennuksen ohella pihapiiriin kuuluu paljon muitakin rakennuksia – yhteensä peräti 14! Pihan kulmassa on uudehkon näköinen rakennus, jonka ovi on raollaan. Kurkistan sisään: siellä säilytetään isoa viikinkivenettä, jonka ovat tehneet Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston artesaaniopiskelijat. Näin talviaikaan piilossa oleva Vanhalinnan alueen arkeologinen puoli ja löydöt muistuttavat näin itsestään.

Ensi kerralla tulen tänne kesällä. Silloin käyn ainakin pihapiirin toisella puolella olevalla Aittamäen kalmistolla. Ja varaan vierailuun paljon aikaa!

Liedon Vanhalinna, Vanha Härkätie 111, Lieto. Tarkista aukioloajat täältä. Museoon pääsee Turusta julkisin kulkuvälinein bussilla numero 6.