*Yhteistyössä Aurinkobaletin kanssa
Kun suunnittelimme Susannan kanssa kulttuurihaastettamme tälle vuodelle, unohdimme yhden tärkeän kohdan: lumoudu liikkeestä. Tanssi, olkoon mitä lajia tahansa, vangitsee ainakin minut joka kerta kun pääsen sitä seuraamaan. Se sanoin kuvaamattoman keveyden illuusio, jonka tanssi usein luo, on jotain täydellistä. Hetken ajan saattaa kuvitella koko maailman tanssivan. Onneksi sain heti vuoden alussa muistutuksen unohduksestani.
Kävin katsomassa turkulaisen nykytanssiryhmä Aurinkobaletin edellisviikolla ensi-iltansa saaneen Kamelianaisen. Vaikka en ole aikaisemmin tutustunut tarkemmin Alexandre Dumas nuoremman kirjoittamaan Kamelianaisen kuuluisaan tarinaan, se ei kokemustani haitannut. Alussa on rakastunut mies ja rakastunut nainen, onni. Lopussa todellisuus, joka särkee unelman. Rakastumisen herkkää hetkeä ja sen alkuhuumaa tuskin voisi kauniimmin ja selkeämmin esittää kuin Margueritea esittävä Päivi Kujansuu ja häneen tulisesti rakastunutta Armandia esittävä Patrick Di Quirico yhdessä sen tekevät.
Päivi Kujansuun tulkitsema Marguerite on herkkä, mutta samalla voimakas. Patrick Di Quiricon Armandin kauneus ja aistillisuus saa tuntemaan rakkaustarinan mahdolliseksi, toisaalta hahmossa näyttäytyy häilyvyyttä ja epäluotettavuutta. Elina Raiskinmäen tulkitsema Prudence on entinen prostituoitu, jonka bailuvaihde tuntuu jääneen päälle. Rujoudellaan hän luo vastakohdan toisinaan eteeriselle Margueritelle. Sekä Prudence että Mikko Kaikkosen esittämä Kreivi/Kertoja/isä Duval -kombo toimivat välillä tarinan kertojina kuljettaen sitä eteenpäin. Kaikkosen hahmo antaa tarinalle jotain vakaata kaiken häilyvyyden rinnalle.
Aurinkobaletissa Urmas Poolametsin taitavissa käsissä Kamelianaisen rakkauden ja epätoivon täyttämästä tarinasta on muokkautunut nykyaikainen esitys. Some-aika on vahvasti läsnä, ja omaa identiteettiä ja ihmissuhteita vahvistetaan yhteisselfieillä. Dumas kirjoitti: ”Jokainen päivä tuo uusia viehättäviä piirteitä rakastetussa, joka päivä keksimme ennen tuntemattomia nautintoja.” Näitä hetken nautintoja esitys luo katsojalle. Poolametsin suunnittelema lavastus tukee kerrontaa. Erilaisia tiloja luodaan näyttämölle verhoin, joiden avulla katse ohjataan kohteeseen tai kohteesta. Välillä kohtaus sijoittuu verhojen taakse niin, että katsojana tunnen tirkisteleväni. Julkisen ja yksityisen rajat häilyvät, kuten ne niin helposti tekevät todellisuudessakin. Kohtaukset ovat tempoilevia ja niissä on välillä nopeitakin vaihtoja. Musiikki vaihtelee klassisesta Verdistä aina jumputtavaan teknoon. Esityksessä toistuu hektisyys, joka alleviivaa nykyajalle tyypillistä mielentilaa.
Kamelianaisen esityksiä on vielä 15.2.2018 saakka. Suosittelen, usein liike kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Esitys on yhtä kiihkeä ja tempaava kuin Dumas´n kirjoittama rakkaus.
Koreografia, konsepti ja lavastus Urmas Poolamets
Valosuunnittelu Marko Kallela
Ääni- ja kuvasuunnittelu Eero Auvinen
Pukusuunnittelu Marjo Haapasalo
Valo- ja ääniajot Konsta Savolainen & Marko Kallela
Pukujen valmistus Marja Haapasalo & Maria Sulonen
Arjen pilkahduksia 