Kesäkuun aurinko lämmittää, ja Turun keskustassa on jo mukavan vehreää. Sireenipensaat ja hevoskastanjat ovat puhjenneet kukkaan. Polkaisen pyöräretkelle Ruissaloon. Löytyisiköhän Turun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta lisää kasviloistoa?
Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet ja Cafe Vanha Tammi ovat auenneet yleisölle kesäkuun 2020 alussa. Myös ulkopuutarha on avoinna ja lähden kiertämään sitä. Heti portilta oikealla huomaan violetin sireenin: täälläkin kukkii tämä varma kesän merkki.
Kävellessäni hiekkakäytävää kasvihuoneita kohti huomaan vasemmalla puolellani jotain kiinnostavaa. Kivikkotarhassa kukkii jo moni kasvi, ja kumarrun ihailemaan maata pitkin ojentuvaa sammalleimua. Kapeat polut kulkevat istutusten lomassa. Heleän sini-liila sinileimu ja keltainen kevätruusuleinikki hauskan tillimäisine varsineen kukkivat jo myös. Purppura-keltainen kultaesikko lopettelee puolestaan kukintaansa, kuten myös muut esikot. On aika antaa tilaa muille.
Piikikkäässä pensaassa punertaa, ja kumarrun lähemmäs. Näin oikein: upean puna-oranssi kiinanruusukvitteni on puhjennut kukkaan. Sen lomassa kiemurtelee veikeästi valkoinen klematisköynnös.
Astelen kasvihuoneen viertä vasemmalle. Tulppaanit ja narsissit ovat esikoiden tapaan jo loppukukinnassaan. Mutta mitä saammekaan tilalle: kasvihuoneen seinustalla ja muualla puutarhassa availevat kurjenmiekat ja liljat nuppujaan. Ihailen sini-violetti-keltaista saksankurjenmiekkaa, jota on myös matalana, syvänsinisenä versiona. Kermanvalkoinen pioni ihastuttaa.
Aivan kaikkien kasvien nimilappuja en löydä tai huomaa. Ovatkohan nuo hauskat siniset pikkukukat kerrottuja helmililjoja? Entä nuo keltapikkukukkaiset taivaita kurottelevat, mitäköhän ne ovat?
Puutarhalla työskennellään ahkerasti. Vaikka vielä perennapenkkirivistöt ammottavat tyhjyyttään, on niissäkin lupaus tulevasta. Eipä aikaakaan kun saamme ihailla niissä jos jonkinlaista kukkivaa!
Jatkan matkaani itämaiselle lammelle. Kävelytien viereinen nurmialue kukkii kelta-valkoisena voikukkaa ja kaunokaista. Kaunis näky!
Saavuttuani itämaiselle lammelle ilahdun sen ympärillä olevasta vehreydestä. Kyynelkoivun oksat kurottelevat vettä kohden, ja rannan kosteassa maassa kasvava pikkukukkainen kasvi hehkuu sinisenään. Mikäköhän tämä on, jokin lemmikkilaji vaiko kevätkaihonkukka? Lampien vieressä vaaleanpuna-vihreänä hattarapallona kukoistaa suuri perhosatsaleapensas. Lisää nuppuja on tulossa.
Nousen portaita ylös pionimäelle, josta toivon löytäväni lisää alkukesän kukkijoita. Ensiksi vastaani tulee vanha suosikkini tillipioni, jonka nuppu on aukeamaisillaan. Kauniisti ympyrän muotoon asetetut kuolanpionipensaat pursuilevat puolestaan kukkia erilaisissa punaisen sävyissä. Katseeni osuu kirkkaanvalkoiseen kukkamattoon ja kumarrun lukemaan nimikyltin. Libanoninlaukka on minulle uusi tuttavuus!
Käännän katseeni oikealle alppiruusurinteen suuntaan ja yllätyn. Joko nyt on rhododendroneiden aika? Kookkaat pensaat ovat minua kaksi-kolme kertaa isompia. Näen kirkkaan pinkkejä, hennon vaaleanpunaisia ja valkoisia alppiruusuja. Osassa on isot, jykevät, kiiltävät lehdet, osassa samettipintaiset pienet. Aniliininpunainen alppiruusu on nupuillaan. Aukeaakohan siitä saman väriset kukat? Vieressä hehkuu perhosatsalea kylmän vaaleanpunaisessa sävyssään. Tämän kauemmas ei tarvitse matkustaa päästäkseni eksoottiseen alppiruusujen katveeseen!
Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, Ruissalon puistotie 215, Turku. Ulkopuutarha on avoinna maanantaista sunnuntaihin kello 8–20. Kasvihuoneet (pääsymaksu) ja kahvila avattiin jälleen 1.6.2020 ja ne ovat avoinna erityisjärjestelyin maanantaista sunnuntaihin kello 11–17.
Arjen pilkahduksia 