Syksyn sateiden harmaannuttaessa maiseman ikkunan takana on hyvä muistella aurinkoista elokuun retkeä Kuralan kylämäkeen. Viime viikonloppuna yleensä 1950-luvun tunnelmissa oleva museoalue taantui ajassa kun siellä vietettiin Muinaistekniikan päiviä. Vierailijat pääsivät tutustumaan niin esihistoriallisiin kuin historiallisiin käsityötaitoihin ja saamaan kuvan menneestä arjesta. Viikonlopun ohjelma oli runsas, paikan päällä pääsi niin katselemaan kuin tekemään ja kokemaan. Itse ehdin perheen kanssa vasta sunnuntaina Kuralaan mutta tuolloinkin touhua, nähtävää ja yleisöä riitti.
Vaikka ohjelmaa oli kaikenikäisille, olivat tällä kertaa perheen aikuiset siitä kiinnostuneempia. Jousiammuntanäytöstä katsellessa omat muistot jousipyssyleikeistä ja jousipyssyjen rakentelusta nousivat mieleen ja paikalle pystytetty teltta tuoksui aivan samalta kuin lastenleikeissämme kulunut intiaaniteltta silloin kymmeniä vuosia sitten. Lapselle riitti jännittävä kohtaaminen kanojen ja kukon kanssa, kiipeäminen vanhan traktorin kyytiin ja leikkiminen vanhoilla puuleluilla. Kuralassa viehättävintä onkin se, että leikkiminen ja koskeminen on sallittua ja suotavaa, jonka takia museokäynti ei jää vain silmäniloksi vaan on laajempi kokemus. Kotiinlähtö aiheuttikin perheen nuorimmassa niin suuren surun, että varmasti palaamme syksyllä uudelleen maalaistunnelmiin. Syyskauden ohjelman mukaan luvassa on niin kätkösuunnistusta kuin syksyisiä leikkejä ja kädentaitoja.
Kuralan kylämäkeen on vapaa pääsy. Ulkoalue on avoinna ympäri vuoden vaikka rakennukset ovat kesäkauden jälkeen avoinna vain tiettyinä aikoina tapahtumien yhteydessä. Tarkemmin syksyn ohjelmaan voi tutustua täällä.
Arjen pilkahduksia 